Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teen kolmivuorotyötä hoitajana ja olen yh. Lastensuojeluilmoitus on tehty.
05.05.2021 |
Koulun mielestä olen jättänyt lapset (9 v. ja 11 v.) toistuvasti heitteille koska olen iltoja ja joskus öitä pois kotoa. Tämä tuli ilmi kehityskeskusteluissa. Lapsilla pitäisi olla hoitaja. Hoitajaa en kuitenkaan mistään saa. Sosiaalitoimesta sanottiin vain että minun pitää järjestää työni niin että teen päivävuoroa. Tämä taas ei ole työn luonteen vuoksi mitenkään mahdollista. Myöskin palkkaan vaikuttaa monta sataa euroa jos vaihdan jonnekin päivätyöhön. Pelkkä peruspalkka on onneton.
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja kotiin yöksi - tuttu, teini, työtön tms. itse maksat hänelle palkan. En ymmärrä mikä tässä on niin ihmeellistä.. Yhteiskunnanko pitää pitää kädestä kiinni, kun itse ei nyt vaan haluta maksaa mitään? On kyllä mennyt ihmeelliseksi tämä meno, yhteiskunnan ja sen myötä sossun pitäisi maksaa kaikki eläminen. Eläminen suhteutetaan sen mukaan kuin saa palkkaa.
No on se nyt outoa, jos työssäkäymisestä PITÄÄ MAKSAA. Eikö sillon ole ihan sama jäädä työttömäksi kotiin? Haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitajille on kyllä paljon 2-vuorotyötä tarjolla. Olethan myös kysynyt nykyiseltä työnantajalta onnistuisiko pelkkä aamu ja iltavuoron tekeminen muutaman vuoden ajan. Tai, että yövuoroja olisi mahdollisimman vähän, jolloin olisi taloudellisesti mahdollista palkata esim. joku opiskelija yöksi lasten kanssa. Hoitajista on jopa pulaa useilla paikkakunnilla, joten työnantaja ehkä ennemmin suostuisi siihen ettei tee öitä, kuin alkaisi hommata uutta työntekijää.
Itse en 11-vuotiasta jättäisi yksin yöksi, saati sitten 9-vuotiasta 11-vuotiaan kanssa. Meidän 11v ei edes uskaltaisi olla yötä yksin. Iltavuoron ajan kyllä on ollut joskus.
T: toinen hoitaja.
Mulla taas olisi mennyt täysin hermot jos mua olisi holhottu näin 11-vuotiaana. Lapsia on todella erilaisia.
Todella ikävä paikka, eihän sitä varmaan halua lapsia yksin jättää, mutta ei olla työtönkään ja elää köyhyydessä ja tukien varassa. Ehkä asia voi myös olla positiivinen, jos lasu tehty, niin viranomaisethan voivat auttaa etsimään ratkaisua tilanteeseen ilman että vaihtoehdot ovat irtisanoutumunen tai suhteessa kalliin yöhoidon järjestäminen (yöksi ei mitään tuttua opiskelijaakaan niin vain saa).
Olisiko mahdollista jos lapset menisivät kavereilleen yökylään silloin kun olet yövuorossa? Mikäli et pysty yövuoroista luopumaan. Itse en ole valvonut enää vuosiin, teen aamua ja iltaa juuri lastenhoidon takia.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Lapset voivat soittaa jos tulee hätä. Olen töissä lähellä, alle kahden kilometrin päässä päässä. Lapsilla on hätänumero tallessa, sekä naapurin rouva yläkerrassa jonka kelloa voi soittaa hädässä.
Ap
Kai sanoit, että naapurin rouva katsoo lapsien perään? Miksi tällainen edes tuli esille koulukeskusteluissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea kaikkia kommentteja. Anteeksi siitä.
En ymmärrä, mikä tässä on lasun arvoista. Tuon ikäiset pärjäävät keskenään hyvin äidin työvuorojen ajan! Olettaen, että ovat ihan tavallisia lapsia eivätkä ole jo valmiiksi koko ajan ongelmissa.
Lapsilla on kännykät ja toisensa sekä naapuri. En kyllä ollenkaan ymmärrä, mikä on ongelma.
T:kolmen äiti
Kuinka hoidit asian silloin kun lapset olivat pienempiä? Vai kuinka nuoresta ovat joutuneet olemaan iltoja ja öitä yksin? En jättäisi omiani, jotka saman ikäisiä, illaksi ja yöksi yksin kotiin. On hankalaa, uskon, mutta ei varmasti tullut yllätyksenä. Onhan tuossa ollut 11 vuotta aikaa miettiä miten järjestää asia. Olisiko lapsilla koulukavereita, joiden vanhempien kanssa voisi sopia, että lapsi menisi yövuorojen aikana kaverille yöksi? Poikani luokalla on yksi lapsi, jolla on tällainen järjestely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Jos tulee tulipalo tai ryöstäjä ovelle, niin miten lapset pärjäävät? Muu ratkaisu pitää keksiä.
No mikä se ratkaisu on?
Eikö tämä olisi pitänyt miettiä jo siinä vaiheessa, kun
A) lapsia ruvetaan tekemään, jos työ oli ensin
B) otetaan työ vastaan, jos lapset oli ensin
C) erotaan, jos kumppani on ollut yöt kotona
D) jne.Turha se on itkeä, kun pää on jo paskassa.
Asiat mietitään ETUKÄTEEN miten tehdään tai on yleensä mahdollista tehdä ja valitaan uudet toimet sen mukaan.
Ei mietitä vasta sitten, kun ollaan jo suossa. Vaan etukäteen.
No olisit voinut säkin miettiä ETUKÄTEEN näytätkö oman tyhmyytesi ja yksinkertaisuutesi julkisesti. Tosin sun onni että tänne voi kirjoittaa anonyymisti. Aiheutat ihan varmasti lähipiirillesi kiusaannuttavia hetkiä jutuillasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotat mitä lastensuojelu sanoo asiaan. Mikään laki ei taida kieltää koululaisten yksinoloa.
Ihan lastensuojelulaki kieltää alle 12- vuotiaan yksin jättämisen. Esim ei lapset saisi päivälläkään olla itekseen tämän lain mukaan.
Tämä on Suomessa oikeasti oleva laki, jota joudutaan jatkuvasti katsomaan läpisormien, kun kaupungeissakin toteutetaan maanviljelijöiden aikatauluja.
Laitapa linkki tähän lain kohtaan.
Jos yhteiskunta vaatii tällaista, niin mielestäni yhteiskunnan pitäisi myös tarjota apua sen järjestämiseen ap:n kaltaisessa tilanteessa oleville ihmisille.En laita. Säkin osaat googlata.
Tästä on ollut uutisissa joka syksy, kun koulut alkavat. ja yhteiskunta yhä pyörittelee käsiään asian edessä.
Ei oo tämmöistä Suomessa. Jenkeissä on. Suomessa ei ole USA:n laki. Eihän Suomessa edes saa jäädä yli 10-v sairaan lapsen hoidon takia töistä pois.
Ap on kolmivuorotyössä. Moni vastaa kuin hän olisi aina töissä yöt ja illat. Tuskin kuitenkaan, eiköhän niitä vapaita öitä ja iltoja ole. Jos samassa talossa on turvallinen aikuinen, niin hyvä niin. Voisitko joskus yrittää saada jonkun nuoren kaveriksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisivat lähettää sosiaalihuollosta lastenhoitajan yövuorojen aikaan
Vierailija kirjoitti:
No anna sitten heidät huostaan. Sulla on 2 vaihtoehtoa, huostaan tai työttömäksi. Kumpi parempi?
Höpsis. En jaksa edes perustella. - eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä kommentit ja Ap asenne kertovat kyllä osittain syyn Suomessa lasten ja nuorten pahoinvoinnille. Missään muussa länsimaassa ei lapsia jätetä yksin niin nuorina kuin täällä. Jopa Ruotsissa ovat vielä teini ikäisinä ip kerhoissa. Suomessa korostetaan yksin pärjäämistä, se on hienoa jo lapsena. Ei saa olla tarvitseva, heikko, haluta olla muiden seurassa.
Olin itse yksin jo esikouluikäisestä 80 luvulla. Silloin sai lähteä yksin eskariin ja tulla kotiin yksin. Pelkotiloja oli, olin todella ripustautunut äitiini ja tuli pakko oireita. Alakoulussa aloin olla myös iltapäivät yksin, samoin kesällä. Pärjään totta kai, kun kysyttiin onko se ok. En halunnut olla äidille vaivaksi. Olin yksin ja eristäydyin kavereistakin, pelkäsin olla yksin. 9 v olin yötä yksin ekaa kertaa, hain veitsen tyynyn alle. En nukkunut. Teininä olin yksin viikonloppuja. Pärjäät hienosti, minulle ssnottiin, olet vahva, sanoi äitini.
Minusta tuli ihminen joka ei koskaan näytä heikkouttaan muille. Jopa lääkärissä valehtelen enkä kerro esim.kuinka sairas olen. En pyydä koskaan apua. Parisuhteet ovat menneet pieleen kun en uskalla luottaa. En luota kuin itseeni, edelleen. Täyttä paskaa on se että lapset haluavat olla yksin. Eivät halua.
Miksi suomalaiset lapset eroavat kaikista muista maista, monissa maissa on ihan laissa säädetty ettei alle 14 v saa jättää yksin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit ja Ap asenne kertovat kyllä osittain syyn Suomessa lasten ja nuorten pahoinvoinnille. Missään muussa länsimaassa ei lapsia jätetä yksin niin nuorina kuin täällä. Jopa Ruotsissa ovat vielä teini ikäisinä ip kerhoissa. Suomessa korostetaan yksin pärjäämistä, se on hienoa jo lapsena. Ei saa olla tarvitseva, heikko, haluta olla muiden seurassa.
Olin itse yksin jo esikouluikäisestä 80 luvulla. Silloin sai lähteä yksin eskariin ja tulla kotiin yksin. Pelkotiloja oli, olin todella ripustautunut äitiini ja tuli pakko oireita. Alakoulussa aloin olla myös iltapäivät yksin, samoin kesällä. Pärjään totta kai, kun kysyttiin onko se ok. En halunnut olla äidille vaivaksi. Olin yksin ja eristäydyin kavereistakin, pelkäsin olla yksin. 9 v olin yötä yksin ekaa kertaa, hain veitsen tyynyn alle. En nukkunut. Teininä olin yksin viikonloppuja. Pärjäät hienosti, minulle ssnottiin, olet vahva, sanoi äitini.
Minusta tuli ihminen joka ei koskaan näytä heikkouttaan muille. Jopa lääkärissä valehtelen enkä kerro esim.kuinka sairas olen. En pyydä koskaan apua. Parisuhteet ovat menneet pieleen kun en uskalla luottaa. En luota kuin itseeni, edelleen. Täyttä paskaa on se että lapset haluavat olla yksin. Eivät halua.
Miksi suomalaiset lapset eroavat kaikista muista maista, monissa maissa on ihan laissa säädetty ettei alle 14 v saa jättää yksin kotiin.
Ja jatkan vielä, olisin mielummin muuttanut vaikka sijaisperheeseen vaikka muita ongelmia ei ollut. Tuo yksin jättäminen loukkasi nyt aikuisena sen ymmärtävänä niin pahasti petusturvallisuuttani etten pystynyt antamaan äidilleni anteeksi. Jotain meni rikki väliltämme. Lapsi ei sano ettei halua olla yksin sillä jo se mahdollisuus että hänet jätetään yksin loukkaa perusturvallisuutta niin ettei sitä halua vanhemmalle sanoa. Mutta ei ne jotka lapsen jättää, tätä usko. Kokemusta on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, hienoa että lasu on tehty. Toivottavasti tulee jotain toimenpiteitä jos et itse tajua mitään muuttaa! Mene vaikka päiväkotiin töihin muutamaksi vuodeksi tai ala keikkalaiseksi. Vaihtoehtoja on jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
olen hoitaja myös ja yh. teen päivätyötä. minulla ei ole tukiverkkoa.
muuhun en ota kantaa mutta tuon ikäiset lapset eivät voi olla keskenään kotona yötä.
Kyllä tuon ikäiset jo voivat olla. Oma äitinikin teki kolmivuorotyötä ja välillä oltiin yöt yksin. Tai välillä tultiin koulusta ja äiti tuli vasta illalla kotiin eli oltiin iltaan asti yksin. Ei ole jäänyt mitään traumoja, hyvä lapsuus oli.
Minulla on sisaruksia, joten ei siinä yksinäisiä oltu. Äidille pystyi soittamaan ja naapurissa asui kavereita, joiden vanhemmilta olisi varmasti saanut apua, jos olisi ollut jokin hätä. Ja jonain päivinä oli harrastuksia koulun jälkeen tai mentiin kavereille niin siinä se päivä sitten kuluikin, eikä haitannut että kotiin tullessa ei ollut ketään aikuista kotona. En tajua, miksi tuon ikäisillä pitäisi olla joku aikuinen koko ajan fyysisesti läsnä. Ap:n tapauksessakin naapurista lapset saavat apua, jos tulee hätä, näin olivat sopineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen hoitaja myös ja yh. teen päivätyötä. minulla ei ole tukiverkkoa.
muuhun en ota kantaa mutta tuon ikäiset lapset eivät voi olla keskenään kotona yötä.
Kyllä tuon ikäiset jo voivat olla. Oma äitinikin teki kolmivuorotyötä ja välillä oltiin yöt yksin. Tai välillä tultiin koulusta ja äiti tuli vasta illalla kotiin eli oltiin iltaan asti yksin. Ei ole jäänyt mitään traumoja, hyvä lapsuus oli.
Minulla on sisaruksia, joten ei siinä yksinäisiä oltu. Äidille pystyi soittamaan ja naapurissa asui kavereita, joiden vanhemmilta olisi varmasti saanut apua, jos olisi ollut jokin hätä. Ja jonain päivinä oli harrastuksia koulun jälkeen tai mentiin kavereille niin siinä se päivä sitten kuluikin, eikä haitannut että kotiin tullessa ei ollut ketään aikuista kotona. En tajua, miksi tuon ikäisillä pitäisi olla joku aikuinen koko ajan fyysisesti läsnä. Ap:n tapauksessakin naapurista lapset saavat apua, jos tulee hätä, näin olivat sopineet.
Minkä ikäisiä sisaruksia? Ap tapauksessa isompi on 11 v ja pienempi 9.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit ja Ap asenne kertovat kyllä osittain syyn Suomessa lasten ja nuorten pahoinvoinnille. Missään muussa länsimaassa ei lapsia jätetä yksin niin nuorina kuin täällä. Jopa Ruotsissa ovat vielä teini ikäisinä ip kerhoissa. Suomessa korostetaan yksin pärjäämistä, se on hienoa jo lapsena. Ei saa olla tarvitseva, heikko, haluta olla muiden seurassa.
Olin itse yksin jo esikouluikäisestä 80 luvulla. Silloin sai lähteä yksin eskariin ja tulla kotiin yksin. Pelkotiloja oli, olin todella ripustautunut äitiini ja tuli pakko oireita. Alakoulussa aloin olla myös iltapäivät yksin, samoin kesällä. Pärjään totta kai, kun kysyttiin onko se ok. En halunnut olla äidille vaivaksi. Olin yksin ja eristäydyin kavereistakin, pelkäsin olla yksin. 9 v olin yötä yksin ekaa kertaa, hain veitsen tyynyn alle. En nukkunut. Teininä olin yksin viikonloppuja. Pärjäät hienosti, minulle ssnottiin, olet vahva, sanoi äitini.
Minusta tuli ihminen joka ei koskaan näytä heikkouttaan muille. Jopa lääkärissä valehtelen enkä kerro esim.kuinka sairas olen. En pyydä koskaan apua. Parisuhteet ovat menneet pieleen kun en uskalla luottaa. En luota kuin itseeni, edelleen. Täyttä paskaa on se että lapset haluavat olla yksin. Eivät halua.
Miksi suomalaiset lapset eroavat kaikista muista maista, monissa maissa on ihan laissa säädetty ettei alle 14 v saa jättää yksin kotiin.
Ja jatkan vielä, olisin mielummin muuttanut vaikka sijaisperheeseen vaikka muita ongelmia ei ollut. Tuo yksin jättäminen loukkasi nyt aikuisena sen ymmärtävänä niin pahasti petusturvallisuuttani etten pystynyt antamaan äidilleni anteeksi. Jotain meni rikki väliltämme. Lapsi ei sano ettei halua olla yksin sillä jo se mahdollisuus että hänet jätetään yksin loukkaa perusturvallisuutta niin ettei sitä halua vanhemmalle sanoa. Mutta ei ne jotka lapsen jättää, tätä usko. Kokemusta on..
Ap:n lapset eivät ole esikouluikäisiä. Aivan totta, että 6 vuotias on liian pieni ollakseen pitkiä aikoja yksin. Mutta kyllä jo 10 vuotias pärjää varsinkin jos on sisaruksia, eikä tarvitse olla totaalisen yksin kuten sinun tapauksessa. Traumasi johtuvat liian nuorena yksin jäämisestä, olit liian nuori kun yksin jättäminen alkoi, etkä sen takia ikinä oppinut olemaan yksin vaan kärsit hylätyksi tulemisen tunteesta ja pelkotiloista.
Ap:n lapset ovat vanhempia ja heitä on kaksi. Sitä ap ei kerro minkä ikäisenä yksin jättäminen on alkanut, mutta jos pienempinä (alle 8 vuotiaana) eivät ole joutuneet olemaan liikaa yksin niin ap on hoitanut tilanteen ihan hyvin.
Mitä kettua? Itse olen ollut yksin koulun jälkeen iltaisin, tosin en öitä, 7-vuotiaasta lähtien. Enkä edes tiennyt milloin vanhemmat olivat tulossa kotiin, kun ne eivät koskaan kertoneet milloin niillä oli mikäkin työvuoro.
Kuinka 9 -vuotias ei muka voisi olla yksin kotona työvuoron ajan? Etenkin 11 -vuotiaan sisaruksen kanssa? Riittää kun sen ikäiset osaavat poistua asunnosta, jos syttyy tulipalo, ja pyytää naapuria soittamaan palokunnan. Sen ikäiset jo ymmärtävät olla avaamatta ovea tuntemattomille, jos niin neuvotaan.
Onko lapset nykyään oikeasti noin avuttomia, vai kuvittelevatko opettajat vain niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen hoitaja myös ja yh. teen päivätyötä. minulla ei ole tukiverkkoa.
muuhun en ota kantaa mutta tuon ikäiset lapset eivät voi olla keskenään kotona yötä.
Kyllä tuon ikäiset jo voivat olla. Oma äitinikin teki kolmivuorotyötä ja välillä oltiin yöt yksin. Tai välillä tultiin koulusta ja äiti tuli vasta illalla kotiin eli oltiin iltaan asti yksin. Ei ole jäänyt mitään traumoja, hyvä lapsuus oli.
Minulla on sisaruksia, joten ei siinä yksinäisiä oltu. Äidille pystyi soittamaan ja naapurissa asui kavereita, joiden vanhemmilta olisi varmasti saanut apua, jos olisi ollut jokin hätä. Ja jonain päivinä oli harrastuksia koulun jälkeen tai mentiin kavereille niin siinä se päivä sitten kuluikin, eikä haitannut että kotiin tullessa ei ollut ketään aikuista kotona. En tajua, miksi tuon ikäisillä pitäisi olla joku aikuinen koko ajan fyysisesti läsnä. Ap:n tapauksessakin naapurista lapset saavat apua, jos tulee hätä, näin olivat sopineet.
Minkä ikäisiä sisaruksia? Ap tapauksessa isompi on 11 v ja pienempi 9.
Tokaluokkalaisena aloin menemään koulumatkat yksin ja äiti ei enää välttämättä ollut kotona kun tulin kotiin, koska äiti aloitti työssäkäynnin. Vanhemmat sisarukseni olivat 12v ja 11v. Olen läheisissä väleissä heidän kanssaan edelleen, eivätkä ikinä ole puhuneet, että olisivat kokeneet tuon pelottavana. Ja tasapainoisia hyvin menestyneitä ihmisiä heistä on tullut.
Minä olin joku 7-8v kun äiti aloitti työssäkäynnin, enkä minäkään kokenut äidin kolmivuorotyötä mitenkään pahana. Minähän olin monesti ensimmäisenä kotona, koska tokaluokkalaisilla on lyhyemmät koulupäivät kuin vanhemmilla lapsilla. Ja yksin kotiin tuleminen oli minulle ihan ok. Söin välipalaa, ehkä tein vähän läksyjä ja sitten monesti lähdin ulos leikkimään kavereiden kanssa tai oli joku harrastus johon piti lähteä (menin pyörällä tai bussilla riippuen vuodenajasta). Joskus olin unohtanut kotiavaimen, mutta silloin menin kaverille odottamaan, että toinen sisaruksista pääsisi koulusta, jotta pääsisin kotiin sisälle.
Yöt ilman äitiä sujuivat hyvin, äiti lähti illalla töihin ja me lapset teimme iltahommat ja pantiin nukkumaan ja herättiin aamulla kouluun. Ei mitään pelkotiloja jäänyt.
Yhdellä kesäleirillä lapsena ihmettelin, kun samanikäinen huonekaverini itki yöt ikäväänsä. Ja tämä tyttö lähtikin sitten kesken kesäleirin takaisin kotiin, kun ei pystynyt olemaan öitä ilman vanhempiaan. Eli varmasti joillekin lapsille ei tuollainen osa öistä yksin järjestelmä sovi edes 11 vuotiaana, mutta kyllä monet lapset pystyvät olemaan yön yksin tai sisaruksien kanssa ilman mitään ongelmaa.
Alue: Aihe vapaa
Jos lapseen ei voi luottaa ettei se leiki tulitikkuleikkejä tai käytä vanhemman valmiiksi laittamien ruokien lämmitykseen sovitusti mikroa vaan alkaa leikkimään uunilla niin eihän sitä voi jättää edes tunniksi tai kahdeksi yksin ennen kuin normaalista päivätyöstä tulee vanhempi kotiin. Normaalisti kehittyneen lapsen voi luottaa jättävän nuo tekemättä.