Muita joiden elämän ero on pilannut?

Vierailija kirjoitti:

Minun hyvä koulutus ja työpaikka eivät kadonneet minnekään erossa, eikä elintaso laskenut vaan nousi, kun elämää parisuhteen viimeiset vuodet ankeuttanut mies lähti.

Enää ei tarvinnut pelätä tavaroiden hajottamista kiukkukohtauksissa, vastaanottaa spontaaneja kuolemantoivotuksia, odotella miestä pettämisreissuiltaan tai kuunnella, kuinka paljon huonommat vanhemmuustaidot minulla on kuin miehen ah niin täydellisellä, miestään pettävällä rakastajattarella.

Juuri näin! Edelleenkin tuntuu olevan paljon naisia, joilla kaikki on miehen varassa. Elämä jatkuu ihan kivasti kun on koulutus ja ammatti hankittuna.

Minun elämäni pilasi vanhempieni ero ja heidän uudet surkeat kumppaninsa ollessani vaikeassa iässä ja muutenkin jo yksinäinen 15v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin ottaa. Yritin onnistua. Tein. Nyt mennyt 6 vuotta ja kaikki raunioina

Kannattiko rakentaa elämä pelkästään miehen varaan? Toivottavasti nykynuoriso ymmärtää paremmin.

Minkä varaan elämä pitäisi rakentaa? Meillä oli yritys, joka meni samalla. Lapset oireilevat vaikeaa eroa ja minä en enää jaksa.

Älä luovuta! Onko sulla koulutus ja työpaikka? Jos ei, niin sille asialle pitää tehdä jotain. Joskus joutuu aloittamaan tyhjästä, mutta se ei ole maailman loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun hyvä koulutus ja työpaikka eivät kadonneet minnekään erossa, eikä elintaso laskenut vaan nousi, kun elämää parisuhteen viimeiset vuodet ankeuttanut mies lähti.

Enää ei tarvinnut pelätä tavaroiden hajottamista kiukkukohtauksissa, vastaanottaa spontaaneja kuolemantoivotuksia, odotella miestä pettämisreissuiltaan tai kuunnella, kuinka paljon huonommat vanhemmuustaidot minulla on kuin miehen ah niin täydellisellä, miestään pettävällä rakastajattarella.

Juuri näin! Edelleenkin tuntuu olevan paljon naisia, joilla kaikki on miehen varassa. Elämä jatkuu ihan kivasti kun on koulutus ja ammatti hankittuna.

Mutta mikä saa meidä otaksumaan, että Ap olisi nainen eikä mies. - Näin miehenä olen ollut laittavinanai merkille, että ilman kumppania eläminen on meille miehille -yksinkertaistaen- monintavoin haastavampaa kuin naisille. Vaan miksi näin? En tiedä. 

En ole eronnut, mutta tunnen monia jotka ovat eronneet. Elämä on edelleen sekaisin.

Kumpi halusi erota?

Ongelmat johtuvat pääosin siitä, että et ole hyväksynyt etkä sen vuoksi myöskään käsitellyt eroa millään tavalla. Olet jäänyt vellomaan eroon ja eron aiheuttamiin ahdistaviin tunteisiin ja luultavasti lapset oireilevat enemmänkin sitä. Kodin ilmapiiri on varmasti melko ankea mikäli edelleen vuosien jälkeen et ole päässyt omassa elämässäsi yhtään eteenpäin eron jälkeen.

Tarvit ulkopuolista apua eron läpikäymiseen ja sen prosessointiin, jos haluat vielä päästä elämässäsi eteenpäin. Muuten jäät luultavasti lopuksi elämääsi kiinni noihin katkeriin ajatuksiin ja tunteisiin. Hae apua, jotta pystyt hyväksymään eron ja sen tosiasian ettei elämä palaa enää ennalleen. Mutta siitä voi silti tulla vielä hyvää. Eikä sitä tee se, että saat uuden miehen, uutta tavaraa, uuden mökin tai mitään muutakaan materiaalista. Vaan itsesi ja elämäsi ehjäksi. Jos kuitenkin aiot jatkossakin perustaa onnesi materian nojaan niin luultavasti onnea et tulee siinä tapauksessa koskaan saavuttamaan. Ihmismieli kun tahtoo toimia niin, että se haluaa aina lisää ja koskaan ei ole tarpeeksi. Kannattaa siis myös todella miettiä, mitä se onni oikeasti on.

Pilasi täälläkin, siltä ainakin tuntuu. Erosta useampi vuosi, exä muutti juuri uuden naisen kanssa yhteen, hehkuttaa häntä ympäriinsä kuin tehdäkseen kaikille selväksi että uusi on niin paljon parempi kuin se entinen. Ehkä se onkin. Mulla menee aika huonosti enkä ole päässyt yli mistään. Osaan ajatella vain sitä että olen menettänyt kaiken eikä tämä ole mikään hieno uusi alku vaan loppu, tuntuu että olen mennyt niin pohjalle ettei sieltä enää nousta. Tuskin saan enää mitään hyvää elämää tai onnea enkä kyllä sitä ansaitsekaan. No mikäpäs tässä kituuttaessa, ehkä se raja tulee joskus vastaan. On kyllä kirje kirjoitettu valmiiksi exälle ja toivon että joku sen hänelle toimittaa kun löytää jälkeeni.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei varmaan ole ero, vaan se, että et pärjää itseksesi. Siinä on se työstettävä asia. Sorry, et varmasti halunnut kuulla tätä.

Hyvin ilmaisit asian, joka on ongelman ydin, jos ei erosta pääse yli. Itsenäistyä pitää taloudellisesti, pitää osata tehdä asioita, hoitaa yksin myös lapsia, pitää huolta omasta hyvinvoinnista jne... Ei tuu jatkossa edes jäätyä ihmissuhteisiin, jotka eivät toimi.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi halusi erota?

Tuo on tärkeä ( olennainen) seikka lukijoille, jotka kertovat kärsineensä erosta ja kärsivät edelleen. Onko itse ollut jättäjä vai onko jätetty?

Vierailija kirjoitti:

Pilasi täälläkin, siltä ainakin tuntuu. Erosta useampi vuosi, exä muutti juuri uuden naisen kanssa yhteen, hehkuttaa häntä ympäriinsä kuin tehdäkseen kaikille selväksi että uusi on niin paljon parempi kuin se entinen. Ehkä se onkin. Mulla menee aika huonosti enkä ole päässyt yli mistään. Osaan ajatella vain sitä että olen menettänyt kaiken eikä tämä ole mikään hieno uusi alku vaan loppu, tuntuu että olen mennyt niin pohjalle ettei sieltä enää nousta. Tuskin saan enää mitään hyvää elämää tai onnea enkä kyllä sitä ansaitsekaan. No mikäpäs tässä kituuttaessa, ehkä se raja tulee joskus vastaan. On kyllä kirje kirjoitettu valmiiksi exälle ja toivon että joku sen hänelle toimittaa kun löytää jälkeeni.

Etkai semmoselle nilkille mitään kirjeitä kirjoittele.

Lue vaikka kirjaa niin aika kuluu hyödyllisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Pilasi täälläkin, siltä ainakin tuntuu. Erosta useampi vuosi, exä muutti juuri uuden naisen kanssa yhteen, hehkuttaa häntä ympäriinsä kuin tehdäkseen kaikille selväksi että uusi on niin paljon parempi kuin se entinen. Ehkä se onkin. Mulla menee aika huonosti enkä ole päässyt yli mistään. Osaan ajatella vain sitä että olen menettänyt kaiken eikä tämä ole mikään hieno uusi alku vaan loppu, tuntuu että olen mennyt niin pohjalle ettei sieltä enää nousta. Tuskin saan enää mitään hyvää elämää tai onnea enkä kyllä sitä ansaitsekaan. No mikäpäs tässä kituuttaessa, ehkä se raja tulee joskus vastaan. On kyllä kirje kirjoitettu valmiiksi exälle ja toivon että joku sen hänelle toimittaa kun löytää jälkeeni.

Mene juttelemaan ammatti-ihmiselle, mielellään mahdollisimman pian! Sun täytyy irrottautua eksästä, muuten et pääse eteenpäin. Ehkä maiseman vaihto tekisi hyvää? Uusi työ tai opiskelupaikka? Älä missään nimessä kyttää eksän tai uuden naisen tekemisiä missään somessa, moni tekee tuon virheen, itsekin tein sen aikoinaan. Nykyäään asun eri kaupungissa enkä enää tiedä eksän touhuista mitään. Uusi miesystäväkin löytyi.

Niin, tähän ei moni muu uskalla myöntää. Ymmärrän hyvin. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä, koska olisin henkisesti kuollut kylmässä liitossa. Olisin tullut hulluksi, joten lasten kannalta oli pakko lähteä.

Minä olen eron jälkeen saanut uuden parisuhteen, joka perustuu rakkaudelle. Se toki on aika korvaamatonta. Mutta erossa menetin silti paljon: ydinperhe tai ylipäätänsä kahden aikuisen perhe on ikuisesti poissuljettu, jos nykyisen miehen kanssa haluan jatkaa. Isompi lapsi oireilee eroa. Tienaan ihan hyvin, silti taloudessa on tiukempaa yksin. Tietynlainen epävarmuus iskee, kun tajuaa olevansa yksin taloudesta ja arjesta vastuussa. Mitä jos sairastun, kuka meidät sitten elättää? Eron myötä elämästä on myös poistunut ihmisiä, ja parisuhteesta huolimatta olen ihan eri tavalla yksin, yksinäinenkin. Jaetaan elämän ilot ja hauskat hetket, muttei sitä jokapäiväistä arkea.

Joten paljosta olen luopunut, vaikka ero oikea ratkaisu olikin. Jonkinlainen haikeus tästä menetyksestä varmaan seuraa hautaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Pilasi täälläkin, siltä ainakin tuntuu. Erosta useampi vuosi, exä muutti juuri uuden naisen kanssa yhteen, hehkuttaa häntä ympäriinsä kuin tehdäkseen kaikille selväksi että uusi on niin paljon parempi kuin se entinen. Ehkä se onkin. Mulla menee aika huonosti enkä ole päässyt yli mistään. Osaan ajatella vain sitä että olen menettänyt kaiken eikä tämä ole mikään hieno uusi alku vaan loppu, tuntuu että olen mennyt niin pohjalle ettei sieltä enää nousta. Tuskin saan enää mitään hyvää elämää tai onnea enkä kyllä sitä ansaitsekaan. No mikäpäs tässä kituuttaessa, ehkä se raja tulee joskus vastaan. On kyllä kirje kirjoitettu valmiiksi exälle ja toivon että joku sen hänelle toimittaa kun löytää jälkeeni.

Tuo hehkuttaminen on kyllä törkeää. Minulla siis sama kokemus. Eksä hehkutti, miten eri monella tavalla uusi nainen on parempi kuin minä.

Oloani helpotti se, kun tajusin, että tervepäinen ei lyö lyötyä.

Täällä myös kokemus hehkuttajasta ja sama oivallus: mieleltään terve ei toimi tuolla tavalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pilasi täälläkin, siltä ainakin tuntuu. Erosta useampi vuosi, exä muutti juuri uuden naisen kanssa yhteen, hehkuttaa häntä ympäriinsä kuin tehdäkseen kaikille selväksi että uusi on niin paljon parempi kuin se entinen. Ehkä se onkin. Mulla menee aika huonosti enkä ole päässyt yli mistään. Osaan ajatella vain sitä että olen menettänyt kaiken eikä tämä ole mikään hieno uusi alku vaan loppu, tuntuu että olen mennyt niin pohjalle ettei sieltä enää nousta. Tuskin saan enää mitään hyvää elämää tai onnea enkä kyllä sitä ansaitsekaan. No mikäpäs tässä kituuttaessa, ehkä se raja tulee joskus vastaan. On kyllä kirje kirjoitettu valmiiksi exälle ja toivon että joku sen hänelle toimittaa kun löytää jälkeeni.

Mene juttelemaan ammatti-ihmiselle, mielellään mahdollisimman pian! Sun täytyy irrottautua eksästä, muuten et pääse eteenpäin. Ehkä maiseman vaihto tekisi hyvää? Uusi työ tai opiskelupaikka? Älä missään nimessä kyttää eksän tai uuden naisen tekemisiä missään somessa, moni tekee tuon virheen, itsekin tein sen aikoinaan. Nykyäään asun eri kaupungissa enkä enää tiedä eksän touhuista mitään. Uusi miesystäväkin löytyi.

Juttelenkin, mutta siitä ei tunnu olevan hyötyä. Minä puhun, hän kysyy joskus kysymyksen. Vuorovaikutus on vähempää kuun jos ystävälle puhuisi. Maisemanvaihto olisi hyvä mutta ei tällä hetkellä mahdollinen. Uusia töitä ei tuosta vain alallani saa ja suoraan sanoen ei ole jaksamista eikä rohkeutta myllätä vielä jäljellä olevan elämänsä rippeitä ihan päälaelleen, masennus ja ahdistus vaivaavat. Hyvä että sinä pääsit uusiin kuvioihin ja elämä on mennyt eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmat johtuvat pääosin siitä, että et ole hyväksynyt etkä sen vuoksi myöskään käsitellyt eroa millään tavalla. Olet jäänyt vellomaan eroon ja eron aiheuttamiin ahdistaviin tunteisiin ja luultavasti lapset oireilevat enemmänkin sitä. Kodin ilmapiiri on varmasti melko ankea mikäli edelleen vuosien jälkeen et ole päässyt omassa elämässäsi yhtään eteenpäin eron jälkeen.

Tarvit ulkopuolista apua eron läpikäymiseen ja sen prosessointiin, jos haluat vielä päästä elämässäsi eteenpäin. Muuten jäät luultavasti lopuksi elämääsi kiinni noihin katkeriin ajatuksiin ja tunteisiin. Hae apua, jotta pystyt hyväksymään eron ja sen tosiasian ettei elämä palaa enää ennalleen. Mutta siitä voi silti tulla vielä hyvää. Eikä sitä tee se, että saat uuden miehen, uutta tavaraa, uuden mökin tai mitään muutakaan materiaalista. Vaan itsesi ja elämäsi ehjäksi. Jos kuitenkin aiot jatkossakin perustaa onnesi materian nojaan niin luultavasti onnea et tulee siinä tapauksessa koskaan saavuttamaan. Ihmismieli kun tahtoo toimia niin, että se haluaa aina lisää ja koskaan ei ole tarpeeksi. Kannattaa siis myös todella miettiä, mitä se onni oikeasti on.

Mitä se onni sinusta on? Mitä tarkoittaa "saada itsesi ja elämäsi ehjäksi", noin niin kuin käytännössä. 

Tiedän tuon tunteesi ap. Vähitellen olen pakottanut itseäni kääntämään katsettani pois menetetystä, miettimään, mitä sain tilalle. Menetin ihmisen, jonka kanssa ajattelin viettää kumppanina loppuelämän. Löysin aikuisen rakkauden ja seksin uudestaan, aivan eri sfäärin, kuin koskaan ennen. Menetin toisen arkivanhemman, löysin oman, rennomman tavan toimia vanhempana. Menetin talon ja todella hävisin erossa taloudellisesti, löysin uuden, paremman työn ja kodin, jota en edes halua omistaa. Menetin tutut rutiinit ja turvallisuuden tunteen, löysin elämännälkäni ja seikkailunhaluni. Ajattelen, että ehkä ensin piti vihata, surra ja tuntea, ettei mistään tule enää mitään, jotta jossain vaiheessa pystyi jatkamaan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Minun hyvä koulutus ja työpaikka eivät kadonneet minnekään erossa, eikä elintaso laskenut vaan nousi, kun elämää parisuhteen viimeiset vuodet ankeuttanut mies lähti.

Enää ei tarvinnut pelätä tavaroiden hajottamista kiukkukohtauksissa, vastaanottaa spontaaneja kuolemantoivotuksia, odotella miestä pettämisreissuiltaan tai kuunnella, kuinka paljon huonommat vanhemmuustaidot minulla on kuin miehen ah niin täydellisellä, miestään pettävällä rakastajattarella.

No, ehkä se sun exäkään ei siinä liitossa hyvin voinut ja kun ei osannut käsitellä kipeitä asioita kypsästi, niin sitten käyttäytyi noin kusipäisesti sinua kohtaan.

Monelle olisi ollut selvästi parempi, jos ei olisi koskaan eksynyt avioliittoon, vaan olisi elänyt sinkkuna kaikki vuodet ja vuosikymmenet. Korkeintaan olisi ollut jotain lyhkäsiä seurustelusuhteita ilman kihlauksiakaan. Niistä olisi sitten fiksuna oivaltanut, että ei hyvä perkele sentään että jos nämäkin ovat tämmöisiä, niin ei se suhde ainakaan avoliitolla ja naimisiin menolla paremmaksi muutu. Siinä on kuitenkin ne kaksi enemmän tai vähemmän erilaista ihmistä yhdessä, eikä ne muuksi muutu, on se sitten kuukauden kestävä seksisuhde, vuosia kestävä kihlaus tai on se sitten avioliitto. Kumppani ei papin aamenella muuksi muutu.

Olen minäkin saanut ja saavutanut eron jälkeen asioita. Minulla on työpaikka, koti, uusi ihmissuhde. Mutta mikään ei pysy kasassa. Olin rakentanut elämäni. Se vietiin pois. Koti, yritys, perhe, koko sosiaalinen verkko niiden ympärillä. Pitkä liitto ja yhteinen elämä meillä molemmilla. Ero oli ruma. Minä jätetty. Minä oireilen menetyksen lisäksi henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Selvää vainoamista, joka onneksi on jo vihdoin loppumassa. Lapset oireilevat tietysti minun tuskaani ja katkeruuttani. Mutta vahvasti myös sitä mitä toinen vanhempi heille teki ja tekee edelleen. Ap