Lasten kaveriasiat vapaa-ajalla

Nuo ryhmän ulkopuolelle jäävät lapset pitäisi saada jotenkin löytämään toisensa. Siitä hyötyisivät yksinäiset lapset, ne lapset jotka eivät halua olla yksinäisten lasten kanssa ja pitkällä tähtäimellä koko yhteiskunta kun syrjäytyneitä ja masentuneita olisi vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Määräily, suuttuminen ja loukkaantuminen kun asiat ei mene oman mielen mukaan, yhden (suositun) kaverin omiminen, sekä se että kaverit ovat varpaillaan, ja yleisesti huonot sosiaaliset taidot viittaavat narsismiin.

Opettajana näitä tulee vastaan säännöllisesti, ja vanhemmat ovat sokeita lapsensa piirteille. Kaverit kyllä huomaavat että yhden kanssa on raskasta ja vaikeaa olla ja ihan syystä hakeutuvat parempaan seuraan.

En pakottaisi lastani tällaisen lapsen uhriksi vain siksi että lapsi jää muutoin yksin.

Vanhempi on narsisti. Siksi ei huomaa lapsen narsismia. Opettajat huomaavat molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Nuo ryhmän ulkopuolelle jäävät lapset pitäisi saada jotenkin löytämään toisensa. Siitä hyötyisivät yksinäiset lapset, ne lapset jotka eivät halua olla yksinäisten lasten kanssa ja pitkällä tähtäimellä koko yhteiskunta kun syrjäytyneitä ja masentuneita olisi vähemmän.

Ei ketään luokan hiljaista voi pakottaa narsistin uhriksi! Hiljaiset kyllä löytävät toisensa ilman pakottamista.

t. ope

Vierailija kirjoitti:

Nuo ryhmän ulkopuolelle jäävät lapset pitäisi saada jotenkin löytämään toisensa. Siitä hyötyisivät yksinäiset lapset, ne lapset jotka eivät halua olla yksinäisten lasten kanssa ja pitkällä tähtäimellä koko yhteiskunta kun syrjäytyneitä ja masentuneita olisi vähemmän.

Ei tee hyvää hiljaiselle lapselle olla komentelijan kynnysmattona.

Ap on normaali ja fiksu ihminen. Tilanne on ikävä, mutta lapsellasi ei ole velvollisuutta pitää jatkuvasti toiselle seuraa. Kiva jos välitätte kuitenkin. Jos pystyt, koita vielä jutella äidin kanssa, mutta jos hän ei tosissaan ota mitään vastaan, voit antaa olla. Jos pokkaa riittää niin ystävällisesti todeta että yrität vain auttaa ja kertoa mikä on pulmana, etkä aio pakottaa lastasi jos tilanne ei muutu.

Ihmettelijä on ihan sekaisin ja vähän säälittää lapsi kun ei ilmeisesti ole oppinut normaalia kanssakäymistä kavereiden kanssa. Erityosesti tuo "rehellisyys" on usein lapsella nimenomaan ilkeyttä. Lapset on usein suoria luonnostaan joten tässä ei mielestäni tarvitse opettaa, enemmänkin siinä miten oma mielipide esitetään hienotunteisesti ja että kaikkea ei tarvitse sanoa (esim jos kaverin piirrustus on omasta mielestä ruma).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo 9ryhmän ulkopuolelle jäävät lapset pitäisi saada jotenkin löytämään toisensa. Siitä hyötyisivät yksinäiset lapset, ne lapset jotka eivät halua olla yksinäisten lasten kanssa ja pitkällä tähtäimellä koko yhteiskunta kun syrjäytyneitä ja masentuneita olisi vähemmän.

Ei tee hyvää hiljaiselle lapselle olla komentelijan kynnysmattona.

Hiljaisia yksinäisiä voi kannustaa tutustumaan toisiin samankaltaisiin, komentelijat voivat komentaa toisiaan keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo ryhmän ulkopuolelle jäävät lapset pitäisi saada jotenkin löytämään toisensa. Siitä hyötyisivät yksinäiset lapset, ne lapset jotka eivät halua olla yksinäisten lasten kanssa ja pitkällä tähtäimellä koko yhteiskunta kun syrjäytyneitä ja masentuneita olisi vähemmän.

Ei ketään luokan hiljaista voi pakottaa narsistin uhriksi! Hiljaiset kyllä löytävät toisensa ilman pakottamista.

t. ope

Ei ketään pidä pakottaa mihinkään, antaa vain tilaisuus ystävyyden syntyä jos se on syntyäkseen. Narsistilapset olisi varmaan hyvä ohjata ihan muunlaisiin tukitoimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo ryhmän ulkopuolelle jäävät lapset pitäisi saada jotenkin löytämään toisensa. Siitä hyötyisivät yksinäiset lapset, ne lapset jotka eivät halua olla yksinäisten lasten kanssa ja pitkällä tähtäimellä koko yhteiskunta kun syrjäytyneitä ja masentuneita olisi vähemmän.

Ei ketään luokan hiljaista voi pakottaa narsistin uhriksi! Hiljaiset kyllä löytävät toisensa ilman pakottamista.

t. ope

Ei ketään pidä pakottaa mihinkään, antaa vain tilaisuus ystävyyden syntyä jos se on syntyäkseen. Narsistilapset olisi varmaan hyvä ohjata ihan muunlaisiin tukitoimiin.

Lisäyksenä vielä että jos lapsi ei kärsi yksinäisyydestä niin silloin ystävystymisen tukemiselle ei ole edes tarvetta.

Äidin kanssa puhua, äidille soittaa, äiti vaatii...missä on tämän hankalan lapsen isä? Eikö hänen kanssaan voi puhua?

Vierailija kirjoitti:

Meillä 15v tytön kaverin äiti on kuin ap, puuttumassa ihan joka asiaan ja miettimässä sellaista, mikä ei hänelle kuulu. Tosin tuo kaveri on monin tavoin sosiaalisesti kömpelö, koska toimii äidin oppien mukaisesti ja vetoaa todella usein siihen, mitä äiti sanoo. Kuvaan kuuluu sekin, että äiti yrittää yhdessä muiden vanhempien kanssa laatia sääntöjä tekemiselle tyyliin saman kaverin luona ei saa käydä kahdesti peräkkäin yökylässä, jos ei välillä yökyläile jonkun toisen luona (tämä tosin silloin, kun lapset oli noin 12v) tai että ruutuaikaa päivässä saa olla max 2 tuntia ja kyläillessä nuorten pitää antaa puhelimensa perheen aikuisten tarkistettavaksi, ettei siellä ole mitään epäsopivaa materiaalia.

Apua, kamalaa! Lapsen puhelimessahan voi olla vaikka oman perheen juttuja jotka halutaan pitää perheensisäisinä. Siis ei mitään sopimatonta mutta henkilökohtaista.

Meillä on 6-vuotias. Hän aika omatoimisesti osaa naapurustossa hakea kavereita ulos ja sitten käyvät porukalla hakemassa vielä muita. Jos lapseni on jo ulkona ja joku tulee häntä kysymään leikkimään, sanon, että siellä ne pihalla jossain on, käy etsimässä. Joskus laitan kauempana asuvien päiväkotikavereiden vanhempien kanssa viestejä tyyliin, haluaisiko x tulla esim. ensi viikolla meille leikkimään? Eli laitan itse päivän, koska meille voisi käydä. Jos joku kauempana asuvan lapsen vanhempi laittaa meille viestin, vastaan miten meille käy. Jos meille ei joku ehdotettu päivä käy, vastaan, että voi harmi, ei valitettavasti onnistu, kävisikö joku muu päivä. Tämä siis päiväkoti-ikäisen kanssa. Alakoululaista kannustaisin sopimaan itse. ’Tunkeilevalle’ vanhemmalle vastaisin varmaan samoin, kuin nytkin, mutta myös sanoisin, että lapset ovat jo niin suuria, että antaa sopia keskenään mahdollisimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne voisi olla suoraan meiltä, paitsi että mun lapsi on se vapaa-ajallaan paljon yksin jäävä lapsi.

Koulussa tyttö ei jää yksin, mutta vapaalla kylläkin. Sisarukset olisivat suunnilleen saman ikäisiä, mutta poikia kun ovat, mennä viilettävät omien kavereidensa kanssa. Vähän hämmästyttääkin kuulla, kuinka jossain muussa perheessä sisarukset ihan haluavat olla keskenään porukalla, meillä ne on ne kaverit jotka ajaa edelle.

Olen koettanut olla koululle yhteydessä, että nämä vapaa-ajan yksinäisyyspulmat ratkeaisivat, mutta eipä se oikein auta.

Olen koettanut sopia kyläilypäiviä, että esim. maanantaina Jenni tulee meille, keskiviikkona Minna ja perjantaina Anna, ja siitä on saatu apua vähäksi aikaa. Pian nämä Jennit, Minnat ja Annat kuitenkin jättävät tulematta, tuntuu, että tekosyyn varjolla vaikka muuta ehditään kyllä tehdä.

Olen tietysti laittanut viestiä näiden vanhemmille. Olen tyrmistynyt. Mun lapsen kanssa ei haluta olla, koska hän ei saa tehdä sitä eikä tätä, koska hän muka määräilee, koska hän loukkaantuu ja toiset väsyvät varomiseen. En tiedä, onko oikeasti näin?

Olen keskustellut näiden vanhempien kanssa siitä, että patistelisivat omiaan olemaan mun lapsen kanssa, mutta saan juuri näitä "Lapseni haluaa olla Martan kanssa välillä, mutta ei halua säännöllisiä kyläilypäiviä joka viikolle", tai "Lapseni voi olla Martan kanssa välillä, mutta nyt ei käy" tai "Meidän Stiina saa päättää itse, kenen kanssa on vapaa-ajalla".

Joskus kun kyselen, voiko Stiina tulla Martan kanssa meille, mulle kerrotaan että Stiina on Jennin kanssa. Kun kyselen, että no voisko nuo tytöt tulla yhdessä meille tai voisko Martta tulla heidän mukaan, niin harvakseltaan kuuluu että tervetuloa. Joskus sanotaan suoraan, että Stiina ja Jenni haluaisivat nyt olla kahdestaan, mutta katsotaan myöhemmin.

Juuri tuo Stiina kavereineen olisi se, jonka kanssa meidän Martta haluaisi olla.

Mikäs tässä on oikein?

Nimim. Ihmeissään

Kyllä sen sun lapsen käytöksessä varmaan on vähän jotain ongelmaa ja onhan nyt tuollainen kyläilytahti aivan maanista. Hellitä vähän. Kaipaako se sun tyttäres edes tuollaista, vai sinäkö siitä stressaat?

Harrastaako mitään? Mites olis joku kiva harrastus?

No mun lapsi valittaa ettei kavereita ole. On kolmosella nyt, eli 10-vuotias. Whatsapissa katselee koulukavereiden tiloja ja näyttää niitä isälleen ja mulle. Milloin on leivottu yhdessä, milloin käyty uimassa, milloin retkellä, milloin askarreltu... Mä olen yrittänyt ottaa lapseni koulukavereita mukaan uimaan ja muualle, mutta vaikka saattavat tulla mukaan niin ei heitä juuri muuten näy.

Harrastukset on koululla olevia kerhoja, joissa tapaa muita. Mun lapsi on siellä jotenkin joukossa, mutta kuitenkin yksin.

Mä en usko että kysymys on vain mun lapsesta, kyllä tuntuu että vikaa on muissa vanhemmissa. Vastaavassa tilanteessa vaikka pakottaisin lapsen olemaan yksin jääneen kanssa, kai sitä voi aikaa viettää vaikka ei olisikaan paras kaveri.

Millaisella tahdilla muissa perheissä sitten kyläillään? Jos siis tuo 3-4 päivää viikossa on liikaa.

Mun on vaikea ymmärtää lapsen opettajaa. Usein lapsi sanoo tietyistä asioista, hänestä ne on kiusaamista. Opettajan mielestä ei, koska kuulemma munkin lapsi töksäyttelee välillä toisille. Kotona ei kyllä töksöyttelyä näy?

Nimim. Ihmeissään

Onko sulla ystäviä? Millaiset sosiaaliset taitosi ovat? Tuollaisessa tilanteessa tekee vain pahaa sillä, jos PAKOTTAA muita olemaan lapsesi kanssa. Sen sijaan teidän tulisi opettaa lapsellenne sosiaalisia taitoja, jotka auttaisivat häntä pärjäämään kaikissa elämänvaiheissa muiden ihmisten kanssa. Esimerkiksi yksi lapsistani on luonteeltaan vähän sosiaalisesti kömpelö, joten aloitettiin harjoittelu ihan perusasioista, kuten että muista aina tervehtiä muita ja vastata tervehdykseen, kuinka kysyt kaveria leikkimään, millaisista asioita kavereiden kanssa voi jutella, millaiset asiat ovat epäkohteliaita tai töykeitä sanoa, millaisia viestejä kavereiden kanssa voi lähetellä jne. 3-4x/vko kyläilyä on todella paljon, ja on äärimmäisen epärealistista odottaa, että muut perheet suostuisivat joihinkin kiinteisiin kyläilyaikoihin. Kouluikäisillä (sekä heidän vanhemmillaan) on yleensä ottaen todella paljon erilaisia menoja, ja tuollainen järjestely vaatisi paljon koko perheeltä. Tulee myös muistaa se, että jos jotkin tietyt luokkakaverit vaikuttavat viettävän todella paljon aikaa keskenään, niin yleensä taustalla on jokin käytännön asia joka tekee sen helpoksi - he esim. ovat naapureita, tai serkuksia, tai vanhemmat ovat parhaita ystäviä keskenään tms.

Kyllä mun lapsi tervehtiä osaa, ja pyytää luokkakavereita käymään kylässäkin. Kiusaamista on se etteivät he tule! Tai käyvät sen muutaman kerran ja sitten se jää, kun muka väsytään, luetaan kokeisiin, mennäänkin johonkin harrastukseen tai kerhoon, ollaan kotona tai halutaan olla välillä jonkun muun kanssa. Jos mun lapsi ehdottaa että tulisivat yhdessä meille, niin eivät tule koska haluavat olla kahdestaan. Tuollainen ulkopuolelle jättäminen ei ole oikein, vaan kaikki pitäisi ottaa mukaan joukkoon!

Mun ja miehen mielestä lapsemme ei töksäyttele mutta sanoo kyllä asiat suoraan niin kuin on opetettu. Rehellinen pitää ja saa olla ja sanoa asiat sellaisina kuin ne on.

Musta myös kuulostaa siltä että lapsi jää jatkuvasti yksin mielipiteineen tai ne ei käy muille. Muut ovat aloittaneet jonkun projektin ja voi olla että mun lapsi pääsee mukaan. Heillä on kuitenkin projektissa jo sovittuja sääntöjä ja muita ja jos mun lapsi haluaakin että tehdään jotenkin muuten niin tämä ei käy. Kiusaamista sekin. Vanhemmat mun silmin sallivat tämän ku eivät asiaan puutu.

Nimim. Ihmeissään

"Rehellinen saa olla ja sanoa asiat sellaisina kuin ne on." No jaa. On myös osattava vetää raja rehellisen mielipiteen ja loukkauksen välille. Mielestäni naapurini uusi pusero on mauton ja liian paljastava mutta en todellakaan mene sitä rehellisesti hänelle sanomaan. Jos hän kysyy mielipidettäni niin sanon vaikka että kivan värinen, toi turkoosi on lempivärini. Siis hienotunteisuutta kehiin. Sitä voi opettaa jo lapsesta lähtien

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän on kyse vanhasta tutusta dilemmasta, jonka muistan jo omilta kouluvuosiltani. Aikuiset patistelevat lastaan leikkimään ja viettämään aikaa sellaisen kanssa, josta lapsi ei oikeasti tykkää. Muistan itsekin vastaavassa tilanteessa jo alakouluikäisenä miettineeni, että onko oikein olla jonkun kanssa vain säälistä, vaikka ei pidäkään tästä oikeasti? 

Eikö voi tutustua jos se kaveruus löytyisi??

Nimim. Ihmeissään

Totta kai ensin tutustutaan. Ei kai kukaan päätä olla pitämättä jostain henkilöstä ennen kun on nähnyt minkälainen hän on. Mutta aika pian se yleensä selviää että tullaanko toimeen ja viihdytäänkö yhdessä. Ei siihen tarvita viikkokausia.

Vierailija kirjoitti:

Määräily, suuttuminen ja loukkaantuminen kun asiat ei mene oman mielen mukaan, yhden (suositun) kaverin omiminen, sekä se että kaverit ovat varpaillaan, ja yleisesti huonot sosiaaliset taidot viittaavat narsismiin.

Opettajana näitä tulee vastaan säännöllisesti, ja vanhemmat ovat sokeita lapsensa piirteille. Kaverit kyllä huomaavat että yhden kanssa on raskasta ja vaikeaa olla ja ihan syystä hakeutuvat parempaan seuraan.

En pakottaisi lastani tällaisen lapsen uhriksi vain siksi että lapsi jää muutoin yksin.

Tämä lapsi on kuin suoraan tyttäreni luokalta.

Kiitos rehellisyydestä, samaa olen itsekkin epäillyt (mutta pitänyt mietteeni visusti piilossa).

Varoituksen sana AP:lle:

Monet lapsemme luokkakaverin vanhemmista pelkäävät tämän tytön äitiä: kukaan perhe ei halua oman perheensä ja lapsensa maineen mustaamista. Näin on valitettavasti käynyt muutamalle tytön ex-ystävälle ja heidän perheilleen.

Valitse sanasi ja tekosi tarkoin tai muuten ne voivat haitata elämäänne vielä pitkään! Narsistin kosto on suloinen, ja sen olen nyt päässyt todistamaan läheltä.

Todella harmillista koko luokan lapsille ja heidän perheilleen, kun koko ajan saa olla varpaillaan.

Vanhempana en uskalla kuin myötäillä tätä äitiä ettei oma lapseni ole seuraavana tulilinjalla. Hävettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne. Miissään tapauksessa sinun lapsi ei ole vastuussa kaverinsa sosiaalisista suhteista. Toisaalta on todella harmi, jos lapsen kaveri menettää ne vähätkin mahdollisuudet kaveruuteen sillä, että sinun lapsi ei halua viettää vapaa-aikaa hänen kanssaan. 

Kannustaisin lastasi olemaan myös tämän lapsen kanssa kohtuuden rajoissa. Ja kannustaisin tapaamaan tätä kaveria porukalla. Tyyliin kun on ollut puhetta, että menevät puistoon potkimaan palloa porukalla, niin laittaa viestin tälle kaverille, että on tervetullut mukaan. Jos tälläinen porukassa olo ei kaveria kiinnosta, niin sitten on ihan ok nähdä harvakseltaan kahden kesken. 

Olen saanut sen kuvan, että porukassa herkästi eristäytyisi jonkun kanssa, mutta toisaalta alkaa kuulemma herkästi määräillä ja väitellä, ja jos kaikki ei mene niin kuin hän haluaa, on taas vanhempien kanssa selvittelyä edessä. Esimerkiksi nämä selviteltävät asiat on tasoa pelataanko ensin pesistä vai syödäänkö ensin jäätelöt.

Omalle lapselle olen korostanut, että pitää ja voi joustaa, mutta taas ymmärrän sen, ettei kukaan koko ajan jaksa.

Ap

Voi helvetti. Sabotoit oman lapsesi elämää siksi, että säälit jonkun kasvatustaidottoman äidin erityislasta? Ei näin. Sinun velvollisuutesi on ensisijaisesti huolehtia oman lapsesi hyvinvoinnista. Joten opeta hänelle, että vapaa-ajalla ei tarvitse olla kenenkään sellaisen kanssa, jonka kanssa ei erityisesti halua olla.

Kiltteydestä kipeitä on tässä maassa jo ihan riittämiin, ei niitä tarvitse tieten tahtoen pitää.

Kuulostaa muutenkin siltä, että se on sinun lapsesi, joka aina joustaa, tämä toinen ei koskaan. Joustaminen ja kompromissit toimivat vain, jos se on täysin molemminpuolista. Muussa tapauksessa toiminnan nimi ei ole joustaminen tai kompromissi, vaan "hyväksikäyttö".

Emmehän me aikuisetkaan joudu kenenkään kanssa säälistä kaveeraamaan, miksi lasten pitäisi?

Eli kaveriasiat täysin sen mukaan, mitä oma lapsesi tahtoo (koska hän vaikuttaa siltä, että on normaalit sosiaaliset taidot, ei kiusaa ketään jne, eli ei ole mitään mihin tarvitsisi puuttua.)

Kaikkien kanssa EI tarvitse leikkiä vapaa-ajalla. Tarhassa ja koulussa ehkä täytyy.

Joskus vanhemman herkkänahkaisuus lapsen kaveriasioissa voi johtua siitä, että vanhempi on ollut itse aikoinaan kiusattu. Myös se vaikuttaa, onko kyseessä esikoinen vai ei. Esikoisen kanssa on vanhemmallakin joskus. opittavaa kaveriasioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määräily, suuttuminen ja loukkaantuminen kun asiat ei mene oman mielen mukaan, yhden (suositun) kaverin omiminen, sekä se että kaverit ovat varpaillaan, ja yleisesti huonot sosiaaliset taidot viittaavat narsismiin.

Opettajana näitä tulee vastaan säännöllisesti, ja vanhemmat ovat sokeita lapsensa piirteille. Kaverit kyllä huomaavat että yhden kanssa on raskasta ja vaikeaa olla ja ihan syystä hakeutuvat parempaan seuraan.

En pakottaisi lastani tällaisen lapsen uhriksi vain siksi että lapsi jää muutoin yksin.

Vanhempi on narsisti. Siksi ei huomaa lapsen narsismia. Opettajat huomaavat molemmat.

Ihmettelen open kirjoitusta, että huonot sosiaaliset taidot viittaavat narsismiin. Millä perusteella? Onko kyseisellä opella pätevyys diagnosoida narsismi?

On nimittäin tosi kurjaa, jos sillä perusteella aletaan kutsua ihmisiä narsisteiksi, koska kyse voi olla usein ihan vaan taitamattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apn lapsen tilanne kuulostaa käänteiseltä kiusaamiselta. Yksi lapsi äitinsä kanssa yrittää päättää asioita toisten puolesta. Myös lapsilla on oikeus valita seuransa omalla vapaa-ajallaan eikä totella jotain äitinarskua joka yrittää hallita koko maailmaa ympärillään.

Kyse ei välttämättä äitinarskusta vaan lapsen käytöksessä tuntuu olevan piirteitä, jotka tyypillisiä autismi-aspergertapauksissa. Sosiaaliset suhteet vaikeita ja yhteentörmäyksiä toisten kanssa tulee paljon, kun oma minä on aina tärkein ja omat näkemykset. Ei osata nähdä asioita toisen kannalta. Kaveruutta/ystävyyttä ei voi pakolla saada aikaiseksi. Samanhenkiset ja oloiset lapset hakeutuvat toistensa seuraan, niin se vain on.

Ei kannata yleistää ja viskellä diagnooseja, kun ei ole ihmistä edes nähnyt. On äärimmäisen epätodennäköistä, että yksikään autistinen lapsi jaksaisi koulupäivän päälle tuollaista jatkuvaa sossimista.

Minulla on AS, mutta on aina ollut myös kavereita. Ei mitään ongelmia. Toki olin lapsi 80-luvulla, jolloin jokainen sai päättää kenen kanssa leikki, niin ei tullut tällaisia ongelmia. Kun kukaan ei ollut vielä keksinyt tätä "täytyy leikkiä kaikkien kanssa" -hölynpölyä.

Minun ongelmani on vielä aikuisenakin se, että juuri tuollaiset riipat haluavat ystävystyä kanssani ja sitten uuvun. Jos yrittää vetää riipalle rajoja, se suuttuu ja panee välit poikki -suureksi helpotuksekseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo onhan se oikeus valita kenen kanssa on vapaa-ajalla ja voihan sitä miettiä tutustuuko johonkin toiseen jos ei jonkun kanssa toimi. Mutta kun mun lapsella on ne tietyt kenen kanssa haluaisi olla kaveri ja joiden kanssa on tätä hommaa koitettu mutta ei, aina sama juttu. Aina he tulee muutaman kerran, sen jälkeen ei enää tule, "kun ei jakseta" tai mitä muita syitä nyt vain keksii. Eikö vanhempien tehtävä ole joskus vähän pakottaakin.Että kyllä se vika mun mielestä on vähän muissakin jos ei millään kelpuuteta mukaan sakkiin. Ja on kyllä silloin kiusaamista.

Enkä mä ymmärrä oikein sitäkään että mikä vika siinä on jos laittaa vanhemmille viestiä, jos kuulee vaikka lasten kiroilevan. Mä olen näin tehnyt ja toivon muidenkin tekevän.

Nimim. Ihmeissään

Minulla herää monta kysymystä:

Kuinka monta kertaa pitää kokeilla, jos jokin kaverisuhde ei toimi?

Miksi se pari kertaa ei riitä?

Eiköhän ne vanhemmat ole jo pakottaneet, jos lapsi on tullut muutaman kerran?

Miksi sinä et pakota lastasi puolestaan olemaan muiden kaverien kanssa?

Eiköhän joku haluaisi olla sinun lapsesi kanssa, mutta lapsesi ei huoli häntä kaveriksi esim. nuoruuden tai väkivaltaisuuden vuoksi?

Miksi et pakota lastasi menemään tällaisen lapsen luokse joka viikko ainakin 1-2 kertaa?

Kyllähän sitä nyt voi aikuinen hieman pakottaa, koska sillähän ei ole väliä, että lapsesi ei halua olla noiden kaveri.

Miksi et pakota niitä veljiä ottamaan omaa siskoaan mukaan? Koska kyllähän sitä voi jonkin verran pakottaa. Ei , en ilkeile. Jos lapsesi on sellainen, että kaipaa seuraa, mutta sitä ei saa niistä haluamistaan luokkakavereista, niin järjestä pari iltaa viikossa perheiltoja esim. pelaten, vieraillen museoissa yms. Yksi ilta viikossa esim. leffailta, jolloin kaikki lapset voivat tuoda kavereitaan. Näin lapsesi voi olla sisaruksiensa ja näiden kavereiden seurassa. Pari iltaa viikossa voi laittaa harrastuksiin. Lopuksi sitten 1-2 iltana pyytää eri kavereita leikkimään.

On ikävää, jos ei saa parasta kaveria siitä henkilöstä, jonka haluaa. On aivan mahdollista, että nämä lapsesi mielestä hauskat tyypit voisivat tavata lastasi esim. kerran kuukaudessa. Jos sinä/lapsesi yritätte pakottaa näitä tulemaan liian tiuhaan, niin sitten eivät tule ollenkaan. Elämässä ei aina saa sitä kaveria, jonka haluaa, sitä parisuhdetta jonka haluaa jne. On sinun tehtäväsi ohjata lapsen mielenkiinto tutustumaan muihin kavereihin kuin näihin, jotka viihtyvät keskenään. Sitten kun tutustutte toisiin, niin älä yritä heti nakittaa näitä mahdollisia kavereita pakolliseen ja säännölliseen vierailupäivään. Kavereiden kanssa olo ei ole harrastus. Jos haluatte säännöllistä, joka viikko tiettynä päivänä tapahtuvaan tekemiseen, niin sitten hankitte harrastuksen.

Lisäisin tähän oivalliseen kirjoitukseen vielä sen, että lapsilla on erilaiset sosiaaliset tarpeet. Ihmeissään-äidin lapsella tuntuu olevan erittäin suuret sosiaaliset tarpeet, pitäisi olla paljon ja tiivistä kanssakäymistä kavereiden kanssa ja sen pitäisi kestää pitkään kerrallaan.

Joku toinen lapsi taas voi jaksaa nähdä kaikkein parasta ystäväänsä kerran viikossa ja silloinkin kaksi tuntia kerrallaan. On silkkaa julmuutta yrittää pakottaa tällainen lapsi kaveeraamaan jonkun kanssa, josta ei niin hirveästi pidä; kun se paras ystäväkin väsyttää, ja sitten pitäisi nähdä siinä samalla vielä jotakuta muuta, joka varastaa shown ja väsyttää vielä lisää?

Lisäksi koulunkäynti on lapsen tärkein velvollisuus. Ei voi kaveerata niin paljon, että koulu kärsii. Itse olen 80-luvun lapsi, eikä silloin kyllä todellakaan tullut kysymykseen liesuta kavereissa seitsemää pidempään, jos seuraavana päivänä oli koulua. Itse asiassa ei minään iltana, koska lauantaina oli sitten saunapäivä jne.  Minusta tämä on ollut paljon terveempää, perhe on kuitenkin se lapsen ensisijainen sosiaalinen ympyrä, on hyvin huono asia jos sitä perhettä ei ehdi nähdä ja kaikki sosiaalinen energia kuluu ensin koulussa ja sitten kavereissa.

Kolmannekseen, on älytöntä loukkaantua, jos kysyy, että "sopisiko että Martta tulee teille tänään?" ja vastaus on, että ei sovi, koska on sovittu nähdä Leenaa/on harrastus/whatever. Kukaan ei tietenkään muuta aikaisemmin sovittuja menoja jonkin mattimyöhäisen kanssa.

Kannattaa myös tiedostaa se, että jos Liisa on luvannut leikkiä Leenan kanssa, ei mitenkään sovi että Martan äiti yrittää pakottaa ottamaan Martan kolmanneksi pyöräksi. Se on väärin Liisaa kohtaan, jolle Leena on jo luvannut olla tämän kanssa. Vähän sama kuin minä toisin naapurin Penan makkariin ja sanoisin miehelle, että ei sua varmaan haittaa että ollaan tänään kolmestaan? Kärjistetty esimerkki, mutta se kahden leikkiminen parhaan ystävän kanssa on todella tärkeää lapsille. Koko leikkitilanne voi mennä Leenalta ihan pilalle, jos Liisa tuo Martan mukanaan, ja ehkä tuo oli ainoa ilta koko viikolla kun Leenalla oli tilaisuus tai jaksamista nähdä parasta ystäväänsä.

On ymmärrettävä, että ihan kuten aikuisillakin, ystävät menee tuttavien edelle ja perhe näiden molempien edelle. Eikä ketään voi tuttavavyöhykkeeltä ystäväksi pakottaa, ei vaikka olisi millainen hurmosmamma.

Minä suojelisin omaa lastani. Jos jonkun kanssa on raskasta olla, niin ei tarvitse tämän lapsen kanssa kaveerata. Koulussa pitää tulla kaikkien kanssa toimeen, vapaalla saa valita seuransa. Näinhän se on meillä aikuisillakin työelämässä ja vapaalla.