Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä 35+ nainen voi saada vielä kumppanin?
12.05.2021 |
Siis parisuhdetta tarkoitan, en irtosuhteita. Vinkit jakoon, please.
Kommentit (815)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ohjeet 35+v miehelle:
1. Pysy hoikkana, et tarvi tehdä tätä varten mitään eli on helppoa, olet vain syömättä liikaa.
2. Mieti edes vähän ulkonäköä, esim kampaus, vaatteet jne. ei todellakaan tarvi mallilta näyttää.
3. Katsele 35+ naisia, nuoremmat naiset voit unohtaa tuonikäisenä.
4. Kohtaa nainen ihmisenä, älä objektina. Muista käytöstavat ja ystävällisyys. Älä ole k-pää, äläkä mikään ovimatto.
Oikeesti jos miehet noudattaisivat noita ohjeita, olisi markkinoilla kelpaavia miehiä paljon enemmän. 🙄
Tässä ohjeet kaikille miehille:
Lakkaa heti kyselemästä naisilta deittivinkkejä. Ei koskaan ikinä enää.
Joo kysele miehiltä. "Ole Alfa ja pokaa 20v. fitness mimmejä 👍"
Noup. Tuo oli naisen epämääräinen ohje.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kirjoitti:
Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en halua yhden illan juttuja.
Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.
Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.
Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto.
Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne.
Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi. Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.
Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.
Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ohjeet 35+v miehelle:
1. Pysy hoikkana, et tarvi tehdä tätä varten mitään eli on helppoa, olet vain syömättä liikaa.
2. Mieti edes vähän ulkonäköä, esim kampaus, vaatteet jne. ei todellakaan tarvi mallilta näyttää.
3. Katsele 35+ naisia, nuoremmat naiset voit unohtaa tuonikäisenä.
4. Kohtaa nainen ihmisenä, älä objektina. Muista käytöstavat ja ystävällisyys. Älä ole k-pää, äläkä mikään ovimatto.
Oikeesti jos miehet noudattaisivat noita ohjeita, olisi markkinoilla kelpaavia miehiä paljon enemmän. 🙄
Tässä ohjeet kaikille miehille:
Lakkaa heti kyselemästä naisilta deittivinkkejä. Ei koskaan ikinä enää.
Joo kysele miehiltä. "Ole Alfa ja pokaa 20v. fitness mimmejä 👍"
Noup. Tuo oli naisen epämääräinen ohje.
No miten sä neuvoisit miestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kirjoitti:
Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en halua yhden illan juttuja.
Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.
Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.
Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto.
Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne.
Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi. Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.
Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.
Siis tuttujen miesten kanssa tietenkin tulee juteltua töissä, harrastuksissa, muissa yhteyksissä, eli ei heitä tarvitse sen kummemmin lähestyä. Kuten sanoin, teen kyllä aina aloitteen, jos olen kiinnostunut jostain, joten jos en tee aloitteita tuntemattomille tai yritä iskeä tuttuja, se tarkoittaa vain sitä, että en ole heistä kiinnostunut. No, omalla kohdallani tämä ei toki ole ongelma, koska tapaan yleensä aika paljon uusiakin ihmisiä työn ja harrastusten parissa - paitsi toki nyt korona-aikana, mutta hyväksyn tämän poikkeusajan aiheuttaman hiljaiselon. Lähinnä esitin tuon kysymyksen juuri siksi, että halusin tuoda esiin sen, ettei kaikilla herää kiinnostus johonkin tuntemattomaan pelkän ulkonäön perusteella. Pelkästään se, että joku on komea, ei tarkoita, että mies kiinnostaisi tutustumismielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kirjoitti:
Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en halua yhden illan juttuja.
Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.
Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.
Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto.
Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne.
Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi. Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.
Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.
Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?
Niinpä, ei juuri kukaan. Kaikki meistä ajattelevat omia ajatuksiaan noissa tilanteissa, joista perinteisimpiä ovat: "tuo ei voi olla minusta kiinnostunut, koska olen liian ruma/liian vanha/liian nuori", "tuo on niin kaunis/komea, ettei minulla riitä rahkeet", "minulla on liian leveä pylly", "olen liian lyhyt ja kalju", "minulla on liian pieni penis". Muutama esimerkki mainiten. Haluaisimme kovasti tutustua ihmisiin, monet haluaisivat uusia kavereita ja monet haluaisivat löytää kumppanin. Mutta emme löydä, koska pelkäämme toista ihmistä omien väärien ajatusmalliemme takia. Suomessa alkoholilla on oikaistu näitä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ahdistaa niin paljon tää. Kohta 35 mittarissa ja vaikka vuosia oon hakenu parisuhdetta niin aina vaan löytyny näitä, jotka ettii jotain yhden yön juttua:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kirjoitti:
Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en halua yhden illan juttuja.
Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.
Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.
Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto.
Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne.
Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi. Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.
Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.
Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?
Veikkaan, ettei kovin moni, kun ei sellainen oikein kuulu meidän kulttuuriin. Tuntemattomien kanssa vaihdetaan kyllä joskus pari sanaa bussipysäkillä tai vaikka kaupassa, mutta eihän se mitään juttelemista ole. Ja se ainakin olisi tosi outoa, että lyöttäytyisi vaan jonkun tuntemattoman seuraan ja alkaisi jututtaa tätä vaikka tämän kävellessä pitkin katua. Itse sain joskus tosin tällaisen juttelijan kimppuuni, mutta aika pian selvisi, että hän halusi käännyttää minua johonkin kristilliseen lahkoon.
En itse usko palstoilla suositeltuihin tutustumisiin jalkakäytävillä, lenkkipoluilla tai kaupoissa. Ne ovat vain keinoja vaientaa ihmiset, jotka harmittelevat, kun ei kumppania tunnu löytyvän mistään - vakiovastaus tällaiseenhan on aina se, että "Se Oikea" voi "lymyillä" ihan missä vaan, vaikka metsäpolulla. Joo, ei lymyile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kirjoitti:
Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en halua yhden illan juttuja.
Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.
Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.
Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto.
Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne.
Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi. Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.
Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.
Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?
Niinpä, ei juuri kukaan. Kaikki meistä ajattelevat omia ajatuksiaan noissa tilanteissa, joista perinteisimpiä ovat: "tuo ei voi olla minusta kiinnostunut, koska olen liian ruma/liian vanha/liian nuori", "tuo on niin kaunis/komea, ettei minulla riitä rahkeet", "minulla on liian leveä pylly", "olen liian lyhyt ja kalju", "minulla on liian pieni penis". Muutama esimerkki mainiten. Haluaisimme kovasti tutustua ihmisiin, monet haluaisivat uusia kavereita ja monet haluaisivat löytää kumppanin. Mutta emme löydä, koska pelkäämme toista ihmistä omien väärien ajatusmalliemme takia. Suomessa alkoholilla on oikaistu näitä ongelmia.
En minä ainakaan mieti tuollaisia. Mutta joku satunnainen ohikulkija jalkakäytävällä ei vaan herätä minussa mitään mielenkiintoa. Minulla ei oikeastaan ole mitään asiaa jollekin tuntemattomalle, josta en tiedä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa niin paljon tää. Kohta 35 mittarissa ja vaikka vuosia oon hakenu parisuhdetta niin aina vaan löytyny näitä, jotka ettii jotain yhden yön juttua:(
Tuolla aiemmin olen avannut tätä asiaa monta kertaa. Olet ap:n kanssa samassa tilanteessa. Todennäköisesti pelisi tapahtuu myöskin vain nettiapplikaatioissa kotona sohvalla/vessanpöntöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kirjoitti:
Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en halua yhden illan juttuja.
Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.
Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.
Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto.
Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne.
Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi. Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.
Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.
Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?
Niinpä, ei juuri kukaan. Kaikki meistä ajattelevat omia ajatuksiaan noissa tilanteissa, joista perinteisimpiä ovat: "tuo ei voi olla minusta kiinnostunut, koska olen liian ruma/liian vanha/liian nuori", "tuo on niin kaunis/komea, ettei minulla riitä rahkeet", "minulla on liian leveä pylly", "olen liian lyhyt ja kalju", "minulla on liian pieni penis". Muutama esimerkki mainiten. Haluaisimme kovasti tutustua ihmisiin, monet haluaisivat uusia kavereita ja monet haluaisivat löytää kumppanin. Mutta emme löydä, koska pelkäämme toista ihmistä omien väärien ajatusmalliemme takia. Suomessa alkoholilla on oikaistu näitä ongelmia.
Niinpä. Juuri noiden syiden takia on tietyt tilanteet ja paikat, joissa jokainen tietää tutustumisen olevan asiaankuuluva juttu, ja kynnys madaltuu. Kuten nuo alkoholinanniskelupaikat ja deittisovellukset. Siksi niitä käytetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kirjoitti:
Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en halua yhden illan juttuja.
Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.
Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.
Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto.
Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne.
Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi. Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.
Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.
Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?
Veikkaan, ettei kovin moni, kun ei sellainen oikein kuulu meidän kulttuuriin. Tuntemattomien kanssa vaihdetaan kyllä joskus pari sanaa bussipysäkillä tai vaikka kaupassa, mutta eihän se mitään juttelemista ole. Ja se ainakin olisi tosi outoa, että lyöttäytyisi vaan jonkun tuntemattoman seuraan ja alkaisi jututtaa tätä vaikka tämän kävellessä pitkin katua. Itse sain joskus tosin tällaisen juttelijan kimppuuni, mutta aika pian selvisi, että hän halusi käännyttää minua johonkin kristilliseen lahkoon.
En itse usko palstoilla suositeltuihin tutustumisiin jalkakäytävillä, lenkkipoluilla tai kaupoissa. Ne ovat vain keinoja vaientaa ihmiset, jotka harmittelevat, kun ei kumppania tunnu löytyvän mistään - vakiovastaus tällaiseenhan on aina se, että "Se Oikea" voi "lymyillä" ihan missä vaan, vaikka metsäpolulla. Joo, ei lymyile.
Sitten vain noudatat sääntöjä ja teet, kuten kaikki muutkin. Ei missään kulttuurissa ole helppoa mennä puhumaan vieraille ihmisille pariutuminen mielessä. Vakuutan, että jos matkustat Yhdysvaltoihin, niin kyllä tulee jännäpissat housuihin sielläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kirjoitti:
Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en halua yhden illan juttuja.
Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.
Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.
Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto.
Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne.
Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi. Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.
Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.
Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?
Ja mitä edes sanoisi ihmiselle, josta ei tiedä mitään? "Moi, oisko sulla hetki aikaa jutella?" Veikkaan, että vastaus todennäköisesti olisi "sori, nyt on vähän kiire", ja toinen painelisi tiehensä luullen kysyjää joksikin liittymäkauppiaaksi tai Jeesuksen ilosanoman levittäjäksi. Tai jos pysäyttää toisen ja kysyy suoraan treffeille, niin miksi ihmeessä se toinen suostuisi - treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa on oltu tekemisissä sekuntin ajan? Joo, ehkä joku voisi lähteä, mutta siihen on ehkä 0,01% todennäköisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kirjoitti:
Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en halua yhden illan juttuja.
Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.
Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.
Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto.
Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne.
Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi. Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.
Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.
Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?
Niinpä, ei juuri kukaan. Kaikki meistä ajattelevat omia ajatuksiaan noissa tilanteissa, joista perinteisimpiä ovat: "tuo ei voi olla minusta kiinnostunut, koska olen liian ruma/liian vanha/liian nuori", "tuo on niin kaunis/komea, ettei minulla riitä rahkeet", "minulla on liian leveä pylly", "olen liian lyhyt ja kalju", "minulla on liian pieni penis". Muutama esimerkki mainiten. Haluaisimme kovasti tutustua ihmisiin, monet haluaisivat uusia kavereita ja monet haluaisivat löytää kumppanin. Mutta emme löydä, koska pelkäämme toista ihmistä omien väärien ajatusmalliemme takia. Suomessa alkoholilla on oikaistu näitä ongelmia.
Niinpä. Juuri noiden syiden takia on tietyt tilanteet ja paikat, joissa jokainen tietää tutustumisen olevan asiaankuuluva juttu, ja kynnys madaltuu. Kuten nuo alkoholinanniskelupaikat ja deittisovellukset. Siksi niitä käytetään.
Kynnys madaltuu? Ei minun mielestäni. Kaikista vaikeimpia paikkoja ovat juuri nuo, missä miehiä on ylivertainen määrä naisiin verrattuna. Mielestäni tällä(kään) palstalla ei kovin suurta menestystä ole saavutettu baareista ja nettiapplikaatioista, kun etsitään pysyvää parisuhdetta. No tosiasiahan on se, että suurin osa suhteista alkaa baarissa tai työpaikalla (kypsemmällä iällä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kirjoitti:
Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en halua yhden illan juttuja.
Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.
Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.
Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto.
Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne.
Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi. Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.
Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.
Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?
Veikkaan, ettei kovin moni, kun ei sellainen oikein kuulu meidän kulttuuriin. Tuntemattomien kanssa vaihdetaan kyllä joskus pari sanaa bussipysäkillä tai vaikka kaupassa, mutta eihän se mitään juttelemista ole. Ja se ainakin olisi tosi outoa, että lyöttäytyisi vaan jonkun tuntemattoman seuraan ja alkaisi jututtaa tätä vaikka tämän kävellessä pitkin katua. Itse sain joskus tosin tällaisen juttelijan kimppuuni, mutta aika pian selvisi, että hän halusi käännyttää minua johonkin kristilliseen lahkoon.
En itse usko palstoilla suositeltuihin tutustumisiin jalkakäytävillä, lenkkipoluilla tai kaupoissa. Ne ovat vain keinoja vaientaa ihmiset, jotka harmittelevat, kun ei kumppania tunnu löytyvän mistään - vakiovastaus tällaiseenhan on aina se, että "Se Oikea" voi "lymyillä" ihan missä vaan, vaikka metsäpolulla. Joo, ei lymyile.
Sitten vain noudatat sääntöjä ja teet, kuten kaikki muutkin. Ei missään kulttuurissa ole helppoa mennä puhumaan vieraille ihmisille pariutuminen mielessä. Vakuutan, että jos matkustat Yhdysvaltoihin, niin kyllä tulee jännäpissat housuihin sielläkin.
Itse asiassa minun on tosi helppo alkaa jutella tuntemattomien kanssa. Mutta ei ole luontevaa lähestyä tuntematonta, josta en tiedä mitään (ja josta en siksi ole kiinnostunut) pariutumismielessä. Miksi suunnittelisin pariutumista ihmisen kanssa, jota en tunne ja joka ei kiinnosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kirjoitti:
Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en halua yhden illan juttuja.
Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.
Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.
Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto.
Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne.
Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi. Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.
Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.
Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?
Veikkaan, ettei kovin moni, kun ei sellainen oikein kuulu meidän kulttuuriin. Tuntemattomien kanssa vaihdetaan kyllä joskus pari sanaa bussipysäkillä tai vaikka kaupassa, mutta eihän se mitään juttelemista ole. Ja se ainakin olisi tosi outoa, että lyöttäytyisi vaan jonkun tuntemattoman seuraan ja alkaisi jututtaa tätä vaikka tämän kävellessä pitkin katua. Itse sain joskus tosin tällaisen juttelijan kimppuuni, mutta aika pian selvisi, että hän halusi käännyttää minua johonkin kristilliseen lahkoon.
En itse usko palstoilla suositeltuihin tutustumisiin jalkakäytävillä, lenkkipoluilla tai kaupoissa. Ne ovat vain keinoja vaientaa ihmiset, jotka harmittelevat, kun ei kumppania tunnu löytyvän mistään - vakiovastaus tällaiseenhan on aina se, että "Se Oikea" voi "lymyillä" ihan missä vaan, vaikka metsäpolulla. Joo, ei lymyile.
Näin minäkin ajattelen. Luulen, että sovelluksien haukkujat ovat heitä, joilla on vain surkeita kokemuksia niistä eli ei ehkä yhtään matchia jne. Ovat ne kuitenkin sata kertaa parempia ympäristöjä monelle kuin joku katu tai kaupan jono. Toki oma aktiivisuus on joka paikassa silti ratkaisevaa, ellei satu olemaan niin valovoimainen tyyppi, että kumppaniehdokkaat juoksevat suoraan syliin joka puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kirjoitti:
Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en halua yhden illan juttuja.
Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.
Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.
Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto.
Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne.
Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi. Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.
Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.
Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?
Ja mitä edes sanoisi ihmiselle, josta ei tiedä mitään? "Moi, oisko sulla hetki aikaa jutella?" Veikkaan, että vastaus todennäköisesti olisi "sori, nyt on vähän kiire", ja toinen painelisi tiehensä luullen kysyjää joksikin liittymäkauppiaaksi tai Jeesuksen ilosanoman levittäjäksi. Tai jos pysäyttää toisen ja kysyy suoraan treffeille, niin miksi ihmeessä se toinen suostuisi - treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa on oltu tekemisissä sekuntin ajan? Joo, ehkä joku voisi lähteä, mutta siihen on ehkä 0,01% todennäköisyys.
Luettelit juuri ison joukon omia katastrofiajatuksiasi. Nuo ovat sinun mietintöjäsi siitä, mitä saattaa tapahtua. Jos minä tulisin sinua vastaan tuollaisessa kuvitellussa tilanteessa, niin saisit takuuvarmasti treffikumppanin. Ajatellaan, että olen siis joku huippukomea yksilö. Ja mitä sitten, vaikka joku ei sinun kanssasi treffeille lähtisikään? Mies sanoo, että ei kiitos ja on todennäköisesti hyvin otettu treffipyynnöstä. Mies ei ole nainen. Kokeile joskus, saatat yllättyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kirjoitti:
Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en halua yhden illan juttuja.
Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.
Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.
Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto.
Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne.
Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi. Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.
Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.
Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?
Veikkaan, ettei kovin moni, kun ei sellainen oikein kuulu meidän kulttuuriin. Tuntemattomien kanssa vaihdetaan kyllä joskus pari sanaa bussipysäkillä tai vaikka kaupassa, mutta eihän se mitään juttelemista ole. Ja se ainakin olisi tosi outoa, että lyöttäytyisi vaan jonkun tuntemattoman seuraan ja alkaisi jututtaa tätä vaikka tämän kävellessä pitkin katua. Itse sain joskus tosin tällaisen juttelijan kimppuuni, mutta aika pian selvisi, että hän halusi käännyttää minua johonkin kristilliseen lahkoon.
En itse usko palstoilla suositeltuihin tutustumisiin jalkakäytävillä, lenkkipoluilla tai kaupoissa. Ne ovat vain keinoja vaientaa ihmiset, jotka harmittelevat, kun ei kumppania tunnu löytyvän mistään - vakiovastaus tällaiseenhan on aina se, että "Se Oikea" voi "lymyillä" ihan missä vaan, vaikka metsäpolulla. Joo, ei lymyile.
Näin minäkin ajattelen. Luulen, että sovelluksien haukkujat ovat heitä, joilla on vain surkeita kokemuksia niistä eli ei ehkä yhtään matchia jne. Ovat ne kuitenkin sata kertaa parempia ympäristöjä monelle kuin joku katu tai kaupan jono. Toki oma aktiivisuus on joka paikassa silti ratkaisevaa, ellei satu olemaan niin valovoimainen tyyppi, että kumppaniehdokkaat juoksevat suoraan syliin joka puolella.
Mutta ap:lla treffisovellukset eivät ole selvästi tuottaneet toivottua tulosta. Kuten ei ilmeisesti monella muullakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kirjoitti:
Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en halua yhden illan juttuja.
Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.
Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.
Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto.
Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne.
Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi. Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.
Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.
Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?
Veikkaan, ettei kovin moni, kun ei sellainen oikein kuulu meidän kulttuuriin. Tuntemattomien kanssa vaihdetaan kyllä joskus pari sanaa bussipysäkillä tai vaikka kaupassa, mutta eihän se mitään juttelemista ole. Ja se ainakin olisi tosi outoa, että lyöttäytyisi vaan jonkun tuntemattoman seuraan ja alkaisi jututtaa tätä vaikka tämän kävellessä pitkin katua. Itse sain joskus tosin tällaisen juttelijan kimppuuni, mutta aika pian selvisi, että hän halusi käännyttää minua johonkin kristilliseen lahkoon.
En itse usko palstoilla suositeltuihin tutustumisiin jalkakäytävillä, lenkkipoluilla tai kaupoissa. Ne ovat vain keinoja vaientaa ihmiset, jotka harmittelevat, kun ei kumppania tunnu löytyvän mistään - vakiovastaus tällaiseenhan on aina se, että "Se Oikea" voi "lymyillä" ihan missä vaan, vaikka metsäpolulla. Joo, ei lymyile.
Näin minäkin ajattelen. Luulen, että sovelluksien haukkujat ovat heitä, joilla on vain surkeita kokemuksia niistä eli ei ehkä yhtään matchia jne. Ovat ne kuitenkin sata kertaa parempia ympäristöjä monelle kuin joku katu tai kaupan jono. Toki oma aktiivisuus on joka paikassa silti ratkaisevaa, ellei satu olemaan niin valovoimainen tyyppi, että kumppaniehdokkaat juoksevat suoraan syliin joka puolella.
Mutta ap:lla treffisovellukset eivät ole selvästi tuottaneet toivottua tulosta. Kuten ei ilmeisesti monella muullakaan.
Voi myös miettiä miten niitä käyttää ja mitä niistä käyttää. Ei se sen helpompaa ole missään muuallakaan. Pitää vain olla aktiivinen ja jaksaa yrittää. Todella moni on kuitenkin löytänyt seuraa noista palveluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kirjoitti:
Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en halua yhden illan juttuja.
Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.
Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.
Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto.
Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne.
Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi. Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.
Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.
Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?
Ja mitä edes sanoisi ihmiselle, josta ei tiedä mitään? "Moi, oisko sulla hetki aikaa jutella?" Veikkaan, että vastaus todennäköisesti olisi "sori, nyt on vähän kiire", ja toinen painelisi tiehensä luullen kysyjää joksikin liittymäkauppiaaksi tai Jeesuksen ilosanoman levittäjäksi. Tai jos pysäyttää toisen ja kysyy suoraan treffeille, niin miksi ihmeessä se toinen suostuisi - treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa on oltu tekemisissä sekuntin ajan? Joo, ehkä joku voisi lähteä, mutta siihen on ehkä 0,01% todennäköisyys.
Luettelit juuri ison joukon omia katastrofiajatuksiasi. Nuo ovat sinun mietintöjäsi siitä, mitä saattaa tapahtua. Jos minä tulisin sinua vastaan tuollaisessa kuvitellussa tilanteessa, niin saisit takuuvarmasti treffikumppanin. Ajatellaan, että olen siis joku huippukomea yksilö. Ja mitä sitten, vaikka joku ei sinun kanssasi treffeille lähtisikään? Mies sanoo, että ei kiitos ja on todennäköisesti hyvin otettu treffipyynnöstä. Mies ei ole nainen. Kokeile joskus, saatat yllättyä.
Niin, siis ei pointtini ollutkaan, että mitä voisi tapahtua, tai että olisi maailmanloppu, jos joku ei lähtisi treffeille. Itse en tuollaisia epätoivoisia keinoja kaipaa - tapaan ihmisiä muissa yhteyksissä. Pointtini oli oikeastaan vaan se, että nuo ovat huonoja ohjeita ihmiselle, joka ei meinaa löytää kumppania. Eihän ihmiset voi jokaista vastaantulijaa pysäyttää, ja sitten jos heistä pitäisi valikoida joku, niin millä perusteella? Ainakaan itselleni ei vielä koskaan ole tullut jostain satunnaisesta vastaantulijasta sellaista oloa, että haluaisin tutustua häneen. Mutta sitten sellainen ihminen, joka vakavissaan etsii kumppania, tuhlaa aikaa ja energiaa, jos satsaa jalkakäytävillä ihmisten pysäyttämiseen. Se on niin epätodennäköinen paikka, että tuollaiset ohjeet ovat aika turhia. Veikkaan myös, ei monelle ihmiselle - naiselle tai miehelle - ole ollenkaan luontevaa alkaa kysyä treffeille jotain täysin tuntematonta. Koska pitäähän treffeihin jokin syy olla - yleensä se on halu tutustua. Mikä olisi tuntemattoman kohdalla se syy, miksi haluaisi tutustua juuri häneen? Ei se ihan riitä, että on vastakkaista sukupuolta ja ainoa joka suostui niistä kolmestakymmenestä, jolta kysyi.
Itseeni sopii nuo kaikki, mutta olen päälle nelikymppinen. Ajattelen ulkonäköä myös saliharrastuksen avulla. Liityin FBn datingiin. En ole käyttänyt Tinderiä koskaan, mutta tuota päätin kokeilla. On jo aiempi suhde elettynä ja sen jälkeen on tullut yksin oltua ja lasteni kanssa. Nyt ajattelin löytää 37-43-vuotiaan naisen joka sopii myös noihin kriteereihin. Jotain keskustelunavauksia on jo syntynyt. Saa nähdä mihin etenee.