Mies ei arvosta panostani kotiäitinä
Tiedän että tämä aihe on vanha kuin taivas. Nyt vasta kun itse olen esikoiseni saanut, huomaan, miten vähissä on kotiäidin arvostus. Lapsen ja kodin hoito on todella raskasta puuhaa eikä siitä saa palkkaa tai vapaapäiviä saati lomaa. Tuntuu että mies käy kotona vain sotkemassa. Jättää lapsen vaatteet lattialle ja soseet lautaselle kuivumaan. Hänelle on aivan itsestään selvää että minä korjaan kaiken. Vtuttaa että hän voi aamulla kävellä pois kaaoksesta ja laittaa oven kiinni. Lapsi on vielä sen verran pieni ettei päiväkoti tule kysymykseen, enkä itsekään varsinaisesti kaipaa vielä takaisin työelämään. Kaipaisin vain arvostusta. Että olen ihminen, enkä joku orja-robotti jolle vaan voi heittää noukittavaksi ja pestäväksi omat sotkut.
Plaah.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Itsehän me roolimme valitsemme.
Käsittääkseni et ole vankilassa vaan asut kodissa itse valitsemasi puolison kanssa.
Lol. Eli aloittajan pitäisi lähteä ja jättää puolisonsa? Kaikki meistä asuvat kodissa. Tässä sun älähdyksessä nyt ei ollut järjen hiventä.
Mistäpä vetoa että sulla ei ole lapsia eikä käsitystä siitä että se oma koti voi TODELLAKIN tuntua vankilalta.
Aloittajalle toivotan voimia ja avointa keskustelua miehen kanssa. Hänen on mahdotonta nähdä kokonaistilanne sinun näkökulmastasi. Lapsen saanti on siitä jännä että miehellä ei mikään muutu kun taas naisella muuttuu koko elämä. Miehellä on edelleen sosiaalinen elämänsä, työ, palkka, vapaapäivät ja lomat ja hän voi siinä sivussa hoitaa lastaan kun kerkeää.
Nainen menettää identiteettinsä ja tilalle tulee äiti-identiteetti. Sen lisäksi olet ilmainen kodinhoitaja ja metatyön suorittaja.
Oletko siis vanhempainvapaalla? Etkö saa päivärahaa? Mulle ainakin maksettiin ihan hyvin omien lasteni hoitamisesta.
Muista sitten, että kun sinäkin palaat takaisin työelämään niin hoidat yhä kodin ja lapsen töidesi ohella. Miehesi tuskin silloinkaan osallistuu mihinkään.
Et kaipaa arvostusta vaan sen että mies siivoaa omat sotkunsa ja on aikuinen
Miten tuollaisen miesvauvan kanssa päätit perheen perustaa?
Pitää laittaa mies ruotuun, pidä tiukka puhuttelu!! Älä alistu tuollaiseen. Jos alistut, niin tilanne ei tule koskaan muuttumaan ainakaan paremmaksi... 🙄
Jos lapsi on liian pieni päiväkotiin niin olet ilmeisesti joka äitiyslomalla tai vanhempainvapaalla? Eli kestettävänä on enää joitakin kuukausia ennen kuin voit palata töihin.
Onko muuten mies ollut kotona vauvan kanssa, tai suunnitteleeko sitä?
Ei se mun ex vaimo arvostanut minuakaan koti-isänä. Piti salasuhdetta työpaikallaan, petti ja jätti. Lasten kanssa sitä erotouhua suut auki ihmeteltiin. Että osaa sitä naisetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän me roolimme valitsemme.
Käsittääkseni et ole vankilassa vaan asut kodissa itse valitsemasi puolison kanssa.Mitä lässytystä! Hetikö pitää erota kun tulee mutka matkaan? Kissa pöydälle miehen kanssa, äläkä välitä ykkösen kaltaisista idiooteista.
Taisi olla helmiä sioille.
Nimenomaan, keskustella täytyy. Mutta moni nainen tuppaa vain uhriutumaan ja itse huolehtmaan kaiken ja mies väistää ettei olisi tiellä. Sitten naiset itkee täällä kun on niin raskasta.
Olettamuksia, luuloja ja uhriutumista.
Itseellisille kiukutellaan. Ylläoleva aloitus on kuitenkin osasyy itseelliseksi ryhtymiselle.
Joko et löydä miestä ollenkaan ja silloin kun löydät ovat löydöt aloittajan kaltaisia helmiä.
Vierailija kirjoitti:
Et kaipaa arvostusta vaan sen että mies siivoaa omat sotkunsa ja on aikuinen
Miten tuollaisen miesvauvan kanssa päätit perheen perustaa?
Siinähän se juju onkin etten olisi ikinä uskonut mieheni toimivan näin. Ennen lasta hän kyllä osasi siivota omat jälkensä. Ja olemme olleet yhdessä 5 vuotta ennen avioliittoa ja lasta. Joten en tiennyt että hänestä tulisi ”miesvauva”.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei se mun ex vaimo arvostanut minuakaan koti-isänä. Piti salasuhdetta työpaikallaan, petti ja jätti. Lasten kanssa sitä erotouhua suut auki ihmeteltiin. Että osaa sitä naisetkin.
Pysytään kaikki yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kaipaa arvostusta vaan sen että mies siivoaa omat sotkunsa ja on aikuinen
Miten tuollaisen miesvauvan kanssa päätit perheen perustaa?
Siinähän se juju onkin etten olisi ikinä uskonut mieheni toimivan näin. Ennen lasta hän kyllä osasi siivota omat jälkensä. Ja olemme olleet yhdessä 5 vuotta ennen avioliittoa ja lasta. Joten en tiennyt että hänestä tulisi ”miesvauva”.
Ap
Toimit mahdollistajana. Tänä iltana istutat miehen pöydän äärelle ja kerrot ettei tämä toimi. Ellei muutosta tule joudut ottamaan eron tai pitämään marttyyrikruunua.
Mies pitää nyt saada tekemään oma osuutensa eli 50% vauvan hoitamisesta, muuten nuo teidän roolinne jäävät helposti päälle eivätkä korjaannu edes silloin kun menet takaisin töihin.
Olisiko mahdollista että palaisit jo nyt töihin ja mies jäisi kotiin? Pitikö hän muuten isyyslomaa?
Jämptisti alat vaatia itsellesi vapaahetkiä niin että mies on vauvan kanssa kahdestaan. Se on varmaan ainoa keino herätellä ymmärtämään, miten kiinni siinä lapsessa on. Siihen päälle kun vielä pitäisi aikuisen ihmisen sotkuja siivoilla...
Vierailija kirjoitti:
Ei se mun ex vaimo arvostanut minuakaan koti-isänä. Piti salasuhdetta työpaikallaan, petti ja jätti. Lasten kanssa sitä erotouhua suut auki ihmeteltiin. Että osaa sitä naisetkin.
"Itsepähän puolisosi valitsit, kikkelis kokkelis"
Se vauva-aika oli ihanaa, etenkin, kun meillä nukuttiin hyvin.
Lähellä oli kirppis, jonne kotidit sai viedä provikkamyynnillä tarpeetonta myyntiin.
Kerran kk vein satsin ja myin myös muuten paljon mm torissa.
Meillä oli koti 1 v synttäreillä tosi tyhjä.
Kodin siivoustyöt veivät vaan hetken, asuttiin taloyhtiössä, jossa oliloistava pyykkitupa.
Ruokia varten tein listan suosikkiruuista.
Arki pyöri taaperon ehdoilla ja kotitöihin meni vaan minuutteja.
Muistan mieheni jätti sukkia pitkin kotia.
Viimeistään päiväunilla siivosin, lattiat tyhjensin tarpeettomista, tiskit tiskikoneeseen jne ja meillä oli tosi hiljainen rikkaimuri. Sillä kävin lattiat läpi, ellei päiväunilla oltu ulkona.
Vähintään kerran viikossa mies raivosi sukat on loppu. Kehoitin aina katsomaan pyykkikopasta.
Kyllä arvostus tulee, viimeistään, kun etsii jotain
Vierailija kirjoitti:
Se vauva-aika oli ihanaa, etenkin, kun meillä nukuttiin hyvin.
Lähellä oli kirppis, jonne kotidit sai viedä provikkamyynnillä tarpeetonta myyntiin.
Kerran kk vein satsin ja myin myös muuten paljon mm torissa.
Meillä oli koti 1 v synttäreillä tosi tyhjä.
Kodin siivoustyöt veivät vaan hetken, asuttiin taloyhtiössä, jossa oliloistava pyykkitupa.
Ruokia varten tein listan suosikkiruuista.
Arki pyöri taaperon ehdoilla ja kotitöihin meni vaan minuutteja.
Muistan mieheni jätti sukkia pitkin kotia.
Viimeistään päiväunilla siivosin, lattiat tyhjensin tarpeettomista, tiskit tiskikoneeseen jne ja meillä oli tosi hiljainen rikkaimuri. Sillä kävin lattiat läpi, ellei päiväunilla oltu ulkona.
Vähintään kerran viikossa mies raivosi sukat on loppu. Kehoitin aina katsomaan pyykkikopasta.
Kyllä arvostus tulee, viimeistään, kun etsii jotain
Ei ihmekään ettei naisia huvita lisääntyä. Muutut näkymättömäksi palvelijaksi.
Meillä taas mies arvostaa kyllä rooliani, mutta naljailee useasti siitä, miten en tuo talouteen rahaa. Olen todennut siihen että herra on hyvä ja hoitaa jälkikasvunsa itse, jolloin myöntää ettei voisi töitä tehdä jos täytyisi olla kotona lasten kanssa. Niinpä niin. Mutta pakko on silti sanoa, kerta toisensa perään, tästä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas mies arvostaa kyllä rooliani, mutta naljailee useasti siitä, miten en tuo talouteen rahaa. Olen todennut siihen että herra on hyvä ja hoitaa jälkikasvunsa itse, jolloin myöntää ettei voisi töitä tehdä jos täytyisi olla kotona lasten kanssa. Niinpä niin. Mutta pakko on silti sanoa, kerta toisensa perään, tästä.
"Voin elättää ja ole ihan rauhassa kotona"
2v. päästä..
"Oisit voinut jo vuoden vanhana laittaa hoitoon"
Älkää koskaan IKINÄ luottako toisen antamaan lupaukseen. Tajusin miehen luvanneen pitääkseen minut.
Mitä lässytystä! Hetikö pitää erota kun tulee mutka matkaan? Kissa pöydälle miehen kanssa, äläkä välitä ykkösen kaltaisista idiooteista.