Mölysikö teidän vanhemmat viikonloppuöisin kännissä kotona?
Musiikit täysillä, huutoa, riitelyä, juoppokavereita kylässä?
Meillä etenkin isä harrasti tätä lauantai-iltaisin/öisin joskus ysärillä. Oikein pelotti ja ahdisti viikonloput. Minä olin tuolloin joku alakouluikäinen ja pikkuveljeni ehkä 4v. Tosi hienoa nukkua tällaisessa ympäristössä. Jotenkin tuntuu, että tämä oli ihan normaalia/yleistä tuolloin.
Ja nykyvanhemmat ne on niin huonoja mukamas...
Kommentit (16)
Ei. Joivat alkoholia vain juhlissa sen yhden kuohuviinilasillisen.
Ei. Viikonloput oli samanlaisia työpäiviä kuin kaikki muutkin päivät. Vanhemmat ei myöskään juoneet alkoholia. Riitelivät kyllä raivokkaasti ihan selvin päin joka päivä.
Ei. Isä oli humalassa hyväntuulinen. Äiti joskus haastoi humalassa riitaa.
Nykyiset naapurit vetää piriä ja huutaa kaikki yhteen ääneen 15 tuntia putkeen täyttä huutoa. Jos kolistelee kahdeksan tunnin jälkeen merkiksi häiriöstä, ne paheksuu edelleen huutaen miten törkeää se kolistelu on. Vain poliisilla uhkailu auttoi.
Mun boomer-isä kiskoi mut kouluaamuina klo.3.00. sängystä ylös seurakseen syömään grilliruokaa, jota oli hakenut baarirundin jälkeen. Olin ala-asteella.
Ja joo, mölyä, musiikkia, tappelua jne.
Keskiluokkainen perhe.
Eipä juurikaan. Isällä oli joskus kavereita käymässä, mutta oli niin iltauninen että hääti kaverit pois jo ennen yhdeksää että pääsi nukkumaan
Kyllä. Mut huostaanotettiin 7 vuotiaana.
N51
Keskenään rähisivät. En voinut sietää. Todella ällöttävää Äitikin sammui joka välissä tupakka kädessä. Vaaransi koko talon. Täysin kuvottavaa toimintaa. Vaikutti koko lapsuuteen, nuoruuteen ja edelleen 46 vuotiaana vaikutusta.
Ei.
Joskus lapsena toivoin, että isä olisi ottanut edes vähän alkoholia. Hän tuntui stressaavaan lama-aikaan olevan aina kiukkuinen, äreä, iloton, vaikeasti lähestyttävä. Naapurissa kaverin isä otti viikonloppuisin olutta muutaman tölkillisen, ja hän tuntui tuolloin olevan maailman hauskin ja hassuttelevin isä. Sellainen, jollainen oma isäni ei ollut koskaan.
Halusin mennä aina kaverille silloin, kun tiesin, että hänen isänsä on pikkuisen kaljoitellut.
Eivät koskaan mölynneet ja olivat täysraittiita. Tasan ei käy nallekarkit.
Kyllä olivat. Kännistä huutoa ja tappelua kaikki viikonloput. Mustia silmiä ja hajonneita huonekaluja. Naapurustossa asui kaksikin sossua, mutta eivät halunneet puuttua asioihin mitenkään.
Ironista sinänsä, että koulussa luokanopettaja useaan otteeseen kehui kuinka hyvästä perheestä minä olin, kun vanhemmillani oli omakotitalo.
No ei todellakaan.
Jos nyt sitten mietin, että miten luokkalaisten vanhemmilla, niin olisiko viikonlopun kännikaloja ollut joku 5/30?
Yhden isä sammui keskellä kirkasta päivää koulun työmaakopin viereen. Me ala-asteen poikaporukalla ihmettelimme, että pitäisikö tämä kertoa välituntivalvojalle vai onko tämä jo ambulanssitapaus?
Muutama kännikalan lapsi tuli paikalla ja he kysyivät halveksivaan sävyyn, että eikö me olla nähty ennen sammuneita?
Ja ei tästä nyt millekään opettajille tai poliisille ruveta kielimään. Ihan normaalia ja porvarin vika.
No ei. Isä käyttä kyllä kannabista lauantaisin, muttei tehnyt siitä numeroa, mutta kaikki kyllä tavallaan tiesi kun sen silmät oli punertavat ja oli tosi hiljanen saunan jälkeen. Se katteli rauhassa telkkaria tai kuunteli vanhoja rokkilevyjä. Ei koskaan riehunut. Isä olisi toivonut eläessään että Suomessa oltisi kannabis laillistettu. Niin ei käynyt koskaan.
Hän kuoli koronaan ollessaan jo yli seitsemänkymppinen.
Ei tule yhtäkään kertaa mieleen. Kyllä soisi, että jokaisella olisi yhtä hyvä ja turvallinen lapsuus kuin itsellä on ollut.