Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat äitienpäiväpettymyksesi?
Uhrilammas
09.05.2021 |
Tähän ketjuun kaikki pahimmat uhriutumiskokemukset ja pettymykset.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki äitienpäivät. Ahdistaa lukea uutisia äideistä ja lahjaideoista jo pari viikkoa ennen koko päivää.
Varsinaisena juhlapäivänä oma perhe muistaa minua jos muistaa ja pakko myöntää, että kateellisena katson joidenkin äitien kuvia valmiiksi katetuista aamupaloista, lahjoista jne. Ei vaan meillä. Ihan itse piti nekin aamupalaleivät vääntää niinkuin jokaisena muunakin aamuna.
Mies jäi aamulla sänkyyn nukkumaan ja nyt istuu koneella pelaamassa ja sillä aikaa hoidin lapsille lounaat ja päiväunille. Harmittaa, kun on tullut tehtyä lapset vätyksen kanssa.
Minä en ymmärrä miksi kaikki äitienpäivät ja naistenpäivät on teidän kuvitelmissanne jotain prinsessapäiviä jolloin teitä hemmotellaan aamusta iltaa. Ei isänpäivinäkään muuta ole kuin aamukahvit ja onnittelukortit korkeintaan. Puhumattakaan sitten miestenpäivästä jota ei suurin osa vietä mitenkään ja joka täällä palstallakin on saanut vain paheksuntaa osakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini suuttui, kun en onnitellut häntä 14-vuotiaana äitienpäivänä. En onnitellut häntä sen takia, että hän oli niin ilkeä minulle aina, ajattelin, ettei hän kaipaa inhoamansa ihmisen onnitteluja.
Äitinipä suuttuikin, kun ei iltapäivään mennessä ollut saanut onnitteluja. Sanoin varmaan, että no onnea. Se ei riittänyt, äitini pakotti että mun täytyy poimia hänelle valkovuokkoja.
En tajua tänä päivänäkään, kuinka hän kehtasikin olla sitten tyytyväinen, kun sai niitä kukkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki äitienpäivät. Ahdistaa lukea uutisia äideistä ja lahjaideoista jo pari viikkoa ennen koko päivää.
Varsinaisena juhlapäivänä oma perhe muistaa minua jos muistaa ja pakko myöntää, että kateellisena katson joidenkin äitien kuvia valmiiksi katetuista aamupaloista, lahjoista jne. Ei vaan meillä. Ihan itse piti nekin aamupalaleivät vääntää niinkuin jokaisena muunakin aamuna.
Mies jäi aamulla sänkyyn nukkumaan ja nyt istuu koneella pelaamassa ja sillä aikaa hoidin lapsille lounaat ja päiväunille. Harmittaa, kun on tullut tehtyä lapset vätyksen kanssa.
Minä en ymmärrä miksi kaikki äitienpäivät ja naistenpäivät on teidän kuvitelmissanne jotain prinsessapäiviä jolloin teitä hemmotellaan aamusta iltaa. Ei isänpäivinäkään muuta ole kuin aamukahvit ja onnittelukortit korkeintaan. Puhumattakaan sitten miestenpäivästä jota ei suurin osa vietä mitenkään ja joka täällä palstallakin on saanut vain paheksuntaa osakseen.
Ei meillä vietetä naisten- tai miestenpäiviä, mutta kyllä isänpäiväksi olen aina hankkinut lahjat, hyvät ruuat ja varmistanut, että itse hoidan sen päivän ajan lapset, jotta isä saa rentoutua ja tehdä jotain kivaa. Sama ei vain toistu sitten minun kohdallani äitienpäivänä, vaan vetovastuu on edelleen minulla.
No siis minä laitoin aamupalat ja kahvit, mies hävisi tunniksi vessaan siinä kohtaan kun piti siivota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki äitienpäivät. Ahdistaa lukea uutisia äideistä ja lahjaideoista jo pari viikkoa ennen koko päivää.
Varsinaisena juhlapäivänä oma perhe muistaa minua jos muistaa ja pakko myöntää, että kateellisena katson joidenkin äitien kuvia valmiiksi katetuista aamupaloista, lahjoista jne. Ei vaan meillä. Ihan itse piti nekin aamupalaleivät vääntää niinkuin jokaisena muunakin aamuna.
Mies jäi aamulla sänkyyn nukkumaan ja nyt istuu koneella pelaamassa ja sillä aikaa hoidin lapsille lounaat ja päiväunille. Harmittaa, kun on tullut tehtyä lapset vätyksen kanssa.
Minä en ymmärrä miksi kaikki äitienpäivät ja naistenpäivät on teidän kuvitelmissanne jotain prinsessapäiviä jolloin teitä hemmotellaan aamusta iltaa. Ei isänpäivinäkään muuta ole kuin aamukahvit ja onnittelukortit korkeintaan. Puhumattakaan sitten miestenpäivästä jota ei suurin osa vietä mitenkään ja joka täällä palstallakin on saanut vain paheksuntaa osakseen.
Ei meillä vietetä naisten- tai miestenpäiviä, mutta kyllä isänpäiväksi olen aina hankkinut lahjat, hyvät ruuat ja varmistanut, että itse hoidan sen päivän ajan lapset, jotta isä saa rentoutua ja tehdä jotain kivaa. Sama ei vain toistu sitten minun kohdallani äitienpäivänä, vaan vetovastuu on edelleen minulla.
Miksi ihmeessä sinä niin teet? Vaatiiko miehesi sellaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettynyt. kirjoitti:
Mies lähti äidilleen ja jätti minut, sekä lapsemme kahdestaan kotiin.
Näin meilläkin, mutta tämä on minulle kyllä itsestään selvää. Minä vietän äitienpäivää lasteni kanssa, lähdetään kohta oman äitini luo.
Mies saa ilman muuta muistaa omaa äitiään äitienpäivänä, johan me on omat juhlallisuudet saatu hoidettua aamupäivällä. Plus anopille ei missään nimessä käy se, että häntä juhlittaisiin esim. Edeltävänä päivänä, joten ei sitten näe lapsenlapsiaan ja tästä jaksaa marista vuodesta toiseen, vaan samapa tuo minulle on.
Vietät äitienpäivää oman äitisi kanssa.
Asumme erillämme koska miestä ei suhde kiinnostanut. Toisin sanoen sain järjestää itselleni ohjelmaa, sentään onnitteluviestit sain. Toivon että päivä menisi taas mahdollisimman nopeasti ohi. Taisi mun äitienpäivät olla sitten tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotin miehelle, että äitienpäivänä voisi juhlistaa jotenkin. Hän sanoi, että hänen veljensä hoitaa sen puolen.
Ei siis tajunnut, että puhuin itsestäni, enkä hänen äidistään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki äitienpäivät. Ahdistaa lukea uutisia äideistä ja lahjaideoista jo pari viikkoa ennen koko päivää.
Varsinaisena juhlapäivänä oma perhe muistaa minua jos muistaa ja pakko myöntää, että kateellisena katson joidenkin äitien kuvia valmiiksi katetuista aamupaloista, lahjoista jne. Ei vaan meillä. Ihan itse piti nekin aamupalaleivät vääntää niinkuin jokaisena muunakin aamuna.
Mies jäi aamulla sänkyyn nukkumaan ja nyt istuu koneella pelaamassa ja sillä aikaa hoidin lapsille lounaat ja päiväunille. Harmittaa, kun on tullut tehtyä lapset vätyksen kanssa.
Olisiko korkea aika nostaa kissa pöydälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdotin miehelle, että äitienpäivänä voisi juhlistaa jotenkin. Hän sanoi, että hänen veljensä hoitaa sen puolen.
Ei siis tajunnut, että puhuin itsestäni, enkä hänen äidistään.
Voi ei... miehet... sano tästä lähtien mieheelesi suoraan mitä odotat.
Olen sitä mieltä, että äitienpäivänä juhlitaan äitiyttä, myös sen oman rakkaan äityttä. Ei tarvitse olla miehen äiti tai edes hänen lastensa äiti.
Tässä viikolla surin miesystävälleni, että tulee haikea äitienpäivä kun oma äitini juuri kuoli. Lapset eivät vielä itse osaa muistaa, ja ex tuskin heitä muistuttaa. Miesystävä hövelisti sanoi, että koska on maailman paras mies, niin hän järjestää mulle äitienpäivälounaan.
No miten kävi? Eilen suunnittelin menyyn, kävin kaupassa ja maksoin ruoat. Aamulla heräsin järjestelemään ja kattamaan. Miesystävä makasi eilen ja tänään sohvalla. Lopulta hänen osuutensa oli laittaa valmistellut pihvit 3 minuutiksi grilliin. Kysyi vielä, että voiko ottaa sen yhden ainoan siiderin, jonka olin itselleni ostanut juhlajuomaksi. Ruoan jälkeen ei kiittänyt tai korjannut pöytää. Katseli kelloa, että jaahas, golfkierros alkaa.
Ei paljon lohduta että oli ex-vaimonsakin mielestä saamaton laiskiainen. Pyysin häntä auttamaan ja keräämään pihaltani pöytään valkovuokkoja. Kysyi, että miltä ne näyttävät ja miten niitä kerätään. Sanoi, että ”on sulla hyvä mies kun kerää kukkia äitienpäivänä ja järjestää lounaan”. Joo, keräsi kun pyysin ja rooli lounaalla oli lähinnä syöminen.
En voi sanoa, että tämä on iso pettymys, olen lähinnä haavi auki, miten jotkut miehet eivät tajua tilanteen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki äitienpäivät. Ahdistaa lukea uutisia äideistä ja lahjaideoista jo pari viikkoa ennen koko päivää.
Varsinaisena juhlapäivänä oma perhe muistaa minua jos muistaa ja pakko myöntää, että kateellisena katson joidenkin äitien kuvia valmiiksi katetuista aamupaloista, lahjoista jne. Ei vaan meillä. Ihan itse piti nekin aamupalaleivät vääntää niinkuin jokaisena muunakin aamuna.
Mies jäi aamulla sänkyyn nukkumaan ja nyt istuu koneella pelaamassa ja sillä aikaa hoidin lapsille lounaat ja päiväunille. Harmittaa, kun on tullut tehtyä lapset vätyksen kanssa.
Minä en ymmärrä miksi kaikki äitienpäivät ja naistenpäivät on teidän kuvitelmissanne jotain prinsessapäiviä jolloin teitä hemmotellaan aamusta iltaa. Ei isänpäivinäkään muuta ole kuin aamukahvit ja onnittelukortit korkeintaan. Puhumattakaan sitten miestenpäivästä jota ei suurin osa vietä mitenkään ja joka täällä palstallakin on saanut vain paheksuntaa osakseen.
Kyllä meillä isä saa saman hemmottelun isänpäivänä: aamiaisen, lounaan, lahjan.
Ensimmäinen äitienpäivä. Nousin vauvan kanssa aamukuudelta, keitin kahvit ja leivoin tiikerikakun. Mies heräsi ja ihmetteli että mitä nyt juhlitaan, katsoin hitaasti eikä tajunnut kunnes nöki ikkunasta lipun liehuvan taloyhtiön pihalla ja lamppu syttyi päässä. Sanoi käyvänsä ostamassa röökiä ja takaisin tullessaan antoi SUKLAAPATUKAN että hyvää äitienpäivää. Pisteet yrityksestä, mutta p""a maku jäi suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienenä tyttönä (7-8-vuotiaana) olin kuunnellut äidin toiveita vuoden aikana (oli kertonut, ettei hänellä ole perunansurvinta ja sellainen olisi hyvä) ja niin ostin hänelle perunasurvimen lahjaksi omilla pienillä rahoillani. Äiti haukkui ei kuulemma ikinä saa ostaa taloustavaroita lahjaksi. Muistan tuon äitienpäivän yli 45 vuoden takaa. :(
Pettynyt. kirjoitti:
Mies lähti äidilleen ja jätti minut, sekä lapsemme kahdestaan kotiin.
Mä olisin ollut tästä onnellinen. Mä jouduin näkemään anopin ja hänen oksettavaa koiransa.
Vierailija kirjoitti:
Kävin keräämässä valkovuokkoja, olin tehnyt itse kortin alakoulussa, keitin kahvin ja yritin tehdä jotkut voileivät vaikka jääkaapissa oli melkein vain valo. Kun äiti lopulta krapulassa nousi, avasi kaljan ja sössötti jotain että Kiitos. Sitten lähtikin baariin. Jäin pikkusisaren kanssa taas kahden ja joskus iltayöllä äitikin kotiutui ämpäripäissään jonkun random ukon kanssa.
Sinulle lähetän ison halin ❤️
Vierailija kirjoitti:
Pienenä tyttönä (7-8-vuotiaana) olin kuunnellut äidin toiveita vuoden aikana (oli kertonut, ettei hänellä ole perunansurvinta ja sellainen olisi hyvä) ja niin ostin hänelle perunasurvimen lahjaksi omilla pienillä rahoillani. Äiti haukkui ei kuulemma ikinä saa ostaa taloustavaroita lahjaksi. Muistan tuon äitienpäivän yli 45 vuoden takaa. :(
Mä pöllö ostin sen survimen joululahjaksi ja olin kyllä sua vanhempi. Rahaa oli todella vähän ja äiti oli siitä puhunut. Ei äidille kelvanneet muutkaan lahjat sitten myöhemmin, kun rahaa oli laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki äitienpäivät. Ahdistaa lukea uutisia äideistä ja lahjaideoista jo pari viikkoa ennen koko päivää.
Varsinaisena juhlapäivänä oma perhe muistaa minua jos muistaa ja pakko myöntää, että kateellisena katson joidenkin äitien kuvia valmiiksi katetuista aamupaloista, lahjoista jne. Ei vaan meillä. Ihan itse piti nekin aamupalaleivät vääntää niinkuin jokaisena muunakin aamuna.
Mies jäi aamulla sänkyyn nukkumaan ja nyt istuu koneella pelaamassa ja sillä aikaa hoidin lapsille lounaat ja päiväunille. Harmittaa, kun on tullut tehtyä lapset vätyksen kanssa.
Olisiko korkea aika nostaa kissa pöydälle?
On. Tätä suhdetta ei enää parit valkovuokot pelasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki äitienpäivät. Ahdistaa lukea uutisia äideistä ja lahjaideoista jo pari viikkoa ennen koko päivää.
Varsinaisena juhlapäivänä oma perhe muistaa minua jos muistaa ja pakko myöntää, että kateellisena katson joidenkin äitien kuvia valmiiksi katetuista aamupaloista, lahjoista jne. Ei vaan meillä. Ihan itse piti nekin aamupalaleivät vääntää niinkuin jokaisena muunakin aamuna.
Mies jäi aamulla sänkyyn nukkumaan ja nyt istuu koneella pelaamassa ja sillä aikaa hoidin lapsille lounaat ja päiväunille. Harmittaa, kun on tullut tehtyä lapset vätyksen kanssa.
Olisiko korkea aika nostaa kissa pöydälle?
On. Tätä suhdetta ei enää parit valkovuokot pelasta.
Ei siis sillä, että olisin edes niitäkään saanut :D
Kaikkea ei aina tarvitse kuorruttaa positiivisuudella.
Äskenkin luin erään äidin somekirjoituksen kuinka hän on niin onnellinen ja kiitollinen, kun saa öisinkin herätä hoitamaan rakasta lastaan.
Kiva juttu, mutta kenestä on oikeasti kivaa herätä x määrä yöllä vuosien ajan. Tai kestää raivoavan ja repivän uhmaikäisen kiukkua useita kertoja päivässä.
Tuo on kuin märkä rätti kasvoille, ettei mistään saisi ikinä valittaa vaan kaikkea pitäisi osata arvostaa, koska olethan ÄITI.