Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikilla miehillä tarve kontrolloida naistaan ennemmin tai myöhemmin?
09.05.2021 |
Kysymys siis otsikossa.
Seurustelen neljättä vuotta mieheni kanssa ja nyt näyttää, että sama tuttu kuvio alkaa taas. Mies on huomattavasti vähemmän sosiaalinen ja tekemisissä ihmisten kanssa, minä taas paljon jo työni puolesta. Nyt miestäni on kuulemma alkanut ärsyttämään, miten jään suustani kiinni kaikkien tuttujen kanssa, jos olemme jossain yhdessä ja näen tuttuja. Tämä suusta kiinni jääminen on siis yleensä ihan tervehtimistä ja kuulumisten vaihtamista, mikä nyt mielestäni kuuluu hyviin tapoihin. Mies on siinä vierellä ja näkemässä ja kuulemassa keskustelun eli tietää mistä on kysymys.
Vastikään mies nosti esille aiemman tapahtuman, jolloin hän oli toimenpiteen jälkeen sairaalassa yön yli ja kävin häntä siellä kahvilassa tapaamassa. Siellä ollessamme näin kahvilassa entisen hyvän työkaverini, joka tuli hetkeksi juttelemaan. Heillä oli ollut traumaattinen ja hieman jännittävä synnytys vastikään ja keskustelimme tilanteesta ym. asiaan liittyen. Mies oli tästä kuulemma pahoittanut mielensä miten en huomioinut häntä ollenkaan ja ”läpätin” vaan tuon tuttavani kanssa. Mies oli ollut minulle kuulemma kuin ilmaa... mies oli siis koko ajan mukana ja kuulemassa keskustelun. En olisi ikinä kehdannut olla kuuntelematta tai keskeyttää tuota tuttavaani, kun hän minulle itselleen tärkeästä ja kovastikin kokemuksesta kertoi, minusta se olisi ollut epäasiallista ja röyhkeää. Miehen kanssa olin kahvilassa vielä hyvän aikaa ja ehdittiin kyllä kahden kesken siinä keskustella ja viettää aikaa. Mies oli kuulemma tilanteessa niin kettuuntunut, että jos en olisi kohta lopettanut keskustelua tuon tuttavani kanssa niin hän olisi lähtenyt kävelemään.
Miten siis on, onko oma käytökseni todella jotenkin poikkeuksellista ja miestä kohtaan huonoa tms.? Vai kertooko tämä enemmän miehen liiallisesta tarpeesta kontrolloida minua ja rajoittaa elämääni? Olen eronnut aiemmin pitkästä liitosta, jossa mies pyrki rajoittamaan elämääni oman mielensä mukaan ja hoitamaan asiat niin, että vastuulleni jäi työn ulkopuolella pääosin perheen ja kodin hoito ja kontaktit ystäviin ja mahdollisuudet omiin harrastuksiin/ menoihin olivat hyvin rajalliset. Nyt koen jälleen olevani samankaltaisessa tilanteessa.
Emme asu miehen kanssa yhdessä. Vietän pääosin lapsettomat viikkoni työn ulkopuolella hänen kanssaan ja luonaan. Tästä on alkanut tulla jollain tapaa itsestäänselvyys ja jos noina aikoina minulla olisi aikomus tavata ystäviäni tai tehdä heidän kanssaan jotakin, pahoittaa mies jollain tapaa selvästi mielensä ja se näkyy ikävänä käytöksenä. Mies pitää harvoin kavereihinsa yhteyttä ja toivoisi minun ilmeisesti toimivan samalla tavalla. Kuitenkaan en aio näin toimia. Eron jälkeen päätin etten enää koskaan aio jättää omaa elämääni tai ystäviäni syrjään kenenkään miehen vuoksi tai antaisin toisen enää rajata elämääni niiltä osin.
Paradoksi on myös se, että yleensä minussa ihastutaan sosiaalisuuteeni ja siihen, ”miten helppo kanssani on olla ja keskustella”. Jossain vaiheessa se kuitenkin kääntyy itseäni vastaan ja tätä piirrettä aletaan rajoittaa.
Näkökulmaa tilanteeseen ottaisin mielelläni vastaan? Olenko jälleen miehen kanssa, joka yrittää saada minusta kontrollin?
Kommentit (153)
Te joiden mielestä tunteiden näyttäminen on manipulointia. Oletatteko suhteessa toisen olevan joku tunteeton robotti, joka on kaikkeen toimintaanne tyytyväinen? Jos toinen harmistuu, suuttuu, ärsyyntyy tai vastaavaa, alatte huutamaan kontrollointia?
Onko teille kuitenkin tunteet sallittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä tunteiden näyttäminen on manipulointia. Oletatteko suhteessa toisen olevan joku tunteeton robotti, joka on kaikkeen toimintaanne tyytyväinen? Jos toinen harmistuu, suuttuu, ärsyyntyy tai vastaavaa, alatte huutamaan kontrollointia?
Onko teille kuitenkin tunteet sallittu?
Tämä on muuten totta. Kun av:lla kertoo tuntevansa mustasukkaisuutta ja niin heti huudetaan, että ei pidä olla parisuhteessa, jos ei sokeasti pysty luottamaan toiseen. Tai jos kertoo, ettei pääse erosta yli, niin heti huudetaan riippuvuus-ongelmasta. Jos kertoo kateudestaan, niin heti haukutaan heikkoitsetuntoiseksi.
Onko se suomalaista kasvatuskulttuuria, ettei koskaan saisi tuntea mitään ja kaikki negatiiviiset tunteet ovat pahasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä tunteiden näyttäminen on manipulointia. Oletatteko suhteessa toisen olevan joku tunteeton robotti, joka on kaikkeen toimintaanne tyytyväinen? Jos toinen harmistuu, suuttuu, ärsyyntyy tai vastaavaa, alatte huutamaan kontrollointia?
Onko teille kuitenkin tunteet sallittu?
Tämä on muuten totta. Kun av:lla kertoo tuntevansa mustasukkaisuutta ja niin heti huudetaan, että ei pidä olla parisuhteessa, jos ei sokeasti pysty luottamaan toiseen. Tai jos kertoo, ettei pääse erosta yli, niin heti huudetaan riippuvuus-ongelmasta. Jos kertoo kateudestaan, niin heti haukutaan heikkoitsetuntoiseksi.
Onko se suomalaista kasvatuskulttuuria, ettei koskaan saisi tuntea mitään ja kaikki negatiiviiset tunteet ovat pahasta?
Olet oikeassa, näinhän täällä näkyy olevan. Vaikka parisuhteessa on täysin normaalia tunteiden suhteen olla välillä jopa todella lapsellinen, toinen ihminen kun on niin läheinen ja kaikenlaista nousee pintaan. Ei pidä pelätä normaalia ihmisyyttä!
Jos tilanne käännettäisin toisin päin, eli nainen on yön sairaalassa ja mies papattaa kaverinsa kanssa, niin nainen loukkaantuisi verisesti.
Mulla on käynyt kaikissa parisuhteissani niin, että kontrolloiminen on jossain vaiheessa alkanut, vaikka miehet on olleet erilaisia. Kaikki alkaa aina hyvin, mutta jonkun ajan päästä lipsutaan aina siihen tilanteeseen, että tekemisiäni rajoitetaan ja määräillään, miten minun tulisi olla. Jos tämä nykyinen suhteeni joskus päättyy, en enää koskaan muuta miehen kanssa yhteen asumaan. Ihan sama millainen mies kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kontrolloija. Mutta sinä olet itsekeskeinen ja ehkä vähän narsistisesti virittynyt? Mikset seurustele kaltaisesi kanssa, ja voisitte yhdessä pälätellä jokaisen vastaantulijan kanssa. Mi ulle tuli aloituksestasi olo, että olet melko raskas ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikkoon vastaus; ei.
Muuta en jaksanut lukea.-M
Ei täältäkin, minä jaksoin melkein puoleenväliin
N
Minä en jaksanut kuin otsikon kolme sanaa lukea ja siitä selviskin asian ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
. Vastaus: kaikki miehet eivät sellaisia ole.
Olen oppinut,, että ihminen, joka ei kontrolloi, ei ole itsekään kontrolloitavissa. Häntä ei saa muutettua mitenkään, vaikka yrittäisi.
Minun käsitykseni on, että niin miehet kuin naisetkin ovat taipuvaisia jossain vaiheessa pieneen kontrollointiin. Terveessä suhteessa tästä ei tule isoa asiaa, kun kumpikin osaa pitää puolensa. Aloituksessa en näe kontrollointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minuakin ärsyttäisi, jos ollaan yhdessä liikenteessä ja sitten tinen jää suustaan kiinni jonku tuttunsa kanssa ja pitää siinä vieressä vaan odottaa.
Tai jos tulet sairaalaan katsomaan minua, niin vähän outoa, että jäät pitkäksi aikaa toisen kanssa juttelemaan.
Muuten kyllä saat jutella niin pitkään kuin haluat vaikka koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästihän miehesi ei saa tarpeeksi huomiota ja purkaa tätä nyt sinuun. Epätasapaino sosiaalisissa suhteissa voi painaa. Esitteletkö häntä, kun teitä tullaan moikkaamaan? Annatko miehen päättää, vaihdetaanko kuulumisia, jos hän haluaisi pitkän päivän päätteeksi vain kotiin? Kehutko muuten häntä tai onko hänellä itsellään yhtään ystäviä jotka olisitte yhdessä tavanneet jotta tuntisi olevansa normaali supliikin naisen rinnalla? Toinen vaihtoehto tietysti on, että purkaa muuten vaan ärsyyntymistään sinuun, mikä on ikävää.
Esittelen kyllä miehen ja osaan esitellä itse itseni kyllä myös miehen tuttaville, en oleta sitä mieheni puolestani tekevän. Mies saa lähes kaiken huomioni kahdenkeskisinä aikoina ja tietää kyllä olevansa tärkeä minulle, sen sanoin ja teoin osoitan. Useammin kyllä kuin mies sen sanallisesti itselleni osoittaa.
Tuntuu joskus, että kovasti olisi vaatimuksia minua kohtaan, mutta itsessä ei tarvisi muuttaa mitään. Itse pyrin kuitenkin myös käytökselläni estämään usein turhia konflikteja, myötäilen miestä tai jätän oman näkemykseni sanomatta, jotta siitä ei tulisi turhaa vääntämistä, mikäli tiedän, että mielipiteeni "ei miellyttäisi" miestä. Ymmärrän, että joskus on parempi "olla hiljaa kuin oikeassa", mies on tempperamenttisempi ja tuo kriittistä kantaansa huomattavasti useammin esille. Itse taas pyrin ns. katsomaan positiivisen kautta aina kuin mahdollista ja mitään oikeaa ongelmaa tms. ei ole.
No tuossahan se ongelma onkin. Sinulla ei ole rohkeutta ola miellyttämästä kaikkia.
Mies joka ei osaa sanoa ei, on täysi tossukka. Jos ei osaa sanoa ei kavereille, on lisäksi luuseri ja m*lkku. Pitää uskaltaa sanoa että nyt vaimo ja oma pesue on tärkein.
Joskus naiseltakin vaaditaan edes vähän tätä ominaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuuntelisi tuollaista vinkumista mieheltä sekuntiakaan. Hän kuullostaa lapselliselta lapselta, joka haluaa ja vaatii äidin huomion vain itselleen. Ei jatkoon. Löydät paremman miehen, joka jopa liittyy keskusteluun sinun ja tuttusi kanssa, ihan normaalia käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa, näinhän täällä näkyy olevan. Vaikka parisuhteessa on täysin normaalia tunteiden suhteen olla välillä jopa todella lapsellinen, toinen ihminen kun on niin läheinen ja kaikenlaista nousee pintaan. Ei pidä pelätä normaalia ihmisyyttä!
Erityisesti tunteet näyttävä mies leimataan herkästi "lapselliseksi vinkujaksi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas miehenä tuntuu, että minä olen se, jonka ei anneta olla oma itsensä ja minun käytöstäni kontrolloidaan. Mun mielipiteet ja tavat on kaikki vääriä, eli olenkin jo oppinut että on parempi kun niitä mielipiteitä ei kerro ollenkaan. Avopuoliso saa niistä aina vain syyn suuttua, möksähtää tai haukkua kuinka helvetin tyhmä se minun mielipide taas olikaan. Avopuoliso ja lapsensa ovat asunnon kuninkaalliset ja minä vain tyhmä palvelija, jonka mielipiteitä tai tunteita ei saa olla olemassakaan. Varsinkaan lapselle en saa sanoa mitään poikkipuolista tai negatiivista, vaikka se olisi vain kasvatukseen liittyvää opastusta, kuten että "noin ei ole tapana toiselle ihmiselle sanoa", "ruoka suussa puhuminen on epäkohteliasta" tai "miksi et voi odottaa että äitikin tulee sieltä autolta, vaan sun pitää juosta 10 sekuntia aikaisemmin koputtamaan oveen että minä joudun turhaan lopettaa tekemiseni ja lähteä aukaisemaan ovea", tms. Näistä kaikista on suututtu minulle, että miten kehtaan sanoa jotain tuollaista.
Minusta on epäkohteliasta jäädä pitemmäksi aikaa juttelemaan, jos ollaan yhdessä liikenteessä. Nopea tervehtiminen ja matka jatkuu. Soittele myöhemmin ne kuulumiset kunnolla. Menisi hermot sinunlaisesi pölöttäjän kanssa, jota pitäisi olla joka välissä odottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas miehenä tuntuu, että minä olen se, jonka ei anneta olla oma itsensä ja minun käytöstäni kontrolloidaan. Mun mielipiteet ja tavat on kaikki vääriä, eli olenkin jo oppinut että on parempi kun niitä mielipiteitä ei kerro ollenkaan. Avopuoliso saa niistä aina vain syyn suuttua, möksähtää tai haukkua kuinka helvetin tyhmä se minun mielipide taas olikaan. Avopuoliso ja lapsensa ovat asunnon kuninkaalliset ja minä vain tyhmä palvelija, jonka mielipiteitä tai tunteita ei saa olla olemassakaan. Varsinkaan lapselle en saa sanoa mitään poikkipuolista tai negatiivista, vaikka se olisi vain kasvatukseen liittyvää opastusta, kuten että "noin ei ole tapana toiselle ihmiselle sanoa", "ruoka suussa puhuminen on epäkohteliasta" tai "miksi et voi odottaa että äitikin tulee sieltä autolta, vaan sun pitää juosta 10 sekuntia aikaisemmin koputtamaan oveen että minä joudun turhaan lopettaa tekemiseni ja lähteä aukaisemaan ovea", tms. Näistä kaikista on suututtu minulle, että miten kehtaan sanoa jotain tuollaista.
Kuulostaa kyllä kontrolloinnilta ja epäterveeltä suhteelta.
Vierailija kirjoitti:
En kuuntelisi tuollaista vinkumista mieheltä sekuntiakaan. Hän kuullostaa lapselliselta lapselta, joka haluaa ja vaatii äidin huomion vain itselleen. Ei jatkoon. Löydät paremman miehen, joka jopa liittyy keskusteluun sinun ja tuttusi kanssa, ihan normaalia käytöstapoja.
Ketä miestä kiinnostaa jonku toisen synnytysjutut. Olisin lähtenyt pois ja sanonut jutelkaa te vaan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kuinka usein jäät tekemään tuota sun "small-talkia" ja kuinka paljon. Ehkä häntä häiritsee se kuinka ne keskeyttävät jotakin omaa tekemistä tjsp. Hän siis on ottanut asian vain puheeksi, eikä tykkää siitä. Miksi se olisi rajoittamista? Kyllä nyt pitää toinenkin ottaa huomioon ja miettiä, sekä keskustella, että mikäs se ongelma nyt onkaan ja mitä sen eteen tehdään.
Se, että tulee nettiin valittamaan ja syyllistämään vain toista osapuolta, ei ole mikään ratkaisu. Päinvastoin silloin oma kanta on jo selvillä ja haluaa lähinnä muilta tukea sille.
Täysin satunnaisesti, koska eihän sitä nyt jatkuvasti kehenkään törmää missään. Yleisesti vietän miehen kanssa kaiken muun ajan mitä en ole töissä ja kun lapset ovat isäviikollaan. Emme juuri kyläile tai meillä käy vieraita vaan olemme aina kahdestaan. Enkö siis saisi missään koskaan jutella kenenkään kanssa vaan miehen kanssa ollessani minun kuuluisi olla joku muu kuin olen ja olla huomaamatta ja noteeraamatta kaikki muut niinä aikoina? Sekö on normaalia?
Tarkennukseksi siis, että mies on ilmaissut, että on ärsyyntynyt toiminnastani ja aikoo jatkossa vastaavissa tilanteissa "häipyä paikalta" tms. eikä aio "enää katsella jatkossa samaa". Minusta tuo kyllä tuntuu kovastikin kontrolloivalta, enhän tee mitään miehen selän takana tms. Muutenkin järjestän pääosin aina vapaa-aikani niin, että olen hänen luonaan ja kanssaan. Onko se tehnyt minusta itsestäänselvyyden tai aiheuttanut sen, että mies haluaa saada minut jotenkin täysin itselleen niin, ettei elämään mitään muuta enää mahtuisikaan?
Hmmm... mieshän tekee aivan oikein, jos häippäseen paikalta. Hän voi hyvin lähteä sairaalan kahviosta ja jättää sinut juttelemaan tuttusi kanssa, jos sitä haluat enemmän. Niin minäkin teen, jos mieheni tapaa jonkun kadulla: jätän miehen juttelemaan ja painun läheiseen kauppaan. Ei se kontrollointia ole.
Teidän kohdalla on tuetty Vaikea näin ulkopuolisena arvioida, mistä tässä on kysymys, kun ei kokonaisuutta tiedä. Sinulla on oikeus toimia haluamallasi tavalla, mutta yhtä lailla miehellä on sama oikeus. Saat jäädä juttelemaan - ja mies saa poistua paikalta. Kysymys kuuluukin, pystyttekö elämään tällä tavalla?
Tiedätkö muuten, että korkeati sosiaalinen ihminen omaa myös piirteen, että haluaa olla kaikille mieliksi. Matalasti sosiaalinen ihminen ei taas välitä, mitä muut ihmiset hänestä tykkäävät. Eli se, mitä sinä pidät kohteliaisuutena, voi motiivina olla vain oma miellyttämisenhalusi.
Ymmärrän miestäsi. Minulla oli sinunlainen kumppani. Tosi sosiaalinen ja tuttuja löytyi joka paikasta minne mentiin.
Alusta lähtien se oli ärsyttävää. Jos olimme menossa kahdestaan syömään ja matkalla törmättiin hänen tuttuihin, hän saattoi kutsua kaverit mukaan. Kun mainitsin asiasta, niin mie soli hämmentynyt ja kysyi, että miksi en sanonut että haluan mennä vain kahdestaan. No en minä muiden edessä kehtaa sanoa, että hei en halua noita mukaan.
Ehkä miehesi on vähän ujompi? Tai introvertti?
Joskus tuttuja voi vain moikata hymyillen ja jatkaa matkaa. Jos hiljennä vauhtia ja olet heti heiiiimitäkuuluihananähdä... Niin jäätte siihen vartiksi vaan höpöttämään.
Mutta toisaalta, jos mies on sinun sosiaalisuuteen ihastunut, niin hölmöä häneltä odottaa että muuttuist parisuhteessa toisenlaiseksi.
Tällaisten lörpöttelevien ihmisten kanssa ajan viettäminen on kyllä todella rasittavaa, jatkuva ulkopuolisuuden tunne. Ehkä sairaalan suhteen miehen mitta on tullut täyteen. On ollut siellä muutenkin vähän yksinäinen ja kipeä, miettinyt että kerrankin tarvitsisin kaiken huomion. Sitten kiinnostaakin enemmän tuttavan avautumiset.