Parisuhde ja yksityisyys
Onko toisiaan niin, että onnellisessa parisuhteessa pitää kertoa ihan kaikki toiselle. Mitään yksityistä ei saa olla.
Jos puhuu parhaalle ystävälleen henkilökohtaisen asian, jota ei ole kertonut puolisolle jopa ero on sen jälkeen perusteltua. Samoin käy jos jää hautomaan asiaa, joka vaikuttaa toiseenkin, mutta sitä ei heti saa sanottua.
Ihannepari on siten kaksi lörppähuulta, jotka päivittävät koko ajan toisilleen tuntemuksiaan ja ajatuksiaan ilman mitään suodatinta.
Kuka ihme oikeasti kestää onnellista parisuhdetta?
Kommentit (10)
Se, että parisuhteessa tuntuu siltä. että toisen kanssa voi puhua mistä vaan on harhakuvitelma joka tulee siitä, että ei itse uskonut että toisen kanssa voi joistain asioista puhua. Aina tulee rajat, joita ei kannata ylittää selitti parisuhdeterapeutit mitä tahansa.
Eikös joskus ollut sellainen leffa, jossa päähenkilö puhui kaiken mitä mieleen tuli. Siis kaksi sellaista vierekkäin. Taitaisi olla lyhyt parisuhde.
Parisuhde kannattaa aloittaa sellaisen ihmisen kanssa, jota lähtökohtaisesti sinun asiasi ja sanomisesi kiinnostaa.
Itse olen ollut koko aikuisikäni parisuhteessa saman ihmisen kanssa. Hän on myös paras ystäväni ja tietää minusta aivan kaiken kuten minäkin hänestä . Olemme hyvin symbioottisessa suhteessa. Olemme lähes 24/7 yhdessä, koska myös työskentelemme yhdessä. Kaikki kaverit ovat yhteisiä opiskelijoilta. Harrastamme samoja asioita jne. 35 vuotta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Se, että parisuhteessa tuntuu siltä. että toisen kanssa voi puhua mistä vaan on harhakuvitelma joka tulee siitä, että ei itse uskonut että toisen kanssa voi joistain asioista puhua. Aina tulee rajat, joita ei kannata ylittää selitti parisuhdeterapeutit mitä tahansa.
Mita et kerro puolisolle?
Parempi ettei ihan jokaista tuntemusta kerro toiselle. Yksityisyys ei häviä parisuhteessa mihinkään.
Olin aikanaan lörppömiehen kanssa suhteessa. Jokainen pienikin tunne ja ajatus käytiin läpi yhdessä asian ääressä istuen. Se oli todella väsyttävää ja omituista.
Jokainen kertoo kumppanilleen mitä haluaa, minun mielestä kaikkea ei tarvitse kertoa. En ole ystävälekkään kertonut kaikkea menneestä elämästäni. Tulevaisuus on tärkeämpi kuin se mitä taakseen on jättänyt.
Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja olemme onnellisia. Minulla on ystäviä, jotka ovat olleet elämässäni 15-40 vuotta ja luonnollisesti en lörpöttele heidän asioitaan miehelleni. Ihan niin kuin en lörpöttele myöskään joitakin vanhempieni tai siskoni kertomia asioita eteenpäin, sillä ne eivät kuulu muille. Teen myös tytöä, jossa on salassapitovelvollisuus ja luonnollisesti nämä asiat eivät kuulu työpaikan ulkoouolisille henkilöille.
Juttelemme mieheni kanssa kuitenkin todella paljon ja aiheita riittää tuntikausiksi päivässä. On ihan normaalia, että jäämme vaikka ruuan jälkeen istumaan pöydän ääreen ja juttelemme siinä vaikka pari tuntia. Tai lähdemme kävelemään pihalle ja siinä meneekin pari tuntia jutellessa. Juoruilu ei ole meidän juttumme ja sellainen ei kiinnosta kumpaakaan
Parisuhteessa on oikeus yksityisyteen, ilman muuta. Älytön ajatuskin, että kaikki pitäisi jakaa puolison kanssa.
Outo kysymys. Kyllä jokainen normaali ihminen tietää ja tajuaa missä menee rajat. Jos ei tiedä, niin ei hänellä ansaitse ystäviä ja luultavasti hänellä ei sellaisia olekaan, kavereita voi olla, mutta ei ystäviä.
Minä ainakin puhun parhaalle ystävättärelleni paljon enemmän henkilökohtaisia asioita kuin miehelleni. Mieheni ei vain jaksaisi niitä kuunnella. Silti olemme onnellisesti naimisissa.