Lue keskustelun säännöt.
Kun vanha äitini "turvautuu" minuun jatkuvasti (vertaistukea kaivataan)
10.05.2021 |
Iäkäs äitini jäi leskeksi muutama vuosi sitten. Tämän jälkeen hän on turvautunut minuun aivan tauotta. Hän soittelee useita kertoja päivässä, lähettää jopa sähköpostia, keksii asioita mitä minun pitäisi hänen kotonaan käydä tekemässä viikoittain jne. Olen auttanut häntä todella paljon ja kiltisti kuunnellut pitkiä puheluita. Mutta liika on aina liikaa. Laitoin hänelle jopa sähköpostia, jossa kerroin elämästäni ja sanoin etten pysty jatkuvasti olemaan hänelle läsnä. Minulla on oma elämäkin elettävänä, iso perhe, työ, harrastukset, ystävät jne. Mutta ei mitään tulosta. Huoh. Äitini on varmasti yksinäinen, mutta en voi olla hänelle terapeutti ja ystävien korvike. Onko muilla ollut samanlaista ja oletteko keksineet jonkin ratkaisun?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Miten sen vanhemman saa lääkäriin, väkisinkö raahaamalla? Olen itse ehdottanut äidille terveystarkastusta ja jotain keskusteluapua, mutta ei suostu kun kuitenkin pistellään (Siis verikoe) ja hän ei ole hullu. Minusta itsestä ei ole psykologiksi enkä osaa auttaa. Ihan kaikkiin ehdotuksiin tulee vastaukseksi ei.
Monessa kunnassa on ns. vanhustenneuvola. Soita ja kysy neuvoja. Äidillä tehtiin muistitesti jonkun muun käynnin yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sen vanhemman saa lääkäriin, väkisinkö raahaamalla? Olen itse ehdottanut äidille terveystarkastusta ja jotain keskusteluapua, mutta ei suostu kun kuitenkin pistellään (Siis verikoe) ja hän ei ole hullu. Minusta itsestä ei ole psykologiksi enkä osaa auttaa. Ihan kaikkiin ehdotuksiin tulee vastaukseksi ei.
hassua että monilla meidän äideillämme toistuu tämä sama ongelma eli itsepäisyys:D
Vanhus on usein kuin teini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sen vanhemman saa lääkäriin, väkisinkö raahaamalla? Olen itse ehdottanut äidille terveystarkastusta ja jotain keskusteluapua, mutta ei suostu kun kuitenkin pistellään (Siis verikoe) ja hän ei ole hullu. Minusta itsestä ei ole psykologiksi enkä osaa auttaa. Ihan kaikkiin ehdotuksiin tulee vastaukseksi ei.
hassua että monilla meidän äideillämme toistuu tämä sama ongelma eli itsepäisyys:D
Vanhus on usein kuin teini.
Minusta enemmän uhmaikäinen.
Menetykset ovat osalle ihmisiä ilmeisesti raskaita ja traumaattisia, etenkin jos on jotain muutakin taustalla.
Ystäväni koki vaikean eron 55-vuotiaana. Siinä taisi mennä pitkälti yli 5 vuotta ennen kuinnhän alkoi toipua.
Kun itse koin ison surun 40-vuotiaana, en olisi yhtään osannut=aivot toimineet perunkirjoituksen ja muun hoitamiseen, raha-asiat jäivät rästiin ja olen työssäni kuitenkin asiantuntijana. Aloin saada paniikkikohtauksia autolla ajaessani ja yhdelle ystävälle pystyin kertomaan siitä ja pyysin välillä kyytiä sellaiseen paikkaan, mihin en olisi uskaltanut ajaa. Aiemmin olen ajellut yksin Suomen halki ja Hgissä ongelmitta jne. No, tuo pahin helpotti onneksi joidenkin vuosien jälkeen. Ystäville en ole viitsinyt kauheasti puhua, suurelle osalle tämä on ilmentynyt pikemmin erakoitumisena. Paria ystävää varmasti rasitin liialla puheella.
Vierailija kirjoitti:
Menetykset ovat osalle ihmisiä ilmeisesti raskaita ja traumaattisia, etenkin jos on jotain muutakin taustalla.
Ystäväni koki vaikean eron 55-vuotiaana. Siinä taisi mennä pitkälti yli 5 vuotta ennen kuinnhän alkoi toipua.
Kun itse koin ison surun 40-vuotiaana, en olisi yhtään osannut=aivot toimineet perunkirjoituksen ja muun hoitamiseen, raha-asiat jäivät rästiin ja olen työssäni kuitenkin asiantuntijana. Aloin saada paniikkikohtauksia autolla ajaessani ja yhdelle ystävälle pystyin kertomaan siitä ja pyysin välillä kyytiä sellaiseen paikkaan, mihin en olisi uskaltanut ajaa. Aiemmin olen ajellut yksin Suomen halki ja Hgissä ongelmitta jne. No, tuo pahin helpotti onneksi joidenkin vuosien jälkeen. Ystäville en ole viitsinyt kauheasti puhua, suurelle osalle tämä on ilmentynyt pikemmin erakoitumisena. Paria ystävää varmasti rasitin liialla puheella.
Entäs jos ei ole menettänyt ketään mutta takertuu silti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo sitä on toiselle sivusta heitellä, kuinka voisit viedä sitä vanhusta kerhoihin ja tapahtumiin jne. mutta entäs kun se vanhus ei suurin surminkaan halua!
Minä en pysty äidilleni ystäviä järjestämään, kun ei itsellään ole minkäänlaista halua tutustua keneenkään, ja muutenkin on se vähän outo ajatus, että jonkun pitäisi toiselle ihmiselle löytää ystävä. Ystäväthän tulee jos on tullakseen, ei ystävyyttä voi väkisin kenellekään tuputtaa.
Minun äiti ei lähde asunnostaan yhtään mihinkään kun ei halua. Samassa talossa asuu muitakin vanhoja naisia, ja ne istuskelee kesäisin siinä pihassa ja juttelevat keskenään, äiti vain ikkunasta niitä luuraa ja haukkuu, kuinka taas ne nuo vanhat ämmät tuossa istuu tasasin takapuolin, mitä itua tuossa on istua, istukoot kotonaan. Ei puhettakaan, että menisi itse sinne mukaan. Ei ikinä! Äiti inhoaa vanhoja ihmisiä ja vanhojen ihmisten puheita ja tapoja. Vaikka on itse jo ikivanha, siksi ei haluakaan olla vanhojen seurassa, kun oma vanhuus siinä sitten vaan korostuu.
Tai joku vanhusten kerho, ei kuuna kullanvalkeana!
Vain me lapset kelpaamme, toisin sanoen minä, kun olen ainoa joka asuu samalla paikkakunnalla. Minun on jaksettava kuunnella ne samat asiat tuhanteen kertaan ja ne samat kaunat ja mielipahat, mitä elämässä on ollut, niitä pitää jaksaa kuunnella ja niihin jotain osata sanoa.
Kaikki äidin paperiasiat joutuu hoitamaan, kaikki äidin lääkärikäynnit on pystyttävä järjestämään, joka ikinen asia on oltava muistissa ja kaikesta huolehdittava. Ei auta vaikka käy ne kotisairaanhoitajat, nekin juoksuttaa milloin mihinkin. Nyt tarvitaan maitohappobakteereja apteekista, nyt äitisi tarvitsee sellaista harsoteippiä, nyt sinun pitää tilata lääkäriaika tuosta ihottumasta jne jne. Käyn kaupassa äidille, hoidan apteekkiasiat ja kaikenlaiset tuki- ym. hakemukset, koko ajan olen hippalassa. Ja olen jo itsekin iäkäs, en jaksaisi.
Sanakin äidille, että mitä jos menisit palvelutaloon asumaan, aiheuttaa kauhean kohtauksen. Sinne minä en kaikkien kuolevien horinoita lähde kuuntelemaan, minä en ole niin vanha vielä, minä pystyn asumaan kotonani, vai en minä saisi kotonani asua! Äiti pystyy asumaan kotonaan, koska minä olen olemassa. Jos minua ei olisi, ei pystyisi. Sitä hän ei näe.
Minun vaivani ja huoleni ei häntä kiinnosta, vain se, miten se mahdollisesti vaikuttaa häneen. Minulla on nytkin syöpäepäily, olen menossa tutkimuksiin ja olen varovasti yrittänyt kertoa äidille, että en ehkä kohta pystykään. No, sitten hän kuulemma kuolee tänne yksin, kun ei ole kukaan hänestä huolehtimassa. Minun pitäisi pystyä nakittamaan joku hänen itsensä tuntema ja valitsema ja hyväksymä ihminen tekemään hänelle kaiken tämän, mitä nyt itse teen ja sen lisäksi istuisi hänen luonaan kahvilla kaksi kertaa viikossa vähintään useita tunteja kerrallaan. Kuka tulisi siihen?
Ihan ensiksi: nuo kauppa-asiat voi hoitaa tilaamalla. Nyt jotain järkeä tuohon touhuun, sinun EI tarvitse jaksaa tuota kaikkea.
Niin voisi. Monta muutakin asiaa voisi, mutta ei käy.
Ja minunhan ne tilaamisetkin pitäisi hoitaa, olla katsomassa, mitä tarvitaan, onko nyt tarpeeksi sitä ja sitä ja aina jotain jäisi kuitenkin, mitä minun pitäisi käydä hakemassa. Minunhan on pitänyt yhdeksän aikaan illalla lähteä hänelle ostamaan kuulolaitteen pattereita, kun kerran unohdin tarkastaa, onko niitä vielä jäljellä enkä päivällä siis ostanut.
Palkatkaa joku luotettava työtön tuttu käymään puolestaan kauppoissa. Ehkä jopa käyttämään äitiä ulkona ja niissä kaupoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kunnat järjestää kaikenlaista päivätoimintaa vanhuksille. Selvittele tällaisia vaihtoehtoja.
72 vuotias ei ole mikään vanhus. Olen itse 62, vanhin sisareni 73. Äitimme 93. HÄN on vanhus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnat järjestää kaikenlaista päivätoimintaa vanhuksille. Selvittele tällaisia vaihtoehtoja.
72 vuotias ei ole mikään vanhus. Olen itse 62, vanhin sisareni 73. Äitimme 93. HÄN on vanhus.
No ei se mikään nuorikaan ole. Ja keski-ikäinen on taas n. 45 vuotias
Ehkä sinäkin ap olisit jonkin aikaa hukassa ja jotenkin "avuton", jos sinun pitkäaikainen aviomiehesi kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinäkin ap olisit jonkin aikaa hukassa ja jotenkin "avuton", jos sinun pitkäaikainen aviomiehesi kuolee.
Mula on takertuva äiti ja kukaan hänen läheinen ei ole kuollut
On ymmärrettävää, että ap:n äiti kokee turvattomuutta, kun on nyt aivan yksin.
Rinnalla ollut pitkäaikainen kumppani on lähtenyt rajan toiselle puolen.
Moni vanhus on silloin aivan hukassa. Ja pitkään.
Se, että hän ottaa usein yhteyttä, johtuu siitäkin että haluaa vain puhua ja kuulla toisen ihmisen äänen.
Vanhukset ovat yksinäisiä, todella yksinäisiä kun toinen puolisko kuolee.
Vie aikanasa tottua siihen ja hyväksyä se.
Oudolta tuntuu tämä jatkuva valittaminen asiasta, kun tästä on kuitenkin niin paljon puhuttu ja kirjoitettu joka puolella. Jo monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ymmärrettävää, että ap:n äiti kokee turvattomuutta, kun on nyt aivan yksin.
Rinnalla ollut pitkäaikainen kumppani on lähtenyt rajan toiselle puolen.
Moni vanhus on silloin aivan hukassa. Ja pitkään.
Se, että hän ottaa usein yhteyttä, johtuu siitäkin että haluaa vain puhua ja kuulla toisen ihmisen äänen.
Vanhukset ovat yksinäisiä, todella yksinäisiä kun toinen puolisko kuolee.
Vie aikanasa tottua siihen ja hyväksyä se.
Oudolta tuntuu tämä jatkuva valittaminen asiasta, kun tästä on kuitenkin niin paljon puhuttu ja kirjoitettu joka puolella. Jo monta vuotta.
ap on pian itse hukassa jos joutuu toimimaan äitinsä terapeuttina 24/7,tai taitaa jo olla..
Vierailija kirjoitti:
ala käyttämään häntä erilaisissa harrastuksissa (kun hän löytää mieluisen, löytää sieltä myös kavereita ja "dumppaa" sinut seurustelulistaltaan), kysy jostain paikkakuntansa päiväkeskuksesta pääsisikö hän sinne seurustelemaan ikätöveriensa kanssa ,auta häntä löytämään itselleen uusi kumppani
Opiskeluaikana erään työharjoittelun aikana oltiin tuollaisessa päiväkeskuksessa.
Huomattiin, etteivät vanhukset seurustelleet keskenään, vaan istuivat hiljaa ringissä odottamassa että työntekijä tulee seurustelemaan heidän kanssaan.
Ehkä suurin este on se, että monikaan vanhus ei halua kuunnella muiden juttuja, vaan puhua itse.
Tarve ei siis ole juttelukumppanille vaan yleisölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas äitini ei pidä mitään yhteyttä meihin🥺 Ei kyläile, ei kutsu kylään, ei soita lapselle, ei hoida lasta, ei mitään. On vain olemassa ja tiedän että on äitini. Lomailee uuden miesystävänsä kanssa.
En ymmärrä, miksi on hankkinut kolme kappaletta lapsia? Ei ole mitään perheyhteyttä, tai luottamuksellista suhdetta. Ole Ap onnellinen. Hommaa mummolle kotipalvelu 1x viikko, lapsenlapsi käymään 1x viikko, joku mummojen harrastus 1x viikko, varamummona oleminen 1x viikko ja tainnuta hänet tekemisillä 😍
Miksi aina tuo lausahdus: ole onnellinen.
Vastaaja ei voi käsittää mikä riesa on jatkuvasti soittelevasta vanhemmasta tai muusta läheisestä.
Omanikin oli sellainen. Alkoi 50 -vuotiaana ja jatkui yli 90 -vuotiaaksi. Mitkään rajat eivät auttaneet.
Rakastin häntä kyllä, mutta olihan se raskasta.
Kysyin joskus äidiltäni, että mitä te olette puhuneet ajasta, kun ette enää pysty asumaan omakotitalossa. Eivät kuulemma olleet suunnitelleet tulevaisuutta ollenkaan. Toisen poismenoon liittyvistä asioistakaan eivät olleet puhuneet. Mistään edunvaltuutuksesta eivät halunneet edes kuulla. Että meni asioiden hoitaminen vaikeaksi, kun isä ei kyennyt enää nimeään kirjoittamaan. Hain sitten itseäni isän edunvalvojaksi, siinä meni kuukausia ennen kuin maistraatista kuului mitään. Oli muutenkin työläs homma, kun piti olla lääkärinlausunnot ja kaikilta osapuolilta valtakirjat. Monelta murheelta olisi selvitty, jos yksi sopimus olisi tehty ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ala käyttämään häntä erilaisissa harrastuksissa (kun hän löytää mieluisen, löytää sieltä myös kavereita ja "dumppaa" sinut seurustelulistaltaan), kysy jostain paikkakuntansa päiväkeskuksesta pääsisikö hän sinne seurustelemaan ikätöveriensa kanssa ,auta häntä löytämään itselleen uusi kumppani
Opiskeluaikana erään työharjoittelun aikana oltiin tuollaisessa päiväkeskuksessa.
Huomattiin, etteivät vanhukset seurustelleet keskenään, vaan istuivat hiljaa ringissä odottamassa että työntekijä tulee seurustelemaan heidän kanssaan.Ehkä suurin este on se, että monikaan vanhus ei halua kuunnella muiden juttuja, vaan puhua itse.
Tarve ei siis ole juttelukumppanille vaan yleisölle.
Tämä. Mun lähipiirissä on kaksi takertuvaa vanhusta ja ongelma on juuri tuo. eivät he pysty ystävystymään, sillä ei ole kykyä vastavuoroisuuteen. Eikä ole iän tuomaa, sillä sama asia selittää yksinäisyyttä ja itsepäisyyttä, joka on ollut olemassa jossain muodossa läpi elämän. He haluavat vain puhua ja käskyttää, eivät kysyä tai kuunnella.
Minulla on lähipiirissä tällainen kasikymppinen takertuja. Eronnut vuosikymmeniä sitten, ei missään nimessä halunnut uutta miestä. Lapset ja lastenlapset asuvat parinsadan kilometrin päässä. Työelämästä tai muuten ei ole kavereita kun ei jaksa kuunnella muiden typeriä juttuja. Kukaan ei siis ole hänen arvolleen sopiva. Paitsi ne lapset ja niiden lapset. Paitsi että on niin hankala ihminen ollut aina, että välit lapsiin ovat viileähköt ja etäiset. Seuraavan polven kanssa menee paremmin mutta eiväthän parikymppiset käy mummoa tapaamassa kuin harvoin, niillä on omat menot ja parisuhteet.
Sitten tämä valittaa kaiken muun ohella yksinäisyyttään, mutta mikään ei kelpaa. Ei harrastukset, kerhot, naapurit. Joskus jonkun kanssa on tultu juttuun, mutta aina välit ovat viilenneet. Hänkään ei halua hetkeäkään kuunnella kenenkään muun juttuja vaan olla ihailtuna pääesiintyjänä. Tauotonta ihmettelyä muiden ulkonäöstä, pukeutumisesta, tavoista. Käy liikaa mökillä tai ei käy missään, aina se on huono. Hänelle kelpaisi ratkaisuksi se, että lapset tulisivat yhtäkkiä läheisiksi (ja toisenlaisiksi), mikään muu ei. Ei pysty auttamaan, eikä tuota virttä jaksa oikein edes sivusta kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ala käyttämään häntä erilaisissa harrastuksissa (kun hän löytää mieluisen, löytää sieltä myös kavereita ja "dumppaa" sinut seurustelulistaltaan), kysy jostain paikkakuntansa päiväkeskuksesta pääsisikö hän sinne seurustelemaan ikätöveriensa kanssa ,auta häntä löytämään itselleen uusi kumppani
Opiskeluaikana erään työharjoittelun aikana oltiin tuollaisessa päiväkeskuksessa.
Huomattiin, etteivät vanhukset seurustelleet keskenään, vaan istuivat hiljaa ringissä odottamassa että työntekijä tulee seurustelemaan heidän kanssaan.Ehkä suurin este on se, että monikaan vanhus ei halua kuunnella muiden juttuja, vaan puhua itse.
Tarve ei siis ole juttelukumppanille vaan yleisölle.
Jep, monotonista jupinaa kesto 1h, kännykän kaiutin auki pöydän kulmalle. Ei tarvitse edes itse sanoa mitään. Tosin se jupinan sisältä on sellaista, ettei sitä jaksaisi edes kuunnella vie ihan kaiken energian.
Äidillä alkavaa muistihäiriötä ja diagnosoitu harhaluuloisuushäiriö. Tuo jälkimmäinen mustaa monet asiat ja muistot, kun äiti kertoo niitä oman käsityksen mukaisina. Keskeytän puhelun siinä vaiheessa, kun en halua kuunnella.
tuntuu ettei oma äiti osaa