Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikilla miehillä tarve kontrolloida naistaan ennemmin tai myöhemmin?
09.05.2021 |
Kysymys siis otsikossa.
Seurustelen neljättä vuotta mieheni kanssa ja nyt näyttää, että sama tuttu kuvio alkaa taas. Mies on huomattavasti vähemmän sosiaalinen ja tekemisissä ihmisten kanssa, minä taas paljon jo työni puolesta. Nyt miestäni on kuulemma alkanut ärsyttämään, miten jään suustani kiinni kaikkien tuttujen kanssa, jos olemme jossain yhdessä ja näen tuttuja. Tämä suusta kiinni jääminen on siis yleensä ihan tervehtimistä ja kuulumisten vaihtamista, mikä nyt mielestäni kuuluu hyviin tapoihin. Mies on siinä vierellä ja näkemässä ja kuulemassa keskustelun eli tietää mistä on kysymys.
Vastikään mies nosti esille aiemman tapahtuman, jolloin hän oli toimenpiteen jälkeen sairaalassa yön yli ja kävin häntä siellä kahvilassa tapaamassa. Siellä ollessamme näin kahvilassa entisen hyvän työkaverini, joka tuli hetkeksi juttelemaan. Heillä oli ollut traumaattinen ja hieman jännittävä synnytys vastikään ja keskustelimme tilanteesta ym. asiaan liittyen. Mies oli tästä kuulemma pahoittanut mielensä miten en huomioinut häntä ollenkaan ja ”läpätin” vaan tuon tuttavani kanssa. Mies oli ollut minulle kuulemma kuin ilmaa... mies oli siis koko ajan mukana ja kuulemassa keskustelun. En olisi ikinä kehdannut olla kuuntelematta tai keskeyttää tuota tuttavaani, kun hän minulle itselleen tärkeästä ja kovastikin kokemuksesta kertoi, minusta se olisi ollut epäasiallista ja röyhkeää. Miehen kanssa olin kahvilassa vielä hyvän aikaa ja ehdittiin kyllä kahden kesken siinä keskustella ja viettää aikaa. Mies oli kuulemma tilanteessa niin kettuuntunut, että jos en olisi kohta lopettanut keskustelua tuon tuttavani kanssa niin hän olisi lähtenyt kävelemään.
Miten siis on, onko oma käytökseni todella jotenkin poikkeuksellista ja miestä kohtaan huonoa tms.? Vai kertooko tämä enemmän miehen liiallisesta tarpeesta kontrolloida minua ja rajoittaa elämääni? Olen eronnut aiemmin pitkästä liitosta, jossa mies pyrki rajoittamaan elämääni oman mielensä mukaan ja hoitamaan asiat niin, että vastuulleni jäi työn ulkopuolella pääosin perheen ja kodin hoito ja kontaktit ystäviin ja mahdollisuudet omiin harrastuksiin/ menoihin olivat hyvin rajalliset. Nyt koen jälleen olevani samankaltaisessa tilanteessa.
Emme asu miehen kanssa yhdessä. Vietän pääosin lapsettomat viikkoni työn ulkopuolella hänen kanssaan ja luonaan. Tästä on alkanut tulla jollain tapaa itsestäänselvyys ja jos noina aikoina minulla olisi aikomus tavata ystäviäni tai tehdä heidän kanssaan jotakin, pahoittaa mies jollain tapaa selvästi mielensä ja se näkyy ikävänä käytöksenä. Mies pitää harvoin kavereihinsa yhteyttä ja toivoisi minun ilmeisesti toimivan samalla tavalla. Kuitenkaan en aio näin toimia. Eron jälkeen päätin etten enää koskaan aio jättää omaa elämääni tai ystäviäni syrjään kenenkään miehen vuoksi tai antaisin toisen enää rajata elämääni niiltä osin.
Paradoksi on myös se, että yleensä minussa ihastutaan sosiaalisuuteeni ja siihen, ”miten helppo kanssani on olla ja keskustella”. Jossain vaiheessa se kuitenkin kääntyy itseäni vastaan ja tätä piirrettä aletaan rajoittaa.
Näkökulmaa tilanteeseen ottaisin mielelläni vastaan? Olenko jälleen miehen kanssa, joka yrittää saada minusta kontrollin?
Kommentit (153)
Yksikään nainen ei olisi sietänyt tuota jos tilanne olisi ollut toisin päin.
Mutta kun mies tekee edes vähän sitä mitä naiset tekevät koko ajan, sitä arvostellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa koko keskustelua lukea kun joukossa on runsaasti täysin asiattomia kommentteja. Otsikkoon vastaan että tuskin, vaikka omat kokemukseni ovat hyvin samanlaisia kuin ap:n, eli kumppanit ovat ajautuneet kontrolloimaan minua, syystä tai toisesta, en viitsi luetella. Enää en edes jaksaisi uuteen mieheen tutustua, sen verran kyllästynyt olen jo, ennemmin pidän omista arvoistani kiinni ja olen yksin.
-Kaikki miehet eivät tietenkään ole samanlaisia keskenään.
-Ap:n mies kyllä vaikuttaa epäterveen huomionhakuiselta.
-Ap lienee valinnut alitajuisesti samantyyppisen miehen kuin edellinenkin oli, se on yleistä, ellei tunnista itsessään sitä, miksi tunsi vetoa väärään ihmistyyppiin.
Ei hän ole kontrolloiva vaan sinä olet epäkohtelias. Itse en kehtaisi jäädä suusta kiinni tutun kanssa, jos olen puolison kanssa liikenteessä. Tietysti tervehdin parilla sanalla, mutta siihen se jää.
Ap ja muut joiden mielestä aloituksessa mies on kontrolloiva. Millä tavalla miehen siis olisi pitänyt toimia, ettei olisi kontrolloiva? Olla vain näkymätön ja hiljaa tunteistaan ja tarpeistaan, niin kuin kunnon aikuisen kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksä oli sinunlaisesi hölöttäjä ja oli todella ärsyttävää kuunnella siinä vieressä juttuja, joista ei ollut yhtään kärryillä ja teki jo mieli päästä kotiin kauppareissulta. No yleensä otin tavarat ja menin jo lastaamaan autoa tai kauppaan mennessä menin jo tekemään ostoksia. Kohteliaasti sanoin minäpä menen jo hoitamaan asioita.
Ei tuo aloitusviestin käytös kyllä miltään kontrolloinnilta kuulosta. Tavallaan ymmärrän miestä. Itse olen ollut tavallaan tuon miehen asemassa aikaisemmassa suhteessani, kun seurustelin supersosiaalisen miehen kanssa.
Kyllähän se alkoi aika pian ärsyttää, että ihan sama mihin mentiin, sieltä löytyi jotain tuttuja, joiden luo piti singahtaa juttelemaan, ja minut jätettiin täysin huomiotta. Inhottavaa, ettei mitään voinut ikinä tehdä rauhassa kahdestaan. Tuntui siltä, ettei seurani ole tarpeeksi kiinnostavaa, kun heti tilaisuuden tullen piti aina etsiä muuta juttuseuraa. No, ehkäpä tuo sitten piti ihan paikkansa, sillä tuo suhde päättyi miehen pettämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on kans tuollainen ylitsevuotavan miellyttämishaluinen tuntemattomia kohtaan. Kun yhdelle kumartaa, niin toiselle pyllistää. Joskus on päässyt itku, kun olen odottanut jotain yhteistä romanttista hetkeä ja joku tuttava tulee sen pilaamaan, kun miehen mielestä "olisi niin epäkohteliasta kieltäytyä". Minä sitten olen ilmeisesti itsekäs. On vaatinut aikamoista rautalangasta vääntämistä, että täytyy opetella sanomaan kohteliaasti jämäkkä "Ei". Jos hän olisi puhelias, olisi varmaan juuri niinkuin AP. Ei mitään tilannetajua vieressä odottavan puolison suhteen, jos ei erikseen asiaa väännä rautalangasta. Ja AP:n mies kun on vääntänyt niin onkin kontrolloiva. :D Huhhei!
Ei ole. Osa varmasti on, mutta on myös mustasukkaisia ja kontrolloivia naisia jotka pitää miestään ihan tossun alla.
Ap:n kuvauksen perusteella olisin kyllä itsekin aika ärsyyntynyt tuohon käytökseen, jossa toinen jää rupattelemaan kaikkien kanssa ja puoliso jää herkästi kakkoseksi. Oma mies tekee juuri tuota ja kyllä ärsyttää, kun itse olen vähemmän sosiaalinen ja jään sitten ihan ulkopuolelle tuon tyyppisissä tilanteissa. Ja olen siitä hänelle sanonutkin. Ei ole kivaa mennä vaikkapa hänen sukujuhliin kun mies itse huitelee ties missä eikä huomaa minua ollenkaan. Myös hänen omat harrastuksensa tahtoo mennä kaiken edelle ja kavereille ei juuri koskaan sanota ei. Olen asiasta sanonut, suuttunut, nalkuttanutkin ja nykyään tilanne onkin parempi, olenko siis kontrolloiva hirviö? En mielestäni, toivon vaan ettei mies pidä minua itsestäänselvyytenä joka aina odottaa kiltisti kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa synnytysjutussa tutulla ei kyllä ollut tilannetajua.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies kyllä vaikuttaa epäterveen huomionhakuiselta.
Ilmeisesti Suomessa ylipäätään se, että haluaa huomiota puolisoltaan on epätervettä ja sairasta. (Erityisesti, jos on mies?) Aloituksessa en näe mitään merkkejä epäterveestä huomionhakuisuudestaan, ainoastaan normaalia ihmisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin on, ei todellakaan kaikilla.
Ymmärrettävää että mies kokee itsensä ulkopuoliseksi jos tosiaan aina jää jokaisen tuttavan kanssa juttelemaan mutta siitä kiukuttelu on lapsellista. Ystävien tapaaminen myös kuuluu elämään ja jos mies ei itse omasta halustaan pidä ystäviinsä yhteyttä niin ei silloin pitäisi myöskään sinun sosiaalinen elämä haitata.
Itse olen huomannut että ne piirteet joihin minussakin ensin ihastutaan, kääntyy viimeistään alkuhuuman haihduttua itseään vastaan. Minussakin ihastutaan itsenäisyyteen ja määrätietoisuuteen. Myöhemmin siitä tulee ongelma kun en pyydäkään apua lamppujen vaihtamiseen tai soittele miehen perään kun baari-ilta venähtää kaverin sohvalle. Sitten alkaa huomion hakeminen ihme tempuilla, peleillä ja kiukuttelulla koska olenkin liian itsenäinen ja liian määrätietoinen eikä minusta saa mitään otetta.
Tässä oli paljon muutakin mm. Ap viettää lapsettomilla viikoilla kaksin kaiken vapaa-ajan miehen kanssa, mies ei halua ap:n tapaavan ystäviään edes sovitusti ja jos sattumalta tapaa, niin juttelu ei ole suotavaa. Voi olla, että kyse ei ole kontrolloinnista, vaan luonne-eroista. Mies on epäsosiaalinen. Kannattaako kahden näin erilaisen olla yhdessä? Sosiaalinen kärsii paljon siitä, jos joutuu nysväämään kaiken ajan toisen kyljessä. Näitä suhteita ei muistella jälkeenpäin lämmöllä, koska ripustautuminen on ahdistavaa.
Omallakin kohdalla olisin jutellut sairaalassa tuttavani kanssa ja odotan myös mieheltä tilannetajua. Uskon kyllä, että myös mies sai ap:lta paljon huomiota. Jos introvertti valitsee sosiaalisen kumppanin, niin kyllä sen kanssa olisi tultava toimeen ilman että yrittää muuttaa toista ihmistä. Kaksi introverttia ehkä löytää keskenään helpommin yhteisen sävelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tuttu on tuollainen kova puhumaan, mutta yleensä minä lopetan keskustelun lyhyeen, jos hän on puolisonsa kanssa liikenteessä. En viitsi toisen läsnäollessa selittää omia asioita saatikka kun hänen ilmeensä näyttää ettei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Otsikkoon vastaus; ei.
Muuta en jaksanut lukea.-M
Sama: Ei
Ap vaikuttaa rasittavalta lörpöttelijältä. Eikä mitään muuta merkkiä "kontrollista" ollut, kuin että mies ei jaksa tuollaista. Ei jatkoon.
N
Hyvä vitsi tuo yleistys
Itse uskon et jos jompikumpi suhteessa pyrkii kontrolloimaan toista, se länsimaissa harvoin on mies.
Nainen
Vierailija kirjoitti:
Tässä oli paljon muutakin mm. Ap viettää lapsettomilla viikoilla kaksin kaiken vapaa-ajan miehen kanssa, mies ei halua ap:n tapaavan ystäviään edes sovitusti ja jos sattumalta tapaa, niin juttelu ei ole suotavaa. Voi olla, että kyse ei ole kontrolloinnista, vaan luonne-eroista. Mies on epäsosiaalinen. Kannattaako kahden näin erilaisen olla yhdessä? Sosiaalinen kärsii paljon siitä, jos joutuu nysväämään kaiken ajan toisen kyljessä. Näitä suhteita ei muistella jälkeenpäin lämmöllä, koska ripustautuminen on ahdistavaa.
Omallakin kohdalla olisin jutellut sairaalassa tuttavani kanssa ja odotan myös mieheltä tilannetajua. Uskon kyllä, että myös mies sai ap:lta paljon huomiota. Jos introvertti valitsee sosiaalisen kumppanin, niin kyllä sen kanssa olisi tultava toimeen ilman että yrittää muuttaa toista ihmistä. Kaksi introverttia ehkä löytää keskenään helpommin yhteisen sävelen.
Puoliso on ekstrovertti, mutta ei hän jää tuollaisissa tilanteissa suustaan kiinni vaan sanoo että soitellaan ja jutellaan lisää.
Vierailija kirjoitti:
Tässä oli paljon muutakin mm. Ap viettää lapsettomilla viikoilla kaksin kaiken vapaa-ajan miehen kanssa, mies ei halua ap:n tapaavan ystäviään edes sovitusti ja jos sattumalta tapaa, niin juttelu ei ole suotavaa. Voi olla, että kyse ei ole kontrolloinnista, vaan luonne-eroista. Mies on epäsosiaalinen. Kannattaako kahden näin erilaisen olla yhdessä? Sosiaalinen kärsii paljon siitä, jos joutuu nysväämään kaiken ajan toisen kyljessä. Näitä suhteita ei muistella jälkeenpäin lämmöllä, koska ripustautuminen on ahdistavaa.
Omallakin kohdalla olisin jutellut sairaalassa tuttavani kanssa ja odotan myös mieheltä tilannetajua. Uskon kyllä, että myös mies sai ap:lta paljon huomiota. Jos introvertti valitsee sosiaalisen kumppanin, niin kyllä sen kanssa olisi tultava toimeen ilman että yrittää muuttaa toista ihmistä. Kaksi introverttia ehkä löytää keskenään helpommin yhteisen sävelen.
Tuo pitää kyllä paikkaansa, että kahden näin erilaisen ihmisen yhteiselo vaatii joustamista ja ymmärrystä molempiin suuntiin. Kirjoitin tuossa aiemmin omasta suhteestani, jossa mies on se ap:n kaltainen. Ei tämä suhde toimisi, jos en olisi joustava ja ymmärtäisi, että mies nyt vaan on tuommoinen sosiaalinen höpöttäjä. Mutta toisaalta myös mies on oppinut ottamaan minua paremmin huomioon, ymmärtää kantani eikä enää lähde joka menoon mukaan mihin pyydetään.
Ap:n tilanteessa ongelmana voi toki olla myös se, että he näkevät toisiaan vaan joka toinen viikko. Toinen joutuu ensin ikävöimään viikon ja sitten puoliso kuitenkin haluaisi nähdä omia kavereitaan, se voi loukata. Mutta kyllähän miehen pitäisi ymmärtää, ettei ap lapsiviikoillaan voi kavereita nähdä... Tilanne vaatisi suoraa, molemminpuolista keskustelua ja ymmärrystä toisen tilanteesta. Jos yhteisymmärrystä ei synny niin hankalaa on. Ei tuo siitä huolimatta kuulosta kontrolloinnilta vaan miehen omalta epävarmuudelta. Mutta ehkä ap ja mies eivät vaan sovi yhteen. Onko suhde muuten niin hyvä, että sen eteen kannattaa nähdä vaivaa?
Olipa hirveetä, et mies kertoi miltä hänestä tuntui! Ja kyllä tuon perusteella kannattaakin tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja sen perusteella kaikkia miehiä yleistää.... huoh. Miten lapsellinen voikaan ihminen olla!
Ap ei osaa asettua toisen asemaan millään. Koko ajan hirveä uho ja näkee uhkana ja kontrollina, kun toinen kertoo oman näkemyksensä.
Onnea vaan seuraaviin kymmeniin suhteisiin. Katkerana voit sitten pulista kaltaistesi kanssa mikä kaikkia miehiä vaivaa...
Eli toisin sanoen sinä määräät mistä ja kenen kanssa jutellaan. Se on hyviä käytöstapoja? Siis jopa kun miehesi on sairaalassa, hän on huonotapainen jos ei juttele iloisena jonkun tuttavasti synnytyksestä ja kuuntele tuttavasti avautumista.
Minusta tuossa tilanteessa huonotapaisin oli se tuttava, mutta ehkä ymmärrettävistä syistä, saattoi olla poissa tolaltaan tms.