Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä tiesit, että haluat/et halua lapsia?
Kommentit (59)
Tiesin jo lapsena etten halua lapsia koskaan. Nyt niitä on sitten kaksi 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina olen tiennyt, että haluan. Vielä pitäisi löytää mies. Tosin olen jo hyväksynyt vanhapiikuuteni, joten todennäköisesti jään lapsettomaksi.
Teininä jo mietin, että olisipa kummallinen ajatus saada lapsia. En edelleenkään halua vaikka iän vuoksi asiaa olen miettinytkin.
N32
Lapsena ja teininä en juurikaan ajatellut asiaa. En koskaan kuvitellut itseäni äitinä. Joskus 20-22-vuotiaana mietin asiaa välillä. En osannut oikeen sanoa juuta enkä jaata. Ajattelin, että se selkenee myöhemmin. Joskus 23-24-vuotiaana mietin, että varmaan haluan (sitten myöhemmin) mutten pakolla jos en ole itse siihen valmis eikä se vain onnistu. 25-vuotiaana alkoi voimistua ajatus, että kyllä mä haluan olla äiti. Halusin myös mielellään ensimmäisen ennen kuin olen 30-vuotias (riskit, jaksaminen jne.) 26-vuotiaana tulin vahingossa raskaaksi ja päätin pitää lapsen. Tunsin olevani valmis äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan pitänyt lapsista. En siis ikinä. Vauvat eivät ole mielestäni söpöjä. Olin ehkä 10 vuotias kun kummitätini sai lapsen. Siitä lähin sukuloinnit oli täyttä tuskaa. Nyt olen 20 ja sillä tiellä vieläkin.
En ole koskaan halunnut lapsia. En ole koskaan edes harkinnut. Ajatus on aina ollut täysin absurdi. Olen nyt yli viisikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan joskus 16-17v kun kaverit mietti porukalla, että "kyllä viimeistään sitten pitää saada lapsi kun täyttää 28" ja mua oksetti ajatuskin lapsen saamisesta ikinä.
Olen jo lapsesta asti tiennyt etten halua omia lapsia. Olen edelleen samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään koskaan edes harkinnut äitiyttä. Nyt olen 59.
Mulle oli aina itsestäänselvää etten halua lapsia kunnes neljänkympin korvilla muutin mieleni.
Nyt olen onnellinen kahden lapsen äiti, muksut syntyivät kun oli 41 ja 44.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pitänyt lapsista. En siis ikinä. Vauvat eivät ole mielestäni söpöjä. Olin ehkä 10 vuotias kun kummitätini sai lapsen. Siitä lähin sukuloinnit oli täyttä tuskaa. Nyt olen 20 ja sillä tiellä vieläkin.
Minäkään en ole lapsirakas. Mulle lapset on vain ihmisiä siinä missä muutkin. En ole sellainen, joka on ensimmäisenä ihastelemassa uutta vauvaa ja höpsöttelemässä jonkun pikkulapsen kanssa. En osaa olla lasten kanssa luontevasti. Osa niistä on ärsyttäviä, osa on vain outoja. Ja vauvat on kaikki sellaisia sylkeviä pulleita tapittajia. Osin tämä johtuu varmaan siitä, ettei mun lähipiirissä ollut juurikaan lapsia. Silti halusin oman lapsen, koska ajattelin että se tunneside omaan on sitten erilainen. Veikkaan, että aika montaa vanhempaa ei kiinnosta muiden kakarat.
En siis sanonut tätä vähätelläkseni sun tunnetta tai haluja. Kaikki ei halua lapsia, ja se on ihan ok. Silloin on hyväkin tietää se, eikä hankkia niitä jonkin normin tai kumppanin painostuksen vuoksi. Moni vain tuntee kuten sinä, mutta haluaa silti omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli aina itsestäänselvää etten halua lapsia kunnes neljänkympin korvilla muutin mieleni.
Nyt olen onnellinen kahden lapsen äiti, muksut syntyivät kun oli 41 ja 44.
Ihana, että sulla kävi kuitenkin lopulta hyvin ja onnistui!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina tiennyt että haluan, vauvakuume alkoi siinä 21v paikkeilla.
En ajatellut asiaa, koskaa luulin etten koskaan tule löytämään tyttöystävää saati naista joka haluaa lapsia kanssani.
Kun sellaisen kuitenkin löysin, pyrin tekemään lapset pian, koska pelkäsin, että toista tilaisuutta ei ole. Ihanat lapset sain. Naisesta kylläkin tuli ero.
En kadu mitään.
Olen halunnut tulla äidibsi jo pikkutyttönä. Tunne ei koskaan horjunut. Nyt olen neljän lapsen äiti, ja äitiys on mielestäni aivan ihanaa. Odotan innolla mummouttakin, esikoiseni voisi pian jo saadakin lapsen. (Mainittakoon, että olen myös virkanainen, korkeakoulutettu, ja sekin oli ihan selvää jo pienenä.)
Päätin joskus n. 20v että ei lapsia minulle, puolisokaan ei halunnut. Kummilapsia/sisarusten lapsia rakastan, omaa lapsettumuutta en kadu. Ikää +50.
8 -10 ikäisenä.. tarkkaan en muista mutta todella nuorena.
Seuraavaksi täytän 40 vuotta ja edelleen EN halua lapsia.
Kaksi kertaa ehkäisy pettänyt, abortti on ollut helpotus.
Silti en saa sterilisaatiota.
Syynä että ” mieles voi muuttua”...
seuraavaksi nostan syytteen.
SE EI MUUTU EIKÄ TULE IKINÄ MUUTTUMAAN!!
Minulle oli lapsesta asti selvää, että lapsia kuuluu hankkia. Parikymppisenä mietin jo ihan tosissani lasten hankkimista - mutta tulevaisuudessa. Sekin oli selvää, että lapset kuuluu hankkia kolmekymppisenä. Niin sitten tein.