Miksi lapsettomuudesta kärsiviä hävettää? Miksi eivät harmittele ihan normaalisti, ettei lasta vain kuulu?

Mistä sinä oikein puhut?

En usko että hävettää, enemmänkin ovat kyllästyneitä uteleluihin joko vauva on tulossa eivätkä halua puhua asiasta. Yksityisasia se on muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä oikein puhut?

Siitä, kun lapsettomat salailee lapsen yritystään.

Teitkö aloittaja lapsesi ihan kaiken kansan nähden? Me yritämme tehdä lasta vähän salassa.

Jos alat keskustelussa harmitella sitä, että "voi että, kun ei sitä lasta vaan kuulu vaikka koko ajan yritetään" niin arvaatko mitä se saa ihmiset ajattelemaan? Niinpä, sitä itse tekotapahtumaa eli seksiä. Siksi tällainen avoin harmittelu ei ole suositeltavaa, koska harva ihminen haluaa miettiä kenenkään toisen petipuuhia. Menee TMI-osastoon.

Ei se ole häpeää. Se on hirveää tuskaa, se on pettymystä omaan kroppaan. Asioita joista on tosi vaikea puhua. Kannattaa olla hiljaa jos ei tuon vertaa ymmärrä.

Ei minua kiinnosta jakaa puolitutuille mitään muitakaan ongelmiani. Lasten saaminen on yksityisasia ihan siinä missä vaikka riitainen avioliitto tai terveyshuolet, en minä niitäkään levittele ympäriinsä.

Siellä taas elämänkokemus ja empatiakyky kukkii. Kuka haluaa puida alvariinsa kaikkien kanssa elämänsä vaikeimpia asioita? Minulla ainakin on elämässä suuria suruja ja pettymyksiä, joista haluan keskustella vain lähimpien kanssa. Ymmärrän aivan täysin, että lapsettomuudesta ei jaksaisi puhua työkavereiden, naapureiden ja puolituttujen kanssa ja näiltä ihmisiltä on suurta typeryyttä kysellä noin henkilökohtaisista jutuista.

Oletko huomannut, miten esim. tälläkin palstalla suhtaudutaan lapsettomuuteen ja sen aiheuttamaan suruun? Aika ilkeää suhtautumista on ja lapsettomien lauantaikin on joku uhriutujien päivä. Ei tee mieli kuuluttaa kuuluvansa siihen joukkoon, joka ei lapsia meinaa saada.

Se on herkkä paikka  jos haluaa ja ei vaan tule vauvaa. Itse olin realisti, ikää oli ja ajattelin että aika teki tehtävänsä. Aloin jo luovuttamaan ja suunnittelemaan elämää uuteen malliin. Eikö vaan siitä muutama kuukausi niin sain vauvan ja olin naimisissa. Kiitos. 

Voi jeesus. Mene pois täältä. Vai ajattelitko viettää koko äitienpäivän suoltamalla tätä vihaasi lapsettomia kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Jos alat keskustelussa harmitella sitä, että "voi että, kun ei sitä lasta vaan kuulu vaikka koko ajan yritetään" niin arvaatko mitä se saa ihmiset ajattelemaan? Niinpä, sitä itse tekotapahtumaa eli seksiä. Siksi tällainen avoin harmittelu ei ole suositeltavaa, koska harva ihminen haluaa miettiä kenenkään toisen petipuuhia. Menee TMI-osastoon.

Haha, mikä tulkinta! Minäkään en voi kertoa odottavani vauvaa kun ihmiset vaan miettisi se saanut alkunsa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole häpeää. Se on hirveää tuskaa, se on pettymystä omaan kroppaan. Asioita joista on tosi vaikea puhua. Kannattaa olla hiljaa jos ei tuon vertaa ymmärrä.

Miten niin pettymystä omaan kroppaan? Miten siis voi pettyä omaan kroppaan!? Pakko olla joku muu syy. Ei kukaan voi oikeasti pettyä kroppaansa. Jokainen nainen on hei potentiaalinen lasta vasta toivova ja odottava, että tärppää, kyllä se, miten ajattelisi ja suhtautuisi, jos lasta ei tule, koskee jokaista naista ja miksei miestäkin.

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus. Mene pois täältä. Vai ajattelitko viettää koko äitienpäivän suoltamalla tätä vihaasi lapsettomia kohtaan?

Ajatteli hän, kun lapset häiritsevät häntä tuomalla kortteja ja kahvia eikä saa ihan yksin olla rauhassa foorumilla.

Kuka mitäkin haluaa elämästään jakaa. Minä en peittele meidän perhehaaveita, vaikka haasteita on. Ei minulle ole koskaan ollut vaikeaa puhua lapsettomuudesta, mutta en oleta, että kaikkien pitäisi jakaa tällaista tietynlaista "epäonnistumista" yhtään kenenkään ulkopuolisen kanssa.

Hävettää? Ja lapsen saamattomuuttako pitäisi ihan julkisesti harmitella?

Jotain rajaa nyt..

En usko alkuunkaan siihen, että yksikään lapseton häpeilisi tilannettaan, koska eivät sille mitään voi. Mutta miksi ihmeessä heidän pitäisi nostaa asia isoksi ihmettelyn aiheeksi, mikä jo muutoinkin kuuluu minun mielestäni vain kahden ihmisen väliseksi?

Ylipäätänsä utelut perheenlisäyksestä ovat mielestäni mauttomia ja tahdottomia. Eihän se kenellekään muulle kuulu. Itse kukin kertoo asioistaan, jos näkee sen tähdelliseksi.

Joo ja sitten jos harmittelee ettei lasta kuulu niin alkaa se neuvojen tuputus.

Yritätte väärään aikaan tai stressaatte niin siksi vauvaa ei kuulu jne.

Vierailija kirjoitti:

Oletko huomannut, miten esim. tälläkin palstalla suhtaudutaan lapsettomuuteen ja sen aiheuttamaan suruun? Aika ilkeää suhtautumista on ja lapsettomien lauantaikin on joku uhriutujien päivä. Ei tee mieli kuuluttaa kuuluvansa siihen joukkoon, joka ei lapsia meinaa saada.

Outoa, kun en ollut itse törmännyt MIHINKÄÄN NEGATIIVISEEN lapsettomista _omassa elämässäni_ KOSKAAN. Ennemmin säälittelyyn itsensä lapsiin kahlitseviin. Ehkä se terve asennemaailma sit auttoi, että olisin voinut harmitella, etten saa mitä haluaisin. Jos niin ois ollut. Veloilla on siitä hyvä, että ei tarvitse harmitella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo ja sitten jos harmittelee ettei lasta kuulu niin alkaa se neuvojen tuputus.

Yritätte väärään aikaan tai stressaatte niin siksi vauvaa ei kuulu jne.

No eikä ala, keitä nyt toisten lastensaannit kiinnostaa!? Kerropa kaveripiirisi koulutustaso, ehkä se avaa hieman tätä ”ongelmaa”.

Kyllähän se hävettää, kun ei kelpaa kenellekään kumppaniksi, vaikka tekee parhaansa.