Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synnytyksestä
06.05.2021 |
Täällä pian ensisynnyttäjä, hei.
Minua on ihmetyttänyt tapa, jolla neuvolassa keskustellaan synnytyksestä. Haluaisinkin kuulla synnyttäneiden kokemuksia. Nostin neuvolassa esiin pelon kovasta kivusta. Tähän terkka sanoi, että kiputuntemukseen voi itse asenteella vaikuttaa tosi paljon, ja että kipuhan on "pään sisällä". Kehotti miettimään jo etukäteen millä eri tavoilla voisi itse kipua lievittää.
Jäin miettimään, että onko synnytyskipu jotenkin niin erilaista, kuin jos vaikka murtaa raajansa tai on ollut leikkauksessa tai muuten vammautuu? Sanottaisiinko tällaiselle potilaalle että kipua pitää ja voi hoitaa asenteella, ja että sehän on vaan pään sisällä? Ymmärrän pointin ja tietyn totuudenkin sen takana, mutta kaksikin terkkaa on kovasti korostanut tuota omaa asennetta ja saaneet synnytyskivun kuulostamaan suorastaan helpolta jutulta. Kun taas muiden naisten tarinoista ilmenee usein ihan muuta vaikka toki on kauhean yksilöllistä... Miten se konkreettisesti tehdään, että omaa päätä säätämällä sitten lievitetään sitä kipua, jos se tuntuu ylipääsemättömältä?
Lisäksi kysyi toiveitani henkilökunnalle synnytyksen suhteen. Sanoin, että luotan kyllä henkilökunnan ammattitaitoon. Oli vaikea keksiä mitä erityisiä toiveita nyt olisi. Tähän terkka totesi, että ymmärrän varmaan, ettei henkilökunta ammattitaidostaan huolimatta kerkeä olemaan kauheasti paikalla tukenani, vaan aika paljon pitää pärjätä yksin. Korosti, että täytyy valmistautua itse huolellisesti synnytykseen koska henkilökunta ei voi olla apuna koko ajan.
Minulle jäi ensikertalaisena vähän outo ja epävarma olo. En nyt ajatellutkaan, että joku pitäisi koko ajan kädestä. Mutta mitähän tuo valmistautuminen nyt käytännössä meinaa? Täytyykö minun nyt ennen synnytystä hankkia jotain ihan tiettyä tietopohjaa että selviän? Mitä jos vaivun siihen paljon puhuttuun "synnytystilaan" enkä edes ole oikein järjissäni? Eihän siinä mikään preppaaminen sitten auta...
Juu tiedän, olisi heti pitänyt kysyä terkalta tarkennuksia mutta en jotenkin heti osannut. Kysyn kun seuraavan kerran nähdään kyllä, mutta nyt kaipailisin vähän kokemuksia ja ajatuksia muilta... Eli miten "valmistaudutaan" synnytykseen niin, että pärjäisi mahdollisimman itsenäisesti?
Kommentit (95)
Täällä onkin jo annettu ihan hurjan paljon hyviä vinkkejä ja linkkejä. Komppailen vain, että valmistautuminen todellakin kannattaa! Minulla ekassa synnytyksessä (joka oli vielä kaiken lisäksi perätilasynnytys) kätilö oli paikalla ponnistusvaihetta lukuunottamatta ehkäpä puolisen tuntia ja kuopuksen synnytyksessä puolet tuosta, jos sitäkään. Eli aika yksinäistä puuhaa on ainakin omalla kohdalla ollut. Toki jos jotakin ongelmaa olisi ollut, niin uskoisin, että sitten olisi kätilö ollut enemmän läsnä.
Minua auttoi positiivinen suhtautuminen kipuun (ymmärrän että kuulostaa pöljältä, mutta oikeasti toimii!), rentoutuminen, tens-laite ja amme+kuuma vesisuihku selälle. Molemmat synnytykset olleet ihan älyttömän hienoja kokemuksia. Ihan oikeasti.
Tsemppiä synnytykseen ja mukavia hetkiä valmistautumisen kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut ap tulevasta perheenlisäyksestä! :)
Synnytys on valtava asia, ja pystyn asettumaan asemaasi, koska itselläni oli aivan vastaava olo ennen esikoisen syntymää. Luotin sitten pelkästään siihen kuuluisaa henkilökunnan osaamiseen, enkä valmistautunut sen kummemmin, kuin käymällä synnytyssairaalan esittelyssä ja lukemalla jotain neuvolan valmennuksen esitteitä. Niistä ei avautunut minulle mitään oleellista. Muuta kuin että missä supistusten vaiheessa saa soittaa sairaalaan. Tämä valmistautumattomuus oli virhe ja jouduin pahaan paniikkiin, kun synnytys ei edennyt kuten esitteissä.
Nyt kahden lapsen jälkeen olen päässyt vähän jyvälle jutusta. Itselleni olisi ollut tärkeää kuulla nämä kaksi ohjetta jo ensimmäisellä kerralla:
1. Synnytykset voivat olla hyvin erilaisia. Hyvin hyvin hyvin erilaisia. Älä vertaa koskaan koskaan koskaan omaa synnytystäsi muiden kokemukseen. Jos täällä joku sanoo pärjänneensä ”luomuna”, tai toinen vinkkaa heti ottamaan puudutuksen, kumpikaan ei vaikuta mitenkään sinun synnytykseesi. Sinä olet päähenkilö.
2. Etukäteen voit suunnitella vain, että etenet joka hetki niin rentona, kuin siinä tilanteessa vain suinkin pystyt. Kuuntele viikkoja etukäteen rentoutusharjoituksia (näe vaivaa, että löydät itsellesi sopivan. Itseäni auttoi eräs puhelinsovellus, jossa oli joka päivälle synnytysrentoutusharjoituksia). Rentoutuminen vaikuttaa synnytykseen positiivisesti.
+ bonus 3: ota doula, koska sairaalan henkilökunta on lähinnä paikalla lääketieteelliseltä kannalta (kuten uutisissa juuri ollaan saatu lukea, kätilöt on äärimmäisen kiireisiä). Eli he eivät ehdi luultavasti antamaan paljonkaan sellaista ”äidillistä” henkistä tukea ja lohtua, jota synnyttäjä haluaisi kokea. Myöskään ei ole takeita, että isästä olisi apua, koska häntäkin luultavasti jännittää. Eli doula on siellä antamassa sinulle henkilökohtaisen turvan.
Vierailija kirjoitti:
Synnytyskivut eivät todellakaan unohdu heti, kun vauva nostetaan rinnoillesi. Kannattaa varautua jälkisupistuksiin, huolimattomasti kursittuihin repeämiin, kivuliaisiin vessakäynteihin ja ettet ehkä pysty istumaan viikkokausiin.
Kai näihin saa kipulääkettä niin halutessaan? En helvetissä ala kärsimään enempää!!
Oi apua, tänne on tullut ihan valtavasti hienoja kommentteja!!! Moni on kirjoittanut tosi paneutuen ja ajatuksella ja tästä ketjusta on ollut minulle ihan _valtavasti_ apua! Kiitos jokaikiselle kirjoittajalle! <3
Huomaan että alan päästä yli jostain... asennevammasta? tai jumituksesta? johon olin jäänyt tämän valmistautumisen suhteen... yhä enemmän alan tajuta, mitä se synnyttäjän oma osuus tässä tarkoittaa ja miksi on tärkeä valmistautua. Ehkä, siltä ainakin tuntuu...
Kylläpä kannatti avata tämä ketju tänne. Toivottavasti joku muukin synnyttäjä hyötyisi tästä ja kaikista hyvistä neuvoista joita olette antaneet!
AP, joka alkaa jo jopa vähän odottaa synnytystä :D
Minulle oli apua synnytysvalmennuksessa opetellusta hengitystekniikasta ja puolison läsnäolosta.
Tosin valmennus oli 70-luvulla ja sitä oli 7 kertaa, joten kurssi oli perustellinen ja treenejä tuli tehtyä myös kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tavata kätilö etukäteen, tutustua ja suunnitella synnytystapa valmiiksi, niin ei stressaa niin paljoa. Tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Synnytyskivut eivät todellakaan unohdu heti, kun vauva nostetaan rinnoillesi. Kannattaa varautua jälkisupistuksiin, huolimattomasti kursittuihin repeämiin, kivuliaisiin vessakäynteihin ja ettet ehkä pysty istumaan viikkokausiin.
Miksi kaikkialla hoetaan tätä.. Ehkä sattuu, ehkä et pysty, kursitaan takaraivoon asti.. Onkohan näistä olemassa jotain tilastotietoa? Aika ahdistavaa, että ensisynnyttäjälle luodaan tämmöinen mielikuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi apua, tänne on tullut ihan valtavasti hienoja kommentteja!!! Moni on kirjoittanut tosi paneutuen ja ajatuksella ja tästä ketjusta on ollut minulle ihan _valtavasti_ apua! Kiitos jokaikiselle kirjoittajalle! <3
Huomaan että alan päästä yli jostain... asennevammasta? tai jumituksesta? johon olin jäänyt tämän valmistautumisen suhteen... yhä enemmän alan tajuta, mitä se synnyttäjän oma osuus tässä tarkoittaa ja miksi on tärkeä valmistautua. Ehkä, siltä ainakin tuntuu...
Kylläpä kannatti avata tämä ketju tänne. Toivottavasti joku muukin synnyttäjä hyötyisi tästä ja kaikista hyvistä neuvoista joita olette antaneet!
AP, joka alkaa jo jopa vähän odottaa synnytystä :D
Mullekin tästä on ollut hyötyä ja mielenkiinnolla luen noita linkkejä. Aion testata tuoda podcastia jne. Ainakin tuo kätilöiden mielipiteitä selvittävä kysely oli silmiä avaava. Neuvolan tarjoama synnytysvalmennusmateriaali ei ole ollenkaan riittävä, eikä kannata luottaa liikaa vain sen varaan.
On kiva muutenkin, että täällä on näin asiallinen ja tsemppaava keskustelu oikeasti tärkeästä asiasta, jossa kirjoittajat jaksavat kerrankin paneutua tekstiinsä. Tämmösiä lisää tälle palstalle!
Vierailija kirjoitti:
Minulle oli apua synnytysvalmennuksessa opetellusta hengitystekniikasta ja puolison läsnäolosta.
Tosin valmennus oli 70-luvulla ja sitä oli 7 kertaa, joten kurssi oli perustellinen ja treenejä tuli tehtyä myös kotona.
Varmaan tosta syystä monella synnyttäjällä on olo, että neuvolan valmennus riittää. Kun ennen se oli paljon perusteellisempaa. Mullakin oli ennen raskautta vaikka mitä mielikuvia synnytysvalmennuksesta. Tosi asiassa se on ihan samaa kuin korkeakouluopinnot: ota itse selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista rentoutumisharjoituksista hoetaan paljon, mutta mitä ne käytännössä on? Siis rentoutumishengitykset yms. Olen taannoin joogassa oppinut rentouttavan syvähengityksen, mutta en usko että sitä voi soveltaa synnytykseen, koska siinä jännitetään suuta. Yritin tehdä Husin Terveyskylässä olevaa rentoutumisharjoitusta, ja siitä tulee vain ahdistunut ja liian tietoinen olo. Onko jollakulla vinkkiä sivustoon, jolla olisi erilaisia rentoutumisharjoituksia listattuna?
Toki vesi, synnytyslaulu, heijaaminen ja hyvän asennon etsiminen ovat myös rentoutumista, mutta sellainen varsinainen rentoutumisharjoitus on mulle mysteeri. Itse olen aiemmista toimenpiteistä, kuten kierukan asettamisesta, selvinnyt keskittymällä syvähengitykseen. Mutta joku kierukan asentaminen on aika pientä verrattuna synnytykseen.
Jos mietit kuinka tyhmä on keskivertoihminen ja sitten mietit, että puolet ihmisistä on vielä tyhmempiä niin voit päätellä synnytysvalmennuksen tason. Siellä ei kerrota mitään uutta lukutaitoiselle ihmiselle. Ai niin, puhuttiin siellä sellaisesta taruolennosta kuin anestesialääkäri, joka voi laittaa epiduraalipuudutteen, mutta ei sellainen ehtinyt paikalle sitten, kun tarvittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä sulle paras vinkki: hanki doula. Sen saa ilmaiseksi ensi-ja turvakotien liitosta. Paras päätös itselleni. Opasti kaikkeen ja tuli tueksi synnytykseen mieheni lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Noista rentoutumisharjoituksista hoetaan paljon, mutta mitä ne käytännössä on? Siis rentoutumishengitykset yms. Olen taannoin joogassa oppinut rentouttavan syvähengityksen, mutta en usko että sitä voi soveltaa synnytykseen, koska siinä jännitetään suuta. Yritin tehdä Husin Terveyskylässä olevaa rentoutumisharjoitusta, ja siitä tulee vain ahdistunut ja liian tietoinen olo. Onko jollakulla vinkkiä sivustoon, jolla olisi erilaisia rentoutumisharjoituksia listattuna?
Toki vesi, synnytyslaulu, heijaaminen ja hyvän asennon etsiminen ovat myös rentoutumista, mutta sellainen varsinainen rentoutumisharjoitus on mulle mysteeri. Itse olen aiemmista toimenpiteistä, kuten kierukan asettamisesta, selvinnyt keskittymällä syvähengitykseen. Mutta joku kierukan asentaminen on aika pientä verrattuna synnytykseen.
Mä keskityin yhdessä synnytyksessä pitämään mieleni kiireisenä, koska mun keho pysyi siten rentona. Kävin ponnistusvaiheeseen asti kerta toisensa jälkeen läpi lapsuuden liikuntatunnin rentoutushetkeltä mieleen jäänyttä "rentouta yksitellen varpaat, rentouta yksitellen sormet. Rentouta sääret, rentouta reidet, anna käsien rentoutua kokonaan. Anna käsien ja jalkojen olla painavia. Rentouta hartiat, rentouta vatsa.. Synnytys meni tosi nopeasti. Yhdessä synnytyksessä pidin mielen tietoisesti tyhjänä kaikista kauhuskenaarioistani joita yritti tulvia ja keskityin pitämään itseni rentona, "löysänä" ja tein mielikuvaharjoituksia siitä miten vauva laskeutuu joka supistuksella. Sekin toimi. Yhdessä toimi voimaannuttava musiikki. Eli jos jollain toimii joogan hengitysharjoitukset, miksi ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi krt synnyttäneenä neuvon:
- Vaadi ja pyydä apua, napakasti.
- Kyseenalaista, kysy. Sinä itse olet oman kehosi ja kipusi asiantuntija, eivät ne nimellisesti ”ammattilaiset”.
- Varaudu olemaan yksin tai tukihenkilön kanssa pitkiä aikoja: ensin synnytyksessä, sitten vauvan kanssa huoneessa. Ei hoitohlökunnalla tunnu olevan kiinnostusta eikä aikaa.
Itse tein sen virheen, että luotin lähes sokeasti ”ammattilaisten” arvostelukykyyn ja päätöksiin. Tyynnyttelin itseäni vaikka olin hämmentynyt ja sisällä kuohui. Ajattelin että kyllähän he ammattilaisina tietävät minua paremmin. Eivät tienneet, mutta se onkin sitten jo kokonaan toinen tragedia… :(
Itse mietin paljon samoja asioita kuin ap, varsinkin ennen ekaa synnytystä. Jälkikäteen ajateltuna itseäni olisi hyödyttänyt lukea enempi synnytyksen etenemisen vaiheista, tenttasin kätilöä sit että mitä tää tarkoittaa, miten kauan tää kestää, milloin voi ottaa minkäkin puudutteen yms. Parempi on, jos voi vaan hengitellä ja keskittyä hetkeen. Yllätyin kuinka paljon joutuu itsekseen puurtamaan, ajattelin et kätilöt tsemppaa ja auttaa enempi. Onneksi oli puoliso mukana. Hengitys, musiikki, vesi ja muut keskittymistä edistävä/ lääkkeetön kivunhallinta kannattaa perehtyä.
Olen synnyttänyt kolme kertaa, ensimmäisen 23-vuotiaana. Me naiset vaan yksinkertaisesti osataan synnyttää ihan kuin eläin emotkin. Olemme osa luontoa ja meissä on valtava voima. Ajattelen, että tärkein valmistautuminen on itseensä ja luontoon luottaminen. Näin on ollut aina ja me olemme pieni osa tätä ihmeellistä tapahtumaa. Jos synnytys olisi jotain aivan kauheeta niin kaikilla varmaan olisi vain yksi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä sulle paras vinkki: hanki doula. Sen saa ilmaiseksi ensi-ja turvakotien liitosta. Paras päätös itselleni. Opasti kaikkeen ja tuli tueksi synnytykseen mieheni lisäksi.
Eikö noi ensi- ja turvakotien liiton doulat ole päihdeongelmaisille tai muuten erityistä tukea tarvitseville perheille?
Vierailija kirjoitti:
Joku pelkäsi tuolla aiemmin että puudutteesta tulisi huono olo. Ei ole tavatonta että synnyttäjä oksentaa supistuskivusta. Siihen verrattuna se puudutus on ihan taivas.
Ei se huono olo mutta kun ei pysy tajuissaan. Ensin tulee huono olo, sitten alkaa pyöriä päässä ja kohta on taju kankaalla. Ihan sama mikä puudute. Ei ole kysymys mistään neulapelosta koska verikokeet ja kaikki muut tökkimiset menee tuosta vain vaan joku ongelma puudutteiden kanssa. En tiedä mitä vaihtoehtoja oikein on jos luomuna ei etene mihinkään kun on niin kipeä. Kauheasti ei houkuttelisi taju kankaalle ja sektioon.
Kipu menee suunilleen näin; synnytystä valmistavat tuntemukset. Supistelut aaltomaisesti (on/off) lapsi siirtyy kohdusta synnytyskanavaan. Ponnistuksen tunteet, ponnistukset, lapsen ulos plumpsahdus, ensisynnyttäjällä vähän hankalampi. Jälkituntemukset.
T. Ei kätilö
Alue: Aihe vapaa
Kommentoin lisänä muiden jo kirjoittamiin kommentteihin, että kannattaa myös ainakin ajatuksen tasolla miettiä myös vaihtoehto, jossa synnytys tapahtuukin kiireellisenä sektiona tai hätäsektiona.
Molemmat synnytykseni päätyivät kiireelliseen sektioon ja ensimmäisellä kerralla olisin ehkä selvinnyt pienemmällä paniikilla, jos olisin sektionkin miettinyt olevan realistinen vaihtoehto. Sektioon päätyy vähän sairaanhoitopiiristä riippuen noin 20% synnyttäjistä.
Tsemppiä!