Lue keskustelun säännöt.
Tunnen useita miehiä jotka haluaisivat parisuhteen ja perheen
09.05.2021 |
Tunnen useita miehiä jotka haluaisivat parisuhteen ja perheen, mutta naiset eivät huoli. Akateemisesti koulutettuja, ahkeria ja mukavia tyyppejä. Mutta eivät istu perinteiseen miehekkään miehen käsitykseen. Työskentelevät teknisellä alalla. Eivät ole ainakaan perinteisessä mielessä sosiaalisesti rajoittuneita.
Itsekin kuulun tähän joukkoon, tosin olen hieman vanhempi jo toisella kierroksella. Moni mies haluaisi isäksi ja puolisoksi. Miksi kirjoitan tästä äitienpäivänä? Ehkä siksi kun aina muistetaan mainita niitä jotka eivät ole äitejä syystä tai toisesta. Kuinkahan monessa tällaisessa tapauksessa voisi katsoa peiliin...?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se hyödyttäisi, jos naiset lopettaisivat nirsoilematta eli ottaisivat miehen, joka ei heitä miellytä. Seuraisi onnettomia liittoja, avioeroja ja lapsia, jotka eivät pärjäisi nykymaailmassa. Nykyään työelämä on vaativa, eikä töitä ole enää sellaisille tyypeille, jotka ennen pärjäsivät hyvin. Naisia on Suomessa niin paljon vähemmän kuin miehiä eli joku jää ilman ellei osa naisista ota kahta miestä.
Naisten kannattaisi miettiä sitä tyytymisen merkitystä hieman tarkemmin jos se aina automaattisesti aiheuttaa avioeron ja onnettoman liiton naisen mielestä. Idea on tyytyä sellaiseen mieheen joka ei ole se unelmiesi ori, mutta jonka kanssa voisit perustaa perheen ja elää onnellisen ja pitkän yhteisen elämän.
Miksi tämä on niin vaikeaa käsittää naisille? Oletteko aivan täysin tunteiden vietävissä vai eikä teillä ole abstraktia ajattelukykyä? Vai oletteko niin nirsoja ettei muka tuollaisia ihan ok -miehiäkään tunnu löytyvän?
En olisi suostunut seksittömään parisuhteeseen, olisin mieluummin jäänyt yksin. Koska sitähän se tyytyminen tarkoittaa; otetaan parisuhteeeen joku, jonka kanssa voi olla kaveri, mutta jota ei koeta haluttavaksi, puoleensavetäväksi, kiihottavaksi jne.
Miksi te naiset aina puhutte seksittömästä liitosta? Kai sitä seksiä voi harrastaa miehen kanssa vaikka se ei juuri se fantasioiden hunks olekaan...? Luulisi ettei ole ylivoimaista, varsinkaan naiselle?
Niin no, itselläni on kokemusta suhteesta, jossa olin oikeasti rakastunut ja tunsin seksuaalista vetovoimaa kumppania kohtaan, ja sitten suhteesta kaveripohjalta, jossa en ollut rakastunut enkä tuntenut seksuaalista vetovoimaa. Seksiä oli moninkertaisesti enemmän tässä ensin mainitussa suhteessa, ja se seksi myös oli tyydyttävämpää ja nautinnollisempaa. Tyytymissuhteessa "pystyin" toki seksiin, mutta se oli vaisua, innotonta ja lähinnä tekninen toimitus, jossa haettiin sitä, että kun nyt itse tyydytän toisen, niin saan sitten vastavuoroisesti itsekin orgasmin. Puuttui kokonaan se halu ja himo toista kohtaan ja etenkin halu antaa nimenomaan kumppanille nautintoa. Ja vähitellen seksi hiipui tästä tyytymissuhteesta lähes kokonaan, sellaiseksi kolmisen kertaa vuodessa -tyyppiseksi, kun tuossa intohimoisemmassa suhteessa sitä oli vielä vuosien jälkeenkin monta kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se hyödyttäisi, jos naiset lopettaisivat nirsoilematta eli ottaisivat miehen, joka ei heitä miellytä. Seuraisi onnettomia liittoja, avioeroja ja lapsia, jotka eivät pärjäisi nykymaailmassa. Nykyään työelämä on vaativa, eikä töitä ole enää sellaisille tyypeille, jotka ennen pärjäsivät hyvin. Naisia on Suomessa niin paljon vähemmän kuin miehiä eli joku jää ilman ellei osa naisista ota kahta miestä.
Naisten kannattaisi miettiä sitä tyytymisen merkitystä hieman tarkemmin jos se aina automaattisesti aiheuttaa avioeron ja onnettoman liiton naisen mielestä. Idea on tyytyä sellaiseen mieheen joka ei ole se unelmiesi ori, mutta jonka kanssa voisit perustaa perheen ja elää onnellisen ja pitkän yhteisen elämän.
Miksi tämä on niin vaikeaa käsittää naisille? Oletteko aivan täysin tunteiden vietävissä vai eikä teillä ole abstraktia ajattelukykyä? Vai oletteko niin nirsoja ettei muka tuollaisia ihan ok -miehiäkään tunnu löytyvän?
En olisi suostunut seksittömään parisuhteeseen, olisin mieluummin jäänyt yksin. Koska sitähän se tyytyminen tarkoittaa; otetaan parisuhteeeen joku, jonka kanssa voi olla kaveri, mutta jota ei koeta haluttavaksi, puoleensavetäväksi, kiihottavaksi jne.
Miksi te naiset aina puhutte seksittömästä liitosta? Kai sitä seksiä voi harrastaa miehen kanssa vaikka se ei juuri se fantasioiden hunks olekaan...? Luulisi ettei ole ylivoimaista, varsinkaan naiselle?
Niin no, itselläni on kokemusta suhteesta, jossa olin oikeasti rakastunut ja tunsin seksuaalista vetovoimaa kumppania kohtaan, ja sitten suhteesta kaveripohjalta, jossa en ollut rakastunut enkä tuntenut seksuaalista vetovoimaa. Seksiä oli moninkertaisesti enemmän tässä ensin mainitussa suhteessa, ja se seksi myös oli tyydyttävämpää ja nautinnollisempaa. Tyytymissuhteessa "pystyin" toki seksiin, mutta se oli vaisua, innotonta ja lähinnä tekninen toimitus, jossa haettiin sitä, että kun nyt itse tyydytän toisen, niin saan sitten vastavuoroisesti itsekin orgasmin. Puuttui kokonaan se halu ja himo toista kohtaan ja etenkin halu antaa nimenomaan kumppanille nautintoa. Ja vähitellen seksi hiipui tästä tyytymissuhteesta lähes kokonaan, sellaiseksi kolmisen kertaa vuodessa -tyyppiseksi, kun tuossa intohimoisemmassa suhteessa sitä oli vielä vuosien jälkeenkin monta kertaa viikossa.
Myös minulla on kokemus "tyytymissuhteesta" ja olen sen täällä monta kertaa kertonutkin. Mies oli "paperilla hyvä" ja kuvittelin jo ihastuneeni kirjoittelun ja puhelujen perusteella. Kuvittelin myös, että olisi pinnallista antaa livetapaamisessa pakit pelkästään sen perusteella, että ulkoinen olemus ei herättänyt pienintäkään halua fyysiseen kontaktiin. Siispä uskoin, että opin kyllä pitämään hänestä koska luonne on tärkeämpää kuin puoleensavetävyys. Puolitoista vuotta yritin ja sitten oli pakko todeta, että ei toimi. Olin jo pitkään tehnyt parhaani välttääkseni seksiä ja muuta fyysistä kanssakäymistä; keksinyt riidanaiheita voidakseni mennä yksin nukkumaan jne (emme asuneet yhdessä mutta vietimme noin joka toisen viikonlopun yhdessä + lomat).
Ei koskaan enää. Ellen olisi kohdannut miestä, jonka ulkonäkö ja halaus herätti välittömästi ensitapaamisella halun olla hänen lähellään, olisin mieluummin yksin,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se hyödyttäisi, jos naiset lopettaisivat nirsoilematta eli ottaisivat miehen, joka ei heitä miellytä. Seuraisi onnettomia liittoja, avioeroja ja lapsia, jotka eivät pärjäisi nykymaailmassa. Nykyään työelämä on vaativa, eikä töitä ole enää sellaisille tyypeille, jotka ennen pärjäsivät hyvin. Naisia on Suomessa niin paljon vähemmän kuin miehiä eli joku jää ilman ellei osa naisista ota kahta miestä.
Naisten kannattaisi miettiä sitä tyytymisen merkitystä hieman tarkemmin jos se aina automaattisesti aiheuttaa avioeron ja onnettoman liiton naisen mielestä. Idea on tyytyä sellaiseen mieheen joka ei ole se unelmiesi ori, mutta jonka kanssa voisit perustaa perheen ja elää onnellisen ja pitkän yhteisen elämän.
Miksi tämä on niin vaikeaa käsittää naisille? Oletteko aivan täysin tunteiden vietävissä vai eikä teillä ole abstraktia ajattelukykyä? Vai oletteko niin nirsoja ettei muka tuollaisia ihan ok -miehiäkään tunnu löytyvän?
En olisi suostunut seksittömään parisuhteeseen, olisin mieluummin jäänyt yksin. Koska sitähän se tyytyminen tarkoittaa; otetaan parisuhteeeen joku, jonka kanssa voi olla kaveri, mutta jota ei koeta haluttavaksi, puoleensavetäväksi, kiihottavaksi jne.
Miksi te naiset aina puhutte seksittömästä liitosta? Kai sitä seksiä voi harrastaa miehen kanssa vaikka se ei juuri se fantasioiden hunks olekaan...? Luulisi ettei ole ylivoimaista, varsinkaan naiselle?
Ainakin minulle on ylivoimaista. Kohtaan todella harvoin miehen, jota haluan seksuaalisesti. Kyse ei ole ulkonäöstä. Vaikka mies olisi kuinka upea en välttämättä syty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se hyödyttäisi, jos naiset lopettaisivat nirsoilematta eli ottaisivat miehen, joka ei heitä miellytä. Seuraisi onnettomia liittoja, avioeroja ja lapsia, jotka eivät pärjäisi nykymaailmassa. Nykyään työelämä on vaativa, eikä töitä ole enää sellaisille tyypeille, jotka ennen pärjäsivät hyvin. Naisia on Suomessa niin paljon vähemmän kuin miehiä eli joku jää ilman ellei osa naisista ota kahta miestä.
Naisten kannattaisi miettiä sitä tyytymisen merkitystä hieman tarkemmin jos se aina automaattisesti aiheuttaa avioeron ja onnettoman liiton naisen mielestä. Idea on tyytyä sellaiseen mieheen joka ei ole se unelmiesi ori, mutta jonka kanssa voisit perustaa perheen ja elää onnellisen ja pitkän yhteisen elämän.
Miksi tämä on niin vaikeaa käsittää naisille? Oletteko aivan täysin tunteiden vietävissä vai eikä teillä ole abstraktia ajattelukykyä? Vai oletteko niin nirsoja ettei muka tuollaisia ihan ok -miehiäkään tunnu löytyvän?
Mikä olisi naisen motiivi tuollaiseen suhteeseen? Onnellisen ja pitkän elämän ja lapsia voi saada muutenkin. Minulla ainakin on motiivina suhteen aloittamiseen halu olla yhdessä juuri sen ihmisen kanssa, tunteet ja seksuaalinen vetovoima - joten kyllä, ainakin minä olen sillä lailla "tunteiden vietävissä", että haluan suhteen perustuvan tunteille (sekä lisäksi seksuaaliselle vetovoimalle, eli olen myös haluni vietävissä). En tarvitse käytännön järjestelyjä, koska sellaiset voin tehdä yksinkin, ja en tarvitse mitään kämppistä, koska minusta on mieluisampaa elää yksin kuin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en varsinaisesti halua elää.
"Ihan ok" ei vaan riitä, koska ei ole mitään syytä aloittaa suhdetta sellaisen ihmisen kanssa. Joku kevytsuhde tai seksisuhde toki voisi onnistua myös "ihan ok:n" kanssa, mutta mitään yhteenmuuttoja, lapsia tai yhteistä elämää en edes suunnittelisi, jos toinen ei tunnu kumppanina oikealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Haluatko valaista vähän? Siis kaikista vuoden päivistä juuri äitien päivänä, sinä katsot aiheelliseksi syyllistää niitä naisia, jotka olisivat halunneet perheen ja lapsia, mutta eivät ole löytäneet sopivaa kumppania? Eikö se, ettei äidiksi halunnut nainen ole omaa lasta saanut, ole mielestäsi ehkä vielä riittävän pahalta tuntuva asia? Haluat vielä syyllistää näitä naisia, jotta heistä tuntuisi vielä pahemmalta? Vai mitä ihmettä oikein tarkoitat??
Päivä se on tämä siinä kuin muutkin. Kyllä se kohtaanto-ongelma ja perheettömyys on ollut jo aika pitkään naisten ja heidän vaatimustensa käsissä. Jos ei löydy siitä miesmassasta puolisoa mikä on esim. pk-seudulla niin sitten pitää rimaa laskea selvästi. Tai olla sitten sinkkuv/pela ja lopettaa itkeminen.
Sinä itse aloitusviestissäsi korostit valinneesi juuri äitienpäivän siitä syystä, että saisit ne naiset, jotka ovat kokeneet juuri sen saman asian, kuin nuo kuvailemasi miehet, katsomaan peiliin. Mitä ilmeisimmin valitsit siis tämän päivän tietoisesti, et sattumalta, vain yhtenä päivänä muiden joukossa.
Vaikka olisit mitä mieltä tahansa kohtaanto-ongelmasta yleisellä tasolla, niin eikö juuri äitienpäivän valinta siitä huomautteluun ole mielestäsi aika ilkeää? Kuinka suhtautuisit vastaavaan aloitukseen isänpäivänä, jossa kehotettaisiin ilman kumppania ja lapsia jääneitä miehiä katsomaan peiliin?
Ehkä tarkoitus oli herätellä naisia siihen, että nirsoilun aika on ohi jos halutaan säilyttää nykyinen hyvinvointivaltio ja suomalainen elämäntapa.
En osaa sanoa mikseivät kaverini ole löytäneet puolisoita, sillä taatusti heidän vastineitaan löytyy naisistakin. Ihmettelenkin, että missä ne heidän naisvastineensa oikein piileskelevät ja mikseivät etsi aktiivisesti puolisoa itselleen jotta kohtaanto voisi tapahtua?
Eiköhän jokaisella naisella ole nyt ja tulevaisuudessa oikeus valita oma elämänkumppaninsa ja mahdollinen lastensa isä, jos lapsia ylipäänsä haluavat. Vai mitä ajattelit tapahtuvan elleivät naiset ala pariutua heille vastenmielisten tai ainakin täysin välinpitämättömien miesten kanssa? Ja miten ajattelit suomalaisten lisääntyvän, jos naiset pakotetaan pariutumaan miesten kanssa, joita kohtaan he eivät tunne seksuaalista vetovoimaa?
No olisko vaikka siten kuten jo vuosituhansia aikaisemminkin. Eli pitää vaan tyytyä muuhunkin kuin lentäjäkirurgijääkiekkomiljonääriin.
Mutta kun ei tarvitse. Yhdenkään naisen ei tarvitse eikä pidä tyytyä yhtään mihinkään. Ja kuinka moni mies edes haluaisi olla se, johon tyydytään ja jonka kanssa eletään seksittömässä (ja tietysti lapsettomassa) suhteessa?
Niinkö? Minä ainakin tyydyn aika usein. Teki esimerkiksi mieli ostaa sadantuhannen Jaguar, mutta tyydyin sitten Mondeoon. Hyvä auto se on ollut, ja olen ihan onnellinen, etten heittänyt niin paljon rahaa turhuuteen.
Jos saat Mondeosta sen, mitä autolta haluat, niin tuohan on ihan hyvä juttu sitten. Minulla on kumppanin suhteen "vaatimuksena" se, että haluan elää hänen kanssaan. Tyytyminen tarkoittaisi siis sitä, että olisin ihmisen kanssa, jonka kanssa en halua elää. Valitettavasti en saisi tältä suhteelta sitä, mitä suhteelta haluan, eli jos muutan oman esimerkkini autoihin, se voisi mennä näin:
Haluan auton, joka toimii ja jolla voin ajaa paikasta toiseen. Tyytyminen tarkoittaisi autoa, joka ei toimi, ja jolla en pääse minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Haluatko valaista vähän? Siis kaikista vuoden päivistä juuri äitien päivänä, sinä katsot aiheelliseksi syyllistää niitä naisia, jotka olisivat halunneet perheen ja lapsia, mutta eivät ole löytäneet sopivaa kumppania? Eikö se, ettei äidiksi halunnut nainen ole omaa lasta saanut, ole mielestäsi ehkä vielä riittävän pahalta tuntuva asia? Haluat vielä syyllistää näitä naisia, jotta heistä tuntuisi vielä pahemmalta? Vai mitä ihmettä oikein tarkoitat??
Päivä se on tämä siinä kuin muutkin. Kyllä se kohtaanto-ongelma ja perheettömyys on ollut jo aika pitkään naisten ja heidän vaatimustensa käsissä. Jos ei löydy siitä miesmassasta puolisoa mikä on esim. pk-seudulla niin sitten pitää rimaa laskea selvästi. Tai olla sitten sinkkuv/pela ja lopettaa itkeminen.
Sinä itse aloitusviestissäsi korostit valinneesi juuri äitienpäivän siitä syystä, että saisit ne naiset, jotka ovat kokeneet juuri sen saman asian, kuin nuo kuvailemasi miehet, katsomaan peiliin. Mitä ilmeisimmin valitsit siis tämän päivän tietoisesti, et sattumalta, vain yhtenä päivänä muiden joukossa.
Vaikka olisit mitä mieltä tahansa kohtaanto-ongelmasta yleisellä tasolla, niin eikö juuri äitienpäivän valinta siitä huomautteluun ole mielestäsi aika ilkeää? Kuinka suhtautuisit vastaavaan aloitukseen isänpäivänä, jossa kehotettaisiin ilman kumppania ja lapsia jääneitä miehiä katsomaan peiliin?
Ehkä tarkoitus oli herätellä naisia siihen, että nirsoilun aika on ohi jos halutaan säilyttää nykyinen hyvinvointivaltio ja suomalainen elämäntapa.
En osaa sanoa mikseivät kaverini ole löytäneet puolisoita, sillä taatusti heidän vastineitaan löytyy naisistakin. Ihmettelenkin, että missä ne heidän naisvastineensa oikein piileskelevät ja mikseivät etsi aktiivisesti puolisoa itselleen jotta kohtaanto voisi tapahtua?
Eiköhän jokaisella naisella ole nyt ja tulevaisuudessa oikeus valita oma elämänkumppaninsa ja mahdollinen lastensa isä, jos lapsia ylipäänsä haluavat. Vai mitä ajattelit tapahtuvan elleivät naiset ala pariutua heille vastenmielisten tai ainakin täysin välinpitämättömien miesten kanssa? Ja miten ajattelit suomalaisten lisääntyvän, jos naiset pakotetaan pariutumaan miesten kanssa, joita kohtaan he eivät tunne seksuaalista vetovoimaa?
No olisko vaikka siten kuten jo vuosituhansia aikaisemminkin. Eli pitää vaan tyytyä muuhunkin kuin lentäjäkirurgijääkiekkomiljonääriin.
Mutta kun ei tarvitse. Yhdenkään naisen ei tarvitse eikä pidä tyytyä yhtään mihinkään. Ja kuinka moni mies edes haluaisi olla se, johon tyydytään ja jonka kanssa eletään seksittömässä (ja tietysti lapsettomassa) suhteessa?
Niinkö? Minä ainakin tyydyn aika usein. Teki esimerkiksi mieli ostaa sadantuhannen Jaguar, mutta tyydyin sitten Mondeoon. Hyvä auto se on ollut, ja olen ihan onnellinen, etten heittänyt niin paljon rahaa turhuuteen.
Jos saat Mondeosta sen, mitä autolta haluat, niin tuohan on ihan hyvä juttu sitten. Minulla on kumppanin suhteen "vaatimuksena" se, että haluan elää hänen kanssaan. Tyytyminen tarkoittaisi siis sitä, että olisin ihmisen kanssa, jonka kanssa en halua elää. Valitettavasti en saisi tältä suhteelta sitä, mitä suhteelta haluan, eli jos muutan oman esimerkkini autoihin, se voisi mennä näin:
Haluan auton, joka toimii ja jolla voin ajaa paikasta toiseen. Tyytyminen tarkoittaisi autoa, joka ei toimi, ja jolla en pääse minnekään.
Parisuhteen vertaaminen autoon on minusta muutenkin aika lyhytnäköistä, koska useimmille ihmisille ihmissuhteet eivät ole kulutushyödykkeitä, kuten esimerkiksi autot ovat. Autot toki ovat sen verran isoja ja kalliita kulutushyödykkeitä, ettei niitä ihan silkan kyllästymisen takia yleensä heti sännätä vaihtamaan. Ja kuten parisuhteesta, myös siitä autosta pitää pitää huolta, jotta se toimisi. Ehkä tämän takia sitä sitten verrataan parisuhteeseen? Kuvitellakaan että ne ovat verrannollisia siksi, että autoonkin tietyllä tavalla sitoutuu, koska se on niin kallis hankinta ja arkielämässä varsin tarpeellinen.
Mutta jos ei jotain intohimoisia autoharrastajia lasketa, niin ei siihen autoon kuitenkaan loppuelämäksi sitouduta. Väliaikainen hankinta se on useimmille alusta alkaen. Ei tavallinen kuluttaja edes ajattele, haluanko olla yhdessä Mondeoni kanssa vielä 20 vuoden kuluttua, vaan moni suunnittelee jo sen ostaessaan, että viimeistään 10 vuoden päästä olisi aika hankkia uudempi auto. Pikaisen googletuksen perusteella suurin osa suomalaisista vaihtaa autoa n. kuuden vuoden välein. Jos tämän pidempää sitoutumista parisuhteeseen ei edes sen solmimisvaiheessa suunnittele, ei se minusta kovin kummoiselta vaikuta.
Auto on esine, sillä ei ole tunteita. Se ei pahoita mieltään, jos sanot sille ääneen, että saakelin ruma kottero, vaihtaisin sut parempaan jos olisi varaa. Se ei tyrmisty jos myyt sen eteenpäin tai viet vaikka romuttamolle. Se ei sure, jos hylkäät sen, ei masennu kun hankit uuden auton, kun vanhassa alkaa ajokilometrejä kertymään turhan paljon. Autoon voi oikeasti tyytyä ilman että satuttaa ketään. Tästä jos vetää yhtäläisyysmerkit parisuhteeseen, niin ei oikeasti tarvitse omata edes parisuhdekokemusta tajutakseen, ettei vertaus toimi.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen vertaaminen autoon on minusta muutenkin aika lyhytnäköistä, koska useimmille ihmisille ihmissuhteet eivät ole kulutushyödykkeitä, kuten esimerkiksi autot ovat.
Vain ihminen, joka ei ole kokenut rakastumista, vertaa parisuhdetta autoon.
Mistä ihmeestä päättelet, että miehen pitäisi olla joku hunks? Ovatko kaikki tuntemasi naiset pariutuneet pelkästään hunksien kanssa?