Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synnytyksestä
06.05.2021 |
Täällä pian ensisynnyttäjä, hei.
Minua on ihmetyttänyt tapa, jolla neuvolassa keskustellaan synnytyksestä. Haluaisinkin kuulla synnyttäneiden kokemuksia. Nostin neuvolassa esiin pelon kovasta kivusta. Tähän terkka sanoi, että kiputuntemukseen voi itse asenteella vaikuttaa tosi paljon, ja että kipuhan on "pään sisällä". Kehotti miettimään jo etukäteen millä eri tavoilla voisi itse kipua lievittää.
Jäin miettimään, että onko synnytyskipu jotenkin niin erilaista, kuin jos vaikka murtaa raajansa tai on ollut leikkauksessa tai muuten vammautuu? Sanottaisiinko tällaiselle potilaalle että kipua pitää ja voi hoitaa asenteella, ja että sehän on vaan pään sisällä? Ymmärrän pointin ja tietyn totuudenkin sen takana, mutta kaksikin terkkaa on kovasti korostanut tuota omaa asennetta ja saaneet synnytyskivun kuulostamaan suorastaan helpolta jutulta. Kun taas muiden naisten tarinoista ilmenee usein ihan muuta vaikka toki on kauhean yksilöllistä... Miten se konkreettisesti tehdään, että omaa päätä säätämällä sitten lievitetään sitä kipua, jos se tuntuu ylipääsemättömältä?
Lisäksi kysyi toiveitani henkilökunnalle synnytyksen suhteen. Sanoin, että luotan kyllä henkilökunnan ammattitaitoon. Oli vaikea keksiä mitä erityisiä toiveita nyt olisi. Tähän terkka totesi, että ymmärrän varmaan, ettei henkilökunta ammattitaidostaan huolimatta kerkeä olemaan kauheasti paikalla tukenani, vaan aika paljon pitää pärjätä yksin. Korosti, että täytyy valmistautua itse huolellisesti synnytykseen koska henkilökunta ei voi olla apuna koko ajan.
Minulle jäi ensikertalaisena vähän outo ja epävarma olo. En nyt ajatellutkaan, että joku pitäisi koko ajan kädestä. Mutta mitähän tuo valmistautuminen nyt käytännössä meinaa? Täytyykö minun nyt ennen synnytystä hankkia jotain ihan tiettyä tietopohjaa että selviän? Mitä jos vaivun siihen paljon puhuttuun "synnytystilaan" enkä edes ole oikein järjissäni? Eihän siinä mikään preppaaminen sitten auta...
Juu tiedän, olisi heti pitänyt kysyä terkalta tarkennuksia mutta en jotenkin heti osannut. Kysyn kun seuraavan kerran nähdään kyllä, mutta nyt kaipailisin vähän kokemuksia ja ajatuksia muilta... Eli miten "valmistaudutaan" synnytykseen niin, että pärjäisi mahdollisimman itsenäisesti?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Supistuskipu tulee aaltoina. Siksi se on erilaista, kuin kipu, jos olet katkaissut kätesi. Ei ole niin paha fiilis, kun koko ajan tiedät, että kohta se menee ohi.
Sitten kun vauva on sylissä, niin kivut on pääasiassa ohi.
No ei kyllä ole, se on myös iso vale. Kivut jatkuu vielä päiviä tosi kovina ja viikkoja kipeinä. Ja synnytyskipu ei ole todellakaan pään sisälä vaan syvällå lantiossa ja kipu on he....tillinen.
Mikä ihme se on että naisen käsittämätöntä kärsimystå vähätellään yhä? Ja se että se menee ohi ei ole mikåän peruste eikä se että synnyttäminen on luonnollista. Mitä luonnollista siinä on että pitää opiskella vuosikaupalla että osaa auttaa synnytyksessä ja luonnollisen asian jälkeen pitää ommella alapäätä kokoon tunti ta tunteja?
Sydänkohtauskipukin on luonnollista ja menee ohi tavalla tai toisella, ei sitä kipua tarvitse lääkitä, kipu tarkoittaa että suonet on tukossa ja niin elimistö luonnollisesti toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu, että synnytyskipu on niin yksilöllinen kokemus, että tosi vaikea asettua toisen asemaan siinä. Mulla on suolistosairaus ja sen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aiheuttamat kivut on paljon pahempia kuin mitä mulla oli synnytys ilokaasun voimalla. Supistus kestää sen max. minuutin kerrallaan ja pisin yhtäjaksoinen vatsakramppi mulla on kestänyt yli 3,5h. Mut sit taas mulla synnytys oli aika helppo, eli en tiedä, olisinko samaa mieltä, jos se olisi kestänyt esim. yli vuorokauden.
Vierailija kirjoitti:
Luota itseesi ja kehoosi. Naisen keho on tehty synnyttämään, sinä pystyt siihen ja kehosi tietää kyllä mitä sen pitää missäkin vaiheessa tehdä. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Ja yritä olla stressaamatta, kyllä ne kätilöt sielä oikeasti auttaa ja on sen soittokellon päässä kokoajan. Uskoisin, että etenkin ensisynnyttäjän kohdalla ovat todella valmiudessa ja lähellä koko ajan. Jos kipu yltyy sietämättömäksi pyydä epiduraali. Siinä vaiheessa se neulan pistäminen ei tunnu yhtään miltään. Itse olen kerran saanut sen ja muistan varmaan ikuisesti miten euforinen olo siitä tuli. Suosittelen sitä kaikille jos vaan ehtii saamaan sen. Kaksi muuta synnytystä eteni itselläni niin vauhdilla että joutui ihan luomuna menemään. Ja hei, siitäkin selviää! Toipuminen oli jopa vähän nopeampaa kun ei ollut pönttö ihan sekaisin lääkkeistä. Tsemppiä AP!
Epiduraalista ei mene pönttö sekaisin!
Nainen pystyy aina ei siitä ole koskaan kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Supistuskipu tulee aaltoina. Siksi se on erilaista, kuin kipu, jos olet katkaissut kätesi. Ei ole niin paha fiilis, kun koko ajan tiedät, että kohta se menee ohi.
Sitten kun vauva on sylissä, niin kivut on pääasiassa ohi.
No ei kyllä ole, se on myös iso vale. Kivut jatkuu vielä päiviä tosi kovina ja viikkoja kipeinä. Ja synnytyskipu ei ole todellakaan pään sisälä vaan syvällå lantiossa ja kipu on he....tillinen.
Mikä ihme se on että naisen käsittämätöntä kärsimystå vähätellään yhä? Ja se että se menee ohi ei ole mikåän peruste eikä se että synnyttäminen on luonnollista. Mitä luonnollista siinä on että pitää opiskella vuosikaupalla että osaa auttaa synnytyksessä ja luonnollisen asian jälkeen pitää ommella alapäätä kokoon tunti ta tunteja?
Sydänkohtauskipukin on luonnollista ja menee ohi tavalla tai toisella, ei sitä kipua tarvitse lääkitä, kipu tarkoittaa että suonet on tukossa ja niin elimistö luonnollisesti toimii.
Ehkä tuo kommentti johon vastasit oli vähän yksioikoinen ja erilaiset tilanteet sivuuttava, mutta vielä paksumpaa on väittää sitä valeeksi, kun nää on niin yksilöllisiä juttuja. Mun kohdalla piti paikkansa että kivut päättyi synnytykseen – olin lukenut että liitoskivut jatkuis vielä pari kk jos niitä on ollut, ja mulla oli pahana, mutta ne loppui heti kun vauva oli pihalla ja pystyin heti kävelemään normaalisti ja kivuttomana ensi kertaa kuukausiin. Säästyin tikeiltä, sellainen pieni nirhauma tuli jota kirveli virtsatessa, muttei muuten sattunut. Ainoat kivut synnytyksen jälkeen olivat minulla jälkisupistukset ja se kun nännit oli aluksi imetyksestä kovilla, mutta lastenleikkiä se minusta oli verrattuna niihin supistuskipuihin tai edes liitoskipuihin. Supistukset olivat kyllä ihan kauheita enkä tiedä miten olisin kestänyt ilman epiduraalia, mutta sen saatuani kivut olivat poissa ja mieli rento ja luottavainen.
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistat pyytää puudutuksen hyvissä ajoin.
Mitä on hyvissä ajoin? Valitettavasti pelkään neuloja enkä kestä ajatusta, että jotain pistetään selkärankaan. Tuntuu että kärsin kivusta mieluummin. Ehkä mieli muuttuu...
AP
Synnytyskivut tulevat aaltoina. Ne alkavat helposti siedettävinä mutta muuttuvat kovemmiksi.
Itse olin kiitollinen, kun sain epiduraalipuudutuksen. En edes huomannut pientä neulanpistoa. Se oli aivan eri luokkaa kuin supistuskivut. Kyllä sinä itse tiedät, kun synnytys on menossa, tarvitsetko kivunlievitystä vai kestätkö kivut hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistaudu myös siihen että 2 viikkoa synnytyksen jälkeen voi olla kurjempaa kuin itse synnytys. Alapää rikki, nännit rikki, hirvee väsymys yms.
Kai ap miehesi tulee mukaan synnytykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epiduraali aiheutti itselle kauheat selkäkivut moneksi kuukautta molemmilla kerroilla. 2 luomua niiden jälkeen ja ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kai ap miehesi tulee mukaan synnytykseen?
Ei kaikilla ole miestä tai naista. Koska ap ei ole maininnut mitään kumppanista, oletan ettei ainakaan sellaista tukihenkilöä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian valmistautunut ei voi olla, ja koskee myös ensisynnyttäjiä. T kätilö
https://doules.fi/katiloiden-nakokulma-synnytykseen-valmistautumiseen/
Olen tästä eri mieltä. Osa raskaana olevista perehtyy huolellisesti kaikkiin mahdollisiin komplikaatioihin ja synnytyksen vaiheisiin ja huolestuu, stressaantuu ja ahdistuu, kun luulee, että hänen on itsensä kyettävä hoitamaan oma synnytys itse kerättyjen tietojen varassa.
Tosiasia kuitenkin on se, että synnytystä ei voi kontrolloida. Se etenee omalla tavallaan, eivätkä saman naisen synnytykset ole keskenään samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistat pyytää puudutuksen hyvissä ajoin.
Mitä on hyvissä ajoin? Valitettavasti pelkään neuloja enkä kestä ajatusta, että jotain pistetään selkärankaan. Tuntuu että kärsin kivusta mieluummin. Ehkä mieli muuttuu...
AP
Luulin samaa. Synnytyskipujen kanssa kammo katosi saman tien :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku pelkäsi tuolla aiemmin että puudutteesta tulisi huono olo. Ei ole tavatonta että synnyttäjä oksentaa supistuskivusta. Siihen verrattuna se puudutus on ihan taivas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistauduin itse soittamalla siihen synnytyssairaalaan joka merkattu synnytyspaikaksi ja esitin sinne liudan kysymyksiä aina perhehuoneita myöten
kiitos, tämä on hyvä idea. Varmaan rauhoittaa itseäkin kun on mielikuva käytännön asioista. Aion kyllä mennä myös synnytysvalmennukseen, jossa kai (?)noitakin aiheita käydään.
AP
Voit varautua myös siihen, että neuvolan pitämä synnytysvalmennus on yhtä tyhjän kanssa. He eivät osaa lainkaan vastata näihin kysymyksiin, koska ovat joko 50+ tai vielä synnyttämättömiä terveydenhoitajia. Edes mihinkään alkeelliseen kysymykseen eivät osaa vastata. Nämä valmennukset pitäisi siirtää synnytyssairaaloiden vastuulle.
Oletko muuten huomannut, että jokainen käynti neuvolassa tekee sinut vain epävarmemmaksi? Kannattaa suojella itseään ja kylmästi jättää käyntejä väliin, jos neuvola pelottelee, tekee virheitä tai haastaa riitaa. Tärkeintä on sinun hyvinvointisi, eikä neuvolan hoitajien työpaikkojen ylläpito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Supistuskipu tulee aaltoina. Siksi se on erilaista, kuin kipu, jos olet katkaissut kätesi. Ei ole niin paha fiilis, kun koko ajan tiedät, että kohta se menee ohi.
Sitten kun vauva on sylissä, niin kivut on pääasiassa ohi.
Onko supistuskipu samanlaista kuin aaltoileva kivulias menkkakipu?
Hei, ensin onnittelut! Sinulla on alkamassa aivan mahtava uusi matka pienen ihmisen kanssa.
Synnytys on aaltoilevaa kipua, alussa siedettävää ja loppua kohden epämiellyttävää painetta. Jokaisessa synnytyksessä samallakin ihmisellä kuitenkin erilaista.
1. Alatiesynnytyksessä 8t "aaltoilevan krampin" jälkeen syntyi rytinällä vauva. Harmitti, kun olin mennyt toisten painostuksesta sairaalaan jo kuuden tunnin jälkeen. Otin spinaalin, eikä se auttanut mitään. Kun kipu oli pisteessä, että sanoin haluavani epiduraalin, alkoi muutaman minuutin ponnistusvaihe. Onneksi en sitä ehtinyt, ajattelemalla "se tulee, ja se menee" niin se todella meni.
2. Alatiesynnytyksessä pienikokoinen vauva saapui maailmaan joissakin tunneissa, tiesin jo ennalta mitä on luvassa, aika vain oli lyhyempi. Kipu tuntui lopussa kovana paineena virtsarakossa.
3. Soittelin yöllä synnärille "kestoharjoitus supistuksista" ja käskivät mennä suihkuun, menin sitten nukkumaan. Nukuttuani tunnin, heräsin lievään menkkakipuun selässä ja ylös noustuani tunsin paineen virtsarakossa. Lähdimme heti taksilla sairaalaan, 7min matkan jälkeen eka supistus tuli käytävällä matkalla saliin. Kätilö auttoi pikapikaa käyrille ja neljäkiloinen vauva syntyi 0min ponnistusvaiheella itsestään ilman mitään seuraamuksia.
4. Mä en tiennyt kahteen tuntiin, että mun synnytys on käynnistynyt kun ristiselkää vaan poltti. Ennenkuin huomasin sen olevan säännöllistä. Tästä olin kipein, sillä polte tuntui vain selässä ja reisissä, mutta ekaa kertaa vedetkin meni ennen ponnistusvaihetta.
Näinollen, et voi tietää mitä on tulossa, mutta voit opetella luottamaan kehoosi ja "irtaantumaan" negatiivisista ajatuksista. Sillä minä menin läpi synnytysten, ja ilokaasun rohkaisuhörpyllä ponnistaessa. Ei nirhaumia, eikä jonkun aiemman pelottelemaa "et istu kahteen viikkoon..." Minä ainakin nousin heti synnytyksen jälkeen suihkuun ja istuin synnytyksen jälkeen risti-istunnassa imettämässä vauvaa ja syömässä. Joka kerta. Isoimman vauvan jälkeen pääsin polikliinisesti kotiin 6t synnytyksest elämään ihan normisti :D toki jälkivuoto ja jälkisupistukset on melko ikäviä. Melkein sanoisin siis, että älä lue kauhukertomuksia vaan opettele suuntaamaan ajatuksesi positiiviseen ja rentouttamaan keskikehosi,jotta mielesi ei laita synnytyksessä vastaan. Ajattele jokainen supistus "positiivisesti" esim lasket mielessäsi huippuun ja siitä pois päin, ajattelet vaikka miten vauva laskeutuu ja se on kohta jo ohi jnw.
Vierailija kirjoitti:
Joku pelkäsi tuolla aiemmin että puudutteesta tulisi huono olo. Ei ole tavatonta että synnyttäjä oksentaa supistuskivusta. Siihen verrattuna se puudutus on ihan taivas.
Se olin minä! Avaan vähän tuota kommenttiani. Mulla on luonnostaan hyvin matala verenpaine, joka on laskenut hieman entisestään raskauden aikana. Kaikki toimenpiteet, joihin liittyy verenpaineen lasku, ovat olleet hankalia. Mulla on jäänyt kammo siihen. Tulee todella oksettava ja epätoivoinen olo. Sellainen, että menetän kontrollin.
Selkäydinpuudute alentaa verenpainetta. Sitä toki seurataan puudutetta annettaessa ja tarvittaessa varmaan laitetaan runsaasti keittosuolaa suoneen. Mutta en luota, että asiaan reagoitaisiin tarpeeksi nopeasti. Matalaa verenpainetta vähätellään paljon. En halua joutua tilanteeseen, jossa kaiken sen kivun lisäksi pitää vielä tuostakin kärsiä. Lisäksi luultavasti tämä ahdistaisi minua jo etukäteen, mikä osaltaan vaikuttaa tapahtuman kulkuun. Toinen asia mikä huolettaa on se, että sitten pitää maata puoli tuntia siinä sängyllä. Kun synnyttäessä kuulemma tulee enemmän tarvetta liikkua ja olla pystyasennossa, se voi tuntua tukalalta.
Silti en ole ehdoton selkäydinpuudutetta vastaan. Jos muut keinot eivät auta ja olo on aivan tuskanen, otan sen mielelläni. Ensisijaisesti olen kuitenkin ilman, kun se kuitenkin on mahdollista ja moni niin valitseekin.
Hei mitä te muut olette muuten kirjoittaneet synnytystoiveisiin?
Siis jotain ihan käytännön juttuja kuten vesisynnytystä tms?
Varmaan auttaisi ap hahmottamaan mitä Voisi toivoa.
Mä olen joka kerralla halunnut vaan mahdollisimman vähää puuttumista synnytyksen kulkuun ja ehdotonta hiljaisuutta ennen ponnistusvaihetta, jos ei tapahdu mitään kommunikointia vaativaa erityistä tilannetta. Ne sain, ja olin ehdottoman tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku pelkäsi tuolla aiemmin että puudutteesta tulisi huono olo. Ei ole tavatonta että synnyttäjä oksentaa supistuskivusta. Siihen verrattuna se puudutus on ihan taivas.
Se olin minä! Avaan vähän tuota kommenttiani. Mulla on luonnostaan hyvin matala verenpaine, joka on laskenut hieman entisestään raskauden aikana. Kaikki toimenpiteet, joihin liittyy verenpaineen lasku, ovat olleet hankalia. Mulla on jäänyt kammo siihen. Tulee todella oksettava ja epätoivoinen olo. Sellainen, että menetän kontrollin.
Selkäydinpuudute alentaa verenpainetta. Sitä toki seurataan puudutetta annettaessa ja tarvittaessa varmaan laitetaan runsaasti keittosuolaa suoneen. Mutta en luota, että asiaan reagoitaisiin tarpeeksi nopeasti. Matalaa verenpainetta vähätellään paljon. En halua joutua tilanteeseen, jossa kaiken sen kivun lisäksi pitää vielä tuostakin kärsiä. Lisäksi luultavasti tämä ahdistaisi minua jo etukäteen, mikä osaltaan vaikuttaa tapahtuman kulkuun. Toinen asia mikä huolettaa on se, että sitten pitää maata puoli tuntia siinä sängyllä. Kun synnyttäessä kuulemma tulee enemmän tarvetta liikkua ja olla pystyasennossa, se voi tuntua tukalalta.
Silti en ole ehdoton selkäydinpuudutetta vastaan. Jos muut keinot eivät auta ja olo on aivan tuskanen, otan sen mielelläni. Ensisijaisesti olen kuitenkin ilman, kun se kuitenkin on mahdollista ja moni niin valitseekin.
Kommentoin vielä tähän:
Kun synnyttäessä kuulemma tulee enemmän tarvetta liikkua ja olla pystyasennossa, se voi tuntua tukalalta.
Ei kaikilla tule. Oma kipuni oli valtaisa pystyasennossa verrattuna kylkiasentoon jossa minun oli helppo rentouttaa keskikehoni ja lantion alue. SitäKIN kannattaa kokeilla, jos liike ei tunnukaan hyvältä.
Synnytyskivut eivät todellakaan unohdu heti, kun vauva nostetaan rinnoillesi. Kannattaa varautua jälkisupistuksiin, huolimattomasti kursittuihin repeämiin, kivuliaisiin vessakäynteihin ja ettet ehkä pysty istumaan viikkokausiin.
Alue: Aihe vapaa
Luota itseesi ja kehoosi. Naisen keho on tehty synnyttämään, sinä pystyt siihen ja kehosi tietää kyllä mitä sen pitää missäkin vaiheessa tehdä. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Ja yritä olla stressaamatta, kyllä ne kätilöt sielä oikeasti auttaa ja on sen soittokellon päässä kokoajan. Uskoisin, että etenkin ensisynnyttäjän kohdalla ovat todella valmiudessa ja lähellä koko ajan. Jos kipu yltyy sietämättömäksi pyydä epiduraali. Siinä vaiheessa se neulan pistäminen ei tunnu yhtään miltään. Itse olen kerran saanut sen ja muistan varmaan ikuisesti miten euforinen olo siitä tuli. Suosittelen sitä kaikille jos vaan ehtii saamaan sen. Kaksi muuta synnytystä eteni itselläni niin vauhdilla että joutui ihan luomuna menemään. Ja hei, siitäkin selviää! Toipuminen oli jopa vähän nopeampaa kun ei ollut pönttö ihan sekaisin lääkkeistä. Tsemppiä AP!