Suhde tuntuu raskaalta, koska moni asia naisessa tuo mieleen äitini ja tulkitsen kaikkea ikävällä tavalla

Sano terapeutille, että tarvitset apua kommunikaatioon ja kohtaamiseen.

Onko sinulla ap epäilty aspengeria? Tunteiden järkeily, ja niiden arvioiminen ulkopuolisten ihmisten standardien mukaan, epäilyihin ja ajatuksiin jumiutuminen ja jatkuva valtapelin mahdollisuuden analysointi kuulostavat hieman siltä. Onko mahdollista että sosiaaliset vaistosi ovat heikot ja yrität paikkailla niitä ajattelemalla ja pyörittelemällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaisi ehkä erota ja löytää rauhaa muualta, ilman stressiä. Ei suhteeseen kuulu toisen valitus erityisesti, nuorilla naisilla voi myös olla tapana valittaa vaikkei se kohdistuisi edes mieheen, osalla varmaan kohdistuu. Jos joku häiritsee naista, siitä kaksi voi keskustella tai olla keskustelematta. Miksi sinun olisi pakko jatkaa suhteessa? Erillään voi asuakin, mutta parantaako se vointia pelkästään, ehkä ei.

Nuorilla naisilla, siis mitä :D Kaikki ihmiset valittavat, ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Juu mutta ei toiselle nalkuteta suhteessa. Sitä ei kestä naisetkaan, jos mies valittaa naiselle. :)

Miten se ihme toteutuu, että parisuhteessa kumpikaan ei valita?

Lapsuuttahan ei saa elää uudestaan.

https://mielenihmeet.fi/paradoksaalinen-kommunikointi-6-vinkkia/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on jo alkanut hermostuttaa ja ärsyttää asenteesi. Oikeastaan taidat pitää itseäsi viattomana ja syyllistät naistasi kaikesta. Mitä sitten, kun hän alkaa käyttäytymään, kuten kuka tahansa nainen parisuhteessa: hermostuu ja nalkuttaa, kun jätät sukat aina keskelle olohuoneen lattiaa, et huomioi häntä kun menette yhdessä jonnekin ja hän jää raskaan oven väliin jäljessäsi, jne. Ei hän silti ole sama kuin äitisi, mutta hänellä on oikeus sanoa sinulle, kun harmittaa.

No sehän se, että pitää vaan oppia pitämään puolensa terveellä tavalla. Jos toinen valittaa täysin turhista pikkujutuista, niin pitää sanoa "älä nyt jaksa" ja jatkaa telkkarin kattomista.

AP

Minusta näyttää että pidät puolesi kyllä ihan mainiosti. Mietit koko ajan miten opetat ja koulutat läheisiäsi, kuinka sinua kuuluu kohdella. Tässä keskustelussakin sivallat takaisin heti kun joku kyseenalaistaa mitään tekemääsi. Ei puhettakaan että kuuntelisit ketään. Sinulla on kaikki selvillä, selvät suunnitelmat miten sinä korjaat asiat. Siihen ei kukaan saa tulla väliin.

Et mieti tyttöystävääsi tippaakaan, hänelle ei ole tilaa. Rehellisesti sanottuna tulee ihan kylmät väreet tuosta touhusta, kun mietin jos puoliso hautoisi koko ajan suunnitelmia miten minua pitää kouluttaa.

Muuten tuossa oli paljon tulkintoja, jotka eivät kuvaa tilannetta ollenkaan. Ymmärrän että ihmisillä voi syntyä monenlaisia tulkintoja tuntemattomasta ihmisestä ja sulla on oikeus tulkintaasi. Mutta sanon vaan että tuo miten kuvaat suhdetta tyttöystävääni on hyvin kaukana todellisuudesta ja ei nyt ehkä maksa vaivaa alkaa selvittämään asiaa sen enempää. Kirjoitettuna näistä asioista voi vaan ehkä tulla jotenkin jännä kuva, että ottaisin sen huomioon ;)

AP

Olet jaksanut selittää itsestäsi sivukaupalla. Ja nyt ei maksa vaivaa uhrata muutamaa sanaa parisuhteesi kuvailuun? Tuo itse asiassa kertoo jotain.

No mitä se kertoo? Mun ajatus oli, että jos sulla on jo noin voimakas tulkinta, niin se on asia jolle tuskin voin kauheasti.

AP

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ap epäilty aspengeria? Tunteiden järkeily, ja niiden arvioiminen ulkopuolisten ihmisten standardien mukaan, epäilyihin ja ajatuksiin jumiutuminen ja jatkuva valtapelin mahdollisuuden analysointi kuulostavat hieman siltä. Onko mahdollista että sosiaaliset vaistosi ovat heikot ja yrität paikkailla niitä ajattelemalla ja pyörittelemällä?

Sitä on ammattilaisetkin tutkinu. Ei löydy aspergeria.

AP

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ap:lla olisi joku 80-lukulainen koirankoulutusprojekti (johtajuusmetodi) meneillään.

Voi olla. Sellasta se elämä joskus on :D Pitää pelata niillä korteilla mitkä on saanu

AP

Eksäni analysoi kovasti ihmissuhteita ja sitä mikä on korrektia käytöstä. Hänellä oli diagnoosina vaativa persoonallisuus https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha… Hän saattoi myös analysoida jotakin suhteellisen vähäpätöistä tapahtumaa monelta eri kantilta suhteettoman kauan, kokonaisuuden kustannuksella. Välillä hänellä meni johtopäätökset ihan metsään - saattoi tulkita esim.  välittämisen ilmaisun itsemääräämisoikeuden loukkaamisena ja rajojen ylittämisenä. Kun täällä hoetaan, että tärkeintä on se miltä itsestä tuntuu, niin ei aina ole järkevää toimia siltä pohjalta, kun kompassi on ihan hukassa. Hänkin kävi vuosien terapian, 4 vuotta ei olisi riittänyt. Taustalla oli ankara isä, jota hän pelkäsi lapsuudessaan. 

Suosittelisin puhumaan avoimesti. Luottamusta voi rakentaa vähitellen. Alat vähän kerrallaan avautumaan ajatuksistasi. Nykyinen tapa tuhoaa lopulta suhteen. Kumppani vaistoaa todennäköisesti ahdistuksesi. Eksäni tapauksessa minä jäin kokonaan (yli)analysointien ulkopuolelle, koska luotimme toisiimme täysin. Hän sanoikin sen ääneen, että olen ainoa johon hän luottaa täysin ja tietää minun haluavan hänelle vain hyvää. Nyt tuntuu, että et oikein luota kumppanisi arvomaailmaan ja luonteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on jo alkanut hermostuttaa ja ärsyttää asenteesi. Oikeastaan taidat pitää itseäsi viattomana ja syyllistät naistasi kaikesta. Mitä sitten, kun hän alkaa käyttäytymään, kuten kuka tahansa nainen parisuhteessa: hermostuu ja nalkuttaa, kun jätät sukat aina keskelle olohuoneen lattiaa, et huomioi häntä kun menette yhdessä jonnekin ja hän jää raskaan oven väliin jäljessäsi, jne. Ei hän silti ole sama kuin äitisi, mutta hänellä on oikeus sanoa sinulle, kun harmittaa.

No sehän se, että pitää vaan oppia pitämään puolensa terveellä tavalla. Jos toinen valittaa täysin turhista pikkujutuista, niin pitää sanoa "älä nyt jaksa" ja jatkaa telkkarin kattomista.

AP

Minusta näyttää että pidät puolesi kyllä ihan mainiosti. Mietit koko ajan miten opetat ja koulutat läheisiäsi, kuinka sinua kuuluu kohdella. Tässä keskustelussakin sivallat takaisin heti kun joku kyseenalaistaa mitään tekemääsi. Ei puhettakaan että kuuntelisit ketään. Sinulla on kaikki selvillä, selvät suunnitelmat miten sinä korjaat asiat. Siihen ei kukaan saa tulla väliin.

Et mieti tyttöystävääsi tippaakaan, hänelle ei ole tilaa. Rehellisesti sanottuna tulee ihan kylmät väreet tuosta touhusta, kun mietin jos puoliso hautoisi koko ajan suunnitelmia miten minua pitää kouluttaa.

En mä tarkoita sitä että mulla olisi tarve opettaa tai kouluttaa ihmisiä. Se mitä tuolla sanalla tarkoitan on, se mitä Dr.Phil aina hokee: "We teach others how to treat us."

Jos näytän ihmisille että mulle voi puhua rumasti, ihmiset oppii alitajuisesti tai tietoisesti puhumaan mulle rumasti. Ja muutenkin kohtelemaan huonommin. Kaikki ei toki varmasti käytä sitä mahdollisuutta, mutta osa käyttää.

Sitten taas jos asetan ihmisille rajat siinä miten rumasti mulle saa puhua, suurin osa kunnioittaa sitä ja kohtelevat mua muutenkin paremmin jos kohtelen itseäni kunnioituksella.

En siis tarkoittanut tuolla mitään toisten näpäyttämistä tai läksyttämistä.

AP

Kun luen tekstejäsi, näyttää päinvastoin että sinulla on erittäin voimakas tarve kouluttaa ihmisiä. Olet koko ajan huolissasi, miten ihmiset voivat kohdella sinua huonosti jos et hellittämättä valvo että he eivät pääse sitä tekemään. Itse et siis lainkaan huomaa sitä? Outoa.

Eikö ihmisten kouluttamista ole se, että etukäteen kertoisin miten minun kanssa voi ja ei voi olla? Jos kaveri yrittää väkisin saada autoni lainaan viikonlopuksi ja painostaa mua vähän ikävästi ja sanon sitten hänelle ihan periaatteesta, etten anna nyt enkä seuraavanakaan viikonloppuna. Niin se on rajojen pitämistä, mutta niin kuuluukin tehdä. Terapiassakin opetetaan pitämään omia rajoja jämäkästi. Juuri termiä jämäkkyys hoetaan ja opetetaan miten asettaa rajat suoraan ja arastelematta, että toinen kunnioittaa mielipidettäsi. Ei siinä ole yhtään mitään väärää tai kontrolloivaa.

AP

Tuota juuri tarkoitin. Pyörittelet jatkuvasti mielessäsi kuviteltuja skenaarioita miten oikeuksiasi poljetaan ja miten latelet jo etukäteen säännöt että niin ei tapahtuisi. Normaalisti ihmiset eivät tee noin. Ja jos kumppanini tekisi, haluaisin totisesti tietää siitä.

Missä mä oon ladellut etukäteen säännöt? En mä sano kellekään etukäteen mitään. Se että mä pyörittelen jotain mielessäni, niin se on mihin terapeuttikin kehoittaa. Hän itse asiassa neuvoi treenaamaan peilin edessä kuviteltuja skenaarioita ja niihin reagoimista, että osaisi reagoida siinä tilanteessa.

AP

Oletko kertonut puolisollesi noista tulkinnoistasi? Olisi hyvä avata ne ja mitä hän oikeasti tarkoittaa ja mikä on tulkintasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinun olisi parasta ottaa aikalisä ja olla ihan sinkkuna sen aikaa, että saat pääkoppasi kuntoon. Et kuulosta valmiilta suhteeseen. Itseluottamus kuntoon niin eiköhän se siitä helpota. Aloita vaikka kuntosaliharrastus, sellainen lisää itseluottamusta.

Olen käynyt jo vuosia terapiassa (ja kuntosalilla vielä pidempään). Jos mun pitäisi alkaa sinkkuna fiksaamaan itseäni vielä lisää, niin en usko että tulisin koskaan valmiiksi. Kyllä mä nytkin luulin että olisin jo valmiimpi suhteeseen, mutten kuitenkaan ollut. Ei ne samat ongelmat kuitenkaan tule eteen kaverisuhteissa. Kavereita on paljon ja en ole koskaan yhdestä riippuvainen. Parisuhteita on vain yksi kerrallaan (ja toivottavasti enää yksi koko loppuelämän) ja ei siihen voi suhtautua samalla tavalla, vaan asiat on pakko selvittää. Kaverisuhteissa pienet tökeröt huomautukset jäävät ja unohtuvat, parisuhteessa ne on pakko puhua auki tai ne jäävät kalvamaan.

Kyllä parisuhteessa kannattaa myös joustaan ja valita ne omat taistelut. Sama myös lapsien kanssa. Katkeroituminen on erittäin raskas luonteenpiirre ja siitä kannattaa pyrkiä eroon ihan oman hyvinvoinnin nimissä.

En lukenut vielä ensimmäistä sivua pidemmälle, mutta olethan puhunut tästä naiselle itselleen? Kyllä, tuo ongelma voi seurata sinua suhteesta toiseen. Paras hetki ratkaista se on nyt. Hyvä, että olet terapiassa, mutta sinun pitää avoimesti puhua tunteistasi myös naiselle. Se helpottaa kummasti, olettaen tietysti, että hän on aikuinen ihminen ja sinun tunteesi kiinnostavat häntä. Elleivät kiinnosta, niin eipä suhteen jatkumisella ole väliä muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi taisi olla voimakas, hankala, narsistinen ja raskas ihminen, et uskaltanut sanoa vastaan? Nyt tavallaan kostat sen naisellesi tietämättäsi, vaikka naisesi on aivan erilainen?

En usko että kostan. Tai en näe että se oikein toimisi kostamisena että olen varpaillani hänen kanssaan. Hänhän tässä saa pikemminkin mahdollisuudet kohdella mua huonosti jos on siihen taipumusta, koska mä olen hyvin varovainen tulkinnoissani ja käytöksessäni.

AP

Sinä et kykene ottamaan vastaan sitä mitä sinulle yritetään sanoa sinusta itsestäsi ja siitä miten itsekästä tuo toimintasi on toista osapuolta kohtaan. Ymmärrämme sen, että sinä koet tuon siilipuolustuksen itsellesi tarpeelliseksi, mutta sinä et suostu ymmärtämään sitä, että se on epäreilua ja haitallista toiselle sekä  suhteelle ja sen onnistumismahdollisuuksille. 

Mä oon kyllä ajatellut tässä kumppaniani enemmän kuin paljon. En kyllä pysty itsekkyyttä allekirjoittamaan. Tai varmaan jostain näkökulmasta joo, mutta olen mä uhrannut tosi paljon tehdäkseni tästä suhteesta parempaa. Jos mä olisin itsekäs niin voin sanoa että olisin toiminut hyvin hyvin eri tavalla. Ja joo meni tunteisiin. Mut sanon että meni tunteisiin, koska tuo on vähän kuin sanoisi jollekin hiihdon mm-kisoissa pronssia hiihtäneelle, että se on treenannu laiskasti.

AP

Mitä olet tehnyt ja mitä uhrannut tehdäksesi suhteesta paremman? Anna esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi taisi olla voimakas, hankala, narsistinen ja raskas ihminen, et uskaltanut sanoa vastaan? Nyt tavallaan kostat sen naisellesi tietämättäsi, vaikka naisesi on aivan erilainen?

En usko että kostan. Tai en näe että se oikein toimisi kostamisena että olen varpaillani hänen kanssaan. Hänhän tässä saa pikemminkin mahdollisuudet kohdella mua huonosti jos on siihen taipumusta, koska mä olen hyvin varovainen tulkinnoissani ja käytöksessäni.

AP

Sinä et kykene ottamaan vastaan sitä mitä sinulle yritetään sanoa sinusta itsestäsi ja siitä miten itsekästä tuo toimintasi on toista osapuolta kohtaan. Ymmärrämme sen, että sinä koet tuon siilipuolustuksen itsellesi tarpeelliseksi, mutta sinä et suostu ymmärtämään sitä, että se on epäreilua ja haitallista toiselle sekä  suhteelle ja sen onnistumismahdollisuuksille. 

Mä oon kyllä ajatellut tässä kumppaniani enemmän kuin paljon. En kyllä pysty itsekkyyttä allekirjoittamaan. Tai varmaan jostain näkökulmasta joo, mutta olen mä uhrannut tosi paljon tehdäkseni tästä suhteesta parempaa. Jos mä olisin itsekäs niin voin sanoa että olisin toiminut hyvin hyvin eri tavalla. Ja joo meni tunteisiin. Mut sanon että meni tunteisiin, koska tuo on vähän kuin sanoisi jollekin hiihdon mm-kisoissa pronssia hiihtäneelle, että se on treenannu laiskasti.

AP

Mitä olet tehnyt ja mitä uhrannut tehdäksesi suhteesta paremman? Anna esimerkkejä.

Tuli hiljaista...

Itseäkin kiinnostaisi. "Rajanylitykset" olivat esimerkkeinä suht hupsuja. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä AP kokee "paljoksi uhrautumiseksi". Että onko luovuttu työpaikoista ja omista unelmista, jättäydytty pois koulutuksista, muutettu paikkakunnalle missä itsellä ei ole mitään jne. vai onko suuri uhrautuminen tasolla "täytän tiskikoneen jos hän pyytää" ja "käytän 30 min/vko naisen suosikkitv-sarjaan vaikken itse välitä siitä" (= eli koet ihan perus normaalit kädenojennukset hirveänä taakkana itsellesi).

En usko AP:n olevan mielistelevä ja alistuva, kuten hän itse kuvittelee olevansa. AP vaikuttaa huonoitsetuntoiselta, aggressiiviselta ja manipulatiiviselta. 

Minultakin suositus terapeutin vaihtoon, jos ei ole oikeasti saatu kuvailtua enempää aikaiseksi 4 vuoden aikana. Vai mikä oli alkutilanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on jo alkanut hermostuttaa ja ärsyttää asenteesi. Oikeastaan taidat pitää itseäsi viattomana ja syyllistät naistasi kaikesta. Mitä sitten, kun hän alkaa käyttäytymään, kuten kuka tahansa nainen parisuhteessa: hermostuu ja nalkuttaa, kun jätät sukat aina keskelle olohuoneen lattiaa, et huomioi häntä kun menette yhdessä jonnekin ja hän jää raskaan oven väliin jäljessäsi, jne. Ei hän silti ole sama kuin äitisi, mutta hänellä on oikeus sanoa sinulle, kun harmittaa.

No sehän se, että pitää vaan oppia pitämään puolensa terveellä tavalla. Jos toinen valittaa täysin turhista pikkujutuista, niin pitää sanoa "älä nyt jaksa" ja jatkaa telkkarin kattomista.

AP

Minusta näyttää että pidät puolesi kyllä ihan mainiosti. Mietit koko ajan miten opetat ja koulutat läheisiäsi, kuinka sinua kuuluu kohdella. Tässä keskustelussakin sivallat takaisin heti kun joku kyseenalaistaa mitään tekemääsi. Ei puhettakaan että kuuntelisit ketään. Sinulla on kaikki selvillä, selvät suunnitelmat miten sinä korjaat asiat. Siihen ei kukaan saa tulla väliin.

Et mieti tyttöystävääsi tippaakaan, hänelle ei ole tilaa. Rehellisesti sanottuna tulee ihan kylmät väreet tuosta touhusta, kun mietin jos puoliso hautoisi koko ajan suunnitelmia miten minua pitää kouluttaa.

Muuten tuossa oli paljon tulkintoja, jotka eivät kuvaa tilannetta ollenkaan. Ymmärrän että ihmisillä voi syntyä monenlaisia tulkintoja tuntemattomasta ihmisestä ja sulla on oikeus tulkintaasi. Mutta sanon vaan että tuo miten kuvaat suhdetta tyttöystävääni on hyvin kaukana todellisuudesta ja ei nyt ehkä maksa vaivaa alkaa selvittämään asiaa sen enempää. Kirjoitettuna näistä asioista voi vaan ehkä tulla jotenkin jännä kuva, että ottaisin sen huomioon ;)

AP

Olet jaksanut selittää itsestäsi sivukaupalla. Ja nyt ei maksa vaivaa uhrata muutamaa sanaa parisuhteesi kuvailuun? Tuo itse asiassa kertoo jotain.

No mitä se kertoo? Mun ajatus oli, että jos sulla on jo noin voimakas tulkinta, niin se on asia jolle tuskin voin kauheasti.

AP

No, minusta se ei ole tulkinta että et ota tyttöystävääsi huomioon tippaakaan vaan ihan tosiasia. Et puhu täällä yhtään huolestasi, miten hän jaksaa ja miltä hänestä tuntuu. Kun muut ovat maininneet siitä, käännät puheen itseesi ja omiin ongelmiisi. Et puhu hänelle ja kun sinulle sanotaan että suljet hänet ulkopuolelle, aloitat vain itsesi ja uhraustesi ylistämisen.

Masentuneet ja ahdistuneet ovat usein itsekkäämpiä kuin tajuavatkaan. Onko AP puhunut terapeutin kanssa mm ahdistuslääkkeiden mahdollisuudesta tai stressinhallintakeinoista?

Se on hyvin mielenkiintoista millaiseksi ihmisten kuva täällä toisista muodostuu. Jos olisin sellainen hirviö kuin mitä täällä jotkut maalaavat, niin eiköhän terapeuttinikin sen olisi huomannut eikä vain opettaisi minua pitämään paremmin rajojani. Mutta tätä tämä netti on :D Varmaan sitä itsekin joskus syyllistyy samaan ja onhan se ymmärrettävää että ihmiset tekevät tulkintojaan.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on jo alkanut hermostuttaa ja ärsyttää asenteesi. Oikeastaan taidat pitää itseäsi viattomana ja syyllistät naistasi kaikesta. Mitä sitten, kun hän alkaa käyttäytymään, kuten kuka tahansa nainen parisuhteessa: hermostuu ja nalkuttaa, kun jätät sukat aina keskelle olohuoneen lattiaa, et huomioi häntä kun menette yhdessä jonnekin ja hän jää raskaan oven väliin jäljessäsi, jne. Ei hän silti ole sama kuin äitisi, mutta hänellä on oikeus sanoa sinulle, kun harmittaa.

No sehän se, että pitää vaan oppia pitämään puolensa terveellä tavalla. Jos toinen valittaa täysin turhista pikkujutuista, niin pitää sanoa "älä nyt jaksa" ja jatkaa telkkarin kattomista.

AP

Sinäkö ne määrittelet pikkujutuiksi? Entäpä jos ne sille toiselle ei ole pikku juttuja vaan tuntuu tosi pahalta? Voitko sinä kävellä hänen yli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on jo alkanut hermostuttaa ja ärsyttää asenteesi. Oikeastaan taidat pitää itseäsi viattomana ja syyllistät naistasi kaikesta. Mitä sitten, kun hän alkaa käyttäytymään, kuten kuka tahansa nainen parisuhteessa: hermostuu ja nalkuttaa, kun jätät sukat aina keskelle olohuoneen lattiaa, et huomioi häntä kun menette yhdessä jonnekin ja hän jää raskaan oven väliin jäljessäsi, jne. Ei hän silti ole sama kuin äitisi, mutta hänellä on oikeus sanoa sinulle, kun harmittaa.

No sehän se, että pitää vaan oppia pitämään puolensa terveellä tavalla. Jos toinen valittaa täysin turhista pikkujutuista, niin pitää sanoa "älä nyt jaksa" ja jatkaa telkkarin kattomista.

AP

Sinäkö ne määrittelet pikkujutuiksi? Entäpä jos ne sille toiselle ei ole pikku juttuja vaan tuntuu tosi pahalta? Voitko sinä kävellä hänen yli?

Jos jommaltakummalta puuttuu suhteellisuudentaju, niin sitten on varmaan lopulta parasta hakea kolmannen osapuolen näkemys siihen, että mistä on kohtuullista valittaa ja miten.

AP