Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jonka lapsen kaveri syö usein teillä
Oletko tullut ajatelleeksi, että lapsi voi nähdä nälkää kotona? Vaikka lapsen vanhemmat eivät olisi edes köyhiä, voi olla elämänhallinnassakin puutteita niin, etteivät laita ruokaa. Ainakaan yhtä hyvää ja ravitsevaa kuin teillä. Hyvä antaa vähästäänkin.
Kommentit (351)
Oman lapsen erään kaverin vanhemmilla on jotain mt-häiriöitä, syöttävät tälle lapselle vain vegaanista ruokaa. Ovat vasta 6.-luokkalaisia.
Teen aina itse liharuokia kun kyseinen lapsi kylässä ja syö suuria määriä kun ei saa lihaa kotona.
Mietin jo pitäisikö tästä tehdä lasu? Tuohan on vahingollista lapselle kun tärkeitä ravinteita jää saamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen erään kaverin vanhemmilla on jotain mt-häiriöitä, syöttävät tälle lapselle vain vegaanista ruokaa. Ovat vasta 6.-luokkalaisia.
Teen aina itse liharuokia kun kyseinen lapsi kylässä ja syö suuria määriä kun ei saa lihaa kotona.
Mietin jo pitäisikö tästä tehdä lasu? Tuohan on vahingollista lapselle kun tärkeitä ravinteita jää saamatta.
Isolla osalla kasvissyöjistä ja vegaanista on juurikin erinäisiä ravitsemuksellisia puutostiloja. Mitähän lapsi syö koulussa?
Vierailija kirjoitti:
yhden lapseni kaveri ahnehtii suurimman osan tarjottavista. Jos vaikka olen tehnyt ruokaa kuudelle ruokailijalle ja pöydässä on vaikka jälkiruokana 6 leivosta, niin tämä kaveri ensinnäkin ottaa ensimmäisenä tarjottavat ruoat ja onkii kauhalla suurimman osan ruoan lihapaloista sekä kasaa lautaselleen suurimman osan juustosiivuista, mutta ottaa sitten vähintään 2 leivospalaa itselleen. ihan kuin hänen kotonaan ei olisi opetettu edes perusteita ruokailuetiketistä. : katsot minkä verran on ruokailijoita ja otat annoksesi sen mukaan...Jos on 6 leivospalaa, otat sitten sen yhden leivospalan. Jos on jälkiruokana piirakkaa, otat sitten sillä lailla, että muillekin jää vähintään samankokoinen pala minkä itsekin otat. Pitäisi olla itsestäänselvää.
Olen ottanutkin nyt tavaksi annostella itse ruoat lautasille silloin kun tuo ahne lapsi on paikalla että varmasti kaikki saavat riittävästi.
Tuollaista en katselisi hetkeäkään meidän ruokapöydässä. Jos ei ole minkäänlaisia tapoja, niin syököön kotonaan (jossa ilmeisesti tuollainen porsastelu sallitaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ole tullut ajatelleeksi, mutta minusta on muutenkin hyvien tapojen mukaista tarjota vieraille ruokaa, jos heitä ruoka-aikaan nurkissa pyörii.
Toki ihan ok, jos ei halua muiden lapsia ruokkia, mutta miksi niitä lasten kavereita saa sitten tulla sellaiseen aikaan kylään? Se nyt on ihan vain törkeää, että antaa lapselleen luvan kutsua kavereita kylään mutta ei sitten tarjoa ruokaa kun perhe itse syö.
No kun ne lapsivieraat eivät aina lähde omaan kotiinsa, kun kyläpaikassa alkaa lautaset kilistä ja ruoka tuoksua. Joillakin lapsosilla ei ole minkäänlaisia kotiintuloaikoja tai ohjeita, että ”Lähdepä tulemaan sieltä Vilmalta sit kotiappäin, kun ne alkaa syödä.”
Meilläkin tyttären kaveri voisi vaikka asua koulun jälkeen illat kaiket, eikä äitinsä kyllä vahingossakaan kysele perään. Onhan se vähän kiusallista alkaa sanella, että voitko häipyä.
Ei ole millään tavalla kiusallista ystävällisesti selittää lapsesi kaverille, että teillä on nyt oman perheen ruoka-aika, ja hän voi käydä sillä välin kotonaan syömässä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut aikoinaan mikään ongelma kipaista kotona syömässä ja palata takaisin kaverin luokse. Meillä oli ruoka-ajat ja tiesi milloin pitää mennä kotiin syömään.
Sama täällä. Olen 70-luvun lapsi ja kenellekään ei olisi tullut mieleenkään ängetä kaverin kotona ruokapöytään.
Sitä odoteltiin sen aikaa, kun kaveri syö tai käytiin samalla itse kotona syömässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän pihapiirissä lapset juoksevat taloista läpi ja se joka saa pysäytettyä letkan, varmistaa että jokainen on syönyt ja juonut. Varsinkin juonut.
Mun lapsuudessa oli tällaista!
Meillä myös naapuruston lapset saa tulla meille aina syömään ja juomaan. Sitten kun omat lapset ovat naapureiden luona, niin saavat myös siellä syötävää sekä juotavaa. Ei ne lapset niin paljoa syö, että siihen talous kaatuisi. Oppivat myös syömään erilaisia ruokia, kun syövät muidenkin kokkauksia :)
Näin ne kasvatustavat ovat erilaisia. Meillä taas lasten pitää tulla kotiin syömään, kun on ruoka-aika arkisin klo 18, viikonloppuisin klo 12 ja klo 18. Silloin olen kokannut lämpimän ruuan valmiiksi ja kokoonnumme syömään.
Oletin, että kaikkien lasten kodeissa on ruoka-ajat? Milloin teillä sitten syödään koko perhe?
Eri asia tietty välipalat, kyllä meillä niitä tarjotaan, jos kaveri sattuu olemaan meillä. Mutta oletan kyllä, että kotiin kaikki menee, kun on ruoka-aika.
Sama!
Ilmeisesti näissä perheissä, jossa ruokitaan koko naapurusto, ei rauhoiteta tilannetta koskaan niin että olisi vain oma perhe ja vaihdettaisiin kuulumiset jne. Arvostan perheaikaa, joten mielestäni syöminen vain oman perheen kesken on todella tärkeä osa arkea.
Kuka on puhunut koko naapuruston ruokkimisesta? Kyse on siitä, että jos lapsella ja kaverilla on vaikka leikki kesken, kun teen ruokaa, niin tietty lapsen kaveri saa ruokailuun osallistua meillä, jos tahtoo.
Meillähän ei tämmöistä tilannetta pääsis edes tapahtumaan. Koulusta ei tulla kaverin kanssa suoraan, eikä kaverille mennä suoraan. Se vaaditaan jo koulun säännöissä, jos jotain sattuu, niin koulun vakuutus ei kata kyläilyjä.
Muutenkin haluan lapseni suoraan koulusta kotiin välipalalle. Siinä puhutaan päivän kuulumiset. Jos on treeneistä vapaa, niin sitten voi mennä tai meille voi tulla. Kerkeevät temmeltämään 2-3 tuntia ja sitten onkin vieraan aika lähteä tai oman muksun aika tulla kotiin - syömään. Leikkejä ei jää kesken, kun on selkeet sävelet ja ne on kerrottu lapsille.
Viikonloppuisin tai lomilla on sitten taas laveemmat säännöt ja toisten vanhempien kanssa sovittu syömiset. Ettei kukaan turhaan odota lastaan ruokapöytään.
Herrajumala mitä natsimeininkiä. Ja joku saakeli vakuutus? Eikös teillä ole omaa...
Miten jostain ruuasta voi tehdä ongelman? Ihan pimeetä. Jos joku tulee kylään, oli sitten lapsi tai aikuinen, niin todellakin saavat ruokaa jos itse syömme. Miten tästä tarvii edes keskustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mun poika sai puhelimen pyysin häntä kertomaan koulusta lähtiessä etukäteen onko tulossa kaverin kanssa koulusta. Tiesin sitten vähän varautua esim keittämällä enemman pastaa tms.
Hän oppi kysymään minulta, että sopiiko tuoda kaveri syömään. En olisi yksinhuoltajana ruokkinut ketään jatkuvasti eli joku raja siinäkin on. Ja hänelle sattui sikäli tuuri että kavereillakin tarjottiin ruokaa, tosin tiesivät kyllä hänen diabeteksestaankin. Sanoin että saa kyllä pyytää välipalaa jos verensokeri oli alhaalla.Miten sä pystyt päivystämään kotona pastan kanssa joka iltapäivä? Et käy töissä?
En ole kommentoimasi hlö, mutta vastaan kun meilläkin joskus noin, että lapsi soittaa että tuo kaverin mukanaan. Laitan perheelleni päivällistä ennen kuin lähden iltatöihin. Lähden kotoa töihin klo 15 jälkeen. En päivystä minkään pastakattilan ääressä, mutta jos lapsi tuo ruokavieraan, niin toki haluan tiedon siitä, että voin jatkaa ruokaa vielä yhdelle syöjälle.
Kas kun on meitäkin äitejä, jotka tekevät töitä, iltatöitä, viikonlopputöitä, yötöitä, töitä kotona. Töitä muulloinkin kuin ma-pe 8-16.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämäkin ketju on täynnä näitä mammoja, jotka ruokkivat ja huolehtivat jonkun naapurin lasuperheen lasta kuin omaansa. Sädekehä pään päällä näpytetään pitkiä viestejä, joissa kuvaillaan kuinka kestitään niin omat lapset kuin niiden hyvä- ja huono-osaiset kaverit ja tarjotaan välipalat, päivälliset ja iltapalat harva se päivä. Herää kysymys, käyvätkö nämä täydelliset äidit töissä, kun on aikaa seistä keittiössä kokkaamassa koko pihapiirille.
Kaikki ei käy päivätöissä, vaikka töissä käyvätkin. Osa on kotiäitejä. Jotkut tekevät töitä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset epäkohteliaita itsekkäitä juntteja jotka istuu ruokapöydässään kuin alttarilla.
Sitä samaa joukkoahan sinäkin olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ruoka on valmis, niin kaikki talossa olevat kutsutaan syömään. Omat ja vieraat, lapset ja aikuiset.
Näin on meilläkin aina toimittu jo ainakin 3 sukupolven ajan.
No meillä on tapana paistaa 4 pihviä, jos syöjiä on neljä. Ei ole sitä viidettä pihviä kaverille. Vältämme hävikkiä ja laitamme ruokaa sen verran kun perhe kerralla syö. Sori vaan, mutta emme varaudu mahdollisten kaverisyöntein varalle., Ihmettelen kyllä suuresti, jos lapset eivät ole ruoka-aikana omassa kotonaan. Kasvatus hoi! Rajat lapsille.
Sulla ei mitenkään mielikuvitus riitä järkkäämään jotain ylimääräistä jos kylään sattuu vieras? Apua kuinka junttia.
On tosiaan kovin junttia, ettei jatkuvasti pidä varastoissa vierasvaraa "jos joku nyt sattuu poikkemaan". On tosi junttia varata ruokaa vain omalle perheelle. On tosi junttia ruokkia oma perhe, mutta ei kaikkia sattumanvaraisia vieraita.
Onneksi sinä et ole juntti, vaan sinulla on aina kaapit täynnä ruokaa vieraiden varalle. Heität sitä sitten vaan pois, kun ei tule käytettyä (tämä ei ole ollenkaan junttia, eihän).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lämmitetään arkena usein jämiä. Ruokaa ei ole aina riittävästi että voisi ylimääräisiä suita ruokkia. Meillä 2 aikuista ja 3 teiniä.
Kaapista ei tosiaan löydy yhtään mitään? Ei edes yhtä suolakurkkua? Huh tätä ketjua lukiessa tajuan että jotkut elää mielessään kuin pula-ajan Suomessa. Paitsi että pula-ajan Suomessa ruokaa silti tarjottiin vieraille koska se kuuluu sivistyneisiin tapoihin.
Eli se yksi suolakurkku on sopiva annos vieraana olevalle teinille. En tiedä, onko tuo sitten niin kovin sivistynyttä. No, ehkä näissä hienoissa sivistyspiireissä suolakurkku on kovinkin tyylikäs pääruoka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä olikin kiva ketju lukea tulevaisuutta varten. Minulla kaksi lasta, joista vanhempi aloittaa koulun syksyllä ja menee iltapäiväkerhoon niinä päivinä kun olen töissä. Sääntönä tulee olemaan se, että kavereita ei saa päästää sisälle silloin kun en ole kotona ja jokainen syö silloin kotonaan. Mutta hyviä pointteja nuo, että tarjotaan kavereille ruokaa, niin saadaan lapset viihtymään kotona ja tutustuu samalla lapsen kavereihin jne.
Muutama huomio kuitenkin ketjun sisällöstä. Joku kommentoi, että ei ole kallista ruokkia muutamaa kaveria kun hernekeitto maksaa niin ja niin vähän. Kenellä syödään päivittäin hernekeittoa? Ja aina on pari ylimääräistä purkkia kun lasten kaverit syövät myös."Sääntönä tulee olemaan se, että kavereita ei saa päästää sisälle silloin kun en ole kotona ja jokainen syö silloin kotonaan."
Hieno sääntö. Olet niitä vanhempia, joiden kersat notkuvat ostarilla ja rappukäytävissä, kun kavereita ei saa kotiin tuoda.
Tulevien jengiläisten ja puukko taskussa kulkevien katulasten mutsi. Kulissit kunnossa, mutta niiden takana silkkaa paskaa.
Oho. Jos kavereita ei saa tuoda valvomatta kotiin = lapset joutuvat ostarille.
Vaikka sinä kuinka toivoisit, niin eivät toisten lasten vanhemmat ala ruokkia ja kasvattaa sinunkin pentujasi. Sun tarttee se ihan itse tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten jostain ruuasta voi tehdä ongelman? Ihan pimeetä. Jos joku tulee kylään, oli sitten lapsi tai aikuinen, niin todellakin saavat ruokaa jos itse syömme. Miten tästä tarvii edes keskustella?
Sulla ei selvästikään ole lapsia. Kyllä se vaan tuntuu, kun meillä on viisi omaa lasta ja jos näistä jokainen tuo kaverinsa ja joskus parikin kaveria syömään niin tehty ruoka ei vaan riitä. Enkä koe mielekkäänä alkaa tekemään siksi, että kaveritkin tulee ruokittua. Toki yökyläilyt ym. on asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä olikin kiva ketju lukea tulevaisuutta varten. Minulla kaksi lasta, joista vanhempi aloittaa koulun syksyllä ja menee iltapäiväkerhoon niinä päivinä kun olen töissä. Sääntönä tulee olemaan se, että kavereita ei saa päästää sisälle silloin kun en ole kotona ja jokainen syö silloin kotonaan. Mutta hyviä pointteja nuo, että tarjotaan kavereille ruokaa, niin saadaan lapset viihtymään kotona ja tutustuu samalla lapsen kavereihin jne.
Muutama huomio kuitenkin ketjun sisällöstä. Joku kommentoi, että ei ole kallista ruokkia muutamaa kaveria kun hernekeitto maksaa niin ja niin vähän. Kenellä syödään päivittäin hernekeittoa? Ja aina on pari ylimääräistä purkkia kun lasten kaverit syövät myös."Sääntönä tulee olemaan se, että kavereita ei saa päästää sisälle silloin kun en ole kotona ja jokainen syö silloin kotonaan."
Hieno sääntö. Olet niitä vanhempia, joiden kersat notkuvat ostarilla ja rappukäytävissä, kun kavereita ei saa kotiin tuoda.
Tulevien jengiläisten ja puukko taskussa kulkevien katulasten mutsi. Kulissit kunnossa, mutta niiden takana silkkaa paskaa.
Siis jos mun ekaluokkalainen ei saa tuoda silloin kavereita kotiin kun en ole itse kotona, niin se tarkoittaa automaattisesti, että lapsi puukottaa jonkun ostarilla?
Sano yksikin hyvä syy miksi ekaluokkalainen pitäisi saada päästää vieraita ihmisiä kotiimme silloin kun siellä ei ole ketään aikuista vahtimassa. Parhaimmassa tapauksessa tulee useampi kaveri kerrallaan ja he tekevät jotain älyvapaata tai vaarallista. Jos kaverit sattuvat olemaan vaikka tosi röyhkeitä ja välinpitämättömiä, niin saattaa olla omaisuuttkin tuhottu sinä aikana kun olen töissä.
En haluaisi, että ekaluokkalainen lapseni menisi koulun jälkeen kenenkään kotiin jos siellä ei ole vanhemmat kotona. Siis sen vuoksi, ettei vaan keksitä mitään hölmöä ja siten joutusin selvittelemään korvauksia ja muuta.
Kun ikää tulee lisää, opin tuntemaan kaverit paremmin ja järki alkaa pelaamaan, niin sitten asia on tietenkin katsottava uudestaan.
Sitä paitsi teen 12 työpäivää kuussa, joten olen paljon arkisin kotona. Jos jonain päivänä ei kaverit saa tulla, niin ei se kokonaisuutta mihinkään suuntaan hetkauta.
Täytyy myöntää, että outo ajatuksen juoksu sinulla. Tuli kyllä mieleen, että ehkäpä haluaisit lapsiasi ruokittavan mahdollisimman paljon kylässä, että säästyisi itsellä rahaa, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämäkin ketju on täynnä näitä mammoja, jotka ruokkivat ja huolehtivat jonkun naapurin lasuperheen lasta kuin omaansa. Sädekehä pään päällä näpytetään pitkiä viestejä, joissa kuvaillaan kuinka kestitään niin omat lapset kuin niiden hyvä- ja huono-osaiset kaverit ja tarjotaan välipalat, päivälliset ja iltapalat harva se päivä. Herää kysymys, käyvätkö nämä täydelliset äidit töissä, kun on aikaa seistä keittiössä kokkaamassa koko pihapiirille.
Kaikki ei käy päivätöissä, vaikka töissä käyvätkin. Osa on kotiäitejä. Jotkut tekevät töitä kotona.
Ei taida olla kovin tehokasta työntekoa, kun on aikaa seistä keittiössä päivystämässä ja miettimässä, miten saisi sitä ruokaa jatkettua, jotta siitä riittäisi koko naapuruston lapsilaumalle.
Usein vai liian usein? Aika epäkohteliasta kaverilta olla joka päivä kaverin perheen ruokapöydässä.
Ehkä satunnainen kerta kutsuisin ruokapöytään, mutta en joka kerta kun käymässä. Kaverille voi tarjota mehulasin tai jäätelön ja pyytää odottamaan vaikka olkkarissa ruokailun ajan.
Eri asia jos ruokkiminen tapahtuu teillä-meillä-periaatteella. Että kaverin luona myös tarjotaan ruoka tai välipalaa.
Mun lapsella oli yksi p...a kaveri. Halusi tulla aina meille koulun jälkeen vaikkei muuten olleet yhdessä. Lämmitin heille kaakaot ja kotipullaa. Syötyään kaverin pitikin heti lähteä kotiin. Muutaman päivän jälkeen käskin mennä kotiinsa kaakaolle. Että kohteliaisuus molemmin puolin ettei mene hyväksikäytön puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämäkin ketju on täynnä näitä mammoja, jotka ruokkivat ja huolehtivat jonkun naapurin lasuperheen lasta kuin omaansa. Sädekehä pään päällä näpytetään pitkiä viestejä, joissa kuvaillaan kuinka kestitään niin omat lapset kuin niiden hyvä- ja huono-osaiset kaverit ja tarjotaan välipalat, päivälliset ja iltapalat harva se päivä. Herää kysymys, käyvätkö nämä täydelliset äidit töissä, kun on aikaa seistä keittiössä kokkaamassa koko pihapiirille.
Kaikki ei käy päivätöissä, vaikka töissä käyvätkin. Osa on kotiäitejä. Jotkut tekevät töitä kotona.
Ei taida olla kovin tehokasta työntekoa, kun on aikaa seistä keittiössä päivystämässä ja miettimässä, miten saisi sitä ruokaa jatkettua, jotta siitä riittäisi koko naapuruston lapsilaumalle.
Miksi ei olisi tehokasta? Jos laitan ruoan valmiiksi iltapäivällä ennen kuin lähden kotoa pois töihin työpaikalle, jossa teen työni. Puolikkaan työpäivän olen tehnyt jo aamulla klo 5-9.30 ja illalla teen toisen puolikkaan 15.30-19. Miten ihmeessä työni muuttuisi työpaikalla tehottomaksi ruokkimalla lapsen kaverin päivällä kotonani?
Kun tein töitä kotona, heräsin tekemään töitä klo 5 ja tein siihen asti kunnes lapset heräili. Päivän olin lasten kanssa ja pyöritin huushollia. Illalla kun mies tuli töistä kotiin, tein taas töitä niin pitkään kuin töitä riitti. Aina kaikki tehtynä ennen deadlinea.
Kun olin kolmivuorotyössä kodin ulkopuolella niin kyllä työpanokseni oli ihan yhtä tehokasta kuin muillakin, vaikka ruokin muutaman ylimääräisen mukulan silloin kun olin kotona työvuorojen välissä tai vapaapäivällä.
Eikä se hirveästi suunnittelua vaadi heittää kattilaan desi lisää makaronia, yksi kaksi perunaa lisää keittoon. Hernekeitto meillä tehdään aina herneistä (500g) eikä purkista ja siitä riittää vaikka kuinka monelle ylimääräiselle syöjälle.
Ammattilaiset kehottavat perhettä symään yhdessä kerran päivässä, että kertoa kuulumiset ja perheen keskinen vuorovaikutus syvenee.
Kuuluuko siihen lapsen kaveri? Eikö lapsen kaverinkin pitäisi myös olla oman perheensä luona yhteisellä päivällisellä?
Satunnainen ruokailu joo, kunhan ei mene tavaksi.
Okei, mutta jos tiedän että lapsen kaverin koti on ihan tavallinen keskiluokkainen koti jossa ei ole erityisiä ongelmia ja jossa saa kyllä kunnolla ruokaa, saanko lähettää mukulan kotiin syömään? Vai onko se ihan hirveää sydämettömyyttä jos en ihan joka päivä halua ruokkia pienistä tuloistani ylimääräisiä suita?
Kyllä minulle voi lapset vapaasti puhua jos haluaa, ja niin ne tekevätkin, mutta miksi minulla on velvollisuus kustantaa se ruokakin keskiluokkaisen perheen lapsille? Onko tässä taas ihan uusi naisille keksitty velvoite että on toimittava äitinä muidenkin ihmisten lapsille, kuunneltava heitä, ruokittava heidät jotta heillä olisi edes joku, ja jos en olekaan tukiäiti muille lapsille, on ainakin kannettava helkkarin huonoa omaatuntoa siitä että on niin kelvoton ihminen?
Jotain rajaa nyt näihin vaatimuksiin. Miksi noita keksitään aina lisää ja lisää nimenomaan naisille? Olettaisin että enemmän oikeasti jonkin ongelmallisen perheen lasta auttaisi pitemmän päälle jos tekisin lasun ja niihin kodin ongelmiin puututtaisiin ihan oikeasti.