Lue keskustelun säännöt.
Lasten kaveriasiat vapaa-ajalla
Haluaisin kysyä neuvoa lasten kaveriasioihin.
Tässä kyse on siis alakoulun loppupuolella olevista lapsista. Vapaa-ajalla tietynlainen porukoituminen on alkanut näkyä, mutta koulussa kaikki ovat yhdessä ja tämä on siellä sääntönäkin. Tämä on mielestäni hyvä.
Vapaa-ajalla oma lapsemme viettää luonnollisesti aikaa muutaman kaverin kanssa, joiden kanssa jutut menee yhteen, on samanlaisia mielenkiinnon kohteita, samoja harrastuksiakin. Toki hän viettää aikaansa myös muiden kanssa ja tähän kannustetaankin, mutta mieluisammat kaverit on ymmärrettävästi nuo, joiden kanssa synkkaa parhaiten.
Lapsen luokalla on eräs lapsi, joka vapaa-ajalla haluaisi tosi paljon olla oman lapsemme kanssa. He ovat joskus enemmän yhdessä olleetkin ja alkuun sujui mukavasti. Jossain vaiheessa oma lapsi alkoi valittaa, että ei jaksa olla tämän tietyn lapsen kanssa niin paljoa vapaa-ajalla. Kun asiasta juteltiin tarkemmin, selvisi, että tuon toisen lapsen kotoa oli käsketty mm. meidän lapsen pitää huolta siitä ettei tämä toinen lapsi jää koulussa yksin. (Lapset oli tuolloin nuorempia.) Lisäksi oma lapsi koki, että tämä toinen halusi aina määrätä ja päättää kaikesta, ja oli kovin herkkä loukkaantumaan jos joku asia ei mennyt täsmälleen hänen mielensä mukaan. Tähän puuttui myös joka kerta tämän lapsen vanhemmat ja heidän kanssa on ihan oikeasti jouduttu käymään läpi jopa lasten välisiä mielipide-eroja.
No joo... Totta kai kannustimme omaa lastamme olemaan tämän toisen kanssa vapaa-ajallakin, mutta kun vuosien saatossa touhu ei ole muuttunut yhtään. Lisäksi tämä toinen on kärkäs kommentoimaan toisten vaatteita, taitoja jne. (Minusta vaikuttaa siltä, ettei tee tätä ilkeyttään, vaan että sosiaaliset taidot kaipaisi vähän ohjausta.)
Tämän toisen lapsen äiti ei kuitenkaan asiaa ymmärrä, vaan ihan jatkuvasti pommittaa viesteillä että heidän lapsi haluaisi tulla meille, ja heidän lapsi haluaisi meidän lapsen heille.
Ensinnäkin nämä lapset on jo sen ikäisiä, että vaikka vanhemmat viimeisen sanan sanookin niin itse voivat jo monia asioita sopia.
Toisekseen oma lapsi on sanonut kotona suoraan, että jos on yhtään enempi tämän toisen lapsen kanssa, alkaa mennä raskaaksi kun pitää koko ajan olla varuillaan ja varpaillaan, kun ei voi olla oma itsensä mielipiteineen.
Kolmanneksen toisen lapsen äiti ei tätä yhtään ymmärrä; hänestä riittää, kun me vanhempina sovimme että näin nyt toimitaan niin kyllä se kaveruus siitä lähtee nousuun. Minusta asia ei nyt mene ihan näin.
Kysymys kuuluukin, eikö lapsella ole oikeus valita, kenen kanssa haluaa vapaallaan olla?
Ajatuksia, näkemyksiä, kokemuksia, neuvoja?
Kommentit (557)
Vierailija kirjoitti:
ap, miksi olet tehnyt saman aloituksen uudelleen?
Miksi kommentoit aina vaan uudelleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tytöllä oli ns. takertuja. Mitään ei olisi saanut tehdä ilman takertujaa. Siis edes jutella muille tai viettää muiden kanssa aikaa vaikka takertuja olisi ollut myös mukana. En tiedä mistä tuo ihmeellinen tarve omistaa/pitää joku ihminen kokonaan itsellään kumpuaa, mutta sairasta se on. Eikä se ole kiusaamista jos se kohde yrittää vetäytyä eroon.
Hänen äitinsä oli myös vahvasti tuossa mukana. Kun tyttöni oli harrastuksen kautta leirillä hänen äitinsä kyseli että miten korvaamme tuon ajan tämän hänen tytölleen. Voisiko tyttö esim. tulla lomamatkallemme mukaan tai mökille. Todella monta muutakin sairasta tilannetta oli.
Yhden kerran tyttö oli meillä yötä kun meillä oli muitakin lapsia yövieraina. Tarkoitus oli pitää leffa-ilta. Kaikki lapset ja ja tuo tyttö katselivat leffaa. Yhtäkkiä tyttö sai jonkun itku-kohtauksen ja katosi vessaan. Kukaan ei tiennyt miksi koska kaikki oli normaalia. Yritin jutella lukitun oven läpi, mutta nada, joten jouduin soittamaan tytön äidin paikalle houkuttelemaan tämän kotiin.
Myöhemmin sain äidiltä vihaisen viestin kuinka tyttäreni oli pilannut hänen tyttärensä illan kun oli samalla leffaa katsoessa tehnyt pikku-siskolleen ranskanletin. Tyttöjen illoissa olisi kuulemma pitänyt tehdä kauneushoitoja vain kavereille. Äitinsä tytär siis.
Itse siedän tosi huonosti skeidaa joten ilmoitin vain tytön opettajalle että emme halua olla tytön tai tämän perheen kanssa missään tekemisissä ja kerroin miksi. Opettajille kannattaa olla brutaalin rehellinen, he ymmärtävät kyllä koska joutuvat olemaan näiden kanssa tekemisissä paljon enemmän kuin te.
Otat itseäsi niskasta kiinni ja ytimekkäästi vastaat vain; että vapaa-aika on teidän omaa aikaanne, ette ole velvollisia selittämään mitään.
Jos kerran asiallinen keskustelu ei tuota tulosta, niin älä haaskaa enempää aikaa, voimavaroja äläkä stressaa. Aina ei halua olla jonkun kanssa, kun ei sovi niin ei ja se toisen on vain hyväksyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on tänä vuonna 13 vuotta täyttävistä nuorista, miksi ihmeessä äidit viestittelivät tuon ikäisten puolesta. Taisi olla provo koko aloitus.
Toki! Ilmiselvä porvo!!
Porlotteri roo, roplo!
20500/0
081200/5
Lotteri-roplo!
Miksei olisi provo? Tuskin kukaan kirjoittaa noin yksityiskohtaisesti jostain tapahtuneesta reaaliajassa, koska ihan hyvin tämän tuttavaperheen äiti saattaa myös lukea vauvapalstaa. Olisko vähän noloa täältä lukea homman nimi, kun ei uskalleta suoraan sanoa mitään...
Vierailija kirjoitti:
Meidän tytöllä oli ns. takertuja. Mitään ei olisi saanut tehdä ilman takertujaa. Siis edes jutella muille tai viettää muiden kanssa aikaa vaikka takertuja olisi ollut myös mukana. En tiedä mistä tuo ihmeellinen tarve omistaa/pitää joku ihminen kokonaan itsellään kumpuaa, mutta sairasta se on. Eikä se ole kiusaamista jos se kohde yrittää vetäytyä eroon.
Hänen äitinsä oli myös vahvasti tuossa mukana. Kun tyttöni oli harrastuksen kautta leirillä hänen äitinsä kyseli että miten korvaamme tuon ajan tämän hänen tytölleen. Voisiko tyttö esim. tulla lomamatkallemme mukaan tai mökille. Todella monta muutakin sairasta tilannetta oli.
Yhden kerran tyttö oli meillä yötä kun meillä oli muitakin lapsia yövieraina. Tarkoitus oli pitää leffa-ilta. Kaikki lapset ja ja tuo tyttö katselivat leffaa. Yhtäkkiä tyttö sai jonkun itku-kohtauksen ja katosi vessaan. Kukaan ei tiennyt miksi koska kaikki oli normaalia. Yritin jutella lukitun oven läpi, mutta nada, joten jouduin soittamaan tytön äidin paikalle houkuttelemaan tämän kotiin.
Myöhemmin sain äidiltä vihaisen viestin kuinka tyttäreni oli pilannut hänen tyttärensä illan kun oli samalla leffaa katsoessa tehnyt pikku-siskolleen ranskanletin. Tyttöjen illoissa olisi kuulemma pitänyt tehdä kauneushoitoja vain kavereille. Äitinsä tytär siis.
Itse siedän tosi huonosti skeidaa joten ilmoitin vain tytön opettajalle että emme halua olla tytön tai tämän perheen kanssa missään tekemisissä ja kerroin miksi. Opettajille kannattaa olla brutaalin rehellinen, he ymmärtävät kyllä koska joutuvat olemaan näiden kanssa tekemisissä paljon enemmän kuin te.
Meillä ollut ihan samanlainen tilanne! Joku itsetunto-ongelma tuo kai on, ettei saa kaveri olla muiden kuin sen takertujan kanssa. Lopulta kanssa kielletty olemasta vapaa-ajalla yhdessä, kun on niin helkatin vaikeaa eikä normaalit kaverisuhteet onnistu kuten muiden kanssa. Kiukuttelee tyhjää ja haukkuu seläntakana joka käänteessä. Huokaus! Ei ole mikään helppo ihminen tuollainen omija, vaan todella raskas. Koulusta luvattu myös ettei tule enää yläasteella samalle luokalle kun koko perhe vainoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstalla taas trollit vallanneet tämän ja muutaman muunkin ketjun. Muutama tai yksi henkilö aloittaa trolliviestit ja vastailee itselleen. Mahdollisesti myös ketjun aloittaja.
Tässä ketjussa tavoitteena on provosoida ja ärsyttää entisiä koulukiusattuja ja samalla vähän polkea ihmisiä, joilla on adhd, asperger tai muu poikkeavuus.
On tutkittu juttu, että internetissä trollaavat ihmiset ovat persoonallisuushäiriöisiä ja nauttivat siitä, että muille tulee paha mieli. Älkää suoko heille tai hänelle sitä nautintoa vastaamalla tähän tai muihinkaan teemalla "jos lapsi jää yksi ja kiusataan siinä on jotain vikaa"-ketjuihin. Niitä on tuntunut lähtevän turhan monta käyntiin viime päivinä.
Kaivakaa äkkiä foliohatut esiin. Ollaan kaikki täällä vaan polkemassa kiusattuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstalla taas trollit vallanneet tämän ja muutaman muunkin ketjun. Muutama tai yksi henkilö aloittaa trolliviestit ja vastailee itselleen. Mahdollisesti myös ketjun aloittaja.
Tässä ketjussa tavoitteena on provosoida ja ärsyttää entisiä koulukiusattuja ja samalla vähän polkea ihmisiä, joilla on adhd, asperger tai muu poikkeavuus.
On tutkittu juttu, että internetissä trollaavat ihmiset ovat persoonallisuushäiriöisiä ja nauttivat siitä, että muille tulee paha mieli. Älkää suoko heille tai hänelle sitä nautintoa vastaamalla tähän tai muihinkaan teemalla "jos lapsi jää yksi ja kiusataan siinä on jotain vikaa"-ketjuihin. Niitä on tuntunut lähtevän turhan monta käyntiin viime päivinä.
Anna mun kaikki kestää! Minua on kiusattu koulussa, mutta siitä huolimatta siivoaisin oman lapseni elämästä tuollaiset ankeuttajat, jotka yrittävät omia hänet yksin itselleen.
Eli ei, tämä ei ole "kiusatut ansaitsevat kohtalonsa" -ketju, vaan "kasvatustaidoton vanhempi tuputtaa p*rshedelmäänsä lapseni kiusaksi, saako lapseni vältellä tuota ihmishirviötä edes vapaaajallaan" -ketju.
Tässä on tuotu esille sitä, että nämä hankalat lapset ovat kyllä leikeissä mukana koulussa, ja vanhemmat kannustavat lapsiaan viettämään heidän kanssaan aikaa myös vapaa-ajalla, mutta eivät pakota lapsiaan inhottavan lapsen kaveriksi.
Minusta jokaisella vanhemmalla on vastuu opettaa lapselleen, että lapsen kuuluu kunnioittaa omia rajojaan!
Eli jos lapsi kohtaa ihmisen, josta ei pidä, häntä kuuluu kohdella hyvin ja ystävällisesti ns pakollisissa kohtaamisissa, kuten koulussa ja myöhemmin työelämässä. Mutta tällaisiin ihmisiin ei tarvitse tuhlata omia voimavarojaan vapaa-ajallaan, vaan vapaa-aika on nimenomaan akkujen lataamista varten.
Kukaan ihminen ei ole hyväntekeväisyysjärjestö. Ei ap:n lapsen elämäntehtävä ole olla ystävä sellaiselle, joka vaatii sitä.
Vierailija kirjoitti:
Palstalla taas trollit vallanneet tämän ja muutaman muunkin ketjun. Muutama tai yksi henkilö aloittaa trolliviestit ja vastailee itselleen. Mahdollisesti myös ketjun aloittaja.
Tässä ketjussa tavoitteena on provosoida ja ärsyttää entisiä koulukiusattuja ja samalla vähän polkea ihmisiä, joilla on adhd, asperger tai muu poikkeavuus.
On tutkittu juttu, että internetissä trollaavat ihmiset ovat persoonallisuushäiriöisiä ja nauttivat siitä, että muille tulee paha mieli. Älkää suoko heille tai hänelle sitä nautintoa vastaamalla tähän tai muihinkaan teemalla "jos lapsi jää yksi ja kiusataan siinä on jotain vikaa"-ketjuihin. Niitä on tuntunut lähtevän turhan monta käyntiin viime päivinä.
Tai voisitko sinä yrittää ajatella asiaa niin, että esimerkiksi tässä tai noissa muissa ketjuissa ei ole kyseessä välttämättä samanlainen tilanne kuin siinä mikä sinuun on jättänyt arvet?
Minäkin olen kirjoittanut tähän ketjuun oman kokemukseni enkä ole trolli joka vastailee itselleen. Minusta tuntuu että sinulla on paljon käsittelemättömiä asioita, siksi keksit noita salaliitto-teorioita ja kuvittelet että kaikki muiden ihmisten kirjoittamat kokemukset koskevat jotenkin sinua tai muita kiusattuja ja otat ne jotenkin henkilökohtaisina hyökkäyksinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tutulta kuulosta aloittajan tilanne. Omalla lapsellani oli eskarissa ja alaluokilla samanlainen ystävä. Leikit sujuivat hyvin, mutta kovin usein oli jotain hämmentäviä yksittäisiä tilanteita, joita setvittiin jälkeenpäin äidin kanssa. Selvitettäessä aina paljastui, että kyseessä oli väärinkäsitys tai hänen lapsensa kertoma muunneltu totuus. Todella raskasta oli se aika. Myös oma lapseni selvästi tuskastui näihin jälkiselvittelyihin. Koko kaverikuvio ei muodostunut yhtään luonnostaan ja koin hirveää painetta leikkitreffien sopimisesta ja kyläilyjen onnistumisista. Olin helpottunut, kun perhe muutti pois. Kauhea sanoa näin. Sen jälkeen en koskaan setvinyt yhtään tilannetta lapseni ja kavereiden välillä.
Näin jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut olla luokan opettajaan yhteydessä ja ehkä myös koulukuraattoriin. Kuraattori olisi varmasti voinut auttaa lasta kaveritaitojen kehittämisessä, ettei se olisi jäänyt luokkatovereiden harteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis, nuoret menee syksyllä yläasteelle ja tämä "Kalle" on edelleen äippylin kanssa symbioosissa. Hän ei osaa seisoa omilla jaloillaan ollenkaan, vaan äitsykkä hoitaa jokaisen pikkukiistan ja hankkii kaveritkin. Mitäs sitten yläasteella? Hommaako mami tyttöystävänkin? Pojan tarvii vain osoittaa sormella, kehen on ihastunut
Minun sisareni lapset ovat samanlaisia kuin Ap:n tapauksessa. En halua heidän viettävän aikaa omieni kanssa koska heillä ei ole minkäänlaista kotikasvatusta tai rajoja. Ovat tottuneet tekemään mitä haluavat ja saamaan mitä haluavat milloin haluavat. Tämä pätee myös sisareni koiriin. Hänen mantransa on " Helppohan sinun on kun sinun lapsesi/koirasi käyttäytyvät" ihan niin kuin hänellä ei olisi osaa eikä arpaa asiaan. Ei noiden kanssa edes kehtaa lähteä mihinkään kun tavat ovat kuin eläimillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapset ovat jo sen ikäisiä että siirtyvät syksyllä yläasteelle niin eiköhän ala olla jo aika että päästät koko hommasta irti. Tälle äidille vaan topakasti sanot ettet enää ala selvittää turhanpäiväisiä mielipide eroja josta toinen on pahoittanut mielensä etkä selittää miksi nyt ei käy tulla ( vaikka olisi jo sanottu ettei nyt käy kun on toinen kaveri kylässä, mennyt toiselle kylään tai ei vaan nyt sovi), miksi sitten tämä toinen pääsi, entäs myöhemmin, tulisiko tänne jne. Lapsellasi on oikeus valita kenen kanssa vapaalla haluaa olla, vanhempana toki hyvä tietää millaisessa seurassa. Teillä on oma elämä, vapaa-ajan kaveriasioita ei tarvi selittää muille
Hehe! Kylläpä täällä jaellaan topakoita vastauksia. Harvempi kuitenkaan on tosielämässä yhtä sanavalmis ja napakka kommentoimaan kuin täällä palstalla anonyyminä. Yleensä on kai kuitenkin paempi säilyttää edes jonkinlaiset välit lasten luokkakavereiden vanhempiin.
Ap täällä.
Provon huutelijoille: eikö teillä todellakaan ole parempaa tekemistä tai tekö itse roikutte palstalla provoilemassa, ettekä ehkä osaa kuvitella että ei kuulu kaikkien toimintaan?
Teitä voi toisaalta ihan onnitella, kun ette tällaisten ihmisten kanssa ole joutuneet vastaavia asioita selvittelemään. Sehän on ihan valtavan hienoa, mielelläni itsekin olisin jättänyt väliin.
Jos olette yhtään ketjua lukeneet, niin ymmärrätte aivan varmasti halutessanne, ettei kyse ole kenenkään kyykyttämisestä.
Myös itselläni on taustaa yksinäisenä lapsena, osa asioista onkin ollut aitoa kiusaamista ja osa taas sitten jotakin muuta, johon olisin oikeanlaisella ohjauksella voinut itsekin vaikuttaa. Tämä taas on yksi syy sille, miksi olen ns. lähtenyt mukaan näihin turhempiinkin selvittelyihin ja kuunnella herkällä korvalla kaikkia näkökulmia, sekä viimeiseen asti kannustaa omaa lastamme olemaan tämän toisen kanssa.
En tosiaankaan halua lapsemme kiusaavan ketään - ei koulussa, eikä vapaalla. Sekä lasten että opettajien mukaan koulussa ei myöskään tällaista tapahdu, kun asioita selvitellään. Toisaalta toinen lapsi hyvin herkästi vilauttelee kiusaamiskorttia (erimielisyystilanteet asiassa kuin asiassa, vaikkapa ryhmätöitä tehdessä) ja hänen kotoaan tätä ajatusta mielestäni ruokitaan.
Ja totta on, että tässä ketjussa tulee esille juuri minun näkökulmani; hankalaa olisikaan kenenkään toisen suulla puhua. Tosin olen mielestäni yrittänyt katsella asiaa ketjussa ja sen ulkopuolellakin useista kulmista.
En nyt ala enempää rautalangan vääntöön, aivan varmasti jokainen normaalilla lukutaidolla varustettu osaa poimia keskeiset asiat viesteistä.
Itse pidän siitä, että ketjuun on tullut monenlaisia näkökulmia. Niitä on ollut hyvä pohtia, ja miettiä, onko joku sellainen asia jota ei ole osattu ottaa huomioon tässä kuviossa.
Ap
Hei AP. Kiva että olet vielä täällä lukemassa ketjua. Olen utelias kuulemaan mitä olet päättänyt tehdä tämän hankalan äidin suhteen. Pidäthän meitä ajan tasalla kun jotain taas tapahtuu.
Näille AP:n lasta kiusaajaksi syyttäneille voin kertoa toisen näkökulman. Olin tuollaisen muiden karttaman kaveri. Viihdyimme välillä hyvin, mutta heti jos joku ei mennyt niin kuin hän halusi, hän alkoi mököttää, syyllistää ja itkeäkin, kunnes sai mitä halusi ja vaati päälle vielä anteeksipyyntöä.
Jossain vaiheessa alkoi mökötys ja syyllistys myös jos halusin leikkiä vapaa-ajalla jonkun toisen kanssa. Minulla oli aiempi kaveri, joka oli oikein huomaavainen ja ystävällinen, ja leikit menivät aina hyvin. Uusi kaveri alkoi mustamaalata tätä aiempaa kaveria minulle. Kolmistaan leikkiminen ei uudelle kaverille käynyt enää, mutta en myöskään saanut leikkiä tämän aiemman kaverin kanssa kahdestaan. En puhunut tästä kenellekään aikuiselle, vaan jatkoin kaveruutta, koska en halunnut olla "ulos sulkeva kiusaaja". Uusi kaveri haukkui myös vaatteitani, muita kiinnostuksen kohteitani ja perhettäni, itse en sanonut tai ajatellut hänestä mitään pahaa.
Teininä alkoi omiva käytös. Minun piti viettää hänen kanssaan aikaa x-kertaa viikossa tai hän suuttui ja loukkaantui ja soitteli syyllistäen ja jankuttaen "miksi ei" ja "eikö harrastustasi/perhejuhlaasi/mökkireissuasi voi perua". Muiden kavereiden kanssa oleminen oli henkilökohtainen loukkaus, silloin pommitti viesteillä joissa vaati, että minun pitää heittää toinen kaveri ulos heti. Oli vaikea viettää kolmestaankaan aikaa, koska tämä kaveri "jyräsi" helposti muut kaverit sekä yritti vetää minua mukaan arvostelemaan kolmatta päin naamaa jostain pikkuasiasta (eli kiusaamaan!), ja minun piti koko ajan rauhoittaa tilannetta kieli keskellä suuta. Tässä vaiheessa kukaan muu ei enää halunnut tämän raivostuvan kaverin kanssa olla. Kahdestaan oli rauhallisempaa, mutta kesken mukavankin tunnelman tuli yllättäviä piikkejä, kuinka olin huono, nolo, tyylitön, en tulisi koskaan kelpaamaan kenellekään jne. enkä saanut haastaa niitä, muuten tuli taas ilmiriita jonka lopussa jouduin pyytämään anteeksi. Olin helpottunut kun elämä vei luontevasti erilleen.
Tällainen nuoruus voisi olla APn lapsella edessä, jos tekisi kuten tämän keskustelun "kiusaamisen vastustajat" haluaisivat, vaikka onneksi APn lapset tuntuvat tietävän, että heillä saa olla omat rajat. Minusta kyllä tämä nuoruuteni "syrjitty" kaveri oli pahin kiusaaja, sillä hän se aina haukkui ja vähätteli muut ja puhui pahaa muista selän takana ja yritti rikkoa muiden hyviä ihmissuhteita. Nykyään hän on varmaan hyvin yksinäinen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Näille AP:n lasta kiusaajaksi syyttäneille voin kertoa toisen näkökulman. Olin tuollaisen muiden karttaman kaveri. Viihdyimme välillä hyvin, mutta heti jos joku ei mennyt niin kuin hän halusi, hän alkoi mököttää, syyllistää ja itkeäkin, kunnes sai mitä halusi ja vaati päälle vielä anteeksipyyntöä.
Jossain vaiheessa alkoi mökötys ja syyllistys myös jos halusin leikkiä vapaa-ajalla jonkun toisen kanssa. Minulla oli aiempi kaveri, joka oli oikein huomaavainen ja ystävällinen, ja leikit menivät aina hyvin. Uusi kaveri alkoi mustamaalata tätä aiempaa kaveria minulle. Kolmistaan leikkiminen ei uudelle kaverille käynyt enää, mutta en myöskään saanut leikkiä tämän aiemman kaverin kanssa kahdestaan. En puhunut tästä kenellekään aikuiselle, vaan jatkoin kaveruutta, koska en halunnut olla "ulos sulkeva kiusaaja". Uusi kaveri haukkui myös vaatteitani, muita kiinnostuksen kohteitani ja perhettäni, itse en sanonut tai ajatellut hänestä mitään pahaa.
Teininä alkoi omiva käytös. Minun piti viettää hänen kanssaan aikaa x-kertaa viikossa tai hän suuttui ja loukkaantui ja soitteli syyllistäen ja jankuttaen "miksi ei" ja "eikö harrastustasi/perhejuhlaasi/mökkireissuasi voi perua". Muiden kavereiden kanssa oleminen oli henkilökohtainen loukkaus, silloin pommitti viesteillä joissa vaati, että minun pitää heittää toinen kaveri ulos heti. Oli vaikea viettää kolmestaankaan aikaa, koska tämä kaveri "jyräsi" helposti muut kaverit sekä yritti vetää minua mukaan arvostelemaan kolmatta päin naamaa jostain pikkuasiasta (eli kiusaamaan!), ja minun piti koko ajan rauhoittaa tilannetta kieli keskellä suuta. Tässä vaiheessa kukaan muu ei enää halunnut tämän raivostuvan kaverin kanssa olla. Kahdestaan oli rauhallisempaa, mutta kesken mukavankin tunnelman tuli yllättäviä piikkejä, kuinka olin huono, nolo, tyylitön, en tulisi koskaan kelpaamaan kenellekään jne. enkä saanut haastaa niitä, muuten tuli taas ilmiriita jonka lopussa jouduin pyytämään anteeksi. Olin helpottunut kun elämä vei luontevasti erilleen.
Tällainen nuoruus voisi olla APn lapsella edessä, jos tekisi kuten tämän keskustelun "kiusaamisen vastustajat" haluaisivat, vaikka onneksi APn lapset tuntuvat tietävän, että heillä saa olla omat rajat. Minusta kyllä tämä nuoruuteni "syrjitty" kaveri oli pahin kiusaaja, sillä hän se aina haukkui ja vähätteli muut ja puhui pahaa muista selän takana ja yritti rikkoa muiden hyviä ihmissuhteita. Nykyään hän on varmaan hyvin yksinäinen aikuinen.
Pitäisi silti olla täysi varmuus, ettei ap:n lapsi käytännössä ole tuo, joka ei kolmatta halua mukaan, koska haluaa pitää Paten itsellään? Vaikka pate on sen kolamnnenkin kaveri, ja kolmannen äiti siis sen hyvin tietää eikä voi hyväksyä jatkuvaa ulos jättämistä ja Patenkin kaveruuden heivaamista tahallisesti pois. Onko siis aP:n lapsi siis todellakin se viaton osapuoli, vai äidilleen viatonta uhria esittävä kavereiden hallitsija?
Ne ovat noita k*s*pää-Pekan vanhempia, jotka noin kirjoittavat. Onhan se Pekka jonnekin saatava tyrkättyä muiden vaivoiksi, kun mammukka ei itse jaksa.