Suhde tuntuu raskaalta, koska moni asia naisessa tuo mieleen äitini ja tulkitsen kaikkea ikävällä tavalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutti ei neljässä vuodessa ole päässyt kiinni siitä, että APlla on keskimääräistä pakkomielteisempi suhtautuminen siihen, mikä on yleisesti hyväksyttyä, jopa niin voimakkaasti, että se ohittaa hänen ajattelussaan APn omat tunne-elämykset ja ilmaisut, en taida suosittaa jatkoon, taikka uskaltaa toivoa viidettä parempaa vuotta.

Onko sulla koulutusta psykologian alalle?

AP

Jonkun verran, kyllä. Pakkomielteiset ajatukset voivat syntyä mistä hyvänsä, mutta aivan yleistä on, että omia tunteita korvataan yleisesti hyväksytyillä tavoilla. Sulla tuntuu olevan tavallista voimakkaampi tarve siihen. Selittelet, että se on järkevää, mutta ei se kyllä enää esittämässäsi mittakaavassa ole.

Ei ole normaalia miettiä, onko käytöstapojen mukaista närkästyä, kun likkakaveri työntää tavaroita syliin. Normaalia on närkästyä tai olla närkästymättä.

Siis mä närkästyin siinä kyllä, mutta ennen kun reagoin mietin, että onko se kohtuullista ja onko tämä asia mitä voi pitää ihan täytenä paskana vai pikkujuttuna. Jos sanoo heti mitä sylki suuhun tuo, niin mennään myöskin metsään.

AP

Voihan sanoa ihan kauniisti, etten halua näitä tavaroita tähän, ei siitä tarvitse tehdä mitään valtataistelua tai loukkausta. 

Niin. Se ajatus mikä mulle tuossa nousee on vaan, että toinen ei ollenkaan kunnioita mua kun tekee noin ja että hän ihan tahallaan laittoi ne siihen epäkunnioituksen osoituksena.

AP

No niin, ytimessä ollaan. Kyse ei siis olekaan siitä, onko yleisesti hyväksyttyä vaikka kaverin laittaa tavaroita sun syliin (järkeilyselitys), vaan siitä, että sulla vaan nousee ajatus, että tuo toinen on tahallaan epäkunnioittava. 

Mitä päässäsi tapahtui sen jälkeen, kun vihdoin sait suusi auki ja hän pyysi anteeksi ja ei ole enää tehnyt näin? 

Nousiko seuraavan kerran jostain muusta pienestä asiasta tarve järkeillä, että hän on tahallaan epäkunnioittava eikä lainkaan kunnioita sinua?

Nouseehan näitä aina välillä, mutta se on vähentynyt ja en enää ajattele noista ihan niin mustavalkoisesti. Tässä ongelmana on juuri suhteellisuudentaju. On asioita jotka ovat harmittomia tai vahinkoja, sitten on asioita jotka aidosti kielivät siitä ettei toinen kunnioita. Esim. tosi tökeröt kommentit omasta kumppanista jossain illanvietossa tai esim. toisen omaisuuden tuhoaminen ilman anteeksipyyntöä. En vain osaa nähdä yhtään missä raja menee minkäkin asian kohdalla.

AP

Esittääkö siis puolisosi tökeröitä kommentteja sinusta illanvietossa, onko hän tuhonnut omaisuuttasi anteeksipyynnöttä?

Kun annat näitä esimerkkejä, ei vaikuta, ettet osaisi tehdä eroa erilaisten asioiden kanssa. Vaikuttaa, ettet halua tehdä, koska haluat säilyttää itselläsi oikeuden hautoa ikäviä ajatuksia puolisostasi. Ehkä tämä nostaa murennettua itsetuntoasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutti ei neljässä vuodessa ole päässyt kiinni siitä, että APlla on keskimääräistä pakkomielteisempi suhtautuminen siihen, mikä on yleisesti hyväksyttyä, jopa niin voimakkaasti, että se ohittaa hänen ajattelussaan APn omat tunne-elämykset ja ilmaisut, en taida suosittaa jatkoon, taikka uskaltaa toivoa viidettä parempaa vuotta.

Onko sulla koulutusta psykologian alalle?

AP

Jonkun verran, kyllä. Pakkomielteiset ajatukset voivat syntyä mistä hyvänsä, mutta aivan yleistä on, että omia tunteita korvataan yleisesti hyväksytyillä tavoilla. Sulla tuntuu olevan tavallista voimakkaampi tarve siihen. Selittelet, että se on järkevää, mutta ei se kyllä enää esittämässäsi mittakaavassa ole.

Ei ole normaalia miettiä, onko käytöstapojen mukaista närkästyä, kun likkakaveri työntää tavaroita syliin. Normaalia on närkästyä tai olla närkästymättä.

Siis mä närkästyin siinä kyllä, mutta ennen kun reagoin mietin, että onko se kohtuullista ja onko tämä asia mitä voi pitää ihan täytenä paskana vai pikkujuttuna. Jos sanoo heti mitä sylki suuhun tuo, niin mennään myöskin metsään.

AP

Voihan sanoa ihan kauniisti, etten halua näitä tavaroita tähän, ei siitä tarvitse tehdä mitään valtataistelua tai loukkausta. 

Niin. Se ajatus mikä mulle tuossa nousee on vaan, että toinen ei ollenkaan kunnioita mua kun tekee noin ja että hän ihan tahallaan laittoi ne siihen epäkunnioituksen osoituksena.

AP

Oletko miettinyt, onko tuo oikeudenmukainen ja oikeansuhtainen ajatus toista ihmistä kohtaan?

Ei varmaan ole, mutta mä  uskon että maailma on julma paikka ja ihmiset syö toisiaan :D Pitää vaan yrittää päästä siitä eroon

AP

Jos oikeasti uskot, että maailma on julma paikka, missä ihmiset syö toisiaan, miksi haluat ihmisen elämääsi? Vai uskotko sittenkin, että se toinen saattaisi olla ihan mukavakin ja tuoda elämääsi hyvääkin? Ehkä sinun pitäisi alkaa vetää turpiin tuota tunkkaista ja typerää asennettasi. 

Mä oon ymmärtänyt että ne on ap:n skenaarioita mitä ehkä voi tapahtua.

Musta kuulostaa, että tyttöystäväsi pitäisi erota sinusta. Luulet että sun pitää murskata tyttiksesi kuten opit ryttäämään äitisikin.

Se skenaariojuttu tehdään jo siinä treffailuvaiheessa ennen suhdetta. Jos mieleen alkaa nousta skenaarioita, että tuo tyyppi voi olla vaarallinen, pettää, tuhota omaisuutta, valehdella tms. niin sitten jätetään se siihen. Ei mennä yhteen ja sitten mietitä siinä suhteessa niitä skenaarioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutti ei neljässä vuodessa ole päässyt kiinni siitä, että APlla on keskimääräistä pakkomielteisempi suhtautuminen siihen, mikä on yleisesti hyväksyttyä, jopa niin voimakkaasti, että se ohittaa hänen ajattelussaan APn omat tunne-elämykset ja ilmaisut, en taida suosittaa jatkoon, taikka uskaltaa toivoa viidettä parempaa vuotta.

Onko sulla koulutusta psykologian alalle?

AP

Jonkun verran, kyllä. Pakkomielteiset ajatukset voivat syntyä mistä hyvänsä, mutta aivan yleistä on, että omia tunteita korvataan yleisesti hyväksytyillä tavoilla. Sulla tuntuu olevan tavallista voimakkaampi tarve siihen. Selittelet, että se on järkevää, mutta ei se kyllä enää esittämässäsi mittakaavassa ole.

Ei ole normaalia miettiä, onko käytöstapojen mukaista närkästyä, kun likkakaveri työntää tavaroita syliin. Normaalia on närkästyä tai olla närkästymättä.

Siis mä närkästyin siinä kyllä, mutta ennen kun reagoin mietin, että onko se kohtuullista ja onko tämä asia mitä voi pitää ihan täytenä paskana vai pikkujuttuna. Jos sanoo heti mitä sylki suuhun tuo, niin mennään myöskin metsään.

AP

Voihan sanoa ihan kauniisti, etten halua näitä tavaroita tähän, ei siitä tarvitse tehdä mitään valtataistelua tai loukkausta. 

Niin. Se ajatus mikä mulle tuossa nousee on vaan, että toinen ei ollenkaan kunnioita mua kun tekee noin ja että hän ihan tahallaan laittoi ne siihen epäkunnioituksen osoituksena.

AP

Oletko miettinyt, onko tuo oikeudenmukainen ja oikeansuhtainen ajatus toista ihmistä kohtaan?

Ei varmaan ole, mutta mä  uskon että maailma on julma paikka ja ihmiset syö toisiaan :D Pitää vaan yrittää päästä siitä eroon

AP

Jos oikeasti uskot, että maailma on julma paikka, missä ihmiset syö toisiaan, miksi haluat ihmisen elämääsi? Vai uskotko sittenkin, että se toinen saattaisi olla ihan mukavakin ja tuoda elämääsi hyvääkin? Ehkä sinun pitäisi alkaa vetää turpiin tuota tunkkaista ja typerää asennettasi. 

Se asenne ei vaan muutu hetkessä, vaikka yrittää.

AP

Vierailija kirjoitti:

Musta kuulostaa, että tyttöystäväsi pitäisi erota sinusta. Luulet että sun pitää murskata tyttiksesi kuten opit ryttäämään äitisikin.

Tyttöystävälle tekee varmasti pahaa asua ihmisen kanssa, joka pitää häntä vihollisenaan. Olen itsekin lähes vainoharhainen sellaisen ihmisen suhteen, joka on aiemmin kaltoinkohdellut minua. Tulkitsee ja skenaarioin kuten sinäkin. En vaan halua asua saman katon alla viholliseni kanssa.

T. Se joka epäilee tyttöystävän hyvinvointia

Mitä tyttöystäväsi pitäisi tehdä, jotta luottaisit häneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutti ei neljässä vuodessa ole päässyt kiinni siitä, että APlla on keskimääräistä pakkomielteisempi suhtautuminen siihen, mikä on yleisesti hyväksyttyä, jopa niin voimakkaasti, että se ohittaa hänen ajattelussaan APn omat tunne-elämykset ja ilmaisut, en taida suosittaa jatkoon, taikka uskaltaa toivoa viidettä parempaa vuotta.

Onko sulla koulutusta psykologian alalle?

AP

Jonkun verran, kyllä. Pakkomielteiset ajatukset voivat syntyä mistä hyvänsä, mutta aivan yleistä on, että omia tunteita korvataan yleisesti hyväksytyillä tavoilla. Sulla tuntuu olevan tavallista voimakkaampi tarve siihen. Selittelet, että se on järkevää, mutta ei se kyllä enää esittämässäsi mittakaavassa ole.

Ei ole normaalia miettiä, onko käytöstapojen mukaista närkästyä, kun likkakaveri työntää tavaroita syliin. Normaalia on närkästyä tai olla närkästymättä.

Siis mä närkästyin siinä kyllä, mutta ennen kun reagoin mietin, että onko se kohtuullista ja onko tämä asia mitä voi pitää ihan täytenä paskana vai pikkujuttuna. Jos sanoo heti mitä sylki suuhun tuo, niin mennään myöskin metsään.

AP

Voihan sanoa ihan kauniisti, etten halua näitä tavaroita tähän, ei siitä tarvitse tehdä mitään valtataistelua tai loukkausta. 

Niin. Se ajatus mikä mulle tuossa nousee on vaan, että toinen ei ollenkaan kunnioita mua kun tekee noin ja että hän ihan tahallaan laittoi ne siihen epäkunnioituksen osoituksena.

AP

No niin, ytimessä ollaan. Kyse ei siis olekaan siitä, onko yleisesti hyväksyttyä vaikka kaverin laittaa tavaroita sun syliin (järkeilyselitys), vaan siitä, että sulla vaan nousee ajatus, että tuo toinen on tahallaan epäkunnioittava. 

Mitä päässäsi tapahtui sen jälkeen, kun vihdoin sait suusi auki ja hän pyysi anteeksi ja ei ole enää tehnyt näin? 

Nousiko seuraavan kerran jostain muusta pienestä asiasta tarve järkeillä, että hän on tahallaan epäkunnioittava eikä lainkaan kunnioita sinua?

Nouseehan näitä aina välillä, mutta se on vähentynyt ja en enää ajattele noista ihan niin mustavalkoisesti. Tässä ongelmana on juuri suhteellisuudentaju. On asioita jotka ovat harmittomia tai vahinkoja, sitten on asioita jotka aidosti kielivät siitä ettei toinen kunnioita. Esim. tosi tökeröt kommentit omasta kumppanista jossain illanvietossa tai esim. toisen omaisuuden tuhoaminen ilman anteeksipyyntöä. En vain osaa nähdä yhtään missä raja menee minkäkin asian kohdalla.

AP

Esittääkö siis puolisosi tökeröitä kommentteja sinusta illanvietossa, onko hän tuhonnut omaisuuttasi anteeksipyynnöttä?

Kun annat näitä esimerkkejä, ei vaikuta, ettet osaisi tehdä eroa erilaisten asioiden kanssa. Vaikuttaa, ettet halua tehdä, koska haluat säilyttää itselläsi oikeuden hautoa ikäviä ajatuksia puolisostasi. Ehkä tämä nostaa murennettua itsetuntoasi?

Ei hän ole tehnyt, mutta tunnen pariskuntia missä tällaista tapahtuu. Ja mä en tiedä aina että missä menee se raja. Mikä ja millainen huomauttelu vaikka tekemättömistä askareista on pientä ja mikä henkistä väkivaltaa. Jossainhan siinäkin menee raja. En mä rehellisesti osaa tehdä. Usko mitä uskot. En mä tahallani kumppaniani hiillosta näistä asioista.

AP

Täällä toinen joka on huolissaan ap:n puolisosta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tyttöystäväsi pitäisi tehdä, jotta luottaisit häneen?

Ei se voi oikein tehdä mitään muuta kuin elää elämäänsä ja luottamus pikkuhiljaa kasvaa kun huomaan, että tilanteet tulee ja menee ja yksittäiset virheet tai suuttumiset ei johda mihinkään sen isompaan.

AP

Vierailija kirjoitti:

Se skenaariojuttu tehdään jo siinä treffailuvaiheessa ennen suhdetta. Jos mieleen alkaa nousta skenaarioita, että tuo tyyppi voi olla vaarallinen, pettää, tuhota omaisuutta, valehdella tms. niin sitten jätetään se siihen. Ei mennä yhteen ja sitten mietitä siinä suhteessa niitä skenaarioita. 

En mä tahallani mietikään.

AP

Vierailija kirjoitti:

Se skenaariojuttu tehdään jo siinä treffailuvaiheessa ennen suhdetta. Jos mieleen alkaa nousta skenaarioita, että tuo tyyppi voi olla vaarallinen, pettää, tuhota omaisuutta, valehdella tms. niin sitten jätetään se siihen. Ei mennä yhteen ja sitten mietitä siinä suhteessa niitä skenaarioita. 

Nii, mulla nää pelot on noussu vasta, kun suhteessa tullu eteen tiettyjä arkielämän tilanteita. Asioita mitkä ei usein deittailuvaiheessa edes tule esille.

AP

Ap on ihan tunteidensa vietävissä. Hänhän ei tee mitään tahallaan. Kaikki vaan tapahtuu hänelle. Tyttöystävä laitto takin autossa ap:n syliin ja yhtäkkiä niin vaan tapahtu että tyttöystävästä tuli hirviö.

Miten tämä henkilö voi ulkoistaa kaiken itsestään. Argh!!

Vierailija kirjoitti:

Ap on ihan tunteidensa vietävissä. Hänhän ei tee mitään tahallaan. Kaikki vaan tapahtuu hänelle. Tyttöystävä laitto takin autossa ap:n syliin ja yhtäkkiä niin vaan tapahtu että tyttöystävästä tuli hirviö.

Miten tämä henkilö voi ulkoistaa kaiken itsestään. Argh!!

Sä sotket tuossa tunteet ja toiminnan. En mä oo toiminu tyttöystävän rajoja loukkaavasti. Sille en voi mitään millaisia ajatuksia mieleeni nousee. Voin vain yrittää kyseenalaistaa niitä ja pikkuhiljaa muovata käsitystäni todellisuudesta.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tyttöystäväsi pitäisi tehdä, jotta luottaisit häneen?

Ei se voi oikein tehdä mitään muuta kuin elää elämäänsä ja luottamus pikkuhiljaa kasvaa kun huomaan, että tilanteet tulee ja menee ja yksittäiset virheet tai suuttumiset ei johda mihinkään sen isompaan.

AP

MItä jos ei kasvakaan? Kerro miten luottamuksesi on edistynyt ja kasvanut vai onko se vasta siinä vaiheessa, että se murenee, kun tulee yksittäisiä epäilyttäviä juttuja?

Mutta nämä tunteet vaikuttaa sun toimintaan. Joten en mä mitään sotke. Kaipaisin sulta vaan vastuunottoa.

Niin me pelot nousee kun suhde syvenee. Läheisissä suhteissa kiintymyssuhdetrauma aktivoituu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tyttöystäväsi pitäisi tehdä, jotta luottaisit häneen?

Ei se voi oikein tehdä mitään muuta kuin elää elämäänsä ja luottamus pikkuhiljaa kasvaa kun huomaan, että tilanteet tulee ja menee ja yksittäiset virheet tai suuttumiset ei johda mihinkään sen isompaan.

AP

MItä jos ei kasvakaan? Kerro miten luottamuksesi on edistynyt ja kasvanut vai onko se vasta siinä vaiheessa, että se murenee, kun tulee yksittäisiä epäilyttäviä juttuja?

Yksittäiset jutut horjuttaa vähemmän ja vähemmän. Olen alkanut eri tilanteissa enemmän luottaa siihen, että hän ei tarkoita tietyillä eleillä tai kommenteilla mitään ja että mun ei tartte aina hoitaa kaikkea tiptop tai hän suuttuu. Myös sitä, että hän pystyy yleisesti keskustelemaan asioista eikä suutu siitä, että olen eri mieltä tai että otan jonkun vaikean asian esille.

AP

Ap, halaus sinulle. Huomaan, että yrität kovasti, mutta et vielä vaan osaa ja se on tietenkin täysin ok. Tässä sitä yhdessä mietitään ja opetellaan. Hyvä, kun kirjoitit tänne. :)