Synnytyksestä
Täällä pian ensisynnyttäjä, hei.
Minua on ihmetyttänyt tapa, jolla neuvolassa keskustellaan synnytyksestä. Haluaisinkin kuulla synnyttäneiden kokemuksia. Nostin neuvolassa esiin pelon kovasta kivusta. Tähän terkka sanoi, että kiputuntemukseen voi itse asenteella vaikuttaa tosi paljon, ja että kipuhan on "pään sisällä". Kehotti miettimään jo etukäteen millä eri tavoilla voisi itse kipua lievittää.
Jäin miettimään, että onko synnytyskipu jotenkin niin erilaista, kuin jos vaikka murtaa raajansa tai on ollut leikkauksessa tai muuten vammautuu? Sanottaisiinko tällaiselle potilaalle että kipua pitää ja voi hoitaa asenteella, ja että sehän on vaan pään sisällä? Ymmärrän pointin ja tietyn totuudenkin sen takana, mutta kaksikin terkkaa on kovasti korostanut tuota omaa asennetta ja saaneet synnytyskivun kuulostamaan suorastaan helpolta jutulta. Kun taas muiden naisten tarinoista ilmenee usein ihan muuta vaikka toki on kauhean yksilöllistä... Miten se konkreettisesti tehdään, että omaa päätä säätämällä sitten lievitetään sitä kipua, jos se tuntuu ylipääsemättömältä?
Lisäksi kysyi toiveitani henkilökunnalle synnytyksen suhteen. Sanoin, että luotan kyllä henkilökunnan ammattitaitoon. Oli vaikea keksiä mitä erityisiä toiveita nyt olisi. Tähän terkka totesi, että ymmärrän varmaan, ettei henkilökunta ammattitaidostaan huolimatta kerkeä olemaan kauheasti paikalla tukenani, vaan aika paljon pitää pärjätä yksin. Korosti, että täytyy valmistautua itse huolellisesti synnytykseen koska henkilökunta ei voi olla apuna koko ajan.
Minulle jäi ensikertalaisena vähän outo ja epävarma olo. En nyt ajatellutkaan, että joku pitäisi koko ajan kädestä. Mutta mitähän tuo valmistautuminen nyt käytännössä meinaa? Täytyykö minun nyt ennen synnytystä hankkia jotain ihan tiettyä tietopohjaa että selviän? Mitä jos vaivun siihen paljon puhuttuun "synnytystilaan" enkä edes ole oikein järjissäni? Eihän siinä mikään preppaaminen sitten auta...
Juu tiedän, olisi heti pitänyt kysyä terkalta tarkennuksia mutta en jotenkin heti osannut. Kysyn kun seuraavan kerran nähdään kyllä, mutta nyt kaipailisin vähän kokemuksia ja ajatuksia muilta... Eli miten "valmistaudutaan" synnytykseen niin, että pärjäisi mahdollisimman itsenäisesti?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Valmistauduin itse soittamalla siihen synnytyssairaalaan joka merkattu synnytyspaikaksi ja esitin sinne liudan kysymyksiä aina perhehuoneita myöten
kiitos, tämä on hyvä idea. Varmaan rauhoittaa itseäkin kun on mielikuva käytännön asioista. Aion kyllä mennä myös synnytysvalmennukseen, jossa kai (?)noitakin aiheita käydään.
AP
Supistuskipu tulee aaltoina. Siksi se on erilaista, kuin kipu, jos olet katkaissut kätesi. Ei ole niin paha fiilis, kun koko ajan tiedät, että kohta se menee ohi.
Sitten kun vauva on sylissä, niin kivut on pääasiassa ohi.
Mietin vielä, että täytyykö minun jotenkin itse tunnistaa jotain huolestuttavia merkkejä tai oireita, että osaan varmasti pyytää apua? On ristiriitainen olo, koska enhän ole mikään lääkäri koulutukseltani, ja jos alan googlata kaikkia merkkejä ja kaikkea mikä voi mennä pieleen, niin tulen kamalan hermostuneeksi. Eli vaikka joutuukin olemaan paljon itsekseen, niin kai joku ammattilainen vähän katsoo, ettei ole mitään normaalista poikkeavaa meneillään?
Hitsi miten tyhmäksi tunnenkaan itseni kun tää on ihan uutta mulle.
AP
Vierailija kirjoitti:
Supistuskipu tulee aaltoina. Siksi se on erilaista, kuin kipu, jos olet katkaissut kätesi. Ei ole niin paha fiilis, kun koko ajan tiedät, että kohta se menee ohi.
Sitten kun vauva on sylissä, niin kivut on pääasiassa ohi.
hyvin selitetty... kiitos.
AP
Muistat pyytää puudutuksen hyvissä ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Muistat pyytää puudutuksen hyvissä ajoin.
Mikä on hyvissä ajoin?
Vierailija kirjoitti:
Muistat pyytää puudutuksen hyvissä ajoin.
Mitä on hyvissä ajoin? Valitettavasti pelkään neuloja enkä kestä ajatusta, että jotain pistetään selkärankaan. Tuntuu että kärsin kivusta mieluummin. Ehkä mieli muuttuu...
AP
Mulle annettiin puudute puoli tuntia ennen kuin vauva syntyi. t.nro 6
Se neula ei satu yhtään. t. nro 6
Vierailija kirjoitti:
Mulle annettiin puudute puoli tuntia ennen kuin vauva syntyi. t.nro 6
Eli kun on auki jotain kymmenen senttiä ja supistusväli minuutti?
Jaa, taitaa olla provo. En oikein ymmärrä näkökulmaasi. Sinähän siinä synnytät, ei hoitohenkilökunta. Ihan kuin asia ei kiinnostaisi kovin paljon, et ehkä ymmärrä miten iso merkitys äitiyteen ja vaikkapa imetykseen on synnytyksellä? Eli et ole valmistautumassa tenttiin, joka arvostellaan, vaan kaikki ”tietopohja” on itseäsi varten, ja vauvaasi.
Et tule menemään mihinkään ”tiloihin” niin paljon, ettei valmistautuminen rauhoittaisi ja antaisi itsevarmuutta. Myös puoliso/tukihenkilö valmistautuu. Sen vuoksi esim hengitys- ja rentoutusharjoituksia harjoitellaan etukäteen, että ne tulevat helposti kun supistukset alkavat. Kirjoja on vaikka mitä, itse suosittelen Malla Rautaparran ja Ina May Gaskinin kirjoittamia. Lisäksi doula tai kätilödoula on hyvä tuki mukana.
Tutustu ainakin näihin:
1) synnytyksen kulku ja sen eri vaiheet
2) lääkkeettömät kivunlievitykset
3) lääkkeelliset kivunlievitykset ja niiden sivuvaikutukset myös vauvaan
4) synnytyksen aikana liikkuminen ja kuinka autat vauvaa tulemaan
5) erilaiset synnytystavat ja ponnistusasennot, esim amme ja jakkara tai konttausasento, ja niiden hyödyt ja erot
6) hypnosynnytys (ks youtube) ja hengityksen merkitys
Ja juu, ei sitä kipua voi verrata leikkauskipuun, koska se aaltoilee ja tiedät miten voit sitä helpottaa ja myös mitä kohti olet menossa. Totta kai silti sattuu, kovastikin. Mutta vertaamalla kipukynnykseesi jossain hammaslääkärillä, et voi päätellä miten (normi)synnytys etenee.
Itsensä preppaaminen tarkoittaa sitä, että luotat kroppaasi ja siihen, että se tietää mitä tehdä milloinkin. Ja ilmoitat heti synnärille mennessäsi suunnitelmasi kivunlievityksestä, jolloin he osaavat sanoa mikä aika millekin on milloinkin. Toki he ilman suunnitelmaakin sinulle kertovat mitä voi kokeilla kussakin vaiheessa, mutta esim. epiduraali kannattaa miettiä jo etukäteen. Hyvin se menee!
Valmistauduin lukemalla netistä kaikkea tietoa mutta henkilökuntaa en asialla vaivannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistat pyytää puudutuksen hyvissä ajoin.
Mitä on hyvissä ajoin? Valitettavasti pelkään neuloja enkä kestä ajatusta, että jotain pistetään selkärankaan. Tuntuu että kärsin kivusta mieluummin. Ehkä mieli muuttuu...
AP
Minulla sama. Kolme lasta olen synnyttänyt ns luomuna. Ilokaasu toimi kans, kyllä sä pärjäät. Mutta toivottavasti osaat etsiä tietoa muutenkin kuin googlella...
Vierailija kirjoitti:
Jaa, taitaa olla provo. En oikein ymmärrä näkökulmaasi. Sinähän siinä synnytät, ei hoitohenkilökunta. Ihan kuin asia ei kiinnostaisi kovin paljon, et ehkä ymmärrä miten iso merkitys äitiyteen ja vaikkapa imetykseen on synnytyksellä? Eli et ole valmistautumassa tenttiin, joka arvostellaan, vaan kaikki ”tietopohja” on itseäsi varten, ja vauvaasi.
Et tule menemään mihinkään ”tiloihin” niin paljon, ettei valmistautuminen rauhoittaisi ja antaisi itsevarmuutta. Myös puoliso/tukihenkilö valmistautuu. Sen vuoksi esim hengitys- ja rentoutusharjoituksia harjoitellaan etukäteen, että ne tulevat helposti kun supistukset alkavat. Kirjoja on vaikka mitä, itse suosittelen Malla Rautaparran ja Ina May Gaskinin kirjoittamia. Lisäksi doula tai kätilödoula on hyvä tuki mukana.
Tutustu ainakin näihin:
1) synnytyksen kulku ja sen eri vaiheet
2) lääkkeettömät kivunlievitykset
3) lääkkeelliset kivunlievitykset ja niiden sivuvaikutukset myös vauvaan
4) synnytyksen aikana liikkuminen ja kuinka autat vauvaa tulemaan
5) erilaiset synnytystavat ja ponnistusasennot, esim amme ja jakkara tai konttausasento, ja niiden hyödyt ja erot
6) hypnosynnytys (ks youtube) ja hengityksen merkitysJa juu, ei sitä kipua voi verrata leikkauskipuun, koska se aaltoilee ja tiedät miten voit sitä helpottaa ja myös mitä kohti olet menossa. Totta kai silti sattuu, kovastikin. Mutta vertaamalla kipukynnykseesi jossain hammaslääkärillä, et voi päätellä miten (normi)synnytys etenee.
Miksi ajattelet, että ole provo (en ole), ja miksi ihmettelet näkokulmaani? Miksi ajattelet, ettei minua kiinnosta, kun aion kuitenkin mennä valmennukseen, olen koettanut etsiskellä tietoa, ja tein tämän aloituksenkin? Ihmettelen kyllä enemmän sinun asennettasi tässä.
Mutta noin muuten sisällöllisesti, kiitos viestistäsi! Lista oli tosi hyvä. Juuri tällaista kaipasinkin. Esim. tuosta hypnosynnytyksestä en ole ikinä kuullutkaan, eikä mitään noista listaamistasi asiosita ole esim. neuvolassa otettu esiin.
AP
Jos oot rikas niin suosittelen doulaa. Sitten ei tarvii yksin olla.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vielä, että täytyykö minun jotenkin itse tunnistaa jotain huolestuttavia merkkejä tai oireita, että osaan varmasti pyytää apua? On ristiriitainen olo, koska enhän ole mikään lääkäri koulutukseltani, ja jos alan googlata kaikkia merkkejä ja kaikkea mikä voi mennä pieleen, niin tulen kamalan hermostuneeksi. Eli vaikka joutuukin olemaan paljon itsekseen, niin kai joku ammattilainen vähän katsoo, ettei ole mitään normaalista poikkeavaa meneillään?
Hitsi miten tyhmäksi tunnenkaan itseni kun tää on ihan uutta mulle.
AP
Synnärillä vatsallesi laitetaan ns. erikoisvyö jolla saavat reaaliaikaisen tiedon sinun supistustahdista ja kestosta, selvittävät koneen avulla myös sikiön sykkeen. Muutoksia ilmetessä tulevat huoneeseesi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistat pyytää puudutuksen hyvissä ajoin.
Mitä on hyvissä ajoin? Valitettavasti pelkään neuloja enkä kestä ajatusta, että jotain pistetään selkärankaan. Tuntuu että kärsin kivusta mieluummin. Ehkä mieli muuttuu...
AP
Minulla sama. Kolme lasta olen synnyttänyt ns luomuna. Ilokaasu toimi kans, kyllä sä pärjäät. Mutta toivottavasti osaat etsiä tietoa muutenkin kuin googlella...
Mitä tarkoitat muulla tiedonhaulla? Tarkoitatko kirjoja tai jotain artikkeleita? Olen kiitollinen esim. kirjavinkeistä!
AP
Vierailija kirjoitti:
Mietin vielä, että täytyykö minun jotenkin itse tunnistaa jotain huolestuttavia merkkejä tai oireita, että osaan varmasti pyytää apua? On ristiriitainen olo, koska enhän ole mikään lääkäri koulutukseltani, ja jos alan googlata kaikkia merkkejä ja kaikkea mikä voi mennä pieleen, niin tulen kamalan hermostuneeksi. Eli vaikka joutuukin olemaan paljon itsekseen, niin kai joku ammattilainen vähän katsoo, ettei ole mitään normaalista poikkeavaa meneillään?
Hitsi miten tyhmäksi tunnenkaan itseni kun tää on ihan uutta mulle.
AP
Synnytykseen kannattaa ottaa tukihenkilö mukaan. Sellainen, joka tuntee sinut ja tietää, miten käyttäydyt kivuissa. Synnytyskipu on erilaista mitä murtumissa, sillä se alkaa lievänä, voimistuu vähitellen ja supistusten välissä on taukoja.
Itse kärsin suonenvedoista ja varsinkin reisilihaksissa ne on kipeitä, kestävätkin joskus vartin. Nykyään en jaksa keskellä yötä nousta sängystä tai kunnolla herätä, kun olen oppinut, miten niitä sietää. Kuvittelen kivun palloksi, jonka päälle minun täytyy päästä. Hapenpuute pahentaa kipua, joten hengitän mahdollisimman syvään ja voimakkaasti. Yritän myös pitää kramppaavan lihaksen mahdollisimman rentona. Aiemmin, myös synnytyksessä, kipu sai minut lopettamaan hengityksen, joten kipukin tuntui pahemmalta. Olisinpa silloin hoksannut tämän.
Valmistauduin itse soittamalla siihen synnytyssairaalaan joka merkattu synnytyspaikaksi ja esitin sinne liudan kysymyksiä aina perhehuoneita myöten