Lue keskustelun säännöt.
Mies ei arvosta panostani kotiäitinä
05.05.2021 |
Tiedän että tämä aihe on vanha kuin taivas. Nyt vasta kun itse olen esikoiseni saanut, huomaan, miten vähissä on kotiäidin arvostus. Lapsen ja kodin hoito on todella raskasta puuhaa eikä siitä saa palkkaa tai vapaapäiviä saati lomaa. Tuntuu että mies käy kotona vain sotkemassa. Jättää lapsen vaatteet lattialle ja soseet lautaselle kuivumaan. Hänelle on aivan itsestään selvää että minä korjaan kaiken. Vtuttaa että hän voi aamulla kävellä pois kaaoksesta ja laittaa oven kiinni. Lapsi on vielä sen verran pieni ettei päiväkoti tule kysymykseen, enkä itsekään varsinaisesti kaipaa vielä takaisin työelämään. Kaipaisin vain arvostusta. Että olen ihminen, enkä joku orja-robotti jolle vaan voi heittää noukittavaksi ja pestäväksi omat sotkut.
Plaah.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas höpö höpöä. Jokainen hankkii arvostuksensa itse.
Älähän höpötä. Erittäin asiallinen ja tärkeä puheenaihe. Veikkaan sinun olevan joko a) asennevammainen b) mies tai c) 25v. sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen silmät avautunut edes 5 kk hoitovapaan ajalla. Hän oli 6kk-9kk hoitorahalla, kun minä tein opintojani. Hän mm. Pelasi tietokone pelejä vauva sylissä ja antoi pilttiä. Ei ikinä siivonnut kotona. Minä sitten koulupäivän jälkeen siivosin ja tein ruokaa. Noh eipä siinä mitään. Mutta näin. Ja epäilen myös että lapsen myöhemmällä iällä puhjenneet oireilut johtui minun opiskeluihin ryntäämisestä ja miehen NS. Vauvanhoitotaidoista. Älkää naiset vaan siihen suostuko. Pilaatte lapsenne lopullisesti.
No höpö höpö. Tässä joko trolli tai marttyyri. Meillä molemmat lapset olivat miehen hoidossa osan vanhempaisvapaata. Mies hoiti lapsia ja kotia tavallaan, se minun piti hyväksyä. Oli joskus joku nuttu nurinpäin, värisävyt valituissa vaatteissa omintakeiset ja kotona siivous toissijaista mutta lapsille ja miehelle kehittyi hyvä, lämmin suhde. Tuo suhde tutkimusten mukaan kantaa: vauva-aikaan lapsia hoitaneet miehet kehittävät syvemmän suhteen lapsiinsa ja tulevat lapsilleen tärkeämmiksi kuin lapsenhoidon vaimoilleen jättäneet isät. Tuo roolien jakaminen vaatii molemmilta kompromisseja, mikä vain hyödyksi parisuhteen kannalta: nainen EI määrää lastenkasvatusta, EI määrää siisteyden tasoa EIKÄ rutiineja, nuo muodostetaan kompromisseina. Minkä vuoksi miehestä EI tule statisti omassa kodissaan, niinkuin näyttää monissa perheissä tulleen. Nämä lapsimiehet ovat naisten omia luomuksia: kun on vain se yksi oikea tapa tehdä asiat ja tuo tapa naisen, miksi edes yrittää mitään kotona?
Osa miehistä tuntuu kuvittelevan, että se riittää, että kotona on joku aikuinen lapsen kanssa. Lapsen kasvattaminen on vaativaa hommaa ja jos mies jättää sen tekemättä, kuten tuossa naisen kommentissa, niin tietenkin miehelle pitää siitä sanoa. Lasten suhteen monessa asiassa on vain yksi ainoa tapa, esimerkiksi vitamiinit ja lääkkeet pitää muistaa antaa, lapsen ruokailun pitää olla säännöllistä ja terveellistä, lapsen hygieniasta täytyy pitää huolta ja lapsen levon tarpeesta pitää huolehtia. Vauva sylissä tuntien pelaaminen on lapselle vahingollista.
Mietipä itse tuntemiasi perheitä, kasvattavatko kaikki perheet lapsensa sillä ainoalla oikealla tavalla? Eikö niitä tapoja ole aika monia - erityisesti jos laajennat horisonttiasi ohi omasta kuplasta eri yhteiskuntaluokkiin, eri alueisiin, eri maihin? Turvallinen syli on tärkeä, ja huolenpito perusasioista. Lääkkeet ovat perusasioita, mutta monet sinun ainoan oikean tavat eivät ole perusjuttuja, ovat sinun omia fiksaatioita. Jos äidillä noita ainoan oikean tavan fiksaatioita kovin paljon tuo saattaa itse asiassa olla vahingollista lapselle: neuroottisesti asioista kiinni pitävä äiti ei taida olla kovin mukavaa seuraa eikä kannustava tuki lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen silmät avautunut edes 5 kk hoitovapaan ajalla. Hän oli 6kk-9kk hoitorahalla, kun minä tein opintojani. Hän mm. Pelasi tietokone pelejä vauva sylissä ja antoi pilttiä. Ei ikinä siivonnut kotona. Minä sitten koulupäivän jälkeen siivosin ja tein ruokaa. Noh eipä siinä mitään. Mutta näin. Ja epäilen myös että lapsen myöhemmällä iällä puhjenneet oireilut johtui minun opiskeluihin ryntäämisestä ja miehen NS. Vauvanhoitotaidoista. Älkää naiset vaan siihen suostuko. Pilaatte lapsenne lopullisesti.
No höpö höpö. Tässä joko trolli tai marttyyri. Meillä molemmat lapset olivat miehen hoidossa osan vanhempaisvapaata. Mies hoiti lapsia ja kotia tavallaan, se minun piti hyväksyä. Oli joskus joku nuttu nurinpäin, värisävyt valituissa vaatteissa omintakeiset ja kotona siivous toissijaista mutta lapsille ja miehelle kehittyi hyvä, lämmin suhde. Tuo suhde tutkimusten mukaan kantaa: vauva-aikaan lapsia hoitaneet miehet kehittävät syvemmän suhteen lapsiinsa ja tulevat lapsilleen tärkeämmiksi kuin lapsenhoidon vaimoilleen jättäneet isät. Tuo roolien jakaminen vaatii molemmilta kompromisseja, mikä vain hyödyksi parisuhteen kannalta: nainen EI määrää lastenkasvatusta, EI määrää siisteyden tasoa EIKÄ rutiineja, nuo muodostetaan kompromisseina. Minkä vuoksi miehestä EI tule statisti omassa kodissaan, niinkuin näyttää monissa perheissä tulleen. Nämä lapsimiehet ovat naisten omia luomuksia: kun on vain se yksi oikea tapa tehdä asiat ja tuo tapa naisen, miksi edes yrittää mitään kotona?
Osa miehistä tuntuu kuvittelevan, että se riittää, että kotona on joku aikuinen lapsen kanssa. Lapsen kasvattaminen on vaativaa hommaa ja jos mies jättää sen tekemättä, kuten tuossa naisen kommentissa, niin tietenkin miehelle pitää siitä sanoa. Lasten suhteen monessa asiassa on vain yksi ainoa tapa, esimerkiksi vitamiinit ja lääkkeet pitää muistaa antaa, lapsen ruokailun pitää olla säännöllistä ja terveellistä, lapsen hygieniasta täytyy pitää huolta ja lapsen levon tarpeesta pitää huolehtia. Vauva sylissä tuntien pelaaminen on lapselle vahingollista.
Mietipä itse tuntemiasi perheitä, kasvattavatko kaikki perheet lapsensa sillä ainoalla oikealla tavalla? Eikö niitä tapoja ole aika monia - erityisesti jos laajennat horisonttiasi ohi omasta kuplasta eri yhteiskuntaluokkiin, eri alueisiin, eri maihin? Turvallinen syli on tärkeä, ja huolenpito perusasioista. Lääkkeet ovat perusasioita, mutta monet sinun ainoan oikean tavat eivät ole perusjuttuja, ovat sinun omia fiksaatioita. Jos äidillä noita ainoan oikean tavan fiksaatioita kovin paljon tuo saattaa itse asiassa olla vahingollista lapselle: neuroottisesti asioista kiinni pitävä äiti ei taida olla kovin mukavaa seuraa eikä kannustava tuki lapselle.
Eri maihin? Älä nyt höpötä. Jos nainen tietää, että lapsi vaatii tarkan rytmin, niin äidin ohjeita kannattaa uskoa. Jos mies päivällä ei pidä lapsen rytmistä kiinni vaan lapsi saa unta ja ruokaa miten sattuu, niin naisella on illalla kiukkuinen lapsi, joka käy kierroksilla ja jota ei saa nukkumaan. Jostain syystä miehet eivät osaa nähdä mitä seurauksia siitä tulee, jos he hoitavat oman osuutensa puolivillaisesti. Se lapsen äiti joutuu sitten kärsimään seuraukset ja korjaamaan vahingot.
Kumpaa itse teit pienen lapsesi kanssa: luitko hänelle kirjoja vai saiko lapsi istua vieressä katsomassa sinun pelaamista? Veitkö lapsesi ulos vai saiko lapsi istua vieressä katsomassa sinun pelaamista? Teitkö lapselle terveellistä ja hyvää ruokaa uusia makuja totutellen vai lämmititkö samaa purkkiruokaa päivästä toiseen? Kumpi noista tavoista vaatii vanhemmalta enemmän ja kummalla tavalla vanhempi pääsee helpommalla? Kumpi on lapsen kehityksen kannalta parempi?
Näytä hänelle Nina Mikkosen paasauksia menneiltä vuosilta. Kyllä siinä on pakko alkaa arvostaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä alettiin arvostaa kotiäidin työtä, kun keksin itselleni menoa muutamaksi päiväksi kuussa. Kävin eri kaupungissa kurssittamassa itseäni.
Oli vähän eri ääni kellossa, kun tulin takaisin ja mies oli valvoneena puurot rinnuksilla ja juurikin se kuuluisa käytetty vaippa keskellä olohuoneen lattiaa. Kuuluisa siis siksi, että mies itse oli happamana töistä tullessa ihmetellyt miten multa VOI jäädä joku likavaippa lattialle, vaikka mulla ei ole MITÄÄN muuta hommaa kuin hoitaa kotia.
Suosittelen jättämään miehen pariksi päiväksi keskenään vauvan kanssa.
No kyllä ihan normaalia ihmistä ällöttää, jos olohuoneen lattialla on kasa paskaa, vaikkakin vaipassa. Ei kertakaikkiaan VOI olla niiiiiiiin kiire varsinkaan jonkun yhden vauvan kanssa, että koko päivänä ei onnistu saamaan vaippaa roskikseen.
Muuten just hyvä, että toimit noin. Esimerkki vaan ihan älyttömän tyhmä.
No sen teki niin älyttömän tyhmäksi sun oma oletuksesi, että lattialla oli kasa paskaa. Lattialla oli käytetty vaippa. Ei paskavaippa. Eikä missään sanottu, että oli ollut koko päivän. Sattui olemaan klo 17, kun mies tuli töitä. Laps osasi itse repiä vaippojaan pois ja joskus varmaan jäi itseltäkin vaippa johonkin kun huomio kiinnittyi johonkin muuhun (kaatunut maito, riehuvat koirat, ylikiehuva puuro, soiva kännykkä, itsensä satuttanut lapsi tai mikä vaan). Ei ollut katastrofi, enkä ala yhtä vaippaa sellaisena pitämään. Just tollasen tuomitsevan syyllistysasenteen takia tunnolliset äidit on tänä päivänä ihan lopussa. Kun kokoajan kuoleman väsyneenä pitäisi panikoida lapsen ja oman hyvinvoinnin lisäksi jonkun yhden vaipan sijaintia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kaipaa arvostusta vaan sen että mies siivoaa omat sotkunsa ja on aikuinen
Miten tuollaisen miesvauvan kanssa päätit perheen perustaa?
Siinähän se juju onkin etten olisi ikinä uskonut mieheni toimivan näin. Ennen lasta hän kyllä osasi siivota omat jälkensä. Ja olemme olleet yhdessä 5 vuotta ennen avioliittoa ja lasta. Joten en tiennyt että hänestä tulisi ”miesvauva”.
Ap
Ettäkö fiksu ja huomaavainen mies yhtäkkiä muuttui itsekkääksi idiootiksi?
Mietipä tarkemmin. Taisi miesvalinnassa painaa vähän väärät seikat. Se, mikä oli ihanan itsevarmaa ja assertiivista, tuntuukin nyt aivan muulta.
Jos fiksuus ja huomaavaisuus olisi yhtään minkään arvoinen ominaisuus miehessä, niin minä suorastaan kierisin piparissa. :D
Miten minusta tuntuu sinunkin olevan niitä jotka lupaa naiselleen kuun taivaalta turvatakseen säännöllisen pesän saannin sekä kotihengettären? Noin vuoden päästä olet täällä kavereidesi seurassa valittamassa kuppaajasta.
Tehkää koko naiskunnalle palvelus ja jääkää sinkuksi. Nykyään kaiken voi ulkoistaa, ette tarvi vaimoa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se kotiäitinä olo ole muuta kuin tavallista arjen pyöritystä. Odotapa kun käyt töissä ja sen lisäksi hoidat kodin ja lapsen.
Jälkiviisaus on helppoa, mutta huomaat kyllä itsekin valittaneesi turhasta.
Mielipiteitä on joka lähtöön. Itse koin elämäni paljon helpommaksi työssäkäyvänä yh-äitinä, kuin avioliiton aikoihin kotiäitinä. Lapsen isä joutuikin yhtäkkiä ottamaan täyden vastuun omasta lapsestaan tätä tavatessaan, silloin minä sain levätä. Kotiäitinä olin kotiäiti 24/7. Pyysin mieheltä, että saisin lauantaiaamuisin nukkua myöhään ja juoda aamukahvin rauhassa. Yksi rennompi aamu per viikko. Ei käynyt. Mies itki ja raivosi että lapsi haluaa äitinsä luo (lapsella ei ollut hätää, kunhan halusi JONKUN leikkikaverin, ja isänsä ei häneen keskittynyt, niin lapsi tuli sitten minun luokseni).
Kotiäitiys on aivan hirveää, kamalinta mitä nainen voi elämällään tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen silmät avautunut edes 5 kk hoitovapaan ajalla. Hän oli 6kk-9kk hoitorahalla, kun minä tein opintojani. Hän mm. Pelasi tietokone pelejä vauva sylissä ja antoi pilttiä. Ei ikinä siivonnut kotona. Minä sitten koulupäivän jälkeen siivosin ja tein ruokaa. Noh eipä siinä mitään. Mutta näin. Ja epäilen myös että lapsen myöhemmällä iällä puhjenneet oireilut johtui minun opiskeluihin ryntäämisestä ja miehen NS. Vauvanhoitotaidoista. Älkää naiset vaan siihen suostuko. Pilaatte lapsenne lopullisesti.
Nyt on jo aika paksua.
Ei munkaan mies mikään ihmeempi lepertelijä ole ollut, varmasti on paljon notkunut tietokoneella vauva sylissä/sitterissä, kun mä olen ollut töissä, mutta ihan ovat tavallisia lapsia, nyt jo osa aikuisia.
Aika iso osa maailman lapsista roikkuu vanhemman selässä kantoliinassa nuo ajat. Ei varmasti kovin paljoa virikkeellisempää toimintaa, vaan silti tulee ihan tavallisia ihmisiä heistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se kotiäitinä olo ole muuta kuin tavallista arjen pyöritystä. Odotapa kun käyt töissä ja sen lisäksi hoidat kodin ja lapsen.
Jälkiviisaus on helppoa, mutta huomaat kyllä itsekin valittaneesi turhasta.
Mielipiteitä on joka lähtöön. Itse koin elämäni paljon helpommaksi työssäkäyvänä yh-äitinä, kuin avioliiton aikoihin kotiäitinä. Lapsen isä joutuikin yhtäkkiä ottamaan täyden vastuun omasta lapsestaan tätä tavatessaan, silloin minä sain levätä. Kotiäitinä olin kotiäiti 24/7. Pyysin mieheltä, että saisin lauantaiaamuisin nukkua myöhään ja juoda aamukahvin rauhassa. Yksi rennompi aamu per viikko. Ei käynyt. Mies itki ja raivosi että lapsi haluaa äitinsä luo (lapsella ei ollut hätää, kunhan halusi JONKUN leikkikaverin, ja isänsä ei häneen keskittynyt, niin lapsi tuli sitten minun luokseni).
Kotiäitiys on aivan hirveää, kamalinta mitä nainen voi elämällään tehdä.
Tämä. Ja mitään ei saa vaatia tai pyytää koska et tienaa rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se kotiäitinä olo ole muuta kuin tavallista arjen pyöritystä. Odotapa kun käyt töissä ja sen lisäksi hoidat kodin ja lapsen.
Jälkiviisaus on helppoa, mutta huomaat kyllä itsekin valittaneesi turhasta.
Mielipiteitä on joka lähtöön. Itse koin elämäni paljon helpommaksi työssäkäyvänä yh-äitinä, kuin avioliiton aikoihin kotiäitinä. Lapsen isä joutuikin yhtäkkiä ottamaan täyden vastuun omasta lapsestaan tätä tavatessaan, silloin minä sain levätä. Kotiäitinä olin kotiäiti 24/7. Pyysin mieheltä, että saisin lauantaiaamuisin nukkua myöhään ja juoda aamukahvin rauhassa. Yksi rennompi aamu per viikko. Ei käynyt. Mies itki ja raivosi että lapsi haluaa äitinsä luo (lapsella ei ollut hätää, kunhan halusi JONKUN leikkikaverin, ja isänsä ei häneen keskittynyt, niin lapsi tuli sitten minun luokseni).
Kotiäitiys on aivan hirveää, kamalinta mitä nainen voi elämällään tehdä.
Tämä. Ja mitään ei saa vaatia tai pyytää koska et tienaa rahaa.
Ja kumminkin halutaan järjestään niitä naisia mitkä vaativat. Just ne naiselliset, hoikat hulmuharjat joidenka täytyisi elää miehelleen ;)
Mikäli miehesi ei ryhdistäydy, niin älä anna sille,
vaan laita ns. pilsuhana kiinni.
Toimii meidän taloudessa hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sonja kirjoitti:
Mikäli miehesi ei ryhdistäydy, niin älä anna sille,
vaan laita ns. pilsuhana kiinni.
Toimii meidän taloudessa hyvin.
Eipäs vaan pistää jäähylle kaiken extran. Tekee vain oman osuutensa, ei anna tai laittaudu. Kainalot saa haista samoin tukka pöhöttyä 🙃
Tuttua. Itselläni tosin useampi lapsi. Hoidan koliikkivauvaa, jotta mies voi käydä töissä. Luultavasti miehesi äiti on ollut samanlainen, siivonnut muiden jäljet ja mies tottunut tähän.
On päiviä jolloin en ehdi syödä nukkumisesta puhumattakaan. Mies kyllä osallistuu lastenhoitoon, mutta kodinhoito, ruoanlaitto ja esim. vaatteiden hankinta ja kaikki muu on täysin minun vastuullani. En ole vuosiin saanut ainuttakaan vapaapäivää ilman tappeluita, mies sentään saa kulkea kuten huvittaa. Ja ne "vapaapäivätkin" ovat sellaisia, että menen hankkimaan jotakin tarpeellista lapsille kaupasta, ja ehkä jonkun suihkusaippuan ehdin itselleni ostamaan, kun puhelin alkaa jo soimaan, "missä oot, millon tuut, mun pitäs päästä lähtemään sinne ja tänne". Itsepähän olen tähän jäänyt kun en oikein muutakaan voi, mutta autakkoot luoja miestä sitten kun lapset ovat sen ikäisiä että pärjäävät omillaan. Voi olla melkoiset patoumat ja vapaudenhalut ihmisellä, joka on ollut vuosia se kotiorja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä alettiin arvostaa kotiäidin työtä, kun keksin itselleni menoa muutamaksi päiväksi kuussa. Kävin eri kaupungissa kurssittamassa itseäni.
Oli vähän eri ääni kellossa, kun tulin takaisin ja mies oli valvoneena puurot rinnuksilla ja juurikin se kuuluisa käytetty vaippa keskellä olohuoneen lattiaa. Kuuluisa siis siksi, että mies itse oli happamana töistä tullessa ihmetellyt miten multa VOI jäädä joku likavaippa lattialle, vaikka mulla ei ole MITÄÄN muuta hommaa kuin hoitaa kotia.
Suosittelen jättämään miehen pariksi päiväksi keskenään vauvan kanssa.
No kyllä ihan normaalia ihmistä ällöttää, jos olohuoneen lattialla on kasa paskaa, vaikkakin vaipassa. Ei kertakaikkiaan VOI olla niiiiiiiin kiire varsinkaan jonkun yhden vauvan kanssa, että koko päivänä ei onnistu saamaan vaippaa roskikseen.
Muuten just hyvä, että toimit noin. Esimerkki vaan ihan älyttömän tyhmä.
No sen teki niin älyttömän tyhmäksi sun oma oletuksesi, että lattialla oli kasa paskaa. Lattialla oli käytetty vaippa. Ei paskavaippa. Eikä missään sanottu, että oli ollut koko päivän. Sattui olemaan klo 17, kun mies tuli töitä. Laps osasi itse repiä vaippojaan pois ja joskus varmaan jäi itseltäkin vaippa johonkin kun huomio kiinnittyi johonkin muuhun (kaatunut maito, riehuvat koirat, ylikiehuva puuro, soiva kännykkä, itsensä satuttanut lapsi tai mikä vaan). Ei ollut katastrofi, enkä ala yhtä vaippaa sellaisena pitämään. Just tollasen tuomitsevan syyllistysasenteen takia tunnolliset äidit on tänä päivänä ihan lopussa. Kun kokoajan kuoleman väsyneenä pitäisi panikoida lapsen ja oman hyvinvoinnin lisäksi jonkun yhden vaipan sijaintia.
*
Kuten sanoin, muuten ihan ok viesti, mutta esimerkki ihan hemmetin tyhmä.
Jos lattialla on käytetty vaippa, siitä saa todellakin mainita.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Itselläni tosin useampi lapsi. Hoidan koliikkivauvaa, jotta mies voi käydä töissä. Luultavasti miehesi äiti on ollut samanlainen, siivonnut muiden jäljet ja mies tottunut tähän.
On päiviä jolloin en ehdi syödä nukkumisesta puhumattakaan. Mies kyllä osallistuu lastenhoitoon, mutta kodinhoito, ruoanlaitto ja esim. vaatteiden hankinta ja kaikki muu on täysin minun vastuullani. En ole vuosiin saanut ainuttakaan vapaapäivää ilman tappeluita, mies sentään saa kulkea kuten huvittaa. Ja ne "vapaapäivätkin" ovat sellaisia, että menen hankkimaan jotakin tarpeellista lapsille kaupasta, ja ehkä jonkun suihkusaippuan ehdin itselleni ostamaan, kun puhelin alkaa jo soimaan, "missä oot, millon tuut, mun pitäs päästä lähtemään sinne ja tänne". Itsepähän olen tähän jäänyt kun en oikein muutakaan voi, mutta autakkoot luoja miestä sitten kun lapset ovat sen ikäisiä että pärjäävät omillaan. Voi olla melkoiset patoumat ja vapaudenhalut ihmisellä, joka on ollut vuosia se kotiorja.
Siinä kohtaa mies voi myös todeta, että sä olet ihan hanurista, ja erota. Sitten olet ollut ihan turhaan kotiorja, eikä ketään kiinnosta.
Kannattaa oikeasti vähän paremmin valita mihin suostuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen silmät avautunut edes 5 kk hoitovapaan ajalla. Hän oli 6kk-9kk hoitorahalla, kun minä tein opintojani. Hän mm. Pelasi tietokone pelejä vauva sylissä ja antoi pilttiä. Ei ikinä siivonnut kotona. Minä sitten koulupäivän jälkeen siivosin ja tein ruokaa. Noh eipä siinä mitään. Mutta näin. Ja epäilen myös että lapsen myöhemmällä iällä puhjenneet oireilut johtui minun opiskeluihin ryntäämisestä ja miehen NS. Vauvanhoitotaidoista. Älkää naiset vaan siihen suostuko. Pilaatte lapsenne lopullisesti.
No höpö höpö. Tässä joko trolli tai marttyyri. Meillä molemmat lapset olivat miehen hoidossa osan vanhempaisvapaata. Mies hoiti lapsia ja kotia tavallaan, se minun piti hyväksyä. Oli joskus joku nuttu nurinpäin, värisävyt valituissa vaatteissa omintakeiset ja kotona siivous toissijaista mutta lapsille ja miehelle kehittyi hyvä, lämmin suhde. Tuo suhde tutkimusten mukaan kantaa: vauva-aikaan lapsia hoitaneet miehet kehittävät syvemmän suhteen lapsiinsa ja tulevat lapsilleen tärkeämmiksi kuin lapsenhoidon vaimoilleen jättäneet isät. Tuo roolien jakaminen vaatii molemmilta kompromisseja, mikä vain hyödyksi parisuhteen kannalta: nainen EI määrää lastenkasvatusta, EI määrää siisteyden tasoa EIKÄ rutiineja, nuo muodostetaan kompromisseina. Minkä vuoksi miehestä EI tule statisti omassa kodissaan, niinkuin näyttää monissa perheissä tulleen. Nämä lapsimiehet ovat naisten omia luomuksia: kun on vain se yksi oikea tapa tehdä asiat ja tuo tapa naisen, miksi edes yrittää mitään kotona?
Osa miehistä tuntuu kuvittelevan, että se riittää, että kotona on joku aikuinen lapsen kanssa. Lapsen kasvattaminen on vaativaa hommaa ja jos mies jättää sen tekemättä, kuten tuossa naisen kommentissa, niin tietenkin miehelle pitää siitä sanoa. Lasten suhteen monessa asiassa on vain yksi ainoa tapa, esimerkiksi vitamiinit ja lääkkeet pitää muistaa antaa, lapsen ruokailun pitää olla säännöllistä ja terveellistä, lapsen hygieniasta täytyy pitää huolta ja lapsen levon tarpeesta pitää huolehtia. Vauva sylissä tuntien pelaaminen on lapselle vahingollista.
Mietipä itse tuntemiasi perheitä, kasvattavatko kaikki perheet lapsensa sillä ainoalla oikealla tavalla? Eikö niitä tapoja ole aika monia - erityisesti jos laajennat horisonttiasi ohi omasta kuplasta eri yhteiskuntaluokkiin, eri alueisiin, eri maihin? Turvallinen syli on tärkeä, ja huolenpito perusasioista. Lääkkeet ovat perusasioita, mutta monet sinun ainoan oikean tavat eivät ole perusjuttuja, ovat sinun omia fiksaatioita. Jos äidillä noita ainoan oikean tavan fiksaatioita kovin paljon tuo saattaa itse asiassa olla vahingollista lapselle: neuroottisesti asioista kiinni pitävä äiti ei taida olla kovin mukavaa seuraa eikä kannustava tuki lapselle.
Eri maihin? Älä nyt höpötä. Jos nainen tietää, että lapsi vaatii tarkan rytmin, niin äidin ohjeita kannattaa uskoa. Jos mies päivällä ei pidä lapsen rytmistä kiinni vaan lapsi saa unta ja ruokaa miten sattuu, niin naisella on illalla kiukkuinen lapsi, joka käy kierroksilla ja jota ei saa nukkumaan. Jostain syystä miehet eivät osaa nähdä mitä seurauksia siitä tulee, jos he hoitavat oman osuutensa puolivillaisesti. Se lapsen äiti joutuu sitten kärsimään seuraukset ja korjaamaan vahingot.
Kumpaa itse teit pienen lapsesi kanssa: luitko hänelle kirjoja vai saiko lapsi istua vieressä katsomassa sinun pelaamista? Veitkö lapsesi ulos vai saiko lapsi istua vieressä katsomassa sinun pelaamista? Teitkö lapselle terveellistä ja hyvää ruokaa uusia makuja totutellen vai lämmititkö samaa purkkiruokaa päivästä toiseen? Kumpi noista tavoista vaatii vanhemmalta enemmän ja kummalla tavalla vanhempi pääsee helpommalla? Kumpi on lapsen kehityksen kannalta parempi?
Tottakai noi luettelemasi asiat on lapsille parempia kuin pelaamisen seuraaminen.
Mutta jos lapsen isä ei oikeasti laiminlyönyt lasta, niin ei ole mitään syytä olettaa, että lapselle puhjenneet ongelmat olisivat millään muotoa sen syytä, että lapsi oli jokusen kuukauden päivät vähän vähemmällä huomiolla. Se nyt vaan on jo aika paksua.
Jata tekematta. Kirpaisee, mutta kerran.
Munki mies alkoi yhtakkia kiukuttelemaan missa on puhtaat boxerit. Naytin pesukonetta.
Kun huomaamaamatta sita hoitaa kaiken, myos miehen boxerit ja akkiakos ihminen hyvaa tottuu?
Usein ongelmia loytyy peilista, lopeta siis paapoaminen. Kylla ne hengissa pysyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Itselläni tosin useampi lapsi. Hoidan koliikkivauvaa, jotta mies voi käydä töissä. Luultavasti miehesi äiti on ollut samanlainen, siivonnut muiden jäljet ja mies tottunut tähän.
On päiviä jolloin en ehdi syödä nukkumisesta puhumattakaan. Mies kyllä osallistuu lastenhoitoon, mutta kodinhoito, ruoanlaitto ja esim. vaatteiden hankinta ja kaikki muu on täysin minun vastuullani. En ole vuosiin saanut ainuttakaan vapaapäivää ilman tappeluita, mies sentään saa kulkea kuten huvittaa. Ja ne "vapaapäivätkin" ovat sellaisia, että menen hankkimaan jotakin tarpeellista lapsille kaupasta, ja ehkä jonkun suihkusaippuan ehdin itselleni ostamaan, kun puhelin alkaa jo soimaan, "missä oot, millon tuut, mun pitäs päästä lähtemään sinne ja tänne". Itsepähän olen tähän jäänyt kun en oikein muutakaan voi, mutta autakkoot luoja miestä sitten kun lapset ovat sen ikäisiä että pärjäävät omillaan. Voi olla melkoiset patoumat ja vapaudenhalut ihmisellä, joka on ollut vuosia se kotiorja.
Siinä kohtaa mies voi myös todeta, että sä olet ihan hanurista, ja erota. Sitten olet ollut ihan turhaan kotiorja, eikä ketään kiinnosta.
Kannattaa oikeasti vähän paremmin valita mihin suostuu.
Todetkoon vaan, sopii mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen silmät avautunut edes 5 kk hoitovapaan ajalla. Hän oli 6kk-9kk hoitorahalla, kun minä tein opintojani. Hän mm. Pelasi tietokone pelejä vauva sylissä ja antoi pilttiä. Ei ikinä siivonnut kotona. Minä sitten koulupäivän jälkeen siivosin ja tein ruokaa. Noh eipä siinä mitään. Mutta näin. Ja epäilen myös että lapsen myöhemmällä iällä puhjenneet oireilut johtui minun opiskeluihin ryntäämisestä ja miehen NS. Vauvanhoitotaidoista. Älkää naiset vaan siihen suostuko. Pilaatte lapsenne lopullisesti.
No höpö höpö. Tässä joko trolli tai marttyyri. Meillä molemmat lapset olivat miehen hoidossa osan vanhempaisvapaata. Mies hoiti lapsia ja kotia tavallaan, se minun piti hyväksyä. Oli joskus joku nuttu nurinpäin, värisävyt valituissa vaatteissa omintakeiset ja kotona siivous toissijaista mutta lapsille ja miehelle kehittyi hyvä, lämmin suhde. Tuo suhde tutkimusten mukaan kantaa: vauva-aikaan lapsia hoitaneet miehet kehittävät syvemmän suhteen lapsiinsa ja tulevat lapsilleen tärkeämmiksi kuin lapsenhoidon vaimoilleen jättäneet isät. Tuo roolien jakaminen vaatii molemmilta kompromisseja, mikä vain hyödyksi parisuhteen kannalta: nainen EI määrää lastenkasvatusta, EI määrää siisteyden tasoa EIKÄ rutiineja, nuo muodostetaan kompromisseina. Minkä vuoksi miehestä EI tule statisti omassa kodissaan, niinkuin näyttää monissa perheissä tulleen. Nämä lapsimiehet ovat naisten omia luomuksia: kun on vain se yksi oikea tapa tehdä asiat ja tuo tapa naisen, miksi edes yrittää mitään kotona?
Osa miehistä tuntuu kuvittelevan, että se riittää, että kotona on joku aikuinen lapsen kanssa. Lapsen kasvattaminen on vaativaa hommaa ja jos mies jättää sen tekemättä, kuten tuossa naisen kommentissa, niin tietenkin miehelle pitää siitä sanoa. Lasten suhteen monessa asiassa on vain yksi ainoa tapa, esimerkiksi vitamiinit ja lääkkeet pitää muistaa antaa, lapsen ruokailun pitää olla säännöllistä ja terveellistä, lapsen hygieniasta täytyy pitää huolta ja lapsen levon tarpeesta pitää huolehtia. Vauva sylissä tuntien pelaaminen on lapselle vahingollista.
Mietipä itse tuntemiasi perheitä, kasvattavatko kaikki perheet lapsensa sillä ainoalla oikealla tavalla? Eikö niitä tapoja ole aika monia - erityisesti jos laajennat horisonttiasi ohi omasta kuplasta eri yhteiskuntaluokkiin, eri alueisiin, eri maihin? Turvallinen syli on tärkeä, ja huolenpito perusasioista. Lääkkeet ovat perusasioita, mutta monet sinun ainoan oikean tavat eivät ole perusjuttuja, ovat sinun omia fiksaatioita. Jos äidillä noita ainoan oikean tavan fiksaatioita kovin paljon tuo saattaa itse asiassa olla vahingollista lapselle: neuroottisesti asioista kiinni pitävä äiti ei taida olla kovin mukavaa seuraa eikä kannustava tuki lapselle.
Eri maihin? Älä nyt höpötä. Jos nainen tietää, että lapsi vaatii tarkan rytmin, niin äidin ohjeita kannattaa uskoa. Jos mies päivällä ei pidä lapsen rytmistä kiinni vaan lapsi saa unta ja ruokaa miten sattuu, niin naisella on illalla kiukkuinen lapsi, joka käy kierroksilla ja jota ei saa nukkumaan. Jostain syystä miehet eivät osaa nähdä mitä seurauksia siitä tulee, jos he hoitavat oman osuutensa puolivillaisesti. Se lapsen äiti joutuu sitten kärsimään seuraukset ja korjaamaan vahingot.
Kumpaa itse teit pienen lapsesi kanssa: luitko hänelle kirjoja vai saiko lapsi istua vieressä katsomassa sinun pelaamista? Veitkö lapsesi ulos vai saiko lapsi istua vieressä katsomassa sinun pelaamista? Teitkö lapselle terveellistä ja hyvää ruokaa uusia makuja totutellen vai lämmititkö samaa purkkiruokaa päivästä toiseen? Kumpi noista tavoista vaatii vanhemmalta enemmän ja kummalla tavalla vanhempi pääsee helpommalla? Kumpi on lapsen kehityksen kannalta parempi?
Miksi mies ei voi myös oppia mikä lapselle hyvästä, miksi se totuus on aina muka vain naisella? Hirvittävän vanhakantaisia ihmisiä kirjoittelemassa. Kyllä miehet kykenevät hoitamaan lapsia hyvin, ja tuo hyvä tapa voi olla hyvä vaikka poikkeaisikin hieman naisen tavasta. Ja eri maissa on hyvin erilaiset käsitykset siitä "ainoasta oikeasta lastenhoitototuudesta". Etelämpänä kauhistellaan suomalaista tapaa nukuttaa lasta ulkona kylmässä, mutta tuo "tiukka rytmi" mahdollistaa kuitenkin ulkona syömiset koko perheen voimin hyvin myöhään illalla. lapsestaan voi tehdä itselleen projektin tai sitten ottaa lapsen osaksi omaa elämäänsä, syödään koko perhe terveellisesti, lapsen ruuan voi ottaa erilleen ennen suolan laittoa, otetaan lapsi mukaan arkeen - joka voi olla myös tietokoneen käyttöä, joko työtarkoituksissa tai pelaamisessa. Mutta varmaankin teidän koko perheenne on ollut onnellinen sinun tiukoista säännöistä - vai oletko myöhemmin kysynyt asiasta lapsilta ja mieheltä?
Jos sillä on kokemusta vain niistä Thaimaan rannoilla työskentelevistä naisista...jos niistäkään. Suomessa ei miehet elätä naisia, mutta nämä muinaismuistot ei ole huomanneet ettei eletä enää 1950-lukua.