Olenko tehnyt äitinä virheen kun en ole istunut lasten vierellä iltaisin että nukahtaisivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikin ihanaa jos lapsi voisi iltasadun ja 15 minuutin silittelyn jälkeen nukahtaa. Mutta kun sitä sängyssä härväämistä kestää kaksi tuntia, oli siinä vierellä tai ei, niin valitsen tehdä omia juttujani senkin ajan ennemmin kuin katson vierestä sitä pelleilyä.

Ei lapsi halua silittelyä tai lääppimistä iltaisin automaattisesti siksi että on lapsi. Mutta lapsi ei voi valita että väsyttää tasan tietyllä kellonlyömällä. Ehkä lelut ja kirjat vähän auttavat, tai jonkin kuuntelu.

Lapsesta kasvaa sitten sellainen hyvä aikuinen, joka ei turhaan iltaisin lääpi puolisoaan.

Meillä tehtiin lapsen kanssa iltarutiinit aina samalla kaavalla eli iltapala, hammaspesu ja vessakäynti, iltasatu ja lopuksi halit, pusut sekä hyvänyöntoivotukset. Sitten sai lukea/katsella kirjoja itsekseen vielä hetken, jos halusi, jonka jälkeen laitettiin valot pois.. Kuvittelin tämän olevan hyvä tapa, mutta psykiatrisella puolella kauhistuttiin ja sanottiin että olisi pitänyt jäädä silittelemään ja lässyttämään siihen viereen. Pahinta oli kuitenkin kuulemma se, että jos lapsi näki painajaista, talutin takaisin sänkyyn ja rauhoitin sinne. Olisi pitänyt maata vieressä "tassutellen" ja hokea "äiti valvoo vaikka koko yön tässä", jotta lapselle syntyisi turvallisuudentunne. :D Sitten olisi pitänyt kirjaimellisesti nukkua vieressä/lattialla, viis omista unista. 

Kyllä mun pää kestää 1-2h nukutuksen iltaisin. Jää silti aikaa omille iltajutuille. Muksut sänkyyn ennen seiskaa ja kasilta alkaa oma aika. Tuntuisi päinvastoin julmalta jättää esim 10kk yksin pimeään huoneeseen hakemaan unta. Turvaton olo toisella todennäköisesti😏

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin lapsen kanssa iltarutiinit aina samalla kaavalla eli iltapala, hammaspesu ja vessakäynti, iltasatu ja lopuksi halit, pusut sekä hyvänyöntoivotukset. Sitten sai lukea/katsella kirjoja itsekseen vielä hetken, jos halusi, jonka jälkeen laitettiin valot pois.. Kuvittelin tämän olevan hyvä tapa, mutta psykiatrisella puolella kauhistuttiin ja sanottiin että olisi pitänyt jäädä silittelemään ja lässyttämään siihen viereen. Pahinta oli kuitenkin kuulemma se, että jos lapsi näki painajaista, talutin takaisin sänkyyn ja rauhoitin sinne. Olisi pitänyt maata vieressä "tassutellen" ja hokea "äiti valvoo vaikka koko yön tässä", jotta lapselle syntyisi turvallisuudentunne. :D Sitten olisi pitänyt kirjaimellisesti nukkua vieressä/lattialla, viis omista unista. 

Jotakin tietenkin siellä psykiatrisella puolella ehdotetaan tehtäväksi toisin, eihän sinne muuten oltaisi päädytty.

Luepa tuo eka pitkä virkkeesi, ap, ja mieti, mistä noin jumalaton negatiivisuus kumpuaa.

Niihin asioihin sä luultavammin tarvitset vastauksia.

Minä en istunut vieressä, vaan menin parisänkyyn, keräsin lapset viereeni, nuorimmainen usein rinnalla, kolme muuta eri puolilla, tyynyjen tukemana kaikki lepäilimme siinä ja luin lapsille. Luin niiden vuosien aikana kaikki mahdolliset sadut ja lastenkirjaklassikot. Ne olivat ihania hetkiä, lasten lämpimät kehot ympärilläni. Eikä koskaan tarvinnut houkutella lapsia nukkumaan. Siitä he sitten menivät omiin sänkyihinsä, paitsi taapero, joka jäi äidin ja isän sänkyyn, kun hän nukkui vieressäni. Jätin hänet nukkumaan, ja siirryin miehen luo olkkarin puolelle. Vaikka joskus kyllä nukahdin itsekin sitten. .

Lasten nukahtamishetkestä voi siis tehdä kivan myös vanhemmalle, ei pelkkää pakkopullaa kovalla tuolilla istuen sängyn vieressä.

Itse muistan lapsena, että illalla ennen nukkumaanmenoa oli joskus jotenkin surumielinen olo, yötä vasten, olisin kaivannut äitini läheisyyttä, turvan tunnetta, mutta 60-luvulla sitä ei paljon annettu maaseudulla Suomessa.

Kummallekin lapselle olen käynyt peittelemässä ja laulanut lyhyen unilaulun. Vieläkin vanhemman peittelen, mutta nuorempi toivoo lisäksi unilaulun, on nyt 9 v. En jää viereen, eikö ole tarvis, mutta siis hyvät yöt toivotan. Ei vaadi paljon .

Oket, lapsista kasvaa psykopaatteja tai muuten sosiaalisesti rajoittuneita tai kieroutuneita, jos eivät saa pienenä hellyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttu äiti makaa lapsen vieressä joka ikinen ilta noin kaksi tuntia, joskus kauemminkin. En ymmärrä miten jonkun pää kestää tuollaista.

Meillä kans mies teki tota. Ihan CP

Taapero oppi kiipeämään pinnasängystä pois, joten laita piti laskea, ettei tipu päälleen. Nyt on siitä niin innoisssaan, että kiipeäisi kymmeniä kertoja pois sängystä, ellei olisi nostamassa häntä takaisin. Toivottavasti oppii kohta, vielä kuukausi takaperin nukahti hyvin itsekseen.

Perheitä ja tappja on monenlaisia. Olen ollut siinä onnekas että minun lapsilleni on riittänyt iltasatu, pusut ja hyvän yön toivotukset ja ovat jääneet itsekseen nukahtamaan. Joo, joskus joku kaipaa vesilasia ja taaperoiässä on ollut vaihetta ettei ollakaan jääty heti sänkyyn, kun on hoksattu että sieltä pääsee pois. Mutta noin yleensä ovat kyllä tosi helpolla nukahtaneet. Olen toki ajatellut sen omaksi ansiokseni kun en ole totuttanut hömppään mutta osaksi lienee käynyt vaan hyvä tuuri asiassa. Joku herkempi voi kaivatakin pitämään kädestä tai olemaan vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin aion "nukuttaa" nämä pieneni siihen asti kun eivät enää sitä tarvitse. Parasta mitä tiedän on pitää tyttöjä kädestä kiinni kun nukahtavat. Ikää 4v ja toinen 10kk. Jää rauhallinen turvallinen olo ja nukkuvat yöt levollisesti heräämättä molemmat. Ja oikein odottavat aina minun nukuttamisvuoroani. Parasta. Ja niitä hetkiä muistan myös omasta lapsuudesta🤗

Parhaita muistoja ovat nuo ajat, kun luki lapselle sängyssä satuja ja huomasi tämän nukahtaneen kesken sadun kainaloon ☺️ Niiden arvon tajuaa usein vasta kun ne ajat ovat ohi.

Minä olen tällaisen nukuttajamiehen kanssa suhteessa. Samaa olen miettinyt. Aina olen tarvinnut omaa aikaa illalla, että onko se sitten itsekästä. Mies nukuttaa kouluikäisiä lapsiaan juurikin tuon 2t joka ilta. Joka toinen viikko ei siis ole yhtään parisuhteelle aikaa. En ihmettele, että ed suhteensa kuivui kasaan.

No tämä nyt taisi olla taas sellainen, missä yritetään moittia niitä jotka nukuttavat lapset. Keksin äkkiseltään monta muutakin kamalampaa asiaa kuin lapsen, joka nukahtaa äidin/isän kainaloon. Eläkää ja antakaa toisten elää.