Pahimmat äitienpäiväpettymyksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellinen positiivisuusketju.

Kaikkea ei aina tarvitse kuorruttaa positiivisuudella.

Äskenkin luin erään äidin somekirjoituksen kuinka hän on niin onnellinen ja kiitollinen, kun saa öisinkin herätä hoitamaan rakasta lastaan.

Kiva juttu, mutta kenestä on oikeasti kivaa herätä x määrä yöllä vuosien ajan. Tai kestää raivoavan ja repivän uhmaikäisen kiukkua useita kertoja päivässä.

Tuo on kuin märkä rätti kasvoille, ettei mistään saisi ikinä valittaa vaan kaikkea pitäisi osata arvostaa, koska olethan ÄITI.

Minunkin mieheni näytti jotain kuvaa minulle, jossa luki tähän tyyliin "Kaipaat sitä sotkuista kotia kun lapset lentävät pesästä, eivätkä enää ole sotkemassa". Sai kuulla saarnan minulta, miten p*rseestä tuollaiset mietelmät ovat uupuneille äidille. Ei noita hoe kuin ne, joilla lapset ovat jo isoja ja aika on kullannut muistot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki äitienpäivät. Ahdistaa lukea uutisia äideistä ja lahjaideoista jo pari viikkoa ennen koko päivää.

Varsinaisena juhlapäivänä oma perhe muistaa minua jos muistaa ja pakko myöntää, että kateellisena katson joidenkin äitien kuvia valmiiksi katetuista aamupaloista, lahjoista jne. Ei vaan meillä. Ihan itse piti nekin aamupalaleivät vääntää niinkuin jokaisena muunakin aamuna.

Mies jäi aamulla sänkyyn nukkumaan ja nyt istuu koneella pelaamassa ja sillä aikaa hoidin lapsille lounaat ja päiväunille. Harmittaa, kun on tullut tehtyä lapset vätyksen kanssa.

Minä en ymmärrä miksi kaikki äitienpäivät ja naistenpäivät on teidän kuvitelmissanne jotain prinsessapäiviä jolloin teitä hemmotellaan aamusta iltaa. Ei isänpäivinäkään muuta ole kuin aamukahvit ja onnittelukortit korkeintaan. Puhumattakaan sitten miestenpäivästä jota ei suurin osa vietä mitenkään ja joka täällä palstallakin on saanut vain paheksuntaa osakseen.

Juuri näin.

Tämäkin ketju erittäin hyvä esimerkki siitä, miksi kannattaa pysyä ikipoikamiehenä. Sitä ei edes ymmärrä nuorena kuinka paljon pakollista huomioimista yms tulee sen myötä kun erehtyy naisen kanssa vakituiseen kimppaan. Se kun koskee myös sitten naisen sukulaisiakin ja vaikka et niin välittäisi omistasikaan niin nainen kyllä huolehtii että "aktivoidut", tykkäsit tai et.

Mulla taisikin olla ihan täydellinen äitienpäivä, vaikka olen nyt rättipoikki ja aivotkin on narikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki äitienpäivät. Ahdistaa lukea uutisia äideistä ja lahjaideoista jo pari viikkoa ennen koko päivää.

Varsinaisena juhlapäivänä oma perhe muistaa minua jos muistaa ja pakko myöntää, että kateellisena katson joidenkin äitien kuvia valmiiksi katetuista aamupaloista, lahjoista jne. Ei vaan meillä. Ihan itse piti nekin aamupalaleivät vääntää niinkuin jokaisena muunakin aamuna.

Mies jäi aamulla sänkyyn nukkumaan ja nyt istuu koneella pelaamassa ja sillä aikaa hoidin lapsille lounaat ja päiväunille. Harmittaa, kun on tullut tehtyä lapset vätyksen kanssa.

Minä en ymmärrä miksi kaikki äitienpäivät ja naistenpäivät on teidän kuvitelmissanne jotain prinsessapäiviä jolloin teitä hemmotellaan aamusta iltaa. Ei isänpäivinäkään muuta ole kuin aamukahvit ja onnittelukortit korkeintaan. Puhumattakaan sitten miestenpäivästä jota ei suurin osa vietä mitenkään ja joka täällä palstallakin on saanut vain paheksuntaa osakseen.

Oma kokemus = kaikkien kokemus..

Meillä on tapana isänpäivänä syödä herkku aamiainen, kakkuineen kaikkineen ja kahjoja ja lasten tekemiä kortteja unohtamatta.

Vierailija kirjoitti:

Tein kakun, ostin anopille kukat ja kortin. Näin puoleen päivään mennessä en itse ole saanut mitään. Onnittelua, korttia, halausta, en mitään. Luulisi alakouluikäisten tehneen jotain koulussa mutta ei.

Onko miehesi anoppi sinun äitisi? Vai miksi sinä lahjt anoppia? Eihän se ole sinun hommasi vaan miehesi homma.

Ja miehesi ei kuulu lahjoa ja paapoa sinua vaan lapsenne hommaa se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein kakun, ostin anopille kukat ja kortin. Näin puoleen päivään mennessä en itse ole saanut mitään. Onnittelua, korttia, halausta, en mitään. Luulisi alakouluikäisten tehneen jotain koulussa mutta ei.

Onko miehesi anoppi sinun äitisi? Vai miksi sinä lahjt anoppia? Eihän se ole sinun hommasi vaan miehesi homma.

Ja miehesi ei kuulu lahjoa ja paapoa sinua vaan lapsenne hommaa se on.

En tiedä muista, mutta minun mieheni anoppi todellakin on minun äitini.

Olimme eronneet lapsen isästä odotusaikana ja   laittoi äitienpäivän aamuna viestin "joko vi""aa ettet tehnyt aborttia?", en tiedä viestin tarkoitusta mutta kyllä se iski kipeästi kun  tiesin muiden äitien saavan parhaillaan aamupalaa sänkyyn ja minä join uupuneena ja univelkaisena,  hikisenä ja rasvatukkaisena mikrossa lämmitettyä kahvia. 

Olin kai 9-vuotias. Rahaa oli vähän. Silti oli ostettu siskon kanssa joku pieni lahja yh-äidille omilla rahoilla, en muista mitä. Lisäksi kuuden leivoksen paketti, mikä oli ihan ennenkuulumatonta. Kerätty valkovuokot, askarreltu kortit ja kasvatettu värinokkosetkin. Mielessäni haaveilin, että äiti pyytää sitten istumaan viereensä ja tarjoaa meillekin leivokset. Väkerrettiin voileipiä ja ladattiin kahvinkeitintä.

Äidillä oli tapana nukkua pitkälti yli kymmenen, mutta sinä aamuna hän hyppäsi pystyyn ennen kahdeksaa ihan raivona ja painui tupakalle. Suostui kovasti maaniteltuna takaisin sänkyyn. Lahja oli huono, leivät kuivia, kahvi kylmää, me myöhässä, kortit saivat tuskin silmäystäkään ja leivokset olivat mauttomia. Äiti halusi syödä yksin ja rauhassa. Söi silti kaikki leivokset yksin ja valitti kun niitä ei ollut enempää.

Joka päivä aina samanlainen, mutta lapset ovat niin toiveikkaita.