Suhde tuntuu raskaalta, koska moni asia naisessa tuo mieleen äitini ja tulkitsen kaikkea ikävällä tavalla

Jotenkin tuntuu hyvin korostuneelta tuo rajojen asettelu. Ihmiset on persoonia. Joitakin ärsyttää vaikka tuo ohittelu jonossa ja joitakin esimerkiksi Ei. Tai ne ajattelee et tolla oli varmaan kiire ja antaa sen mennä. Tilanteet vaihtelevat, ei kaikki voi olla noin tönkköä ja tarkkaa kun kuvaat.

Tämä on ollut minulle todella antoisa ketju koska exäni oli hyvin paljon kaltaisesi. Marttyyri, ei vastuunottokykyä tekemistä, syy aina muissa ja loputon analysointi pikkujutuista. Hänellä oli myös samantyyppinen traumatausta kun sulla. Tämän ketjun myötä on ollut mahtava peilata tilanteita meidän suhteessa. Kiitos että olet täällä rohkeasti avautunut. Ja tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näemmä saa ongelmia aikaan pienestäkin, kun oikeita ongelmia ei ole. 

Tapahtuuko tätä jatkuvasti ja oletko sanonut, ettet pidä siitä, että syliisi laitetaan tavaraa kysymättä? Ja hän laittaa siitä huolimatta?

Kerran tapahtui. Sanoin siitä ehkä tunnin päästä siitä parin tunnin päästä kun se oli tapahtunut. Pelkäsin, että tuo on epäkunnioittavaa käytöstä ja siihen pitää puuttua ettei se jatku. Ei ole toistunut sen jälkeen. Kumppani ihmetteli, että miten vakavana asiana pidin sitä.

AP

No niin ihmettelen minäkin ja sitä, ettet sanonut sitä heti sillä hetkellä. Koska sinulla on tuollaisia juttuja, joita keskimäärin ihmisellä ei ole, niistä pitäisi olla vielä herkemmin avoin ja kommunikoida, jotta toinen oppisi tuntemaan sinut. 

Ja pelkäsit, että se on epäkunnioittavaa? Et siis kokenut sitä epäkunnioittavana, mutta näit sen mahdollisena merkkinä luonnehäiriöistä naisessasi?

Koin sen epäkunnioittavana, koska oletin että jos vaikka olisin kaverini kanssa autossa ja laittaisin vaan tavaran hänen syliinsä, hän pitäisi sitä epäkunnioittavana. Jos mun kokemus olisi että kaikki tekee noin eikä kukaan pidä sitä minään, niin en olisi kokenut sitä epäkunnioittavaksi.

AP

Mutta miltä sinusta itsestäsi se tuntui? Ilman mitään syväluotaavia analyysejä tai vertailuja?

Se tuntui silloin pahalta. Mutta toisaalta nyt kun käsitykseni siitä onko tuollainen normaalia on muuttunut, se ei enää tuntuisi pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näemmä saa ongelmia aikaan pienestäkin, kun oikeita ongelmia ei ole. 

Tapahtuuko tätä jatkuvasti ja oletko sanonut, ettet pidä siitä, että syliisi laitetaan tavaraa kysymättä? Ja hän laittaa siitä huolimatta?

Kerran tapahtui. Sanoin siitä ehkä tunnin päästä siitä parin tunnin päästä kun se oli tapahtunut. Pelkäsin, että tuo on epäkunnioittavaa käytöstä ja siihen pitää puuttua ettei se jatku. Ei ole toistunut sen jälkeen. Kumppani ihmetteli, että miten vakavana asiana pidin sitä.

AP

No niin ihmettelen minäkin ja sitä, ettet sanonut sitä heti sillä hetkellä. Koska sinulla on tuollaisia juttuja, joita keskimäärin ihmisellä ei ole, niistä pitäisi olla vielä herkemmin avoin ja kommunikoida, jotta toinen oppisi tuntemaan sinut. 

Ja pelkäsit, että se on epäkunnioittavaa? Et siis kokenut sitä epäkunnioittavana, mutta näit sen mahdollisena merkkinä luonnehäiriöistä naisessasi?

Koin sen epäkunnioittavana, koska oletin että jos vaikka olisin kaverini kanssa autossa ja laittaisin vaan tavaran hänen syliinsä, hän pitäisi sitä epäkunnioittavana. Jos mun kokemus olisi että kaikki tekee noin eikä kukaan pidä sitä minään, niin en olisi kokenut sitä epäkunnioittavaksi.

AP

Mutta miltä sinusta itsestäsi se tuntui? Ilman mitään syväluotaavia analyysejä tai vertailuja?

Se tuntui silloin pahalta. Mutta toisaalta nyt kun käsitykseni siitä onko tuollainen normaalia on muuttunut, se ei enää tuntuisi pahalta.

Edelleenkään et vastaa miltä se sinusta tuntuu. Vaan vertaat tuntemuksiasi yleiseen mielipiteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on vähän vaikeeta kun mä en tiedä missä terveet rajat menee. Mä olen reagoinut monta kertaa kun olen koennut että kumppanini on rikkonut rajojani. Sitten hän on ihmetellyt että miten koin tuon loukkaavana? Mut se on vaikeeta kun en mä osaa sanoa mikä on suhteessa ok? Olen tässä oppinut, että moni sellainen asia on suhteessa ok joka olisi jonkun puolituttujen kanssa tosi tökeröä, mutta tää on mulle kuin joku puhuisi kännissä norjaa ja mun pitäisi tulkata heikolla ruotsintaidolla. Mä oon kasvanu ympäristössä, jossa äiti käveli muiden yli miten tahtoi ja isä oli aina varpaillaan ja miellytti. Jos joku ei ole yliystävällinen ja pyynnöissään arka kuten isäni, niin mä helposti tulkitsen että se ei kunnioita toisia.

Tai näin kai se mun päässä rakentuu...

AP

Minä olen myös hyvin rajattomien vanhempien lapsi ja olen myös joutunut opettelemaan näitä rajoihin liittyviä asioita jo pitkään. Vielä muutama vuosi sitten sain itseni kiinni ajatuksesta, että kuinkakohan paljon pahaa täytyy kestää vanhemmiltaan. Tajusin, että ei hitto, ei yhtään!

Haluaisitko antaa esimerkkejä tilanteista, joissa epäilet omaa arvostelukykyäsi?

No eräs tilanne on vaikkapa se, että toinen asettaa autossa tavaraa syliini kysymättä ensin. Jos se olisi joku puolituttu, niin sehän olisi kai aika törkeää, että et sä nyt vaan tunge jotain toisen syliin. Mutta en mä osaa sanoa että mikä on sellainen asia, että siihen kuuluu reagoida ja millä voimakkuudella.

AP

Miten ihmeessä vertailet puolisoasi koko ajan puolituttuihin? Et kai sinä puolituttujen kanssa harrasta seksiäkään...

Tuollaisissa asioissa ei ole mitään "kuuluu reagoida", vaan siitä päätät sinä. Jos sinua ärsyttää, että toinen työntää tavaraa syliisi, toteat, että älä työnnä kamaa mun syliin, se ärsyttää. Laita takapenkille.

Tuntuu, että sinulla ei olekaan oikeasti omia ajatuksia ja tunteita, vaan yrität etsiä jotain "oikeaa" keskivertoa tietämättä edes mitä itse haluat. Vaikeaa se on silloin toisellekaan.

Itselleni on selvää, että puoliso ei ole kanssani samalla tavalla vieraskorea kuin puolituttujen kanssa. Hän voi sanoa hyvinkin töykeästi esim ota toi, kun kädet on vaikka täynnä kamaa. Puolitutulle varmaan sanoisi nätimmin. Ei se mua vaivaa, koska tosiaan tekee mun kanssa muutamankin asian, mitä niiden kanssa ei tee.

Sä ymmärsit nyt väärin. En vertaile häntä puolituttuihin, vaan tein sillä perusteella tulkinnan siitä onko tavaroiden laittaminen syyliini ok, että monessa tilanteessa sitä olisi pidetty epäkunnioittavana. Mulla ei ole ehkä palikoita tai kokemusta tulkita, että mikä on ok parisuhteessa ja peilaan asioita sen kautta, miten vaikka kavereiden kanssa toimimme.

Uutispläjäys: olet vikateillä. Ei sinun tule tulkita tilanteita sen mukaisesti, mitä kukakin missäkin monessakin tilanteessa pitää epäkunnioittavana, vaan sen mukaisesti, mitä itse ajattelet ja tunnet niissä tilanteissa.

Monilla meillä on asioita, jotka nyt vain ärsyttää. Itse en esim. pidä yhtään siitä, että minua vaikka kuinka hellästi ja lempeästi työnnetään eteenpäin. Näin ollen olen sanonut, että älä työnnä, älä töni, se tuntuu ikävältä. Toinen kieltämättä hämmentyi, mutta ymmärsi, eikä mua missään tilanteessa työnnetä puolison toimesta eteenpäin.

Sulle pitäisi taasen sen, että naisystävä heti otti onkeensa, eikä ikinä noin ole tehnyt, vaikka ei ymmärtänytkään alun perin ja heti, että sä et tykkää, kertoa, että hän on todella huomioiva ihminen eikä mikään ilkimys.

Mitäs jos sun tunteet ei kerro sulle että mikä tuntuu pahalta ja mikä ei? Silloin rajat on asetettava järjellä, koska muuten niiden rajojen yli kävellään. Ymmärrän sun pointin ja kyllä mulla on myös asiat mitkä tuntuu musta vain henkilökohtaisesti ikävältä, mutta on näissä käytettävä myös sitä mikä tuntuu ikävältä. Jos joku ohittelee mua jonossa niin sanon hänelle vaikkei mussa heräisi mitään tunteita tilanteessa, koska tiedän että jonossa ohittelu on yleisesti epäkohteliasta.

AP

Aloitat aivan perusasioista eli tunteiden tunnistaminen. Esim. tällä tyypillä on paljon hyviä videoita (on itsekin narsistien lapsi):

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu hyvin korostuneelta tuo rajojen asettelu. Ihmiset on persoonia. Joitakin ärsyttää vaikka tuo ohittelu jonossa ja joitakin esimerkiksi Ei. Tai ne ajattelee et tolla oli varmaan kiire ja antaa sen mennä. Tilanteet vaihtelevat, ei kaikki voi olla noin tönkköä ja tarkkaa kun kuvaat.

Tämä on ollut minulle todella antoisa ketju koska exäni oli hyvin paljon kaltaisesi. Marttyyri, ei vastuunottokykyä tekemistä, syy aina muissa ja loputon analysointi pikkujutuista. Hänellä oli myös samantyyppinen traumatausta kun sulla. Tämän ketjun myötä on ollut mahtava peilata tilanteita meidän suhteessa. Kiitos että olet täällä rohkeasti avautunut. Ja tsemppiä.

No sekin on vähän se ongelma, että mulla on kyllä ollut hyvin vahva kyky tulkita kaikki toisen eduksi. Kun ex-kaveri haukku mua tosi törkeästi exäni ollessa vieressä (myös ex oli törkeydestä samaa mieltä), niin rationalisoin jotain että ehkä hänellä on huono päivä tms. ja en sanonut hänelle mitään. Annoin vain kohdella itseäni kuin paskaa. Ei tietenkään asiat ole aina mustavalkoisia, mutta kun se ei ole vaan niin että tekisin liian kriittisiä tulkintoja ihmisten motiiveista. Teen myös ihan liian ymmärtäväisiä tulkintoja ja suunnilleen kuuntelen nyökytelleen silloin kun pitäisi käskeä toista painumaan helvettiin.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on vähän vaikeeta kun mä en tiedä missä terveet rajat menee. Mä olen reagoinut monta kertaa kun olen koennut että kumppanini on rikkonut rajojani. Sitten hän on ihmetellyt että miten koin tuon loukkaavana? Mut se on vaikeeta kun en mä osaa sanoa mikä on suhteessa ok? Olen tässä oppinut, että moni sellainen asia on suhteessa ok joka olisi jonkun puolituttujen kanssa tosi tökeröä, mutta tää on mulle kuin joku puhuisi kännissä norjaa ja mun pitäisi tulkata heikolla ruotsintaidolla. Mä oon kasvanu ympäristössä, jossa äiti käveli muiden yli miten tahtoi ja isä oli aina varpaillaan ja miellytti. Jos joku ei ole yliystävällinen ja pyynnöissään arka kuten isäni, niin mä helposti tulkitsen että se ei kunnioita toisia.

Tai näin kai se mun päässä rakentuu...

AP

Minä olen myös hyvin rajattomien vanhempien lapsi ja olen myös joutunut opettelemaan näitä rajoihin liittyviä asioita jo pitkään. Vielä muutama vuosi sitten sain itseni kiinni ajatuksesta, että kuinkakohan paljon pahaa täytyy kestää vanhemmiltaan. Tajusin, että ei hitto, ei yhtään!

Haluaisitko antaa esimerkkejä tilanteista, joissa epäilet omaa arvostelukykyäsi?

No eräs tilanne on vaikkapa se, että toinen asettaa autossa tavaraa syliini kysymättä ensin. Jos se olisi joku puolituttu, niin sehän olisi kai aika törkeää, että et sä nyt vaan tunge jotain toisen syliin. Mutta en mä osaa sanoa että mikä on sellainen asia, että siihen kuuluu reagoida ja millä voimakkuudella.

AP

Miten ihmeessä vertailet puolisoasi koko ajan puolituttuihin? Et kai sinä puolituttujen kanssa harrasta seksiäkään...

Tuollaisissa asioissa ei ole mitään "kuuluu reagoida", vaan siitä päätät sinä. Jos sinua ärsyttää, että toinen työntää tavaraa syliisi, toteat, että älä työnnä kamaa mun syliin, se ärsyttää. Laita takapenkille.

Tuntuu, että sinulla ei olekaan oikeasti omia ajatuksia ja tunteita, vaan yrität etsiä jotain "oikeaa" keskivertoa tietämättä edes mitä itse haluat. Vaikeaa se on silloin toisellekaan.

Itselleni on selvää, että puoliso ei ole kanssani samalla tavalla vieraskorea kuin puolituttujen kanssa. Hän voi sanoa hyvinkin töykeästi esim ota toi, kun kädet on vaikka täynnä kamaa. Puolitutulle varmaan sanoisi nätimmin. Ei se mua vaivaa, koska tosiaan tekee mun kanssa muutamankin asian, mitä niiden kanssa ei tee.

Sä ymmärsit nyt väärin. En vertaile häntä puolituttuihin, vaan tein sillä perusteella tulkinnan siitä onko tavaroiden laittaminen syyliini ok, että monessa tilanteessa sitä olisi pidetty epäkunnioittavana. Mulla ei ole ehkä palikoita tai kokemusta tulkita, että mikä on ok parisuhteessa ja peilaan asioita sen kautta, miten vaikka kavereiden kanssa toimimme.

Uutispläjäys: olet vikateillä. Ei sinun tule tulkita tilanteita sen mukaisesti, mitä kukakin missäkin monessakin tilanteessa pitää epäkunnioittavana, vaan sen mukaisesti, mitä itse ajattelet ja tunnet niissä tilanteissa.

Monilla meillä on asioita, jotka nyt vain ärsyttää. Itse en esim. pidä yhtään siitä, että minua vaikka kuinka hellästi ja lempeästi työnnetään eteenpäin. Näin ollen olen sanonut, että älä työnnä, älä töni, se tuntuu ikävältä. Toinen kieltämättä hämmentyi, mutta ymmärsi, eikä mua missään tilanteessa työnnetä puolison toimesta eteenpäin.

Sulle pitäisi taasen sen, että naisystävä heti otti onkeensa, eikä ikinä noin ole tehnyt, vaikka ei ymmärtänytkään alun perin ja heti, että sä et tykkää, kertoa, että hän on todella huomioiva ihminen eikä mikään ilkimys.

Mitäs jos sun tunteet ei kerro sulle että mikä tuntuu pahalta ja mikä ei? Silloin rajat on asetettava järjellä, koska muuten niiden rajojen yli kävellään. Ymmärrän sun pointin ja kyllä mulla on myös asiat mitkä tuntuu musta vain henkilökohtaisesti ikävältä, mutta on näissä käytettävä myös sitä mikä tuntuu ikävältä. Jos joku ohittelee mua jonossa niin sanon hänelle vaikkei mussa heräisi mitään tunteita tilanteessa, koska tiedän että jonossa ohittelu on yleisesti epäkohteliasta.

AP

Aloitat aivan perusasioista eli tunteiden tunnistaminen. Esim. tällä tyypillä on paljon hyviä videoita (on itsekin narsistien lapsi):

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutti ei neljässä vuodessa ole päässyt kiinni siitä, että APlla on keskimääräistä pakkomielteisempi suhtautuminen siihen, mikä on yleisesti hyväksyttyä, jopa niin voimakkaasti, että se ohittaa hänen ajattelussaan APn omat tunne-elämykset ja ilmaisut, en taida suosittaa jatkoon, taikka uskaltaa toivoa viidettä parempaa vuotta.

Onko sulla koulutusta psykologian alalle?

AP

Jonkun verran, kyllä. Pakkomielteiset ajatukset voivat syntyä mistä hyvänsä, mutta aivan yleistä on, että omia tunteita korvataan yleisesti hyväksytyillä tavoilla. Sulla tuntuu olevan tavallista voimakkaampi tarve siihen. Selittelet, että se on järkevää, mutta ei se kyllä enää esittämässäsi mittakaavassa ole.

Ei ole normaalia miettiä, onko käytöstapojen mukaista närkästyä, kun likkakaveri työntää tavaroita syliin. Normaalia on närkästyä tai olla närkästymättä.

Vierailija kirjoitti:

Mies samaistaa vaimonsa äitiinsä jonka huonoja puolia on inhonnut tai vihannut, kuten esim. lihavuutta.

Joten mieheni siirsi lihavuusvihansa minuun joka olin normaalimittainen nainen, hoikka ja kauniiksikin sanottu. Mies ivasi minua lihavaksi, toi matkoilta lahjaksi vaatteita jotka olivat rumia ja neljä numeroa liian suuria. Erohan siitä loppujen lopuksi tuli, siedin liian pitkään ilkeitä kommenttejaan.

Tässä unohdetaan nyt isän rooli. Isä on varmastikin ilmaissut sanoillaan, eleillään tai teoillaan, että inhoaa äitisi ulkonäköä. Vaikkei ääneen sano, lapsi sen kyllä näkee, vaikka epäystävällisestä käytöksestä ja katseista. Koska lapsi kokee isän ystävällisesti, ei koskaan myönnä itselleen, että isä kohteli äitiä rumasti. Se on iso trauma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on vähän vaikeeta kun mä en tiedä missä terveet rajat menee. Mä olen reagoinut monta kertaa kun olen koennut että kumppanini on rikkonut rajojani. Sitten hän on ihmetellyt että miten koin tuon loukkaavana? Mut se on vaikeeta kun en mä osaa sanoa mikä on suhteessa ok? Olen tässä oppinut, että moni sellainen asia on suhteessa ok joka olisi jonkun puolituttujen kanssa tosi tökeröä, mutta tää on mulle kuin joku puhuisi kännissä norjaa ja mun pitäisi tulkata heikolla ruotsintaidolla. Mä oon kasvanu ympäristössä, jossa äiti käveli muiden yli miten tahtoi ja isä oli aina varpaillaan ja miellytti. Jos joku ei ole yliystävällinen ja pyynnöissään arka kuten isäni, niin mä helposti tulkitsen että se ei kunnioita toisia.

Tai näin kai se mun päässä rakentuu...

AP

Minä olen myös hyvin rajattomien vanhempien lapsi ja olen myös joutunut opettelemaan näitä rajoihin liittyviä asioita jo pitkään. Vielä muutama vuosi sitten sain itseni kiinni ajatuksesta, että kuinkakohan paljon pahaa täytyy kestää vanhemmiltaan. Tajusin, että ei hitto, ei yhtään!

Haluaisitko antaa esimerkkejä tilanteista, joissa epäilet omaa arvostelukykyäsi?

No eräs tilanne on vaikkapa se, että toinen asettaa autossa tavaraa syliini kysymättä ensin. Jos se olisi joku puolituttu, niin sehän olisi kai aika törkeää, että et sä nyt vaan tunge jotain toisen syliin. Mutta en mä osaa sanoa että mikä on sellainen asia, että siihen kuuluu reagoida ja millä voimakkuudella.

AP

Miten ihmeessä vertailet puolisoasi koko ajan puolituttuihin? Et kai sinä puolituttujen kanssa harrasta seksiäkään...

Tuollaisissa asioissa ei ole mitään "kuuluu reagoida", vaan siitä päätät sinä. Jos sinua ärsyttää, että toinen työntää tavaraa syliisi, toteat, että älä työnnä kamaa mun syliin, se ärsyttää. Laita takapenkille.

Tuntuu, että sinulla ei olekaan oikeasti omia ajatuksia ja tunteita, vaan yrität etsiä jotain "oikeaa" keskivertoa tietämättä edes mitä itse haluat. Vaikeaa se on silloin toisellekaan.

Itselleni on selvää, että puoliso ei ole kanssani samalla tavalla vieraskorea kuin puolituttujen kanssa. Hän voi sanoa hyvinkin töykeästi esim ota toi, kun kädet on vaikka täynnä kamaa. Puolitutulle varmaan sanoisi nätimmin. Ei se mua vaivaa, koska tosiaan tekee mun kanssa muutamankin asian, mitä niiden kanssa ei tee.

Sä ymmärsit nyt väärin. En vertaile häntä puolituttuihin, vaan tein sillä perusteella tulkinnan siitä onko tavaroiden laittaminen syyliini ok, että monessa tilanteessa sitä olisi pidetty epäkunnioittavana. Mulla ei ole ehkä palikoita tai kokemusta tulkita, että mikä on ok parisuhteessa ja peilaan asioita sen kautta, miten vaikka kavereiden kanssa toimimme.

Uutispläjäys: olet vikateillä. Ei sinun tule tulkita tilanteita sen mukaisesti, mitä kukakin missäkin monessakin tilanteessa pitää epäkunnioittavana, vaan sen mukaisesti, mitä itse ajattelet ja tunnet niissä tilanteissa.

Monilla meillä on asioita, jotka nyt vain ärsyttää. Itse en esim. pidä yhtään siitä, että minua vaikka kuinka hellästi ja lempeästi työnnetään eteenpäin. Näin ollen olen sanonut, että älä työnnä, älä töni, se tuntuu ikävältä. Toinen kieltämättä hämmentyi, mutta ymmärsi, eikä mua missään tilanteessa työnnetä puolison toimesta eteenpäin.

Sulle pitäisi taasen sen, että naisystävä heti otti onkeensa, eikä ikinä noin ole tehnyt, vaikka ei ymmärtänytkään alun perin ja heti, että sä et tykkää, kertoa, että hän on todella huomioiva ihminen eikä mikään ilkimys.

Mitäs jos sun tunteet ei kerro sulle että mikä tuntuu pahalta ja mikä ei? Silloin rajat on asetettava järjellä, koska muuten niiden rajojen yli kävellään. Ymmärrän sun pointin ja kyllä mulla on myös asiat mitkä tuntuu musta vain henkilökohtaisesti ikävältä, mutta on näissä käytettävä myös sitä mikä tuntuu ikävältä. Jos joku ohittelee mua jonossa niin sanon hänelle vaikkei mussa heräisi mitään tunteita tilanteessa, koska tiedän että jonossa ohittelu on yleisesti epäkohteliasta.

AP

Tämä olisi minulle kynnyskysymys. En pystyisi elämään käytöspoliisin kansssa. Meillä minä pyrin olemaan tekemättä asioita, jotka häntä henkilökohtaisesti loukkaavat ja ärsyttävät ja hän pyrkii olemaan tekemättä asioita, joiden minä olen kertonut loukkaavan ja satuttavan minua. Ihan karmivaa, jos pitäisi vielä valvoa ettei tehdä niitä juttuja kumpikaan, joista naapurin Pena tai joku kumminkaima jossain loukkaantuu. 

P.S. Juuri ketään ei haittaa se, että tavaroita laitetaan autossa syliin, elleivät ne ole erityisen painavia tai likaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näemmä saa ongelmia aikaan pienestäkin, kun oikeita ongelmia ei ole. 

Tapahtuuko tätä jatkuvasti ja oletko sanonut, ettet pidä siitä, että syliisi laitetaan tavaraa kysymättä? Ja hän laittaa siitä huolimatta?

Kerran tapahtui. Sanoin siitä ehkä tunnin päästä siitä parin tunnin päästä kun se oli tapahtunut. Pelkäsin, että tuo on epäkunnioittavaa käytöstä ja siihen pitää puuttua ettei se jatku. Ei ole toistunut sen jälkeen. Kumppani ihmetteli, että miten vakavana asiana pidin sitä.

AP

No niin ihmettelen minäkin ja sitä, ettet sanonut sitä heti sillä hetkellä. Koska sinulla on tuollaisia juttuja, joita keskimäärin ihmisellä ei ole, niistä pitäisi olla vielä herkemmin avoin ja kommunikoida, jotta toinen oppisi tuntemaan sinut. 

Ja pelkäsit, että se on epäkunnioittavaa? Et siis kokenut sitä epäkunnioittavana, mutta näit sen mahdollisena merkkinä luonnehäiriöistä naisessasi?

Koin sen epäkunnioittavana, koska oletin että jos vaikka olisin kaverini kanssa autossa ja laittaisin vaan tavaran hänen syliinsä, hän pitäisi sitä epäkunnioittavana. Jos mun kokemus olisi että kaikki tekee noin eikä kukaan pidä sitä minään, niin en olisi kokenut sitä epäkunnioittavaksi.

AP

Mutta miltä sinusta itsestäsi se tuntui? Ilman mitään syväluotaavia analyysejä tai vertailuja?

Se tuntui silloin pahalta. Mutta toisaalta nyt kun käsitykseni siitä onko tuollainen normaalia on muuttunut, se ei enää tuntuisi pahalta.

Edelleenkään et vastaa miltä se sinusta tuntuu. Vaan vertaat tuntemuksiasi yleiseen mielipiteeseen.

Kyllä, ap järkeilee tuntemuksen tuntuu/ei tunnu pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näemmä saa ongelmia aikaan pienestäkin, kun oikeita ongelmia ei ole. 

Tapahtuuko tätä jatkuvasti ja oletko sanonut, ettet pidä siitä, että syliisi laitetaan tavaraa kysymättä? Ja hän laittaa siitä huolimatta?

Kerran tapahtui. Sanoin siitä ehkä tunnin päästä siitä parin tunnin päästä kun se oli tapahtunut. Pelkäsin, että tuo on epäkunnioittavaa käytöstä ja siihen pitää puuttua ettei se jatku. Ei ole toistunut sen jälkeen. Kumppani ihmetteli, että miten vakavana asiana pidin sitä.

AP

No niin ihmettelen minäkin ja sitä, ettet sanonut sitä heti sillä hetkellä. Koska sinulla on tuollaisia juttuja, joita keskimäärin ihmisellä ei ole, niistä pitäisi olla vielä herkemmin avoin ja kommunikoida, jotta toinen oppisi tuntemaan sinut. 

Ja pelkäsit, että se on epäkunnioittavaa? Et siis kokenut sitä epäkunnioittavana, mutta näit sen mahdollisena merkkinä luonnehäiriöistä naisessasi?

Koin sen epäkunnioittavana, koska oletin että jos vaikka olisin kaverini kanssa autossa ja laittaisin vaan tavaran hänen syliinsä, hän pitäisi sitä epäkunnioittavana. Jos mun kokemus olisi että kaikki tekee noin eikä kukaan pidä sitä minään, niin en olisi kokenut sitä epäkunnioittavaksi.

AP

Mutta miltä sinusta itsestäsi se tuntui? Ilman mitään syväluotaavia analyysejä tai vertailuja?

Se tuntui silloin pahalta. Mutta toisaalta nyt kun käsitykseni siitä onko tuollainen normaalia on muuttunut, se ei enää tuntuisi pahalta.

Edelleenkään et vastaa miltä se sinusta tuntuu. Vaan vertaat tuntemuksiasi yleiseen mielipiteeseen.

Enkä vertaa vaan se tuntui silloin pahalta.

Vähän sama tilanne kuin jos sama tilanne kuin jos jossain kaveriporukassa käytettäisiin rumia ilmauksia toisista ihan vitsillä. Porukkaan tulee uusi tyyppi joka aluksi ärsyyntyy kun hänestä käytetään rumaa ilmausta, mutta kun oppii ettei sillä tarkoiteta mitään pahaa, ei ilmaus enää herätä hänessä mitään negatiivista. Tai toki voi herättää yhä, mutta monessa tapauksessa ei.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä tuohon autossa tavaran syliin laittamisesta. Kirjoitat että jos puolituttu tekisi niin niin se olisi kaiketi törkeää. Olisi? Kaiketi? Ei se kaikkien mielestä oo mikään iso juttu vaikka puolituttukin laittaa autossa tavaraa syliin. Vielä vähemmän jos se on oma kumppani. Neuvon että opettelet tunnistamaan miltä asiat sinusta tuntuu. Ei miltä niiden pitäisi jonkun mielestä tuntua.

No musta se tuntui pahalta. Tosi pahalta. Mutta se syy miksi se tuntui pahalta on se, että koin että tuollainen ei ole yleisesti hyväksyttävää. Ainahan käytöstavat ovat kulttuurisidonnaisia ja se mikä on jossain ympäristössä tosi ok voi olla toisessa törkeää ja periaatteessa lyömisen, tappamisen ja raiskaamisen ohella ei ole paljoakaan täysin universaaleja sääntöjä ihmisten kanssakäymiselle.

AP

Ovatko tunnekokemuksesi yleensäkin voimakkaita, hyvin pakahduttavia? 

Kannattaisi miettiä syvällisemmin myös sitä, miksi kierrätät itsetuntosi "yleisesti hyväksytyn" kautta koko ajan. 

Voi olla että sen takia, että mussa ei usein herää mitään, vaikka kuinka rajoja rikottaisiin. Parempi sentään rationalisoida että milloin mulla on oikeus puolustaa itseäni kuin olla tekemättä koskaan mitään.

AP

Voitko kertoa jostain törkeästä rajojen rikkomisestasi? Ei välttämättä parisuhteessa, vaan yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutti ei neljässä vuodessa ole päässyt kiinni siitä, että APlla on keskimääräistä pakkomielteisempi suhtautuminen siihen, mikä on yleisesti hyväksyttyä, jopa niin voimakkaasti, että se ohittaa hänen ajattelussaan APn omat tunne-elämykset ja ilmaisut, en taida suosittaa jatkoon, taikka uskaltaa toivoa viidettä parempaa vuotta.

Onko sulla koulutusta psykologian alalle?

AP

Jonkun verran, kyllä. Pakkomielteiset ajatukset voivat syntyä mistä hyvänsä, mutta aivan yleistä on, että omia tunteita korvataan yleisesti hyväksytyillä tavoilla. Sulla tuntuu olevan tavallista voimakkaampi tarve siihen. Selittelet, että se on järkevää, mutta ei se kyllä enää esittämässäsi mittakaavassa ole.

Ei ole normaalia miettiä, onko käytöstapojen mukaista närkästyä, kun likkakaveri työntää tavaroita syliin. Normaalia on närkästyä tai olla närkästymättä.

No ehkä tuossa on noin, mutta eivät kaikki asiat ole tuollaisia. Ne asiat missä vaikka terapeuttikin puuttuu että "et voi anna muiden kohdella itseäsi noin" on sellaisia, että se on yleisistä säännöistä kiinni että mikä on hyväksyttävää.

AP

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutti ei neljässä vuodessa ole päässyt kiinni siitä, että APlla on keskimääräistä pakkomielteisempi suhtautuminen siihen, mikä on yleisesti hyväksyttyä, jopa niin voimakkaasti, että se ohittaa hänen ajattelussaan APn omat tunne-elämykset ja ilmaisut, en taida suosittaa jatkoon, taikka uskaltaa toivoa viidettä parempaa vuotta.

Bingo! Mun terapiassa jauhettiin tota jo vähän hermostumiseen asti, sanoi terapeutti aina kun yritin jotain että no yleensähän...että stop: ei nyt tätä yleensä, vaan mitä SINÄ koet, mitä SINÄ ajattelet, miten SINÄ koet.

Kumma, jos ei ole apn kohdalla yhtään ees vihjaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu hyvin korostuneelta tuo rajojen asettelu. Ihmiset on persoonia. Joitakin ärsyttää vaikka tuo ohittelu jonossa ja joitakin esimerkiksi Ei. Tai ne ajattelee et tolla oli varmaan kiire ja antaa sen mennä. Tilanteet vaihtelevat, ei kaikki voi olla noin tönkköä ja tarkkaa kun kuvaat.

Tämä on ollut minulle todella antoisa ketju koska exäni oli hyvin paljon kaltaisesi. Marttyyri, ei vastuunottokykyä tekemistä, syy aina muissa ja loputon analysointi pikkujutuista. Hänellä oli myös samantyyppinen traumatausta kun sulla. Tämän ketjun myötä on ollut mahtava peilata tilanteita meidän suhteessa. Kiitos että olet täällä rohkeasti avautunut. Ja tsemppiä.

No sekin on vähän se ongelma, että mulla on kyllä ollut hyvin vahva kyky tulkita kaikki toisen eduksi. Kun ex-kaveri haukku mua tosi törkeästi exäni ollessa vieressä (myös ex oli törkeydestä samaa mieltä), niin rationalisoin jotain että ehkä hänellä on huono päivä tms. ja en sanonut hänelle mitään. Annoin vain kohdella itseäni kuin paskaa. Ei tietenkään asiat ole aina mustavalkoisia, mutta kun se ei ole vaan niin että tekisin liian kriittisiä tulkintoja ihmisten motiiveista. Teen myös ihan liian ymmärtäväisiä tulkintoja ja suunnilleen kuuntelen nyökytelleen silloin kun pitäisi käskeä toista painumaan helvettiin.

AP

Joskus tuo on ihan fiksu strategia. Riippuu tilanteesta paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä tuohon autossa tavaran syliin laittamisesta. Kirjoitat että jos puolituttu tekisi niin niin se olisi kaiketi törkeää. Olisi? Kaiketi? Ei se kaikkien mielestä oo mikään iso juttu vaikka puolituttukin laittaa autossa tavaraa syliin. Vielä vähemmän jos se on oma kumppani. Neuvon että opettelet tunnistamaan miltä asiat sinusta tuntuu. Ei miltä niiden pitäisi jonkun mielestä tuntua.

No musta se tuntui pahalta. Tosi pahalta. Mutta se syy miksi se tuntui pahalta on se, että koin että tuollainen ei ole yleisesti hyväksyttävää. Ainahan käytöstavat ovat kulttuurisidonnaisia ja se mikä on jossain ympäristössä tosi ok voi olla toisessa törkeää ja periaatteessa lyömisen, tappamisen ja raiskaamisen ohella ei ole paljoakaan täysin universaaleja sääntöjä ihmisten kanssakäymiselle.

AP

Ovatko tunnekokemuksesi yleensäkin voimakkaita, hyvin pakahduttavia? 

Kannattaisi miettiä syvällisemmin myös sitä, miksi kierrätät itsetuntosi "yleisesti hyväksytyn" kautta koko ajan. 

Voi olla että sen takia, että mussa ei usein herää mitään, vaikka kuinka rajoja rikottaisiin. Parempi sentään rationalisoida että milloin mulla on oikeus puolustaa itseäni kuin olla tekemättä koskaan mitään.

AP

Voitko kertoa jostain törkeästä rajojen rikkomisestasi? Ei välttämättä parisuhteessa, vaan yleensä.

Tuossa pari viestiä sitten kerroin tilanteesta, jossa ex-kaverini haukkui minua exäni ollessa siinä vieressä enkä tehnyt asialle mitään.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on vähän vaikeeta kun mä en tiedä missä terveet rajat menee. Mä olen reagoinut monta kertaa kun olen koennut että kumppanini on rikkonut rajojani. Sitten hän on ihmetellyt että miten koin tuon loukkaavana? Mut se on vaikeeta kun en mä osaa sanoa mikä on suhteessa ok? Olen tässä oppinut, että moni sellainen asia on suhteessa ok joka olisi jonkun puolituttujen kanssa tosi tökeröä, mutta tää on mulle kuin joku puhuisi kännissä norjaa ja mun pitäisi tulkata heikolla ruotsintaidolla. Mä oon kasvanu ympäristössä, jossa äiti käveli muiden yli miten tahtoi ja isä oli aina varpaillaan ja miellytti. Jos joku ei ole yliystävällinen ja pyynnöissään arka kuten isäni, niin mä helposti tulkitsen että se ei kunnioita toisia.

Tai näin kai se mun päässä rakentuu...

AP

Minä olen myös hyvin rajattomien vanhempien lapsi ja olen myös joutunut opettelemaan näitä rajoihin liittyviä asioita jo pitkään. Vielä muutama vuosi sitten sain itseni kiinni ajatuksesta, että kuinkakohan paljon pahaa täytyy kestää vanhemmiltaan. Tajusin, että ei hitto, ei yhtään!

Haluaisitko antaa esimerkkejä tilanteista, joissa epäilet omaa arvostelukykyäsi?

No eräs tilanne on vaikkapa se, että toinen asettaa autossa tavaraa syliini kysymättä ensin. Jos se olisi joku puolituttu, niin sehän olisi kai aika törkeää, että et sä nyt vaan tunge jotain toisen syliin. Mutta en mä osaa sanoa että mikä on sellainen asia, että siihen kuuluu reagoida ja millä voimakkuudella.

AP

Miten ihmeessä vertailet puolisoasi koko ajan puolituttuihin? Et kai sinä puolituttujen kanssa harrasta seksiäkään...

Tuollaisissa asioissa ei ole mitään "kuuluu reagoida", vaan siitä päätät sinä. Jos sinua ärsyttää, että toinen työntää tavaraa syliisi, toteat, että älä työnnä kamaa mun syliin, se ärsyttää. Laita takapenkille.

Tuntuu, että sinulla ei olekaan oikeasti omia ajatuksia ja tunteita, vaan yrität etsiä jotain "oikeaa" keskivertoa tietämättä edes mitä itse haluat. Vaikeaa se on silloin toisellekaan.

Itselleni on selvää, että puoliso ei ole kanssani samalla tavalla vieraskorea kuin puolituttujen kanssa. Hän voi sanoa hyvinkin töykeästi esim ota toi, kun kädet on vaikka täynnä kamaa. Puolitutulle varmaan sanoisi nätimmin. Ei se mua vaivaa, koska tosiaan tekee mun kanssa muutamankin asian, mitä niiden kanssa ei tee.

Sä ymmärsit nyt väärin. En vertaile häntä puolituttuihin, vaan tein sillä perusteella tulkinnan siitä onko tavaroiden laittaminen syyliini ok, että monessa tilanteessa sitä olisi pidetty epäkunnioittavana. Mulla ei ole ehkä palikoita tai kokemusta tulkita, että mikä on ok parisuhteessa ja peilaan asioita sen kautta, miten vaikka kavereiden kanssa toimimme.

Uutispläjäys: olet vikateillä. Ei sinun tule tulkita tilanteita sen mukaisesti, mitä kukakin missäkin monessakin tilanteessa pitää epäkunnioittavana, vaan sen mukaisesti, mitä itse ajattelet ja tunnet niissä tilanteissa.

Monilla meillä on asioita, jotka nyt vain ärsyttää. Itse en esim. pidä yhtään siitä, että minua vaikka kuinka hellästi ja lempeästi työnnetään eteenpäin. Näin ollen olen sanonut, että älä työnnä, älä töni, se tuntuu ikävältä. Toinen kieltämättä hämmentyi, mutta ymmärsi, eikä mua missään tilanteessa työnnetä puolison toimesta eteenpäin.

Sulle pitäisi taasen sen, että naisystävä heti otti onkeensa, eikä ikinä noin ole tehnyt, vaikka ei ymmärtänytkään alun perin ja heti, että sä et tykkää, kertoa, että hän on todella huomioiva ihminen eikä mikään ilkimys.

Mitäs jos sun tunteet ei kerro sulle että mikä tuntuu pahalta ja mikä ei? Silloin rajat on asetettava järjellä, koska muuten niiden rajojen yli kävellään. Ymmärrän sun pointin ja kyllä mulla on myös asiat mitkä tuntuu musta vain henkilökohtaisesti ikävältä, mutta on näissä käytettävä myös sitä mikä tuntuu ikävältä. Jos joku ohittelee mua jonossa niin sanon hänelle vaikkei mussa heräisi mitään tunteita tilanteessa, koska tiedän että jonossa ohittelu on yleisesti epäkohteliasta.

AP

Tämä olisi minulle kynnyskysymys. En pystyisi elämään käytöspoliisin kansssa. Meillä minä pyrin olemaan tekemättä asioita, jotka häntä henkilökohtaisesti loukkaavat ja ärsyttävät ja hän pyrkii olemaan tekemättä asioita, joiden minä olen kertonut loukkaavan ja satuttavan minua. Ihan karmivaa, jos pitäisi vielä valvoa ettei tehdä niitä juttuja kumpikaan, joista naapurin Pena tai joku kumminkaima jossain loukkaantuu. 

P.S. Juuri ketään ei haittaa se, että tavaroita laitetaan autossa syliin, elleivät ne ole erityisen painavia tai likaisia. 

No mä olen tällainen. Toi mun kumppani on ihan hyväksyny mut jopa tällaisena. Meitä on moneen junaan.

AP

Miltä sinusta tuntuisi, että joku kohtelisi sinua huonosti ja sinä et puuttuisikaan siihen? Siis kerran tai harvoin, ei niin että sitä tapahtuu aina? Miten suhtaudut tilien tasaamiseen tai kostoon? Pystytkö suhtautumaan kevyesti niin, että tekijän ongelma ja tyhmyys, ei sinun? Pitääkö sinun päästä joko opettamaan tai muuten ilmaisemaan, että huomasit sinua kohdellun väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on vähän vaikeeta kun mä en tiedä missä terveet rajat menee. Mä olen reagoinut monta kertaa kun olen koennut että kumppanini on rikkonut rajojani. Sitten hän on ihmetellyt että miten koin tuon loukkaavana? Mut se on vaikeeta kun en mä osaa sanoa mikä on suhteessa ok? Olen tässä oppinut, että moni sellainen asia on suhteessa ok joka olisi jonkun puolituttujen kanssa tosi tökeröä, mutta tää on mulle kuin joku puhuisi kännissä norjaa ja mun pitäisi tulkata heikolla ruotsintaidolla. Mä oon kasvanu ympäristössä, jossa äiti käveli muiden yli miten tahtoi ja isä oli aina varpaillaan ja miellytti. Jos joku ei ole yliystävällinen ja pyynnöissään arka kuten isäni, niin mä helposti tulkitsen että se ei kunnioita toisia.

Tai näin kai se mun päässä rakentuu...

AP

Minä olen myös hyvin rajattomien vanhempien lapsi ja olen myös joutunut opettelemaan näitä rajoihin liittyviä asioita jo pitkään. Vielä muutama vuosi sitten sain itseni kiinni ajatuksesta, että kuinkakohan paljon pahaa täytyy kestää vanhemmiltaan. Tajusin, että ei hitto, ei yhtään!

Haluaisitko antaa esimerkkejä tilanteista, joissa epäilet omaa arvostelukykyäsi?

No eräs tilanne on vaikkapa se, että toinen asettaa autossa tavaraa syliini kysymättä ensin. Jos se olisi joku puolituttu, niin sehän olisi kai aika törkeää, että et sä nyt vaan tunge jotain toisen syliin. Mutta en mä osaa sanoa että mikä on sellainen asia, että siihen kuuluu reagoida ja millä voimakkuudella.

AP

Miten ihmeessä vertailet puolisoasi koko ajan puolituttuihin? Et kai sinä puolituttujen kanssa harrasta seksiäkään...

Tuollaisissa asioissa ei ole mitään "kuuluu reagoida", vaan siitä päätät sinä. Jos sinua ärsyttää, että toinen työntää tavaraa syliisi, toteat, että älä työnnä kamaa mun syliin, se ärsyttää. Laita takapenkille.

Tuntuu, että sinulla ei olekaan oikeasti omia ajatuksia ja tunteita, vaan yrität etsiä jotain "oikeaa" keskivertoa tietämättä edes mitä itse haluat. Vaikeaa se on silloin toisellekaan.

Itselleni on selvää, että puoliso ei ole kanssani samalla tavalla vieraskorea kuin puolituttujen kanssa. Hän voi sanoa hyvinkin töykeästi esim ota toi, kun kädet on vaikka täynnä kamaa. Puolitutulle varmaan sanoisi nätimmin. Ei se mua vaivaa, koska tosiaan tekee mun kanssa muutamankin asian, mitä niiden kanssa ei tee.

Sä ymmärsit nyt väärin. En vertaile häntä puolituttuihin, vaan tein sillä perusteella tulkinnan siitä onko tavaroiden laittaminen syyliini ok, että monessa tilanteessa sitä olisi pidetty epäkunnioittavana. Mulla ei ole ehkä palikoita tai kokemusta tulkita, että mikä on ok parisuhteessa ja peilaan asioita sen kautta, miten vaikka kavereiden kanssa toimimme.

Uutispläjäys: olet vikateillä. Ei sinun tule tulkita tilanteita sen mukaisesti, mitä kukakin missäkin monessakin tilanteessa pitää epäkunnioittavana, vaan sen mukaisesti, mitä itse ajattelet ja tunnet niissä tilanteissa.

Monilla meillä on asioita, jotka nyt vain ärsyttää. Itse en esim. pidä yhtään siitä, että minua vaikka kuinka hellästi ja lempeästi työnnetään eteenpäin. Näin ollen olen sanonut, että älä työnnä, älä töni, se tuntuu ikävältä. Toinen kieltämättä hämmentyi, mutta ymmärsi, eikä mua missään tilanteessa työnnetä puolison toimesta eteenpäin.

Sulle pitäisi taasen sen, että naisystävä heti otti onkeensa, eikä ikinä noin ole tehnyt, vaikka ei ymmärtänytkään alun perin ja heti, että sä et tykkää, kertoa, että hän on todella huomioiva ihminen eikä mikään ilkimys.

Mitäs jos sun tunteet ei kerro sulle että mikä tuntuu pahalta ja mikä ei? Silloin rajat on asetettava järjellä, koska muuten niiden rajojen yli kävellään. Ymmärrän sun pointin ja kyllä mulla on myös asiat mitkä tuntuu musta vain henkilökohtaisesti ikävältä, mutta on näissä käytettävä myös sitä mikä tuntuu ikävältä. Jos joku ohittelee mua jonossa niin sanon hänelle vaikkei mussa heräisi mitään tunteita tilanteessa, koska tiedän että jonossa ohittelu on yleisesti epäkohteliasta.

AP

Tämä olisi minulle kynnyskysymys. En pystyisi elämään käytöspoliisin kansssa. Meillä minä pyrin olemaan tekemättä asioita, jotka häntä henkilökohtaisesti loukkaavat ja ärsyttävät ja hän pyrkii olemaan tekemättä asioita, joiden minä olen kertonut loukkaavan ja satuttavan minua. Ihan karmivaa, jos pitäisi vielä valvoa ettei tehdä niitä juttuja kumpikaan, joista naapurin Pena tai joku kumminkaima jossain loukkaantuu. 

P.S. Juuri ketään ei haittaa se, että tavaroita laitetaan autossa syliin, elleivät ne ole erityisen painavia tai likaisia. 

No mä olen tällainen. Toi mun kumppani on ihan hyväksyny mut jopa tällaisena. Meitä on moneen junaan.

AP

Koita pitää hänestä kiinni ja kohdella häntä arvostavasti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutti ei neljässä vuodessa ole päässyt kiinni siitä, että APlla on keskimääräistä pakkomielteisempi suhtautuminen siihen, mikä on yleisesti hyväksyttyä, jopa niin voimakkaasti, että se ohittaa hänen ajattelussaan APn omat tunne-elämykset ja ilmaisut, en taida suosittaa jatkoon, taikka uskaltaa toivoa viidettä parempaa vuotta.

Onko sulla koulutusta psykologian alalle?

AP

Jonkun verran, kyllä. Pakkomielteiset ajatukset voivat syntyä mistä hyvänsä, mutta aivan yleistä on, että omia tunteita korvataan yleisesti hyväksytyillä tavoilla. Sulla tuntuu olevan tavallista voimakkaampi tarve siihen. Selittelet, että se on järkevää, mutta ei se kyllä enää esittämässäsi mittakaavassa ole.

Ei ole normaalia miettiä, onko käytöstapojen mukaista närkästyä, kun likkakaveri työntää tavaroita syliin. Normaalia on närkästyä tai olla närkästymättä.

Siis mä närkästyin siinä kyllä, mutta ennen kun reagoin mietin, että onko se kohtuullista ja onko tämä asia mitä voi pitää ihan täytenä paskana vai pikkujuttuna. Jos sanoo heti mitä sylki suuhun tuo, niin mennään myöskin metsään.

AP