Suhde tuntuu raskaalta, koska moni asia naisessa tuo mieleen äitini ja tulkitsen kaikkea ikävällä tavalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvin mielenkiintoista millaiseksi ihmisten kuva täällä toisista muodostuu. Jos olisin sellainen hirviö kuin mitä täällä jotkut maalaavat, niin eiköhän terapeuttinikin sen olisi huomannut eikä vain opettaisi minua pitämään paremmin rajojani. Mutta tätä tämä netti on :D Varmaan sitä itsekin joskus syyllistyy samaan ja onhan se ymmärrettävää että ihmiset tekevät tulkintojaan.

AP

Ei siis ole etäisintäkään mahdollisuutta että kukaan täällä ymmärtäisi yhtään mitään sinusta? Tukeudut joka vaiheessa terapeuttisi sanomisiin, vaikka useat täällä ovat kyseenalaistaneet hänen ammattitaitoaan, mielestäni hyvin perustellen. Mutta jos kukaan täällä ei ymmärrä, miksi aloitit keskustelun?

Mä olen täällä sanonut monelle ihmiselle, että heillä on hyviä pointteja ja että pitää jatkossa toimia eri tavalla.

Se on kyllä oikeasti jo vähän pimeetä että näiden tietojen varassa porukka kyseenalaistaa terapeuttini ammattitaitoa. Täällä on mm. heitetty sen pohjalta mitä olen jättänyt sanomatta arvauksia siitä mitä terapeuttini ei ymmärrä tehdä. Olen myöhemmin kumonnut näiden keskustelijoiden käsitykset (että terapeuttini ei puhuisi siitä mitä tunteita tilanteet minussa herättävät ja että se on oleellista). Kannattaa käydä lukemassa kommenttini läpi. Täällä porukan spekulaatiot menee aika korkeissa sfääreissä välillä. Ja kannattaa muistaa sekin, että toisilla täällä on hyvin virheellisiä käsityksiä psykologiasta. Täällä on heitetty kaikenlaista lähtien siitä että ihmisen pitäisi kontrolloida omia tunteitaan (ei pidä, ihmisen pitää antaa itselleen lupa tuntea kaikki tunteet vapaasti ja kontrolloida vain ja ainoastaan sitä miten toimii tunteiden pohjalta).

Sekin on vähän, että mikä minä olen arvioimaan näiden kommentoijien kompetenssia kyseenalaistaa terapeuttini ammattitaitoa? Jos tämä palsta tarjoaisi asiantuntevaa psykologista hoitoa, niin turhahan sitä olisi mennä kalliiseen terapiaan. Juttelisi vaan täällä ihmisten kanssa päivät ja pitkät ja katsoisi että mitkä neuvot saavat eniten yläpeukkuja :D

AP

Odotan edelleen tietoa, minkä tyyppisiä uhrauksia olet tehnyt "naisesi" eteen.

En tiedä mitä vihjaat kun kirjoitat "naisesi", mutta turha odottaa asiallista keskustelua jos olet tuolla linjalla.

AP

Huomautan, että mä oon tullut tänne avaamaan elämääni. Otan aika paljon kritiikkiä vastaan, osa asiatonta ja rumaa. Olen antanut mm. kaikenlaisten sosiopatialla vihjailevien olla enkä ole alentunut samalle tasolle. Jos alat puhua mulle vittumaisesti ja vaatimuksia esittäen vaikken ole tehnyt sulle mitään pahaa, niin suosittelen miettimään vähän asioita.

AP 

Vierailija kirjoitti:

No kukaan terapeutti ei sano asiakkaalleen että Hei, vähän rajaa tuohon marttyrointiin. Terapeutit on juuri sitä varten että ne kuuntelee ja yrittää auttaa asiakkaitaan kannustamalla heitä.

Ap, onko missään kohtaan edes särähtänyt pikkusen itseesi mitä täällä muut kirjoittaa? Vetoat siihen että netissä ihmiset tekee tulkintoja toisista ihmisistä mutta eikö nousta nouse aika paljonkin myös sellaisia teemoja joita olisi omassa käytöksessä hyvä tarkkailla? Moni on kommentoinut että sinun tulisi ottaa vastuu käytöksestäsi ja elämästäsi. Siihen vastaat uhriutumalla että sulla ei oo muita vaihtoehtoja kun toimia näin. Rajojen vetäminen on sinulle tärkeää, ja kuulostaa silti että nimenomaan siitä syystä ettei kukaan vaan erehtyisi luulemaan että olet kynnysmatto. Et osaa sanoa miltä asiat tuntuu vaan peilaat niitä sinun käsitykseen yleisesti hyväksyttävistä asioista ja tyttöystäväsi joko paljastuu hyväksi ihmiseksi tai sosiopaatiksi, harmaan sävyjä ei ole.

Ihminen joka ei kykene itsereflektioon saa hypätä terapiassa maailman tappiin minkään muuttumatta. Paranemisen avain on vastuunotossa, itswreflektoinnissa ja empatiakyvyssä.

Mulle kyllä on terapeutti sanonut, että uhriudun, kun etsin häneltä apua traumojeni käsittelyyn. No, me emme tavanneet toiste. 

Minusta ap kantaa todella vähän huolta omista toimistaan muita kohtaan siihen nähden, että hän on todella huolissaan siitä miten muut kohtelevat häntä. Siksi täällä varmaan ollaan takajaloillaan - ei lähtökohtaisesti riistämässä ap:n oikeutta omiin rajoihinsa, mutta hän vaikuttaa niin sokaistuneelta niistä, ettei mieti toisia siinä samalla lainkaan.

Ap, olen itsekin ollut vielä pahemman mykkäkoulun uhri kuin sinä. Myös oman vanhempani toimesta. Se sai aikaan sen, että jotenkin kuvittelin olevani näkymätön ja samalla en tajunnut, mitä terveitä ja luonnollisia odotuksia ja toiveita muilla on minua kohtaan (siis juuri parisuhteessa). Näkymätönhän ei ajattele, että joku pahastuu hänen poissaolostaan tai tekemättäjättämisistään, koska hän kuvittelee, ettei häntä oikein ole muiden silmissä kuin silloin, kun hän itse aktiivisesti tekee jotain (vaikka uurastaa hyviä tekoja). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kukaan terapeutti ei sano asiakkaalleen että Hei, vähän rajaa tuohon marttyrointiin. Terapeutit on juuri sitä varten että ne kuuntelee ja yrittää auttaa asiakkaitaan kannustamalla heitä.

Ap, onko missään kohtaan edes särähtänyt pikkusen itseesi mitä täällä muut kirjoittaa? Vetoat siihen että netissä ihmiset tekee tulkintoja toisista ihmisistä mutta eikö nousta nouse aika paljonkin myös sellaisia teemoja joita olisi omassa käytöksessä hyvä tarkkailla? Moni on kommentoinut että sinun tulisi ottaa vastuu käytöksestäsi ja elämästäsi. Siihen vastaat uhriutumalla että sulla ei oo muita vaihtoehtoja kun toimia näin. Rajojen vetäminen on sinulle tärkeää, ja kuulostaa silti että nimenomaan siitä syystä ettei kukaan vaan erehtyisi luulemaan että olet kynnysmatto. Et osaa sanoa miltä asiat tuntuu vaan peilaat niitä sinun käsitykseen yleisesti hyväksyttävistä asioista ja tyttöystäväsi joko paljastuu hyväksi ihmiseksi tai sosiopaatiksi, harmaan sävyjä ei ole.

Ihminen joka ei kykene itsereflektioon saa hypätä terapiassa maailman tappiin minkään muuttumatta. Paranemisen avain on vastuunotossa, itswreflektoinnissa ja empatiakyvyssä.

Mulle kyllä on terapeutti sanonut, että uhriudun, kun etsin häneltä apua traumojeni käsittelyyn. No, me emme tavanneet toiste. 

Minusta ap kantaa todella vähän huolta omista toimistaan muita kohtaan siihen nähden, että hän on todella huolissaan siitä miten muut kohtelevat häntä. Siksi täällä varmaan ollaan takajaloillaan - ei lähtökohtaisesti riistämässä ap:n oikeutta omiin rajoihinsa, mutta hän vaikuttaa niin sokaistuneelta niistä, ettei mieti toisia siinä samalla lainkaan.

Ap, olen itsekin ollut vielä pahemman mykkäkoulun uhri kuin sinä. Myös oman vanhempani toimesta. Se sai aikaan sen, että jotenkin kuvittelin olevani näkymätön ja samalla en tajunnut, mitä terveitä ja luonnollisia odotuksia ja toiveita muilla on minua kohtaan (siis juuri parisuhteessa). Näkymätönhän ei ajattele, että joku pahastuu hänen poissaolostaan tai tekemättäjättämisistään, koska hän kuvittelee, ettei häntä oikein ole muiden silmissä kuin silloin, kun hän itse aktiivisesti tekee jotain (vaikka uurastaa hyviä tekoja). 

Niin, onhan se mahdollista. Jos se on niin, niin sitä on vaikea nähdä, koska suoritan tahtomattanikin ollakseni toiselle mieliksi Pelkään että kaikenlaiset pienetkin viat minussa ärsyttävät kumppania suunnattomasti: se miten puhun, miten elehdin, jos siivoan ja johonkin jää pieni tahra, jos jätän lasin olohuoneen pöydälle enkä vie heti tiskikoneeseen jne jne. Tai oikeastaan pelkään ettei hän aidosti välitä minusta, ellen ole täydellinen.

AP