Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jonka lapsen kaveri syö usein teillä
Oletko tullut ajatelleeksi, että lapsi voi nähdä nälkää kotona? Vaikka lapsen vanhemmat eivät olisi edes köyhiä, voi olla elämänhallinnassakin puutteita niin, etteivät laita ruokaa. Ainakaan yhtä hyvää ja ravitsevaa kuin teillä. Hyvä antaa vähästäänkin.
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän pihapiirissä lapset juoksevat taloista läpi ja se joka saa pysäytettyä letkan, varmistaa että jokainen on syönyt ja juonut. Varsinkin juonut.
Mun lapsuudessa oli tällaista!
Meillä myös naapuruston lapset saa tulla meille aina syömään ja juomaan. Sitten kun omat lapset ovat naapureiden luona, niin saavat myös siellä syötävää sekä juotavaa. Ei ne lapset niin paljoa syö, että siihen talous kaatuisi. Oppivat myös syömään erilaisia ruokia, kun syövät muidenkin kokkauksia :)
Näin ne kasvatustavat ovat erilaisia. Meillä taas lasten pitää tulla kotiin syömään, kun on ruoka-aika arkisin klo 18, viikonloppuisin klo 12 ja klo 18. Silloin olen kokannut lämpimän ruuan valmiiksi ja kokoonnumme syömään.
Oletin, että kaikkien lasten kodeissa on ruoka-ajat? Milloin teillä sitten syödään koko perhe?
Eri asia tietty välipalat, kyllä meillä niitä tarjotaan, jos kaveri sattuu olemaan meillä. Mutta oletan kyllä, että kotiin kaikki menee, kun on ruoka-aika.
Sama!
Ilmeisesti näissä perheissä, jossa ruokitaan koko naapurusto, ei rauhoiteta tilannetta koskaan niin että olisi vain oma perhe ja vaihdettaisiin kuulumiset jne. Arvostan perheaikaa, joten mielestäni syöminen vain oman perheen kesken on todella tärkeä osa arkea.
Kuka on puhunut koko naapuruston ruokkimisesta? Kyse on siitä, että jos lapsella ja kaverilla on vaikka leikki kesken, kun teen ruokaa, niin tietty lapsen kaveri saa ruokailuun osallistua meillä, jos tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä haloo täällä sinänsä pikkuasiasta. Jollain on kenraalimaiset käskyt aikoineen lapsilleen. Toiset ottavat vähän iisimmin ja joustavat tilanteiden mukaan.
Saako lapsen kaverit syödä ollessaan kylässä... Oikeasti tämä keskustelu on mahdollinen vain Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ruoka on valmis, niin kaikki talossa olevat kutsutaan syömään. Omat ja vieraat, lapset ja aikuiset.
Näin on meilläkin aina toimittu jo ainakin 3 sukupolven ajan.
No meillä on tapana paistaa 4 pihviä, jos syöjiä on neljä. Ei ole sitä viidettä pihviä kaverille. Vältämme hävikkiä ja laitamme ruokaa sen verran kun perhe kerralla syö. Sori vaan, mutta emme varaudu mahdollisten kaverisyöntein varalle., Ihmettelen kyllä suuresti, jos lapset eivät ole ruoka-aikana omassa kotonaan. Kasvatus hoi! Rajat lapsille.
Just näin. Ja välillä en edes laita joka ilta ruokaa, vaan lämmittelen eiliseltä jääneet ruuat. Siitä ei välttämättä ole antaa vieraalle, kun olen arvioinut, että satsista tulee vielä tän illan ruuat meidän porukalle.
Vierasvara kaappiin?
No mikäs sellainen olisi? Hernekeittopurkkeja 6 kpl?
Joista vieras sanoisi ”yök, en syö, eiks teillä oo pizzaa tai jotain muuta?”
Jos lapsen kaveri sanois meillä hernekeittopäivänä, ettei syö, niin sitte ei syö.
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsena kun naapurin kakara kävi meillä syömässä. Ja tasan tarkkaan siinä perheessä ei nälkää nähty. Monesti siellä käynneenä näin, miten täsyi jääkaappi oli. Sen sijaan meillä oli rahasta tiukkaa ja silti vanhemmat ruokki vieraan kakaran. Tosin tämä kakara kävi kaapilla myös omin luvin.
Ärsytti jo lapsena. Lopulta vanhemmat pyysivät että lähettöisimme kaverin kotiin ruoka-aikana. Tai kutsuisimme vasta ruuan jälkeen hänet.
Juu juu. Meidän lapsi ja naapurin kakara. Hyi tällaista ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsena kun naapurin kakara kävi meillä syömässä. Ja tasan tarkkaan siinä perheessä ei nälkää nähty. Monesti siellä käynneenä näin, miten täsyi jääkaappi oli. Sen sijaan meillä oli rahasta tiukkaa ja silti vanhemmat ruokki vieraan kakaran. Tosin tämä kakara kävi kaapilla myös omin luvin.
Ärsytti jo lapsena. Lopulta vanhemmat pyysivät että lähettöisimme kaverin kotiin ruoka-aikana. Tai kutsuisimme vasta ruuan jälkeen hänet.Juu juu. Meidän lapsi ja naapurin kakara. Hyi tällaista ajattelua.
Niinpä... Siis tässä keskustelussa käy ilmi, kuinka osa vanhemmista pitää lastensa kavereita kauheana vaivana ja kakaroina. Edes jäätelöä ei anneta vaikka omat lapset saisi jälkkäriksi. Suututaan kun kaverin vanhempi on kehdannut antaa välipalapatukan ja rusinoita... Edes huono-osaista lasta ei ruokita, "ettei isä opi että muut syöttää". Siis koulutetaan lapsen ongelmavanhempaa tämän lapsen kautta, sen sijaan että ilmoitettaisiin lasuun ja yritetään omalta osalta turvata että lapsi saa ruokaa ja turvaa! Niin ilkeämielistä ja itsekästä. Ei mikään ihme että tässä kansakunnassa lapset ja nuoret voi huonosti, kun yleinen asenne elämään ja auttamiseen on tämä :(
Mielestäni parasta kiusaamisen ja väkivallan ehkäisyä on nimenomaan tutustua lasten kaveripiireihin ja näyttää aikuisen mallia. Koko kylä kasvattaa tyylillä, jotta lapset kasvavat siihen että aikuiset kyllä välittävät, tutuille aikuisille voi puhua asioista, ja aikuiset puuttuvat hölmöilyyn.
Vierailija kirjoitti:
änkyrä7677 kirjoitti:
Oli rahaa naftisti lapsen ruokaan ja omaani sen verran etten näänny. Siihen kun tulee jokapäiväinen ylimääräinen suu, niin tiukkaa tekee.
eniten ärsyttää että vieraan vanhempien kanssa on sovittu että koulun ja ruuan jälkeen voi mennä kyläileen. tämä kuitenkin unohtuu jo päivä sen jälkeen kun sovittu. nytkin olen vuoroviikoin todellisella laihiksella että lapsele riittäisi uokaa kun on mun vuorolla.
Se joku hernekeittopurkki ei kyllä niin paljon maksa.
Millä teidän ihmisten päähän taottais se, että jotkut perheet hakee ne hernekeittopurkkinsa leipäjonosta!? Sairasta syyllistämistä!!!
Kiva että oot noin rikas vissiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun mun poika sai puhelimen pyysin häntä kertomaan koulusta lähtiessä etukäteen onko tulossa kaverin kanssa koulusta. Tiesin sitten vähän varautua esim keittämällä enemman pastaa tms.
Hän oppi kysymään minulta, että sopiiko tuoda kaveri syömään. En olisi yksinhuoltajana ruokkinut ketään jatkuvasti eli joku raja siinäkin on. Ja hänelle sattui sikäli tuuri että kavereillakin tarjottiin ruokaa, tosin tiesivät kyllä hänen diabeteksestaankin. Sanoin että saa kyllä pyytää välipalaa jos verensokeri oli alhaalla.
Miten sä pystyt päivystämään kotona pastan kanssa joka iltapäivä? Et käy töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ruoka on valmis, niin kaikki talossa olevat kutsutaan syömään. Omat ja vieraat, lapset ja aikuiset.
Näin on meilläkin aina toimittu jo ainakin 3 sukupolven ajan.
No meillä on tapana paistaa 4 pihviä, jos syöjiä on neljä. Ei ole sitä viidettä pihviä kaverille. Vältämme hävikkiä ja laitamme ruokaa sen verran kun perhe kerralla syö. Sori vaan, mutta emme varaudu mahdollisten kaverisyöntein varalle., Ihmettelen kyllä suuresti, jos lapset eivät ole ruoka-aikana omassa kotonaan. Kasvatus hoi! Rajat lapsille.
Kasvatus, niin? Kasvatettu olemaan jakamatta vähän ruokaa KAVEREILLE. Ei ne ole mitään random-tyyppejä, jos ne on lapsesi kavereita.
Jos rahat on oikeasti loppu, niin sen voi ymmärtää, mutta silloinkin sydämellinen ihminen antaa jotain, vaikka kaurapuuroa. Kysyy onko nälkä ja haluaisitteko puuroa jos keitän. Jos on, niin puurokin maistuu. Jos ei ole nälkä, niin sitten ei tarvi vähistä tarpeista keittää sitä puuroa. Nälkäiset lapset voi jatkaa yhdessäoloa vähän pidempään syömisen jälkeen eikä nälkä laita väsymään ja kiukuttamaan.
Ruokatavat, käytöstavat? Mielestäni ne on omaksuttu, kun pöytään kutsutaan kaikki omassa kodissa sisällä olevat nälkäiset ihmiset.
Aikuisena menet itse ystävällesi kylään. Ystäväsi kattaa pöydän kaikille ja hänen vieraansa nauttivat.
Jos vain käväiset pikaisesti niin ehkä ei tarjota mitään. Teetä tai kahvia ehkä kuitenkin?Ruokakulttuurin soisi olevan sivistynyttä täällä pohjoisessakin.
Niitä pihvejä voi laittaa puoliksi tai lisäksi voi tehdä pikaisen salaatin niistä aineksista mitä on tai vaikka lämpimät voileivät tai nuudelikeiton. Ei niitä joka kerta kuitenkaan tarvi puoliksi laittaa.
Tai voi antaa lapsen syödä kaverin kanssa nuudelia ja sen pihvin myöhemmin.Ei kai joka päivä ole pihviä!
Keiton voi jakaa ja laatikkoruoat voi jakaa. Perunoita voi keittää muutaman ylimääräisen.
Ei siitä tule hävikkiä vaikka ei ruokapöytään vieraita tulisikaan, jos joku perheenjäsen syö loput myöhemmin.
Tai lapsi vaikka paistaa jäljelle jääneet perunat itse seuraavana päivänä kaverinsa kanssa ja syövät niitä yhdessä koulun jälkeen. Vai eikö voi tähteitä myöhemmin syödä?Onko kaikki tosi tiukkaa? Säännöt ja kellonajat? Onko ne tärkeitä elämässä?
Kasvatetaanko lapset tiukkiksiksi, joustamattomiksi, ahneiksi, itsekkäiksi?
Kasvatetaanko jaottelemaan ihmisiä ja kohtelemaan toisia epätoivottuina?Ystävällisyys, käytöstavat, terve ruokakulttuuri, mukava ilmapiiri, kodikkuus, rentous ja ystävien nälkä ei ole tärkeitä?
Olen täysin samaa mieltä! Ihmettelen, miten voidaan syödä ilman että vieraille tarjotaan mitään. En tiedä mitään muuta maata missä tällainen käytäntö olisi jotenkin yleisesti hyväksyttyä. Toli jos lapsella pamahtaa yllättäen 5kaveria kylään, voi olla ettei ruokaa ole valmistettu tarpeeksi. Meillä on yleensä kaapissa varalla pussipastaa tms, jota voi sitten laittaa ruoan jatkeeksi.
Itse toivon että lasten kaverit viihtyvät meillä ja pääsen tutustumaan heihin, jotta tiedän kenen kanssa lapset liikkuvat. Lapset kertovat arjestaan ja on mukava tietää mitä he yhdessä touhuilevat. Olen myös sanonut, että jos jää avaimet tai muuta, saa aina tulla meille.
Lapset eivät saa kaikilla kavereilla ruokaa, ja soitankin lapset aina viiden aikaan syömään. Tässä sitten kertovat jos on kutsuttu pöytään syömään.Yhdellä lapsen kaverilla on kotona tiukkaa ja lasukin kuviossa (tunnen äidin hyvin ja on kertonut). Aina ei ole kuin leipää koulun jälkeen, eikä perheaikaa oikein vietetä. Otan lapsen mukaan meidän peli-iltoihin ja ruokin aina kun on kylässä, mitä tapahtuukin usein. En tästä tee mitään numeroa vaan lapsi tulee siinä sivussa, rannalle, leffailtaan, jne. Toivon että lapsi saa tästä mukavan olon ja on ainakin kovasti tuntunut viihtyvän luonamme. Jos olisin itse vanhempana samanlaisessa heikossa tilanteessa, toivoisin että lähiyhteisö tukisi näin hiljaisesti lasta.
Miten tämäkin ketju on täynnä näitä mammoja, jotka ruokkivat ja huolehtivat jonkun naapurin lasuperheen lasta kuin omaansa. Sädekehä pään päällä näpytetään pitkiä viestejä, joissa kuvaillaan kuinka kestitään niin omat lapset kuin niiden hyvä- ja huono-osaiset kaverit ja tarjotaan välipalat, päivälliset ja iltapalat harva se päivä. Herää kysymys, käyvätkö nämä täydelliset äidit töissä, kun on aikaa seistä keittiössä kokkaamassa koko pihapiirille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina tarjonnut lasten kavereille ruokaa jos ruoka-aikana ovat meillä olleet.
Eipä vaan toimi toiseen suuntaan eikä ole rahasta kiinni.Ja sinä joka sanoit ettei hernekeittopurkki paljoa maksa niin kyllä sekin voi joskus olla liikaa.
Jos euron hernekeitto kaksi kertaa viikossa on liikaa niin sitten on enemmänkin ongelmia kuin joku lapsen kaverin vierailu.
Eurolla saa jo melkein kaksi hernekeittoa (Prismassa 0,56 euroa) ja Lidlistä ihan varmasti. Saati, jos tekee vielä itse. Kotona tehty linssisoppa on vielä edullisempaa. Kaikki on vain kiinni, onko hyvä sydän vai onko kovasydäminen.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina tarjonnut lasten kavereille ruokaa jos ruoka-aikana ovat meillä olleet.
Eipä vaan toimi toiseen suuntaan eikä ole rahasta kiinni.Ja sinä joka sanoit ettei hernekeittopurkki paljoa maksa niin kyllä sekin voi joskus olla liikaa.
Jos euron hernekeitto kaksi kertaa viikossa on liikaa niin sitten on enemmänkin ongelmia kuin joku lapsen kaverin vierailu.
Eurolla saa jo melkein kaksi hernekeittoa (Prismassa 0,56 euroa) ja Lidlistä ihan varmasti. Saati, jos tekee vielä itse. Kotona tehty linssisoppa on vielä edullisempaa. Kaikki on vain kiinni, onko hyvä sydän vai onko kovasydäminen.
Ei nykylapsille kelpaa tuollaiset pöperöt, joten hukkaan menevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän pihapiirissä lapset juoksevat taloista läpi ja se joka saa pysäytettyä letkan, varmistaa että jokainen on syönyt ja juonut. Varsinkin juonut.
Mun lapsuudessa oli tällaista!
Meillä myös naapuruston lapset saa tulla meille aina syömään ja juomaan. Sitten kun omat lapset ovat naapureiden luona, niin saavat myös siellä syötävää sekä juotavaa. Ei ne lapset niin paljoa syö, että siihen talous kaatuisi. Oppivat myös syömään erilaisia ruokia, kun syövät muidenkin kokkauksia :)
Näin ne kasvatustavat ovat erilaisia. Meillä taas lasten pitää tulla kotiin syömään, kun on ruoka-aika arkisin klo 18, viikonloppuisin klo 12 ja klo 18. Silloin olen kokannut lämpimän ruuan valmiiksi ja kokoonnumme syömään.
Oletin, että kaikkien lasten kodeissa on ruoka-ajat? Milloin teillä sitten syödään koko perhe?
Eri asia tietty välipalat, kyllä meillä niitä tarjotaan, jos kaveri sattuu olemaan meillä. Mutta oletan kyllä, että kotiin kaikki menee, kun on ruoka-aika.
Sama!
Ilmeisesti näissä perheissä, jossa ruokitaan koko naapurusto, ei rauhoiteta tilannetta koskaan niin että olisi vain oma perhe ja vaihdettaisiin kuulumiset jne. Arvostan perheaikaa, joten mielestäni syöminen vain oman perheen kesken on todella tärkeä osa arkea.
Kuka on puhunut koko naapuruston ruokkimisesta? Kyse on siitä, että jos lapsella ja kaverilla on vaikka leikki kesken, kun teen ruokaa, niin tietty lapsen kaveri saa ruokailuun osallistua meillä, jos tahtoo.
Meillähän ei tämmöistä tilannetta pääsis edes tapahtumaan. Koulusta ei tulla kaverin kanssa suoraan, eikä kaverille mennä suoraan. Se vaaditaan jo koulun säännöissä, jos jotain sattuu, niin koulun vakuutus ei kata kyläilyjä.
Muutenkin haluan lapseni suoraan koulusta kotiin välipalalle. Siinä puhutaan päivän kuulumiset. Jos on treeneistä vapaa, niin sitten voi mennä tai meille voi tulla. Kerkeevät temmeltämään 2-3 tuntia ja sitten onkin vieraan aika lähteä tai oman muksun aika tulla kotiin - syömään. Leikkejä ei jää kesken, kun on selkeet sävelet ja ne on kerrottu lapsille.
Viikonloppuisin tai lomilla on sitten taas laveemmat säännöt ja toisten vanhempien kanssa sovittu syömiset. Ettei kukaan turhaan odota lastaan ruokapöytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ruoka on valmis, niin kaikki talossa olevat kutsutaan syömään. Omat ja vieraat, lapset ja aikuiset.
Näin on meilläkin aina toimittu jo ainakin 3 sukupolven ajan.
No meillä on tapana paistaa 4 pihviä, jos syöjiä on neljä. Ei ole sitä viidettä pihviä kaverille. Vältämme hävikkiä ja laitamme ruokaa sen verran kun perhe kerralla syö. Sori vaan, mutta emme varaudu mahdollisten kaverisyöntein varalle., Ihmettelen kyllä suuresti, jos lapset eivät ole ruoka-aikana omassa kotonaan. Kasvatus hoi! Rajat lapsille.
Kasvatus, niin? Kasvatettu olemaan jakamatta vähän ruokaa KAVEREILLE. Ei ne ole mitään random-tyyppejä, jos ne on lapsesi kavereita.
Jos rahat on oikeasti loppu, niin sen voi ymmärtää, mutta silloinkin sydämellinen ihminen antaa jotain, vaikka kaurapuuroa. Kysyy onko nälkä ja haluaisitteko puuroa jos keitän. Jos on, niin puurokin maistuu. Jos ei ole nälkä, niin sitten ei tarvi vähistä tarpeista keittää sitä puuroa. Nälkäiset lapset voi jatkaa yhdessäoloa vähän pidempään syömisen jälkeen eikä nälkä laita väsymään ja kiukuttamaan.
Ruokatavat, käytöstavat? Mielestäni ne on omaksuttu, kun pöytään kutsutaan kaikki omassa kodissa sisällä olevat nälkäiset ihmiset.
Aikuisena menet itse ystävällesi kylään. Ystäväsi kattaa pöydän kaikille ja hänen vieraansa nauttivat.
Jos vain käväiset pikaisesti niin ehkä ei tarjota mitään. Teetä tai kahvia ehkä kuitenkin?Ruokakulttuurin soisi olevan sivistynyttä täällä pohjoisessakin.
Niitä pihvejä voi laittaa puoliksi tai lisäksi voi tehdä pikaisen salaatin niistä aineksista mitä on tai vaikka lämpimät voileivät tai nuudelikeiton. Ei niitä joka kerta kuitenkaan tarvi puoliksi laittaa.
Tai voi antaa lapsen syödä kaverin kanssa nuudelia ja sen pihvin myöhemmin.Ei kai joka päivä ole pihviä!
Keiton voi jakaa ja laatikkoruoat voi jakaa. Perunoita voi keittää muutaman ylimääräisen.
Ei siitä tule hävikkiä vaikka ei ruokapöytään vieraita tulisikaan, jos joku perheenjäsen syö loput myöhemmin.
Tai lapsi vaikka paistaa jäljelle jääneet perunat itse seuraavana päivänä kaverinsa kanssa ja syövät niitä yhdessä koulun jälkeen. Vai eikö voi tähteitä myöhemmin syödä?Onko kaikki tosi tiukkaa? Säännöt ja kellonajat? Onko ne tärkeitä elämässä?
Kasvatetaanko lapset tiukkiksiksi, joustamattomiksi, ahneiksi, itsekkäiksi?
Kasvatetaanko jaottelemaan ihmisiä ja kohtelemaan toisia epätoivottuina?Ystävällisyys, käytöstavat, terve ruokakulttuuri, mukava ilmapiiri, kodikkuus, rentous ja ystävien nälkä ei ole tärkeitä?
Olen täysin samaa mieltä! Ihmettelen, miten voidaan syödä ilman että vieraille tarjotaan mitään. En tiedä mitään muuta maata missä tällainen käytäntö olisi jotenkin yleisesti hyväksyttyä. Toli jos lapsella pamahtaa yllättäen 5kaveria kylään, voi olla ettei ruokaa ole valmistettu tarpeeksi. Meillä on yleensä kaapissa varalla pussipastaa tms, jota voi sitten laittaa ruoan jatkeeksi.
Itse toivon että lasten kaverit viihtyvät meillä ja pääsen tutustumaan heihin, jotta tiedän kenen kanssa lapset liikkuvat. Lapset kertovat arjestaan ja on mukava tietää mitä he yhdessä touhuilevat. Olen myös sanonut, että jos jää avaimet tai muuta, saa aina tulla meille.
Lapset eivät saa kaikilla kavereilla ruokaa, ja soitankin lapset aina viiden aikaan syömään. Tässä sitten kertovat jos on kutsuttu pöytään syömään.Yhdellä lapsen kaverilla on kotona tiukkaa ja lasukin kuviossa (tunnen äidin hyvin ja on kertonut). Aina ei ole kuin leipää koulun jälkeen, eikä perheaikaa oikein vietetä. Otan lapsen mukaan meidän peli-iltoihin ja ruokin aina kun on kylässä, mitä tapahtuukin usein. En tästä tee mitään numeroa vaan lapsi tulee siinä sivussa, rannalle, leffailtaan, jne. Toivon että lapsi saa tästä mukavan olon ja on ainakin kovasti tuntunut viihtyvän luonamme. Jos olisin itse vanhempana samanlaisessa heikossa tilanteessa, toivoisin että lähiyhteisö tukisi näin hiljaisesti lasta.
Miten tämäkin ketju on täynnä näitä mammoja, jotka ruokkivat ja huolehtivat jonkun naapurin lasuperheen lasta kuin omaansa. Sädekehä pään päällä näpytetään pitkiä viestejä, joissa kuvaillaan kuinka kestitään niin omat lapset kuin niiden hyvä- ja huono-osaiset kaverit ja tarjotaan välipalat, päivälliset ja iltapalat harva se päivä. Herää kysymys, käyvätkö nämä täydelliset äidit töissä, kun on aikaa seistä keittiössä kokkaamassa koko pihapiirille.
Miksi olet noin pahansuopa? Ei sen ruon mitään suurempia tarvitse olla. Itse kerroin jatkavani pussi pastalla ja salaatilla, jos ei muuten riitä. Ihan tavallinen työssäkäyvä olen. Ei siihen 3lle lapselle ruoan laittamisessa mene kauempaa kion kahdelle. Ihme asenne. Olisit iloinen, kun joku välittää, jos et itse jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ruoka on valmis, niin kaikki talossa olevat kutsutaan syömään. Omat ja vieraat, lapset ja aikuiset.
Näin on meilläkin aina toimittu jo ainakin 3 sukupolven ajan.
No meillä on tapana paistaa 4 pihviä, jos syöjiä on neljä. Ei ole sitä viidettä pihviä kaverille. Vältämme hävikkiä ja laitamme ruokaa sen verran kun perhe kerralla syö. Sori vaan, mutta emme varaudu mahdollisten kaverisyöntein varalle., Ihmettelen kyllä suuresti, jos lapset eivät ole ruoka-aikana omassa kotonaan. Kasvatus hoi! Rajat lapsille.
Kasvatus, niin? Kasvatettu olemaan jakamatta vähän ruokaa KAVEREILLE. Ei ne ole mitään random-tyyppejä, jos ne on lapsesi kavereita.
Jos rahat on oikeasti loppu, niin sen voi ymmärtää, mutta silloinkin sydämellinen ihminen antaa jotain, vaikka kaurapuuroa. Kysyy onko nälkä ja haluaisitteko puuroa jos keitän. Jos on, niin puurokin maistuu. Jos ei ole nälkä, niin sitten ei tarvi vähistä tarpeista keittää sitä puuroa. Nälkäiset lapset voi jatkaa yhdessäoloa vähän pidempään syömisen jälkeen eikä nälkä laita väsymään ja kiukuttamaan.
Ruokatavat, käytöstavat? Mielestäni ne on omaksuttu, kun pöytään kutsutaan kaikki omassa kodissa sisällä olevat nälkäiset ihmiset.
Aikuisena menet itse ystävällesi kylään. Ystäväsi kattaa pöydän kaikille ja hänen vieraansa nauttivat.
Jos vain käväiset pikaisesti niin ehkä ei tarjota mitään. Teetä tai kahvia ehkä kuitenkin?Ruokakulttuurin soisi olevan sivistynyttä täällä pohjoisessakin.
Niitä pihvejä voi laittaa puoliksi tai lisäksi voi tehdä pikaisen salaatin niistä aineksista mitä on tai vaikka lämpimät voileivät tai nuudelikeiton. Ei niitä joka kerta kuitenkaan tarvi puoliksi laittaa.
Tai voi antaa lapsen syödä kaverin kanssa nuudelia ja sen pihvin myöhemmin.Ei kai joka päivä ole pihviä!
Keiton voi jakaa ja laatikkoruoat voi jakaa. Perunoita voi keittää muutaman ylimääräisen.
Ei siitä tule hävikkiä vaikka ei ruokapöytään vieraita tulisikaan, jos joku perheenjäsen syö loput myöhemmin.
Tai lapsi vaikka paistaa jäljelle jääneet perunat itse seuraavana päivänä kaverinsa kanssa ja syövät niitä yhdessä koulun jälkeen. Vai eikö voi tähteitä myöhemmin syödä?Onko kaikki tosi tiukkaa? Säännöt ja kellonajat? Onko ne tärkeitä elämässä?
Kasvatetaanko lapset tiukkiksiksi, joustamattomiksi, ahneiksi, itsekkäiksi?
Kasvatetaanko jaottelemaan ihmisiä ja kohtelemaan toisia epätoivottuina?Ystävällisyys, käytöstavat, terve ruokakulttuuri, mukava ilmapiiri, kodikkuus, rentous ja ystävien nälkä ei ole tärkeitä?
Olen täysin samaa mieltä! Ihmettelen, miten voidaan syödä ilman että vieraille tarjotaan mitään. En tiedä mitään muuta maata missä tällainen käytäntö olisi jotenkin yleisesti hyväksyttyä. Toli jos lapsella pamahtaa yllättäen 5kaveria kylään, voi olla ettei ruokaa ole valmistettu tarpeeksi. Meillä on yleensä kaapissa varalla pussipastaa tms, jota voi sitten laittaa ruoan jatkeeksi.
Itse toivon että lasten kaverit viihtyvät meillä ja pääsen tutustumaan heihin, jotta tiedän kenen kanssa lapset liikkuvat. Lapset kertovat arjestaan ja on mukava tietää mitä he yhdessä touhuilevat. Olen myös sanonut, että jos jää avaimet tai muuta, saa aina tulla meille.
Lapset eivät saa kaikilla kavereilla ruokaa, ja soitankin lapset aina viiden aikaan syömään. Tässä sitten kertovat jos on kutsuttu pöytään syömään.Yhdellä lapsen kaverilla on kotona tiukkaa ja lasukin kuviossa (tunnen äidin hyvin ja on kertonut). Aina ei ole kuin leipää koulun jälkeen, eikä perheaikaa oikein vietetä. Otan lapsen mukaan meidän peli-iltoihin ja ruokin aina kun on kylässä, mitä tapahtuukin usein. En tästä tee mitään numeroa vaan lapsi tulee siinä sivussa, rannalle, leffailtaan, jne. Toivon että lapsi saa tästä mukavan olon ja on ainakin kovasti tuntunut viihtyvän luonamme. Jos olisin itse vanhempana samanlaisessa heikossa tilanteessa, toivoisin että lähiyhteisö tukisi näin hiljaisesti lasta.
Miten tämäkin ketju on täynnä näitä mammoja, jotka ruokkivat ja huolehtivat jonkun naapurin lasuperheen lasta kuin omaansa. Sädekehä pään päällä näpytetään pitkiä viestejä, joissa kuvaillaan kuinka kestitään niin omat lapset kuin niiden hyvä- ja huono-osaiset kaverit ja tarjotaan välipalat, päivälliset ja iltapalat harva se päivä. Herää kysymys, käyvätkö nämä täydelliset äidit töissä, kun on aikaa seistä keittiössä kokkaamassa koko pihapiirille.
Älä viitsi liioitella vaikka itse et välittäisikään muiden lasulapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsena kun naapurin kakara kävi meillä syömässä. Ja tasan tarkkaan siinä perheessä ei nälkää nähty. Monesti siellä käynneenä näin, miten täsyi jääkaappi oli. Sen sijaan meillä oli rahasta tiukkaa ja silti vanhemmat ruokki vieraan kakaran. Tosin tämä kakara kävi kaapilla myös omin luvin.
Ärsytti jo lapsena. Lopulta vanhemmat pyysivät että lähettöisimme kaverin kotiin ruoka-aikana. Tai kutsuisimme vasta ruuan jälkeen hänet.Juu juu. Meidän lapsi ja naapurin kakara. Hyi tällaista ajattelua.
Niinpä... Siis tässä keskustelussa käy ilmi, kuinka osa vanhemmista pitää lastensa kavereita kauheana vaivana ja kakaroina. Edes jäätelöä ei anneta vaikka omat lapset saisi jälkkäriksi. Suututaan kun kaverin vanhempi on kehdannut antaa välipalapatukan ja rusinoita... Edes huono-osaista lasta ei ruokita, "ettei isä opi että muut syöttää". Siis koulutetaan lapsen ongelmavanhempaa tämän lapsen kautta, sen sijaan että ilmoitettaisiin lasuun ja yritetään omalta osalta turvata että lapsi saa ruokaa ja turvaa! Niin ilkeämielistä ja itsekästä. Ei mikään ihme että tässä kansakunnassa lapset ja nuoret voi huonosti, kun yleinen asenne elämään ja auttamiseen on tämä :(
Mielestäni parasta kiusaamisen ja väkivallan ehkäisyä on nimenomaan tutustua lasten kaveripiireihin ja näyttää aikuisen mallia. Koko kylä kasvattaa tyylillä, jotta lapset kasvavat siihen että aikuiset kyllä välittävät, tutuille aikuisille voi puhua asioista, ja aikuiset puuttuvat hölmöilyyn.
Olen samaa mieltä. Työskentelen nuorten kanssa ja on surullista joskus huomata, kuinka joltain nuorilta puuttuvat kaikki turvalliset aikuiset. Olen tehnyt pitkän uran ja vielä kymmenisen vuotta sitten tuntui että nuorten lähipiiri ja kavereiden vanhemmat olivat tutumpia. Nyt nuorilla ei välttämättä ole kuin joku järjestö tai viranomaistaho jonka kanssa puhua. Onko nykyaika niin kiireistä että ei ole enää äaikaa eikä kiinnostusta välittää kuin omistaan...
Toki oli ennenkin ongelmia, mutta yleensä nuori kertoi että on joku mummi tai kummi, naapurin täti tai kaverin vanhempi jolle mennä hädän hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Kun syötte esim. ahvenfileitä, pihviä ym. niin ostatteko tosiaan useita ylimääräisiä, jos sattuu tulemaan joku lasten kaveri? Vai keitätte silloin makaronia kaverille ja jatkatte kananmunasiivuilla, kuten eräs sankari ketjun alusta? Ja miten ihmisten kaupunkikoteihin mahtuu yhtäkkiä oma iso perhe + 6 teiniä pöydän ääreen. Meillä on niin pieni keittiö, että kaksi lisätuolia on maksimimäärä. Eikä ole mitään kellaria, johon ostaa 20 kg perunasäkkejä kuten täällä neuvotaan.
Mä en usko juttuihin. En tunne ketään, joka näin tekee, vaan lapset ohjataan kotiin syömään arkena, noin pääsääntöisesti. En ole myöskään ikinä tällaisten kavereiden luona vieraillut, joissa on jatkuva buffetti kaverilaumalle. Joskus syötiin kaverilla, mutta harvoin, pidemmät sovitut kylät eri asia.
Facesta luin, että mammapalstan marttyyriäidit jättää itse syömättä, ja antaa oman annoksen lapsen kaverille. Kuinka moni isä tekee näin? En mä haluis edes syödä kaverin äidin ruokia, kauheeta jos niin on joskus käynyt kun on pakko uhrata itsensä vieraidenkin lasten eteen. Melko pimeä ajatusmalli, mutta ei, muut naiset vaan hurraa että näin sitä pitää, ole nälässäkin muiden eteen.
No en minäkään tuollaista uhrautuvaisuutta ymmärrä. Aivan kuin kilpaillaan ja pädetään siitä että kuka näki eniten nälkää että naapurin vakavaraisen perheen lapset sai syödä heillä kun sille päälle sattuivat. Kuvittele tosiaan jos tuo lapsi saa myöhemmin tietää että vanhempi jäi ilman ruokaa kun hän itse maiskutteli perheen ruoat hyvällä omallatunnolla. Hävettäisi ihan sikana. Kyllä minä lapsena mieluummin menisin kotiiini syömään jos tajuaisin että syön parhaillaan perheen viimeisiä ruokia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ole tullut ajatelleeksi, mutta minusta on muutenkin hyvien tapojen mukaista tarjota vieraille ruokaa, jos heitä ruoka-aikaan nurkissa pyörii.
Toki ihan ok, jos ei halua muiden lapsia ruokkia, mutta miksi niitä lasten kavereita saa sitten tulla sellaiseen aikaan kylään? Se nyt on ihan vain törkeää, että antaa lapselleen luvan kutsua kavereita kylään mutta ei sitten tarjoa ruokaa kun perhe itse syö.
No kun ne lapsivieraat eivät aina lähde omaan kotiinsa, kun kyläpaikassa alkaa lautaset kilistä ja ruoka tuoksua. Joillakin lapsosilla ei ole minkäänlaisia kotiintuloaikoja tai ohjeita, että ”Lähdepä tulemaan sieltä Vilmalta sit kotiappäin, kun ne alkaa syödä.”
Meilläkin tyttären kaveri voisi vaikka asua koulun jälkeen illat kaiket, eikä äitinsä kyllä vahingossakaan kysele perään. Onhan se vähän kiusallista alkaa sanella, että voitko häipyä.
Miksi kiusallista? Sinun kotisihan tuo on. Vieraiden lapset tottelee ja menee kotiinsa kun niin määrätään, tai niille tulee hetkeksi aikaa porttikielto. Oppivat olemaan. Sinulla ei taida olla paljon kokemusta lapsista jos lapsen kaverin kotiin lähettäminen tuntuu kiusalliselta. Napakasti mutta ystävällisesti toimien se onnistuu, ja vastaväitteitä ei kuunnella. Vieraiden lapset eivät määrää sinun kodissasi.
Meillä on aina jotain halvempaa kaapeissa, jota voi antaa lasten kavereille. Esim halpoja jäätelöpuikkoja, halvimpia Marie keksejä tai korppuja, mehua jatketaan vedellä. Ranskalaisia ja kalapuikkoja. Makaronia ja nakkeja/lihapullia. Näitä siis syövät yhdessä oma lapsi ja vieraat. Marjapuskista saavat kerätä välipalaa. Kesällä kasviksista on jopa ylitarjontaa, keittiössä on iso kulho täynnä tomaatteja eri kokoisia, kasvihuoneesta saa jokainen hakea itselleen kokonaisen kurkun tai kasvimaasta porkkanan.
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsen kaverit syödä ollessaan kylässä... Oikeasti tämä keskustelu on mahdollinen vain Suomessa.
Ei ole. Kyllä me täällä Suomen ulkopuolellakin keskustelemme samasta asiasta. Kuvitteletko sinä että koko muu maailma ahtaa kotonaan lapsen kaverit täyteen ravitsevaa ja herkullista ruokaa joka päivä ja että se on ihan normi ja "ainoastaan Suomessa" ollaan niin julmia että lasten oletetaan syövän omassa kodissaan? Ehhei, kyllä muuallakin on säännöt siihen kuinka usein lapset saavat tuoda ruokavieraita kotiin. Ja on säännöt siitä että omat lapset ovat kotona ruoka-aikaan, useimmiten paljon tiukemmat säännöt tuosta kuin Suomessa.
Kummallisia uskomuksia ihmisillä on siitä miten ihmiset Suomen ulkopuolella elävät.
Kun mun poika sai puhelimen pyysin häntä kertomaan koulusta lähtiessä etukäteen onko tulossa kaverin kanssa koulusta. Tiesin sitten vähän varautua esim keittämällä enemman pastaa tms.
Hän oppi kysymään minulta, että sopiiko tuoda kaveri syömään. En olisi yksinhuoltajana ruokkinut ketään jatkuvasti eli joku raja siinäkin on. Ja hänelle sattui sikäli tuuri että kavereillakin tarjottiin ruokaa, tosin tiesivät kyllä hänen diabeteksestaankin. Sanoin että saa kyllä pyytää välipalaa jos verensokeri oli alhaalla.