Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikilla miehillä tarve kontrolloida naistaan ennemmin tai myöhemmin?
09.05.2021 |
Kysymys siis otsikossa.
Seurustelen neljättä vuotta mieheni kanssa ja nyt näyttää, että sama tuttu kuvio alkaa taas. Mies on huomattavasti vähemmän sosiaalinen ja tekemisissä ihmisten kanssa, minä taas paljon jo työni puolesta. Nyt miestäni on kuulemma alkanut ärsyttämään, miten jään suustani kiinni kaikkien tuttujen kanssa, jos olemme jossain yhdessä ja näen tuttuja. Tämä suusta kiinni jääminen on siis yleensä ihan tervehtimistä ja kuulumisten vaihtamista, mikä nyt mielestäni kuuluu hyviin tapoihin. Mies on siinä vierellä ja näkemässä ja kuulemassa keskustelun eli tietää mistä on kysymys.
Vastikään mies nosti esille aiemman tapahtuman, jolloin hän oli toimenpiteen jälkeen sairaalassa yön yli ja kävin häntä siellä kahvilassa tapaamassa. Siellä ollessamme näin kahvilassa entisen hyvän työkaverini, joka tuli hetkeksi juttelemaan. Heillä oli ollut traumaattinen ja hieman jännittävä synnytys vastikään ja keskustelimme tilanteesta ym. asiaan liittyen. Mies oli tästä kuulemma pahoittanut mielensä miten en huomioinut häntä ollenkaan ja ”läpätin” vaan tuon tuttavani kanssa. Mies oli ollut minulle kuulemma kuin ilmaa... mies oli siis koko ajan mukana ja kuulemassa keskustelun. En olisi ikinä kehdannut olla kuuntelematta tai keskeyttää tuota tuttavaani, kun hän minulle itselleen tärkeästä ja kovastikin kokemuksesta kertoi, minusta se olisi ollut epäasiallista ja röyhkeää. Miehen kanssa olin kahvilassa vielä hyvän aikaa ja ehdittiin kyllä kahden kesken siinä keskustella ja viettää aikaa. Mies oli kuulemma tilanteessa niin kettuuntunut, että jos en olisi kohta lopettanut keskustelua tuon tuttavani kanssa niin hän olisi lähtenyt kävelemään.
Miten siis on, onko oma käytökseni todella jotenkin poikkeuksellista ja miestä kohtaan huonoa tms.? Vai kertooko tämä enemmän miehen liiallisesta tarpeesta kontrolloida minua ja rajoittaa elämääni? Olen eronnut aiemmin pitkästä liitosta, jossa mies pyrki rajoittamaan elämääni oman mielensä mukaan ja hoitamaan asiat niin, että vastuulleni jäi työn ulkopuolella pääosin perheen ja kodin hoito ja kontaktit ystäviin ja mahdollisuudet omiin harrastuksiin/ menoihin olivat hyvin rajalliset. Nyt koen jälleen olevani samankaltaisessa tilanteessa.
Emme asu miehen kanssa yhdessä. Vietän pääosin lapsettomat viikkoni työn ulkopuolella hänen kanssaan ja luonaan. Tästä on alkanut tulla jollain tapaa itsestäänselvyys ja jos noina aikoina minulla olisi aikomus tavata ystäviäni tai tehdä heidän kanssaan jotakin, pahoittaa mies jollain tapaa selvästi mielensä ja se näkyy ikävänä käytöksenä. Mies pitää harvoin kavereihinsa yhteyttä ja toivoisi minun ilmeisesti toimivan samalla tavalla. Kuitenkaan en aio näin toimia. Eron jälkeen päätin etten enää koskaan aio jättää omaa elämääni tai ystäviäni syrjään kenenkään miehen vuoksi tai antaisin toisen enää rajata elämääni niiltä osin.
Paradoksi on myös se, että yleensä minussa ihastutaan sosiaalisuuteeni ja siihen, ”miten helppo kanssani on olla ja keskustella”. Jossain vaiheessa se kuitenkin kääntyy itseäni vastaan ja tätä piirrettä aletaan rajoittaa.
Näkökulmaa tilanteeseen ottaisin mielelläni vastaan? Olenko jälleen miehen kanssa, joka yrittää saada minusta kontrollin?
Kommentit (153)
Minulle tulee mieleen kaverini, joka on tuollainen suustaan kiinni jäävä. Iloinen ja sosiaalinen ja kaikkien kaveri. Se on rasittavaa olla hänen kanssaan missään, kun hän jää juttelemaan kaikkien kanssa 5-10 minuutiksi. Sitä tuntee itsensä kolmanneksi pyöräksi. Rasittavinta siinä on se toistuvuus: se on aina sellaista.
Tämä kaverini asuu maalla ja kauempana ja kun näen häntä, niin olen heillä yötä. Sen vuorokauden aikana vähintään yksi ihminen poikkeaa kylään, tai kaveri vie naapurin juna-asemalle, tai jotain - ja se taas tuntuu siltä, että minua dissataan. Vaikka olenhan siellä koko vuorokauden, mutta silti.
Ei se kaverini koe dissaavani minua, vaan tunne on pääni sisällä. Kun tämä kaverini tulee minun luokseni, niin en varaa siihen yhtään mitään muuta. Ja jos joku tulee kadulla vastaan, niin puhun vain puoli minuuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo kuulostaa aika ripustautumiselta. Miehellä ei ole muuta elämää työn ulkopuolella kuin sinut ja haluaa ettei sinullakaa ole. Juokse tai tee asia selväksi ettei näin voi jatkua.
Väittäsin melkein että omat kokemusket toisinpäin. Nainen alkaa muuttamaan omaa tapaa pyörittää arkea ja kontrolloi omiin tapoihinsa - kun tullaan kipurajalle, alkaa riitaisa vaihe. Enempää en muutu, kompromisseja teen jo - mutta ei riitä.
Ei, kaikilla miehillä ei ole tarve kontrolloida naistaan ennemmin tai myöhemmin.
Sen sijaan sinun nykyisellä puolisolla on jotain ongelmia itsetuntonsa tai persoonallisuutensa kanssa, niin että sinun sosiaalisuutesi ja muu sosiaalinen elämäsi ärsyttää häntä, ja hän käyttäytyy tavalla joka vaikuttaa yritykseltä kontrolloida ja muuttaa sinun käytöstäsi.
Kannatan keskustelua asiasta miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuutta tuo on, huomiosi on hetkellisesti kiinnittynyt johonkin muuhun henkilöön, ja miehesi jää kakkoseksi, eli miehellä on huono itsetunto. Terveellä itsetunnolla varustettu mies ei ole moksiskaan vaikka puhua pulputtaisit päivät ja yöt läpeensä. Lastenhoitajan tuollainen mies tarvitsee eikä naista.
Mustasukkainen tai yksinäinen
Ja tosiaan huono itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälin miestäsi.Teitä turhan lutkuttajia riittää ja sen huomaa yleensä siitä että kaikki muu kärsii kun aika menee muiden seuraamiseen ja juoruamiseen
Se, että pahoitta mielensä, ei ole kontrollointia. Pakottaminen tai manipulointi on kontrollointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että pahoitta mielensä, ei ole kontrollointia. Pakottaminen tai manipulointi on kontrollointia.
Voihan käyttäytymiselläkin manipuloida ja kontrolloida toista. Esim. juuri vaikka näin, että pahoittaa mielensä tai osoittaa mieltään aina, kun toinen ei toimi oman mielen mukaan.
Äitini on tuollainen ihminen eli jokaisen tutun ja osan tuntemattomista kanssa pitää vaihtaa kuulumiset tai jutella. Sosiaalista joo, mutta onko käytös epäkohteliasta muuta seuruetta kohtaan? Menemme esim. museoon, niin hän jää kassan kanssa juttelemaan. Muu seurue siis seisoo odottamassa juttutuokion päättymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että pahoitta mielensä, ei ole kontrollointia. Pakottaminen tai manipulointi on kontrollointia.
Voihan käyttäytymiselläkin manipuloida ja kontrolloida toista. Esim. juuri vaikka näin, että pahoittaa mielensä tai osoittaa mieltään aina, kun toinen ei toimi oman mielen mukaan.
No, se on juuri sitä manipulointia. Ja ei, manipulointiin ei kuulu suostua. Mutta ap voisi kyllä jutella miehen kanssa, mitä toiveita hänellä on ap:lle. Toive voi olla yksinkertaisesti se, että juoruaa vain minuutin silloin kun tilanne tulee, eikä sitä varttia.
Aloituksessa esimerkki koski synnytystä. Mies olisi varmasti paremmin ymmärtänyt tilanteen, jos suusta kiinni jääminen ei olisi päivittäistä.
Ja ei, ap:n ei tarvitse muuttaa itseään, mutta hän voi toisen kunnioittamisessa ottaa toisen huomioon. Ei saa itseään muuttaa, mutta omassa käytöksessään voi tehdä jonkinnkomromissin.
Mies on kontrolloiva, jos hän vaatii koko ajan lisää ja enemmän. Mutta se ei ole kontrolloimista, että ilmaisee omat toiveensa ja pyytää jonkilaista vastaantulemista.
Pitäkää jatkossakin omat asunnot.
Aika kontrolloivaahan tuo on jos ap ei saa ystäviään tavata vapaaviikollansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo kontrollointia, jos kielletään, että aika ja huomio pitäisi antaa vain miehelle. Se kai tuossa on pyrkimys.
Kannattaa keskustella miehen kanssa ja kertoa, että sinua häiritsee tuollainen käytös.
Kontrollointi on hankala termi, mutta eihän ap:n mies ole kieltänyt näkemystä ihmisiä tai viettämästä aikaa näiden kanssa. Hän haluaisin vain huoiota silloin, kun on yhdessä ap:n kanssa. Vähän vaikea siihen on ottaa kantaa - toki kavereita moikataan, mutta kyllä minusta nyt on toisaalta ihan perussettiä huomioita ensisijaisesti treffikumppania ja antaa hyvänpäivän tuttujen ymmärtää, että minulla on nyt seuraa.
Kannattaa esim. huomioia, ettei ap ja mies edes asu yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tuollainen ihminen eli jokaisen tutun ja osan tuntemattomista kanssa pitää vaihtaa kuulumiset tai jutella. Sosiaalista joo, mutta onko käytös epäkohteliasta muuta seuruetta kohtaan? Menemme esim. museoon, niin hän jää kassan kanssa juttelemaan. Muu seurue siis seisoo odottamassa juttutuokion päättymistä.
Tuo on jo vähän eri tilanne, jos jäädään ihan kaikkien kanssa lörpöttelemään. On siinä nyt eroa, jääkö juttelemaan tuttavansa tai ihan kaikkien random kassojenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo kontrollointia, jos kielletään, että aika ja huomio pitäisi antaa vain miehelle. Se kai tuossa on pyrkimys.
Kannattaa keskustella miehen kanssa ja kertoa, että sinua häiritsee tuollainen käytös.
Kontrollointi on hankala termi, mutta eihän ap:n mies ole kieltänyt näkemystä ihmisiä tai viettämästä aikaa näiden kanssa. Hän haluaisin vain huoiota silloin, kun on yhdessä ap:n kanssa. Vähän vaikea siihen on ottaa kantaa - toki kavereita moikataan, mutta kyllä minusta nyt on toisaalta ihan perussettiä huomioita ensisijaisesti treffikumppania ja antaa hyvänpäivän tuttujen ymmärtää, että minulla on nyt seuraa.
Kannattaa esim. huomioia, ettei ap ja mies edes asu yhdessä.
No kyllähän ap kertoi, että mies tykkäsi huonoa siitäkin, jos tapasi ”heidän viikollaan” ystäviään, jotenkin pahoitti siitäkin ajoittain mielensä.
Kuulostaa kyllä hankalalta, jos pitää sen takia laittaa laput silmille ja olla huomioimatta muuta maailmaa, jos sattuu olemaan etäsuhteessa eikä asuta yhdessä. Yhdessäoloaikana pitää omistautua toiselle 24/7, ei ketään tai mitään muuta?
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuutta tuo on, huomiosi on hetkellisesti kiinnittynyt johonkin muuhun henkilöön, ja miehesi jää kakkoseksi, eli miehellä on huono itsetunto. Terveellä itsetunnolla varustettu mies ei ole moksiskaan vaikka puhua pulputtaisit päivät ja yöt läpeensä. Lastenhoitajan tuollainen mies tarvitsee eikä maista.
Minusta on turhauttavaa kulkea ihmisen (puoliso, ystävä, äiti) kanssa jossain niin, että tämä toinen ihminen jää vähän väliä suustaan pitkäksi aikaa kiinni jonkun tutun kanssa. Se on vain rasittavaa ja minusta epäkohteliastakin minua kohtaan.
Tervehtiminen ja lyhyt kuulumistenvaihto on töysin ok.
Silti minua ei kiinnosta rajoittaa pätkääkään puolisoni omia menoja. Tavatkoon kavereitaan ja menköön ryyppyreissuille, en kontrolloi.
Kyse ei siis välttämättä ole kontrolloinnista eikä mustasukkaisuudesta. Ihmisillä on erilaisia käsityksiä toista kunnioittavasta käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo kontrollointia, jos kielletään, että aika ja huomio pitäisi antaa vain miehelle. Se kai tuossa on pyrkimys.
Kannattaa keskustella miehen kanssa ja kertoa, että sinua häiritsee tuollainen käytös.
Kontrollointi on hankala termi, mutta eihän ap:n mies ole kieltänyt näkemystä ihmisiä tai viettämästä aikaa näiden kanssa. Hän haluaisin vain huoiota silloin, kun on yhdessä ap:n kanssa. Vähän vaikea siihen on ottaa kantaa - toki kavereita moikataan, mutta kyllä minusta nyt on toisaalta ihan perussettiä huomioita ensisijaisesti treffikumppania ja antaa hyvänpäivän tuttujen ymmärtää, että minulla on nyt seuraa.
Kannattaa esim. huomioia, ettei ap ja mies edes asu yhdessä.
No kyllähän ap kertoi, että mies tykkäsi huonoa siitäkin, jos tapasi ”heidän viikollaan” ystäviään, jotenkin pahoitti siitäkin ajoittain mielensä.
Kuulostaa kyllä hankalalta, jos pitää sen takia laittaa laput silmille ja olla huomioimatta muuta maailmaa, jos sattuu olemaan etäsuhteessa eikä asuta yhdessä. Yhdessäoloaikana pitää omistautua toiselle 24/7, ei ketään tai mitään muuta?
Minä luulen, että kyse on määrästä, kuinka paljon ap tapaa ystäviään tai lörpöttelee. Ei se ole kiva olla ikuinen kakkonen, että toinen aina priorisoi muut ihmiset.
Jos mies on ”normaali”, niin hän ymmärtää satunnaiset tapaamiset. Mutta normaalikin ihminen tuntee arvottomuutta, jos tuntee aina olevan se, jonka pitää joustaa.
Eri
Ehkä pitäis ymmärtää, että suhteessa on kaikki aika hyvin, jos nahinaa aiheuttaa joku näin vähäinen asia? Paljon ikävämpiäkin juttuja tulee mieleen mitä voisi olla.
Mutta siitä tulee mieleen, että onko suhteessa kaikki hyvin, jos tämmöisestä tulee iso juttu? Että onko raamit pikkusen liian tiukat, jos ja kun tämmöset nousee ärsytyskynnyksen yli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on tuollainen ihminen eli jokaisen tutun ja osan tuntemattomista kanssa pitää vaihtaa kuulumiset tai jutella. Sosiaalista joo, mutta onko käytös epäkohteliasta muuta seuruetta kohtaan? Menemme esim. museoon, niin hän jää kassan kanssa juttelemaan. Muu seurue siis seisoo odottamassa juttutuokion päättymistä.
Tuo on jo vähän eri tilanne, jos jäädään ihan kaikkien kanssa lörpöttelemään. On siinä nyt eroa, jääkö juttelemaan tuttavansa tai ihan kaikkien random kassojenkin kanssa.
Eli kun menemme yhdessä vaikka torille ja toinen keskustelee 4-5 tutun kanssa 5-15 minuuttia kerrallaan, kun muu seurue seisoo odottamassa niin se on sinusta ihan ok? Kohtelias ihminen kertoisi olevansa nyt muiden kanssa tekemässä muuta, että soitellaan tai jutellaan toisella kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa kyllä kontrolloinnilta. Sosiaalisten suhteiden rajoittaminen tai jopa puolison eristäminen parisuhteen ulkoisista ihmissuhteista on tyypillistä väkivaltaisille suhteille.
En nyt tarkoita, että miehesti on sitä tai tätä enkä ottaisi paria kertaa liian raskaasti, mutta seuraisin tilannetta ja jos jatkossa tuntuisi siltä, että mies yrittää eristää minua, lähtisin lätkimään.
Ikävältä ja töykeältä mieheltä kyllä silti kuulostaa.
Jep, näin on. Toisaalta taas miehen menoja on ihan ok rajoittaa, ei niiden luuserikavereiden kanssa saa enää hengailla, kun voi katsoa netflixiä ja mättää karkkia sohvalla illasta toiseen.
Vaikea sanoa yleisellä tasolla tähän mitään. Omasta parisuhteesta voin sanoa sen, että tarve kontrolloida on vaimollani, ei minulla.