Miksi toisten häät koetaan vaivaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vika on varmaan siinä, että häistä on alettu tehdä liian hienoja. On korkea kynnys osallistua. Täytyy olla hieno lahja, hienot vaatteet, kampaus, meikki, majoitus jne. Usein et tunne juhlista juuri ketään. Istutaan jossain hienossa ravintolassa tai muussa tyylikkäässä juhlapaikassa kaukana kotoa ja syödään fiinisti, seurustellaan pöytäryhmittäin, istumajärjestyskin on ennalta määrätty, ja kaikki tämä kestää tuntikausia. Otetaan paljon valokuvia ja poseerataan huolella, usein on ammattivalokuvaaja paikalla. Ei voisi olla mitään tylsempää.

Ennen vanhaan oli ehkä se yksi parempi pyhäpuku joka pistettiin päälle. Juhlavieraat olivat toisilleen tuttuja, asuivat samalla kylällä. Juhlapaikkana lato tai joku seuraintalo. Oli varmasti kaikkien mielestä oikeasti hauskaa mennä häihin! Muistan tällaisia häitä vielä 80-luvulta mutta sen jälkeen on lähdetty ihan väärälle linjalle.

Kyllä näitä hyviä hääjuhlia edelleen järjestetään. Se on toki totta, että nykyään löytyy paljon morsiamia, joiden on pakko tunkea juhlaan kaikki kliseet ja häät.fi esitellyt ”hyvät” ideat. Ihan kauhistus on häät, joissa on kuvauskoppi rekvisiittoineen, pakollista harjoiteltua ohjelmaa ja naama norsun vit***a istuva morsian, jos ilmapallot ei pysy juhlakaaren päällä tai kaaso on unohtanut ne oikean sävyiset kengät tuoda paikalle. Toki vieraita muistutetaan tasaisin väliajoin siitä, että alkoholia ei saa nauttia liikaa ettei vaan ole liian kovaääninen tai tanssi väärin jne. Me on oltu kaksissa katastrofihäissä ja kaksissa täydellisissä häissä (toiset oli omat). Ja jm. juhlat ovat olleet nimenomaan stressittömät, hyvin suunnitellut, mutta eivät kireät ja valokuvaaja on täydentänyt muiston.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta puolestani voin sanoa että minulle häihin tai muihin juhliin meneminen on suuri taloudellinen ongelma. Vaatteet ja lahjaraha, kampaajalla käynti, julkiset kulkuneuvot, yöpyminen, ruoat matkalla. Helposti voi mennä 1000€ vaikka halvimmat vaihtoehdot valitsisi. Nyt on tulossa valmistujaiset kuukauden päästä. Pääsen onneksi kimppakyydillä perille 200 km päähän, rahaa lahjaksi ja vanhoilla kuteilla menen. Kampaajalla pitää taas käydä ja tulla junalla takaisin, osa matkasta taksilla, yöpyminen onnistuu toisten nurkissa. Menee silti 100€ joka on kuukauden ruokaraha työkyvyttömän peruspäivärahasta. Tulossa myös suuria laskuja terveydenhoidosta ja kännykkäkin hajosi joten miinukselle mennään että heilahtaa. Haluaisin perua mutta kun on tosi läheinen juhlija ja muihinkaan juhliin en ole päässyt vuosikausiin. Menee taas kuukausia että saan talouden tasapainoon. Lisäksi olen introvertti enkä nauti isoista ihmislaumoista, etenkään näin kipeenä, vaikka kaikki ovatkin tuttuja. Meitä on niin monenlaisia ihmisiä ja monenlaisessa elämän tilanteessa. 

En ymmärrä! Miksi muka kampaajalla on pakko käydä?? Itse en ikinä ole käynyt kenenkään juhlia varten kampaajalla!

Juuri näin. Omia häitäni varten kävin kampaajalla.

Siksi varmaan että näyttää siistiltä. Minä en käy kuin kerran vuodessa jollei ole juhlia ja kuontalo on aika karun näköinen. Juhliin ei kehtaa kuitenkaan sellaisena mennä.

Mitä ihmettä, mä oon käynyt kampaajalla viimeksi vuonna 2018 ja ihan hyvin tämä omanvärinen tukka pyörii mukana arjessa ja juhlassa. Hommaa anteeksiantavampi malli ja väri jos ei ole varaa ylläpitää, äläkä toisten häitä rahanmenosta syytä.

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö hääkeskustelijoista edustaa ikähaitariltaan ja pääosin 20-30 vuotiaita.He imevät vaikutteet somesta, tv-kanavien realitysta,  lehdistön dramaattistista otsakkeista. Suurin osa hääpotaskasta tulee muualta maailmasta, mutta niitä halutaan matkia ja toimia samalla tavalla. Potaskaa ei osata suhteuttaa Suomen oloihin ja osalla varmasti helikopterivanhemmat ovat valmiita uhraamaan kaiken, että lapsi saa mieleisensä häät.

Emme elä enää Suomi-filmien mustavalkoisessa maailmassa, jossa ujo morsian pukeutuu vaatimattomaan juhlamekkoonsa kukkaseppele tai kirkolta lainattu hääkruunu päässään. Sulhasella vanha rippipuku. Vihkiminen on käsikirjoituksessa tärkein osuus ja sitten, jos varat riittävät, juodaan vaatimattomat kakkukahveet morsiamen lapsuudenkodin tuvassa pitkän pirttipöydän ääressä. Kyläläisten yhteisvaroin ostettu Arabian siirtotarrakuvioitu halpisastiasto saa hääparin puhkeamaan kyyneleisiin kiitoksiin. Ja se siitä häistä.

Niinpä nykypäivän hääpari ei elä todellisuudessa, vaan kuin ala-asteikäiset lapsukaiset vaatimassa ja odottamassa kädet ojossa lisää. Hyvät tavat eivät ole kunniassa saati kiitos sanana edes tuttu, jos sitä ei ole aikanaan lapsuudessa selitetty mitä se tarkoittaa. Elämysnälkä on pohjaton, sillä kaikki on jo saatu. Häistä ei tule kuitenkaan riittävän upeat, joten elämysnälkä kohdennetaan myös häävieraisiin. Tilanne on silloin kaikille ahdistavaa ja miksi vieraille tulee tunne, miten pitäisi pyörittää jotakin loputonta sirkuskarusellia että tyytymätön hääpari edes hetken viitsisi hymyillä aidosti.

Miksi otat suomifilmin vertailukohdaksi? Perinteiset suomalaiset talonpoikaishäät kestivät kolme päivää. Siihen verrattuna päivän häät ovat vaatimattomat.

Ei ole pakko mennä, jos ette tykkää häistä? En ole itse menossa naimisiin mutta ihmettelen näitä töykeitä kommentteja. Miettikää miltä tuntuu kun pari on järjestänyt häitä kuukausitolkulla ja yrittänyt suunnitella kaiken hyvin, ja sitten vieraat ovat naama nurinpäin ja valittavat kun "pitää" osallistua juhliin! Ovatko nykysuomalaiset näin ankeaa kansaa todella?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä. Miksi järjestää juhlia johon pakottaa koko suku ja tuttavat mukaan? Juhlia voi pienellä porukalla ilman että pilataan usean sadan ihmisen viikonloppu. Muillakin on elämää.

Minä tuossa aiemmin kirjoitin olleeni 20 häissä. Yksiinkään mua ei ole kyllä pakotettu. Erikoista, millainen uhkauskirje se kutsu sinulle on ollut?

Opetelkaa sanomaan ei.

Häiden pitäisi olla iloinen juhla, mutta lähes poikkeuksetta suomalaisissa häissä on lähinnä hautajaistunnelma. Kaikki rentous puuttuu. Aivan liikaa toisilleen ventovieraita ihmisiä sullottu liian pieneen tilaan, jatkuvaa odottelua tuntitolkulla ja teennäistä ohjelmaa. Selvästi huomaa, että iso osa vieraista ei oikeasti viihdy, vaan kohteliaisuudesta ollaan paikalla siihen saakka kunnes häävalssi on tanssittu sekä kakut ja kahvit nautittu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaatteita teillä ihmisillä on oikein vaatekaapissa, kun joka juhlaan pitää käydä erikseen vaatekaupassa? Mitä te oikein arkena käytätte? Pieruverkkareita ja virttyneitä paitojako?

Ainakin itse pukeudun arkenakin töihin (ennen koronaa) business casual-tyyliin ja tämä kyllä kelpaa lähes jokaisiin häihin.

Mulla on just noita verkkareita ja virttyneitä paitoja mutta joka juhlaan löytyy kyllä mekot, hameet, yläosat, kengät, sukkahousut, laukut ja korut. Lapselle ostan juhlavaatteet käytettyinä ja kertaakaan ei ole niihinkään kulunut 20e enempää.

Juhliin pukeutuminen on kunnianosoitus juhlaa ja kutsujaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Häiden pitäisi olla iloinen juhla, mutta lähes poikkeuksetta suomalaisissa häissä on lähinnä hautajaistunnelma. Kaikki rentous puuttuu. Aivan liikaa toisilleen ventovieraita ihmisiä sullottu liian pieneen tilaan, jatkuvaa odottelua tuntitolkulla ja teennäistä ohjelmaa. Selvästi huomaa, että iso osa vieraista ei oikeasti viihdy, vaan kohteliaisuudesta ollaan paikalla siihen saakka kunnes häävalssi on tanssittu sekä kakut ja kahvit nautittu.

Eikä siellä todellakaan ole mitään rakkaudentäyteistä tunnelmaa josta vieraatkin voivat nauttia

Kavereiden häissä on ollut ihan mukavaa, kun usein omassa kaveriporukassa istuttu iltaa ja nähnyt tuttuja joita ei ole pitkään aikaan nähnyt. Silloin kaikenlainen häihin kuuluva pakkohauskuus on jäänyt toisarvoiseksi.

Mutta vähänkin tuntemattomampi vaikka työkaveri, kaukainen sukulainen tai miehen sukulaisten häät niin on kyllä tuskaa vääntää väkisin juttua tuntemattomien kanssa usein musiikin soidessa kovaa taustalla ja lapsien juostessa ja kiljuessa.

Itseäni ahdistaa häissä myös sukupuoliroolit (vaikka en mitenkään erityisen feministi olekaan), jotka ovat oksettavan perinteiset. Isä taluttaa tytön alttarille, morsiamen polttareissa on kauneushoitoja, ”äijillä” lapinreissuja, morsian ryöstetään, anoppi vitsejä, appi kovistelee sulhasta. En kestä yhtään!!!

Aikoinaan tuttavapiirissä (opiskelut ohi, 25+ ikäisiä) oli naimiaisboomi ja sen myötä yhden kesän aikana saimme seitsemän kutsua joista viiteen osallistuimme.

Sanotaan nyt näin että onneksi viimeiset oli todella hyvän kaverin, olisi muuten voinut jäädä väliin kyllästymisen myötä.

Häät ovat vaan valitettavan usein umpitylsiä näin vieraan näkökulmasta. Hääparille ja heidän läheisilleen varmasti jännittävä ja ikimuistoinen päivä, mutta ei se ”rakkauden juhla” järisytä muiden maailmaa.

Muihin juhliin, esim. rippi- tai yo-juhlat, kihlajaiset tai viiskymppiset, verrattuna häät ovat todella viralliset ja pitkäkestoiset. Sukulaissedän viiskymppisillä on ok käydä juomassa ne kakkukahvit, jutella rennosti muiden sukulaisten kanssa ja lähteä sitten halutessaan muutaman tunnin jälkeen kotiin, mutta hääjuhlissa sama ei onnistu. Jo kirkosta lähtien tunnelma on pönöttävä ja virallinen, ja sama jatkuu juhlapaikalla. Hääjuhlat toistavat samaa kaavaa leikkeineen, puheineen ja kakun leikkaamisineen. Kun olet käynyt yksissä suomalaisissa häissä, olet käynyt niissä kaikissa.

Joten kyllä, hääkutsun kilahtaessa postiin se valitettavasti tuntuu enemmän vaivalta kuin kivalta asialta. Jälleen yhden kesäviikonlopun vietto jossain hornan tuutissa pönöttäen ja pankkitilin saldon hupenemista katsoen.

On kyllä ankeaa kommentointia. En ole ollut yksissäkään huonoissa häissä. Kaikissa on ollut hyvä tunnelma ja hyvää ruokaa. Säät vaihtelevia ja odotusta kirkkoon tai hääpaikalle ollut (parhaimmillaan hääpaikka saaressa jonne matkaa reilu 2h suuntaansa) mutta päällimmäiseksi on jäänyt aina hyvä fiilis. 

Hyvät ruoka- ja kahvitarjoilut on tärkeitä!

Kammottavat leikit joihin pakotetaan vieraat osallistumaan on sanonko mistä😡

Mä oon 32v enkä oo ikinä elämäni aikana käynyt häissä. Olisin onneni kukkuloilla, jos mut kutsuttaisiin vieraaksi! Mulla on pieni suku ja vain muutama ystävä, joista toinen on sinkku ja toinen meni maistraatissa naimisiin. Ei taida olla hetkeen juhlia tiedossa.

Olette varmaan onnellisia, kun on korona-aika eikä mitään juhlia voi järjestää.

Ihan totta, aikuiset ihmiset: jos et halua mennä häihin, ei ole mikään pakko mennä. Vastaa kutsuun heti: "Valitettavasti en pysty tulemaan, toivon teille kuitenkin paljon onnea!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaatteita teillä ihmisillä on oikein vaatekaapissa, kun joka juhlaan pitää käydä erikseen vaatekaupassa? Mitä te oikein arkena käytätte? Pieruverkkareita ja virttyneitä paitojako?

Ainakin itse pukeudun arkenakin töihin (ennen koronaa) business casual-tyyliin ja tämä kyllä kelpaa lähes jokaisiin häihin.

No jos perheessä on vaikka lapsia, niin niille on usein pakko ostaa uudet juhlavaatteet ja kengät, lapset kun tuppaavat kasvamaan.

Jos on tyttölapsi, niin kai sillä on kaapissa edes yksi sopiva mekko? Vetää sen päällensä, niin homma ratkeaa. Pojalle sitten löytää helposti esimerkiksi kirpparilta sopivat vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tykkää häistä, koska niissä on niin paljon kaikkea odotusta, jonotusta, puheita ja typeriä leikkejä. Kirkonmenot on kaikista pahin, pappi paasaa sydämensä kyllyydestä. Ruoka on usein huonoa ja jos on lapselliset häät, niin pennut kirkuu ja juoksee jaloissa. Häät on usein jossain hintintintin hirviseurantalolla, kalliin taksimatkan päässä. Ulkopaikkakuntalaisena joutuu vielä matkustamaan ja yöpymään hotellissa. Kiitos kutsusta, valitettavasti en pääse osallistumaan.

Olipas stereotypioita. Häissä paasaavaan pappiin en ole vielä törmännyt. Ihan rauhallisia ovat olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vika on varmaan siinä, että häistä on alettu tehdä liian hienoja. On korkea kynnys osallistua. Täytyy olla hieno lahja, hienot vaatteet, kampaus, meikki, majoitus jne. Usein et tunne juhlista juuri ketään. Istutaan jossain hienossa ravintolassa tai muussa tyylikkäässä juhlapaikassa kaukana kotoa ja syödään fiinisti, seurustellaan pöytäryhmittäin, istumajärjestyskin on ennalta määrätty, ja kaikki tämä kestää tuntikausia. Otetaan paljon valokuvia ja poseerataan huolella, usein on ammattivalokuvaaja paikalla. Ei voisi olla mitään tylsempää.

Ennen vanhaan oli ehkä se yksi parempi pyhäpuku joka pistettiin päälle. Juhlavieraat olivat toisilleen tuttuja, asuivat samalla kylällä. Juhlapaikkana lato tai joku seuraintalo. Oli varmasti kaikkien mielestä oikeasti hauskaa mennä häihin! Muistan tällaisia häitä vielä 80-luvulta mutta sen jälkeen on lähdetty ihan väärälle linjalle.

Kyllä näitä hyviä hääjuhlia edelleen järjestetään. Se on toki totta, että nykyään löytyy paljon morsiamia, joiden on pakko tunkea juhlaan kaikki kliseet ja häät.fi esitellyt ”hyvät” ideat. Ihan kauhistus on häät, joissa on kuvauskoppi rekvisiittoineen, pakollista harjoiteltua ohjelmaa ja naama norsun vit***a istuva morsian, jos ilmapallot ei pysy juhlakaaren päällä tai kaaso on unohtanut ne oikean sävyiset kengät tuoda paikalle. Toki vieraita muistutetaan tasaisin väliajoin siitä, että alkoholia ei saa nauttia liikaa ettei vaan ole liian kovaääninen tai tanssi väärin jne. Me on oltu kaksissa katastrofihäissä ja kaksissa täydellisissä häissä (toiset oli omat). Ja jm. juhlat ovat olleet nimenomaan stressittömät, hyvin suunnitellut, mutta eivät kireät ja valokuvaaja on täydentänyt muiston.

Melkoinen sattuma, että kaikkien mielestä omat häät ovat aina onnistuneet. Omat häät olivat rennot ja omannäköiset. Kaikki vieraatkin kertoivat, miten ihanat juuri nämä häät olivat. Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että näin on vain tapana sanoa? Ei kai nyt kukaan myönnä hääparille, että häät olivat hirveät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta puolestani voin sanoa että minulle häihin tai muihin juhliin meneminen on suuri taloudellinen ongelma. Vaatteet ja lahjaraha, kampaajalla käynti, julkiset kulkuneuvot, yöpyminen, ruoat matkalla. Helposti voi mennä 1000€ vaikka halvimmat vaihtoehdot valitsisi. Nyt on tulossa valmistujaiset kuukauden päästä. Pääsen onneksi kimppakyydillä perille 200 km päähän, rahaa lahjaksi ja vanhoilla kuteilla menen. Kampaajalla pitää taas käydä ja tulla junalla takaisin, osa matkasta taksilla, yöpyminen onnistuu toisten nurkissa. Menee silti 100€ joka on kuukauden ruokaraha työkyvyttömän peruspäivärahasta. Tulossa myös suuria laskuja terveydenhoidosta ja kännykkäkin hajosi joten miinukselle mennään että heilahtaa. Haluaisin perua mutta kun on tosi läheinen juhlija ja muihinkaan juhliin en ole päässyt vuosikausiin. Menee taas kuukausia että saan talouden tasapainoon. Lisäksi olen introvertti enkä nauti isoista ihmislaumoista, etenkään näin kipeenä, vaikka kaikki ovatkin tuttuja. Meitä on niin monenlaisia ihmisiä ja monenlaisessa elämän tilanteessa. 

En ymmärrä! Miksi muka kampaajalla on pakko käydä?? Itse en ikinä ole käynyt kenenkään juhlia varten kampaajalla!

Juuri näin. Omia häitäni varten kävin kampaajalla.

Siksi varmaan että näyttää siistiltä. Minä en käy kuin kerran vuodessa jollei ole juhlia ja kuontalo on aika karun näköinen. Juhliin ei kehtaa kuitenkaan sellaisena mennä.

Mitä ihmettä, mä oon käynyt kampaajalla viimeksi vuonna 2018 ja ihan hyvin tämä omanvärinen tukka pyörii mukana arjessa ja juhlassa. Hommaa anteeksiantavampi malli ja väri jos ei ole varaa ylläpitää, äläkä toisten häitä rahanmenosta syytä.

Pitkä suora malli ja oma väri, silti 30€ menee leikkaukseen kun siistii juhlia varten. Mikähän mahtais olla vielä anteeksiantavampi malli tai väri?

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemus häistä on se, että siellä on hirveästi ihmisiä, joita ei tunne eikä tule koskaan ikinä näkemään. Vaikea keksiä puheenaiheita morsiamen sedän tai sulhasen kummin kaiman kanssa.

Lisäksi häät ovat yhtä odotusta. Odotetaan, että päästään syömään, odotetaan, että kaikki saa syötyä, odotetaan seuraavaa ohjelmanumeroa, odotetaan kakun leikkausta jne.

On se kumma, että suomalaisille se uusiin ihmisiin tutustuminen on niin vaikeaa. Olin italialaisen kaverini häissä Sisiliassa ennen koronaa. Hieno tunnelma, ruokaa (pöytiintarjoilu) ja tanssia. Minut otettiin mukaan tanssiin kuin olisin ollut vanha perheen jäsen. Ja samoin kohdeltiin muita tuntemattomia.

Noissa häissä tultiin aktiivisesti ja energisesti ottamaan kontaktia toisiin ihmisiin. Ei oltu sillä asenteella, että "mitähän tuokin minusta ajattelee, ei sille kuulu jutella, kun en sitä edes tunne".

Suomalaisia ei vain opeteta ystävällisiksi ja avoimiksi toisiaan kohtaan tai ylipäätään sosiaalisiksi. Pidemmän päälle tämä on erittäin rasittavaa, ja siksi ihmisiä ei haluta kohdata, kun he ovat niin raskasta seuraa. Osin siksi häätkin tuntuvat olevan monelle pakkopullaa.

Eikä tämän edes kuuluisi olla mikään suomalainen asenne. Isoäitini kertovat tarinoita pääosin onnellisista suomalaisista kyläyhteisöistä 30-luvulle asti, mitä käsitystä vanhat Suomi-filmitkin tukevat. Mikä teki suomalaisista kaupunkilaisista ylimielisiä, itsekeskeisiä ja epäsosiaalisia 1980-90-luvuilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta puolestani voin sanoa että minulle häihin tai muihin juhliin meneminen on suuri taloudellinen ongelma. Vaatteet ja lahjaraha, kampaajalla käynti, julkiset kulkuneuvot, yöpyminen, ruoat matkalla. Helposti voi mennä 1000€ vaikka halvimmat vaihtoehdot valitsisi. Nyt on tulossa valmistujaiset kuukauden päästä. Pääsen onneksi kimppakyydillä perille 200 km päähän, rahaa lahjaksi ja vanhoilla kuteilla menen. Kampaajalla pitää taas käydä ja tulla junalla takaisin, osa matkasta taksilla, yöpyminen onnistuu toisten nurkissa. Menee silti 100€ joka on kuukauden ruokaraha työkyvyttömän peruspäivärahasta. Tulossa myös suuria laskuja terveydenhoidosta ja kännykkäkin hajosi joten miinukselle mennään että heilahtaa. Haluaisin perua mutta kun on tosi läheinen juhlija ja muihinkaan juhliin en ole päässyt vuosikausiin. Menee taas kuukausia että saan talouden tasapainoon. Lisäksi olen introvertti enkä nauti isoista ihmislaumoista, etenkään näin kipeenä, vaikka kaikki ovatkin tuttuja. Meitä on niin monenlaisia ihmisiä ja monenlaisessa elämän tilanteessa. 

Kyse on osin myös arvoista. Jos katsoo vaikka tyypillisiä afrikkalaisia tai intialaisia häitä, on juhliin panostettu ja vieraat ovat kaikki pukeutuneet parhaimpiinsa, vaikka kyse on merkittävästi Suomea köyhemmistä alueista. Ehkä ajatus on, että kun muuten on köyhää, tuovat juhlat piristystä arkeen. Juhlava pukeutuminen ja lahjojen antaminen osoittavat kunnioitusta hääparia kohtaan ja vahvistavat yhteisöllisyyttä. Häitä on myös huomattavasti useammin, sillä perheet ovat isompia ja myös kaukaisemmat sukulaiset lasketaan perheeksi. Kyse ei siis ole absoluuttisesta taloustilanteesta vaan siitä, mitkä asiat nähdään tärkeinä ja arvokkaina rahankäytön kohteina. En sano, että suomalainen malli olisi sinänsä huonompi, mutta rahaan vetoaminen on joka tapauksessa enemmän tekosyy kuin oikea syy.

Aika naurettavaa vertailla johonkin afrikkalaiseen tai intialaiseen hääjuhlaan :D Joo eivät ole rikkaita noissa maissa monetkaan mutta eipä ole sellaisia kulujakaan kuin Suomessa ja vielä yleensä isoja perheitä jotka osallistuvat juhlien järjestämiseen.