Lue keskustelun säännöt.
Jos elät kumppanisi kanssa avoliitossa, onko
07.05.2021 |
näin hyvä jatkaa eteenpäin vai haaveiletko naimisiin menosta?
Mitä etuja sinusta on olla avoliitossa verrattuna avioliittoon?
Kommentit (85)
Ja voi tehdä avioehdon, jos haluaa suojata omaisuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haaveile enkä näe mitään syytä mennä naimisiin. Pikemminkin minusta kysymys kuuluisi nimenomaan niin päin, että mitä etuja eli hyötyä avioliitossa olisi.
Juuri näin! Olen ollut mieheni kanssa 13v ja läheiset ne jaksaa ihmetellä miksemme mene naimisiin.. emme halua, ei se muuta mitenkään meidän elämää vaikka pitäisimme sormusta sormessa ja olis sama sukunimi..
Näin minäkin ajattelin avoliitossa ollessani... kunnes rakastuin toiseen mieheen. Ehdottomasti halusimme avioitua.
En halua naimisiin. En ole ikinä halunnut. En halua tehdä juridisia sopimuksia "rakkauden nimissä". Enkä edes usko yksiavioisuuteen ja muutenkin koko touhu on jotenkin hölmöä :D
Monta vuotta yhdessä, avoliitossa vuodesta 2005. Lähiaikoina on kyllä puhuttu, että mentäiskö naimisiin, jotta aikanaan perinnönjako ois selkeämpää. Tässä on myös yrityskuviota ja kallista omaisuutta mukana ja tietyt asiat ois vaan helpompia naimisissa ja verojen kannalta ehkä järkevää.
Sit toisaalta ei oikein kiinnostais, kai se pohjautuu arvovalintoihin ja miltä avioliitto tuntuu ja näyttää itselle.
Katsellaan nyt vielä. Ehkä joskus päälle 50v repäistään ja kävellään maistraattiin.
Ja lupaan, että avioliitto on ihan eri asia kuin avoliitto. Kyllä sen jokainen tietääkin, että turha korostaa.
Avioliitto herättää kateutta, avoliitto ei. En ole varma, miltä se tuntuu, mutta näin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kosh kirjoitti:
Ja lupaan, että avioliitto on ihan eri asia kuin avoliitto. Kyllä sen jokainen tietääkin, että turha korostaa.
Avioliitto herättää kateutta, avoliitto ei. En ole varma, miltä se tuntuu, mutta näin käy.
Avaisitko hieman tuota kateus-asiaa, kiitos.
Minusta olennainen kysymys ei ole, onko avoliitosta jotain etua, vaan olennainen asia on se, mikä on itselle sopiva tapa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kosh kirjoitti:
Ja lupaan, että avioliitto on ihan eri asia kuin avoliitto. Kyllä sen jokainen tietääkin, että turha korostaa.
Avioliitto herättää kateutta, avoliitto ei. En ole varma, miltä se tuntuu, mutta näin käy.
En minä ainakaan ole kenenkään avioliitosta kateellinen, en ymmärrä miksi olisin kun kuka vaan voi naimisiin mennä. Miksi sitten korostat useilla viesteillä jos ei kerran tarvii korostaa?
Jokainen valitsee oman tiensä. Minusta avioliitto oli luonnollinen jatke seurustelulle ja avoliitolle. Henkilökohtaisesti halusin ehdottomasti olla naimissa ennen perheen perustamista. Itse en keksi yhtään perustelua olla menemättä naimisiin, jos parisuhteeseen on sitouduttu, mutta ei se minulta ole mitenkään pois, että joku ei halua sitä tehdä. On vaan outoa vaatia avoliitossa oleville samoja oikeuksia kuin avioliitossa oleville, jokainen kun voi mennä naimisiin.
Avioliitto ja naimisin menemisen ei tarvitse tarkoittaa isoja kirkkohäitä, prinsessapukua, sormuksia tai yhteistä sukunimeä. Tapa avioitua ja tapa siitä kertoa tai olla kertomatta on jokaisen ihan oma asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotin kosintaa viisi ekaa vuotta, nyt ei enää kiinnosta kymmenen vuoden jälkeen. Ja kuten joku joskus sanoi, avoliitosta on helpompi lähteä. Senkun hommaa oman kämpän. Kuinkahan moni jättää eroamatta ihan vain siksi kun avioliitosta on vaikeampi lähteä? Byrokratia, omaisuuden ositus jne... Olemme pitäneet varallisuutemme erillään toisistaan, joten isoa tappelua ei syntyisi. Toki mun tapetit on hänen seinässään, mutta se on mun häviö eron tullen. Avoliitossa tuntuu kuin olisi jatkuvasti vapaa lähtemään eikä ole sormuksella toiseen kahlittuna. Mikäs sen parempi parisuhde, kun ei ole estettä lähtöön mutta silti halutaan olla yhdessä. Avioliitosta haaveilin nuorena kovasti, olisihan se ihanaa jos joku polvistuisi jne. Mutta se on romanttista hölynpölyä, kyllä se toisen arvostaminen näkyy arjessa ihan yhtä hyvin kun vaan huomaa. Juridiikkaan en ota kantaa, avoliittoa ollaan kuitenkin kokoajan vahvistamassa, samoja oikeuksia ja etuja kuin avioliitossakin. Yhteinen sukunimi olisi kyllä kätevä, postilaatikon laatta kävi vähän ahtaaksi kun molempien nimet painettiin...
Voitte hommata yhteisen sukunimen, jos olette asuneet yhdessä vähintään 5v tai on yhteinen lapsi.
En ole ihan varma onko avovaimoni mulle ns se oikea. Meillä on 2 pientä yhteistä lasta, 2v ja vauva. Asutaan mun rivitaloasunnosta, josta on sitten helppo heittää avovaimo pihalle, kun ei enää huvita olla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotin kosintaa viisi ekaa vuotta, nyt ei enää kiinnosta kymmenen vuoden jälkeen. Ja kuten joku joskus sanoi, avoliitosta on helpompi lähteä. Senkun hommaa oman kämpän. Kuinkahan moni jättää eroamatta ihan vain siksi kun avioliitosta on vaikeampi lähteä? Byrokratia, omaisuuden ositus jne... Olemme pitäneet varallisuutemme erillään toisistaan, joten isoa tappelua ei syntyisi. Toki mun tapetit on hänen seinässään, mutta se on mun häviö eron tullen. Avoliitossa tuntuu kuin olisi jatkuvasti vapaa lähtemään eikä ole sormuksella toiseen kahlittuna. Mikäs sen parempi parisuhde, kun ei ole estettä lähtöön mutta silti halutaan olla yhdessä. Avioliitosta haaveilin nuorena kovasti, olisihan se ihanaa jos joku polvistuisi jne. Mutta se on romanttista hölynpölyä, kyllä se toisen arvostaminen näkyy arjessa ihan yhtä hyvin kun vaan huomaa. Juridiikkaan en ota kantaa, avoliittoa ollaan kuitenkin kokoajan vahvistamassa, samoja oikeuksia ja etuja kuin avioliitossakin. Yhteinen sukunimi olisi kyllä kätevä, postilaatikon laatta kävi vähän ahtaaksi kun molempien nimet painettiin...
Ei avioliitosta sinänsä ole vaikeampi lähteä. Oman kämpän voi silti hommata ja alkaa seurustella jonkun toisen kanssa. Mikäli omaisuuden jako tuntuu liian vaikealta, voi avioliiton pitää paperilla voimassa, mutta ei se sitä itse suhdetta auta pelastamaan. No, tietysti tilastoissa näyttää siltä, että liitto on kestänyt, ja toinen osapuoli voi kertoa kaikille, että onnellisesti ollaan edelleen naimisissa.
Eikä avioliitosta lähteminen normaalisti edes mitään erityisen vaikeaa ole. Mutta vaikka olisikin, niin kaikkein typerin argumentti avioliiton puolesta on juuri tuo - ikään kuin ihmisillä olisi tavoitteena joku pystyynkuollut kulissiliitto ja kumppani, joka ei enää haluaisi jakaa yhteistä elämää, mutta pakko on, kun ei omaisuuden vuoksi pääse vankilasta poiskaan.
Helppo oli mennä naimisiin ja helppo oli erota. Mentiin naimisiin, jos toinen kuolla kupsahtaa, niin asiat hoituu kätevämmin eikä tarvitse maksaa niin paljon veroja kuin testamentilla. Lisäksi muita syitä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotin kosintaa viisi ekaa vuotta, nyt ei enää kiinnosta kymmenen vuoden jälkeen. Ja kuten joku joskus sanoi, avoliitosta on helpompi lähteä. Senkun hommaa oman kämpän. Kuinkahan moni jättää eroamatta ihan vain siksi kun avioliitosta on vaikeampi lähteä? Byrokratia, omaisuuden ositus jne... Olemme pitäneet varallisuutemme erillään toisistaan, joten isoa tappelua ei syntyisi. Toki mun tapetit on hänen seinässään, mutta se on mun häviö eron tullen. Avoliitossa tuntuu kuin olisi jatkuvasti vapaa lähtemään eikä ole sormuksella toiseen kahlittuna. Mikäs sen parempi parisuhde, kun ei ole estettä lähtöön mutta silti halutaan olla yhdessä. Avioliitosta haaveilin nuorena kovasti, olisihan se ihanaa jos joku polvistuisi jne. Mutta se on romanttista hölynpölyä, kyllä se toisen arvostaminen näkyy arjessa ihan yhtä hyvin kun vaan huomaa. Juridiikkaan en ota kantaa, avoliittoa ollaan kuitenkin kokoajan vahvistamassa, samoja oikeuksia ja etuja kuin avioliitossakin. Yhteinen sukunimi olisi kyllä kätevä, postilaatikon laatta kävi vähän ahtaaksi kun molempien nimet painettiin...
Ei avioliitosta sinänsä ole vaikeampi lähteä. Oman kämpän voi silti hommata ja alkaa seurustella jonkun toisen kanssa. Mikäli omaisuuden jako tuntuu liian vaikealta, voi avioliiton pitää paperilla voimassa, mutta ei se sitä itse suhdetta auta pelastamaan. No, tietysti tilastoissa näyttää siltä, että liitto on kestänyt, ja toinen osapuoli voi kertoa kaikille, että onnellisesti ollaan edelleen naimisissa.
Eikä avioliitosta lähteminen normaalisti edes mitään erityisen vaikeaa ole. Mutta vaikka olisikin, niin kaikkein typerin argumentti avioliiton puolesta on juuri tuo - ikään kuin ihmisillä olisi tavoitteena joku pystyynkuollut kulissiliitto ja kumppani, joka ei enää haluaisi jakaa yhteistä elämää, mutta pakko on, kun ei omaisuuden vuoksi pääse vankilasta poiskaan.
Ja siis tarkennus: en tarkoittanut tätä kritiikiksi sinulle tietenkään, vaan niille, jotka perustelevat tuolla lailla. lainasin nyt vaan tekstiäsi, kun siitä tuli nämä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
En ole ihan varma onko avovaimoni mulle ns se oikea. Meillä on 2 pientä yhteistä lasta, 2v ja vauva. Asutaan mun rivitaloasunnosta, josta on sitten helppo heittää avovaimo pihalle, kun ei enää huvita olla yhdessä.
Ei sun välttämättä ole ollenkaan helppo heittää avovaimoa pihalle. Jos hän on kirjoilla asunnossasi, voi pahimmillaan kestää hyvinkin kauan, että pääset hänestä eroon. Saatat jopa itse joutua muuttamaan. Luultavasti et pääse hänestä eroon sen helpomminkuin jos olisitte naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haaveile enkä näe mitään syytä mennä naimisiin. Pikemminkin minusta kysymys kuuluisi nimenomaan niin päin, että mitä etuja eli hyötyä avioliitossa olisi.
Juuri näin! Olen ollut mieheni kanssa 13v ja läheiset ne jaksaa ihmetellä miksemme mene naimisiin.. emme halua, ei se muuta mitenkään meidän elämää vaikka pitäisimme sormusta sormessa ja olis sama sukunimi..
Itse avoliitossa 25 v
Vierailija kirjoitti:
En ole ihan varma onko avovaimoni mulle ns se oikea. Meillä on 2 pientä yhteistä lasta, 2v ja vauva. Asutaan mun rivitaloasunnosta, josta on sitten helppo heittää avovaimo pihalle, kun ei enää huvita olla yhdessä.
Voi sinua reppanaa. Mikä ihme sinua hiertää siinä, että me muut olemme tyytyväisiä avoliittoon? Koska kyllähän me kaikki tiedämme, että olet sama nainen, joka tässä ketjussa hehkuttaa avioliittoa.
Ihan muistutukseksi: avoliitto ei tee kotoa heittämistä yhtään sen helpommaksi kuin avioliitto. Puolisoa, joka on kirjoilla asunnossa, ei voi heittää pihalle vaan mikäli hän ei lähde tarjotussa kohtuullisessa ajassa, pitää aloittaa häätöprosessin haku käräjäoikeudelta.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen valitsee oman tiensä. Minusta avioliitto oli luonnollinen jatke seurustelulle ja avoliitolle. Henkilökohtaisesti halusin ehdottomasti olla naimissa ennen perheen perustamista. Itse en keksi yhtään perustelua olla menemättä naimisiin, jos parisuhteeseen on sitouduttu, mutta ei se minulta ole mitenkään pois, että joku ei halua sitä tehdä. On vaan outoa vaatia avoliitossa oleville samoja oikeuksia kuin avioliitossa oleville, jokainen kun voi mennä naimisiin.
Avioliitto ja naimisin menemisen ei tarvitse tarkoittaa isoja kirkkohäitä, prinsessapukua, sormuksia tai yhteistä sukunimeä. Tapa avioitua ja tapa siitä kertoa tai olla kertomatta on jokaisen ihan oma asia.
Miksi sinusta on outoa vaatia samoja oikeuksia avopareille kuin mitä aviopareilla on? Onhan aviopareillekin annettu samoja oikeuksia mitä avopareilla on, esimerkiksi oikeus pitää erossa oma omaisuutensa. Sinun logiikkasi mukaan avioehdot pitäisi kieltää myös, ettei sekoiteta ja hämmennetä avioliiton ja avoliiton eroja.
Henkilökohtaisesti itselleni tällaiset ovat ihan samantekeviä - en halua niitä "oikeuksia" joilla avioliittoa aina perustellaan, tosin enää en halua edes muuttaa yhteen kenenkään kanssa, joten minua eivät onneksi nämä enää koske. Haluan, että lapseni perivät minut ja he saavat mieluusti olla juridisesti lähimmät omaiseni.
Olen avoliitossa ja tällä hetkellä emme ole keskustelleet edes avioliitosta. Meillä ei ole lapsia eikä suurempaa yhteistä omaisuutta tai yritystä, eli olemme palkkatyössä molemmat.
Aiemmista syistä en ole tutkinut tarkemmin verohyötyjä. Leskeneläkkeestä puhuttiin aikanaan, mutta sekin alkaa olemaan vanhaa perua jo. Jokin verotuksellinen syyhän olisi jopa verosuunnittelua ja aikanaan oli yrittäjän tapaturmavakuutuksen avioliitossa oleville sekainen etu,jonka vuoksi kannatti naimisiinmenoa harkita, mutta tuleeko mieleenne jotain muuta vastaava, mikä olisi ihan hyvä syy vielä harkita naimisiinmenoa taloudellisista syistä?
Toki lähipiirissänikin on ihanuuksia, jotka menevät naimisiin ihan perinteisistä syistä ja ikuisen romanttisen rakkauden haaveessa,eikä siinä ole mitään pahaa. En vain itse näe naimisiinmenoa ainoana vaihtoehtona kumppaniin sitoutumisessa - ei se ole naimissakaan olevia estänyt, jos tarve juoksulle on ollut 😉
Olen eri, mutta asunto- ja verotusasiat.
Työnantajan vakuuutus kuolintapauksessa.