Mies jätti minut ja lapset - haluaa nyt olla kaveri

Asiointi vain lasten asioissa ja VAIN tekstiviestillä. Silloin viestit pysyvät lyhyinä. Lasten vaihdot päiväkodin kautta tai muuten niin, ettette kohtaa. Jättäköön lapset esim. oven taa tuodessaan jne. Et ota mieheltä vastaan mitään apua tai tavaraa tms. 

Mies yrittää rauhottaa omaa huonoa omatuntoaan tuolla "ystävyydellä" ja armopaloilla, tai sitten pyrkii yhä tunnetasolla hallitsemaan sinua. Kumpi tahansa onkin, älä suo sitä iloa hänelle äläkä mene halpaan.

Ei sinun tarvitse olla miehelle kaveri. Kun kohtelet tylysti ja välttelet, niin eiköhän ala mennä viesti perille. 

Lapsille olisi kuitenkin pitänyt esittää onnellista puolisoa vaikka mies halusi pois suhteesta?

AP on selvästi katkera. Tunteisiin on tietysti oikeus mutta ne voi myös käsitellä ja niistä voi päästä yli. Ei sun tietenkään pakko ole miehen kanssa kaveerata, mut en ymmärrä miehen hirveää haukkumista täällä.

Toista voi myös kohdella huonosti ja sen jälkeen ne asiat voi yrittää antaa anteeksi. Erosin lasteni isän kanssa tosi riitaisasti emmekä tavanneet edes lasten "viestin vaihto" vaiheessa vaan siinäkin oli välissä eräänlainen bulvaani, mutta nykyään ollaan väleissä. Mies ei voi mitään sille mitä teki silloin, mutta yrittää nyt toimia oikein, ja se palvelee molempia.

En siis väitä että näin olisi pakko tehdä, mutta näin voi tehdä, eikä jääräpäinen kaunoihin takertuminen ole ainoa oikea tapa, eikä anteeksi antaminen osoita itsekunnioituksen puutetta. Tunteita ei voi pakottaa mutta jos aidosti pystyy olemaan kaveri niin se on ennen kaikkea lasten etu, ja vanhemmillekin helpompaa. Aluksi sitä pitää ehkä vähän yrittääkin mutta kun alkaa sujua luonnostaan, on yhteisvanhemmuus helpompaa.

n 30

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi kuitenkin parempi yrittää olla ystäviä keskenänne. Ei ihmisellä niitä kuitenkaan liikaa ole.

Eikä pelkästään lasten takia vaan ihan oman itsensä takia.

Tapahtunut on tosiasia, mutta ei riidoissakaan kannata olla.

Takaisin ottamistakaan ei tämä tarkoita.

Miksi niin monet on peukuttaneet sen puolesta että välit pitäisi katkaista käytännössä kokonaan. Ei pidä katkeroitua.

Tottakai on parempi olla ystävällisissä väleissä exään lasten takia. Mutta eihän se voi tapahtua yhdessä hetkessä jos ero on tapahtunut pettämisen ja jättämisen kautta. Kyllä se vaatii aikaa. Eikä sitä edesauta se, että toinen osapuoli tekee ehdoin tahdoin jotain sellaista, mikä tuntuu pahalta siinä jätetyssä osapuolessa. Vaikka tämå on sanonut että älä tee noin. Kuka ystävällisiä välejä haluava jatkaa silti toimintaa vaikka toinen kieltää? Ei kukaan. Todennäköisesti motiivi on silloin jokin muu kuin ystävällisten välien rakentaminen. Veikkaisin että motiivina on kiusata ja saada toinen näyttämään sekopäältä, kun hänellä menee viimein kuppi nurin jatkuvien rajojen ylittämisen takia. Ap:lle siksi neuvo: älä anna lahjojen vaikuttaa itseesi. Jätä huomiotta. Samoin jätä huomiotta ylimääräiset lätinät. Älä vastaa niihin. Sulta haetaan reaktiota. Älä anna sitä.

Vierailija kirjoitti:

Hän on fiksu mies, kun yrittää pitää välit kunnossa jo lastenkin takia.

Se, että hän pystyy olemaan asiallinen ja ystävällinen sinua kohtaan, tarkoittaa sitä, että hän on päässyt erosta yli.

Eikä hänelle ole enää tunteita sinua kohtaan, ei vihastusta eikä ihastusta eikä välittämistä mitenkään.

Olet kuitenkin hänen lastensa äiti.

Vain ihminen joka on päässyt eron yli, kykynee käyttäytymään ja toimimaan asiallisesti ja ystävällisesti toista kohtaan.

Sori, mutta ap:n ukko näkee tilanteen vaan omalta kannalta. Se että jättäjä on ihan okei koko asian kanssa ei tarkoita että ap on.

Olen kokenut saman sillä erotuksella, että meillä ei ollut lapsia. Mies jätti toisen takia, ja hetken päästä yritti kaaveerata minun kanssa ja olla kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunutkaan. Jatkoi yhteydenottojaan yli vuoden verran eikä millään meinannut ymmärtää että minua ei kiinnosta.

Onhan se osittain sellaista vallanpitoakin, lähettää viestejä kun tietää että toinen ei voi estää koska lapsia varten pitää yhteys olla. Saa lähettää just sellaista p*skaa kuin haluaa ja toisen on ne katsottava koska lapset.

Pidä vaan ap kiinni rajoistasi. Jämäkästi sanot että en tarvitse näitä herkkuja kiitos ja tuppaa ne sille takaisin. Monotonisesti aina vastaa viestiin :" yhteydenpito vain lapsia koskevissa asioissa."

Ei naisen tarvitse aina olla se järkevä ja ymmärtää olla sopuisa. Voisi se mieskin yrittää olla sovussa ja tehdä kuten toinen pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan on ollut toimiva tapa jättää huomioimatta kaikki muu paitsi lapsiin liittyvät jutut. Siis et vastaa, jos viesti ei liity lapsiin. Jos viestissä on sekä lapsiin liittyvää että muuta lätinää, vastaat ikään kuin et olisi huomannutkaan sitä muuta lätinää.

Jos hän tuo jotain herkkuja, sanot että kiva, mä vien nämä töihin tarjolle.

Kyllä toimii.

Nyt mies lähetti lasten mukana minulle orvokkeja. En tietenkään voinut lasten silmien edessä heittää niitä biojätteeseen .

Mutta en mä halua mieheltä mitään, tuo kaikki on kuin puukkoa kääntäisi vanhoissa haavoissa. Olen päässyt yli erosta ja miehestä, mutta nämä tuliaiset avaa vaan vanhoja haavoja.

Ap

Palautat ne orvokit ensi kerralla, heität vaikka ukon niskaan ne. Niin minäkin palautin, kun niljakas äijä yritti jonkun halvan kukan työntää lapsen mukana. Ei minua osteta noin halvoilla tempuilla, ja minulla on oikeus päättää, mitä ja keneltä otan vastaan. Siihen onneksi loppui vastaavat temput.

Luuli varmaan, että olen tuosta rehusta onnesta soikeana, vaikka narsuäijä ei ole esim. elareita maksanut lapselleen senttiäkään koskaan, lisäksi lyönyt minua,eron jälkeenkin ja vaikka mitä muuta pahaa tehnyt. En mene narsistin halpaan enää koskaan, nuo ovat narsistin temppuja pyrkiä hallitsemaan tunnetasolla.

Jos edelleen rakastat miestä, pane häntä ja pilaa hänen uusi suhteensa, uusi nainen ansaitsee sen. Jos et, hanki uusi mies, joka näyttää miehelle kaapin paikan. Been there, done that. Miesten omistushalu ei aina pääty eroon.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille olisi kuitenkin pitänyt esittää onnellista puolisoa vaikka mies halusi pois suhteesta?

AP on selvästi katkera. Tunteisiin on tietysti oikeus mutta ne voi myös käsitellä ja niistä voi päästä yli. Ei sun tietenkään pakko ole miehen kanssa kaveerata, mut en ymmärrä miehen hirveää haukkumista täällä.

Toista voi myös kohdella huonosti ja sen jälkeen ne asiat voi yrittää antaa anteeksi. Erosin lasteni isän kanssa tosi riitaisasti emmekä tavanneet edes lasten "viestin vaihto" vaiheessa vaan siinäkin oli välissä eräänlainen bulvaani, mutta nykyään ollaan väleissä. Mies ei voi mitään sille mitä teki silloin, mutta yrittää nyt toimia oikein, ja se palvelee molempia.

En siis väitä että näin olisi pakko tehdä, mutta näin voi tehdä, eikä jääräpäinen kaunoihin takertuminen ole ainoa oikea tapa, eikä anteeksi antaminen osoita itsekunnioituksen puutetta. Tunteita ei voi pakottaa mutta jos aidosti pystyy olemaan kaveri niin se on ennen kaikkea lasten etu, ja vanhemmillekin helpompaa. Aluksi sitä pitää ehkä vähän yrittääkin mutta kun alkaa sujua luonnostaan, on yhteisvanhemmuus helpompaa.

n 30

Olisi mielenkiintoista kuullä, että mikä sais "valaistumisesi" aikaan riitaisan eron jälkeen? Elätkö pelkästään lapsillesi vai oletko löytänyt uuden puolison itsellesi? Yleensä nimittäin tuollaisen tilan saavuttaminen vaatii sen, että täysin tyytyväinen omaan elämäänsä ja on saanut jotain hajonneen parisuhteen tilalle (oli se sitten uusi parisuhde, ammatti, asuinpaikka tms.).

Se että teeskentelet ex-miehesi kanssa hyviä kaveruksia lastesi tähden ei pitemmällä tähtäimellä tee hyvää sinun tai lapsen mielenterveydelle. Mieti lapsesi ajattelevat jos saavat aikuisiällä kuulla niiden kivojen perhehetkien olleen yhtä tuskaa sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ihan ymmärrettävää, että petetty ei halua olla pettäjän kaveri. Asialliset välit pitää olla lasten takia, mutta ei petetty ole tässä se huonosti käyttäytyvä jos ei halua puhua muuta kuin pakolliset. Nopeuttaa asioiden käsittelyä ja ylipääsemistä kun ottaa etäisyyttä. Yleensä pettäjät haluaa kaveerata joko sen takia, että saa helpotettua omatuntoaan tai pitävät exää varalla jos uusi suhde ei onnistukaan. Varaudu muuten siihen, että kun mies tajuaa ettet ihan oikeasti halua olla ystävä, loppuu nuo kaikki ystävälliset eleet ja mahdollisesti alkaa haukkuminen ja kiusanteko..

Aivan varmasti just näin. En usko hetkeäkään että niillä lahjoilla olisi pyyteetön tai mukava tarkoitus. Pyyteetön ihminen ei käännä veistä haavassa, varsinkaan jos toinen on sanonut suoraan ettei lahjuksia halua. Kun mies tajuaa ettei voi manipuloida ap:tä lahjoilla, niin alkaa haukkuminen ja kiusanteko, se on ihan takuu varmaa. Ap:n ehkä kannattaisi sen vuoksi vaan antaa olla. Esittää kaverillista ja iloista. Vähän niinkuin leikkiä tyhmää, ettei muka tajua miehen motiiveja.

Niin katkeraa, niin katkeraa. Pitkävihaisuus ei kannata.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se osittain sellaista vallanpitoakin, lähettää viestejä kun tietää että toinen ei voi estää koska lapsia varten pitää yhteys olla. Saa lähettää just sellaista p*skaa kuin haluaa ja toisen on ne katsottava koska lapset.

Pidä vaan ap kiinni rajoistasi. Jämäkästi sanot että en tarvitse näitä herkkuja kiitos ja tuppaa ne sille takaisin. Monotonisesti aina vastaa viestiin :" yhteydenpito vain lapsia koskevissa asioissa."

Ei naisen tarvitse aina olla se järkevä ja ymmärtää olla sopuisa. Voisi se mieskin yrittää olla sovussa ja tehdä kuten toinen pyytää.

Tämä. Mies ei kunnioita sinua ja rajojasi, jos tumppaa roiniaan sinulle, vaikket niitä halua. 

Ympäristön lässytys siitä, kuinka sinun tulisi vain ottaa vastaan ja ymmärtää, suostua ylikävelyyn ja lasten takia esittää, on pahinta ja saa savun nousemaan korvista, niin että lopulta räjähtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille olisi kuitenkin pitänyt esittää onnellista puolisoa vaikka mies halusi pois suhteesta?

AP on selvästi katkera. Tunteisiin on tietysti oikeus mutta ne voi myös käsitellä ja niistä voi päästä yli. Ei sun tietenkään pakko ole miehen kanssa kaveerata, mut en ymmärrä miehen hirveää haukkumista täällä.

Toista voi myös kohdella huonosti ja sen jälkeen ne asiat voi yrittää antaa anteeksi. Erosin lasteni isän kanssa tosi riitaisasti emmekä tavanneet edes lasten "viestin vaihto" vaiheessa vaan siinäkin oli välissä eräänlainen bulvaani, mutta nykyään ollaan väleissä. Mies ei voi mitään sille mitä teki silloin, mutta yrittää nyt toimia oikein, ja se palvelee molempia.

En siis väitä että näin olisi pakko tehdä, mutta näin voi tehdä, eikä jääräpäinen kaunoihin takertuminen ole ainoa oikea tapa, eikä anteeksi antaminen osoita itsekunnioituksen puutetta. Tunteita ei voi pakottaa mutta jos aidosti pystyy olemaan kaveri niin se on ennen kaikkea lasten etu, ja vanhemmillekin helpompaa. Aluksi sitä pitää ehkä vähän yrittääkin mutta kun alkaa sujua luonnostaan, on yhteisvanhemmuus helpompaa.

n 30

Olisi mielenkiintoista kuullä, että mikä sais "valaistumisesi" aikaan riitaisan eron jälkeen? Elätkö pelkästään lapsillesi vai oletko löytänyt uuden puolison itsellesi? Yleensä nimittäin tuollaisen tilan saavuttaminen vaatii sen, että täysin tyytyväinen omaan elämäänsä ja on saanut jotain hajonneen parisuhteen tilalle (oli se sitten uusi parisuhde, ammatti, asuinpaikka tms.).

Se että teeskentelet ex-miehesi kanssa hyviä kaveruksia lastesi tähden ei pitemmällä tähtäimellä tee hyvää sinun tai lapsen mielenterveydelle. Mieti lapsesi ajattelevat jos saavat aikuisiällä kuulla niiden kivojen perhehetkien olleen yhtä tuskaa sinulle.

Oli tuossa hetken uusi parisuhde mutta se ei ollut pitkäkestoinen. Olen vaan siirtynyt elämässä eteenpäin. En minä teeskentele mitään kaveria lasten nähden, eikä ne kivat perhehetket mitään tuskaa oo minulle. Mistä sen käsityksen sait?

Tää tekee mun mielenterveydelle todella hyvää, ei tarvitse kantaa sitä vihaa ja kaunaa. Ollaan oikeasti miehen kanssa kavereita ja nautin siitä, että välit on hyvät eikä tarvitse tapella. Onko tosiaan noin vaikea jonkun kuvitella omalle kohdalle, että asioista voi päästä yli ja välit voi parantua kaveritasolle ilman kauheaa teeskentelyä? Tai että tunteita ei voi oikeasti käsitellä muuten kuin saamalla siihen "tilalle" uuden parisuhteen, työn yms? Sehän on vain pakoilua, ei se kauna ja katkeruus sillä ratkea.

hei, mun mies jätti myös minut vuosi sitten yllättäen. Muutti kauas ha lapset jäi mulle. Halusi, että olemme ystäviä. Olin niin hajalla pitkään, etten voinut olla tekemisissä kuin pakosta, jotta kyjenen kasaamaan itseni jo lastenkin takia. Hän ei ole käsitellyt eroa vaan elää uuden naisensa kanssa. Joskus ehkä voin olla kaveri, mutta siihen menee aikaa. Halyan itse ensin nousta suosta. Hän syyllisti minua kun en halunnut olla ystävä hänen hylättyä minut 22 vuoden jälkeen kylmästi, eikä halunnut keskustellq erosta vaan kaikesta muusta ja vain ilousesyi ha vitsaillen. Muut tunteet kuten suru ja viha ei olkeet sallittuja. En löhtenyt mukaan tähän, en halua sellaisia ystäviä...

Vierailija kirjoitti:

Hän on fiksu mies, kun yrittää pitää välit kunnossa jo lastenkin takia.

Se, että hän pystyy olemaan asiallinen ja ystävällinen sinua kohtaan, tarkoittaa sitä, että hän on päässyt erosta yli.

Eikä hänelle ole enää tunteita sinua kohtaan, ei vihastusta eikä ihastusta eikä välittämistä mitenkään.

Olet kuitenkin hänen lastensa äiti.

Vain ihminen joka on päässyt eron yli, kykynee käyttäytymään ja toimimaan asiallisesti ja ystävällisesti toista kohtaan.

Hei haloo, mitä erosta yli pääsemistä miehellä nyt muka olisi ollut jos hän oli se joka jätti perheensä toisen naisen takia?

Minusta tuollainen käytös mieheltä tarkoittaa pikemminkin että on tullut katumapäälle mutta ei häpeissään kehtaa suoraan sanoa vaan koittaa lämmitellä välejä. Miksi mies yrittäisi olla vain kaveri, kun kokoajan laittelee viestiä ja yrittää miellyttää, vaikka ap on jo monta kertaa sanonut että häntä ei kiinnosta.

Viimeksi kun en vastannut miehen henkilökohtaisiin asioihin liittyvään sähköpostiin niin mies lapsia tuodessaan erikseen sanoi , että ”lähetin sulle sen yhden s-postin aiheesta x”. En ollut kuulevinaankaan enkä vastannut mitään.

Aihe x liittyi hänen erään laitteensa huoltoon viemiseen. Ja mies sanoi että ilmoitti minulle siksi että jos mulla olis tarve lainata sitä laitetta niin ei onnistu koska laite on huollossa . Mä en tarvii tuota laitetta mihinkään. Eli ihan tyhjästä lähettää viestejään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Anna herkut lapsille. Kyllä mulle orvokit kelpais ja ihan riihikuiva raha :D

Kuule, sinua naurattaa, mutta noin saat vaan ahneen maineen. Siellä ne exäsi ja sen uusi kumppani sitten puhuvat sinusta, kuinka yrität hyötyä heistä. Tuo "lahjusten" vastaanottaminen tulee takuulla kääntymään sinua vastaan, jos siihen lähdet.

Mun ex on alkanut myös kaveerata. Laittaa mm whatsappiin jotain hauskaa läppää. En vaan vastaa niihin mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne herkut on mitä se on tuonut?

Tuo tavattaessa ja lasten vaihdossa ruokakaupasta mun herkkuja. Karkkia jne

Ap

Miksi ihmeessä otat ne vastaan? Etkö osaa sanoa ei, ja olla ojentamatta käsiä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille olisi paljon mukavampaa, jos olisitte sellaisissa väleissä, että voitte jopa hymyillä samassa tilassa. Ettei olisi kireä tunnelma. Eikä tarvitsisi pelätä riitelyä ja sen sellaista. Mutta mitäpä me aikuiset niistä lapsista. Äidin tunteet, prio 1.

Lapsille olisi paljon mukavampaa, jos isä ei jättäisi äitiä jonkun random naisen vuoksi. Mutta mitäpä me aikuiset niistä lapsista. Isän tunteet, prio 1.

Kyllä lasten jälkeenkin on oikeus olla onnellinen. Mies ei sitä ollut tämän äitylin kanssa, joten vaihtoi parempaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei herkkujen lähettely ole outoa, vaan mukava ele. Minun exä lähettelee milloin mitäkin herkkuja, nykyään jo miehenikin lapsille, eli koko meidän uusperhe saa herkkuja exältä 😂

Itse sanon vaan kiitos ja olen iloinen kun ollaan väleissä.

Etkö käsitä, ettei tässä tapauksessa ole mistään hyvistä väleistä kyse? Herkkujen lähettely silloin, kun välit ovat huonot ja mitään sellaisia ei haluta, on rajojen ylikävelyä ja kunnioituksen puutetta. Että ärsyttää tällaiset ihmiset, jotka eivät näe oman napansa takaa toisten erilaisia tilanteita.