Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä tiesit, että haluat/et halua lapsia?
Kommentit (59)
17 v. Nyt 62; ei vieläkään kaduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
8 -10 ikäisenä.. tarkkaan en muista mutta todella nuorena.
Seuraavaksi täytän 40 vuotta ja edelleen EN halua lapsia.
Kaksi kertaa ehkäisy pettänyt, abortti on ollut helpotus.
Silti en saa sterilisaatiota.
Syynä että ” mieles voi muuttua”...
seuraavaksi nostan syytteen.
SE EI MUUTU EIKÄ TULE IKINÄ MUUTTUMAAN!!
Nostat syytteen vaikka olet tapattanut kaksi lastasi? Heh tekopyhää much?
Noin 20v.
Viimeinen niitti oli kun muija tunnusti valehdelleensa pillereistä ja oli raskaana.
Kohdun ulkopuolinen raskaus.
Säikäytti niin etten halunnut enää lapsia tai täysin luota yhteenkään naiseen.
M46
Siis en halunnut lapsia (äskeinen 17/62)
Aina ajattelin, että en halua äidiksi. Tapasin miehen, joka oli lapsirakas. 35-vuotiaana tulin raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus parikymppisenä ajattelin, että olisi kiva jos olisi perhe, mutta tulevaisuus oli hieman sumuinen siinä kohtaa. Sain ainoan lapseni 37-vuotiaana.
Olen aina halunnut lapsen tai lapsia. Minulla on yksi, olen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista! Minä olen pian parikymppinen enkä osaa yhtään sanoa, haluanko lapsia. Joskus suorastaan inhosin lapsia, mutta viime vuosina olen alkanut pitämään niistä. En silti tiedä, mitä haluan elämältäni, sillä osaan haavekuvistani lapset kuuluvat ja osaan taas ei.
Harmittaa, koska olen tavannut ihanan miehen, jonka suurin haave taitaa olla perheen perustaminen. Tietämättömyyteni takia on kuitenkin varmaan parempi, ettemme lähde mitään suhdetta yrittämäänkään. Olisi kamalaa tuhlata toisen aikaa, jos saankin joskus selville, etten halua lapsia :(
Ap
26 vuotiaana päätin etten halua lapsia.
Syynä maailman meno ja jaksamiseni.
M28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli aina itsestäänselvää etten halua lapsia kunnes neljänkympin korvilla muutin mieleni.
Nyt olen onnellinen kahden lapsen äiti, muksut syntyivät kun oli 41 ja 44.
Aika vanhana. Tuliko kretiinejä?
Olen tiennyt aina. Joskus nuorempana mietin, että voisin ehkä tehdä yhden ihan vaan sen vuoksi, että tietäisin mitä se on. En tehnyt. En ole koskaan tuntenut vauvakuumetta. Pidän lapsista. On edelleenkin tabu se, ettå nainen ei halua lasta. Siitä ei saa puhua ja, jos puhuu, niin leimataan jotenkin vialliseksi. En koe olevani parempi nainen kuin lapsen saaneet, mutta en myöskään koe olevani huonompi nainen kuin lapsen saaneet. Jostain syystä tämä tuntuu joillekin olevan ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
8 -10 ikäisenä.. tarkkaan en muista mutta todella nuorena.
Seuraavaksi täytän 40 vuotta ja edelleen EN halua lapsia.
Kaksi kertaa ehkäisy pettänyt, abortti on ollut helpotus.
Silti en saa sterilisaatiota.
Syynä että ” mieles voi muuttua”...
seuraavaksi nostan syytteen.
SE EI MUUTU EIKÄ TULE IKINÄ MUUTTUMAAN!!
Kyllä sinun iässäsi jo saa, ikäraja lienee 30v.
Teinistä asti olen tiennyt etten halua lapsia. Nyt 30v. ja ajatus vain vahvistunut entisestään. Vituttaa kuunnella muiden jankkaamista mielen muuttumisesta ja biologisesta kellosta. Joillekkin ei vaan mene jakeluun että inhoan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmekymppisenä tein sen lopullisen päätöksen. Mutta oikeasti en koskaan ollut ajatellutkaan mitään äitiyttä, edes lapsena leikkiessä en koskaan leikkinyt nukeilla. Kuulemma jo ihan pienenä sanoin ettei minusta tule koskaan äiti. Olin kuitenkin niin pieni etten itse sitä muista ja tuo asia on kerrottu minulle vasta äskettäin, olen siis nyt yli 40. Äitini ei halunnut kertoa siitä minulle liian aikaisin, ettei se vaikuttaisi päätökseeni.
En vaan koskaan ole ajatellutkaan että minäkin voisin olla äiti. Se on ihan absurdi ajatus. En kiinnostunut seurustelustakaan enkä seksistä kuin vasta lähemmäs kolmekymppisenä. Edelleenkin kiinnostus niihin on laimea.
En koe että minussa on mitään vikaa. Olen viettänyt paljon aikaa lasten kanssa ja lapsia hoivaten niin työkseni kuin yksityiselämässä. Tykkään lapsista ja lapset minusta, en vaan koe haluavani omia. Uskon että on luonnollista ettei kaikki naiset lisäänny koska naisia on kuollut synnytyksiin taannoin paljonkin, joten joillakin naisilla on ollut tehtävä huolehtia heidän lapsistaan, ei tehdä omia. Beetailua varmaan sitten, mutta mulle se on ihan ok.
Ensimmäisen kerran sanoin etten halua lapsia 7 vuotiaana,sitten 15 vuotiaana ja nyt 26 vuotiaana. Sterilisaatiosta puhun jokaisella gynekynnillä,sivistysmaissa sen saa jo 25 vuotiaana. Suomessa pitää olla puolimätä että sen saa.
Ensimmäisen kerran tajusin joskus 14-vuotiaana, että lapsia ei ole pakko hankkia. Ensimmäistä kertaa sanoin ääneen, etten halua lapsia, ollessani joku 16-vuotias. Nyt olen 27-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
8 -10 ikäisenä.. tarkkaan en muista mutta todella nuorena.
Seuraavaksi täytän 40 vuotta ja edelleen EN halua lapsia.
Kaksi kertaa ehkäisy pettänyt, abortti on ollut helpotus.
Silti en saa sterilisaatiota.
Syynä että ” mieles voi muuttua”...
seuraavaksi nostan syytteen.
SE EI MUUTU EIKÄ TULE IKINÄ MUUTTUMAAN!!
Mä olen sitä mieltä, että jos mieli muuttuu niin se on sitten ihan oma vika. Aina voi adoptoida. Jos ei 30 ikävuoteen mennessä tiedä mitä haluaa, niin sitten on kyllä vain luonteeltaan sellainen tuuliviiri, ette sitä tiedä vielä eläkeiässäkään. Se ei siis ole ikäkysymys.
Mun mielestä sterilaation ja vasektomian ikäraja pitäisi laskea 25 vuoteen. Ja se pitäisi automaatrisesti saada, jos sitä pyytää. Lääkärin henkilökohtaisella mielipiteellä ei pitäisi olla merkitystä. Nykyinen laki loukkaa ihmisten itsemääräämisoikeutta.
Ja tämä tulee sellaisen suusta, joka halusi itse lapsia ja tulin raskaaksi. Mutta mulla on paljon vela-ystäviä, joten ymmärrän heidän näkökannan.
Asia varmistui, kun sain 6-vuotiaana pikkusiskon. Ja siis niin päin, että haluan.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista! Minä olen pian parikymppinen enkä osaa yhtään sanoa, haluanko lapsia. Joskus suorastaan inhosin lapsia, mutta viime vuosina olen alkanut pitämään niistä. En silti tiedä, mitä haluan elämältäni, sillä osaan haavekuvistani lapset kuuluvat ja osaan taas ei.
Harmittaa, koska olen tavannut ihanan miehen, jonka suurin haave taitaa olla perheen perustaminen. Tietämättömyyteni takia on kuitenkin varmaan parempi, ettemme lähde mitään suhdetta yrittämäänkään. Olisi kamalaa tuhlata toisen aikaa, jos saankin joskus selville, etten halua lapsia :(
Ap
Sä et ole edes 20-vuotias. Ei kukaan oleta, että tiedät varmuudella tuossa vaiheessa. Ymmärrän, että on oikein ajatella ettei tuhlaa toisen aikaa. Mutta toi ajatus on ajankohtaisempi 5-10 vuoden kuluttua. Kun sä et kuitenkaan vielä tiedä, haluatko vai etkö.
Olin epävarma pitkään, koska ajattelin että lapsia kuuluu haluta tosi paljon eikä tehdä muuten vain. 36-vuotiaana se halu tuli, saatiin lapset kun olin 39 ja 42. Sain hedelmällisyyshoitoa, ongelma ei johtunut iästäni vaan oli rakenteellinen.