Jos elät kumppanisi kanssa avoliitossa, onko

Mutta nou hätä, ollaan kaikki tyytyväisiä. Oma ukko tuossa jotain kirjoittelee. Sai rokotteen tänään.

Love him.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olo helpottaa asioiden käsittelyä siinä tilanteessa kun jompikumpi kuolee. Vaan eihän sitä yleensä sellaisia halua ajatella.

...mutta kannattaa, erityisesti jos on toisella kierroksella ja on omia lapsia edellisestä suhteesta. Avopuoliso ei välttämättä peri yhtään mitään, lentää vain ulos yhdessähankitusta asunnostakin kun puolison lapset haluavat realisoida oman osuutensa. Kun paperityö on melkoinen ihan tavallisestikin kuoleman yhteydessä tuossa mahdoton lisästressi...

Tietenkään avopuoliso ei peri, eihän aviopuolisokaan peri! Onko sinusta jokin erityinen syy, miksi lapset, pääasialliset perilliset, pitäisi sivuuttaa tuolla lailla, ja miksi juuri sen avopuolison pitäisi saada kuolleen omaisuus hallintaansa? Kyllä ainakin itse nimenomaan haluan, että lapseni perivät minut ja saavat omaisuuteni.

Ja jos sinun avopuolisosi kuolee sinä joudut heti myymään teidän yhteisen asunnon, että hänen lapsensa saavat osuutensa?  Hankkimaan suruaikana uutta asuntoa? Tuotako toivot itsellesi?

Lyhyt kommentti vielä.

Olen siis leskeksi kerran jäänyt. Onneksi olin naimisissa. Uskokaa tai älkää, mutta pelasti paljon. Etten sanoisi, kaiken.

Sitoutumisessa on siunaus tai joku mystiikka, väittää nykyinen mieheni. Mystistä tapahtuu, kun johonkin sitoutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juridiset syyt ovat ainoa syy, miksi ”kannattaa” mennä avioon. Noiden ketjussa mainittujen syiden lisäksi on paljon muitakin tilanteita, joissa aviopuolisolla on paremmat oikeudet kuin avopuolisolla. Toki monet niistä asioista voidaan järjestää muilla tavoin, kuten sopimuksin ja testamentein.

Voisitko luetella tähän vaikka 6 sellaista asiaa, joissa aviopuolisolla on paremmat oikeudet. Esimerkiksi tädilläni oli suunnaton onni olla olematta aviossa, kun avopuolison yritys meni nurin. Avopuolison omaisuuteen kun ei kosketa, teki avokki mitä tahansa. Ja jos haluaa turvata avopuolison tulevaisuuden, tekee hänestä henkivakuutuksensa edunsaajan,

Jokaisella on omat velkansa, ei aviopuoliso ole niistä vastuussa!

Jos puolisolla, avo- tai aviopuolisolla, aivan sama, on niin paljon erääntynyttä velkaa, että ei voida tehdä järkevää maksusopimusta, menee velkaisen osuus puolisoitten yhdessä omistamasta omaisuudesta ulosottoon ja pahimmillaan omaisuus myydään, toisen puolison tahdosta riippumatta, toki hän saa omistamansa osuuden myynnistä.

Jos on mennyt takaamaan, niin sitten kyllä vastaa, mutta se johtuu takauksesta, ei avioliitosta.

Vierailija kirjoitti:

Mulle avioliitto ei liity mitenkään hyötyyn (haluan avioehdon ja voisin myös elää kahdessa kodissa). Mutta jos olen todella rakastunut, niin haluan sitoutua sillä tavoin. Nykyinen mies on ensimmäinen, jonka kanssa voisin mennä naimisiin.

Me mentiin ihan vaan hyödyn takia, kun rakkautta riitti jo ihan tarpeeksi avoliitossa. Mikään ei muuttunut rakkauteen liittyen naimisiin menon jälkeen. Ajattelimme vain mitä tapahtuu kuolintapauksessa. 

Kosh kirjoitti:

Lyhyt kommentti vielä.

Olen siis leskeksi kerran jäänyt. Onneksi olin naimisissa. Uskokaa tai älkää, mutta pelasti paljon. Etten sanoisi, kaiken.

Sitoutumisessa on siunaus tai joku mystiikka, väittää nykyinen mieheni. Mystistä tapahtuu, kun johonkin sitoutuu.

Tämä. Asia vaan on joko/tai, yhdessä ollaan tai ei, mikään epämääräinen ei kiinnosta. Tämä tarkoittaa muutenkin, että kun seurustelee, seurustelee tositarkoituksella, ei leikitellen toisen, eikä omalla elämällä ja tunteilla ja kun astuu avioon, tekee sen harkiten ja rakkaudesta. Avoliitto, no, sanakin sen kertoo ...

Vierailija kirjoitti:

Ei olla vielä, 21v, keksitty yhtään syytä mennä naimisiin. Tai tarjosin kyllä ositusta perintöverojen pienentämiseen, muttei miestä kiinnostanut, sanoi tulevansa toimeen omillaan.

No siinä vaiheessa jos sitä perintöä tulee, niin harmittaa, mielummin nekin rahat itse pitää.

Typerä mies typerällä naisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haaveile enkä näe mitään syytä mennä naimisiin. Pikemminkin minusta kysymys kuuluisi nimenomaan niin päin, että mitä etuja eli hyötyä avioliitossa olisi.

Leskeneläke ja asumisoikeus asuntoon, jos puoliso kuolee.

Leskeneläke ei koske enää meidän ikäisiämme ja se on muutenkin poistumassa, mikä on ihan oikein. Asumisoikeutta en tarvitse, koska en jää tähän asumaan, jos puolisoni kuolee ennen minua.

Ei ole poistumassa, vaan lyhentyy 10 vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olo helpottaa asioiden käsittelyä siinä tilanteessa kun jompikumpi kuolee. Vaan eihän sitä yleensä sellaisia halua ajatella.

...mutta kannattaa, erityisesti jos on toisella kierroksella ja on omia lapsia edellisestä suhteesta. Avopuoliso ei välttämättä peri yhtään mitään, lentää vain ulos yhdessähankitusta asunnostakin kun puolison lapset haluavat realisoida oman osuutensa. Kun paperityö on melkoinen ihan tavallisestikin kuoleman yhteydessä tuossa mahdoton lisästressi...

Minua helpottaa tieto, että jos puolisoni kuolee ensin, niin mitään paperityötä ei nimenomaan ole. Sen hoitaa hänen perikuntansa. Minä en isoon, vanhaan haja-asutusalueella olevaan taloon jäisi asumaan, vaikka he sitä ehdottaisivat. Eikä meillä ole muutakaan merkittävää yhteistä omaisuutta tai velkaa, mitä pitäisi alkaa selvitellä.

Ja jos minä kuolen ensin niin sama juttu; oma omaisuuteni on rahana ja osakkeina ja menee tietysti lapselleni.

+/-60 pari, avoliitossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olo helpottaa asioiden käsittelyä siinä tilanteessa kun jompikumpi kuolee. Vaan eihän sitä yleensä sellaisia halua ajatella.

...mutta kannattaa, erityisesti jos on toisella kierroksella ja on omia lapsia edellisestä suhteesta. Avopuoliso ei välttämättä peri yhtään mitään, lentää vain ulos yhdessähankitusta asunnostakin kun puolison lapset haluavat realisoida oman osuutensa. Kun paperityö on melkoinen ihan tavallisestikin kuoleman yhteydessä tuossa mahdoton lisästressi...

Tietenkään avopuoliso ei peri, eihän aviopuolisokaan peri! Onko sinusta jokin erityinen syy, miksi lapset, pääasialliset perilliset, pitäisi sivuuttaa tuolla lailla, ja miksi juuri sen avopuolison pitäisi saada kuolleen omaisuus hallintaansa? Kyllä ainakin itse nimenomaan haluan, että lapseni perivät minut ja saavat omaisuuteni.

Suomessa ilman hänen hyväkseen tehtyä testamenttia avioleski voi pitää puolisonsa (muun) jäämistön hallinnassaan vain niin kauan kuin perilliset/testamentinsaajat sen sallivat. Sen sijaan asunnon ja koti-irtaimiston hallintaoikeus pysyy ja sillä on suuri merkitys monelle avioleskelle. Ennen 1980-luvun lakimuutosta lesken hallintaoikeus piti antaa testamentilla, siksihän keskinäiset testamentit olivat niin suosittuja.

Kyllähän muistakin asioista tehdään viralliset sopimukset, ei niillä muuten ole lain suojaa. Sama on ollut kautta aikain myös parisuhteen muodostamisessa, ihan riippumatta kulttuurista, maasta ja aikakaudesta, ja laillinen avioliitto on ollut erityisesti naisten ja liitosta syntyneiden lasten etu, mutta toki miestenkin, onhan lailliset lapset ja vaimon mukana tullut verkosto myös aviomiehen etu, samoin vaimon ansaitsema ja perimä omaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olo helpottaa asioiden käsittelyä siinä tilanteessa kun jompikumpi kuolee. Vaan eihän sitä yleensä sellaisia halua ajatella.

...mutta kannattaa, erityisesti jos on toisella kierroksella ja on omia lapsia edellisestä suhteesta. Avopuoliso ei välttämättä peri yhtään mitään, lentää vain ulos yhdessähankitusta asunnostakin kun puolison lapset haluavat realisoida oman osuutensa. Kun paperityö on melkoinen ihan tavallisestikin kuoleman yhteydessä tuossa mahdoton lisästressi...

Tietenkään avopuoliso ei peri, eihän aviopuolisokaan peri! Onko sinusta jokin erityinen syy, miksi lapset, pääasialliset perilliset, pitäisi sivuuttaa tuolla lailla, ja miksi juuri sen avopuolison pitäisi saada kuolleen omaisuus hallintaansa? Kyllä ainakin itse nimenomaan haluan, että lapseni perivät minut ja saavat omaisuuteni.

Ja jos sinun avopuolisosi kuolee sinä joudut heti myymään teidän yhteisen asunnon, että hänen lapsensa saavat osuutensa?  Hankkimaan suruaikana uutta asuntoa? Tuotako toivot itsellesi?

No, itse en tällä hetkellä asu kenenkään kanssa. Minulla on lapsia, ja haluan heidän perivän minut. Aiemmin asuin avoliitossa heidän isänsä kanssa, ja jos heidän isänsä olisi kuollut, olisivat yhteiset lapsemme tietenkin perineet isänsä - ei eksälläni ollut mitään aiemmista suhteista syntyneitä lapsia. Jos olisi ollut, ja olisi ollut tilanne, jossa he olisivat perineet isänsä osuuden asunnosta, olisin tietenkin ostanut sen heiltä, jolloin olisivat saaneet osuutensa rahana ja minä olisin jatkanut asumista asunnossani kuten siihenkin asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olo helpottaa asioiden käsittelyä siinä tilanteessa kun jompikumpi kuolee. Vaan eihän sitä yleensä sellaisia halua ajatella.

...mutta kannattaa, erityisesti jos on toisella kierroksella ja on omia lapsia edellisestä suhteesta. Avopuoliso ei välttämättä peri yhtään mitään, lentää vain ulos yhdessähankitusta asunnostakin kun puolison lapset haluavat realisoida oman osuutensa. Kun paperityö on melkoinen ihan tavallisestikin kuoleman yhteydessä tuossa mahdoton lisästressi...

Minua helpottaa tieto, että jos puolisoni kuolee ensin, niin mitään paperityötä ei nimenomaan ole. Sen hoitaa hänen perikuntansa. Minä en isoon, vanhaan haja-asutusalueella olevaan taloon jäisi asumaan, vaikka he sitä ehdottaisivat. Eikä meillä ole muutakaan merkittävää yhteistä omaisuutta tai velkaa, mitä pitäisi alkaa selvitellä.

Ja jos minä kuolen ensin niin sama juttu; oma omaisuuteni on rahana ja osakkeina ja menee tietysti lapselleni.

+/-60 pari, avoliitossa

Avioliitto ei pakota leskeä asumaan edesmenneen puolison asunnossa, eikä ottamaan tasinkoa, perintöä tai testamenttia vastaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole ihan varma onko avovaimoni mulle ns se oikea. Meillä on 2 pientä yhteistä lasta, 2v ja vauva. Asutaan mun rivitaloasunnosta, josta on sitten helppo heittää avovaimo pihalle, kun ei enää huvita olla yhdessä.

Rehellinen vastaus :)

Olet kuitenkin uskaltanut lisääntyä hänen kanssa? Lapsista ei pääse koskaan eroon, ne muistuttaa aina eksästä, mutta avioliitosta pääsee.

Tiedän muitakin miehiä jotka tosin ajattelee kuten sinä. Mutta arvostan rehellisyyttäsi.

Itse aviossa, ei lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olo helpottaa asioiden käsittelyä siinä tilanteessa kun jompikumpi kuolee. Vaan eihän sitä yleensä sellaisia halua ajatella.

...mutta kannattaa, erityisesti jos on toisella kierroksella ja on omia lapsia edellisestä suhteesta. Avopuoliso ei välttämättä peri yhtään mitään, lentää vain ulos yhdessähankitusta asunnostakin kun puolison lapset haluavat realisoida oman osuutensa. Kun paperityö on melkoinen ihan tavallisestikin kuoleman yhteydessä tuossa mahdoton lisästressi...

Tietenkään avopuoliso ei peri, eihän aviopuolisokaan peri! Onko sinusta jokin erityinen syy, miksi lapset, pääasialliset perilliset, pitäisi sivuuttaa tuolla lailla, ja miksi juuri sen avopuolison pitäisi saada kuolleen omaisuus hallintaansa? Kyllä ainakin itse nimenomaan haluan, että lapseni perivät minut ja saavat omaisuuteni.

Suomessa ilman hänen hyväkseen tehtyä testamenttia avioleski voi pitää puolisonsa (muun) jäämistön hallinnassaan vain niin kauan kuin perilliset/testamentinsaajat sen sallivat. Sen sijaan asunnon ja koti-irtaimiston hallintaoikeus pysyy ja sillä on suuri merkitys monelle avioleskelle. Ennen 1980-luvun lakimuutosta lesken hallintaoikeus piti antaa testamentilla, siksihän keskinäiset testamentit olivat niin suosittuja.

Kyllähän muistakin asioista tehdään viralliset sopimukset, ei niillä muuten ole lain suojaa. Sama on ollut kautta aikain myös parisuhteen muodostamisessa, ihan riippumatta kulttuurista, maasta ja aikakaudesta, ja laillinen avioliitto on ollut erityisesti naisten ja liitosta syntyneiden lasten etu, mutta toki miestenkin, onhan lailliset lapset ja vaimon mukana tullut verkosto myös aviomiehen etu, samoin vaimon ansaitsema ja perimä omaisuus.

Okei, no mitä luulet tapahtuvan, kun avoliitossa elävä henkilö kuolee? Ajatteletko, että kuolleen henkilön sukulaiset voivat tulla asuntoon, hakea sieltä kaiken irtaimiston riippumatta siitä, kehen se on?

Asumisoikeus on varmasti leskelle tärkeä. Mutta jos leski ei ole lasten oma vanhempi, voi lasten mielestä olla vähän turhauttavaa maksaa perintöveroja, joutua kenties jopa ottamaan sitä varten lainaa, vain mahdollistaakseen vanhempansa uuden kumppanin asumisen heidän, siis vainajan lasten omistamassa asunnossa. Itse en ainakaan omille lapsilleni haluaisi tällaista kohtaloa. Jotkut saattavat tuossa tilanteessa joutua jopa luopumaan perinnöstä tai joutuvat velkaongelmiin. Kyllä minulle omien lasteni hyvinvointi on sitten kuitenkin kaikkein tärkein - ei uuden kumppanin mukavuus. Sori siitä, mutta näin on. Joten itse en ikinä menisi naimisiin tilanteessa, jossa itselläni on lapsia eli rintaperillisiä.

Kosh kirjoitti:

Lyhyt kommentti vielä.

Olen siis leskeksi kerran jäänyt. Onneksi olin naimisissa. Uskokaa tai älkää, mutta pelasti paljon. Etten sanoisi, kaiken.

Sitoutumisessa on siunaus tai joku mystiikka, väittää nykyinen mieheni. Mystistä tapahtuu, kun johonkin sitoutuu.

Avioliitto ei ole sitoutumisen synonyymi. Voivat toki esiintyä samassa paketissa, mutta joskus eivät.

Kosh kirjoitti:

Lyhyt kommentti vielä.

Olen siis leskeksi kerran jäänyt. Onneksi olin naimisissa. Uskokaa tai älkää, mutta pelasti paljon. Etten sanoisi, kaiken.

Sitoutumisessa on siunaus tai joku mystiikka, väittää nykyinen mieheni. Mystistä tapahtuu, kun johonkin sitoutuu.

Varmaan sinulla on ollut näin. Ei se silti kaikkien kohdalla noin mene. Tilanteita on erilaisia. 

Nyt pitkässä avoliitossa, kohta 20v saman katon alla. Naimisiinmenoa harkitaan puhtaasti juridisista syistä ja ehkä ens syksynä maistraattiin (juhlat jää kyllä väliin). Ei vaikuta sitoutumiseen tai mihinkään sellaiseen, mutta tässä vanhetessa alkaa miettiä kuolemaa, perintöä, taloa, veroja.. voisi olla helpointa olla avioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla vielä, 21v, keksitty yhtään syytä mennä naimisiin. Tai tarjosin kyllä ositusta perintöverojen pienentämiseen, muttei miestä kiinnostanut, sanoi tulevansa toimeen omillaan.

No siinä vaiheessa jos sitä perintöä tulee, niin harmittaa, mielummin nekin rahat itse pitää.

Typerä mies typerällä naisella.

Miksi minä olen typerä? Mies ei ollut kiinnostunut tasingosta minun kuoleman jälkeen, minä en sellaista hänen kuolemansa jälkeen tulisi saamaan.

Perintö päätyy yhteiselle lapselle ja kummallakaan ei ole ongelmaa lunastaa kotia itselleen tarvittaessa.

Avioliitto on jotain tarpeetonta, ei sen vuoksi viitsi nähdä ylimääräistä vaivaa. Jos onnistuisi netissä pankkitunnuksilla, niin voisin harkita uudelleen. Mutta sitten pitäisi kirjoittaa avioehto ja... Ääh liikaa vaivaa. Edunvalvontavaltuutukset ja testamentit on, ne sai kätevästi pankista muiden asioiden yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olo helpottaa asioiden käsittelyä siinä tilanteessa kun jompikumpi kuolee. Vaan eihän sitä yleensä sellaisia halua ajatella.

...mutta kannattaa, erityisesti jos on toisella kierroksella ja on omia lapsia edellisestä suhteesta. Avopuoliso ei välttämättä peri yhtään mitään, lentää vain ulos yhdessähankitusta asunnostakin kun puolison lapset haluavat realisoida oman osuutensa. Kun paperityö on melkoinen ihan tavallisestikin kuoleman yhteydessä tuossa mahdoton lisästressi...

Tietenkään avopuoliso ei peri, eihän aviopuolisokaan peri! Onko sinusta jokin erityinen syy, miksi lapset, pääasialliset perilliset, pitäisi sivuuttaa tuolla lailla, ja miksi juuri sen avopuolison pitäisi saada kuolleen omaisuus hallintaansa? Kyllä ainakin itse nimenomaan haluan, että lapseni perivät minut ja saavat omaisuuteni.

Ei läheskään kaikilla aviopareilla ole lapsia.

Ei tietenkään, mutta kuten huomaat, vastasin viestiin, jossa nimenomaan suositeltiin avioliittoa siinä tapauksessa, jos jommalla kummalla on lapsia. Ja itselläni taas lapset ovat syy olla menemättä naimisiin, koska en halua heikentää lasteni oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla vielä, 21v, keksitty yhtään syytä mennä naimisiin. Tai tarjosin kyllä ositusta perintöverojen pienentämiseen, muttei miestä kiinnostanut, sanoi tulevansa toimeen omillaan.

No siinä vaiheessa jos sitä perintöä tulee, niin harmittaa, mielummin nekin rahat itse pitää.

Typerä mies typerällä naisella.

Miksi minä olen typerä? Mies ei ollut kiinnostunut tasingosta minun kuoleman jälkeen, minä en sellaista hänen kuolemansa jälkeen tulisi saamaan.

Perintö päätyy yhteiselle lapselle ja kummallakaan ei ole ongelmaa lunastaa kotia itselleen tarvittaessa.

Avioliitto on jotain tarpeetonta, ei sen vuoksi viitsi nähdä ylimääräistä vaivaa. Jos onnistuisi netissä pankkitunnuksilla, niin voisin harkita uudelleen. Mutta sitten pitäisi kirjoittaa avioehto ja... Ääh liikaa vaivaa. Edunvalvontavaltuutukset ja testamentit on, ne sai kätevästi pankista muiden asioiden yhteydessä.

Minusta tuossa on kyse rakastavasta vanhemmasta, joka haluaa lapsensa parasta. Itselleni on jossain vaiheessa tulossa perintöä, ja olen suunnitellut luopuvani siitä lasteni hyväksi. Näen tuon tilanteen niin, että miehesi luopui tasingosta yhteisen lapsenne edun vuoksi, ja minusta se on tosi hyvä juttu. Jos kerran itse pärjää muutenkin, niin hienoa, että vanhempi ajattelee yhteisen lapsenne parasta.