Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikilla miehillä tarve kontrolloida naistaan ennemmin tai myöhemmin?
09.05.2021 |
Kysymys siis otsikossa.
Seurustelen neljättä vuotta mieheni kanssa ja nyt näyttää, että sama tuttu kuvio alkaa taas. Mies on huomattavasti vähemmän sosiaalinen ja tekemisissä ihmisten kanssa, minä taas paljon jo työni puolesta. Nyt miestäni on kuulemma alkanut ärsyttämään, miten jään suustani kiinni kaikkien tuttujen kanssa, jos olemme jossain yhdessä ja näen tuttuja. Tämä suusta kiinni jääminen on siis yleensä ihan tervehtimistä ja kuulumisten vaihtamista, mikä nyt mielestäni kuuluu hyviin tapoihin. Mies on siinä vierellä ja näkemässä ja kuulemassa keskustelun eli tietää mistä on kysymys.
Vastikään mies nosti esille aiemman tapahtuman, jolloin hän oli toimenpiteen jälkeen sairaalassa yön yli ja kävin häntä siellä kahvilassa tapaamassa. Siellä ollessamme näin kahvilassa entisen hyvän työkaverini, joka tuli hetkeksi juttelemaan. Heillä oli ollut traumaattinen ja hieman jännittävä synnytys vastikään ja keskustelimme tilanteesta ym. asiaan liittyen. Mies oli tästä kuulemma pahoittanut mielensä miten en huomioinut häntä ollenkaan ja ”läpätin” vaan tuon tuttavani kanssa. Mies oli ollut minulle kuulemma kuin ilmaa... mies oli siis koko ajan mukana ja kuulemassa keskustelun. En olisi ikinä kehdannut olla kuuntelematta tai keskeyttää tuota tuttavaani, kun hän minulle itselleen tärkeästä ja kovastikin kokemuksesta kertoi, minusta se olisi ollut epäasiallista ja röyhkeää. Miehen kanssa olin kahvilassa vielä hyvän aikaa ja ehdittiin kyllä kahden kesken siinä keskustella ja viettää aikaa. Mies oli kuulemma tilanteessa niin kettuuntunut, että jos en olisi kohta lopettanut keskustelua tuon tuttavani kanssa niin hän olisi lähtenyt kävelemään.
Miten siis on, onko oma käytökseni todella jotenkin poikkeuksellista ja miestä kohtaan huonoa tms.? Vai kertooko tämä enemmän miehen liiallisesta tarpeesta kontrolloida minua ja rajoittaa elämääni? Olen eronnut aiemmin pitkästä liitosta, jossa mies pyrki rajoittamaan elämääni oman mielensä mukaan ja hoitamaan asiat niin, että vastuulleni jäi työn ulkopuolella pääosin perheen ja kodin hoito ja kontaktit ystäviin ja mahdollisuudet omiin harrastuksiin/ menoihin olivat hyvin rajalliset. Nyt koen jälleen olevani samankaltaisessa tilanteessa.
Emme asu miehen kanssa yhdessä. Vietän pääosin lapsettomat viikkoni työn ulkopuolella hänen kanssaan ja luonaan. Tästä on alkanut tulla jollain tapaa itsestäänselvyys ja jos noina aikoina minulla olisi aikomus tavata ystäviäni tai tehdä heidän kanssaan jotakin, pahoittaa mies jollain tapaa selvästi mielensä ja se näkyy ikävänä käytöksenä. Mies pitää harvoin kavereihinsa yhteyttä ja toivoisi minun ilmeisesti toimivan samalla tavalla. Kuitenkaan en aio näin toimia. Eron jälkeen päätin etten enää koskaan aio jättää omaa elämääni tai ystäviäni syrjään kenenkään miehen vuoksi tai antaisin toisen enää rajata elämääni niiltä osin.
Paradoksi on myös se, että yleensä minussa ihastutaan sosiaalisuuteeni ja siihen, ”miten helppo kanssani on olla ja keskustella”. Jossain vaiheessa se kuitenkin kääntyy itseäni vastaan ja tätä piirrettä aletaan rajoittaa.
Näkökulmaa tilanteeseen ottaisin mielelläni vastaan? Olenko jälleen miehen kanssa, joka yrittää saada minusta kontrollin?
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa lapselliselta kiukuttelijalta.
Saanko esitellä - malliesimerkki toisen tunteiden mitätöinnistä. Harjoitatko muutenkin henkistä väkivaltaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka törttö tulee kertomaan synnytysjuttuja, kun toiset ovat kahvilla. Eikö tuollaiset kerrota ihan privaatisti eikä selitetä yleisesti kahvipöydässä? Kiva kuunnella siinä vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tekisi mieli kysyä, että oletko näyttävä nainen ja otitko hihatatuoidun, reteän miehen (jälleen kerran)?
Kannattaa varmaan miettiä ihan rehellisesti itsensä kanssa, että miksi kiinnostut miehistä, joilla ulospäin näyttäisi olevan vuoren kokoinen ego. Tähän asti tapaamani ovat kaikki oikeasti yksinäisiä ja epävarmoja mielensä sisällä ja se ulkoinen pullistelu on vain kompensointia. Miehesi on epävarma ja huomionkipeä pikkupoika.
Ehkä tässäkin voi olla perää. Olen kouluttautunut korkeammin kuin mies, meitä yhdistää sama musiikkityyli sekä harrastuksen kohteet. Ulospäin mies todella ehkä vaikutti paremmalla itsetunnolla varusteltulta ja vähän "reteältäkin", mutta nyt näitä epävarmuustekijöitä tuntuu nousevan.
Yhteen jos muutatte niin saattaa olla että seuraavaksi alkaa kiukuttelu sinun (oletan näin) kovemmista tuloistasi. Jos miehellä on heikohko itsetunto niin se on yllättävän monesti vaikea sulattaa, että nainen tienaa paremmin. Lähipiirissäni olen todistanut jatkuvaa nokittelua siitä kuinka läppärillä istuminen ei edes ole "oikeaa työtä" ja kuinka naiselle maksetaan aivan turhasta hommasta kun MIES sentään tekee niitä OIKEITA TÖITÄ.
Tämä on hyvä paikka kun naiset saavat purkaa tuntojaan epäonnistuneesta parinvalinnasta. Eihän kokonaisen sukupuolen haukkumisessa ole mitään järkeä, mutta jos se helpottaa, niin saa minua haukkua, enemmänhän siinä haukkuja alentaa itseään kuin minua tuntematonta miestä. Älystäkin tämä haukkuminen kertoo jotakin, ehkä kriittinen omien ajatusten ja asenteiden läpi käyminen olisi paikalla.
Ei. Ja kait tajuut, et esittämällä tommosii kysymyksii syyllistyt miesvihaan…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M26 kirjoitti:
Ei. Ja kait tajuut, et esittämällä tommosii kysymyksii syyllistyt miesvihaan…
En syyllisty. Kysyn muilta näkemystä ja jaan samalla omaa kokemustani. En vihaa miehiä, enkä ole feministi tai mitään muutakaan sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tekisi mieli kysyä, että oletko näyttävä nainen ja otitko hihatatuoidun, reteän miehen (jälleen kerran)?
Kannattaa varmaan miettiä ihan rehellisesti itsensä kanssa, että miksi kiinnostut miehistä, joilla ulospäin näyttäisi olevan vuoren kokoinen ego. Tähän asti tapaamani ovat kaikki oikeasti yksinäisiä ja epävarmoja mielensä sisällä ja se ulkoinen pullistelu on vain kompensointia. Miehesi on epävarma ja huomionkipeä pikkupoika.
Ehkä tässäkin voi olla perää. Olen kouluttautunut korkeammin kuin mies, meitä yhdistää sama musiikkityyli sekä harrastuksen kohteet. Ulospäin mies todella ehkä vaikutti paremmalla itsetunnolla varusteltulta ja vähän "reteältäkin", mutta nyt näitä epävarmuustekijöitä tuntuu nousevan.
Yhteen jos muutatte niin saattaa olla että seuraavaksi alkaa kiukuttelu sinun (oletan näin) kovemmista tuloistasi. Jos miehellä on heikohko itsetunto niin se on yllättävän monesti vaikea sulattaa, että nainen tienaa paremmin. Lähipiirissäni olen todistanut jatkuvaa nokittelua siitä kuinka läppärillä istuminen ei edes ole "oikeaa työtä" ja kuinka naiselle maksetaan aivan turhasta hommasta kun MIES sentään tekee niitä OIKEITA TÖITÄ.
Moni naisistakin voi kokea koneen äärellä tehtävät työt ”ei niin tärkeinä”. Tai ainakin niiden töiden palkkaus ei monestikaan kohtaa työn vaativuuden kanssa. Moni muu vaativan työn tekijä ansaitsisi huomattavasti enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Terveissä suhteissa ei ole valta-asettelua.
Mitä huonompi mies on itsetunnoltaan, sitä suurempi tarve hänellä on käyttää valtaa. "Epävakaa" ei aina näytä epäsiistiltä mt-tapaukselta, vaan epävakaa voi olla myös hyvin pukeutunut ja tikissä.
Varsinkin lähisuhteissa, pimeällä hetkellä mies voi purkaa sisäistä vihaansa. Naisviha on siis ihmisvihaa. Joku vahingonilo ja pahantahtoisuus, pieni jäynä, jotta mitätön mies kokee olevansa jotain, toista alistamalla. Useilla miehillä koko identiteetti on rakentunut sen varaan, että alistaa jotain. Mutta sitä ei pidä hyväksyä.
Kaikki miehet ei alista. Toki monet voisi kasvattaa poikansa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tekisi mieli kysyä, että oletko näyttävä nainen ja otitko hihatatuoidun, reteän miehen (jälleen kerran)?
Kannattaa varmaan miettiä ihan rehellisesti itsensä kanssa, että miksi kiinnostut miehistä, joilla ulospäin näyttäisi olevan vuoren kokoinen ego. Tähän asti tapaamani ovat kaikki oikeasti yksinäisiä ja epävarmoja mielensä sisällä ja se ulkoinen pullistelu on vain kompensointia. Miehesi on epävarma ja huomionkipeä pikkupoika.
Ehkä tässäkin voi olla perää. Olen kouluttautunut korkeammin kuin mies, meitä yhdistää sama musiikkityyli sekä harrastuksen kohteet. Ulospäin mies todella ehkä vaikutti paremmalla itsetunnolla varusteltulta ja vähän "reteältäkin", mutta nyt näitä epävarmuustekijöitä tuntuu nousevan.
Yhteen jos muutatte niin saattaa olla että seuraavaksi alkaa kiukuttelu sinun (oletan näin) kovemmista tuloistasi. Jos miehellä on heikohko itsetunto niin se on yllättävän monesti vaikea sulattaa, että nainen tienaa paremmin. Lähipiirissäni olen todistanut jatkuvaa nokittelua siitä kuinka läppärillä istuminen ei edes ole "oikeaa työtä" ja kuinka naiselle maksetaan aivan turhasta hommasta kun MIES sentään tekee niitä OIKEITA TÖITÄ.
Moni naisistakin voi kokea koneen äärellä tehtävät työt ”ei niin tärkeinä”. Tai ainakin niiden töiden palkkaus ei monestikaan kohtaa työn vaativuuden kanssa. Moni muu vaativan työn tekijä ansaitsisi huomattavasti enemmän.
öh, mutta mikähän tarve siinä läheisimmässä ihmissuhteessa on vähätellä toisen työn vaativuutta tai tärkeyttä ja vihjailla että puoliso saa palkkaa tyhjästä? Sitä en tajua.
Minä ainakin iloitsen mieheni kaikenlaisesta menestyksestä, poikkeuksetta. En todellakaan etsi syitä ja perusteluja vähätellä hänen saavutuksia.
Tässä tietämässäni parisuhteessa mieslapsi naukuu naisensa palkka-asioista, koska haluaisi elellä naisensa rahoilla osallitumatta esim asumiskustannuksiin. Omat tienestit on sitten tarkoitettu uusiin autoihin, moottoripyöriin ja maastopyöriin >( Kun hän kerran tekee niiiin paljon kovemmin töitä kuin palkkansa liian helpolla ansaitseva nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä paikka kun naiset saavat purkaa tuntojaan epäonnistuneesta parinvalinnasta. Eihän kokonaisen sukupuolen haukkumisessa ole mitään järkeä, mutta jos se helpottaa, niin saa minua haukkua, enemmänhän siinä haukkuja alentaa itseään kuin minua tuntematonta miestä. Älystäkin tämä haukkuminen kertoo jotakin, ehkä kriittinen omien ajatusten ja asenteiden läpi käyminen olisi paikalla.
Ehkä, mutta minäpä kehaisen omaani: on niitä terveellä itsetunnolla varustettuja miehiäkin, jotka haluavat tasa-arvoisen parisuhteen, jossa molemmat elävät vapaana.
Mun miehelläni on oma elämänsä, harrastuksensa ja ystävänsä, eikä hän ole ilmeisesti koskaan kokenut tarvetta kontrolloida tai alentaa minua. Viiteen vuoteen en ainakaan ole sellaisesta huomannut mitään merkkejä.
Tunnen silti myös paljon miehiä, joilla parisuhdekäsitys selkeästi perustuu jonkinaliseen omistussuhteeseen. Jokainen enemmän tai vähemmän lapsellinen, omahyväinen öykkäri.
Naisella taas kontrollointi tuntuisi liittyvän epäluottamukseen ja riippuvuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tekisi mieli kysyä, että oletko näyttävä nainen ja otitko hihatatuoidun, reteän miehen (jälleen kerran)?
Kannattaa varmaan miettiä ihan rehellisesti itsensä kanssa, että miksi kiinnostut miehistä, joilla ulospäin näyttäisi olevan vuoren kokoinen ego. Tähän asti tapaamani ovat kaikki oikeasti yksinäisiä ja epävarmoja mielensä sisällä ja se ulkoinen pullistelu on vain kompensointia. Miehesi on epävarma ja huomionkipeä pikkupoika.
Ehkä tässäkin voi olla perää. Olen kouluttautunut korkeammin kuin mies, meitä yhdistää sama musiikkityyli sekä harrastuksen kohteet. Ulospäin mies todella ehkä vaikutti paremmalla itsetunnolla varusteltulta ja vähän "reteältäkin", mutta nyt näitä epävarmuustekijöitä tuntuu nousevan.
Yhteen jos muutatte niin saattaa olla että seuraavaksi alkaa kiukuttelu sinun (oletan näin) kovemmista tuloistasi. Jos miehellä on heikohko itsetunto niin se on yllättävän monesti vaikea sulattaa, että nainen tienaa paremmin. Lähipiirissäni olen todistanut jatkuvaa nokittelua siitä kuinka läppärillä istuminen ei edes ole "oikeaa työtä" ja kuinka naiselle maksetaan aivan turhasta hommasta kun MIES sentään tekee niitä OIKEITA TÖITÄ.
En usko, että muutamme koskaan yhteen. Tai että muuttaisin enää tämän elämän aikana kenenkään muunkaan kanssa, ellei tapahtuisi sellaista ihmettä, että tapaisin samanlaisen sielunkumppanin kuin nuoruudenrakastettuni oli. Onneksi sain kokea sen suhteen niin oikeastaan kyllä tiedänkin sen perusteella, että ei kaikki miehet ole kontrollinhaluisia ja jonkun kanssa elämä voi olla ihmeellisen helppoa, ihan kuin toinen tietäisi ajatukset ennenkuin niitä ehti ääneen sanoa. Olimme vain liian nuoria ja elämä vei erilleen.
Nykyisen miehen kanssa juuri näin on ollut hyvä. Epäilen, että ”menestyisimme” saman katon alla. Miehenhän täytyisi silloin jakaa elämäni ja sosiaalisuuteni kaikki aspektit vierailuineen ja kuulla pitkät puhelut ystävieni kanssa. Se olisi varmasti liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyisen miehen kanssa juuri näin on ollut hyvä. Epäilen, että ”menestyisimme” saman katon alla. Miehenhän täytyisi silloin jakaa elämäni ja sosiaalisuuteni kaikki aspektit vierailuineen ja kuulla pitkät puhelut ystävieni kanssa. Se olisi varmasti liikaa.
Tämän vuoksi omat asunnot ovat varmasti monelle pariskunnalle hyvä ratkaisu. Minulle ainakin vierailut, pariskuntatapaamiset ja sosiaaliset tapahtumat ovat aina ylimääräistä venymistä ja todella kuluttavaa, joten haluan oman kotini pysyvän niistä vapaana alueena. Mieheni taas on oikea sosiaalinen perhonen. Olisi mielestäni aika itsekästä ilmoittaa kumppanille yhteen muuttaessa, että meille et sitten kutsu vieraita.
On suorastaan miehen tehtävä ja velvollisuus kontrolloida heikompaa astiaa.