Tiedän, että olisin hyvä kumppani, mutta en vaan osaa sitä alkuvaihetta, kun pitäisi "myydä itsensä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.

Oletko nainen?

Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.

Jos reikäisten verkkareiden vaihtaminen farkkuihin on soidinmenoja niin kyllä, näinhän se menee. Naisille siihen omana itsenään menemiseen kuuluu automaattisesti että vaatteet ovat ehjät ja siistit, hiukset puhtaat ja harjatut ja joillain myös kevyttä meikkiä.

Olen deittaillut sekä miehiä että naisia ja yksikään nainen ei ole ollut lähtemässä kanssani leffaan verkkareissa. Miehissä näitä on ollut useampi. Pahin oli se kun yksi mies kutsui katsomaan elokuvaa kotiinsa ja päällä oli pyjamahousut.

Lenkille tai liikuntatreffeille pukeudutaan tietysti eri tavalla kuin vaikka hienoon ravintolaan, mutta useilta miehiltä puuttuu se naisille automaattinen tilannetietoisuus ja kyky ymmärtää näiden ero.

Väitätkö ihan tosissasi että siinä treffailuvaiheessa käyttäydytään tasan samalla tavalla kuin arjessa sen jälkeen?

Naisten kanssa näistä on ihan mahdotonta keskustella, koska olette niin keskittyneitä itsenne ympärille. Ette te edes osaa ajatella mitään miehen näkökulmasta.

Teille se kuinka kiinnostus herää, suhde syntyy ja arki sujuu ovat luontainen jatkumo - totta kai se menee näin. Vähän sama kuin elämänvaiheiden kanssa.

No, miehelle se ei mene luontaisesti niin. Miehet ovat tasaisempia. Siksi, jos haluaa miellyttää naista, joutuu muuttamaan käytöstään. Tässä tapauksessa piirun verran soidinmenomaisempaan suuntaan.

Älä yleistä, puhu vain itsestäsi. Oma puolisoni ei tasan tarkkaan harjoittanut mitään soidinmenoja tutustumisvaiheessa, kyllä hän oli ihan sama ihminen kuin on ollut kaikki nämä vuodet sen jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.

Oletko nainen?

Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.

Jos reikäisten verkkareiden vaihtaminen farkkuihin on soidinmenoja niin kyllä, näinhän se menee. Naisille siihen omana itsenään menemiseen kuuluu automaattisesti että vaatteet ovat ehjät ja siistit, hiukset puhtaat ja harjatut ja joillain myös kevyttä meikkiä.

Olen deittaillut sekä miehiä että naisia ja yksikään nainen ei ole ollut lähtemässä kanssani leffaan verkkareissa. Miehissä näitä on ollut useampi. Pahin oli se kun yksi mies kutsui katsomaan elokuvaa kotiinsa ja päällä oli pyjamahousut.

Lenkille tai liikuntatreffeille pukeudutaan tietysti eri tavalla kuin vaikka hienoon ravintolaan, mutta useilta miehiltä puuttuu se naisille automaattinen tilannetietoisuus ja kyky ymmärtää näiden ero.

Väitätkö ihan tosissasi että siinä treffailuvaiheessa käyttäydytään tasan samalla tavalla kuin arjessa sen jälkeen?

Naisten kanssa näistä on ihan mahdotonta keskustella, koska olette niin keskittyneitä itsenne ympärille. Ette te edes osaa ajatella mitään miehen näkökulmasta.

Teille se kuinka kiinnostus herää, suhde syntyy ja arki sujuu ovat luontainen jatkumo - totta kai se menee näin. Vähän sama kuin elämänvaiheiden kanssa.

No, miehelle se ei mene luontaisesti niin. Miehet ovat tasaisempia. Siksi, jos haluaa miellyttää naista, joutuu muuttamaan käytöstään. Tässä tapauksessa piirun verran soidinmenomaisempaan suuntaan.

Mitähän ihmettä soidinmenoilla nyt tarkemmin sanottuna tarkoitetaan? Kuten jo mainittu, suihkussa käyminen ja puhtaiden vaatteiden päälle pukeminen ei ole hurmaamista - se on mielenterveydeltään normaalin ihmisen tavallista jokapäiväistä elämää.

Jos puhutaan taas jostain erityisistä teoista - kukkien ostamisesta, treffien suunnittelusta, viikonloppureissuista tms - ei niiden perusteella kiinnostus herää. Siis että mies oli täysin epäkiinnostava mutta koska hän toi ruusun ja pyysi lauantaina seinäkiipeilemään, nyt alan seurustella hänen kanssaan.

Nuo romanttiset eleet tulevat siitä jo valmiiksi olevasta kiinnostuksesta, ei toisin päin. Kun ihastuu toiseen, häntä haluaa huomioida ja tehdä yhdessä jotain kivaa. Mutta kukaan mies ei ole "soidinmenoilla" minua hurmannut, jos alussa joku tuo kukan, ei se ole mikään esitys tai temppu, joka on se syy miksi kiinnostuin.

Puhumattakaan siitä että jokaisessa suhteessani nämä huomioinnit ovat tietenkin molemminpuolisia. Järjestän yhtä paljon tekemistä /yllätyksiä tai keksin treffi-ideoita kuin mieskin.

Jos te naiset tosissanne väitätte että tutustumisvaiheessa käyttäydytään 100% samalla tavalla kuin 10 vuoden seurustelun jälkeen, niin puhutte täyttä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.

Oletko nainen?

Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.

Olen nainen kyllä. Mieheni ei mitään soidinmenoja minulle kyllä esittänyt. Sanoi olevansa voimakastahtoinen, aika ehdoton, vähän huono joustamaan ja epäsosiaalinen (ei siis ole mikään antisosiaalinen nörtti. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta viettää aikaa mieluummin oman perheen kesken ja tapaa paria hyvää ystäväänsä). Oli tasan sellainen alusta asti, eli tiesin ekoilta "treffeiltä" asti olevani jääräpään kanssa yhdessä. Miehessä on sitten muita hyviä piirteitä, jotka ratkaisivat asian. Mitään liehittelyä en koskaan ole saanut vaan mies on ollut just semmoinen raivostuttavan ihana jääräpää mitä on. Minun kiinnostus heräsi juuri siksi, että mies oli sitä mitä on eikä yrittänyt esittää mitään. Oman kokemukseni mukaan naiset viehättyvät eniten miehistä, jotka ovat itsevarmoja ja rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä liehitellä naista.

Ei sitä pidä ajatella niin negatiivisesti. Ajattele omalta kohdaltasi, kun mietit potentiaalista kumppania. Totta kai sen pitää olla mukava, mutta se nyt on ihan minimivaatimus. Mukavia ihmisiä on paljon. Sillä pitää olla lisäksi jotain mikä herättää sinun mielenkiinnon - se voi olla sen pukeutusmistyyli, palkkataso, ulkonäkö, huumorintaju, samanlaiset mielenkiinnon kohteet, musiikkimaku, ruoanlaittoskillsit, kitaransoitto taito, kyky ottaa toisia huomioon, yhteinen harrastus, koira- tai kissaihmisyys...

Et itsekään lähtisi kokeilemaan kaikkia urpoja ihan vaan sillä että "olisin hyvä kumppani jos vaan antaisit mahdollisuuden" jos pelkästään tuolla tiedolla pitäisi mennä. Mukava, kohtelee hyvin on ihan minimivaatimus, sen lisäksi pitäs olla jotain jolla vähän erottuu massasta, jotain mikä herättää mielenkiintoa tai miellyttää.

Näin se valitettavasti on. Maailmassa on todella paljon mukavia tyyppejä, jotka kohtelee toisia pääosin hyvin. Maailma on aivan pullollaan pinkeänä ihmisiä, jotka uskovat tai uskottelevat olevansa mukavia tyyppejä, jotka olisivat loistavia kumppaneita (mutta eivät sitä ole). Potentiaalinen kumppani ehdokkaasi näkee sinut, joka varmaan on kiltti ja olisi hyvä kumppani, ja lisäksi toisen, joka on kanssa kiltti, ja pelaa lentopalloa jengissä ja soittaa kitaraa. Kumpi on mielenkiintoisempi?

Ei se ole itsensä myymistä huonossa mielessä, mutta itsestään pitää tehdä jotenkin mielenkiintoinen. Eikä myöskään teeskentelystä; jos esittää, se kyllä tulee ilmi myöhemmin. Kyse ei ole siitä etteivätkö kiltit ja mukavat pärjäisi; valtaosa haluaa juuri kiltin tai mukavan, mutta se on vähimmäisvaatimus.

Kyse on oman itsensä näkyväksi tuomista; mikä tekee minusta sellaisen, että joku haluaisi olla kanssani? Se pitää tuoda pään ja sydämen sisältä ulos, jotta muut voivat sen nähdä. Eivät ihmiset osaa lukea ajatuksia ja päätellä siitä, että olet mielenkiintoinen tyyppi. Jos mikään ei tee sinusta mielenkiintoista ja olet pelkästään mukava, sitten tulee vaikeaa. Valitettavasti.

Hanki mielenkiinnon kohteita, harrastuksia, TEE asioita, opi asioita. Niissä tapaa ihmisiä jo itsestään, ja ihmiset jotka tekevät ovat mielenkiintoisia.

Ympäri Suomea istuu sinulle potentiaalisia kumppaneita jotka miettivät samaa. Ja koska kumpikaan ei tuo itseään esille vaan toivoo kotona, että joskus tulisi vastaan se joku, joka kauppareissulla tai koiran kanssa lenkillä näkisi sisimpääni ja tajuaisi millainen ihminen olen. Ja siksi että löydä toisianne. Jos ei ole super näyttävä, ihmiset eivät tule hakemalla hakemaan treffeille vain ottaakseen selvää.

Voi kuulostaa karulta, mutta fakta homma.

Vierailija kirjoitti:

Jos te naiset tosissanne väitätte että tutustumisvaiheessa käyttäydytään 100% samalla tavalla kuin 10 vuoden seurustelun jälkeen, niin puhutte täyttä paskaa.

Palstamiehethän ne parhaiten tietävät, millaiset miehet meillä naisilla on. Oma puolisoni oli ensitreffeillä työhaalareissa, koska se oli siihen tilanteeseen sopiva pukeutuminen. Minä vanhoissa farkuissa, tukka ponnarilla ja ilman meikkiä. Toiseen tapaamiseen hän taisi tulla farkuissa ja flanellipaidassa (niistä hän on vuosien varrella onneksi luopunut). Tehtiin autoretki, jonka kaltaisia olemme sittemmin tehneet kymmeniä, koska häntä kiinnostaa erilaiset Unesco-, luonto-, kulttuuri- ym. kohteet. Kolmas tapaaminen oli jälleen sellainen, missä oli mukana hänen ystäviään. Hän oli jälleen työvaatteissaan, koska se oli homman nimi. Uskallan väittää, että hän oli silloinkin ihan oma itsensä. Neljännestä tapaamisesta alkaen aloimmekin viettää viikonloppuja yhdessä, useimmiten hänen luonaan, tehden ihan arkisia juttuja ja niitä, mitä olemme siitä alkaen tehneet koronan alkuun saakka (retkiä, matkoja, elokuvissa käyntiä, keikoilla käymistä ym).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.

Oletko nainen?

Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.

Olen nainen kyllä. Mieheni ei mitään soidinmenoja minulle kyllä esittänyt. Sanoi olevansa voimakastahtoinen, aika ehdoton, vähän huono joustamaan ja epäsosiaalinen (ei siis ole mikään antisosiaalinen nörtti. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta viettää aikaa mieluummin oman perheen kesken ja tapaa paria hyvää ystäväänsä). Oli tasan sellainen alusta asti, eli tiesin ekoilta "treffeiltä" asti olevani jääräpään kanssa yhdessä. Miehessä on sitten muita hyviä piirteitä, jotka ratkaisivat asian. Mitään liehittelyä en koskaan ole saanut vaan mies on ollut just semmoinen raivostuttavan ihana jääräpää mitä on. Minun kiinnostus heräsi juuri siksi, että mies oli sitä mitä on eikä yrittänyt esittää mitään. Oman kokemukseni mukaan naiset viehättyvät eniten miehistä, jotka ovat itsevarmoja ja rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä liehitellä naista.

No tuossahan se tuli heti.

Suurin osa miehistä ei ole erityisen itsevarmoja.

Et tajua naisena asiaa koska ei tässä puhuta mistää äärimmäisyyksistä tyyliin kirjatoukka introvertti leikkii ekstroverttiä maailmanmiestä.

Puhutaan käytöksen muokkaamisesta tapailuvaiheessa. Esimerkki omasta elämästäni: tapaan kiinnostavan naisen "viihteellä". Kiinnostus herää molemmin puolin...on silmäpeliä ja muuta. Tututstumme.

Sitten, koska haluaisin viettää aikaa tämän naisen kanssa ja ihailen kuinka mahtavan oloine nainen tämä on, unohdan miehiset käytösmallit. Seuraan perässä raflan toiselle puolelle kun nainen menee juttelemaan kavereilleen, ym. Ja kiinostus kuolee koska nyt olen liian koiranpentumainen.

Päätin muokata käytöstä siten että vaikka tekisi mieli seurata perässä, sanon itsevarmasti ja coolisti että nähdään kohta. Kuin pelimiesoppaasta, ei sa olla needy. Jos mennään jonnekin yhdessä, teen aina aloitteen ja kävelen edellä. Ja johan alkoi onnistumaan.

Parisuhteilla, koska olen seurustellut verrattain hyvin tasa-arvoisten naisten kanssa, on sitten voinut hiljalleen feidata pois noita maskuliinisia käytösmalleja. Ei niillä ole Prismassa asioidesa ollut väliä. Mutta siinä tutustumisvaiheessa kyllä, kun nainen tietämättään testaa että onko tämä nyt itsevarma ja kyvykäs mies joka kyllä saisi muitakin naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.

Oletko nainen?

Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.

Olen nainen kyllä. Mieheni ei mitään soidinmenoja minulle kyllä esittänyt. Sanoi olevansa voimakastahtoinen, aika ehdoton, vähän huono joustamaan ja epäsosiaalinen (ei siis ole mikään antisosiaalinen nörtti. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta viettää aikaa mieluummin oman perheen kesken ja tapaa paria hyvää ystäväänsä). Oli tasan sellainen alusta asti, eli tiesin ekoilta "treffeiltä" asti olevani jääräpään kanssa yhdessä. Miehessä on sitten muita hyviä piirteitä, jotka ratkaisivat asian. Mitään liehittelyä en koskaan ole saanut vaan mies on ollut just semmoinen raivostuttavan ihana jääräpää mitä on. Minun kiinnostus heräsi juuri siksi, että mies oli sitä mitä on eikä yrittänyt esittää mitään. Oman kokemukseni mukaan naiset viehättyvät eniten miehistä, jotka ovat itsevarmoja ja rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä liehitellä naista.

No tuossahan se tuli heti.

Suurin osa miehistä ei ole erityisen itsevarmoja.

Et tajua naisena asiaa koska ei tässä puhuta mistää äärimmäisyyksistä tyyliin kirjatoukka introvertti leikkii ekstroverttiä maailmanmiestä.

Puhutaan käytöksen muokkaamisesta tapailuvaiheessa. Esimerkki omasta elämästäni: tapaan kiinnostavan naisen "viihteellä". Kiinnostus herää molemmin puolin...on silmäpeliä ja muuta. Tututstumme.

Sitten, koska haluaisin viettää aikaa tämän naisen kanssa ja ihailen kuinka mahtavan oloine nainen tämä on, unohdan miehiset käytösmallit. Seuraan perässä raflan toiselle puolelle kun nainen menee juttelemaan kavereilleen, ym. Ja kiinostus kuolee koska nyt olen liian koiranpentumainen.

Päätin muokata käytöstä siten että vaikka tekisi mieli seurata perässä, sanon itsevarmasti ja coolisti että nähdään kohta. Kuin pelimiesoppaasta, ei sa olla needy. Jos mennään jonnekin yhdessä, teen aina aloitteen ja kävelen edellä. Ja johan alkoi onnistumaan.

Parisuhteilla, koska olen seurustellut verrattain hyvin tasa-arvoisten naisten kanssa, on sitten voinut hiljalleen feidata pois noita maskuliinisia käytösmalleja. Ei niillä ole Prismassa asioidesa ollut väliä. Mutta siinä tutustumisvaiheessa kyllä, kun nainen tietämättään testaa että onko tämä nyt itsevarma ja kyvykäs mies joka kyllä saisi muitakin naisia.

Sori kirjoitusvirheet, kirjoitin nopsaan puhelimella.

Mutta tuo on vain yksi esimerkki, että alussa on ollut eduksi ottaa enemmän miehistä roolia kuin parisuhteessa. Toki on muutakin, ryhtiä vähän paremmaksi kuin mitä se on normaalisti, varmistaa ettei ääni nouse liian korkeaksi jos vaikka siellä raflassa. Tosi paljon pikkujuttuja jotka ei ole parisuhteessa este mutta tutustuessa kyllä.

Mikään tästä ei koske sitä itsevarmaa ja miehistä sosiaalisesti taitavaa miestä joka nyt vain on luontaisesti sellainen. Mutta kun enemmistö meistä ei ole.

Niille jotka takertuu tohon sanavalintaan että "ei sinun tarvitse itseäsi myydä" niin tässä ei haettukaan sitä maksullisesta seksimielessä tai sillai että joutuisi myymään tai tinkimään omista periaatteistaan... Ajatelkaa markkinoinnin kautta. Pitää 'myydä' kumppaniehdokkaalle ajatus minusta kumppanina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.

Oletko nainen?

Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.

Olen nainen kyllä. Mieheni ei mitään soidinmenoja minulle kyllä esittänyt. Sanoi olevansa voimakastahtoinen, aika ehdoton, vähän huono joustamaan ja epäsosiaalinen (ei siis ole mikään antisosiaalinen nörtti. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta viettää aikaa mieluummin oman perheen kesken ja tapaa paria hyvää ystäväänsä). Oli tasan sellainen alusta asti, eli tiesin ekoilta "treffeiltä" asti olevani jääräpään kanssa yhdessä. Miehessä on sitten muita hyviä piirteitä, jotka ratkaisivat asian. Mitään liehittelyä en koskaan ole saanut vaan mies on ollut just semmoinen raivostuttavan ihana jääräpää mitä on. Minun kiinnostus heräsi juuri siksi, että mies oli sitä mitä on eikä yrittänyt esittää mitään. Oman kokemukseni mukaan naiset viehättyvät eniten miehistä, jotka ovat itsevarmoja ja rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä liehitellä naista.

Miehessäsi oli siis tyypilliset miehekkäät piirteet, hyvässä ja pahassa. Vähentää esittämisen tarvetta kummasti.

Edellinen kommentoi jo mutta:

Monissa meistä on epämiehekkäitä piirteitä tai puutetta miehekkäistä piirteistä, kyllä silloin joutuu vähäsen pelaamaan soidinmenoja ja jättämään niiden epämiehekkäiden piirteiden paljastamisen myöhemmäksi. Oman kokemukseni mukaan ne eivät ole parisuhteessa ongelma, mutta tutustumisvaiheessa kyllä.

Osittain se jännitys tekee siitä hommasta mielenkiintoisen, mutta enemmän se on se ihastumisen tunne (joka on aivan ihana, kyllä kaikki varmasti tietää). Mutta kaikessa epävarmuudessaan, epäonnistumisen pelossaan, tykkäätkö/eikö tykkää, kehtaa jo tehdä, uskallanko sanoa -arpomisessaan toi tapailuvaihe on varmaan suurimmalle osalle siinä mielessä epämiellyttävää, et siihen liittyy joko pettymystä tai pettymysten pelkoa, ja on aina tyytyväinen kun siitä päästään ohi.

Se on silti aika välttämätön paha - melkein kaikki ajattelevat että olisivat hyvä kumppani, mutta eipä sitä vaan keneltä tahansa uskoisi samaa, ja alkaisi seurustella ja katsoisi sitten mikä tyyppi. Jopa se, että "olen kiltti/mukava/kiva" pitää jollain tavalla näyttää toteen, sillä kaikki eivät ole.

Totta kai olis kiva jos muiden pitäisi nähdä mun sisälle ja uskoa heti että oon kiva tyyppi ja päästää sinne seurusteluvaiheeseen nauttimaan sen hedelmistä, mutta ei kukaan haluaisi antaa toiselle moista oikotietä itsensä lähelle - mistä mä tiedän, se mies voi olla täysi idiootti tai vaikka väkivaltainen. Niin totta kai muille pitää näyttää, että oot sellainen tyyppi kenen kanssa ne haluais olla.

Nyt tulee monelle epämiellyttävää kuultavaa, mut joidenkin kohdalla kenkä puristaa tästä.

Jos ajatellaan "soidinmenoja" niin toki ihmisten pariutumisessa on tietyt rituaalit - laittaudutaan vimpan päälle, käydään treffeillä, yms. ja totta kai kun parisuhde arkistuu niin joskus ollaan pieruverkkareissa ja katsotaan Netflixiä.

Jos huomaat että sun pitää kauheasti esittää että saat pidettyä naisten mielenkiinnon, ja sitten kun myöhemmin lopetat ne soidinmenot, nainen ei tykkääkään, niin arvaa mitä? Ei naiset niitä soidinmenoja erityisesti kaipaa, vaan sun esittäminen meni läpi, ja nyt totuus on paljastunut.

Tää kuulostaa ehkä rankalta, mutta sun pitäisi OIKEASTI OLLA vähän enemmän sellainen, mitä ne soidinmenot on. Vai tuleeko jollekin yllätyksenä, että naiset tykkää miehistä, jotka pukeutuu hyvin, huolehtivat ulkonäöstään ja hygieniastaan, ovat kohteliaita, antavat huomiota, ovat aktiivisia harrastusten/kahvilakäyntien/päiväretkien muodossa?

Nainen on saattanut luulla että olet sellainen tyyppi. Totta kai se pettyy kun tajuaa, että oikeasti et käy koskaan muualla kuin lähikaupassa, ainoat ravintolat missä käyt on McDrive ja kantakapakka, sun pyhävaatteet on Addun verkkarit niiden reikäisten Prisma-verkkareiden sijaan, kynsiä ei leikata eikä partaa ajeta, ruokavalio on pakastepitsa ja Pirkka-kalja, urheilullisuus rajoittuu Formuloiden kattomiseen ja 'leffadiggari' ei koskaan käy edes ulkona leffassa vaan kattoo päivät pääksytysten Netflixii.

Mies ajattelee et ne on soidinmenoja, hyväuskoinen nainen menee halpaan ja pettyy kun esitys päättyy. Ja kyllä, kaikki tunnistaa normaalin "parisuhderupsahtamisen" ja sen et arki tulee, ettei aina tarvii olla niin spessuu ja verkkarit on fine ja Netflix-sunnuntait on ihan jees eikä pizzakaan myrkkyä ole jos silloin tällöin syö. Mut kohtuudella.

Esittämällä ei koskaan saa pysyvää suhdetta. Kun todellisuus paljastuu, toinen nostaa kytkintä, ja syystä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tulee monelle epämiellyttävää kuultavaa, mut joidenkin kohdalla kenkä puristaa tästä.

Jos ajatellaan "soidinmenoja" niin toki ihmisten pariutumisessa on tietyt rituaalit - laittaudutaan vimpan päälle, käydään treffeillä, yms. ja totta kai kun parisuhde arkistuu niin joskus ollaan pieruverkkareissa ja katsotaan Netflixiä.

Jos huomaat että sun pitää kauheasti esittää että saat pidettyä naisten mielenkiinnon, ja sitten kun myöhemmin lopetat ne soidinmenot, nainen ei tykkääkään, niin arvaa mitä? Ei naiset niitä soidinmenoja erityisesti kaipaa, vaan sun esittäminen meni läpi, ja nyt totuus on paljastunut.

Tää kuulostaa ehkä rankalta, mutta sun pitäisi OIKEASTI OLLA vähän enemmän sellainen, mitä ne soidinmenot on. Vai tuleeko jollekin yllätyksenä, että naiset tykkää miehistä, jotka pukeutuu hyvin, huolehtivat ulkonäöstään ja hygieniastaan, ovat kohteliaita, antavat huomiota, ovat aktiivisia harrastusten/kahvilakäyntien/päiväretkien muodossa?

Nainen on saattanut luulla että olet sellainen tyyppi. Totta kai se pettyy kun tajuaa, että oikeasti et käy koskaan muualla kuin lähikaupassa, ainoat ravintolat missä käyt on McDrive ja kantakapakka, sun pyhävaatteet on Addun verkkarit niiden reikäisten Prisma-verkkareiden sijaan, kynsiä ei leikata eikä partaa ajeta, ruokavalio on pakastepitsa ja Pirkka-kalja, urheilullisuus rajoittuu Formuloiden kattomiseen ja 'leffadiggari' ei koskaan käy edes ulkona leffassa vaan kattoo päivät pääksytysten Netflixii.

Mies ajattelee et ne on soidinmenoja, hyväuskoinen nainen menee halpaan ja pettyy kun esitys päättyy. Ja kyllä, kaikki tunnistaa normaalin "parisuhderupsahtamisen" ja sen et arki tulee, ettei aina tarvii olla niin spessuu ja verkkarit on fine ja Netflix-sunnuntait on ihan jees eikä pizzakaan myrkkyä ole jos silloin tällöin syö. Mut kohtuudella.

Paitsi että nyt menee hutiin, ja pahasti.

Minulle on ollut kolme parisuhdetta. Kaksi niistä pitkiä. Ja molemmissa kumppani oli enemmän introvertti ja vähemmän sosiaalinen kuin minä.

Ongelmia aiheutti enemmän se että minä halusin useammin mennä ja tavata kavereita. Arkipukeutuminen oli aina vähintäänkin ok kummallekin kumppaneistani.

Te naiset ette ikinä myönnä tätä, mutta tietyt asiat tekevät teihin vaikutuksen siinä alkuvaiheessa, ja toisinaan ne eivät ole asioita joita sitten lopulta tarvitaan. Ei todellakaan ole harvinaista että introverttinainen ihastuu esimerkiksi miehen sosiaalisiin taitoihin ja energisyyteen, vaikka parisuhteessa itse haluaisi olla se joka makoilee pakastepizzan kanssa katsomassa netflixiä.

Vierailija kirjoitti:

Esittämällä ei koskaan saa pysyvää suhdetta. Kun todellisuus paljastuu, toinen nostaa kytkintä, ja syystä.

Riippuu siitä kuinka suuri ero todellisuuden ja esittämisen välillä on.

Tuolla esittämisellä kompensoidaan eroja miesten ja naisten välillä ja naisten epärealistisia odotuksia.

Me miehet olemme tasaisia. Se mitä haluan kanssasi tänään, on mitä haluan viiden vuoden kuluttua. Naisilla ei mene noin, van halutaan isompaa eroa alkuromantiikan ja arjen välillä.

Ja naisilla on useammin epärealistisia odotuksia miehen suhteen, mutta sitten tavallinen mies otetaankin. Siksi miehenä joutuu vähän esittämään spessumpaa kuin oikeasti on.

Yhäkään ei puhuta mistään jättimäisestä feikkaamisesta tyyliin Armanin puku ja yltiösosiaalinen astronautti vs pizzaa ja kaljaa vetävä elämätapatyötön-erakko.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tulee monelle epämiellyttävää kuultavaa, mut joidenkin kohdalla kenkä puristaa tästä.

Jos ajatellaan "soidinmenoja" niin toki ihmisten pariutumisessa on tietyt rituaalit - laittaudutaan vimpan päälle, käydään treffeillä, yms. ja totta kai kun parisuhde arkistuu niin joskus ollaan pieruverkkareissa ja katsotaan Netflixiä.

Jos huomaat että sun pitää kauheasti esittää että saat pidettyä naisten mielenkiinnon, ja sitten kun myöhemmin lopetat ne soidinmenot, nainen ei tykkääkään, niin arvaa mitä? Ei naiset niitä soidinmenoja erityisesti kaipaa, vaan sun esittäminen meni läpi, ja nyt totuus on paljastunut.

Tää kuulostaa ehkä rankalta, mutta sun pitäisi OIKEASTI OLLA vähän enemmän sellainen, mitä ne soidinmenot on. Vai tuleeko jollekin yllätyksenä, että naiset tykkää miehistä, jotka pukeutuu hyvin, huolehtivat ulkonäöstään ja hygieniastaan, ovat kohteliaita, antavat huomiota, ovat aktiivisia harrastusten/kahvilakäyntien/päiväretkien muodossa?

Nainen on saattanut luulla että olet sellainen tyyppi. Totta kai se pettyy kun tajuaa, että oikeasti et käy koskaan muualla kuin lähikaupassa, ainoat ravintolat missä käyt on McDrive ja kantakapakka, sun pyhävaatteet on Addun verkkarit niiden reikäisten Prisma-verkkareiden sijaan, kynsiä ei leikata eikä partaa ajeta, ruokavalio on pakastepitsa ja Pirkka-kalja, urheilullisuus rajoittuu Formuloiden kattomiseen ja 'leffadiggari' ei koskaan käy edes ulkona leffassa vaan kattoo päivät pääksytysten Netflixii.

Mies ajattelee et ne on soidinmenoja, hyväuskoinen nainen menee halpaan ja pettyy kun esitys päättyy. Ja kyllä, kaikki tunnistaa normaalin "parisuhderupsahtamisen" ja sen et arki tulee, ettei aina tarvii olla niin spessuu ja verkkarit on fine ja Netflix-sunnuntait on ihan jees eikä pizzakaan myrkkyä ole jos silloin tällöin syö. Mut kohtuudella.

Siis hetkinen.

Te naiset väitätte ettei miehen tavitse feikata tai esittää soidinmenoja.

Mutta samassa viestissä kirjoitat "normaalista parisuhderupsahtamisesta", mikä tarkoittaa ihan samaa asiaa. Eli nainen feikkaa itsensä laitetummaksi ja naisellisemmin käyttäytyväksi kuin mitä on arjessa luvassa.

Täh???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tulee monelle epämiellyttävää kuultavaa, mut joidenkin kohdalla kenkä puristaa tästä.

Jos ajatellaan "soidinmenoja" niin toki ihmisten pariutumisessa on tietyt rituaalit - laittaudutaan vimpan päälle, käydään treffeillä, yms. ja totta kai kun parisuhde arkistuu niin joskus ollaan pieruverkkareissa ja katsotaan Netflixiä.

Jos huomaat että sun pitää kauheasti esittää että saat pidettyä naisten mielenkiinnon, ja sitten kun myöhemmin lopetat ne soidinmenot, nainen ei tykkääkään, niin arvaa mitä? Ei naiset niitä soidinmenoja erityisesti kaipaa, vaan sun esittäminen meni läpi, ja nyt totuus on paljastunut.

Tää kuulostaa ehkä rankalta, mutta sun pitäisi OIKEASTI OLLA vähän enemmän sellainen, mitä ne soidinmenot on. Vai tuleeko jollekin yllätyksenä, että naiset tykkää miehistä, jotka pukeutuu hyvin, huolehtivat ulkonäöstään ja hygieniastaan, ovat kohteliaita, antavat huomiota, ovat aktiivisia harrastusten/kahvilakäyntien/päiväretkien muodossa?

Nainen on saattanut luulla että olet sellainen tyyppi. Totta kai se pettyy kun tajuaa, että oikeasti et käy koskaan muualla kuin lähikaupassa, ainoat ravintolat missä käyt on McDrive ja kantakapakka, sun pyhävaatteet on Addun verkkarit niiden reikäisten Prisma-verkkareiden sijaan, kynsiä ei leikata eikä partaa ajeta, ruokavalio on pakastepitsa ja Pirkka-kalja, urheilullisuus rajoittuu Formuloiden kattomiseen ja 'leffadiggari' ei koskaan käy edes ulkona leffassa vaan kattoo päivät pääksytysten Netflixii.

Mies ajattelee et ne on soidinmenoja, hyväuskoinen nainen menee halpaan ja pettyy kun esitys päättyy. Ja kyllä, kaikki tunnistaa normaalin "parisuhderupsahtamisen" ja sen et arki tulee, ettei aina tarvii olla niin spessuu ja verkkarit on fine ja Netflix-sunnuntait on ihan jees eikä pizzakaan myrkkyä ole jos silloin tällöin syö. Mut kohtuudella.

Siis hetkinen.

Te naiset väitätte ettei miehen tavitse feikata tai esittää soidinmenoja.

Mutta samassa viestissä kirjoitat "normaalista parisuhderupsahtamisesta", mikä tarkoittaa ihan samaa asiaa. Eli nainen feikkaa itsensä laitetummaksi ja naisellisemmin käyttäytyväksi kuin mitä on arjessa luvassa.

Täh???

Naisille on niin itsestäänselvyys että feikataan, etteivät naiset edes pidä sitä feikkaamisena.

Sama kuin Tinderissä. Naisten profiileissa on elämän huippuhetkiä ja sopivasti valkattuja kuvia. Naiset eivät edes pidä sitä feikkaamisena, vaikka profiili antaa ihan väärän kuvan naisen ulkonäöstä normipäivänä ja tämän arkielämästä.

Kun mies tekee realistisen profiilin jossa ei feikata, se on naisille huono profiili johon ei ole panostettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tulee monelle epämiellyttävää kuultavaa, mut joidenkin kohdalla kenkä puristaa tästä.

Jos ajatellaan "soidinmenoja" niin toki ihmisten pariutumisessa on tietyt rituaalit - laittaudutaan vimpan päälle, käydään treffeillä, yms. ja totta kai kun parisuhde arkistuu niin joskus ollaan pieruverkkareissa ja katsotaan Netflixiä.

Jos huomaat että sun pitää kauheasti esittää että saat pidettyä naisten mielenkiinnon, ja sitten kun myöhemmin lopetat ne soidinmenot, nainen ei tykkääkään, niin arvaa mitä? Ei naiset niitä soidinmenoja erityisesti kaipaa, vaan sun esittäminen meni läpi, ja nyt totuus on paljastunut.

Tää kuulostaa ehkä rankalta, mutta sun pitäisi OIKEASTI OLLA vähän enemmän sellainen, mitä ne soidinmenot on. Vai tuleeko jollekin yllätyksenä, että naiset tykkää miehistä, jotka pukeutuu hyvin, huolehtivat ulkonäöstään ja hygieniastaan, ovat kohteliaita, antavat huomiota, ovat aktiivisia harrastusten/kahvilakäyntien/päiväretkien muodossa?

Nainen on saattanut luulla että olet sellainen tyyppi. Totta kai se pettyy kun tajuaa, että oikeasti et käy koskaan muualla kuin lähikaupassa, ainoat ravintolat missä käyt on McDrive ja kantakapakka, sun pyhävaatteet on Addun verkkarit niiden reikäisten Prisma-verkkareiden sijaan, kynsiä ei leikata eikä partaa ajeta, ruokavalio on pakastepitsa ja Pirkka-kalja, urheilullisuus rajoittuu Formuloiden kattomiseen ja 'leffadiggari' ei koskaan käy edes ulkona leffassa vaan kattoo päivät pääksytysten Netflixii.

Mies ajattelee et ne on soidinmenoja, hyväuskoinen nainen menee halpaan ja pettyy kun esitys päättyy. Ja kyllä, kaikki tunnistaa normaalin "parisuhderupsahtamisen" ja sen et arki tulee, ettei aina tarvii olla niin spessuu ja verkkarit on fine ja Netflix-sunnuntait on ihan jees eikä pizzakaan myrkkyä ole jos silloin tällöin syö. Mut kohtuudella.

Siis hetkinen.

Te naiset väitätte ettei miehen tavitse feikata tai esittää soidinmenoja.

Mutta samassa viestissä kirjoitat "normaalista parisuhderupsahtamisesta", mikä tarkoittaa ihan samaa asiaa. Eli nainen feikkaa itsensä laitetummaksi ja naisellisemmin käyttäytyväksi kuin mitä on arjessa luvassa.

Täh???

Ei ihme ettei parisuhdemarkkinoilla tapahdu ja joudutaan avautumaan täällä.

Jos soidinmenojen ja totuuden välillä on valtava kuilu, se on feikkaamista. Se ei ole feikkaamista, että arkena ei aina meikkaa ihan joka kerta niin tällinkiin. Suurin osa miehistä ymmärtää tämän, te joille se tuottaa haasteita olette kauhean mustavalkoisia - se on joko tai.

Tavalliset ihmiset ymmärtää että ne mitä "soidinmenoiksi" haluatte kutsua on normaalia käytöstä, samalla tavalla kuin työhaastattelussa yritetään esiintyä edukseen. Ei se ole feikkaamista. Useimmilla on sen verran sosiaalista tilannetajua että ensitreffeille ei kutsuta syömään pizzaa ja katsomaan Salkkareita kun on tukka pystyssä ja roskat viemättä ja pieruverkkarit jalassa.

Se, että sitten myöhemmin joskus arkena tehdään näin, ei tarkoita että nainen on feikannut. Jos se taas on AINA tuota, niin silloin on feikattu.

Normaalit ihmiset ymmärtävät tämän aivan asiaan kuuluvana itsestään selvänä.

Ja kyllä, jotkut naiset feikkaavat ja sitten rupsahtavat huolella. Kaikki miehet eivät myöskään toimi näin. Mutta kovaan ääneen ihmettely että "naiset sanoo yhtä mutta toimii toisin" kertoo kumpaan kastiin itse kuulut.

Tutustuessa ja nähdessä kemiat alkavat toimia, jos ovat toimiakseen. Ei siinä erityisemmin itseään tarvitse myydä, jos toinenkin kiinnostuu. Voi säästyä paljolta, ellei turhaan kauppaa itseään sellaiselle, joka ei ole kiinnostunut.

Ehkä Ensitreffit alttarilla on Sinua varten. Tai Lapsi tuntemattoman kanssa