Miksi toisten häät koetaan vaivaksi?

Parhaat häät joissa olen ollut, olivat puolalaiset häät. Kolme päivää armotonta juhlintaa, ainoa tylsä osuus oli katolinen hääseremonia. Loppuaika tanssia, laulua, syömistä, juomista. Vieraille koko ajan syötävää tarjolla, ei leikkejä tai odotusta tai pönötystä. Krapulakin oli kyllä sen mukainen, että kolme päivää on rymytty samassa vuoristohotellissa.

Niin suomalaista myttynaamaisuutta...

Meidän häihin Espanjassa kaikki kutsutut ilmoittautuvat ja järkkäsivät lomansa siihen aikaan, lukuunottamatta yhtä pariskuntaa, jolla oli laskettu aika juuri silloin! Kaikilla siis lento eri maista ja hotelliyöpymiset, ei tuntunut olevan mikään ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Mua harmittaa, kun ei ole häitä lainkaan. Oma ikäpolvi (40-50v.) ovat häänsä pitäneet ja lapset ei vielä ole siinä iässä. Ei edes sukulaislapset. Olisi se kiva, että joskus pääsisi taas häihinkin. Viimeksi olen ollut 2012.

Mutta ei niitäkään liikaa saa olla. Aika tylsäksi ne käy, koska loppujen lopuksi ne on kaikki samanlaisia ja mitään omannäköistä ei ole vielä näkynyt. En tajua sitä hössötystä, kun se on aina sitä yhtä ja samaa. Juhlavaatteet ja paras anti on hyvä ruoka. Panostakaa siihen ruokaa. Se on tärkeintä.

Olisiko 2009 ollut jotkut häät viimeksi.

Pelkkiä hautajaisia....

3 sukulaista jo ole kantanutkin montun pohjalle.

No on olliut parit YO- juhlat ja 50- synttärit onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei häihin ole pakko mennä. Kieltäytykää.

Tulee paremmat bileet niille jotka menevät.

Hirveitä kommentteja täällä.

Heijastaa nykymeininkiä, itsekkyyttä ja kyvyttömyyttä normaaleihin käytöstapoihin.

Toivotan hyvää hääjuhlaa kaikille naimisiinmenijöille!

Ps. Kertauksen vuoksi: HÄÄKUTSUSTA VOI MYÖS KIELTÄYTYÄ

Juuri näin! Eikä kieltäytymistä tarvitse edes perustella mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KUN SIIHEN EI MENE YHTÄ viikonloppua vaan useimmiten kolme ja meillä on kesässä ehkä kahdeksan viikonloppua joten yhteensä niin SE ON PALJON pois lyhyestä kesästä.

1. Morsiammen polttarit

2. Sulhasen polttarit

3. Häät

Ja jos satut kaaso tai bestman olemaan niin useimmiten menee kaksi kesää piloille.

Kuka pakottaa sinut kaasoksi????? Ei kukaan joten älä valita!

Onko joku joskus uskaltautunu kieltäytyä kaaso- tai bestman kutsusta? Saattais ystävyys loppua siihen ja häihinkään ei varmaan tartte sitten mennä.

No huomaapa tästä ettei juuri ystäväänsä sitten arvosta jos pitää valittaa.

Juuri näin. Jos kieltäydyt kaasokutsusta, et arvosta ystävääsi. Toisin sanoen kaasoksi on pikku pakko ryhtyä, jos haluaa säilyttää ystävyyssuhteensa.

Vierailija kirjoitti:

Häät ovat pääasiassa ihania juhlia. Minusta tuo on hyvä vinkki että miettii haluaako suunnitella ”oman näköisensä” juhlan vai sellaisen juhlan, josta vieraat pitäisivät. Varmaan vähän puolensa kummassakin. Morsiuspariahan häissä on tarkoitus juhlistaa, joten sillä ymmärrän että häistään haluaa itselleen mieluisat, mutta välttämättä ne eivät ole sitten sellaiset joissa vieraat viihtyisivät.

Itse viihdyn juhlissa, joihin koen olevani tervetullut. Yhdet kaverin häät olisi olleet saaressa, johon ei ollut järjestetty yhteiskuljetusta. Olisi pitänyt kaiken muun lisäksi hommata venekyyti sinne ja takaisin. En osallistunut. Toisen ystävän puolison suku oli niin uskonnollista että häissä ei saanut olla musiikkia, tanssia ym. Ohjelmassa oli lähinnä vain rupattelua pöytäseurueen kesken, ei sitäkään jaksa muutamaa tuntia pidempään. Juhlaväki oli lisäksi jaettu useampaan eri tilaan, joten edes morsiusparia ei nähnyt muuten kuin silloin kun kävi hakemassa ”pääsalista” lisää ruokaa tai kahvia. Ei tullut sellaista oloa, että olisi missään häissä ollutkaan.

Väärin. Alunperin häiden tarkoitus oli yhdistää kaksi sukua, morsiamen ja sulhasen sekä antaa heille tarvikkeita ja varallisuutta yhteisen elämän aloittamiseksi. Nykyisin häät ovat lähinnä morsiamen minä minä minun esille tuontia ja pätemistä, jossa vieraat ovat statisteja ja mahdollistavat egon pönkittämisen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta puolestani voin sanoa että minulle häihin tai muihin juhliin meneminen on suuri taloudellinen ongelma. Vaatteet ja lahjaraha, kampaajalla käynti, julkiset kulkuneuvot, yöpyminen, ruoat matkalla. Helposti voi mennä 1000€ vaikka halvimmat vaihtoehdot valitsisi. Nyt on tulossa valmistujaiset kuukauden päästä. Pääsen onneksi kimppakyydillä perille 200 km päähän, rahaa lahjaksi ja vanhoilla kuteilla menen. Kampaajalla pitää taas käydä ja tulla junalla takaisin, osa matkasta taksilla, yöpyminen onnistuu toisten nurkissa. Menee silti 100€ joka on kuukauden ruokaraha työkyvyttömän peruspäivärahasta. Tulossa myös suuria laskuja terveydenhoidosta ja kännykkäkin hajosi joten miinukselle mennään että heilahtaa. Haluaisin perua mutta kun on tosi läheinen juhlija ja muihinkaan juhliin en ole päässyt vuosikausiin. Menee taas kuukausia että saan talouden tasapainoon. Lisäksi olen introvertti enkä nauti isoista ihmislaumoista, etenkään näin kipeenä, vaikka kaikki ovatkin tuttuja. Meitä on niin monenlaisia ihmisiä ja monenlaisessa elämän tilanteessa. 

Siis miten voi ihmisellä olla näin vaikeeta? Kyllä tässä on nyt kyse omista valinnoista ja asenteestasi. Kuka pakottaa menemään kampaajalle tai ostamaan uudet vaatteet? Luulisi pienituloisen olevan opetellut laittamaan omat hiukset nätisti, katsomaan juhlatamineita esim. Kirpparilta. Eikö sulla ole mitään juhlavaatteita itselläsi?

Itse opiskelijana ja pienituloisesta perheestä lähtöisin ei tulisi mieleenkään rampata kampaajalla tai ostamasa jatkuvasti uusia vaatteita juhlia varten. Kyllä tässä on nyt omassa asenteessa ongelma.

Jos olet kipeä, älä mene juhliin. Jos on noin vaikeaa, jää kotiin. Tulee mieleen marttyyri-ihminen, kamala valitus ja itkuvirret kun on niiiin vaikeeta ja vaikeeta, mutta minä niin jalo ihminen menen ja teen vaikka en kuollaksenikaan haluaisi, jotta sitten voin itsekseni kyräillä elämän vaikeutta ja omaa kurjuuttani.

Tsiisus. Jääkää kotiinne kun on noin vaikeaa. Itse olen aina ollut ihanissa häissä, jossa ihmiset ovat onnellisia ja iloisia.

Haha, kylläpä sulla meni tunteisiin :D Kiitos päivän nauruista, olet kova tyttö liioittelemaan ja ymmärtämään tahallaan väärin. Kyllä se elämä opettaa sinullekin, sitten kun äiti ja isä ei ole sponssaamassa juhlia ja muita talouden kuluja. Monista juhlista olen jäänytkin pois siksi ettei ole ollut varaa, mutta nyt on todella läheisen ihmisen juhlat tulossa. Ei kukaan pakota häävierasta mihinkään kampaajalle vaan minä haluan mennä siistinä juhliin eli arvostan juhlittavaa. Siksi kampaajalle ja ostan sen uuden vaatteen jos edellisen juhlan vaate on epäsopiva esimerkiksi säähän (ei talveksi ostettuja voi hellepäivänä käyttää). Vaikka jättäisin sen kampaajan käymättä niin silti tulee kuluja mm kulkemisesta ja lahjasta.

Hehe, kyllä sinä taisit olla ainut, jolla meni tunteisiin, kun piti alkaa ihan tytöttelemään. 😉

Ei sun tarvii noin kovasti avautua, vaikeaa on ja rahaa ei ole, tuli selväksi. Ei rahattomana mennä kampaajalle vaan kuontalo laitetaan kuntoon itse, sen jopa tällainen ”tyttö” ymmärtää. Nähtävästi haasteiisiisi kuuluu myös luetunymmärtämisen ongelmat, sanoinhan, että olen pienituloisesta perheestä joten ei, vanhempani eivät ole kustantaneet minulle yhtään mitään. Parempaa jatkoa sulle!

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tasan yksissä häissä eikä ole motkotettavaa. Tarjoilut oli hyvät ja keskustella sai kaikenlaisten mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Suomalaiset nyt vaan yleensä ottaen vihaavat kaikkea. Olisi upeaa että nämä vihaajat kasvattaisivat selkärangan ja vastaisi kutsuihin kieltävästi. Olisi paljon mukavampaa kaikille.

Kaverihäistä on helppo kieltäytyä, sitten vaan ei olla kavereita enää. Pahimmillaan sukuhäistä kieltäytymään vainotaan viikkoja mikset pääse tulemaan syyttelyllä ja puoli sukua katkaisee välit ja solvaa selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Parhaat häät joissa olen ollut, olivat puolalaiset häät. Kolme päivää armotonta juhlintaa, ainoa tylsä osuus oli katolinen hääseremonia. Loppuaika tanssia, laulua, syömistä, juomista. Vieraille koko ajan syötävää tarjolla, ei leikkejä tai odotusta tai pönötystä. Krapulakin oli kyllä sen mukainen, että kolme päivää on rymytty samassa vuoristohotellissa.

Miten K vaa ajattelet olleen niillä jotka ovat raittiina eivätkä halua rymytä kolmea päivää missään?

Koskaan en mennyt naimisiin, vaikka hääpuvunkin jo suunnittelin, mutta ihanimmat häät olisivat ne, joissa ollaan vaan kahdestaan, mukana vihkijä ja todistajat ei muita ja paikka joku ihana ja erikoinen.

Häät ON tylsiä. Lahjoihin ja omaan pukeutumiseen/laittautumiseen menee paljon rahaa. Pahinta jos pitää matkustaa kauas. 

Vain parhaiden ystävieni häihin olen mennyt ihan mielelläni. Suvussani on ollut useampi pari joista tiesin jo etukäteen että tulevat eroamaan joten heidän häänsä eivät kiinnostaneet tippaakaan. Samoin ei kiinnosta jos joku menee naimisiin toista kertaa, saati sitten kolmatta tai neljättä kertaa, koomista kun  vannovat taas kerran "ikuista" rakkauttaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö hääkeskustelijoista edustaa ikähaitariltaan ja pääosin 20-30 vuotiaita.He imevät vaikutteet somesta, tv-kanavien realitysta,  lehdistön dramaattistista otsakkeista. Suurin osa hääpotaskasta tulee muualta maailmasta, mutta niitä halutaan matkia ja toimia samalla tavalla. Potaskaa ei osata suhteuttaa Suomen oloihin ja osalla varmasti helikopterivanhemmat ovat valmiita uhraamaan kaiken, että lapsi saa mieleisensä häät.

Emme elä enää Suomi-filmien mustavalkoisessa maailmassa, jossa ujo morsian pukeutuu vaatimattomaan juhlamekkoonsa kukkaseppele tai kirkolta lainattu hääkruunu päässään. Sulhasella vanha rippipuku. Vihkiminen on käsikirjoituksessa tärkein osuus ja sitten, jos varat riittävät, juodaan vaatimattomat kakkukahveet morsiamen lapsuudenkodin tuvassa pitkän pirttipöydän ääressä. Kyläläisten yhteisvaroin ostettu Arabian siirtotarrakuvioitu halpisastiasto saa hääparin puhkeamaan kyyneleisiin kiitoksiin. Ja se siitä häistä.

Niinpä nykypäivän hääpari ei elä todellisuudessa, vaan kuin ala-asteikäiset lapsukaiset vaatimassa ja odottamassa kädet ojossa lisää. Hyvät tavat eivät ole kunniassa saati kiitos sanana edes tuttu, jos sitä ei ole aikanaan lapsuudessa selitetty mitä se tarkoittaa. Elämysnälkä on pohjaton, sillä kaikki on jo saatu. Häistä ei tule kuitenkaan riittävän upeat, joten elämysnälkä kohdennetaan myös häävieraisiin. Tilanne on silloin kaikille ahdistavaa ja miksi vieraille tulee tunne, miten pitäisi pyörittää jotakin loputonta sirkuskarusellia että tyytymätön hääpari edes hetken viitsisi hymyillä aidosti.

Miksi otat suomifilmin vertailukohdaksi? Perinteiset suomalaiset talonpoikaishäät kestivät kolme päivää. Siihen verrattuna päivän häät ovat vaatimattomat.

Ei ole pakko mennä, jos ette tykkää häistä? En ole itse menossa naimisiin mutta ihmettelen näitä töykeitä kommentteja. Miettikää miltä tuntuu kun pari on järjestänyt häitä kuukausitolkulla ja yrittänyt suunnitella kaiken hyvin, ja sitten vieraat ovat naama nurinpäin ja valittavat kun "pitää" osallistua juhliin! Ovatko nykysuomalaiset näin ankeaa kansaa todella?

Miksi loukkaannut anonyymin nettipalstan anonyymeistä kommenteista noin paljon? Ei täällä valittajat siellä hääjuhlassa valita tai mitenkään huonosti käyttäydy. Jos ei viihdy, se salataan ja teeskennellään iloista. Hääpari saa aivan varmasti prinsessapäivänsä ja paljon vieraita ja hulppeat lahjansa, eivätkä tule koskaan kuulemaan valituksen sanaa keltään.

Ainoa paikka, missä voi oikeasti sen todellisen mielipiteensä hääjuhlista kertoa, on anonyymisti anonyymilla nettipalstalla. Ja täälläkin on sitten sinun kaltaisiasi loukkaantujia haukkumassa niitä, jotka eivät juhlissa viihdy. Mikä ihme siinä on, että häistä on jotenkin niin pakko tykätä, ettei edes anonyymisti saa valittaa ilman että te juhlimisesta tykkääjät vedätte herneen nenään ja pahoitatte mielenne itsellenne tyystin tuntemattomien ihmisten mielipiteistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tähän on useita selityksiä. Yksi on se, että suomalaisille itsensä korostaminen on pahimpia asioita, joita ihminen voi tehdä. Häiden, erityisesti hulppeiden sellaisten, pitäminen on tarpeetonta itsekorostusta, ja tuomalla esiin, miten vaivalloista häihin osallistuminen on, voidaan osoittaa omaa vaatimattomuutta ja näpäytettyä itsestään liikoja kuvittelevia juhlakaluja. Usein tälläkin palstalla näkee, kuinka oikein kilpaillaan sillä, kenellä on ollut vaatimattomimmat häät.

Toinen selitys on se, että monille suomalaisille on edelleen vaikeaa toimia tilanteissa, joissa pitää noudattaa jonkinlaista etikettiä. Kaupungistuminen ja keskiluokkaistuminen on tapahtunut niin vähän aikaa sitten, että luontevaa tapaa olla muodollisemmissa tilaisuuksissa ei ole osattu opettaa lapsille. Jopa juhlapukeutuminen ahdistaa monia: kravatti ja sukkahousut kiristävät, ei osata kävellä korkokengissä, mekossa olo on naurettava, ei keksitä mitään päällepantavaa, ei osata käyttää kampaajan ja meikkaajan palveluita. Sekin, että juhlissa pitää puhua tuntemattomien kanssa, ahdistaa. Omaa epävarmuutta oikeanlaisen pukeutumisen ja käytöksen suhteen peitellään väheksymällä juhlan merkittävyyttä.

Ja morsiusparilla on täysin järjettömät odotukset häistään eikä niitä osata järjestää niin että vierailla olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet juhlasta nauttia. Kuten monet ovat todenneet häät ovat pakkopullaa. Kuuntelet tylsiä jorinoita, odotat ja jonotat että pääset, onnittelemaan, syömään ,kahville ja ennenkaikkea koska pääsee pois.

Juuri tämä, että hääparilla on niin mielettömät odotukset ja vaatimukset miten kaiken on mentävä. Mitä jos vieraat pilaavatkin koko hienouden pelkällä läsnäolollaan.

Eli on menty liian pitkälle hienostelussa. Pientä rentoutta, niin kaikilla on mukavampaa.

Olisihan se juhlaväenkin kiva saada nauttia ja juhlia, eikä vain esittää jotain roolia jonkun käsikirjoittamassa näytelmässä.

Fiksut järjestävät häät kaupungeissa, joissa on yöpymismahdollisuuksia vieraille helposti saatavilla. Silloin voi ottaa juhlat loman kannalta, ei tarvitse stressata kuljetuksia tms. Kirkolta juhlapaikalle siirtyminen on poikkeuksetta ankea juttu ja vielä ankeampaa on ajaa juhlien jälkeen kotiin tai hotelliin, joka ei sijaitse juhlapaikan välittömässä läheisyydessä.

Kirkkorasti on myös vaivaannuttava, sillä harva kaipaa liitolleen todella Jumalan siunausta. On kiusallista tietää, ettei uskonto ole juhlaparille mikään tärkeä asia ja silti täytyy vakavissaan kuunnella jumalajuttuja naimisiinmenon yhteydessä. Todellista teatteria.

Pitää ostaa jumalattoman kalliita häälahjoja. Min. 200e

Näiden kommenttien perusteella täydelliset häät olisivat sellaiset, jotka pidetään hääparin kotona. Tarjolla on kahvia ja kakkua sekä paljon ilmaista alkoholia, lahjojen tuominen on kielletty, hääpari maksaa jokaiselle vieraalle taksin kotoa juhliin ja takaisin. Vaatteiksi kelpaavat mitkä vain kaapista, mitä huonommat ja likaisemmat, sen parempi.

Kyllä mun mielestä häät ovat pahimmillaan juurikin rasite. Esim. monessa perheessä tai sinkkutaloudessakin vapaita kesäviikonloppuja voi olla yllättävän vähän. Häät eivät ole aina lähellä omaa kotia, vaan täytyy lähteä aikaisin aamulla juhlapaikkakunnalle tai jopa olla yötä muualla. Sitten hääpaikalla on usein monta tuntia ihan turhaa odotusta ja pönötystä. Voi joutua istumaan sellaisten ihmisten viereen, joita ei tunne tai joiden kanssa on hyvin vähän yhteistä keskusteltavaa. Joissain häissä minulla on suorastaan tullut tunne, että olen ikäänkuin näyttelijänä tai pikemminkin statistina mahdollistamassa juhlakalun juhlan tunnelman. Eli morsiusparilla on ollut haaveena isot häät ja massiiviset, juhlavat puitteet ja sitä varten tarvitaan paljon vieraita. Niinpä me vieraat olemme pönöttämässä juhlavetimeissä lähinnä lavasteen tai koristeen rooleissa. 

Niin ja puhumattakaan miten kalliiksi vieraille häät voivat tulla. Vaatteita ja kenkiä onneksi voi saada melko edullisestikin (netti)kirppareilta tai vaikka zalandon alesta mutta häälahja maksaa, samoin monesti matkustaminen hääpaikalle ja mahdolliset yöpymiset maksaa myös. Kaasona oleminen maksaa myös eikä yleensä morsiuspari ole rahoittamassa sellaisia asioita, joita kuitenkin toivoisivat kaasoilta. Esim. tietynlainen pukeutuminen, meikki, kampaus jne. Multa yksi kaveri, jolle olin yksi kaasoista, oletti automaattisesti että me kaasotkin varaamme meikin ja kampauksen samasta paikasta mistä hänelle tehdään morsiusmeikki ja -kampaus. Hän oli aidon järkyttynyt ja pettynyt kun kaikki kolme kaasoa sanoimme, että laitamme meikit ja kampaukset itse. Yritti monta viikkoa painostaa muuttamaan mieltä, sanoi jo pyytäneen salongista meille pakettihintaan "edulliset" meikki+kampaus paketin. Painostus meni tyyliin, että "kai teKIN haluatte näyttää mahdollisimman hyvältä". Joo ei, ihan oma laittautuminen riitti. 

Omat hääni tulee olemaan kahden todistajan edessä siviilivihkiminen ja muutama erillinen kahvikakkutilaisuus. Yhteen sukulaiset, toiseen ystävät. Kahvittelutilaisuuden kesto pari tuntia, ei vie edes puolta päivää. Ystäviä ja sukulaisia tavataan sitten muuten arjessa, emme tarvitse erillisiä pönötysjuhlia tapaamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vain Suomessa. Muualla ne on odotettuja perhejuhlia ja tilaisuus rentoutua ja tavata ihmisiä. Törmäsin tähän kun menin suomalaisen mieheni kanssa naimisiin, osa miehen sukulaisista ei tullut pitkän matkan vuoksi (Oulu-Espoo) ja minun sukulaiset tulivat Puerto ricosta saakka.

Oma puolisoni on kotoisin tuolta eksoottisesta "Ulkomaasta", jossa kaikki on Suomea paremmin ja on hurja yksinkertaistus sanoa, että Suomen ulkopuolella häät ovat odotettuja perhejuhlia. Ei todellakaan aina ole, esim. mieheni kulttuurissa sukulaisten ja tuttavien häät ovat myös stressin ja vaivan aihe, jopa paljon enemmän mitä Suomessa. Etenkin ns hääkauden aikana perheillä ei ole yhtään omaa perheaikaa, kun pitäisi rampata kaiken maailman kumminkaíman tyttärien häissä ja jos jättää menemättä, saa sosiaalisesti p***aa niskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Häät on niin out! Pitäisin vihkivastaanoton päivän/ viikonlopun aikana, samaan tyyliin kuin valmistujais- tai rippijuhlat. Vihkitilaisuus kirkossa, todistajat vaan paikalla, ehkä lähin perhe. Viikonlopun/päivän ajan saa piipahtaa kotona tervehtimässä, jos haluaa, on voileipäkakku, kakkua, pasteijat, keittoa... Vihkitodistus nähtävillä, ei tarvi erityisiä lahjoja, kukkakimppu on just hyvä.

Kelpaisiko muille?

Olemme olleet tällaisissa häissä ja oli ihanat ja helpot.

Pariskunta oli vihitty aamulla ja kutsu oli, kuten ylioppilasjuhlissakin. Eli halukkaat vieraat voi käydä päivän aikana kahvilla parin kotona heille sopivaan aikaan.

Kävimme, kuten kutsussa oli ja veimme lahjan. Joimme kahvit ja rupattelimme pari tuntia hääparin ja vieraiden kanssa ja lähdimme hyvillä mielin kotiin. Eli saimme onnitella paria ja viedä heille lahjan, mutta touhuun ei mennyt koko päivää ja juhla oli ns. epävirallinen, mihin ei tarvinnut erityisiä juhlapukuja, vaan asialliset, paremmat vaatteet.

Pariskunta on edelleen naimisissa ja aikaa tästä taitaa olla kohta 30 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Tämä minä minä kulttuuri. Minun kesä ja loma menee pilalle. Minä joudun pukeutumaan. Minä joudun käymään kampaajalla. Minä joudun ostamaan kalliin lahjan.

Entäpä se toinen?

Joka aamu kammotaan hiukset ja laitetaan vaatteet päälle. Hommaa vaatekaappini luottomekko. Laita se päälle. Kukaan muu kuin sinä, et huomaa vaikka sinulla olisi sama mekko kesän kaikissa juhlissa. (Ystäväni on kulkenut 10 vuotta samassa mekossa ja kengissä kaikki juhlat. Pois lukien hautajaiset joihin on toinen mekko.) Harjaa hiukset ja käherrä. 10 min. Jos ei onnistu, niin etsi helpompi hiusmalli. Säästää aikaa arjessakin. Ja vähentää stressiä.

Jos ei ole rahaa hankkia lahjaa, niin ota käden taitosi avuksi. Saimme mm. Itse maalatun taulun ja ajatuksella neulotut villasukat häälahjaksi. Upeita olivat! Aina ei lahjan hinta ratkaise!

Opettele seurustelemaan ihmisten kanssa. Pääset niin paljon helpommalla elämässä muuallakin kuin häissä.

Asiaa! Itse käyn häissä mielelläni. Ei ole vielä sattunut tuommoisia juhlia vastaan, missä hääpari laskee ahneena rahoja. Viimeksi vein häihin Pentikin vesikannun jota hääpari nimenomaa toivoi ja joka maksoi 25-30e. Halvemmallakin pääsee kun lahjoittaa esim. villasukat tai kauniin itsetehdyn kortin tms. 

Itselläni on 3 kotelomekkoa: musta, harmaa ja kirkkaan sininen. Näitä vaihtelen juhlista riippuen ja asustan eri tavoin. Kampaajalla ei tarvitse käydä, riittää, että hiukset on puhtaat ja kammatut.

Kyllä on ankeaa porukkaa täällä.