Lue keskustelun säännöt.
Kun vanha äitini "turvautuu" minuun jatkuvasti (vertaistukea kaivataan)
10.05.2021 |
Iäkäs äitini jäi leskeksi muutama vuosi sitten. Tämän jälkeen hän on turvautunut minuun aivan tauotta. Hän soittelee useita kertoja päivässä, lähettää jopa sähköpostia, keksii asioita mitä minun pitäisi hänen kotonaan käydä tekemässä viikoittain jne. Olen auttanut häntä todella paljon ja kiltisti kuunnellut pitkiä puheluita. Mutta liika on aina liikaa. Laitoin hänelle jopa sähköpostia, jossa kerroin elämästäni ja sanoin etten pysty jatkuvasti olemaan hänelle läsnä. Minulla on oma elämäkin elettävänä, iso perhe, työ, harrastukset, ystävät jne. Mutta ei mitään tulosta. Huoh. Äitini on varmasti yksinäinen, mutta en voi olla hänelle terapeutti ja ystävien korvike. Onko muilla ollut samanlaista ja oletteko keksineet jonkin ratkaisun?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lähipiirissä tällainen kasikymppinen takertuja. Eronnut vuosikymmeniä sitten, ei missään nimessä halunnut uutta miestä. Lapset ja lastenlapset asuvat parinsadan kilometrin päässä. Työelämästä tai muuten ei ole kavereita kun ei jaksa kuunnella muiden typeriä juttuja. Kukaan ei siis ole hänen arvolleen sopiva. Paitsi ne lapset ja niiden lapset. Paitsi että on niin hankala ihminen ollut aina, että välit lapsiin ovat viileähköt ja etäiset. Seuraavan polven kanssa menee paremmin mutta eiväthän parikymppiset käy mummoa tapaamassa kuin harvoin, niillä on omat menot ja parisuhteet.
Sitten tämä valittaa kaiken muun ohella yksinäisyyttään, mutta mikään ei kelpaa. Ei harrastukset, kerhot, naapurit. Joskus jonkun kanssa on tultu juttuun, mutta aina välit ovat viilenneet. Hänkään ei halua hetkeäkään kuunnella kenenkään muun juttuja vaan olla ihailtuna pääesiintyjänä. Tauotonta ihmettelyä muiden ulkonäöstä, pukeutumisesta, tavoista. Käy liikaa mökillä tai ei käy missään, aina se on huono. Hänelle kelpaisi ratkaisuksi se, että lapset tulisivat yhtäkkiä läheisiksi (ja toisenlaisiksi), mikään muu ei. Ei pysty auttamaan, eikä tuota virttä jaksa oikein edes sivusta kuunnella.
Aika lailla samoja vinkeitä on omassa äidissäkin. Tuli tuosta yksinpuhelusta mieleen, että kun joskus harvoin teini-iässä kaveri tuli minun luo käymään, äiti tuppautui minun huoneeseen ja alkoi kertoa omia lapsuusmuistojaan. Siinä me kiltisti kuunneltiin vaikka kaveri varmasti pitkästyi ja minua hävetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teistäkin tulee vanhoja. Haluatteko yhtä tunteettomat läheiset?
Minua ei ole kukaan koskaan kutsunut tunteettomaksi.
Uusi mies, niin johan rauhoittui. Naita äiti uudestaan ja huomaa, että pitäisi olla 6-10 vuotta nuorempi mies, ettei olla pian taas samassa tilanteessa. 40-50-luvun äideillä on turvaton olo ilman miestä.
Vierailija kirjoitti:
Teistäkin tulee vanhoja. Haluatteko yhtä tunteettomat läheiset?
Miehen kanssa ollaan puhuttu, miten meidän pitää oma elämä järjestää, että kumpikin pärjää toisen poismenon jälkeen tai silloin, jos ajokortti otetaan pois. Suunnitelmista on puhuttu myös aikuisten lasten kanssa. Teimme sen, mitä omat vanhempani eivät tehneet.
Olisiko samanikäisiä sukulaisia joiden kanssa hän voi soitella päivittäin. Onko hänellä muutamaa kaveria tai muita lapsia. Entä tekemistä tai kävely, jota voisi kirjoitella paperille, jos ei muista. Ehkä hän kokee tarvitsevansa turvaa juttelusta, jos kumppania ei ole. Liika voi olla liikaa yhdelle ihmiselle, jos on muu elämä elettävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joittenkin kohdalla tämä ei tunnu loppuvan ikinä ja omakin vanhuus ja heikkous jo kolkuttelee ovella. Silti on häärättävä ja huolehdittava vielä kohta satavuotiaasta vanhemmasta. Kaikki ulkopuolinen apu on kyllä otettu vastaan, mutta ei niistä ole apua silloin, kun äiti saa päähänsä, et nyt pitää saada sitä ja sitä, ala hommaamaa.
Se että itsellä olisi jo sairauksia, ei ole mitään. On lähdettävä siltä istumalta tutkimaan, mikä siinä kahvinkeittimessä on vikana tai miksi tv- kanava ei näy.
Hopi hopi nyt vaan!
Ei sunnole mihinkään lähdettävä jisvet halua/kykene. Kukaan ei puuk.ko kur.kulla ole sinua pakottamassa.
TEETTE IHAN ITSE TÄMÄN PAKON ITSELLENNE. Ei kukaan muu pakota.
(Miten joku vanha käppänä edes pystyisi pakottamaankaan ketään. Vähän kun puhaltaa niin käpy on kumossa. VITSI, VITSI)
Viranomaisiin yhteys. Heillä on velvollisuus pitää huolta vanhuksesta, varsinkin jos ei siihen itse kykene sairauden tms. takia.
Monihan jättää ne huonot ja julmat vanhempansa ihan oman onnensa varaan. Välit ovat katkenneet jo vuosia/vuosikymmeniä sitten.
Oikein huonojen vanhempien kohdalla!
Vierailija kirjoitti:
Joittenkin kohdalla tämä ei tunnu loppuvan ikinä ja omakin vanhuus ja heikkous jo kolkuttelee ovella. Silti on häärättävä ja huolehdittava vielä kohta satavuotiaasta vanhemmasta. Kaikki ulkopuolinen apu on kyllä otettu vastaan, mutta ei niistä ole apua silloin, kun äiti saa päähänsä, et nyt pitää saada sitä ja sitä, ala hommaamaa.
Se että itsellä olisi jo sairauksia, ei ole mitään. On lähdettävä siltä istumalta tutkimaan, mikä siinä kahvinkeittimessä on vikana tai miksi tv- kanava ei näy.
Hopi hopi nyt vaan!
Miksi annat itseäsi yleensä hyppyyttää missään asiassa.
Kaikkeen te suostutte - sairaanakin!!
Syyllinen löytyy peilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on muutamia sellaisia kasikymppisiä semiläheisiä, että hirveästi haluaisivat nähdä, mutta aina puhutaan heistä ja heidän jutuistaan. Tietävät minusta hädin tuskin mitään eli tuo yleisöilmiö, vastavuoroisuus puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutamia sellaisia kasikymppisiä semiläheisiä, että hirveästi haluaisivat nähdä, mutta aina puhutaan heistä ja heidän jutuistaan. Tietävät minusta hädin tuskin mitään eli tuo yleisöilmiö, vastavuoroisuus puuttuu.
Minun äiti ei edes tiedä että seurustelen kun ei koskaan kysy joten ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ala käyttämään häntä erilaisissa harrastuksissa (kun hän löytää mieluisen, löytää sieltä myös kavereita ja "dumppaa" sinut seurustelulistaltaan), kysy jostain paikkakuntansa päiväkeskuksesta pääsisikö hän sinne seurustelemaan ikätöveriensa kanssa ,auta häntä löytämään itselleen uusi kumppani
Perheellisellä työssäkäyvällä ei tuohon aika ja jaksaminen aina riitä. Eikä mielenkiinto ainakaan kumppanin etsimiseen.
Kyse on perheellisen omasta äidistä, luulisi riittävän ja haluttavan. Ihmiset ovat ihmeen itsekkäitä nykyisin....
Ei kaikilla ole halua auttaa vanhempia, syystä!
Osa vanhemmista on pilannut lapsensa elämän. Ei kaikki vanhemnat ole mitään muumimammoja! Osa on kuin pahoja äitipuolia.
Eikä lapsi ole koskaan muutenkaan mitään velkaa vanhemmille. Lapsi ei ole tänne pyytänyt päästä!
Oikein hyvä että tällaisessa tapauksessa välit katkaistaan vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joittenkin kohdalla tämä ei tunnu loppuvan ikinä ja omakin vanhuus ja heikkous jo kolkuttelee ovella. Silti on häärättävä ja huolehdittava vielä kohta satavuotiaasta vanhemmasta. Kaikki ulkopuolinen apu on kyllä otettu vastaan, mutta ei niistä ole apua silloin, kun äiti saa päähänsä, et nyt pitää saada sitä ja sitä, ala hommaamaa.
Se että itsellä olisi jo sairauksia, ei ole mitään. On lähdettävä siltä istumalta tutkimaan, mikä siinä kahvinkeittimessä on vikana tai miksi tv- kanava ei näy.
Hopi hopi nyt vaan!Meillä nuo vaatimukset loppui vasta kuolemaan. Olisi mm. pitänyt aamuviideltä lähteä tuomaan torilta silakoita, vaikka edellisenä iltana käyty kaupassa. Toisinaan soitti samana iltana 5krt, vaikka olin työmatkalla, pyysin menemään naapuriin jos on hätä, Mä en nyt täältä zhekeistä pääse…
Todella rasittava tilanne, ymmärrän sua hyvin.
Minä katkaisin välit. Oli muutenkin niin rankka ja paska lapsuus että ei tuntunut missään. Jäi omilleen ruikuttamaan. Tosin oli järjissään ja pystyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ovat 79 vuotiaita ja heistä seuraa toisilleen vielä. Mutta hirvittää jo nyt se, miten tilanne muuttuu, kun toisesta aika jättää.
Vierailija kirjoitti:
Teistäkin tulee vanhoja. Haluatteko yhtä tunteettomat läheiset?
En halua lapselleni tätä tunnetta mikä minulla on, kun en jaksa äitini harhaluuloisia jorinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat 79 vuotiaita ja heistä seuraa toisilleen vielä. Mutta hirvittää jo nyt se, miten tilanne muuttuu, kun toisesta aika jättää.
Mitenkä se sun elämää muuttaa jos parista toinen kuolee. Korkeintaan suret. Muuten se ei muuta ellet itse sitä muutosta halua. Yhteiskunta kyllä pitää huolen jäljelle jäävästä.
Hyvän lapsuuden kokeneille tämä ajatus on kauhistus. Mutta ei niille huonon lapsuuden kokeneille. Heille se on luonnollinen jatkumo: vanhat vanhemmat jääköön omilleen. Eikö tällöin juuri se huono vanhempi niitä sitä mitä aikoinaan kylvikin.
Sitä saa mitä tilaa.
Vähintäänkin oikeudenmukaista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joittenkin kohdalla tämä ei tunnu loppuvan ikinä ja omakin vanhuus ja heikkous jo kolkuttelee ovella. Silti on häärättävä ja huolehdittava vielä kohta satavuotiaasta vanhemmasta. Kaikki ulkopuolinen apu on kyllä otettu vastaan, mutta ei niistä ole apua silloin, kun äiti saa päähänsä, et nyt pitää saada sitä ja sitä, ala hommaamaa.
Se että itsellä olisi jo sairauksia, ei ole mitään. On lähdettävä siltä istumalta tutkimaan, mikä siinä kahvinkeittimessä on vikana tai miksi tv- kanava ei näy.
Hopi hopi nyt vaan!Miksi annat itseäsi yleensä hyppyyttää missään asiassa.
Kaikkeen te suostutte - sairaanakin!!
Syyllinen löytyy peilistä.
Tämä. Käsittämätöntä!
Miksi valitatte jalanjäljistä naamallanne, jos makaatte kynnyksellä kuramaton tilalla.
Melko vätysmäistä.
Itselläni on onneksi rakas puoliso, samanikäisiä läheisiä sukulaisia ja ystäviä, eikä näin vanhempanakaan ole tarvinnut oman lapsen perhettä mitenkään häiritä.
Niin se on totta kukaan ei ikuisesti ole nuori jokainen meistä vanhenee ,jopa kuningas, presidentti, MS- Suomi, Miss Universum, ja kaikki ne tatutoinit nekin rypistyy kun vanhemmiten iho rypistyy, ei olla siloposkisia, no ei se ulkonäkö muutu pelkästään kun vanhenemme , hiukset harmaantuu , esiintyy kaljuuntumista, ilmenee sairauksia , muistisairauksia, jalat menee alta , sitten tulee nuoruus lapsuus mieleen , muistisairas vanhus muistaa kaiken vanhan , kohta hän muistaakin omat lapsensa näin se menee, vaikka ei ehkä ole ajan tasalla.
Muistaa heidät lapsena
Kuitenkin hän kaipaa heitä , ja tuntee, että hänet on hylätty , yksinäisyys onkin paha asia , kun häntä ei kukaan käy katsomassa. Heitä kun on ikävä kyllä paljon!
Niin tiedän tapauksen kun ei kukaan käynyt katsomassa yksinäistä vanhusta, kun hän oli kuollut , sitten vasta tultiin haudalle ehkä oli perinnön jako mielessä , että sais Vaan rahaa rahat vaan kiinnosti !
Olen kyllä siltä osin samaa mieltä, että ihan kaikessa ei oikeasti tarvi joustaa, äitikin voi joustaa jostain. Esim. Sinä, jolla itselläsi syöpäepäily.
Tilauksen tekeminen kauppaan on paljon helpompaa kuin se kaupassa käynti. Ja sitä oppii miettimään asiat niin, että tilaa kaiken tarvittavan. Jos äiti sitten yllättäen haluaakin appelsiinejä, se on voi voi, ilman niitäkin pärjää.
Ja ymmärrän sen, jos sitä viiskymppistä äitiä tukee puolison kuoleman jälkeen, mutta tukekaa se äiti pärjääväksi, antakaa äidin tehdä itse älkääkä tehkö hänen puolestaan.
Jaksatte auttaa toista vain pitämällä huolta omasta jaksamisestanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teistäkin tulee vanhoja. Haluatteko yhtä tunteettomat läheiset?
Minua ei ole kukaan koskaan kutsunut tunteettomaksi.
Kerta se on ensimmäinenkin. Luuletko, että sinulla on eri geenit ja sukutausta kuin äidilläsi ja omilla lapsillasi. Muista, lapsesi oppivat nyt sinulta asenteesi omaa äitiäsi kohtaa. Sitä korjaa, mitä kylvää.
Teistäkin tulee vanhoja. Haluatteko yhtä tunteettomat läheiset?