Muita joiden elämän ero on pilannut?

Ei ero pilaa yhtään mitään muuta kuin materialistisen elämän. Mitä helvet.tiä teillä pitäisi olla kasassa, että osaisitte nauttia elämästänne? Kasvakaa aikuisiksi!

Vierailija kirjoitti:

Ei ero pilaa yhtään mitään muuta kuin materialistisen elämän. Mitä helvet.tiä teillä pitäisi olla kasassa, että osaisitte nauttia elämästänne? Kasvakaa aikuisiksi!

Enemmän pitää olla kuin ystävillä ja tutuilla. Sellaisia osa ihmisistä on, sukupuolista en tässä mainitse.

Älkää jääkö parisuhteessakaan toisen varaan, vaan yrittäkää elää itsenäisesti. Oma talous kannattaa myös turvata. Erossa ei hajoa vain oma elämä, vaan myös lasten elämältä menee pohja. Jokainen on vastuussa lapsistaan ja heidän turvallisuuden tunteestaan.

..mutta kun mulle kuuluu enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ei ero pilaa yhtään mitään muuta kuin materialistisen elämän. Mitä helvet.tiä teillä pitäisi olla kasassa, että osaisitte nauttia elämästänne? Kasvakaa aikuisiksi!

Hmmm. Ero pilaa ydinperheen ja lasten ehjän perheen lisäksi uskomuksia: olen ole rakastettava, en ole riittävä, en kelpaa. Pahinta tämä on jätetylle. Ja erosta selviäminen on erityisen vaikeaa, jos on ollut emotionaalisesti riippuvainen toisesta ihmisestä.

APn vaikea ero = on ollut itse se vaikeuttaja :)

Näin naapurina ihmettelen sitä, että eroihmiset eivät huomaa itse pilaavansa lastensa elämää. Naapurin nainen vaihtoi miehen lennosta, siis kirjaimellisesti samalla viikolla kuin aviomies muutti ulos, ja alkoivat elää uusperhe-elämää yhteensä viiden (!) 5-11 v lapsen kanssa. Lapset kyllä leikkivät ihan hyvin yhdessä, mutta teini-ikään tullessa kaikki viisi halusivat muuttaa pois toisen vanhemmat luokse. Naapurin rouva itse ei ymmärrä lainkaan, miksi kukaan lapsista ei viihdy heillä. Minä ymmärrän. Seinän läpi kuuluu kamalia tappelun ääniä monta kertaa viikossa….

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ero pilaa yhtään mitään muuta kuin materialistisen elämän. Mitä helvet.tiä teillä pitäisi olla kasassa, että osaisitte nauttia elämästänne? Kasvakaa aikuisiksi!

Hmmm. Ero pilaa ydinperheen ja lasten ehjän perheen lisäksi uskomuksia: olen ole rakastettava, en ole riittävä, en kelpaa. Pahinta tämä on jätetylle. Ja erosta selviäminen on erityisen vaikeaa, jos on ollut emotionaalisesti riippuvainen toisesta ihmisestä.

Ero ei tuota pilaa, vaan aikuisten käytös, ero on seurausta tuosta! Uskomukset on uskomuksia, eivätkä mitään totuuksia. Riippuvuudet on riippuvuuksia ja niistä on hyvä päästäkkin eroon. Tajutkohan elämästä vielä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Näin naapurina ihmettelen sitä, että eroihmiset eivät huomaa itse pilaavansa lastensa elämää. Naapurin nainen vaihtoi miehen lennosta, siis kirjaimellisesti samalla viikolla kuin aviomies muutti ulos, ja alkoivat elää uusperhe-elämää yhteensä viiden (!) 5-11 v lapsen kanssa. Lapset kyllä leikkivät ihan hyvin yhdessä, mutta teini-ikään tullessa kaikki viisi halusivat muuttaa pois toisen vanhemmat luokse. Naapurin rouva itse ei ymmärrä lainkaan, miksi kukaan lapsista ei viihdy heillä. Minä ymmärrän. Seinän läpi kuuluu kamalia tappelun ääniä monta kertaa viikossa….

Kaikki eroihmiset ei toimi noin. Minun oli pakko erota, koska en halunnut lapsen kasvavan riitaisassa perheessä. Ex-vaimolla oli lapsen syntymän jälkeen pahoja ongelmia ja ne sitten purkaantuivat tavaroiden heittelynä ja solvaamisena. Olisiko minun pitänyt jäädä suhteeseen missä oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa? Olisiko tuollaisessa kodissa lapsen hyvä kasvaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin naapurina ihmettelen sitä, että eroihmiset eivät huomaa itse pilaavansa lastensa elämää. Naapurin nainen vaihtoi miehen lennosta, siis kirjaimellisesti samalla viikolla kuin aviomies muutti ulos, ja alkoivat elää uusperhe-elämää yhteensä viiden (!) 5-11 v lapsen kanssa. Lapset kyllä leikkivät ihan hyvin yhdessä, mutta teini-ikään tullessa kaikki viisi halusivat muuttaa pois toisen vanhemmat luokse. Naapurin rouva itse ei ymmärrä lainkaan, miksi kukaan lapsista ei viihdy heillä. Minä ymmärrän. Seinän läpi kuuluu kamalia tappelun ääniä monta kertaa viikossa….

Kaikki eroihmiset ei toimi noin. Minun oli pakko erota, koska en halunnut lapsen kasvavan riitaisassa perheessä. Ex-vaimolla oli lapsen syntymän jälkeen pahoja ongelmia ja ne sitten purkaantuivat tavaroiden heittelynä ja solvaamisena. Olisiko minun pitänyt jäädä suhteeseen missä oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa? Olisiko tuollaisessa kodissa lapsen hyvä kasvaa?

Tuo on ihan hyvä syy erota. Kunpa naapurikin tajuaisi sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ero pilaa yhtään mitään muuta kuin materialistisen elämän. Mitä helvet.tiä teillä pitäisi olla kasassa, että osaisitte nauttia elämästänne? Kasvakaa aikuisiksi!

Hmmm. Ero pilaa ydinperheen ja lasten ehjän perheen lisäksi uskomuksia: olen ole rakastettava, en ole riittävä, en kelpaa. Pahinta tämä on jätetylle. Ja erosta selviäminen on erityisen vaikeaa, jos on ollut emotionaalisesti riippuvainen toisesta ihmisestä.

Ero ei tuota pilaa, vaan aikuisten käytös, ero on seurausta tuosta! Uskomukset on uskomuksia, eivätkä mitään totuuksia. Riippuvuudet on riippuvuuksia ja niistä on hyvä päästäkkin eroon. Tajutkohan elämästä vielä mitään?

Sinä varmaan olet eronnut, kun olet noin hyökkäävä ja syyllistävä. Tai jos et vielä ole, niin kohta olet. Tajuatko itse, miten tuhoavaa tuollainen puhetapa on?

Jokaisen ihmisen kannattaa muistaa olevansa ensisijaisesti yksilö. Useat parisuhteessa elävät unohtavat itsensä. On vain me, eikä minä. Se ei ole tervettä, että puolisoilla ei ole mitään omaa. Ei omaa työtä, harrastusta, ystäviä. Kaikkia munia ei todellakaan kannata laittaa samaan koriin. Minä olen ollut yhdessä puolisoni kanssa 20 vuotta ja lapsia on useita yhteisiä. Koko ajan meillä on ollut omat rahat, oma omaisuus, työt ja harrastukset. Me emme ole millään tasolla riippuvaisia toisistamme, vaan kumpikin on säilyttänyt itsenäisyytensä. Kaikki asiat saadaan hyvin soviteltua ja riitaa ei ole oikeastaan koskaan. Muistakaa, että jokainen meistä on arvokas yksilö jota ei toisen sovi polkea alleen. Itsekunnioitusta peliin myös parisuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ero pilaa yhtään mitään muuta kuin materialistisen elämän. Mitä helvet.tiä teillä pitäisi olla kasassa, että osaisitte nauttia elämästänne? Kasvakaa aikuisiksi!

Hmmm. Ero pilaa ydinperheen ja lasten ehjän perheen lisäksi uskomuksia: olen ole rakastettava, en ole riittävä, en kelpaa. Pahinta tämä on jätetylle. Ja erosta selviäminen on erityisen vaikeaa, jos on ollut emotionaalisesti riippuvainen toisesta ihmisestä.

Ero ei tuota pilaa, vaan aikuisten käytös, ero on seurausta tuosta! Uskomukset on uskomuksia, eivätkä mitään totuuksia. Riippuvuudet on riippuvuuksia ja niistä on hyvä päästäkkin eroon. Tajutkohan elämästä vielä mitään?

Sinä varmaan olet eronnut, kun olet noin hyökkäävä ja syyllistävä. Tai jos et vielä ole, niin kohta olet. Tajuatko itse, miten tuhoavaa tuollainen puhetapa on?

En ole ja avoin ja suora kommunikaatio on suhteemme perusta. Tuo mitä sinä teet on vahingollista, eli oletat asioita virheellisesti. Ongelmiin pitää puuttua mahdollisimman pian, vaikka se tekisikin joskus kipeää, asiallisesti keskustellen tietenkin. Hyssyttele sinä, mutta uskomukset ja riippuvuudet ei ole mitään hyviä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ero pilaa yhtään mitään muuta kuin materialistisen elämän. Mitä helvet.tiä teillä pitäisi olla kasassa, että osaisitte nauttia elämästänne? Kasvakaa aikuisiksi!

Hmmm. Ero pilaa ydinperheen ja lasten ehjän perheen lisäksi uskomuksia: olen ole rakastettava, en ole riittävä, en kelpaa. Pahinta tämä on jätetylle. Ja erosta selviäminen on erityisen vaikeaa, jos on ollut emotionaalisesti riippuvainen toisesta ihmisestä.

Ero ei tuota pilaa, vaan aikuisten käytös, ero on seurausta tuosta! Uskomukset on uskomuksia, eivätkä mitään totuuksia. Riippuvuudet on riippuvuuksia ja niistä on hyvä päästäkkin eroon. Tajutkohan elämästä vielä mitään?

Sinä varmaan olet eronnut, kun olet noin hyökkäävä ja syyllistävä. Tai jos et vielä ole, niin kohta olet. Tajuatko itse, miten tuhoavaa tuollainen puhetapa on?

En ole ja avoin ja suora kommunikaatio on suhteemme perusta. Tuo mitä sinä teet on vahingollista, eli oletat asioita virheellisesti. Ongelmiin pitää puuttua mahdollisimman pian, vaikka se tekisikin joskus kipeää, asiallisesti keskustellen tietenkin. Hyssyttele sinä, mutta uskomukset ja riippuvuudet ei ole mitään hyviä juttuja.

Olen aivan samaa mieltä, että valheelliset uskomukset ja riippuvuudet eivät ole hyvä juttu, mutta fakta kuitenkin on se, että suurimmalla osalla sellaisia on. Jos kaikki menisivät terapiaan, niin löytäisivät itsestään jonkin valheellisen uskomuksen. Kaikki me olemme kotivammaisia. Ja mitä suuremmat uskomukset ja riippuvuudet ovat, sitä vaikeampaa on erosta selviäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ero pilaa yhtään mitään muuta kuin materialistisen elämän. Mitä helvet.tiä teillä pitäisi olla kasassa, että osaisitte nauttia elämästänne? Kasvakaa aikuisiksi!

Hmmm. Ero pilaa ydinperheen ja lasten ehjän perheen lisäksi uskomuksia: olen ole rakastettava, en ole riittävä, en kelpaa. Pahinta tämä on jätetylle. Ja erosta selviäminen on erityisen vaikeaa, jos on ollut emotionaalisesti riippuvainen toisesta ihmisestä.

Ero ei tuota pilaa, vaan aikuisten käytös, ero on seurausta tuosta! Uskomukset on uskomuksia, eivätkä mitään totuuksia. Riippuvuudet on riippuvuuksia ja niistä on hyvä päästäkkin eroon. Tajutkohan elämästä vielä mitään?

Sinä varmaan olet eronnut, kun olet noin hyökkäävä ja syyllistävä. Tai jos et vielä ole, niin kohta olet. Tajuatko itse, miten tuhoavaa tuollainen puhetapa on?

En ole ja avoin ja suora kommunikaatio on suhteemme perusta. Tuo mitä sinä teet on vahingollista, eli oletat asioita virheellisesti. Ongelmiin pitää puuttua mahdollisimman pian, vaikka se tekisikin joskus kipeää, asiallisesti keskustellen tietenkin. Hyssyttele sinä, mutta uskomukset ja riippuvuudet ei ole mitään hyviä juttuja.

Olen aivan samaa mieltä, että valheelliset uskomukset ja riippuvuudet eivät ole hyvä juttu, mutta fakta kuitenkin on se, että suurimmalla osalla sellaisia on. Jos kaikki menisivät terapiaan, niin löytäisivät itsestään jonkin valheellisen uskomuksen. Kaikki me olemme kotivammaisia. Ja mitä suuremmat uskomukset ja riippuvuudet ovat, sitä vaikeampaa on erosta selviäminen.

Fakta on myös että niistä pitää pystyä keslustelemaan ja ne voi myös hyväksyä. Hyssytteleminen on tuhon tie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ero pilaa yhtään mitään muuta kuin materialistisen elämän. Mitä helvet.tiä teillä pitäisi olla kasassa, että osaisitte nauttia elämästänne? Kasvakaa aikuisiksi!

Hmmm. Ero pilaa ydinperheen ja lasten ehjän perheen lisäksi uskomuksia: olen ole rakastettava, en ole riittävä, en kelpaa. Pahinta tämä on jätetylle. Ja erosta selviäminen on erityisen vaikeaa, jos on ollut emotionaalisesti riippuvainen toisesta ihmisestä.

Ero ei tuota pilaa, vaan aikuisten käytös, ero on seurausta tuosta! Uskomukset on uskomuksia, eivätkä mitään totuuksia. Riippuvuudet on riippuvuuksia ja niistä on hyvä päästäkkin eroon. Tajutkohan elämästä vielä mitään?

Sinä varmaan olet eronnut, kun olet noin hyökkäävä ja syyllistävä. Tai jos et vielä ole, niin kohta olet. Tajuatko itse, miten tuhoavaa tuollainen puhetapa on?

En ole ja avoin ja suora kommunikaatio on suhteemme perusta. Tuo mitä sinä teet on vahingollista, eli oletat asioita virheellisesti. Ongelmiin pitää puuttua mahdollisimman pian, vaikka se tekisikin joskus kipeää, asiallisesti keskustellen tietenkin. Hyssyttele sinä, mutta uskomukset ja riippuvuudet ei ole mitään hyviä juttuja.

Olen aivan samaa mieltä, että valheelliset uskomukset ja riippuvuudet eivät ole hyvä juttu, mutta fakta kuitenkin on se, että suurimmalla osalla sellaisia on. Jos kaikki menisivät terapiaan, niin löytäisivät itsestään jonkin valheellisen uskomuksen. Kaikki me olemme kotivammaisia. Ja mitä suuremmat uskomukset ja riippuvuudet ovat, sitä vaikeampaa on erosta selviäminen.

Fakta on myös että niistä pitää pystyä keslustelemaan ja ne voi myös hyväksyä. Hyssytteleminen on tuhon tie.

Ei niitä tahalleen hyssytellä, vaan ongelmia ei tunnisteta eikä tiedosteta. Siksi niistä on vaikea parantuakin.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt kaikki ole mennyt, mutta elintaso tuskin koskaan palaa samalla tasolle. Syystä että todennäköisesti en enää ikinä uskalla laittaa elämääni yhteen toisen kanssa niin että olisi yhteinen koti, kesämökki jne pelit ja vehkeet.

Tästä eteenpäin jos jotain on niin ne on mun. Eikä kenenkään kanssa yhteisiä. Sillä tavalla perusluottamus on erosta järkkynyt, että en enää samalla tavalla luota ihmisiin, muuta kuin siihen että minä pärjään ja osaan ihan itse.

Kyllähän sinä voit omistaa talon ja hän mökin, miksi ne kaikki yhteisiä pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ero pilaa yhtään mitään muuta kuin materialistisen elämän. Mitä helvet.tiä teillä pitäisi olla kasassa, että osaisitte nauttia elämästänne? Kasvakaa aikuisiksi!

Hmmm. Ero pilaa ydinperheen ja lasten ehjän perheen lisäksi uskomuksia: olen ole rakastettava, en ole riittävä, en kelpaa. Pahinta tämä on jätetylle. Ja erosta selviäminen on erityisen vaikeaa, jos on ollut emotionaalisesti riippuvainen toisesta ihmisestä.

Ero ei tuota pilaa, vaan aikuisten käytös, ero on seurausta tuosta! Uskomukset on uskomuksia, eivätkä mitään totuuksia. Riippuvuudet on riippuvuuksia ja niistä on hyvä päästäkkin eroon. Tajutkohan elämästä vielä mitään?

Sinä varmaan olet eronnut, kun olet noin hyökkäävä ja syyllistävä. Tai jos et vielä ole, niin kohta olet. Tajuatko itse, miten tuhoavaa tuollainen puhetapa on?

En ole ja avoin ja suora kommunikaatio on suhteemme perusta. Tuo mitä sinä teet on vahingollista, eli oletat asioita virheellisesti. Ongelmiin pitää puuttua mahdollisimman pian, vaikka se tekisikin joskus kipeää, asiallisesti keskustellen tietenkin. Hyssyttele sinä, mutta uskomukset ja riippuvuudet ei ole mitään hyviä juttuja.

Olen aivan samaa mieltä, että valheelliset uskomukset ja riippuvuudet eivät ole hyvä juttu, mutta fakta kuitenkin on se, että suurimmalla osalla sellaisia on. Jos kaikki menisivät terapiaan, niin löytäisivät itsestään jonkin valheellisen uskomuksen. Kaikki me olemme kotivammaisia. Ja mitä suuremmat uskomukset ja riippuvuudet ovat, sitä vaikeampaa on erosta selviäminen.

Lisään vielä, että se erosta selviytyminen on jokaisen omalla vastuulla! Ei siitä voi syyllistää muita, eikä kukaan voi kyseenalaistaa eron syitä, ne on jokaisen henkilökohtaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ero pilaa yhtään mitään muuta kuin materialistisen elämän. Mitä helvet.tiä teillä pitäisi olla kasassa, että osaisitte nauttia elämästänne? Kasvakaa aikuisiksi!

Hmmm. Ero pilaa ydinperheen ja lasten ehjän perheen lisäksi uskomuksia: olen ole rakastettava, en ole riittävä, en kelpaa. Pahinta tämä on jätetylle. Ja erosta selviäminen on erityisen vaikeaa, jos on ollut emotionaalisesti riippuvainen toisesta ihmisestä.

Ero ei tuota pilaa, vaan aikuisten käytös, ero on seurausta tuosta! Uskomukset on uskomuksia, eivätkä mitään totuuksia. Riippuvuudet on riippuvuuksia ja niistä on hyvä päästäkkin eroon. Tajutkohan elämästä vielä mitään?

Sinä varmaan olet eronnut, kun olet noin hyökkäävä ja syyllistävä. Tai jos et vielä ole, niin kohta olet. Tajuatko itse, miten tuhoavaa tuollainen puhetapa on?

En ole ja avoin ja suora kommunikaatio on suhteemme perusta. Tuo mitä sinä teet on vahingollista, eli oletat asioita virheellisesti. Ongelmiin pitää puuttua mahdollisimman pian, vaikka se tekisikin joskus kipeää, asiallisesti keskustellen tietenkin. Hyssyttele sinä, mutta uskomukset ja riippuvuudet ei ole mitään hyviä juttuja.

Olen aivan samaa mieltä, että valheelliset uskomukset ja riippuvuudet eivät ole hyvä juttu, mutta fakta kuitenkin on se, että suurimmalla osalla sellaisia on. Jos kaikki menisivät terapiaan, niin löytäisivät itsestään jonkin valheellisen uskomuksen. Kaikki me olemme kotivammaisia. Ja mitä suuremmat uskomukset ja riippuvuudet ovat, sitä vaikeampaa on erosta selviäminen.

Fakta on myös että niistä pitää pystyä keslustelemaan ja ne voi myös hyväksyä. Hyssytteleminen on tuhon tie.

Ei niitä tahalleen hyssytellä, vaan ongelmia ei tunnisteta eikä tiedosteta. Siksi niistä on vaikea parantuakin.

tuohan on todella vahingollista! Sinä sanoit näin "Sinä varmaan olet eronnut, kun olet noin hyökkäävä ja syyllistävä. Tai jos et vielä ole, niin kohta olet. Tajuatko itse, miten tuhoavaa tuollainen puhetapa on?" Teet samassa viestissäsi samoja asioita joista minua syyllistät, mutta et tunnista tätä ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen minäkin saanut ja saavutanut eron jälkeen asioita. Minulla on työpaikka, koti, uusi ihmissuhde. Mutta mikään ei pysy kasassa. Olin rakentanut elämäni. Se vietiin pois. Koti, yritys, perhe, koko sosiaalinen verkko niiden ympärillä. Pitkä liitto ja yhteinen elämä meillä molemmilla. Ero oli ruma. Minä jätetty. Minä oireilen menetyksen lisäksi henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Selvää vainoamista, joka onneksi on jo vihdoin loppumassa. Lapset oireilevat tietysti minun tuskaani ja katkeruuttani. Mutta vahvasti myös sitä mitä toinen vanhempi heille teki ja tekee edelleen. Ap

Minä ymmärrän sinua kaikesta, mitä kirjoitat. Ja väitän, että meidän yhteinen nimittäjä on juuri tuo henkinen väkivalta on se ongelma. Minun toipumiseni tapahtui vasta, kun vainoaminen loppui noin 6-7 vuotta erosta.

Minulla vainoaminen loppui kun lapsi tuli täysi-ikäiseksi. Nyt kyllä pelottaa, miten ex häntä painostaa, kun en voi enää olla siinä välissä.