Suhde tuntuu raskaalta, koska moni asia naisessa tuo mieleen äitini ja tulkitsen kaikkea ikävällä tavalla

AP on älyttömän rohkea, kun uskaltaa täällä avautua. Kaikista paikoista juuri täällä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta nämä tunteet vaikuttaa sun toimintaan. Joten en mä mitään sotke. Kaipaisin sulta vaan vastuunottoa.

Vastuunottoa mistä? Terapeutti sanoo mulle näistä asioista, että mun täytyy hyväksyä tunteeni ja ajatukseni ja antaa niiden olla. Se mitä voin kontrolloida on se, miten suhtaudun ajatuksiini ja tunteisiini. esim. on oikeus olla vihainen, mutta se ei tarkoita oikeutta haukkua toista kusipääksi (jos ei se oo tyyliin pettänyt sua). Voit käyttäytyä fiksusti vaikka olisit vihainen. 

Samoin jos nousee epäluuloisia ajatuksia toisesta, voit kyseenalaistaa niitä. Miettiä että mistä ne kumpuavat? Onko mulla joku vahva tunnereaktio joka saa ajattelemaan tietyllä tavalla tilanteesta. Jos on, niin odotan että tunteet tasoittuvat ja sitten tarkastelen sitä uudestaan. Samoin kyseenalaistan ajatuksiani ja sanon itselleni: "Ne ovat vain ajatuksia, eivät totuus tästä maailmasta." 

Tähän pyrin. En silti voi välttää sitä että joskus menee yli ja että ajatusten kyseenalaistaminen ei ole helppoa. Mitään taikakeinoa ei ole, millä nuo ajatukset, tunteista puhumattakaan, saisi heti ja pysyvästi katoamaan. Meidän aivomme ovat evoluution saatossa kehittyneet tuottamaan kaikenlaisia negatiivisia ajatuksia. Mun aivot ovat siinä mielessä ylivirittyneet ja niitä pitää vain kouluttaa uudestaan ajattelemaan vähän paremmin.

AP

Voihan toisella osapuolella olla omat kiemuransa, joita myös heijastelee muihin. Ehkä myös epäilee joskus tahallisuutta ja on samantapainen kuva maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

AP on älyttömän rohkea, kun uskaltaa täällä avautua. Kaikista paikoista juuri täällä.

Mä suhtaudun vähän niin, että ihmiset nyt vaan sanoo netissä mitä sattuu. En ota kovin henkilökohtaisesti tai ajattele että tuntemattomat ihmiset tietävät totuuden minusta :D

AP

Vierailija kirjoitti:

Aleksitymia. Onko tuttu sana??

Tai sosiopatia tai autismi. Pohdinnan arvoista ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on jo alkanut hermostuttaa ja ärsyttää asenteesi. Oikeastaan taidat pitää itseäsi viattomana ja syyllistät naistasi kaikesta. Mitä sitten, kun hän alkaa käyttäytymään, kuten kuka tahansa nainen parisuhteessa: hermostuu ja nalkuttaa, kun jätät sukat aina keskelle olohuoneen lattiaa, et huomioi häntä kun menette yhdessä jonnekin ja hän jää raskaan oven väliin jäljessäsi, jne. Ei hän silti ole sama kuin äitisi, mutta hänellä on oikeus sanoa sinulle, kun harmittaa.

No sehän se, että pitää vaan oppia pitämään puolensa terveellä tavalla. Jos toinen valittaa täysin turhista pikkujutuista, niin pitää sanoa "älä nyt jaksa" ja jatkaa telkkarin kattomista.

AP

Minusta näyttää että pidät puolesi kyllä ihan mainiosti. Mietit koko ajan miten opetat ja koulutat läheisiäsi, kuinka sinua kuuluu kohdella. Tässä keskustelussakin sivallat takaisin heti kun joku kyseenalaistaa mitään tekemääsi. Ei puhettakaan että kuuntelisit ketään. Sinulla on kaikki selvillä, selvät suunnitelmat miten sinä korjaat asiat. Siihen ei kukaan saa tulla väliin.

Et mieti tyttöystävääsi tippaakaan, hänelle ei ole tilaa. Rehellisesti sanottuna tulee ihan kylmät väreet tuosta touhusta, kun mietin jos puoliso hautoisi koko ajan suunnitelmia miten minua pitää kouluttaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin me pelot nousee kun suhde syvenee. Läheisissä suhteissa kiintymyssuhdetrauma aktivoituu

Juuri näin. Mulla on esim. eräs kaveri joka joskus melko harvoin sanoo pikkasen törkeästi tai vähän "etuilee". En mä ajattele että hän on kusipää, vaan tiedostan että hän joskus sanoo pikkasen ilkeästi eikä varmasti tarkoita sitä ihan niin pahalla. Ehkä joku jäänne vanhoista käytösmalleista. Ystävyyssuhteissa tällaiset asiat ei jostain syystä häiritse enkä pelkää että ystävät pettäisi mut.

Mutta parisuhteessa yhtäkkiä kaikki muuttuu ja asiat alkaa saada ihan erilaisia tulkintoja.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on jo alkanut hermostuttaa ja ärsyttää asenteesi. Oikeastaan taidat pitää itseäsi viattomana ja syyllistät naistasi kaikesta. Mitä sitten, kun hän alkaa käyttäytymään, kuten kuka tahansa nainen parisuhteessa: hermostuu ja nalkuttaa, kun jätät sukat aina keskelle olohuoneen lattiaa, et huomioi häntä kun menette yhdessä jonnekin ja hän jää raskaan oven väliin jäljessäsi, jne. Ei hän silti ole sama kuin äitisi, mutta hänellä on oikeus sanoa sinulle, kun harmittaa.

No sehän se, että pitää vaan oppia pitämään puolensa terveellä tavalla. Jos toinen valittaa täysin turhista pikkujutuista, niin pitää sanoa "älä nyt jaksa" ja jatkaa telkkarin kattomista.

AP

Minusta näyttää että pidät puolesi kyllä ihan mainiosti. Mietit koko ajan miten opetat ja koulutat läheisiäsi, kuinka sinua kuuluu kohdella. Tässä keskustelussakin sivallat takaisin heti kun joku kyseenalaistaa mitään tekemääsi. Ei puhettakaan että kuuntelisit ketään. Sinulla on kaikki selvillä, selvät suunnitelmat miten sinä korjaat asiat. Siihen ei kukaan saa tulla väliin.

Et mieti tyttöystävääsi tippaakaan, hänelle ei ole tilaa. Rehellisesti sanottuna tulee ihan kylmät väreet tuosta touhusta, kun mietin jos puoliso hautoisi koko ajan suunnitelmia miten minua pitää kouluttaa.

En mä tarkoita sitä että mulla olisi tarve opettaa tai kouluttaa ihmisiä. Se mitä tuolla sanalla tarkoitan on, se mitä Dr.Phil aina hokee: "We teach others how to treat us."

Jos näytän ihmisille että mulle voi puhua rumasti, ihmiset oppii alitajuisesti tai tietoisesti puhumaan mulle rumasti. Ja muutenkin kohtelemaan huonommin. Kaikki ei toki varmasti käytä sitä mahdollisuutta, mutta osa käyttää.

Sitten taas jos asetan ihmisille rajat siinä miten rumasti mulle saa puhua, suurin osa kunnioittaa sitä ja kohtelevat mua muutenkin paremmin jos kohtelen itseäni kunnioituksella.

En siis tarkoittanut tuolla mitään toisten näpäyttämistä tai läksyttämistä.

AP

Jos sinulla ei ole naispuolisia kavereita, niin ei voi tietää, miten heidän huonoon käytökseensä suhtautuisit, mutta onko yleensäkin naispuolisten ihmisten tekemiset painavampaa kamaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on jo alkanut hermostuttaa ja ärsyttää asenteesi. Oikeastaan taidat pitää itseäsi viattomana ja syyllistät naistasi kaikesta. Mitä sitten, kun hän alkaa käyttäytymään, kuten kuka tahansa nainen parisuhteessa: hermostuu ja nalkuttaa, kun jätät sukat aina keskelle olohuoneen lattiaa, et huomioi häntä kun menette yhdessä jonnekin ja hän jää raskaan oven väliin jäljessäsi, jne. Ei hän silti ole sama kuin äitisi, mutta hänellä on oikeus sanoa sinulle, kun harmittaa.

No sehän se, että pitää vaan oppia pitämään puolensa terveellä tavalla. Jos toinen valittaa täysin turhista pikkujutuista, niin pitää sanoa "älä nyt jaksa" ja jatkaa telkkarin kattomista.

AP

Minusta näyttää että pidät puolesi kyllä ihan mainiosti. Mietit koko ajan miten opetat ja koulutat läheisiäsi, kuinka sinua kuuluu kohdella. Tässä keskustelussakin sivallat takaisin heti kun joku kyseenalaistaa mitään tekemääsi. Ei puhettakaan että kuuntelisit ketään. Sinulla on kaikki selvillä, selvät suunnitelmat miten sinä korjaat asiat. Siihen ei kukaan saa tulla väliin.

Et mieti tyttöystävääsi tippaakaan, hänelle ei ole tilaa. Rehellisesti sanottuna tulee ihan kylmät väreet tuosta touhusta, kun mietin jos puoliso hautoisi koko ajan suunnitelmia miten minua pitää kouluttaa.

Muuten tuossa oli paljon tulkintoja, jotka eivät kuvaa tilannetta ollenkaan. Ymmärrän että ihmisillä voi syntyä monenlaisia tulkintoja tuntemattomasta ihmisestä ja sulla on oikeus tulkintaasi. Mutta sanon vaan että tuo miten kuvaat suhdetta tyttöystävääni on hyvin kaukana todellisuudesta ja ei nyt ehkä maksa vaivaa alkaa selvittämään asiaa sen enempää. Kirjoitettuna näistä asioista voi vaan ehkä tulla jotenkin jännä kuva, että ottaisin sen huomioon ;)

AP

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla ei ole naispuolisia kavereita, niin ei voi tietää, miten heidän huonoon käytökseensä suhtautuisit, mutta onko yleensäkin naispuolisten ihmisten tekemiset painavampaa kamaa?

No en oikeastaan sanoisi. Ihan hyvin oon tullu toimeen ja ei mitään isompia ongelmia. Toki se vähän mutkistaa (jos kyse seksuaalisesta suhteesta) että halu seksiin ehkä helpommin katoaa kun tulee jotain ongelmaa ja toisessa jokin alkaa ärsyttää enemmän, vaikkei se väleihin muuten vaikuttaisikaan. Toisaalta en tiedä onko se ongelma sekään. Eihän sitä kaikkia pidäkään haluta seksuaalisesti.

AP

Sinun kannattaisi ehkä erota ja löytää rauhaa muualta, ilman stressiä. Ei suhteeseen kuulu toisen valitus erityisesti, nuorilla naisilla voi myös olla tapana valittaa vaikkei se kohdistuisi edes mieheen, osalla varmaan kohdistuu. Jos joku häiritsee naista, siitä kaksi voi keskustella tai olla keskustelematta. Miksi sinun olisi pakko jatkaa suhteessa? Erillään voi asuakin, mutta parantaako se vointia pelkästään, ehkä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on jo alkanut hermostuttaa ja ärsyttää asenteesi. Oikeastaan taidat pitää itseäsi viattomana ja syyllistät naistasi kaikesta. Mitä sitten, kun hän alkaa käyttäytymään, kuten kuka tahansa nainen parisuhteessa: hermostuu ja nalkuttaa, kun jätät sukat aina keskelle olohuoneen lattiaa, et huomioi häntä kun menette yhdessä jonnekin ja hän jää raskaan oven väliin jäljessäsi, jne. Ei hän silti ole sama kuin äitisi, mutta hänellä on oikeus sanoa sinulle, kun harmittaa.

No sehän se, että pitää vaan oppia pitämään puolensa terveellä tavalla. Jos toinen valittaa täysin turhista pikkujutuista, niin pitää sanoa "älä nyt jaksa" ja jatkaa telkkarin kattomista.

AP

Minusta näyttää että pidät puolesi kyllä ihan mainiosti. Mietit koko ajan miten opetat ja koulutat läheisiäsi, kuinka sinua kuuluu kohdella. Tässä keskustelussakin sivallat takaisin heti kun joku kyseenalaistaa mitään tekemääsi. Ei puhettakaan että kuuntelisit ketään. Sinulla on kaikki selvillä, selvät suunnitelmat miten sinä korjaat asiat. Siihen ei kukaan saa tulla väliin.

Et mieti tyttöystävääsi tippaakaan, hänelle ei ole tilaa. Rehellisesti sanottuna tulee ihan kylmät väreet tuosta touhusta, kun mietin jos puoliso hautoisi koko ajan suunnitelmia miten minua pitää kouluttaa.

En mä tarkoita sitä että mulla olisi tarve opettaa tai kouluttaa ihmisiä. Se mitä tuolla sanalla tarkoitan on, se mitä Dr.Phil aina hokee: "We teach others how to treat us."

Jos näytän ihmisille että mulle voi puhua rumasti, ihmiset oppii alitajuisesti tai tietoisesti puhumaan mulle rumasti. Ja muutenkin kohtelemaan huonommin. Kaikki ei toki varmasti käytä sitä mahdollisuutta, mutta osa käyttää.

Sitten taas jos asetan ihmisille rajat siinä miten rumasti mulle saa puhua, suurin osa kunnioittaa sitä ja kohtelevat mua muutenkin paremmin jos kohtelen itseäni kunnioituksella.

En siis tarkoittanut tuolla mitään toisten näpäyttämistä tai läksyttämistä.

AP

Kun luen tekstejäsi, näyttää päinvastoin että sinulla on erittäin voimakas tarve kouluttaa ihmisiä. Olet koko ajan huolissasi, miten ihmiset voivat kohdella sinua huonosti jos et hellittämättä valvo että he eivät pääse sitä tekemään. Itse et siis lainkaan huomaa sitä? Outoa.

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaisi ehkä erota ja löytää rauhaa muualta, ilman stressiä. Ei suhteeseen kuulu toisen valitus erityisesti, nuorilla naisilla voi myös olla tapana valittaa vaikkei se kohdistuisi edes mieheen, osalla varmaan kohdistuu. Jos joku häiritsee naista, siitä kaksi voi keskustella tai olla keskustelematta. Miksi sinun olisi pakko jatkaa suhteessa? Erillään voi asuakin, mutta parantaako se vointia pelkästään, ehkä ei.

Nuorilla naisilla, siis mitä :D Kaikki ihmiset valittavat, ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on jo alkanut hermostuttaa ja ärsyttää asenteesi. Oikeastaan taidat pitää itseäsi viattomana ja syyllistät naistasi kaikesta. Mitä sitten, kun hän alkaa käyttäytymään, kuten kuka tahansa nainen parisuhteessa: hermostuu ja nalkuttaa, kun jätät sukat aina keskelle olohuoneen lattiaa, et huomioi häntä kun menette yhdessä jonnekin ja hän jää raskaan oven väliin jäljessäsi, jne. Ei hän silti ole sama kuin äitisi, mutta hänellä on oikeus sanoa sinulle, kun harmittaa.

No sehän se, että pitää vaan oppia pitämään puolensa terveellä tavalla. Jos toinen valittaa täysin turhista pikkujutuista, niin pitää sanoa "älä nyt jaksa" ja jatkaa telkkarin kattomista.

AP

Minusta näyttää että pidät puolesi kyllä ihan mainiosti. Mietit koko ajan miten opetat ja koulutat läheisiäsi, kuinka sinua kuuluu kohdella. Tässä keskustelussakin sivallat takaisin heti kun joku kyseenalaistaa mitään tekemääsi. Ei puhettakaan että kuuntelisit ketään. Sinulla on kaikki selvillä, selvät suunnitelmat miten sinä korjaat asiat. Siihen ei kukaan saa tulla väliin.

Et mieti tyttöystävääsi tippaakaan, hänelle ei ole tilaa. Rehellisesti sanottuna tulee ihan kylmät väreet tuosta touhusta, kun mietin jos puoliso hautoisi koko ajan suunnitelmia miten minua pitää kouluttaa.

En mä tarkoita sitä että mulla olisi tarve opettaa tai kouluttaa ihmisiä. Se mitä tuolla sanalla tarkoitan on, se mitä Dr.Phil aina hokee: "We teach others how to treat us."

Jos näytän ihmisille että mulle voi puhua rumasti, ihmiset oppii alitajuisesti tai tietoisesti puhumaan mulle rumasti. Ja muutenkin kohtelemaan huonommin. Kaikki ei toki varmasti käytä sitä mahdollisuutta, mutta osa käyttää.

Sitten taas jos asetan ihmisille rajat siinä miten rumasti mulle saa puhua, suurin osa kunnioittaa sitä ja kohtelevat mua muutenkin paremmin jos kohtelen itseäni kunnioituksella.

En siis tarkoittanut tuolla mitään toisten näpäyttämistä tai läksyttämistä.

AP

Kun luen tekstejäsi, näyttää päinvastoin että sinulla on erittäin voimakas tarve kouluttaa ihmisiä. Olet koko ajan huolissasi, miten ihmiset voivat kohdella sinua huonosti jos et hellittämättä valvo että he eivät pääse sitä tekemään. Itse et siis lainkaan huomaa sitä? Outoa.

Eikö ihmisten kouluttamista ole se, että etukäteen kertoisin miten minun kanssa voi ja ei voi olla? Jos kaveri yrittää väkisin saada autoni lainaan viikonlopuksi ja painostaa mua vähän ikävästi ja sanon sitten hänelle ihan periaatteesta, etten anna nyt enkä seuraavanakaan viikonloppuna. Niin se on rajojen pitämistä, mutta niin kuuluukin tehdä. Terapiassakin opetetaan pitämään omia rajoja jämäkästi. Juuri termiä jämäkkyys hoetaan ja opetetaan miten asettaa rajat suoraan ja arastelematta, että toinen kunnioittaa mielipidettäsi. Ei siinä ole yhtään mitään väärää tai kontrolloivaa.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on jo alkanut hermostuttaa ja ärsyttää asenteesi. Oikeastaan taidat pitää itseäsi viattomana ja syyllistät naistasi kaikesta. Mitä sitten, kun hän alkaa käyttäytymään, kuten kuka tahansa nainen parisuhteessa: hermostuu ja nalkuttaa, kun jätät sukat aina keskelle olohuoneen lattiaa, et huomioi häntä kun menette yhdessä jonnekin ja hän jää raskaan oven väliin jäljessäsi, jne. Ei hän silti ole sama kuin äitisi, mutta hänellä on oikeus sanoa sinulle, kun harmittaa.

No sehän se, että pitää vaan oppia pitämään puolensa terveellä tavalla. Jos toinen valittaa täysin turhista pikkujutuista, niin pitää sanoa "älä nyt jaksa" ja jatkaa telkkarin kattomista.

AP

Minusta näyttää että pidät puolesi kyllä ihan mainiosti. Mietit koko ajan miten opetat ja koulutat läheisiäsi, kuinka sinua kuuluu kohdella. Tässä keskustelussakin sivallat takaisin heti kun joku kyseenalaistaa mitään tekemääsi. Ei puhettakaan että kuuntelisit ketään. Sinulla on kaikki selvillä, selvät suunnitelmat miten sinä korjaat asiat. Siihen ei kukaan saa tulla väliin.

Et mieti tyttöystävääsi tippaakaan, hänelle ei ole tilaa. Rehellisesti sanottuna tulee ihan kylmät väreet tuosta touhusta, kun mietin jos puoliso hautoisi koko ajan suunnitelmia miten minua pitää kouluttaa.

Muuten tuossa oli paljon tulkintoja, jotka eivät kuvaa tilannetta ollenkaan. Ymmärrän että ihmisillä voi syntyä monenlaisia tulkintoja tuntemattomasta ihmisestä ja sulla on oikeus tulkintaasi. Mutta sanon vaan että tuo miten kuvaat suhdetta tyttöystävääni on hyvin kaukana todellisuudesta ja ei nyt ehkä maksa vaivaa alkaa selvittämään asiaa sen enempää. Kirjoitettuna näistä asioista voi vaan ehkä tulla jotenkin jännä kuva, että ottaisin sen huomioon ;)

AP

Olet jaksanut selittää itsestäsi sivukaupalla. Ja nyt ei maksa vaivaa uhrata muutamaa sanaa parisuhteesi kuvailuun? Tuo itse asiassa kertoo jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaisi ehkä erota ja löytää rauhaa muualta, ilman stressiä. Ei suhteeseen kuulu toisen valitus erityisesti, nuorilla naisilla voi myös olla tapana valittaa vaikkei se kohdistuisi edes mieheen, osalla varmaan kohdistuu. Jos joku häiritsee naista, siitä kaksi voi keskustella tai olla keskustelematta. Miksi sinun olisi pakko jatkaa suhteessa? Erillään voi asuakin, mutta parantaako se vointia pelkästään, ehkä ei.

Nuorilla naisilla, siis mitä :D Kaikki ihmiset valittavat, ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Juu mutta ei toiselle nalkuteta suhteessa. Sitä ei kestä naisetkaan, jos mies valittaa naiselle. :)

Kirjoitit, että aivosi ovat jumissa tuossa asennossa. Minullakin oli aivossa jumi ikävään tunteeseen. Kävin neurofeedbackissa ja aloin huomata muutosta jo neljän kerran jälkeen. Ei tarvinnut käydä vuosia eikä jauhaa ikäviä traumoja auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on jo alkanut hermostuttaa ja ärsyttää asenteesi. Oikeastaan taidat pitää itseäsi viattomana ja syyllistät naistasi kaikesta. Mitä sitten, kun hän alkaa käyttäytymään, kuten kuka tahansa nainen parisuhteessa: hermostuu ja nalkuttaa, kun jätät sukat aina keskelle olohuoneen lattiaa, et huomioi häntä kun menette yhdessä jonnekin ja hän jää raskaan oven väliin jäljessäsi, jne. Ei hän silti ole sama kuin äitisi, mutta hänellä on oikeus sanoa sinulle, kun harmittaa.

No sehän se, että pitää vaan oppia pitämään puolensa terveellä tavalla. Jos toinen valittaa täysin turhista pikkujutuista, niin pitää sanoa "älä nyt jaksa" ja jatkaa telkkarin kattomista.

AP

Minusta näyttää että pidät puolesi kyllä ihan mainiosti. Mietit koko ajan miten opetat ja koulutat läheisiäsi, kuinka sinua kuuluu kohdella. Tässä keskustelussakin sivallat takaisin heti kun joku kyseenalaistaa mitään tekemääsi. Ei puhettakaan että kuuntelisit ketään. Sinulla on kaikki selvillä, selvät suunnitelmat miten sinä korjaat asiat. Siihen ei kukaan saa tulla väliin.

Et mieti tyttöystävääsi tippaakaan, hänelle ei ole tilaa. Rehellisesti sanottuna tulee ihan kylmät väreet tuosta touhusta, kun mietin jos puoliso hautoisi koko ajan suunnitelmia miten minua pitää kouluttaa.

En mä tarkoita sitä että mulla olisi tarve opettaa tai kouluttaa ihmisiä. Se mitä tuolla sanalla tarkoitan on, se mitä Dr.Phil aina hokee: "We teach others how to treat us."

Jos näytän ihmisille että mulle voi puhua rumasti, ihmiset oppii alitajuisesti tai tietoisesti puhumaan mulle rumasti. Ja muutenkin kohtelemaan huonommin. Kaikki ei toki varmasti käytä sitä mahdollisuutta, mutta osa käyttää.

Sitten taas jos asetan ihmisille rajat siinä miten rumasti mulle saa puhua, suurin osa kunnioittaa sitä ja kohtelevat mua muutenkin paremmin jos kohtelen itseäni kunnioituksella.

En siis tarkoittanut tuolla mitään toisten näpäyttämistä tai läksyttämistä.

AP

Kun luen tekstejäsi, näyttää päinvastoin että sinulla on erittäin voimakas tarve kouluttaa ihmisiä. Olet koko ajan huolissasi, miten ihmiset voivat kohdella sinua huonosti jos et hellittämättä valvo että he eivät pääse sitä tekemään. Itse et siis lainkaan huomaa sitä? Outoa.

Eikö ihmisten kouluttamista ole se, että etukäteen kertoisin miten minun kanssa voi ja ei voi olla? Jos kaveri yrittää väkisin saada autoni lainaan viikonlopuksi ja painostaa mua vähän ikävästi ja sanon sitten hänelle ihan periaatteesta, etten anna nyt enkä seuraavanakaan viikonloppuna. Niin se on rajojen pitämistä, mutta niin kuuluukin tehdä. Terapiassakin opetetaan pitämään omia rajoja jämäkästi. Juuri termiä jämäkkyys hoetaan ja opetetaan miten asettaa rajat suoraan ja arastelematta, että toinen kunnioittaa mielipidettäsi. Ei siinä ole yhtään mitään väärää tai kontrolloivaa.

AP

Tuota juuri tarkoitin. Pyörittelet jatkuvasti mielessäsi kuviteltuja skenaarioita miten oikeuksiasi poljetaan ja miten latelet jo etukäteen säännöt että niin ei tapahtuisi. Normaalisti ihmiset eivät tee noin. Ja jos kumppanini tekisi, haluaisin totisesti tietää siitä.

Ihan kuin ap:lla olisi joku 80-lukulainen koirankoulutusprojekti (johtajuusmetodi) meneillään.