Mies ei arvosta panostani kotiäitinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kaipaa arvostusta vaan sen että mies siivoaa omat sotkunsa ja on aikuinen

Miten tuollaisen miesvauvan kanssa päätit perheen perustaa?

Siinähän se juju onkin etten olisi ikinä uskonut mieheni toimivan näin. Ennen lasta hän kyllä osasi siivota omat jälkensä. Ja olemme olleet yhdessä 5 vuotta ennen avioliittoa ja lasta. Joten en tiennyt että hänestä tulisi ”miesvauva”.

Ap

Ettäkö fiksu ja huomaavainen mies yhtäkkiä muuttui itsekkääksi idiootiksi?

Mietipä tarkemmin. Taisi miesvalinnassa painaa vähän väärät seikat. Se, mikä oli ihanan itsevarmaa ja assertiivista, tuntuukin nyt aivan muulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kaipaa arvostusta vaan sen että mies siivoaa omat sotkunsa ja on aikuinen

Miten tuollaisen miesvauvan kanssa päätit perheen perustaa?

Siinähän se juju onkin etten olisi ikinä uskonut mieheni toimivan näin. Ennen lasta hän kyllä osasi siivota omat jälkensä. Ja olemme olleet yhdessä 5 vuotta ennen avioliittoa ja lasta. Joten en tiennyt että hänestä tulisi ”miesvauva”.

Ap

Ettäkö fiksu ja huomaavainen mies yhtäkkiä muuttui itsekkääksi idiootiksi?

Mietipä tarkemmin. Taisi miesvalinnassa painaa vähän väärät seikat. Se, mikä oli ihanan itsevarmaa ja assertiivista, tuntuukin nyt aivan muulta.

Miksi tämä on uskomatonta? Oletko vähän tynnyrissä elänyt? Viitsiikö kaltaisellesi mustavalko-teinille edes alkaa avaamaan maailman värejä...?

AP ei ole mitenkään ensimmäinen huijattu nainen maailmassa. Minunkin mies antoi alku aikoina itsestään positiivisemman ja ahkeramman kuvan kuin lopulta oikeasti oli. Tosin en syytä vain miehiä tästä, varmasti tämä suhdepettymys on ihan molemmin puolista. N'ämäkin voivat olla VAIHEITA, mistä sinä toki et mitään vielä noin nuorena tiedä, mutta kyllä, elämään mahtuu paljon vaiheita, esim. masennusta tai lapsen tulon myötä aivottomuutta nähdä omaa napaa pidemmälle jne. :)

Jaksoin sitten kuitenkin vastata poikatrollille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kaipaa arvostusta vaan sen että mies siivoaa omat sotkunsa ja on aikuinen

Miten tuollaisen miesvauvan kanssa päätit perheen perustaa?

Siinähän se juju onkin etten olisi ikinä uskonut mieheni toimivan näin. Ennen lasta hän kyllä osasi siivota omat jälkensä. Ja olemme olleet yhdessä 5 vuotta ennen avioliittoa ja lasta. Joten en tiennyt että hänestä tulisi ”miesvauva”.

Ap

Ettäkö fiksu ja huomaavainen mies yhtäkkiä muuttui itsekkääksi idiootiksi?

Mietipä tarkemmin. Taisi miesvalinnassa painaa vähän väärät seikat. Se, mikä oli ihanan itsevarmaa ja assertiivista, tuntuukin nyt aivan muulta.

Jos fiksuus ja huomaavaisuus olisi yhtään minkään arvoinen ominaisuus miehessä, niin minä suorastaan kierisin piparissa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän me roolimme valitsemme.

Käsittääkseni et ole vankilassa vaan asut kodissa itse valitsemasi puolison kanssa.

Lol. Eli aloittajan pitäisi lähteä ja jättää puolisonsa? Kaikki meistä asuvat kodissa. Tässä sun älähdyksessä nyt ei ollut järjen hiventä.

Mistäpä vetoa että sulla ei ole lapsia eikä käsitystä siitä että se oma koti voi TODELLAKIN tuntua vankilalta.

Aloittajalle toivotan voimia ja avointa keskustelua miehen kanssa. Hänen on mahdotonta nähdä kokonaistilanne sinun näkökulmastasi. Lapsen saanti on siitä jännä että miehellä ei mikään muutu kun taas naisella muuttuu koko elämä. Miehellä on edelleen sosiaalinen elämänsä, työ, palkka, vapaapäivät ja lomat ja hän voi siinä sivussa hoitaa lastaan kun kerkeää.

Nainen menettää identiteettinsä ja tilalle tulee äiti-identiteetti. Sen lisäksi olet ilmainen kodinhoitaja ja metatyön suorittaja.

Ei omasta identiteetistä ole mikään pakko luopua, en ainakaan itse ole ikinä luopunut. 

Se on taas sitä oman kruunun kiillotusta, jos on pakko esittää jotain Suurta ja Pyhää Äiti-Ihmistä, kun ihan hyvin voi olla vain oma itsensä, ja se äitiys on vain yksi osa elämää.

Kyllä mä olen aina ihan tietoisesti ollut ensisijaisesti oma itseni, "Maija", sen jälkeen äiti, sitten on ammatti-identiteetti jne. Näin ollen myös lapseni ovat aina tunteneet minut omana itsenäni, ei jotain äiti-roolina, josta on karsittu pois kaikki vähänkin ristiriitainen ja ikävä.

Sekin, miten työelämä jatkuu on kiinni yhteisistä sopimuksista. Jos ei näistä etukäteen keskustele, se on sitten ihan voivoi.

Meillä alettiin arvostaa kotiäidin työtä, kun keksin itselleni menoa muutamaksi päiväksi kuussa. Kävin eri kaupungissa kurssittamassa itseäni. 

Oli vähän eri ääni kellossa, kun tulin takaisin ja mies oli valvoneena puurot rinnuksilla ja juurikin se kuuluisa käytetty vaippa keskellä olohuoneen lattiaa. Kuuluisa siis siksi, että mies itse oli happamana töistä tullessa ihmetellyt miten multa VOI jäädä joku likavaippa lattialle, vaikka mulla ei ole MITÄÄN muuta hommaa kuin hoitaa kotia. 

Suosittelen jättämään miehen pariksi päiväksi keskenään vauvan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kaipaa arvostusta vaan sen että mies siivoaa omat sotkunsa ja on aikuinen

Miten tuollaisen miesvauvan kanssa päätit perheen perustaa?

Siinähän se juju onkin etten olisi ikinä uskonut mieheni toimivan näin. Ennen lasta hän kyllä osasi siivota omat jälkensä. Ja olemme olleet yhdessä 5 vuotta ennen avioliittoa ja lasta. Joten en tiennyt että hänestä tulisi ”miesvauva”.

Ap

Ettäkö fiksu ja huomaavainen mies yhtäkkiä muuttui itsekkääksi idiootiksi?

Mietipä tarkemmin. Taisi miesvalinnassa painaa vähän väärät seikat. Se, mikä oli ihanan itsevarmaa ja assertiivista, tuntuukin nyt aivan muulta.

Jos fiksuus ja huomaavaisuus olisi yhtään minkään arvoinen ominaisuus miehessä, niin minä suorastaan kierisin piparissa. :D

Missä harhassa elät jos kuvittelet olevasi fiksu ja huomaavainen ja silti ajattelevasi naista vain pilluna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vauva-aika oli ihanaa, etenkin, kun meillä nukuttiin hyvin.

Lähellä oli kirppis, jonne kotidit sai viedä provikkamyynnillä tarpeetonta myyntiin.

Kerran kk vein satsin ja myin myös muuten paljon mm torissa.

Meillä oli koti 1 v synttäreillä tosi tyhjä.

Kodin siivoustyöt veivät vaan hetken, asuttiin taloyhtiössä, jossa oliloistava pyykkitupa.

Ruokia varten tein listan suosikkiruuista.

Arki pyöri taaperon ehdoilla ja kotitöihin meni vaan minuutteja.

Muistan mieheni jätti sukkia pitkin kotia.

Viimeistään päiväunilla siivosin, lattiat tyhjensin tarpeettomista, tiskit tiskikoneeseen jne ja meillä oli tosi hiljainen rikkaimuri. Sillä kävin lattiat läpi, ellei päiväunilla oltu ulkona.

Vähintään kerran viikossa mies raivosi sukat on loppu. Kehoitin aina katsomaan pyykkikopasta.

Kyllä arvostus tulee, viimeistään, kun etsii jotain

Ei ihmekään ettei naisia huvita lisääntyä. Muutut näkymättömäksi palvelijaksi.

No on tossa pointtinsa, mä jätin se sinne lattioille, sitten kun herra ääneen ihmetteli, kun oli valkoiset t-paidat loppu, totesin tyynesti että pyykkikori on ihan tyhjä. Sieltähän ne sitten löytyi, pitkin makkaria. Sitten meille oli kerran tulossa vieraita ja siivosin kaikki omani ja lasten sotkut pois, hänen tiskinsä ja roskansa jätin just siihen missä ne oli. Hrra sitten paniikissa niitä siivosi kun vieraat oli jo pihassa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se mun ex vaimo arvostanut minuakaan koti-isänä. Piti salasuhdetta työpaikallaan, petti ja jätti. Lasten kanssa sitä erotouhua suut auki ihmeteltiin. Että osaa sitä naisetkin.

Aina näitä vastakuittauksia. "Osaa ne naisetkin/miehetkin" jne jne. Joo, sulla oli paska akka mutta ei liity nyt tähän aloitukseen mitenkään.

Eihän se auta kuin puhua. Siihen ei oikeasti auta mikään muu.

Meillä on 3 lasta ja olen hoitanut kodin ja kodin asiat jokseenkin yksin pääsääntöisesti aina. Mies osallistuu toki jos minulla on menoja ja niitä on ollut, se ei ole ongelma. Tavallaan jokainen meidän lapsista on erityinen joka varsinkin nyt kouluaikaan korostuu, minulta menee tuhottomasti aikaa näihin asioihin. Tehtiin jo hyvin varhain päätös että mies tekee enemmän töitä ja minä keskityn lapsiin ja kotiin.

Tämä on toiminut hyvin, olen saanut mahdollistettua lapsille kodin jossa vanhempi on melkein aina saatavilla ja huolehtii asiat, mies huolehtinut rahaa taloon. Tämä ei tietenkään onnistu läheskään kaikilta näin helposti, me olemme yhdessä yrittäjiä. Mies siis tekee enemmän töitä ja minä sen minkä ehdin.

Välillä voin olla töissä ihan normaalisti ja tehdä ylitöitäkin ja välillä teen työt ja mies on vapaalla. Joinakin aikoina kuten nyt kun on ollut lapsista paljon kokouksia ja terapiaa, olen joutunut olemaan töistä pois useita päiviä peräkkäin. Välimatkat on pitkiä terapiaan ja muihin käynteihin.

Jokaisella perheellä on siis omat tavat järjestää asiat. En ole koskaan tuntenut huonommuutta siitä että meillä on varsin perinteinen työnjako. Tähän on vaikuttanut ihan jo luonteet, itse olen sellainen jolta nämä hoituu ja miehelle nämä monien erilaisten asioiden hoitaminen ja kaikkien lankojen käsissä pitäminen ei käy luonnostaan. Hänen vahvuutensa näkyy siellä töissä.

Mutta voisin ajatella asioiden olevan hyvin eri tavalla jos mies toimisi kotona kuten ap:n mies. En pyöritä kuitenkaan hotellia.

Vierailija kirjoitti:

Puhu sille sun miehellesi, äläkä ruoki sun kiukkua vauvapalstalaisten kommenteilla. Sano, että olisi kiva jos laittaisi tavarat oikeille paikoilleen.

Vauva vuosi on rankka, kun ei saa nukuttua kunnolla ja hormoonit jyllää ihan erilailla. Pienetkin asiat voi alkaa tuntua suurilta.

Neljän seinän sisällä alkaa velloa itsesäälissä ja tuntuu siltä kuin olisi ainut, jolla on rankkaa.. unohtaa ihan, että puolisokin käy töissä ja tarvitsee hengähdystauon työpäivän jälkeen. Kotiäitinä hengähdystaukoja saa pitkin päivää, kun lapset nukkuvat päikkäreitä tai keskittyvät johonkin puuhaan.

Voi hyvänen aika, harva työ nykypäivänä on sillä lailla rankkaa, etteikö työpäivän aikana saisi ihan rauhassa myös niitä hengähdystaukoja. 

Ei se nyt todellakaan ole niin, että töissä=rankkaa, kotona=leppoisaa.

Onneksi me lasten isän kanssa aikanaan olimme molemmat välillä opiskelemassa, töissä ja kumpikin osamme kotona, niin eipä tarvinnut kummankaan arvailla tai veetttuilla toiselle siitä, kummalla on rankempaa.

Koska on ihan selvää, että välillä kotona on ihan kamalia päiviä, välillä kivoja ja leppoisia, ja ihan sama töissä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se auta kuin puhua. Siihen ei oikeasti auta mikään muu.

Meillä on 3 lasta ja olen hoitanut kodin ja kodin asiat jokseenkin yksin pääsääntöisesti aina. Mies osallistuu toki jos minulla on menoja ja niitä on ollut, se ei ole ongelma. Tavallaan jokainen meidän lapsista on erityinen joka varsinkin nyt kouluaikaan korostuu, minulta menee tuhottomasti aikaa näihin asioihin. Tehtiin jo hyvin varhain päätös että mies tekee enemmän töitä ja minä keskityn lapsiin ja kotiin.

Tämä on toiminut hyvin, olen saanut mahdollistettua lapsille kodin jossa vanhempi on melkein aina saatavilla ja huolehtii asiat, mies huolehtinut rahaa taloon. Tämä ei tietenkään onnistu läheskään kaikilta näin helposti, me olemme yhdessä yrittäjiä. Mies siis tekee enemmän töitä ja minä sen minkä ehdin.

Välillä voin olla töissä ihan normaalisti ja tehdä ylitöitäkin ja välillä teen työt ja mies on vapaalla. Joinakin aikoina kuten nyt kun on ollut lapsista paljon kokouksia ja terapiaa, olen joutunut olemaan töistä pois useita päiviä peräkkäin. Välimatkat on pitkiä terapiaan ja muihin käynteihin.

Jokaisella perheellä on siis omat tavat järjestää asiat. En ole koskaan tuntenut huonommuutta siitä että meillä on varsin perinteinen työnjako. Tähän on vaikuttanut ihan jo luonteet, itse olen sellainen jolta nämä hoituu ja miehelle nämä monien erilaisten asioiden hoitaminen ja kaikkien lankojen käsissä pitäminen ei käy luonnostaan. Hänen vahvuutensa näkyy siellä töissä.

Mutta voisin ajatella asioiden olevan hyvin eri tavalla jos mies toimisi kotona kuten ap:n mies. En pyöritä kuitenkaan hotellia.

PAkko kysyä: Kai teillä on myös rahavirrat jaettu niin, että yrityksen tulot tulevat yhtä paljon sinulle kuin miehellesi?

Ettet sitten  jossain kohtaa ole itkemässä sitä, kun ei yhteiskunta arvostanut sun uhrauksiasi, ja nyt ei tule eläkettä ja nyyh.

Meilläkin lapsen syntymä muutti miehen ja tuhosi parisuhteen. Luulin hankkivani lapsen oikeasti hyvän miehen kanssa. Oltiin 10 vuotta oltu yhdessä ja luulin tuntevani hänet.

Mutta niin vaan kävi, että mies lakkasi välittämästä vaimostaan, ei arvostanut sitä kaikkea mitä tein lapsen ja kodin eteen. Palasin töihin ja hoidin edelleen suurimman osan asioista. Mies valittaa miksi olen viikonloppuisin niin väsynyt ja haluaisin vain olla itsekseni rauhassa. Enpä tiedä niin. Ja mitään parisuhteeseen liittyviä huomionosoituksia ei ole ollut lapsen syntymän jälkeen.

Ehkä miehet pitävät naisiaan itsestäänselvyyksinä. Kyllä se nainen kaiken hoitaa ja tekee ilman. Kunnes koittaa se päivä, jolloin sitä naista ei enää ole.

Miehen arvostusta ei saa puhumalla vaan arvostamalla itseään.

Tämän ymmärryksen lisäämisen takia olisi erittäin tärkeää, että miehet jäisivät hoitovapaalle kuukausiksi - vuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä alettiin arvostaa kotiäidin työtä, kun keksin itselleni menoa muutamaksi päiväksi kuussa. Kävin eri kaupungissa kurssittamassa itseäni. 

Oli vähän eri ääni kellossa, kun tulin takaisin ja mies oli valvoneena puurot rinnuksilla ja juurikin se kuuluisa käytetty vaippa keskellä olohuoneen lattiaa. Kuuluisa siis siksi, että mies itse oli happamana töistä tullessa ihmetellyt miten multa VOI jäädä joku likavaippa lattialle, vaikka mulla ei ole MITÄÄN muuta hommaa kuin hoitaa kotia. 

Suosittelen jättämään miehen pariksi päiväksi keskenään vauvan kanssa. 

No kyllä ihan normaalia ihmistä ällöttää, jos olohuoneen lattialla on kasa paskaa, vaikkakin vaipassa. Ei kertakaikkiaan VOI olla niiiiiiiin kiire varsinkaan jonkun yhden vauvan kanssa, että koko päivänä ei onnistu saamaan vaippaa roskikseen.

Muuten just hyvä, että toimit noin. Esimerkki vaan ihan älyttömän tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se auta kuin puhua. Siihen ei oikeasti auta mikään muu.

Meillä on 3 lasta ja olen hoitanut kodin ja kodin asiat jokseenkin yksin pääsääntöisesti aina. Mies osallistuu toki jos minulla on menoja ja niitä on ollut, se ei ole ongelma. Tavallaan jokainen meidän lapsista on erityinen joka varsinkin nyt kouluaikaan korostuu, minulta menee tuhottomasti aikaa näihin asioihin. Tehtiin jo hyvin varhain päätös että mies tekee enemmän töitä ja minä keskityn lapsiin ja kotiin.

Tämä on toiminut hyvin, olen saanut mahdollistettua lapsille kodin jossa vanhempi on melkein aina saatavilla ja huolehtii asiat, mies huolehtinut rahaa taloon. Tämä ei tietenkään onnistu läheskään kaikilta näin helposti, me olemme yhdessä yrittäjiä. Mies siis tekee enemmän töitä ja minä sen minkä ehdin.

Välillä voin olla töissä ihan normaalisti ja tehdä ylitöitäkin ja välillä teen työt ja mies on vapaalla. Joinakin aikoina kuten nyt kun on ollut lapsista paljon kokouksia ja terapiaa, olen joutunut olemaan töistä pois useita päiviä peräkkäin. Välimatkat on pitkiä terapiaan ja muihin käynteihin.

Jokaisella perheellä on siis omat tavat järjestää asiat. En ole koskaan tuntenut huonommuutta siitä että meillä on varsin perinteinen työnjako. Tähän on vaikuttanut ihan jo luonteet, itse olen sellainen jolta nämä hoituu ja miehelle nämä monien erilaisten asioiden hoitaminen ja kaikkien lankojen käsissä pitäminen ei käy luonnostaan. Hänen vahvuutensa näkyy siellä töissä.

Mutta voisin ajatella asioiden olevan hyvin eri tavalla jos mies toimisi kotona kuten ap:n mies. En pyöritä kuitenkaan hotellia.

PAkko kysyä: Kai teillä on myös rahavirrat jaettu niin, että yrityksen tulot tulevat yhtä paljon sinulle kuin miehellesi?

Ettet sitten  jossain kohtaa ole itkemässä sitä, kun ei yhteiskunta arvostanut sun uhrauksiasi, ja nyt ei tule eläkettä ja nyyh.

Kiva kun kysyit, en ole itkemässä myöhemmin mitään. Yritys on 50% minun.

Onneksi tuo aika jo takanapäin ja siitä selvisin! Lähestulkoon yksin, ei miehen tai isovanhempien avulla. Arvostusta saa hakea ja äidit ovat tulilinjalla kautta linjan. Äidistä löytyy aina toisilla äideillä, kanssaihmisillä, sukulaisilla jotain arvosteltavaa, mitä voisi tehdä paremmin tai erilailla. Saatikka kun yritti kulkea julkisesti vilkkaiden lasten kanssa, johan sai paheksuvia katseita sekä kommentointia. Huh, en ryhtyisi uudelleen. Arvostusta ei herunut myöskään uratykki-mieheltä, mutta yhdessä pysytty ja ihan hyvin nykyään menee. 

Mies raataa hiki niskassa 8 tunnin duunipäiviä ja tuo rahat elämiseen koko perheelle, ja nyt kehtaa kotona sipsejä mussuttava  mamma valittaa kun ei tuu dubain matkaa ja vuittoneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jämptisti alat vaatia itsellesi vapaahetkiä niin että mies on vauvan kanssa kahdestaan. Se on varmaan ainoa keino herätellä ymmärtämään, miten kiinni siinä lapsessa on. Siihen päälle kun vielä pitäisi aikuisen ihmisen sotkuja siivoilla...

Tämä toimi meillä. Nyt mies on isyysvapailla ja itse käyn 3-4 päivänä viikossa töissä. Valitti ensimmäisen päivän jälkeen ettei kerennyt edes hetkeksi istahtaa kirjaa lukemaan, kun vauva vaatii niin paljon huomiota. Puhumattakaan siivoamisesta. Saanut ehkä tiskikoneen täytettyä tai yhden koneellisen pyykkiä pestyä, kun tulen töistä. En syyllistä, koska tiedän millaista on vaativan vauvan kanssa. Ja hän ei marmata siitä etten itse kerkeä vauvan kanssa tehdä kaikkea.

Eli: mies yksin vauvan kanssa, vaikka vain pariksi tunniksi ensin!

Tämä. Kannattaa suunnitella jo hyvin varhaisesta vaiheesta vanhempaisvapaiden jakaminen. Kun molemmat vuoron perään vetävät lapsiarkea molemmat tajuavat toisiaan: ei ole helppoa vastata kotona yksin lapsista ja kodista, ei ole helppoa vauvaperheessä käydä töissä vähillä unilla. Nuo valitusketjut lyhenisivät huomattavasti palstalla jos useampi perhe jakaisi hoitovastuun jo vauvavaiheessa. Täysimetys ei ole välttämätöntä, alle puolivuotiaat jo yleensä tarvitsevat muutakin. Muut syyt ovat perheen omia valintoja. 

Vierailija kirjoitti:

Mies raataa hiki niskassa 8 tunnin duunipäiviä ja tuo rahat elämiseen koko perheelle, ja nyt kehtaa kotona sipsejä mussuttava  mamma valittaa kun ei tuu dubain matkaa ja vuittoneita.

Nainen raataa 12 tuntisia päiviä, eikä mikään riitä. Edes sipsipussin suuta ei saisi avata. Mies kahvittelee ja lounastaa aikuisten kanssa ja tulee virkistäytyneenä kotiin valittamaan kun ruoka ei ole valmista ja koti siistinä. Toivottavasti sinulla ei tuolla asenteella ole perhettä siunaantunut. Muuten ennustan erolaukauksen lähtölaskentaa.