Jos elät kumppanisi kanssa avoliitossa, onko

Naimisissa olo helpottaa asioiden käsittelyä siinä tilanteessa kun jompikumpi kuolee. Vaan eihän sitä yleensä sellaisia halua ajatella.

Kosh kirjoitti:

Ja lupaan, että avioliitto on ihan eri asia kuin avoliitto. Kyllä sen jokainen tietääkin, että turha korostaa.

Avioliitto herättää kateutta, avoliitto ei. En ole varma, miltä se tuntuu, mutta näin käy.

Pashat mitää kateutta herätä, sääliä lähinnä. Pitää toitottaa, virittää ja hokea itselleen, että "tää on suurinta ja parasta!".

Jos on hyvä olla niin sen näkee naamasta eikä instasta.

Tuntuu, että suhtautumisessa eroa sen mukaan minkä ikäinen on ja paljonko omaisuutta on. Jos on omaisuutta, omistusasunto joka yhteinen tai toisen virallisesti omistama mutta henkisesti yhteinen ja molempien rahoilla yllä pidetty on varmasti suurempi tarve mennä naimisiin ja näin varmistaa toisen turva toisen kuoleman jälkeen. Jos taas ei ole omaisuutta, asutaan vuokralla niin mikäpä siinä sitten, voi kumpikin testamentata kahvikuppinsa omille lapsilleen ilman ongelmia.

Aluksi halusin kyllä naimisiin, mutta mies ei vaikuttanut innostuneelta. Kehtasi käyttää vielä iänikuista vainpaperinpala-tekosyytä.  Sen jälkeen hiipuivat omat naimisiinmenohaluni. Tuosta jotain vuosi eteenpäin mies alkoi itse puuhaamaan hääjuttuja, ja varasi jopa maistraattiin aikaa, lähetti minulle s-postissa sen linkin, vai mikä se on millä kuulutuksia haetaan, jopa kahdesti vuoden sisällä, mutta sivuutin asian. Nyt ei kukaan ole puhunut naimisiinmenosta pariin vuoteen enää mitään.

Haluan naimisiin sellaisen miehen kanssa jolle se ei ole vain paperinpala, enkä osaa sanoa miten mieheni saisi tekemäänsä/sanomaansa  tekemättömäksi. Toisaalta ei minun ole mikään pakko mennä naimisiin, ja tässä kun taas keskellä läheisten eroa sompailee, niin tulee mieleen että ei taida kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olo helpottaa asioiden käsittelyä siinä tilanteessa kun jompikumpi kuolee. Vaan eihän sitä yleensä sellaisia halua ajatella.

Kerro tarkemmin.

Mikäli avoparien kohdalla tilanne olisi merkittävästi hankalampi puolison kuoleman jälkeen, ei avoliitto voisi olla noin yleinen.

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olo helpottaa asioiden käsittelyä siinä tilanteessa kun jompikumpi kuolee. Vaan eihän sitä yleensä sellaisia halua ajatella.

...mutta kannattaa, erityisesti jos on toisella kierroksella ja on omia lapsia edellisestä suhteesta. Avopuoliso ei välttämättä peri yhtään mitään, lentää vain ulos yhdessähankitusta asunnostakin kun puolison lapset haluavat realisoida oman osuutensa. Kun paperityö on melkoinen ihan tavallisestikin kuoleman yhteydessä tuossa mahdoton lisästressi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olo helpottaa asioiden käsittelyä siinä tilanteessa kun jompikumpi kuolee. Vaan eihän sitä yleensä sellaisia halua ajatella.

Kerro tarkemmin.

Mikäli avoparien kohdalla tilanne olisi merkittävästi hankalampi puolison kuoleman jälkeen, ei avoliitto voisi olla noin yleinen.

On kyllä, ihmiset ei oikeasti ajattele kuolemaa :

Leskeksi jääneen avopuolison asema on puolison kuoleman jälkeen heikompi kuin avioliitosta leskeksi jääneellä. Avopuolisoiden taloudellisten asioiden selvittely voi olla työlästä etenkin, jos testamenttia ei ollut. Omaisuuteen liittyvissä epäselvyyksien selvittämisessä avopuolison kannattaa turvautua lakimiehen apuun. Vähävarainen voi tiedustella lainopillista apua oikeusaputoimistosta.

https://www.suomi.fi/kansalaiselle/parisuhde-ja-perhe/laheisen-kuolema/…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olo helpottaa asioiden käsittelyä siinä tilanteessa kun jompikumpi kuolee. Vaan eihän sitä yleensä sellaisia halua ajatella.

...mutta kannattaa, erityisesti jos on toisella kierroksella ja on omia lapsia edellisestä suhteesta. Avopuoliso ei välttämättä peri yhtään mitään, lentää vain ulos yhdessähankitusta asunnostakin kun puolison lapset haluavat realisoida oman osuutensa. Kun paperityö on melkoinen ihan tavallisestikin kuoleman yhteydessä tuossa mahdoton lisästressi...

Tietenkään avopuoliso ei peri, eihän aviopuolisokaan peri! Onko sinusta jokin erityinen syy, miksi lapset, pääasialliset perilliset, pitäisi sivuuttaa tuolla lailla, ja miksi juuri sen avopuolison pitäisi saada kuolleen omaisuus hallintaansa? Kyllä ainakin itse nimenomaan haluan, että lapseni perivät minut ja saavat omaisuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olo helpottaa asioiden käsittelyä siinä tilanteessa kun jompikumpi kuolee. Vaan eihän sitä yleensä sellaisia halua ajatella.

Kerro tarkemmin.

Mikäli avoparien kohdalla tilanne olisi merkittävästi hankalampi puolison kuoleman jälkeen, ei avoliitto voisi olla noin yleinen.

On kyllä, ihmiset ei oikeasti ajattele kuolemaa :

Leskeksi jääneen avopuolison asema on puolison kuoleman jälkeen heikompi kuin avioliitosta leskeksi jääneellä. Avopuolisoiden taloudellisten asioiden selvittely voi olla työlästä etenkin, jos testamenttia ei ollut. Omaisuuteen liittyvissä epäselvyyksien selvittämisessä avopuolison kannattaa turvautua lakimiehen apuun. Vähävarainen voi tiedustella lainopillista apua oikeusaputoimistosta.

https://www.suomi.fi/kansalaiselle/parisuhde-ja-perhe/laheisen-kuolema/…

Millä perusteella avopuolison asema on heikompi? Se, että hän ei peri, ei tee asemasta heikompaa, vaan se on vain erilainen. Tiedossa on, että puoliso ei peri, joten ei tuollaiset asiat yllätyksenä tule. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olo helpottaa asioiden käsittelyä siinä tilanteessa kun jompikumpi kuolee. Vaan eihän sitä yleensä sellaisia halua ajatella.

...mutta kannattaa, erityisesti jos on toisella kierroksella ja on omia lapsia edellisestä suhteesta. Avopuoliso ei välttämättä peri yhtään mitään, lentää vain ulos yhdessähankitusta asunnostakin kun puolison lapset haluavat realisoida oman osuutensa. Kun paperityö on melkoinen ihan tavallisestikin kuoleman yhteydessä tuossa mahdoton lisästressi...

Lapset maksavat perintöveron, joten miksi he eivät saisi hallinnoida perimäänsä omaisuutta? Minusta lesken asumisoikeus on joissain tapauksissa nimenomaan lapsia kohtaan todella väärin. Pahimmassa tapauksessa he maksavat verot, mutta eivät koskaan saa omaisuutta itselleen.

Avioliitossa ollaan juridisestikin pari, saattaa helpottaa virallisten asioiden hoitoa. Esim usäni joutuu sairaalaan ja hänen puolisoksi oli merkitty 20v vanha tyttöystävä, oli kuitenkin uuden henkilön kanssa avoliitossa ja yhteinen lapsikin jo syntynyt... aviopuoliso kuitenkin hiukan virallisemmassa asemassa. Mahdollisuus lesken eläkkeeseen, teimme täysin poissulkevan avioehdon. Meistä ei mitenkään ulkoisesti näe että olemme naimisissa, ei kerrottu siitä kenellekään kuin avioehdon todistajille. Meillä on vain yhteiset lapset. Testamentti pitäisi vielä tehdä..

Lakiteknisistä syistä ehdottomasti naimisiin, seurasin vierestä äitini avopuolison kuollessa sitä sotkua.

Toki nykyään avokeilla astetta enemmän oikeuksia, mutta siitä huolimatta.

Toisaalta en kyllä halua häitä ja siviilivihkiminen ihan siitä vihkikaavasta lähtien on niin inhottava ajatus. Kumpa voisi mennä naimisiin vaan paperit allekirjoittamalla.

Minä olen se joka hehkutan avioliittoa, enkä kirjoita muulla nimellä enkä mitään kommervenkkeja. Ei tarvitse. On niin saakelin ihanaa olla aviossa! Toista kertaa olen. Ekasta jäin nuorena leskeksi.

Miehet!!!

Kosikaa kunnolla! Älkää ruikuttako, että se ei mitään muuta ja paperipala vaan on yms. vätystelyä.

Omat miehet ovat onneksi kosineet. Ihanaa. Ei haittaa, että joku tykkää olla avoliitossa. Siitä vaan. Minä en. Avoliiton saa pyytämättäkin.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että suhtautumisessa eroa sen mukaan minkä ikäinen on ja paljonko omaisuutta on. Jos on omaisuutta, omistusasunto joka yhteinen tai toisen virallisesti omistama mutta henkisesti yhteinen ja molempien rahoilla yllä pidetty on varmasti suurempi tarve mennä naimisiin ja näin varmistaa toisen turva toisen kuoleman jälkeen. Jos taas ei ole omaisuutta, asutaan vuokralla niin mikäpä siinä sitten, voi kumpikin testamentata kahvikuppinsa omille lapsilleen ilman ongelmia.

Jep omaisuuden takia mekin mentiin naimisiin, erityisesti verotussyistä ja asumisoikeudesta sekä työnantajan henkivakuutuksen takia. Isoista summista kuitenkin kyse, ja helpolla hoitui naimisiin meno. Ei pidetty mitään häitä edes. 

Eka avioliitto isossa kirkossa, toka maistraatissa. Kumpikin ok. Ei tarvi tehdä toimituksesta ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menemme naimisiin ja teemme avioehdon ja testamentin. Syy: olemme 60-vuotiaita, ei yhteisiä lapsia  ja tarkoituksena elää loppuelämä yhdessä. Haluamme varmistaa molempien turvatun loppuelämän kun toinen kuolee. Kannattaa katsoa kuinka erilaisessa asemassa lainsäädännössä avopuoliso on aviopuolisoon nähden.

Testamentti riittää. Avioliittoa ei tarvita.

...mutta verotuksellisesti aika eri juttu. Ja vastauksena edelliselle, meilläkin molempien omat lapset perivät kyllä oman vanhempansa - mutta asunto ja mökki, molempiin toisella on elinikäinen hallintaoikeus vaikka virallisesti vain toisen nimissä (toisella toinen). Aika kamalaa jos joutuisi muuttamaan omasta kodistaan kun juuri on menettänyt rakkaansa.

Avioliiton päätyttyä kuolemaankin pitää tehdä ositus, tai jos on molempia koskeva ja kaiken kattava avioehto, niin tehdään omaisuuksien erittely (puolisoilla voi olla myös yhteistä omaisuutta, mikä myös otetaan huomioon). Ellei avioehtoa, ainakaan kaiken kattavana, ole, köyhempi (avio!)puoliso on oikeutettu tasinkoon, vasta sitten vainajan lapset perivät. Toki avopuolisollekin voi testamentilla antaa asunnon hallinta- tai asumisoikeden (eliniäksi tai vaikka muutamaksi vuodeksi), mutta vainajan rintaperillisillä on oikeus saada perinnöstä heti hallintaansa ainakin lakiosansa verran, joten ellei pesässä oe riittävästi muita varoja tai leski ei pysty lakiosia maksamaan omistaan (saa ne takaisin kun luopuu hallintaoikeudestaan), niin leski joutuu asunnosta lähtemään (mitä ei siis tapahdu avioleskelle).

Sillä on suuri merkitys, omistiko vainaja asunnon vai mökin, sillä vain asuntoon avioleskellä on sellainen hallintaoikeus, joka menee vainajan perillisten oikeuden edelle (ellei leski itse omista muuta, hänelle sopivaa asuntoa!).

Olemme jo naimisissa, mutta aikanaan avoliiton tarkoitus oli testata, mennäänkö avioon ja perustetaanko perhe vai lähdetäänkö eri suuntiin.

Etu on siinä, että siitä pääsee äkkiä pois oman omaisuutensa kanssa ilman harkinta-aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olo helpottaa asioiden käsittelyä siinä tilanteessa kun jompikumpi kuolee. Vaan eihän sitä yleensä sellaisia halua ajatella.

...mutta kannattaa, erityisesti jos on toisella kierroksella ja on omia lapsia edellisestä suhteesta. Avopuoliso ei välttämättä peri yhtään mitään, lentää vain ulos yhdessähankitusta asunnostakin kun puolison lapset haluavat realisoida oman osuutensa. Kun paperityö on melkoinen ihan tavallisestikin kuoleman yhteydessä tuossa mahdoton lisästressi...

Tietenkään avopuoliso ei peri, eihän aviopuolisokaan peri! Onko sinusta jokin erityinen syy, miksi lapset, pääasialliset perilliset, pitäisi sivuuttaa tuolla lailla, ja miksi juuri sen avopuolison pitäisi saada kuolleen omaisuus hallintaansa? Kyllä ainakin itse nimenomaan haluan, että lapseni perivät minut ja saavat omaisuuteni.

Ei läheskään kaikilla aviopareilla ole lapsia.

Kateus-asia on helppo kommentoida. Kun kertoo 5- 25 v avoliitossa olleelle, että menee nopeasti naimisiin, menee suu viivaksi eikä onnittelua millään irtoa. Ei täälläkään. Naimisissa olevat iloitsevat yhdessä. Avot eivät millään pysty. Eivät siis täälläkään.

Ilkka Kanerva on klassikko. 20 v avossa kaiken maailman jaaritteluilla. Kun menivät naimisiin (onnea!) oli "kuin uusi kuherruskuukausi". Just. Tämä.

Mulle avioliitto ei liity mitenkään hyötyyn (haluan avioehdon ja voisin myös elää kahdessa kodissa). Mutta jos olen todella rakastunut, niin haluan sitoutua sillä tavoin. Nykyinen mies on ensimmäinen, jonka kanssa voisin mennä naimisiin.