Mies petti, erottiin ja nyt haluaa takaisin
Miten järkevä, pienten lasten isä on voinut seota näin? Ihastui ensin selvästi nuorempaan työkaveriinsa. Samaan aikaan alkoi minulle tosi pisteliääksi ja ilkeäksi. Kun pettäminen selvisi, erottiin yhteisellä päätöksellä. Ero oli ruma ja mies haukkui minut alimpaan maanrakoon. Jos yhden esimerkin kerron, niin jotkut näistä loukkauksista liittyivät vartalooni (huom: olen normaalipainoinen, jos joku nyt tähän puuttuu)
Miehellä on ilmeisesti jonkinlainen parisuhde ollut tämän uuden kanssa, mutta nyt se on ohi. Hän on soitellut itkuisena kuinka kaipaa takaisin ja tänä aamunakin tuli lässytysviestiä ”olet paras äiti ja minulle se ainoa oikea”. Oksettaa.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä että miehellä on ollut (keski-iän?) Kriisi itsensä kanssa vauva-aikana. Hän ei ole ollut tyytyväinen elämänsä "kokoonpanoon" ja saanut tukea libidolleen nuoren naisen kiinnostuksesta. Tyytymättömyys on manifestoitunut myös ilkeänä käytöksenä puolisoa kohtaan.
Kuitenkin, hän on huomannut että moni kakku päältä kaunis, mutta se ei ratkaise oman pään sisäisiä ongelmia. Hän on (ehkä?) Tajunnut, että teki tyhmästi ja uusi elämä ei ollut parempi. Siis jos on oikeasti viisastunut. Toinen mahdollisuus on, että hän ei ole viisastunut yhtään, vaan ykkösvaihtoehdon mentyä sivu suun, hän yrittää saada sen "kakkospalkinnon" jotta ei jää ilman.
Jälkimmäisessä tapauksessa mies ei ole rehellisesti pysty olemaan kanssasi aidosti. Lisäksi, tuntuu siltä että hän ei ymmärrä että teoilla on seurauksensa. Jos sinua ällöttää mies, älä ota häntä takaisin. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Tekojemme seuraukset meidän kaikkien on kannettava, halusimme tai emme.
Jännää tässä, että pitää dissata nuorta naista vain päältä kauniiksi. Ehkä nuori nainenkin huomasi, että ap:n mies on kämäinen ukko
Täysi-ikäinen ihminen kyllä tiedostaa, että ryhtyessään "seurustelemaan" "vakavasti" ihmisen kanssa, jolla on jo rooli lapsiperheen vanhempana, toisaalla itketään jä kärsitään lujaa. Sikäli komppaan "päältä kaunis" -määrittelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä että miehellä on ollut (keski-iän?) Kriisi itsensä kanssa vauva-aikana. Hän ei ole ollut tyytyväinen elämänsä "kokoonpanoon" ja saanut tukea libidolleen nuoren naisen kiinnostuksesta. Tyytymättömyys on manifestoitunut myös ilkeänä käytöksenä puolisoa kohtaan.
Kuitenkin, hän on huomannut että moni kakku päältä kaunis, mutta se ei ratkaise oman pään sisäisiä ongelmia. Hän on (ehkä?) Tajunnut, että teki tyhmästi ja uusi elämä ei ollut parempi. Siis jos on oikeasti viisastunut. Toinen mahdollisuus on, että hän ei ole viisastunut yhtään, vaan ykkösvaihtoehdon mentyä sivu suun, hän yrittää saada sen "kakkospalkinnon" jotta ei jää ilman.
Jälkimmäisessä tapauksessa mies ei ole rehellisesti pysty olemaan kanssasi aidosti. Lisäksi, tuntuu siltä että hän ei ymmärrä että teoilla on seurauksensa. Jos sinua ällöttää mies, älä ota häntä takaisin. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Tekojemme seuraukset meidän kaikkien on kannettava, halusimme tai emme.
Jännää tässä, että pitää dissata nuorta naista vain päältä kauniiksi. Ehkä nuori nainenkin huomasi, että ap:n mies on kämäinen ukko
Minullekin tuli elävä mielikuva, jossa nuori morsmaikku onkin hetken katseltuaan todennut miehen olevan vanha, pappaantuva tursas, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä.
Kaikkille äitipuolena toimiminen joka toinen viikonloppu ja lomat päälle saattaa käydä rankaksi, jos ei ole osannut etukäteen ottaa huomioon ryhtyessään seikkailuun varatun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä itse ajattelet? Voisitko ottaa takaisin?
En voi. On herännyt voimakas ällötyksen tunne koko ihmistä kohtaan. Lähinnä ihmettelen kahta asiaa: miksi hän haluaa takaisin, jos minä ja vartaloni kerran ollaan niin vastenmielisiä? Ja miten hän kuvittelee, että antaisin anteeksi kaiken tämän jälkeen? Ap
No, kai noissa jutuissa, jos takaisin päädytään, on syvällisemmät asiat käytävä läpi.
Äijä tajunnut tehneensä elämänsä virheen.
Hyvin pinnallisella tasolla nähnyt asiat.
Ja loukannut sinua. Typerää se on.
Kuten sanottu, tuo asia ei ole pinnallinen vaan se on paljon syvällisempi kuin se taso millä sitä nyt käsittelette.
Riippuu teistä kahdesta. Veikkaan, että riippuu sinusta. Oletko sinä halukas viemään asiaa eteenpäin. Pariterapia tuossa olisi se ratkaisu kenties.... tai sitä voisi kokeilla.
Kuulostaa siltä, että mies on valmis tekemään paljon sen eteen, että voisi korjata jotain.
Ymmärrän loukkaantumisesi.
Jos sinulle tulee jossain vaiheessa sellainen llo, että tämä voisi olla kehittymisen paikka omassa elämässä, niin kaikki on mahdollista.
Yhtä mahdollista on, että suivaannuit tarpeeksi ja seinä on liian iso.
Mies mokasi se on fakta. Se vaikuttaa kaikkeen.
Miten se vaikuttaa, niin se on sitten ajasta ja tahdosta kiinni.
Älä nyt sinä sekoa ja ota vielä takaisin.
Noinhan siinä käy kun ei se nuorempi lähde leikkimään äitipuolta miehen lapsille.
Ja jotkut tyhmät naiset vielä uskoo näitä pettäjämiehiä ja jäävät suhteeseen äitipuoleksi. Kaverille kävi näin, mies petti puolisoaan, heillä silloin 6kk ikäinen vauva. Tuli ero ja muuttivat heti tämän miehen kanssa yhteen ja sen jälkeen alkoi valitus kun mies hoidattaa hänellä edellisen suhteen lapset. Mies on työtön, eikä kotonakaan pysy vasara tai rätti kädessä. Kaveri jäi kuitenkin suhteeseen ja tekivät vielä yhteisenkin lapsen, mutta nyt ovat onneksi eronneet. Miettikää miltä kaikelta kaverini olisi säästynyt jos ei koskaan olisi tuohon varattuun mieheen koskenut?
Vierailija kirjoitti:
Ja jotkut tyhmät naiset vielä uskoo näitä pettäjämiehiä ja jäävät suhteeseen äitipuoleksi. Kaverille kävi näin, mies petti puolisoaan, heillä silloin 6kk ikäinen vauva. Tuli ero ja muuttivat heti tämän miehen kanssa yhteen ja sen jälkeen alkoi valitus kun mies hoidattaa hänellä edellisen suhteen lapset. Mies on työtön, eikä kotonakaan pysy vasara tai rätti kädessä. Kaveri jäi kuitenkin suhteeseen ja tekivät vielä yhteisenkin lapsen, mutta nyt ovat onneksi eronneet. Miettikää miltä kaikelta kaverini olisi säästynyt jos ei koskaan olisi tuohon varattuun mieheen koskenut?
Sen verran pitää moraalista selkärankaa olla, että muistaa: valehtelijat valehtelevat ja pettäjät pettävät. Jos olet tällaisten kanssa tekemisissä tietoisesti, otat riskin tulla kohdelluksi huonosti. Onko elämäsi niin halpa että voit ottaa tuon riskin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittele hänelle Pekka, uusi kumppanisi*. Eli oikeasti työkaverisi, naapuri, serkkupoika tmv, mutta ei miehen tarvitse tietää totuutta.
Miksi ihmeessä?
Kai ap voi mennä elämässä eteenpäin ilman miestäkin?
"Pekka" voisi olla avuksi, jos exä ei jätä rauhaan vaan vinkuu jatkuvasti takaisin. Komea "Pekka" saattaisi tiputtaa maan pinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnnä inkivääritanko sen peräaukkoon, niin oppii siitä.
???? 🤔
Jos mies on vielä sillä konkreettisen ajattelun tasolla, jonka normaali kansalainen jättää taakseen jo ennen kouluikää, niin tuommoinen materiaalinen konsti voisi olla juurikin häneen tehoava.
Ihmistä pitää auttaa ymmärtämään asiat keinoilla, jotka ns. menevät perille. - Kuten nyt inkivääritanko helposti tekee.
No antaa rauhassa haluta, ei sen tarvitse sinun elämääsi liikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä itse ajattelet? Voisitko ottaa takaisin?
En voi. On herännyt voimakas ällötyksen tunne koko ihmistä kohtaan. Lähinnä ihmettelen kahta asiaa: miksi hän haluaa takaisin, jos minä ja vartaloni kerran ollaan niin vastenmielisiä? Ja miten hän kuvittelee, että antaisin anteeksi kaiken tämän jälkeen? Ap
No, kai noissa jutuissa, jos takaisin päädytään, on syvällisemmät asiat käytävä läpi.
Äijä tajunnut tehneensä elämänsä virheen.
Hyvin pinnallisella tasolla nähnyt asiat.
Ja loukannut sinua. Typerää se on.Kuten sanottu, tuo asia ei ole pinnallinen vaan se on paljon syvällisempi kuin se taso millä sitä nyt käsittelette.
Riippuu teistä kahdesta. Veikkaan, että riippuu sinusta. Oletko sinä halukas viemään asiaa eteenpäin. Pariterapia tuossa olisi se ratkaisu kenties.... tai sitä voisi kokeilla.
Kuulostaa siltä, että mies on valmis tekemään paljon sen eteen, että voisi korjata jotain.
Ymmärrän loukkaantumisesi.Jos sinulle tulee jossain vaiheessa sellainen llo, että tämä voisi olla kehittymisen paikka omassa elämässä, niin kaikki on mahdollista.
Yhtä mahdollista on, että suivaannuit tarpeeksi ja seinä on liian iso.
Mies mokasi se on fakta. Se vaikuttaa kaikkeen.Miten se vaikuttaa, niin se on sitten ajasta ja tahdosta kiinni.
Voin ihan ap:tä tuntematta arvata, että hän keksii helposti tuhat hauskempaa ja mukavampaa tapaa kehittyä elämässään kuin alkaa viettää uudestaan yhteiselämää ihmisen kanssa, joka aiheuttaa oksennusrefleksin joka kerta, kun luikertelee ihmisten ilmoille sen kiven alta, jonne oikeasti kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä itse ajattelet? Voisitko ottaa takaisin?
En voi. On herännyt voimakas ällötyksen tunne koko ihmistä kohtaan. Lähinnä ihmettelen kahta asiaa: miksi hän haluaa takaisin, jos minä ja vartaloni kerran ollaan niin vastenmielisiä? Ja miten hän kuvittelee, että antaisin anteeksi kaiken tämän jälkeen? Ap
No, kai noissa jutuissa, jos takaisin päädytään, on syvällisemmät asiat käytävä läpi.
Äijä tajunnut tehneensä elämänsä virheen.
Hyvin pinnallisella tasolla nähnyt asiat.
Ja loukannut sinua. Typerää se on.Kuten sanottu, tuo asia ei ole pinnallinen vaan se on paljon syvällisempi kuin se taso millä sitä nyt käsittelette.
Riippuu teistä kahdesta. Veikkaan, että riippuu sinusta. Oletko sinä halukas viemään asiaa eteenpäin. Pariterapia tuossa olisi se ratkaisu kenties.... tai sitä voisi kokeilla.
Kuulostaa siltä, että mies on valmis tekemään paljon sen eteen, että voisi korjata jotain.
Ymmärrän loukkaantumisesi.Jos sinulle tulee jossain vaiheessa sellainen llo, että tämä voisi olla kehittymisen paikka omassa elämässä, niin kaikki on mahdollista.
Yhtä mahdollista on, että suivaannuit tarpeeksi ja seinä on liian iso.
Mies mokasi se on fakta. Se vaikuttaa kaikkeen.Miten se vaikuttaa, niin se on sitten ajasta ja tahdosta kiinni.
Ap kertoo suoraan ettei voi eikä halua ottaa miestä takaisin, ja sinä kirjoitat pitkän paasauksen aiheesta "riippuu sinusta haluatko tosissaan yrittää"??? Muutenkin ärsyttää tuollainen kynnysmattoilun glorifiointi, ikäänkuin omien rajojen pitäminen ja kunnioittavan kohtelun vaatiminen olisi jotenkin keskenkasvuista ja nöyrä toisen posken kääntäminen olisi ainut tapa olla kypsä. Höpö höpö sanon minä. Ihminen voi kasvaa ja kehittyä ilmankin, että antaa kohdella itseään huonosti.
Aloittajakin voi mennä itseensä, kun valitsi kyseisen tapauksen lastensa isäksi. Merkit olivat varmasti nähtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä että miehellä on ollut (keski-iän?) Kriisi itsensä kanssa vauva-aikana. Hän ei ole ollut tyytyväinen elämänsä "kokoonpanoon" ja saanut tukea libidolleen nuoren naisen kiinnostuksesta. Tyytymättömyys on manifestoitunut myös ilkeänä käytöksenä puolisoa kohtaan.
Kuitenkin, hän on huomannut että moni kakku päältä kaunis, mutta se ei ratkaise oman pään sisäisiä ongelmia. Hän on (ehkä?) Tajunnut, että teki tyhmästi ja uusi elämä ei ollut parempi. Siis jos on oikeasti viisastunut. Toinen mahdollisuus on, että hän ei ole viisastunut yhtään, vaan ykkösvaihtoehdon mentyä sivu suun, hän yrittää saada sen "kakkospalkinnon" jotta ei jää ilman.
Jälkimmäisessä tapauksessa mies ei ole rehellisesti pysty olemaan kanssasi aidosti. Lisäksi, tuntuu siltä että hän ei ymmärrä että teoilla on seurauksensa. Jos sinua ällöttää mies, älä ota häntä takaisin. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Tekojemme seuraukset meidän kaikkien on kannettava, halusimme tai emme.
Jännää tässä, että pitää dissata nuorta naista vain päältä kauniiksi. Ehkä nuori nainenkin huomasi, että ap:n mies on kämäinen ukko
Täysi-ikäinen ihminen kyllä tiedostaa, että ryhtyessään "seurustelemaan" "vakavasti" ihmisen kanssa, jolla on jo rooli lapsiperheen vanhempana, toisaalla itketään jä kärsitään lujaa. Sikäli komppaan "päältä kaunis" -määrittelyä.
Mies ehkä kuvitteli elävänsä helppoa elämää nuoren naisen kanssa kunnes tajusi, että saman vauva-ajan joutuu kokemaan uudelleen. Oma perhe vaikuttaa sittenkin paremmalta ja haluaa takaisin. Mies ei ehkä ole harkitseva päätöksissä.
En ottaisi takaisin. Yksinkertaisesti en. Mitä ihmettä on tuollainen vartalin arvostelukin, ei kai pitkä parisuhde sentäännoin pinnallisiin asioihin kytkeydy. Luuserimies.
Tässä taas oiva esimerkki siitä, ettei ihastuksen perään kannata juosta. Odottaa, niin se menee ohi. Useamman tällaisen tapauksen tiedän, että on erottu uuden suhteen takia ja sitten itketään takaisin, kun ei se ruoho ollutkaan vihreämpää aidan takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äijälle taisi lävähtää todellisuus naamalle. Hyi, että mikä niljake!
Näin se yleensä menee, tietyllä kaavalla. Jotenkin ymmärtäis vielä pettämisen. Sellaista vaan tapahtuu, vaikka kuinka rakastaisi ja hykertelisi onneaan. Elämä. Ero ja uuteen suntaan, se siitä sitten.
Mutta tämä kakkosvaihe, eli nämä takaisin luikerteluyritykset "katumisineen", mua eniten ihmetyttää. Mikä ihme saa luulemaan, että avosyli on vastassa, kunhan vaan satuilee kuinka ihana sä olet ja paaaljon parempi kuin se toinen (jonka perään kiimoissani lähdin täysin epäröimättä ja valmiina jättämään ihan kaiken).
Kun ethän sä olekaan mikään läskikasa tai makkarin lahna, vaan kedon kaunehin kukkanen. Kun enhän mä nyt todellakaan mitään noin paljon sua nuorempaa ois halunnutkaan. Just vasta hokasin.
Älyn aliarvioiminen on vielä huomattavasti loukkaavampaa kuin itse pettäminen.
Totta turiset. Kun pettäminen kävi ilmi, olin järkyttynyt, mutta jotenkin rationaalinen. "Näin tässä sitten kävi, nyt täytyy järjestellä elämä uusiksi." Vihaiseksi tulin vasta sitten, kun mies alkoi pyrkiä takaisin ja sanoi heti petettyään ymmärtäneensä, että oikeasti rakastaa vain minua ja tahtoo viettää loppuelämänsä kanssani.
Mies piti oikein valistuneita palopuheita siitä, että nyt rakennetaan suhteesta vahvempi kuin koskaan ja lopulta tämä kokemus vain tuo meidät lähemmäs toisiamme. Voi sitä vihan ja lopulta suorastaan vainoamisen määrää, kun mies käsitti, että en ole jatkamassa suhdetta hänen kanssaan. Minä olin se pahis.
Eli tiivistettynä, pettäminen oli sinänsä ymmärrettävissä ja sen koin vielä inhimillisenä virheenä. Sen, että mies oletti minun jatkavan hänen kanssaan pettämisen jälkeen, koin loukkauksena ja halventamisena.
Että mies ei ollut ennen pettämistä varma haluaako elää loppuelämän kanssasi mutta pettämisen jälkeen ajatus sitten varmistui?
Mahtava logiikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äijälle taisi lävähtää todellisuus naamalle. Hyi, että mikä niljake!
Näin se yleensä menee, tietyllä kaavalla. Jotenkin ymmärtäis vielä pettämisen. Sellaista vaan tapahtuu, vaikka kuinka rakastaisi ja hykertelisi onneaan. Elämä. Ero ja uuteen suntaan, se siitä sitten.
Mutta tämä kakkosvaihe, eli nämä takaisin luikerteluyritykset "katumisineen", mua eniten ihmetyttää. Mikä ihme saa luulemaan, että avosyli on vastassa, kunhan vaan satuilee kuinka ihana sä olet ja paaaljon parempi kuin se toinen (jonka perään kiimoissani lähdin täysin epäröimättä ja valmiina jättämään ihan kaiken).
Kun ethän sä olekaan mikään läskikasa tai makkarin lahna, vaan kedon kaunehin kukkanen. Kun enhän mä nyt todellakaan mitään noin paljon sua nuorempaa ois halunnutkaan. Just vasta hokasin.
Älyn aliarvioiminen on vielä huomattavasti loukkaavampaa kuin itse pettäminen.
Totta turiset. Kun pettäminen kävi ilmi, olin järkyttynyt, mutta jotenkin rationaalinen. "Näin tässä sitten kävi, nyt täytyy järjestellä elämä uusiksi." Vihaiseksi tulin vasta sitten, kun mies alkoi pyrkiä takaisin ja sanoi heti petettyään ymmärtäneensä, että oikeasti rakastaa vain minua ja tahtoo viettää loppuelämänsä kanssani.
Mies piti oikein valistuneita palopuheita siitä, että nyt rakennetaan suhteesta vahvempi kuin koskaan ja lopulta tämä kokemus vain tuo meidät lähemmäs toisiamme. Voi sitä vihan ja lopulta suorastaan vainoamisen määrää, kun mies käsitti, että en ole jatkamassa suhdetta hänen kanssaan. Minä olin se pahis.
Eli tiivistettynä, pettäminen oli sinänsä ymmärrettävissä ja sen koin vielä inhimillisenä virheenä. Sen, että mies oletti minun jatkavan hänen kanssaan pettämisen jälkeen, koin loukkauksena ja halventamisena.
Että mies ei ollut ennen pettämistä varma haluaako elää loppuelämän kanssasi mutta pettämisen jälkeen ajatus sitten varmistui?
Mahtava logiikka.
Nimenomaan. Ja minua näissä takaisin ruikuttajissa riepoo eniten se, että sittenhän he olisivat saaneet mitä haluavat. Muut joutuvat valitsemaan himojen hillitsemisen ja oman parisuhteen vaalimisen välillä. Nämä miehet haluaisivat kuitenkin sekä pitää kakkunsa että syödä sen. Hyvähän se on jälkikäteen katua, kun pussit on jo tyhjennetty, piristävä pikku seikkailu saatu. Hintaa ei vaan huvittaisi maksaa. Kivointa olisi, että parisuhde jatkuisi ennallaan ja seikkailun emotionaalinen taakka jää pelkästään sen syvästi loukatun puolison harteille.
Tosi monelle miehelle käy näin, varsinkin kun 40v alkaa lähestyä. Tulee sellainen ikäkriisi, että vielä pitäisi päästä näyttämään että kelpaa ja ai että jos joku nuorempi vastaa tähän niin siinähän mies tuntee itsensä ihan voittamattomaksi alfaksi. Sitten kun se harhakupla puhkeaa ja on petetty ja ydinperhe menetetty huomataankin ettei ruoho ollutkaan vihreämpää ja siinä kohtaa tulee karu opetus siitä, kuinka arvokasta on vaimon rakkaus ja hyvä kotielämä.