Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synnytyksestä
06.05.2021 |
Täällä pian ensisynnyttäjä, hei.
Minua on ihmetyttänyt tapa, jolla neuvolassa keskustellaan synnytyksestä. Haluaisinkin kuulla synnyttäneiden kokemuksia. Nostin neuvolassa esiin pelon kovasta kivusta. Tähän terkka sanoi, että kiputuntemukseen voi itse asenteella vaikuttaa tosi paljon, ja että kipuhan on "pään sisällä". Kehotti miettimään jo etukäteen millä eri tavoilla voisi itse kipua lievittää.
Jäin miettimään, että onko synnytyskipu jotenkin niin erilaista, kuin jos vaikka murtaa raajansa tai on ollut leikkauksessa tai muuten vammautuu? Sanottaisiinko tällaiselle potilaalle että kipua pitää ja voi hoitaa asenteella, ja että sehän on vaan pään sisällä? Ymmärrän pointin ja tietyn totuudenkin sen takana, mutta kaksikin terkkaa on kovasti korostanut tuota omaa asennetta ja saaneet synnytyskivun kuulostamaan suorastaan helpolta jutulta. Kun taas muiden naisten tarinoista ilmenee usein ihan muuta vaikka toki on kauhean yksilöllistä... Miten se konkreettisesti tehdään, että omaa päätä säätämällä sitten lievitetään sitä kipua, jos se tuntuu ylipääsemättömältä?
Lisäksi kysyi toiveitani henkilökunnalle synnytyksen suhteen. Sanoin, että luotan kyllä henkilökunnan ammattitaitoon. Oli vaikea keksiä mitä erityisiä toiveita nyt olisi. Tähän terkka totesi, että ymmärrän varmaan, ettei henkilökunta ammattitaidostaan huolimatta kerkeä olemaan kauheasti paikalla tukenani, vaan aika paljon pitää pärjätä yksin. Korosti, että täytyy valmistautua itse huolellisesti synnytykseen koska henkilökunta ei voi olla apuna koko ajan.
Minulle jäi ensikertalaisena vähän outo ja epävarma olo. En nyt ajatellutkaan, että joku pitäisi koko ajan kädestä. Mutta mitähän tuo valmistautuminen nyt käytännössä meinaa? Täytyykö minun nyt ennen synnytystä hankkia jotain ihan tiettyä tietopohjaa että selviän? Mitä jos vaivun siihen paljon puhuttuun "synnytystilaan" enkä edes ole oikein järjissäni? Eihän siinä mikään preppaaminen sitten auta...
Juu tiedän, olisi heti pitänyt kysyä terkalta tarkennuksia mutta en jotenkin heti osannut. Kysyn kun seuraavan kerran nähdään kyllä, mutta nyt kaipailisin vähän kokemuksia ja ajatuksia muilta... Eli miten "valmistaudutaan" synnytykseen niin, että pärjäisi mahdollisimman itsenäisesti?
Kommentit (95)
Kyllä se vähän niin on, ettei ekaan kertaan voi oikein valmistautua, kun et tiedä vielä, miten reagoit kipuun ja miten synnytyksesi etenee.
Itse osasin sitten toisella kertaa viisastuneena esittää toiveita, ja jos kolmas kerta tulisi, olen kohtalaisen varma, että osaisin etukäteen valmistautua hyvin sillä nyt tiedän, miten synnytykseni etenevät ja miten itse reagoin, mikä on minulle helppoa ja mikä vaikeaa, mihin tarvitsen apua ja tukea yms. Ja silti toki kaikki voi mennä pieleen.
Minusta paras tapa valmistautua on valita hyvä tukihenkilö! Sellainen, joka tuntee sinut hyvin ja osaa lukea eleitäsi, tietää mitä haluat ja mitä et, mistä pidät jne. ja osaa ehkä jopa puhua puolestasi jos et itse pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle annettiin puudute puoli tuntia ennen kuin vauva syntyi. t.nro 6
Eli kun on auki jotain kymmenen senttiä ja supistusväli minuutti?
Minä sain epiduraalin, kun olin auennut viitisen senttiä. Meni tunti ja piti ruveta ponnistamaan. Synnytys eteni vauhdilla, kun sain puudutuksen. Epiduraalin laittoa en oikein edes huomannut.
eri
Suosittelen harjoittelemaan tietoista rentoutumista. Itseäni se auttoi, samoin rentouttava musiikki. Ja suosittelen ottamaan kaiken tarjolla olevan kivunlievityksen.
Vierailija kirjoitti:
Hei! Kyllä suosittelen ehdottomasti että valmistaudut hyvin synnytykseen, kätilö ei välttämättä paljon ehdi olla siellä kertomassa mitä tapahtuu ennen ponnistusvaihetta. Itselleni on ollut tosi paljon hyötyä podcastien kuuntelusta. Kuuntele vaikka Onnen Kuplia podcastia, jaksoissa kätilö kertoo synnytykseen valmistautumisesta, kivunlievityksestä ja synnytyksen vaiheista.
kiitos podcast-vinkistä! Otan ehdottomasti kuunteluun!
AP
Liian valmistautunut ei voi olla, ja koskee myös ensisynnyttäjiä. T kätilö
https://doules.fi/katiloiden-nakokulma-synnytykseen-valmistautumiseen/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vähän niin on, ettei ekaan kertaan voi oikein valmistautua, kun et tiedä vielä, miten reagoit kipuun ja miten synnytyksesi etenee.
Itse osasin sitten toisella kertaa viisastuneena esittää toiveita, ja jos kolmas kerta tulisi, olen kohtalaisen varma, että osaisin etukäteen valmistautua hyvin sillä nyt tiedän, miten synnytykseni etenevät ja miten itse reagoin, mikä on minulle helppoa ja mikä vaikeaa, mihin tarvitsen apua ja tukea yms. Ja silti toki kaikki voi mennä pieleen.
Minusta paras tapa valmistautua on valita hyvä tukihenkilö! Sellainen, joka tuntee sinut hyvin ja osaa lukea eleitäsi, tietää mitä haluat ja mitä et, mistä pidät jne. ja osaa ehkä jopa puhua puolestasi jos et itse pysty.
No juuri tämä! Ihanaa kun joku ymmärtää. Mietin juuri tuota synnytyssuunnitelmaa, että miten sen nyt sitten teen, kun en ollenkaan tiedä miten tapahtuma etenee omalla kohdallani, ja miten koen kivun jne? Miten voi etukäteen suunnitella vaikka jonkun kivunlievityksen? Tämä juuri on hämmentänyt. Toki aion tehdä parhaani, mutta silti.
AP
Vierailija kirjoitti:
Mietin vielä, että täytyykö minun jotenkin itse tunnistaa jotain huolestuttavia merkkejä tai oireita, että osaan varmasti pyytää apua? On ristiriitainen olo, koska enhän ole mikään lääkäri koulutukseltani, ja jos alan googlata kaikkia merkkejä ja kaikkea mikä voi mennä pieleen, niin tulen kamalan hermostuneeksi. Eli vaikka joutuukin olemaan paljon itsekseen, niin kai joku ammattilainen vähän katsoo, ettei ole mitään normaalista poikkeavaa meneillään?
Hitsi miten tyhmäksi tunnenkaan itseni kun tää on ihan uutta mulle.
AP
Ei tarvitse. Kyllä ne neuvolasta antoi ihan selkeät ohjeet, että jos ei liikkeitä tai jotain muuta normaalista poikkeavaa niin yhteys sinne hätänumeroon jonka antavat (suoraan sairaalaan).
Omalla asenteella voi vaikuttaa siihen miten paljon pelkäät sitä kipua (kuten ihan kaikkeen muuhunkin elämässä). Totta kai kipua on etkä voi siihen vaikuttaa (paitsi ottamalla kivunlievitystä kun sitä tarjotaan). Mutta se, miten suhtaudut kipuun on oman pääsi sisällä.
Minä en ainakaan panikoinut enkä edes juuri miettinyt kipua. Olihan se kipu valtaisa, muttei mitään sietämätöntä ja todella luonnollistahan se on jos synnytys menee hyvin. Suurin pelko jäi supistuksia kohtaan, ne kivut olivat inhottavia, viiltäviä ja toistuvia sekä tiheneviä. Kivunlievitys vei paljon kivusta sairaalassa ja itse synnytys tai ponnistusvaihe oli hetkessä ohi. Näin ei tietenkään kaikilla ole, kerron vain oman kokemukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Podcasteista vielä, kannattaa kuunnella mahdollisimman paljon synnytystarinoita niin on joku käsitys mitä kaikkea voi tulla vastaan. Ei mitään pelottelevia kauhutarinoita kuitenkaan, mutta suosittelen vaikka Hei Baby podcastia, siellä on paljon raskaudesta, synnytyksestä ja vauva-ajasta juttua.
Minulle sanoi yksi kätilö hyvin sen että se synnytyskipu on sellaista positiivista kipua kun sen palkintona on se vauva. Että ajattelee sitä että kohta saa vauvan syliin. Minä muistan miettineeni molempien synnytysten pahimpaan aikaan että tämä on huomenna jo eilistä ja mennyttä. Jotenkin se auttoi. Ja se että nyt se on vaan puskettava ulos, kävi miten kävi.
Outo ajatus ettei olisi kätilö sinun kanssa siinä. Ponnistusvaihe kun alkoi oli kätilö koko ajan paikalla ja tsemppasi ja opasti sitä ponnistusta. Se on niiden työ. Ei ne lähde minnekään enää siitä.
Luota kehoosi ja kätilöihin! Sinä pystyt siihen kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim täällä on selostettu synnytyksen kulkua hyvin https://aktiivinensynnytys.fi/tietoa/aktiivinen-synnytys/synnytyksen-fy…
Itse muistan erityisesti tuon siirtymävaiheen epätoivon ja oli hyvä kun olin lukenut siitä, osasin suhtautua siihen oikein. Kuten joku jo sanoikin, synnytyksessä tietää että kipu menee ohi pian ja sillä on tärkeä, eteenpäin vievä merkitys.
Vinkkinä vielä että itselleni oli todella suuri apu lämmitettävästä jyvätyynystä. Mulla oli niitä kaksi että sai koko ajan pitää sitä oikein tulikuumana alaselällä. Synnärillä on mikroja näiden lämmittämiseen.
On se kipu sikäli erilaista, että se ei ole koko ajan, vaan tulee supistusten mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän näitä ei muuten käydä neuvolassa...? Hyötyisin 1000x enemmän noiden podcastien, kirjojen, yputube-videoiden yms. sisältämien käytännön helpottavien asioiden läpikäymisestä etukäteen ammattilaisen kanssa, kuin jostain voimavarakyselystä...
Mutta juu, eiköhän näitä tosiaan tule sitten siellä valmennuksessa enemmän.
AP
Miehesikin voi tukea synnytyksessä jos osaa. Kannattaa perehtyä niihin kivunlievityksiin ja synnytysasentoihin niin osaa sitten miettiä mikä itselle sopii. Toisille sopii vaikka ammeessa synnytys ja toisille ei. Mulla ei vesi ainakaan toiminut. :( Eikä epiduraali tai spinaalipuudutus tai mikään lääkkeellinen.. kyllä ne puudutti mutta en siltikään kokenut niistä olleen apua. Lääkkeettömistä toimi synnytysasento, rentoutusmusiikki voi toimia ja hieronta. Mulla auttoi myös lämmitetyt kauratyynyt. Tsemppiä! Rukous voi auttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan johtuu siitä, että yleensä neuvolassa on terkka, joka ei ole synnytyksen ammattilainen.
Vierailija kirjoitti:
Liian valmistautunut ei voi olla, ja koskee myös ensisynnyttäjiä. T kätilö
https://doules.fi/katiloiden-nakokulma-synnytykseen-valmistautumiseen/
Hei kätilö, suurkiitokset linkistä! Tuon luettuani ymmärrän neuvolan näkökulmaa huomattavasti paremmin.
Muutenkin kiitos kaikille vastanneille! On tullut roppakaupalla hyviä vinkkejä!
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vähän niin on, ettei ekaan kertaan voi oikein valmistautua, kun et tiedä vielä, miten reagoit kipuun ja miten synnytyksesi etenee.
Itse osasin sitten toisella kertaa viisastuneena esittää toiveita, ja jos kolmas kerta tulisi, olen kohtalaisen varma, että osaisin etukäteen valmistautua hyvin sillä nyt tiedän, miten synnytykseni etenevät ja miten itse reagoin, mikä on minulle helppoa ja mikä vaikeaa, mihin tarvitsen apua ja tukea yms. Ja silti toki kaikki voi mennä pieleen.
Minusta paras tapa valmistautua on valita hyvä tukihenkilö! Sellainen, joka tuntee sinut hyvin ja osaa lukea eleitäsi, tietää mitä haluat ja mitä et, mistä pidät jne. ja osaa ehkä jopa puhua puolestasi jos et itse pysty.
No juuri tämä! Ihanaa kun joku ymmärtää. Mietin juuri tuota synnytyssuunnitelmaa, että miten sen nyt sitten teen, kun en ollenkaan tiedä miten tapahtuma etenee omalla kohdallani, ja miten koen kivun jne? Miten voi etukäteen suunnitella vaikka jonkun kivunlievityksen? Tämä juuri on hämmentänyt. Toki aion tehdä parhaani, mutta silti.
AP
No siihen kipuun vaikuttaa se valmistautuminen ja tieto, että miksi missäkin kohtaa tuntuu kipua. Pelko voimistaa kivun tuntemusta, hallinnan tunne vähentää kipua. Tutkitusti. Ja synnytys voi kestää useamman vuorokauden ja se on ihan tavallista, joten siinä ajassa on paljon hetkiä joille on hyvä olla suunnitelmaa. Ammeeseenkin kysytään, haluatko.
Itse suunnittelin että en ota lääkkeitä ja puudutteita kipuun, ellei ole ihan pakko. Ja tavallaan se pakko tuli monta kertaa, mutta olin motivoitunut ja mulla oli monia eri lääkkeettömiä kivunlievitystekniikoita, esim Tens-laite. Joten aina pääsin kuitenkin kivusta yli ja nuo veivät pahimman terän pois. Epiduraalillakin on vaikutus vauvaan, mutta siitäkään ei neuvolassa tai valmennuksissa puhuta. Vauvani ovat olleet virkeitä ja heti rinnalla, joten imetys käynnistynyt tosi hyvin jo salissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vähän niin on, ettei ekaan kertaan voi oikein valmistautua, kun et tiedä vielä, miten reagoit kipuun ja miten synnytyksesi etenee.
Itse osasin sitten toisella kertaa viisastuneena esittää toiveita, ja jos kolmas kerta tulisi, olen kohtalaisen varma, että osaisin etukäteen valmistautua hyvin sillä nyt tiedän, miten synnytykseni etenevät ja miten itse reagoin, mikä on minulle helppoa ja mikä vaikeaa, mihin tarvitsen apua ja tukea yms. Ja silti toki kaikki voi mennä pieleen.
Minusta paras tapa valmistautua on valita hyvä tukihenkilö! Sellainen, joka tuntee sinut hyvin ja osaa lukea eleitäsi, tietää mitä haluat ja mitä et, mistä pidät jne. ja osaa ehkä jopa puhua puolestasi jos et itse pysty.
No juuri tämä! Ihanaa kun joku ymmärtää. Mietin juuri tuota synnytyssuunnitelmaa, että miten sen nyt sitten teen, kun en ollenkaan tiedä miten tapahtuma etenee omalla kohdallani, ja miten koen kivun jne? Miten voi etukäteen suunnitella vaikka jonkun kivunlievityksen? Tämä juuri on hämmentänyt. Toki aion tehdä parhaani, mutta silti.
AP
No siihen kipuun vaikuttaa se valmistautuminen ja tieto, että miksi missäkin kohtaa tuntuu kipua. Pelko voimistaa kivun tuntemusta, hallinnan tunne vähentää kipua. Tutkitusti. Ja synnytys voi kestää useamman vuorokauden ja se on ihan tavallista, joten siinä ajassa on paljon hetkiä joille on hyvä olla suunnitelmaa. Ammeeseenkin kysytään, haluatko.
Itse suunnittelin että en ota lääkkeitä ja puudutteita kipuun, ellei ole ihan pakko. Ja tavallaan se pakko tuli monta kertaa, mutta olin motivoitunut ja mulla oli monia eri lääkkeettömiä kivunlievitystekniikoita, esim Tens-laite. Joten aina pääsin kuitenkin kivusta yli ja nuo veivät pahimman terän pois. Epiduraalillakin on vaikutus vauvaan, mutta siitäkään ei neuvolassa tai valmennuksissa puhuta. Vauvani ovat olleet virkeitä ja heti rinnalla, joten imetys käynnistynyt tosi hyvin jo salissa.
Juu, ainakin tässä vaiheessa minullakin on olo, että haluaisin yrittää pärjätä ilman puudutuksia. Saa nyt sitten nähdä... mitenkään ehdoton en ajatellut olla missään, jos tilanne sitten vaatii jotain niin muutan suunnitelmaa.
Huomaan että täällä keskustelukin jo auttaa minua valmistautumaan, tai ainakin valmistautumaan valmistautumiseen :D
Tens-laite on hyvä vinkki. Ammettakin olen miettinyt kun tykkään kylpemisestä ja vesi rentouttaa minua tosi hyvin.
AP
Hengittäminen on tärkeää, voi lievittää kipua. Rentoutuminen myös hyödyllistä.
On tärkeää, että valmistaudut synnytykseen.
Tsemppiä⚘💚
Mulla oli samanlainen tunne ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Ihmettelin, että miksi minun pitäisi valita kivunlievityskeino. Eikö kätilö muka tiedä paremmin. Jokainen meistä on yksilö. Eli kaikki kivunlievitykset ei sovi kaikille. Siksi niistä on hyvä lukea etukäteen. Lisäksi synnytyksen kulun ymmärtäminen auttaa lievittämään synytyspelkoa. On tärkeää, että osaat liikkua ja rentoutua oikein avautumisvaiheessa. Tällöin vauva pääsee paremmin asettumaan kohti synnytyskanavaa ja synnytys etenee paremmin. Stressihormoni hidastaa synnytystä. Rentoutuminen joutuittaa.
Toisin kuin ainakin itse luulin, niin siellä synnytyssairaalassa ollaan aika pitkälti itsekseen. Joku käy välillä kurkkaamassa, mikä on vointi ja miten edistyy. Mutta avautumisvaiheessa täytyy itse pärjäillä siellä ja olla jonkinlainen käsitys, miten rentouttaa itseään. Vaikka synnytysopastusvideoissa kätilö kokeilee eri asentoja synnyttäjän kanssa, ei sille todellisuudessa ole aikaa. Myös lääkkeellisen kivunlievityksen antamisessa voi olla viiveitä. Siksi on tärkeää, että on tiedossa muitakin keinoja lievittää kipua. Etenkin kesällä synnyttävillä voi olla vaikeaa. Kätilöt irtisanoutuvat nyt joukolla, synnytykset ovat kasvussa, kesällä syntyy aina enemmän kuin muulloin, eikä silloin ole kätilöopiskelijoitakaan tukena.
Mulla synnytysvalmennus oli kahden tunnin etäluento, jossa oli noin 50 osallistujaa ja kolmasosa ajasta meni teknisiin ongelmiin. Tämä Helsingissä. Sisältö oli täysin sama paitsi suppeammin kuin kaupungin tarjoamassa nettimateriaalissa. Kysymyksiä sai kyllä esittää, mutta niihin ei kovin syvällisesti vastattu. Eli ei ollut mitenkään yksilöllistä. Toivottavasti homma hoidetaan vähän paremmin korona-ajan ulkopuolella.
Suosittelen ainakin lukemaan Terveyskylän Naistalo-osion. Siellä käydään synnytyksen vaiheet, hälyyttävät merkit, milloin lähdetään sairaalalle, lääkkeettömät ja lääkkeelliset kivunlievitykset, rentoutumiskeinot yms. Toki kaikki hyvin suppeasti. Eli jos haluat tietää lisää vaikka epiduraalista tai vesisynnytyksestä, niin googleta. Myös rentoutumistekniikka riippuu ihan susta, mikä sulle sopii. Nää perusasiat kannattaa lukea ennen kuin osallistut synnytysvalmennukseen, jotta osaat sitten esittää sun kysymykset ja on muutenkin jo jonkinlainen mielikuva omasta synnytyksestä.
Kyllä se siitä pikkuhiljaa selkenee. Loppujen lopuksi et voi etukäteen tietää, miten sun synnytys menee. Kaikelle kannattaa olla avoin. Esim. itse en lähtökohtaisesti halua selkäydimpuudutetta, koska pelkään siitä tulevan huonoa olo yms. mutta jos kivut ovat sietämättömät eikä muu auta, niin sitten otan sen.
Mulla on vielä laskettuun aikaan kolme kuukautta. Jotkin mun tiedoista voi olla virheellistä, eli suhtaudu kriittisesti. Ja varmaan vaihtelee myös paikkakunnan ja synnytyssairaalan mukaan, miten se homma etenee ja kuinka paljon henkilökunnalla on aikaa. Itse asun tosiaan Helsingissä ja koska synnytän kesällä, se voi olla hankalaa. Voi käydä niin, että sekä Naikkari että Espoo ovat täynnä. Sitten ohjataan Lohjalle tai Hyvinkäälle. Onneksi ensisynnytys kestää yleensä pitkään, eli on aikaa matkustaa synnytyssairaalalle. Toki jos jotain odottamatonta tapahtuu tai synnytys on ennenaikainen, tunnin matka voi olla liikaa.
Missä päin Suomea asut? Entä milloin on laskettu aika? Mulla ei ole lapsen hankkineita ystäviä. Tää on kaikki mullekin ihan uutta. Jos haluat, voidaan ehkä muutakin kautta vaihdella mietintöjä aiheesta.
Alue: Aihe vapaa
Hei! Kyllä suosittelen ehdottomasti että valmistaudut hyvin synnytykseen, kätilö ei välttämättä paljon ehdi olla siellä kertomassa mitä tapahtuu ennen ponnistusvaihetta. Itselleni on ollut tosi paljon hyötyä podcastien kuuntelusta. Kuuntele vaikka Onnen Kuplia podcastia, jaksoissa kätilö kertoo synnytykseen valmistautumisesta, kivunlievityksestä ja synnytyksen vaiheista.