Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten kaveriasiat vapaa-ajalla
Haluaisin kysyä neuvoa lasten kaveriasioihin.
Tässä kyse on siis alakoulun loppupuolella olevista lapsista. Vapaa-ajalla tietynlainen porukoituminen on alkanut näkyä, mutta koulussa kaikki ovat yhdessä ja tämä on siellä sääntönäkin. Tämä on mielestäni hyvä.
Vapaa-ajalla oma lapsemme viettää luonnollisesti aikaa muutaman kaverin kanssa, joiden kanssa jutut menee yhteen, on samanlaisia mielenkiinnon kohteita, samoja harrastuksiakin. Toki hän viettää aikaansa myös muiden kanssa ja tähän kannustetaankin, mutta mieluisammat kaverit on ymmärrettävästi nuo, joiden kanssa synkkaa parhaiten.
Lapsen luokalla on eräs lapsi, joka vapaa-ajalla haluaisi tosi paljon olla oman lapsemme kanssa. He ovat joskus enemmän yhdessä olleetkin ja alkuun sujui mukavasti. Jossain vaiheessa oma lapsi alkoi valittaa, että ei jaksa olla tämän tietyn lapsen kanssa niin paljoa vapaa-ajalla. Kun asiasta juteltiin tarkemmin, selvisi, että tuon toisen lapsen kotoa oli käsketty mm. meidän lapsen pitää huolta siitä ettei tämä toinen lapsi jää koulussa yksin. (Lapset oli tuolloin nuorempia.) Lisäksi oma lapsi koki, että tämä toinen halusi aina määrätä ja päättää kaikesta, ja oli kovin herkkä loukkaantumaan jos joku asia ei mennyt täsmälleen hänen mielensä mukaan. Tähän puuttui myös joka kerta tämän lapsen vanhemmat ja heidän kanssa on ihan oikeasti jouduttu käymään läpi jopa lasten välisiä mielipide-eroja.
No joo... Totta kai kannustimme omaa lastamme olemaan tämän toisen kanssa vapaa-ajallakin, mutta kun vuosien saatossa touhu ei ole muuttunut yhtään. Lisäksi tämä toinen on kärkäs kommentoimaan toisten vaatteita, taitoja jne. (Minusta vaikuttaa siltä, ettei tee tätä ilkeyttään, vaan että sosiaaliset taidot kaipaisi vähän ohjausta.)
Tämän toisen lapsen äiti ei kuitenkaan asiaa ymmärrä, vaan ihan jatkuvasti pommittaa viesteillä että heidän lapsi haluaisi tulla meille, ja heidän lapsi haluaisi meidän lapsen heille.
Ensinnäkin nämä lapset on jo sen ikäisiä, että vaikka vanhemmat viimeisen sanan sanookin niin itse voivat jo monia asioita sopia.
Toisekseen oma lapsi on sanonut kotona suoraan, että jos on yhtään enempi tämän toisen lapsen kanssa, alkaa mennä raskaaksi kun pitää koko ajan olla varuillaan ja varpaillaan, kun ei voi olla oma itsensä mielipiteineen.
Kolmanneksen toisen lapsen äiti ei tätä yhtään ymmärrä; hänestä riittää, kun me vanhempina sovimme että näin nyt toimitaan niin kyllä se kaveruus siitä lähtee nousuun. Minusta asia ei nyt mene ihan näin.
Kysymys kuuluukin, eikö lapsella ole oikeus valita, kenen kanssa haluaa vapaallaan olla?
Ajatuksia, näkemyksiä, kokemuksia, neuvoja?
Kommentit (557)
Vierailija kirjoitti:
Miten erottaa narsistin ja esim Asperger-lapsen?
Siitä että narsisti on aina aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kammotus tuo kaverin äiti. Huh, todellakin estoon. Heti. Nyt tuli raja vastaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten erottaa narsistin ja esim Asperger-lapsen?
Siitä että narsisti on aina aikuinen.
Kyllä itse asiassa lapsikin voi olla narsistinen. Manipuloivia lapsia on päiväkodit pullollaan.
Hyvä aihe ja mielenkiintoinen ketju taas pilattu turhalla narsismijankkaamisella.
Mä ihmettelen sitä miten teillä on niin paljon aikaa miettiä, jauhaa ja puuttua lasten kaverisuhteisiin? Onko se oikeasti tarpeen? Eihän lapsi opi hoitamaan mitään itse, jos äiti hoitaa kaiken puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten erottaa narsistin ja esim Asperger-lapsen?
Siitä että narsisti on aina aikuinen.
Kyllä itse asiassa lapsikin voi olla narsistinen. Manipuloivia lapsia on päiväkodit pullollaan.
Ei voi. Johan se tuolla aikaisemmin todettiin. Lapsen persoonallisuus on vielä kehittymässä. Lapsi voi olla manipuloiva mutta oikeanlaisella kasvatuksella lapsi saadaan ohjattua parempaan sosiaaliseen käytökseen. Narsistin diagnoosin voi saada vasta aikuisena kun persoonallisuus on kehittynyt kokonaan.
Oli mitä oli, välit poikki nyt heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko pätkääkään palstamammojen narsisti- ja aspergerdiagnooseihin.
Vierailija kirjoitti:
En usko pätkääkään palstamammojen narsisti- ja aspergerdiagnooseihin.
Pitäiskö vaan ummistaa silmät ja jäädä hyväksikäytettäväksi kerta toisensa jälkeen?
Narsisteja kuten myös autismin kirjolla olevia ihmisiä on muuten paljon. Miellä suvussa ihan diagnoosin saaneita, ja kyllä sitä pääpiirteittäin ainakin tunnistaa sellaiset kenen kannattaisi hakea apua ja miettiä josko tässä syy kaikkiin (jatkuviin) ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistinen persoonallisuushäiriö voi syntyä lapsen kehityksen varhaisessa vaiheessa ensimmäisinä ikävuosina. Häiriö syntyy siten, että lapsi on jäänyt vaille normaaliin kehitykseen tarvitsemaansa huolenpitoa, rakkautta ja arvostusta.
Pedo Fiili kirjoitti:
Kai te naiset tiedätte, että ootte ihan hulluja.
Jos "poika" on narsisti se pukeutuuu ja/tai näyttää parhaan puolensa aina.
Jos se on asperger ei nuo kiinnosta. Sitä kiinnostaa mikä sitä kiinnostaa, muttei muut ihmiset!
Eikö assi voikaan olla tosi kiinnostunut ihmisistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten erottaa narsistin ja esim Asperger-lapsen?
Siitä että narsisti on aina aikuinen.
Kyllä itse asiassa lapsikin voi olla narsistinen. Manipuloivia lapsia on päiväkodit pullollaan.
Ei voi. Johan se tuolla aikaisemmin todettiin. Lapsen persoonallisuus on vielä kehittymässä. Lapsi voi olla manipuloiva mutta oikeanlaisella kasvatuksella lapsi saadaan ohjattua parempaan sosiaaliseen käytökseen. Narsistin diagnoosin voi saada vasta aikuisena kun persoonallisuus on kehittynyt kokonaan.
Tuo on tämän asian kannalta melko yhdentekevää kun kyse on lapsen kavereista ja niiden kanssa olemisesta, voiko joku hankala lapsi saada narsismidiagnoosia vaiko eikö voi. Diagonoosia tai ei, manipuloivan lapsen luota kannattaa oma lapsensa pitää kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko pätkääkään palstamammojen narsisti- ja aspergerdiagnooseihin.
Pitäiskö vaan ummistaa silmät ja jäädä hyväksikäytettäväksi kerta toisensa jälkeen?
Narsisteja kuten myös autismin kirjolla olevia ihmisiä on muuten paljon. Miellä suvussa ihan diagnoosin saaneita, ja kyllä sitä pääpiirteittäin ainakin tunnistaa sellaiset kenen kannattaisi hakea apua ja miettiä josko tässä syy kaikkiin (jatkuviin) ongelmiin.
Tiedän että niitä on paljon. Ja uskon että suvussasi on diagnosoituja. Ja ei, ei tarvitse ummistaa silmiä ja jäädä hyväksikäytetyksi. Puolensa saa aina pitää, mieluiten kohteliaasti. Kommentissani viittasin siihen että moni palstamamma väittää epäkohteliaita ja ikäviä ihmisiä narsistiksi ilman mitään todellista diagnoosia. Siis v"#@&maisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pedo Fiili kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pedo Fiili kirjoitti:
Kai te naiset tiedätte, että ootte ihan hulluja.
Jos "poika" on narsisti se pukeutuuu ja/tai näyttää parhaan puolensa aina.
Jos se on asperger ei nuo kiinnosta. Sitä kiinnostaa mikä sitä kiinnostaa, muttei muut ihmiset!
Eikö assi voikaan olla tosi kiinnostunut ihmisistä?
Kai, jos ne jakaa yhteisen harrastuksen.
Ei, vaan että kyllä kai Asperger voi olla kiinnostunut vaikka käyttäytymistieteistä, psykologiasta, ihmisestä ylipäänsä...
No niin nyt ketju meni lopullisesti pilalle. Voidaanko palata alkuperäiseen aiheeseen, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä34721 kirjoitti:
Myp kirjoitti:
Siskon poika on omaani 2.v vanhempi ja hänellä on adhd. Olen jutellut oman poikani kanssa useasti näistä haastavista tilanteista, joita serkku aiheuttaa jatkuvalla syötöllä, että serkku ei ymmärrä kaikkea koska sillä on päässä sellainen sairaus, joka laittaa sen käyttäytymään välillä tyhmästi. Vertaan päivähoidossa olevaan autistiin. Oma lapseni on onneksi tämän päivähoitokaverin ansiosta kasvanut aika suvaitsevaiseksi, hänestä on normaalia että toiset ovat sairaita, eikä niitä pilkata tai karteta.
Adhd ei ole sairaus.
Neuroepätyypillisyys ei ole sairaus vaan inhimillinen ominaisuus siinä missä värinäkö, kuuloaisti ja vartalon mittasuhteet. Se on yksilöllinen tapa havaita maailmaa, eikä mikään sairaus, joka voitaisiin hoitaa mekaanisesti. ADHD ja ADD lapset ovat huumattu "normaaleiksi", vaikka heidän "sairautensa" johtuu puhtaasti yhteiskunnasta.
Neuroepätyypilliset ihmiset ovat neurotyypillisten näkökulmasta usein hyvinkin outoja... Lääkkeitä ei ole pakko syödä, mutta ei se maailma sopeuta itseään meidän muidenkaan mukaisesti, vaan sosiaalisia taitoja ja ympäristöön sopeutumista harjoiteltava koko iän ajan.
Useimmille löytyy oma ekologinen lokerikkonsa. Sopeutuminen voi olla haitallista yksilölle ja myös ympäröivälle yhteiskunnalle, jos se johtaa masennuskierteeseen sekä työkyvyttömyyseläkkeelle. Paras löytää oma tie ja oma polku, vaikka se keskivertoihmisen elämänpolusta poikkeaisikin.
Anteeksi, ohi aiheen (onko enää väliä?), mutta mitä tarkoittaa ekologinen lokerikko?
Ap:n olisi aika opetella terveitä rajoja ja opettaa sellaisia myös lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lopettanut kaverikyläily sopimiset suunnilleen kolmannella luokalla. Sen jälkeen ovat saaneet sopia itse. Kertoisin tämän kaverin äidille.
Jos vaikuttaa siltä, että tämä kaveri on yksinäinen, kannustaisin omaa lastani olemaan hänen kanssaan aina välillä. Voi olla, että siellä äiti on huolissaan yksinäisyydestä ja sen takia yrittää sopia kyläilyjä vanhempien kesken.
Itse asiassa voi olla hyvinkin, että tuo yksinäisyys siellä meinaa vaivata mikä tuntuu tosi surulliselta kyllä.
Taannoin meillä oli käymässä näitä oman lapsen parhaita kavereita, kun yksi näistä alkoi jutella siitä tämän tietyn lapsen äiti painostaa olemaan tuon lapsen kanssa. Lapset sitten juttelivat asiasta keskenään. Puutuin puheeseen itsekin kysellen ym. ja otin tätä myöhemmin puheeksi muiden äitien kanssa. Heillä tuntui olevan asiasta sama kokemus kuin meillä, ja minun laillani myös he kokivat tilanteen vähän hankalaksi.
Tiivistettynä hankalaa oli heistä se, että pienistä lasten välisistä mielipide-eroistakin pitää aina käydä keskustelua tuon lapsen vanhempien kanssa, tämän toisen lapsen toiminnassa taas ei ole mitään väärää vaikka sanoisi mitä... Meillä nämä kaverukset saattaa välillä kinastella, mutta osaavat kyllä mennä itseensä ja vaikka kertovatkin meille vanhemmille asioiden kulun niin ei meidän silti tarvi moista operaatiota järjestää.
Toki aion edelleen sanoa omalle lapselle, että viettäisi aikaa tämän toisen lapsen kanssa ainakin välillä ja vaikka pieniäkin hetkiä :)
Ap
Tyypillinen helikopterimutsi tuo kaverin äiti. Tulee hankaluuksia yläkoulussa, jos lapsi ei pääse yhtään irti vanhemmistaan. Voisivat hankkia lapselleen vaikka harrastuksia.
Tällaiset lapset ovat vanhempiensa tuotoksia. Lapselle annetaan kaikki mutta ainoa mitä ei voida ostaa on ihmissuhteet. Siksi niitä yritetään kynsin hampain pakottaa. Vanhempiensa pilaamalla lapsella ei ole rajoja. Kaikki pitää saada juuri silloin kun sen haluaa.
Meidän pojalla oli tällainen koulukaveri. Jos poika sanoi tälle ettei voi "olla" koska tällä on harkat niin tästä seurasi parin päivän välien selvittelyt pojan vanhempien kanssa.
Lopulta sain itse tarpeekseni tuosta ja ilmoitin etteivät poikamme tule enää viettämään vapaa-aikaa keskenään koska eivät selvästikään tule toistensa kanssa toimeen.Typeränä ajattelin että asia on sillä taputeltu. Noup.
Sain kutsun kouluun juttelemaan poikani harjoittamasta koulukiusauksesta. Kävin sitten opettajan ja reksin kanssa keskustelamassa tilanteesta, näytin tuon äidin lähettämät tekstarit ja juteltiin asiasta. Rehtori ehdotti että meidän poika voitaisiin siirtää rinnakkaisluokalle, joka oli meille helpotus. Pojallakin oli myös rinnakkaisluokalla kavereita. Luulisi kaikkien olevan hyvillään tilanteesta? Noup.
Tuon pojan äiti oli raivoissaan tilanteesta koska oli ilmeisesti luullut että koulu pystyy pakottamaan lapsemme skippaamaan maksetut harkkansa jotta tämä voisi viettää aikaa hänen päivänsäteensä kanssa ja nyt tämän paras kaveri oli siirretty toiselle luokalle ja hänen poikansa jäi (jostain syystä) ihan yksin.
En tiedä mikä noiden tilanne on koska jouduin blokkaamaan koko perheen, mutta iso kiitos koululle ja opettajille jotka auttoivat meitä pääsemään eroon tuosta perheestä.
Alue: Aihe vapaa
Aspergerit saattavat olla kyllä todella omaehtoisia, eivätkä osaa huomioida muita...