Lue keskustelun säännöt.
Lasten kaveriasiat vapaa-ajalla
Haluaisin kysyä neuvoa lasten kaveriasioihin.
Tässä kyse on siis alakoulun loppupuolella olevista lapsista. Vapaa-ajalla tietynlainen porukoituminen on alkanut näkyä, mutta koulussa kaikki ovat yhdessä ja tämä on siellä sääntönäkin. Tämä on mielestäni hyvä.
Vapaa-ajalla oma lapsemme viettää luonnollisesti aikaa muutaman kaverin kanssa, joiden kanssa jutut menee yhteen, on samanlaisia mielenkiinnon kohteita, samoja harrastuksiakin. Toki hän viettää aikaansa myös muiden kanssa ja tähän kannustetaankin, mutta mieluisammat kaverit on ymmärrettävästi nuo, joiden kanssa synkkaa parhaiten.
Lapsen luokalla on eräs lapsi, joka vapaa-ajalla haluaisi tosi paljon olla oman lapsemme kanssa. He ovat joskus enemmän yhdessä olleetkin ja alkuun sujui mukavasti. Jossain vaiheessa oma lapsi alkoi valittaa, että ei jaksa olla tämän tietyn lapsen kanssa niin paljoa vapaa-ajalla. Kun asiasta juteltiin tarkemmin, selvisi, että tuon toisen lapsen kotoa oli käsketty mm. meidän lapsen pitää huolta siitä ettei tämä toinen lapsi jää koulussa yksin. (Lapset oli tuolloin nuorempia.) Lisäksi oma lapsi koki, että tämä toinen halusi aina määrätä ja päättää kaikesta, ja oli kovin herkkä loukkaantumaan jos joku asia ei mennyt täsmälleen hänen mielensä mukaan. Tähän puuttui myös joka kerta tämän lapsen vanhemmat ja heidän kanssa on ihan oikeasti jouduttu käymään läpi jopa lasten välisiä mielipide-eroja.
No joo... Totta kai kannustimme omaa lastamme olemaan tämän toisen kanssa vapaa-ajallakin, mutta kun vuosien saatossa touhu ei ole muuttunut yhtään. Lisäksi tämä toinen on kärkäs kommentoimaan toisten vaatteita, taitoja jne. (Minusta vaikuttaa siltä, ettei tee tätä ilkeyttään, vaan että sosiaaliset taidot kaipaisi vähän ohjausta.)
Tämän toisen lapsen äiti ei kuitenkaan asiaa ymmärrä, vaan ihan jatkuvasti pommittaa viesteillä että heidän lapsi haluaisi tulla meille, ja heidän lapsi haluaisi meidän lapsen heille.
Ensinnäkin nämä lapset on jo sen ikäisiä, että vaikka vanhemmat viimeisen sanan sanookin niin itse voivat jo monia asioita sopia.
Toisekseen oma lapsi on sanonut kotona suoraan, että jos on yhtään enempi tämän toisen lapsen kanssa, alkaa mennä raskaaksi kun pitää koko ajan olla varuillaan ja varpaillaan, kun ei voi olla oma itsensä mielipiteineen.
Kolmanneksen toisen lapsen äiti ei tätä yhtään ymmärrä; hänestä riittää, kun me vanhempina sovimme että näin nyt toimitaan niin kyllä se kaveruus siitä lähtee nousuun. Minusta asia ei nyt mene ihan näin.
Kysymys kuuluukin, eikö lapsella ole oikeus valita, kenen kanssa haluaa vapaallaan olla?
Ajatuksia, näkemyksiä, kokemuksia, neuvoja?
Kommentit (557)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tällaisia lapsia aina ollut. Ennen vain muita ei pakotettu heidän seuraansa tai maalailtu muita kiusaajiksi, vaan se "vaikea" lapsi jäi yksin kunnes oppi käyttäytymään. Jos yhdellä lapsella on ongelmia kaikkien kanssa niin silloin vanhempien kannattaisi katsoa peiliin.
Tuo on muuten ihan totta, että ennen nämä hankalat tapaukset oppivat ennemmin tai myöhemmin, millä käytöksellä saavutetaan sitä haluttua asiaa. Ei lapset ole koiria kummempia, tajuavat kyllä hyvinkin pian että perseilyllä ei saa herkkuja, hyvin käyttäytymällä saattaa saadakin.
Klassinen ehdollistuminen pätee IHAN KAIKKIIN eläimiin. Myös niihin adhd-lapsiin, tai mikä kirjainyhdistelmä kenelläkin sattuu olemaan...
Kaikkein pahinta, mitä huonosti käyttäytyville penikoille voi tehdä, on tuo "tukeminen", "ymmärtäminen" ja "kannattelu". Ei niin, vaan täytyy tehdä selväksi että ainoa tapa saada seuraa on olla ihmisiksi.
Itselläni on Aspergerin oireyhtymä. Kuulen toistuvasti ihmettelyä siitä, miksi se on nykyään niin yleistä, ja miten sitä ei lapsena tajuttu. No siksi, että olin lapsi 80-luvulla, ja silloin vielä lapset opetettiin käyttäytymään! Perseily ei yksinkertaisesti ollut mikään vaihtoehto.
Mielenkiinnosta: haluaisitko kertoa, miten ja missä tilanteissa Aspergerin oireyhtymä ilmeni sinulla lapsuudessasi? Entä nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tällaisia lapsia aina ollut. Ennen vain muita ei pakotettu heidän seuraansa tai maalailtu muita kiusaajiksi, vaan se "vaikea" lapsi jäi yksin kunnes oppi käyttäytymään. Jos yhdellä lapsella on ongelmia kaikkien kanssa niin silloin vanhempien kannattaisi katsoa peiliin.
Tuo on muuten ihan totta, että ennen nämä hankalat tapaukset oppivat ennemmin tai myöhemmin, millä käytöksellä saavutetaan sitä haluttua asiaa. Ei lapset ole koiria kummempia, tajuavat kyllä hyvinkin pian että perseilyllä ei saa herkkuja, hyvin käyttäytymällä saattaa saadakin.
Klassinen ehdollistuminen pätee IHAN KAIKKIIN eläimiin. Myös niihin adhd-lapsiin, tai mikä kirjainyhdistelmä kenelläkin sattuu olemaan...
Kaikkein pahinta, mitä huonosti käyttäytyville penikoille voi tehdä, on tuo "tukeminen", "ymmärtäminen" ja "kannattelu". Ei niin, vaan täytyy tehdä selväksi että ainoa tapa saada seuraa on olla ihmisiksi.
Itselläni on Aspergerin oireyhtymä. Kuulen toistuvasti ihmettelyä siitä, miksi se on nykyään niin yleistä, ja miten sitä ei lapsena tajuttu. No siksi, että olin lapsi 80-luvulla, ja silloin vielä lapset opetettiin käyttäytymään! Perseily ei yksinkertaisesti ollut mikään vaihtoehto.
Hyvin kiteytetty! Erilaisuutta pitää sietää mutta huonoa käytöstä ei.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta ja ollaan aina otettu vain yhden lapsen yksi ystävä kerrallaan yökylään. Leikit pysyy rauhallisempia ja lapset saa nukkumaan ajoissa. Jos vieraita on useampi niin lapset valvovat ja mekastavat sängyssä kauemmin. Kokemusta on! Me halutaan että oma koti pysyy rauhallisena oman perheen takia.
Joillekin ehkä sopii ottaa useampikin yövieras, meille ei. Talossa talon tavalla.
Tämä. Nämä itsekkäät tuputtajaäidit eivät tunnu tajuavan, että siellä kodissa asuu sen toivotun ystävän lisäksi isä, äiti ja usein sisaruksiakin, ja se ylimääräinen huonotapainen kyläilijä ja vaikuttaa niiden kaikkien elämään.
Samoin se, jos lapsi tuputtajaäidin painostuksesta olisi kylässä tosi myöhään, kuten ketjun alkupäässä Ihmettelijä niin toivoa. Se ei vaikuta vain sen kyläilevän lapsen seuraavan aamun heräämiseen, vaan ihan koko perheen iltatoimiin, kun yksi perheenjäsen tulee merkittävästi tavallista myöhemmin kotiin.
Osa lapsista on myös sillä tavalla omituisia, että tykkäävät rauhoittua illalla ihan oman perheen kesken. Ihan kaikille lapsille ei ole tärkeintä olla koko ajan kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wtf? Ei vapaa-aika ja varsinkaan toisten kotona kyläilyt kuulu koululle mitenkään.
Kyllä ne kuuluu, jos koulussa huomataan kiusaamista ja jonkun ulkopuolelle jättämistä.
Todellakaan kukaan opettaja tai vanhempi ei voi määrätä kenenkään vapaa-aikaa tai sitä kenen seurassa aikaansa viettää. Kenenkään ei myöskään tarvitse uhrata omaa lastaan vaikean tai väkivaltaisen lapsen vuoksi. Olisitko itse aikuisena esimerkiksi väkivaltaisen ihmisen kanssa vapaa-ajalla tai poikkeuksellisen ärsyttävän ihmisen kanssa? Tai ylipäätään ihmisten, joista et pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka vanhoja nämä lapset/nuoret oikein on? 11-13? Ja yhden mamma edelleen soittelee ja yrittää järjestää viikonloppukyläilyjä? Miksi tällä riippakivijonnella ei ole Pekan ja Oskun numeroita?
Pekka ja Osku tahtovat jättää nulkopuolelle ja esittävät viatonta uhria vanhemmilleen ja opettajille?
Seuraavan kerran kun miehesi työkaveri Reiska pyytää, muistakin että on tosi väärin ja kiusaamista jättää se ulkopuolelle. Reiskan TÄYTYY päästä mukaan teidän makuukamariin, vaikka kuinka haluaisit olla vain kahden miehesi kanssa. Jos et huoli Reiskaa mukaan, olet julma ja itsekeskeinen kiusaaja.
Nämä "kaikki mukaan" -vaatijat eivät selvästi ole koskaan kokeneet oikeaa ystävyyttä. Luulevat, että se, että on fyysisesti mukana joukossa, riittää. Että silloin on osa joukkoa, silloin sinulla on kavereita.
Fiksummat taas tajuavat olevansa silloinkin ulkopuolisia ja tajuavat, että kannattaa etsiä ihan oikeita ystäviä, ei sitä että saa armosta kulkea joukon jatkona. Tuon kun tajuaa, saakin lopulta oikeita ystäviä, niitä, joiden kanssa on sisäpiirin juttuja jotka saavat vuorostaan "riipat" tuntemaan olonsa ulkopuoliseksi.
Kaikille ihmisille on kyllä olemassa ystäviä, mutta ne pitää löytää itse. Niitä ei löydy sillä, että pakotetaan muut ottamaan mukaan kuvioihin, joihin toinen ei sovi.
Ai niin, mites muuten ne erittäin introvertit lapset, joilla on ihan oikeasti mukavaa vain kahden parhaan kaverinsa kanssa? Pitääkö heidänkin uhrata mukavuutensa riipan takia? Eli introverttilapsella ei saa olla lainkaan miellyttävää sosiaalista vuorovaikutusta parhaan kaverinsa kanssa, koska huonokäytöksisen lapsen "oikeus" olla aina mukana siellä mihin sattuukin tahtomaan mennä, menee kaiken muun edelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko että jos pakotatte jonkun ottamaan lapsenne yökylään tai leikkeihin niin lapsellanne on sitten kivaa? Ei ole. Koska hänelle kyllä tehdään hyvin selväksi että hän on pakotettu seuralainen ja jos lastanne ei vihattu aiemmin niin nyt vihataan. Sitä enemmän, mitä enemmän häntä väkipakolla tyrkytätte. Opettajana näen tuota paljon.
Itse neuvoisin mieluummin opettamaan lapsellle vuorovaikutustaitoja jotta tämä oppisi itse löytämään samanhenkisiä ystäviä joiden kanssa viettää aikaa.
Mutta näiden vihaajalasten vanhemmat voisivat kuitenkin opettaa lapsilleen suvaitsevaisuutta ja sitä, ettei muita hyljeksitä ulkopuolelle. Olkivat yökylässä asti tai ei. Epäieln, että yökyläily ei edes ollut lapsen äidin pääasiallisin huoli, ei vain osannut sanoittaa kiusaamista muutoin. Kolmas poika ehkä on parempikin kaveri, jonka ap:n lapsi nyt halusi itselleen ja kivasti ap äitinä tuki poikansa mielivaltaa.
Jos sinulla on tunne että lastasi vihataan niin nyt kiireen vilkkaan keskustelemaan lapsen kanssa ja miettimään miksi häntä "vihataan". Jos näin todella on niin siihen on kyllä joku syy. Lapsellasi ei ole vuorovaikutustaitoja tai hän on määräilevä ja haluaa aina oman tahtonsa läpi tai hän kiusaa muita tai puhuu pahaa muista tms. Joku syyhän siihen on oltava jos häntä ei haluta ottaa mukaan leikkeihin. Oletko itse edes päässyt näkemään kuinka hän toimii ryhmässä? Koitatte yhdessä ja ehkä ammattilaisen kanssa parantaa lapsesi sosiaalisia taitoja niin että muut lapset alkavat tykätä hänen seurastaan.
Kyse voi olla täysin huonosta tuurista sen suhteen, keitä on kavereina lähiympäristössä. Jos yksikin kaveri keksii kateus- tai mustasukkaisuussyistä jättää ulkopuolelle ja osaa manipuloida ja ehkä pelolla tai muulla tavoin hallita (ja varsinkin, kun saa ap kaltaisia vanhempia siihen mukaan!), kohta on muistakin jättämässä ulkopuolelle ja puhumassa pahaa. Sisimmässään voivat tietää, että syrjityksi joutunut on mukava tyyppi.
Ja kysymys: kuinka moni aikuinenkaan pysyy pelkästään ystävällisenä, jos kaikki joukolla hyljeksivät ja kenties ymmärtävät tahallaan väärin? Jossakin toisessa ympäristössä moinen tilanne on täyttä historiaa, koska ihmiset ovat erit.
Mulla on kolme lasta eikä kenenkään ystäväpiirissä (tai oman lapsuuteni) ole ollut e.m. tapausta että jotain lasta systemaattisesti syrjittäisiin pitkäaikaisesti ilman lapsen omaa syytä. Riitoja on välillä, Pekka ei leiki Villen kanssa, pian taas leikkivät yhdessä. En usko että ed. kirjoittajan kuvaama hyljeksintä on yleistä. Lapsillahan on naapurit ja koulukaverit, usein ystäviä ja tuttuja monessa eri ryhmässä. Ei jotain systemaattista hyljeksintää voi järjestää niin että kaikki eri ryhmät tulisivat siihen mukaan.
Minä olin tuollainen hyljeksimällä kiusattu, ja allekirjoitan, mitä sanot. Käytännössä minua hyljeksivät luokan suositut tytöt. Pojat eivät (ne yritti kiusata muuten, mutta vedin tur-piin ja homma oli sillä selvä) ja rinnakkaisluokalta sain kyllä kaverin. Lisäksi minua ei mitenkään hyljeksitty harrastuksissa.
On äärimmäisen harvinaista, että lapsi jäisi ihan täysin yksin. Yleensähän kiusatut alkavat sitten kaveerata keskenään, kuten itsekin tein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, ja kirjoitin myös ihan suoraan tälle äidille mm. siitä, että oma lapsemme kokee yhteisen ajanvieton hänen lapsensa kanssa raskaaksi. Kerroin, miksi näin, minkälaisia huomioita olen tehnyt. Sanoin myös, että en ala tämän ikäisen lapsen puolesta päätöksiä kaveriasioista tekemään, vaan lapsemme hoitaa ne itse. Ja että koulussa totta kai pitääkin olla yhdessä, mutta vapaa-ajalla sitä luonnollisesti haluaa viettää enempi aikaa niiden kanssa, joiden seurassa oikeasti viihtyy.
Mitä sain vastaukseksi? Lähinnä urputusta siitä, ettei heidän lapsensa toivoma yökyläily onnistunut "kun olisi niin halunnut teille, kun Pekkakin oli siellä, miksi sinne ei kolmatta mahtunut?"
Olin tuossa vaiheessa siis jo laittanut tälle äidille oman "avautumiseni" ja yökyläasian tiimoilta kertonut mm. käytännöstämme yökyläläisten suhteen. Tätä ei nyt vaan taaskaan haluttu tai pystytty ottaa vastaan, ihan kuin koko asia olisi mennyt tältä äidiltä täysin ohi.
En sitten kokenut enää tarpeelliseksi jatkaa keskustelua, ja kerroinkin tämän. Viestiä on silti pukannut edelleen, aluksi kiihtyvällä nopeudella ja nyt jo laantumaan päin.
Ap
Mitä viestit ovat pitäneet sisällään?
Lähinnä tuota yökyläasiaa, pommitusta siitä että milloin oma lapsemme voisi tulla heille, sekä äidin näkemyksiä siitä, että on kiusaamista, kun hänen lapsensa ei päässyt yökylään meille "kun Pekkakin oli siellä".
Lisäksi tuli viestejä koskien viime kesää. Kun lapsella on kuulemma paha mieli siitä, että lapsemme tapasi häntä viime kesänä vain muutaman kerran, oli loput ajat perheen, kavereiden ja sukulaisten kanssa sekä reissussa.
Tähän vastasin pahoittelemalla asiaa, muistutin että viime kesän asioista ollaan jo juteltu ja ehdotin, josko lapselleen löytyisi harrastuksia (ehdotinkin muutamia) ga kerhoja joissa osan koululaisista tiedän käyvän, josko sieltä löytyisi kavereita. Ei vastausta tähän, viime kesän tapahtumien (= sen, ettei mitään tapahtunut, koska lapsemme vietti lomaansa jo edellä kuvaamallani tavalla) käsittely jatkui.
(En minä nyt ymmärrä, mitä se "Pekan" meillä oleminen tähän mitenkään liittyy.)
Ap
Eihän tuosta selvästikään tule yhtään mitään. Missään tapauksessa älä enää vastaa viesteihin, se tulisi olemaan loputonta vänkäämistä. Tai korkeintaan ilmoitat että tästä lähtien lapset saavat hoitaa asiansa keskenään, jos uskot että siitä ei koidu liikaa stressiä omalle lapsellesi. Ehkä ei kannata blokata numeroa. Henkilö kuulostaa sen verran oudolta että häneltä voi odottaa vaikka mitä syytöksiä. Ehkä on hyvä että olet kärryillä siitä mitä viestejä hän lähettää sinulle. Pyydä vaikka miestäsi lukemaan viestit jos et itse jaksa jatkuvaa pommitusta. Ja olisi mielenkiintoista kuulla jatkossa kuinka tämä outo tarina kehittyy.
Joo, ehdottomasti tulen kertomaan tänne mahdollisista käänteistä, joskin toivon, ettei niitä enää hirveästi tulisi... Huomennahan se on taas koulupäivä, joten saapa nähdä, meneekö kaikki hyvin. Toivottavasti.
Minustakaan numeron estäminen ei tunnu hyvältä idealta. En oikein tiedä, miksi.
Ap
Estäminen on aika viimeinen keino, jos ihmisen kanssa on vielä oltava kouluasioiden kautta tekemisissä.
Mielestäni olet vastaillut nyt jo liian kiltisti esimerkiksi pahoittelemalla viime kesää (?), joten jos oikeasti haluat lopettaa tuon viestittelyn, vastaat ettet yksinkertaisesti aio enää keskustella tästä tai viime kesän kyläilystä, ja ettet nyt aio sopia hetkeen mitään kyläilyä. Voit myös ilmoittaa ettet vastaa enää tuleviin viesteihin.
Ei kyllä ole mitään syytä, miksi pitäisi olla yhteydessä lapsen luokkakaverin vanhempiin. Jos koulussa sattuu jotain, asiat hoidetaan koulun kautta.
Miettikää nyt, ei meidän lapsuudessammekaan vanhemmat olleet koko ajan yhteydessä toisten lasten vanhempiin. Tunsivat ehkä niiden parhaiden kaverien vanhemmat, mutta eivät luokkakavereiden vanhempia. Tämä nykymeininkin on ihan sairasta.
Ihmettelen myös, miksi tässäkin tapauksessa kaksi äitiä sättää keskenään? Missä isät? Itse ainakin katsoisin ap:n tapauksessa että olen osani hoitanut ja delegoisin jatkon miehelle. Paitsi että minä en olisi tuollaiseen viestittelyrumbaan edes lähtenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tällaisia lapsia aina ollut. Ennen vain muita ei pakotettu heidän seuraansa tai maalailtu muita kiusaajiksi, vaan se "vaikea" lapsi jäi yksin kunnes oppi käyttäytymään. Jos yhdellä lapsella on ongelmia kaikkien kanssa niin silloin vanhempien kannattaisi katsoa peiliin.
Tuo on muuten ihan totta, että ennen nämä hankalat tapaukset oppivat ennemmin tai myöhemmin, millä käytöksellä saavutetaan sitä haluttua asiaa. Ei lapset ole koiria kummempia, tajuavat kyllä hyvinkin pian että perseilyllä ei saa herkkuja, hyvin käyttäytymällä saattaa saadakin.
Klassinen ehdollistuminen pätee IHAN KAIKKIIN eläimiin. Myös niihin adhd-lapsiin, tai mikä kirjainyhdistelmä kenelläkin sattuu olemaan...
Kaikkein pahinta, mitä huonosti käyttäytyville penikoille voi tehdä, on tuo "tukeminen", "ymmärtäminen" ja "kannattelu". Ei niin, vaan täytyy tehdä selväksi että ainoa tapa saada seuraa on olla ihmisiksi.
Itselläni on Aspergerin oireyhtymä. Kuulen toistuvasti ihmettelyä siitä, miksi se on nykyään niin yleistä, ja miten sitä ei lapsena tajuttu. No siksi, että olin lapsi 80-luvulla, ja silloin vielä lapset opetettiin käyttäytymään! Perseily ei yksinkertaisesti ollut mikään vaihtoehto.
Mielenkiinnosta: haluaisitko kertoa, miten ja missä tilanteissa Aspergerin oireyhtymä ilmeni sinulla lapsuudessasi? Entä nykyään?
Aistiyliherkkyyksinä ja sosiaalisena lahjattomuutena ja ekkoina. Ekkoni vaan olivat niin "normaaleja" (kuten tytöillä yleensäkin), ettei niitä tajuttu "intensiteetiltään poikkeaviksi". 80-luvun maailma oli niin rauhallinen, että aistiyliherkkyyksien kanssa pärjäsin, kun sain olla iltapäivät ja illat enimmäkseen itsekseni ja latautua. (Meillä oli iso talo, lastenhuoneet alakerrassa ja muut tilat yläkerrassa, niin oli omaa rauhaa.)
Ala-asteella luokallamme oli poikaenemmistö, ja pärjäsin siinä riehuvassa ja tappelevassa laumassa. Ongelmat alkoivat kun menin yläasteella ja luokalla oli enemmän tyttöjä ja ne olikin yhtäkkiä tyttöjä ja minä edelleen jonkinlainen kaksineuvoinen hilleri (kuten Modesty Blaise kauniisti sanoi yhdessä kirjassa.)
Olen aina ollut tosi paljon syrjässä ja tosi paljon yksin, ja siksi pärjäsin hyvin pitkään. Mutta sitten tuli työelämä (=paljon pidemmät päivät ihmisten kanssa kuin opiskellessa ja ihan eri vaatimustaso joustavuuden suhteen) ja sitten vielä parisuhde (kävi ilmi, että maailman ihaninkin mies kuormittaa aika tavalla). Tuli mt-ongelmia ja burn out ja sitten lopulta AS-diagnoosi.
Nyt uudelleenkouluttaudun alalle, jossa ei tarvitse olla ihmisten kanssa.
Ai niin, olen sosiaalisesti pärjännyt kohtalaisesti, koska minulla oli siinä mielessä "ankara" kotikasvatus, että meillä ei kerta kaikkiaan sallittu mitään "huonoa käytöstä". Minut on pienestä pitäen opetettu käyttäytymään hyvin missä hyvänsä tilanteessa. Temple Grandinkin on puhunut siitä, että yksi syy autismidiagnoosien lisääntymiseen on se, että monet lievästi autistiset pärjäsi maailmassa, missä lapsille opetettiin systemaattisesti miten joka tilanteessa kuuluu käyttäytyä, ja ihmiset käyttäytyivät muodollisemmin.
En nyt tiedä, vastasinko yhtään siihen mitä kysyttiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko että jos pakotatte jonkun ottamaan lapsenne yökylään tai leikkeihin niin lapsellanne on sitten kivaa? Ei ole. Koska hänelle kyllä tehdään hyvin selväksi että hän on pakotettu seuralainen ja jos lastanne ei vihattu aiemmin niin nyt vihataan. Sitä enemmän, mitä enemmän häntä väkipakolla tyrkytätte. Opettajana näen tuota paljon.
Itse neuvoisin mieluummin opettamaan lapsellle vuorovaikutustaitoja jotta tämä oppisi itse löytämään samanhenkisiä ystäviä joiden kanssa viettää aikaa.
Mutta näiden vihaajalasten vanhemmat voisivat kuitenkin opettaa lapsilleen suvaitsevaisuutta ja sitä, ettei muita hyljeksitä ulkopuolelle. Olkivat yökylässä asti tai ei. Epäieln, että yökyläily ei edes ollut lapsen äidin pääasiallisin huoli, ei vain osannut sanoittaa kiusaamista muutoin. Kolmas poika ehkä on parempikin kaveri, jonka ap:n lapsi nyt halusi itselleen ja kivasti ap äitinä tuki poikansa mielivaltaa.
Jos sinulla on tunne että lastasi vihataan niin nyt kiireen vilkkaan keskustelemaan lapsen kanssa ja miettimään miksi häntä "vihataan". Jos näin todella on niin siihen on kyllä joku syy. Lapsellasi ei ole vuorovaikutustaitoja tai hän on määräilevä ja haluaa aina oman tahtonsa läpi tai hän kiusaa muita tai puhuu pahaa muista tms. Joku syyhän siihen on oltava jos häntä ei haluta ottaa mukaan leikkeihin. Oletko itse edes päässyt näkemään kuinka hän toimii ryhmässä? Koitatte yhdessä ja ehkä ammattilaisen kanssa parantaa lapsesi sosiaalisia taitoja niin että muut lapset alkavat tykätä hänen seurastaan.
Kyse voi olla täysin huonosta tuurista sen suhteen, keitä on kavereina lähiympäristössä. Jos yksikin kaveri keksii kateus- tai mustasukkaisuussyistä jättää ulkopuolelle ja osaa manipuloida ja ehkä pelolla tai muulla tavoin hallita (ja varsinkin, kun saa ap kaltaisia vanhempia siihen mukaan!), kohta on muistakin jättämässä ulkopuolelle ja puhumassa pahaa. Sisimmässään voivat tietää, että syrjityksi joutunut on mukava tyyppi.
Ja kysymys: kuinka moni aikuinenkaan pysyy pelkästään ystävällisenä, jos kaikki joukolla hyljeksivät ja kenties ymmärtävät tahallaan väärin? Jossakin toisessa ympäristössä moinen tilanne on täyttä historiaa, koska ihmiset ovat erit.
Mulla on kolme lasta eikä kenenkään ystäväpiirissä (tai oman lapsuuteni) ole ollut e.m. tapausta että jotain lasta systemaattisesti syrjittäisiin pitkäaikaisesti ilman lapsen omaa syytä. Riitoja on välillä, Pekka ei leiki Villen kanssa, pian taas leikkivät yhdessä. En usko että ed. kirjoittajan kuvaama hyljeksintä on yleistä. Lapsillahan on naapurit ja koulukaverit, usein ystäviä ja tuttuja monessa eri ryhmässä. Ei jotain systemaattista hyljeksintää voi järjestää niin että kaikki eri ryhmät tulisivat siihen mukaan.
Minä olin tuollainen hyljeksimällä kiusattu, ja allekirjoitan, mitä sanot. Käytännössä minua hyljeksivät luokan suositut tytöt. Pojat eivät (ne yritti kiusata muuten, mutta vedin tur-piin ja homma oli sillä selvä) ja rinnakkaisluokalta sain kyllä kaverin. Lisäksi minua ei mitenkään hyljeksitty harrastuksissa.
On äärimmäisen harvinaista, että lapsi jäisi ihan täysin yksin. Yleensähän kiusatut alkavat sitten kaveerata keskenään, kuten itsekin tein.
Mulla oli vähän tuo tapainen tilanne kun olin koulussa. En ollut kiusattu mutta olin hyvin hiljainen ja vähän ujo. Mua ei hyväksytty luokan suosittujen tyttöjen joukkoon. En olisi sinne halunnutkaan, ymmärsin että en olisi sopinut joukkoon. Me hiljaiset kyllä löydettiin toisemme ja saatiin kavereita. Kukaan ei jäänyt yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta ja ollaan aina otettu vain yhden lapsen yksi ystävä kerrallaan yökylään. Leikit pysyy rauhallisempia ja lapset saa nukkumaan ajoissa. Jos vieraita on useampi niin lapset valvovat ja mekastavat sängyssä kauemmin. Kokemusta on! Me halutaan että oma koti pysyy rauhallisena oman perheen takia.
Joillekin ehkä sopii ottaa useampikin yövieras, meille ei. Talossa talon tavalla.Tämä. Nämä itsekkäät tuputtajaäidit eivät tunnu tajuavan, että siellä kodissa asuu sen toivotun ystävän lisäksi isä, äiti ja usein sisaruksiakin, ja se ylimääräinen huonotapainen kyläilijä ja vaikuttaa niiden kaikkien elämään.
Samoin se, jos lapsi tuputtajaäidin painostuksesta olisi kylässä tosi myöhään, kuten ketjun alkupäässä Ihmettelijä niin toivoa. Se ei vaikuta vain sen kyläilevän lapsen seuraavan aamun heräämiseen, vaan ihan koko perheen iltatoimiin, kun yksi perheenjäsen tulee merkittävästi tavallista myöhemmin kotiin.
Osa lapsista on myös sillä tavalla omituisia, että tykkäävät rauhoittua illalla ihan oman perheen kesken. Ihan kaikille lapsille ei ole tärkeintä olla koko ajan kavereiden kanssa.
Tämä. On ihmeellistä ajattelua, että lapset, nuoret ja vanhemmat jaksaisivat kotona pitää jatkuvaa avoimien ovien päivää töiden, koulun, harrastusten jne lomassa. Toki lapset voivat meillekin tuoda kavereita silloin tällöin, mutta kyllä tarvitaan myös perheen keskeistä aikaa, rauhoittumista, aikaa kotitöihin ja lepoa. Osa ihmisistä kaipaa tätä vielä enemmän kuin toiset riippuen persoonallisuudesta, elämäntilanteesta ym.
Meillä lapset sopivat itse omat kaveritapaamiset. Ei ongelmia. Ovat kylläkin 22 v. Ja 25 v. 😂 Oikeasti ovat hoitaneet nämä kaveriasiat aina itsenäisesti myös silloin alakoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, ja kirjoitin myös ihan suoraan tälle äidille mm. siitä, että oma lapsemme kokee yhteisen ajanvieton hänen lapsensa kanssa raskaaksi. Kerroin, miksi näin, minkälaisia huomioita olen tehnyt. Sanoin myös, että en ala tämän ikäisen lapsen puolesta päätöksiä kaveriasioista tekemään, vaan lapsemme hoitaa ne itse. Ja että koulussa totta kai pitääkin olla yhdessä, mutta vapaa-ajalla sitä luonnollisesti haluaa viettää enempi aikaa niiden kanssa, joiden seurassa oikeasti viihtyy.
Mitä sain vastaukseksi? Lähinnä urputusta siitä, ettei heidän lapsensa toivoma yökyläily onnistunut "kun olisi niin halunnut teille, kun Pekkakin oli siellä, miksi sinne ei kolmatta mahtunut?"
Olin tuossa vaiheessa siis jo laittanut tälle äidille oman "avautumiseni" ja yökyläasian tiimoilta kertonut mm. käytännöstämme yökyläläisten suhteen. Tätä ei nyt vaan taaskaan haluttu tai pystytty ottaa vastaan, ihan kuin koko asia olisi mennyt tältä äidiltä täysin ohi.
En sitten kokenut enää tarpeelliseksi jatkaa keskustelua, ja kerroinkin tämän. Viestiä on silti pukannut edelleen, aluksi kiihtyvällä nopeudella ja nyt jo laantumaan päin.
Ap
Mitä viestit ovat pitäneet sisällään?
Lähinnä tuota yökyläasiaa, pommitusta siitä että milloin oma lapsemme voisi tulla heille, sekä äidin näkemyksiä siitä, että on kiusaamista, kun hänen lapsensa ei päässyt yökylään meille "kun Pekkakin oli siellä".
Lisäksi tuli viestejä koskien viime kesää. Kun lapsella on kuulemma paha mieli siitä, että lapsemme tapasi häntä viime kesänä vain muutaman kerran, oli loput ajat perheen, kavereiden ja sukulaisten kanssa sekä reissussa.
Tähän vastasin pahoittelemalla asiaa, muistutin että viime kesän asioista ollaan jo juteltu ja ehdotin, josko lapselleen löytyisi harrastuksia (ehdotinkin muutamia) ga kerhoja joissa osan koululaisista tiedän käyvän, josko sieltä löytyisi kavereita. Ei vastausta tähän, viime kesän tapahtumien (= sen, ettei mitään tapahtunut, koska lapsemme vietti lomaansa jo edellä kuvaamallani tavalla) käsittely jatkui.
(En minä nyt ymmärrä, mitä se "Pekan" meillä oleminen tähän mitenkään liittyy.)
Ap
Eihän tuosta selvästikään tule yhtään mitään. Missään tapauksessa älä enää vastaa viesteihin, se tulisi olemaan loputonta vänkäämistä. Tai korkeintaan ilmoitat että tästä lähtien lapset saavat hoitaa asiansa keskenään, jos uskot että siitä ei koidu liikaa stressiä omalle lapsellesi. Ehkä ei kannata blokata numeroa. Henkilö kuulostaa sen verran oudolta että häneltä voi odottaa vaikka mitä syytöksiä. Ehkä on hyvä että olet kärryillä siitä mitä viestejä hän lähettää sinulle. Pyydä vaikka miestäsi lukemaan viestit jos et itse jaksa jatkuvaa pommitusta. Ja olisi mielenkiintoista kuulla jatkossa kuinka tämä outo tarina kehittyy.
Joo, ehdottomasti tulen kertomaan tänne mahdollisista käänteistä, joskin toivon, ettei niitä enää hirveästi tulisi... Huomennahan se on taas koulupäivä, joten saapa nähdä, meneekö kaikki hyvin. Toivottavasti.
Minustakaan numeron estäminen ei tunnu hyvältä idealta. En oikein tiedä, miksi.
Ap
Estäminen on aika viimeinen keino, jos ihmisen kanssa on vielä oltava kouluasioiden kautta tekemisissä.
Mielestäni olet vastaillut nyt jo liian kiltisti esimerkiksi pahoittelemalla viime kesää (?), joten jos oikeasti haluat lopettaa tuon viestittelyn, vastaat ettet yksinkertaisesti aio enää keskustella tästä tai viime kesän kyläilystä, ja ettet nyt aio sopia hetkeen mitään kyläilyä. Voit myös ilmoittaa ettet vastaa enää tuleviin viesteihin.Ei kyllä ole mitään syytä, miksi pitäisi olla yhteydessä lapsen luokkakaverin vanhempiin. Jos koulussa sattuu jotain, asiat hoidetaan koulun kautta.
Miettikää nyt, ei meidän lapsuudessammekaan vanhemmat olleet koko ajan yhteydessä toisten lasten vanhempiin. Tunsivat ehkä niiden parhaiden kaverien vanhemmat, mutta eivät luokkakavereiden vanhempia. Tämä nykymeininkin on ihan sairasta.
Ihmettelen myös, miksi tässäkin tapauksessa kaksi äitiä sättää keskenään? Missä isät? Itse ainakin katsoisin ap:n tapauksessa että olen osani hoitanut ja delegoisin jatkon miehelle. Paitsi että minä en olisi tuollaiseen viestittelyrumbaan edes lähtenyt.
Ei se, että jotkut lapset ovat valittu samalle luokalle, tee heistä automaattisesti kavereita kaikkien luokan lasten kanssa, puhumattakaan että näiden toisiaan usein tuntemattomista vanhemmista tulisi jotain läheisiä, kun eivät itse edes opiskele kyseisellä luokalla. Aina luokille voi sattua tuttuja ja samanhenkisiä vanhempia, mutta ei se mikään pakko ja oletusarvo voi olla. Yhteistyötä tietysti voidaan tehdä tarpeen mukaan. Mutta olen omien lasten kohdalla huomannut miten vaikeita osa vanhemmista on ja siksi pysyn tarkoituksellakin etäällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wtf? Ei vapaa-aika ja varsinkaan toisten kotona kyläilyt kuulu koululle mitenkään.
Kyllä ne kuuluu, jos koulussa huomataan kiusaamista ja jonkun ulkopuolelle jättämistä.
Todellakaan kukaan opettaja tai vanhempi ei voi määrätä kenenkään vapaa-aikaa tai sitä kenen seurassa aikaansa viettää. Kenenkään ei myöskään tarvitse uhrata omaa lastaan vaikean tai väkivaltaisen lapsen vuoksi. Olisitko itse aikuisena esimerkiksi väkivaltaisen ihmisen kanssa vapaa-ajalla tai poikkeuksellisen ärsyttävän ihmisen kanssa? Tai ylipäätään ihmisten, joista et pidä.
En ole missään väittänyt, että kenenkään pitäisi viettää vapaa-aikaansa väkivaltaisen ihmisen tai sellaisen kanssa, josta ei pidä. Teit ihan ihmeellisiä johtopäätöksiä, joissa ei ole mitään päätä eikä häntää. Puhuin koulukiusaamisesta ja siihen puuttumisesta. Tiedän, että menin ohi aloituksen aiheen, koska koen että näistä asioista pitäisi keskustella enemmän. Oli miten oli, niin minusta 6 luokkalaisten pitäisi antaa hoitaa kaveri asiansa itse. Ei ihmistä voi pakottaa toisen kaveriksi, jos toinen ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa ulkopuolisena mistä on kyse. Tuon haastavaksi sanotun lapsen vanhempi käyttäytyy kummallisesti. Miksi tunkea lastaan porukkaan, johon ei ole tervetullut ja oppii ettei itsellä ole ihmisarvoa?
Oma poikani jää porukan ulkopuolelle myös koulun jälkeen, mutta olenkin opettanut hänelle, että, vaikka tuntuisi kurjalta, hänen kannattaa tehdä, kuten koulukaverit sanovat tai jää yksin. Missään nimessä en lähtisi noiden hyljeksijöiden vanhempien kanssa edes keskustelemaan. Vanhempien on hyvin vaikea nähdä omien lastensa käytöksessä mitään vikaa ja uskovat sokeasti joka sanan. Tiedostan, että saatan itsekin toimia näin.
Olen myös pistänyt harrastukseen eri kaupunkiin, koska siellä ei ole leimaa otsassa ja on saanut kavereita harrastusporukasta, joita nähdään myös vapaa-ajalla.
Poika silti itkeskelee iltaisin miksi häntä hyljeksitään. Mitään selvää syytä en tiedä. Poika on aika hiljainen ja sopuisa ainakin kotona. Vaikea kuvitella määräilemään muiden leikkejä muualle. Vaan mistäs sen tietää.
Minä kysyisin opettajalta, onko hän huomannut jotain tiettyä toimintatapaa lapsessasi, joka voisi olla syynä vapaa-ajalla yksin jäämiseen. Voisihan syy olla sellainen, että tavasta voi opetella pois.
palstalla aika yksimielisesti ollaan sitä mieltä, että kiusatussa on aina syy ja kiusaamista ei oikeastaan ole olemassa. On vain ärsyttäviä ja erilaisia lapsia, joita saa kohdella huonommin.
T. EriNo ei minun mielestäni. Ei ketään ole oikeus kiusata. Joskus kuitenkin näissä tapauksissa, joissa joku jää yksin kouluajan ulkopuolella, voi olla kyse jostain muusta kuin kiusaamisesta sinänsä. Ne syyt pitäisikin jotenkin päästä selvittämään.
Se ei tarkoita, että yksin jäävästä etsittäisiin vikoja, tai että tämä olisi jotenkin huonompi tai viallinen. Se ei myöskään "oikeuta" ketään jättämään häntä ulkopuolelle. Mutta jos taustalla on vaikka voimakasta ujoutta, herkkyyttä tai vaikka jotain juttua sosiaalisten taitojen puolella, nämä tuen tarpeet olisi hyvä tunnistaa jotta vanhemmilla olisi mahdollisuus tukea paremmin lapsiaan ja asiaan voisi kiinnittää huomiota vaikka koulussakin.
Keskustellaanko hetki kiusaamisesta? Mitä se mielestänne on tai miten se ilmenee? Mitkä asiat mielestänne eivät kuulu kiusaamisen piiriin?
Itsekin olen tätä pohdiskellut, koska nelosella olevan lapseni luokalla on myös yksi, jonka mielestä kaikki erimielisyydet ovat kiusaamista. Iso numero tulee kodin taholta aivan kaikesta ja aivan kaikkien kanssa.
Myös itse olemme joutuneet selvittelemään jotain yksittäisiä ajattelemattomia sanomisia, tyyliin Kaisa oli halunnut tulla mukaan ryhmään ja Essi ja Sanna olivat sanoneet että haluaisivat nyt olla kahdestaan.
Tietenkään tuo ei ole oikein sanottu, ja koulussa asia oli jo käsitelty mittakaavaansa sopivalla tavalla. Käsittely päättyi anteeksipyyntöön. Kotona me koulun tapaan jututimme Essiä ja Sannan vanhemmat Sannaa, ja molemmille muistutettiin että vaikka kuinka haluaa olla kaksin niin koulussa on aina löydyttävä tilaa myös muille. Me olimme tyytyväisiä, että asiaan puututtiin, koska ainahan kaikkea ei osaa ajatella ja nyt tuossa asiassa oli mahdollisuus kasvaa.
Mutta eihän se ole selvä, sillä kellon lyödessä 22:30 tulee Kaisan kotoa tulikivenkatkuista viestiä sekä meille että Sannan vanhemmille. Kaisan vanhemmat haluavat lähteä koululle keskustelemaan asiasta ja tyttöjen on heti huomenna tultava heille kotiin pyytämään anteeksi.
Eli kyllä näissä kurjissakin tilanteissa vaadittaisiin jonkinlaista suhteellisuudentajua myös sen pahaa mieltä kokeneen vanhempien taholta.
Mitä vastaisitte tähän viestiin?
Meillä myös kokemusta samanlaisista viesteistä, joissa syytellään kärkkäästi vanhasta koulusta jo loppuunkäsitellystä aiheesta. Lisäksi syytetään muistakin jutuista värittäen melkoisesti jokaista juttua ja kuulematta ollenkaan vastapuolen versiota tilanteesta, joka olikin sitten varsin erilainen.
En luultavasti vastaisi yhtään mitään vaan sivuuttaisin kokonaan nuo selkeästi sekopäiden lähettämät viestit. Ja todellakaan lapseni ei menisi enää mitään pyytelemään anteeksi enkä todellakaan suostuisi lähtemään koululle sekopäiden kanssa keskustelemaan yhtään mistään.
Minä en ymmärrä aloittajan ongelmaa ollenkaan. Miksi kaksi äitiä edes viestittelee tuollaisista asioista, jotain rajaa nyt tuohon touhuun. Kommenttien perusteella voisi melkein luulla, että puhutaan 4-5-vuotiaiden kaverisuhteista. 12-vuotiaat sopivat kaverikyläilyistään itse ja ilmoittavat vanhemmilleen, että missä menevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wtf? Ei vapaa-aika ja varsinkaan toisten kotona kyläilyt kuulu koululle mitenkään.
Kyllä ne kuuluu, jos koulussa huomataan kiusaamista ja jonkun ulkopuolelle jättämistä.
Ei, ei ne itse asiassa kuulu yhtään mitenkään. Koululla ei ole täsmälleen minkäänlaista toimivaltaa vapaa-ajalla tapahtuviin vierailuihin. Toki fiksut koulut yrittävät kannustaa kaikkia lapsia kavereiden kanssa olemiseen ja tukea silloin kun mahdollista yksinäisiäkin löytämän mm. kavereita, mutta muuten koulu ei pysty sanomaan eikä sano kyllä tasan yhtään mitään siitä, kuka vierailee kenenkin luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä on vaan aloittajan näkemys asiasta. Voi olla että totuus on jossakin välimaastossa.
Selvästikään et ole lukenut koko ketjua, vain aloituksen. AP on vastannut moniin kommentteihin ja selventänyt tilannetta.
Jokaisen ketjun voisi lytätä tuolla kommentillasi että
meillähän on vain sinun näkemyksesi. Eipä tulisi paljon keskustelua.
Olen lukenut koko ketjun, totesin vaan että meillä on asiasta vain Ap:n näkemys. Emme tiedä oikeasti asioiden taustoja. Tällä palstalla tuomitaan usein ihmisiä, vaikka ei edes tiedetä koko totuutta. Mutta jatkakaa toki, jos se tuo teille jotakin mielihyvää. Itseäni lähinnä huvittaa aloittajan ja tämän toisen äidin touhu, heidän viestittelyt on kaukana normaalista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wtf? Ei vapaa-aika ja varsinkaan toisten kotona kyläilyt kuulu koululle mitenkään.
Kyllä ne kuuluu, jos koulussa huomataan kiusaamista ja jonkun ulkopuolelle jättämistä.
Ei, ei ne itse asiassa kuulu yhtään mitenkään. Koululla ei ole täsmälleen minkäänlaista toimivaltaa vapaa-ajalla tapahtuviin vierailuihin. Toki fiksut koulut yrittävät kannustaa kaikkia lapsia kavereiden kanssa olemiseen ja tukea silloin kun mahdollista yksinäisiäkin löytämän mm. kavereita, mutta muuten koulu ei pysty sanomaan eikä sano kyllä tasan yhtään mitään siitä, kuka vierailee kenenkin luona.
Luitko kommenttia ollenkaan. Jos koulussa huomataan kiusaamista. Kyse ei ole siviilielämästä vaan koulumaailmasta.
Kyse on tänä vuonna 13 vuotta täyttävistä nuorista, miksi ihmeessä äidit viestittelivät tuon ikäisten puolesta. Taisi olla provo koko aloitus.
Sinullakin on aika tavalla oppimista omien rajojesi vetämisessä. Neuvon hiukan.
Jos joku kysyyy, MIKSI jokin asia ei käy, voit ihan vaan vastata: "En ole tilivelvollinen sinulle."
Its asiassa, jos joku tyrkyttää lastaan (tai itseään) kylään, ei sille tarvitse sanoa "valitettavasti" tai selitellä mitään. Voi ihan vain sanoa:
"Me kutsumme itse vieraamme. Tällä kertaa olemme kutsuneet Pekan."
Ja jos tyyppi yrittää koko ajan ehdotella uutta päivää, vastaat:
"Minä kutsun kyllä sitten, jos tahdomme teidän Riston kylään." Tämän jälkeen et sitten reagoi mihinkään viestiin mitenkään. Tuollaisten tyyppien kanssa ei koskaan pidä jatkaa sitä keskustelua, ne jankaavat ja vänkäävät maailman tappiin.
Minusta tuntuu todella oudolta, että ihmiset oikeasti tyrkyttävät lapsiaan toisten luo kylään. Meillä ainakin on ollut se linja, että meille tullaan kutsuttuna -ja kavereiden luo mennään kutsuttuna. Pihaleikit tietysti erikseen, mutta meidän koti on meidän koti, perheen oman rauhan ja ajan tyyssija, ja se että sinne tunkee joku ulkopuolinen, on tavallaan erikoistilanne. Samoin ajattelen, että kavereilla ja ennen kaikkea heidän perheillään on myös oikeus omaan rauhaansa.
Nykyään kun niin moni vielä tekee etätöitä, on aivan kestämätöntä jos vieraita mukuloita ravaa huushollissa ilman mitään rotia.