Mies ei arvosta panostani kotiäitinä

Juo kaljaa sohvalla ja syö tilauspitsaa seuraavan kerran kun tulee töistä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Itselläni tosin useampi lapsi. Hoidan koliikkivauvaa, jotta mies voi käydä töissä. Luultavasti miehesi äiti on ollut samanlainen, siivonnut muiden jäljet ja mies tottunut tähän.

On päiviä jolloin en ehdi syödä nukkumisesta puhumattakaan. Mies kyllä osallistuu lastenhoitoon, mutta kodinhoito, ruoanlaitto ja esim. vaatteiden hankinta ja kaikki muu on täysin minun vastuullani. En ole vuosiin saanut ainuttakaan vapaapäivää ilman tappeluita, mies sentään saa kulkea kuten huvittaa. Ja ne "vapaapäivätkin" ovat sellaisia, että menen hankkimaan jotakin tarpeellista lapsille kaupasta, ja ehkä jonkun suihkusaippuan ehdin itselleni ostamaan, kun puhelin alkaa jo soimaan, "missä oot, millon tuut, mun pitäs päästä lähtemään sinne ja tänne". Itsepähän olen tähän jäänyt kun en oikein muutakaan voi, mutta autakkoot luoja miestä sitten kun lapset ovat sen ikäisiä että pärjäävät omillaan. Voi olla melkoiset patoumat ja vapaudenhalut ihmisellä, joka on ollut vuosia se kotiorja.

Nainen. Nyt. Ryhdistäydy. Missä itsekunnioitus? Jos on mennyt lisimään, sinulla on vastuu myös siitä millaista mallia näytät lapsillesi. Tuossako se on, mitä haluat opettaa äitiydestä ja isyydestä seuraavalle polvelle 🤮

Seksillä kiristäminen on ihan tyhmää, seksin kun jo lähtökohtaisesti pitäisi olla molemmista niin kivaa että sitä haluaa kummatkin harrastaa ja molempia harmittaa jos sitä ei ole. Jos se ei ole kivaa niin asialle kannattaa tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei miehen silmät avautunut edes 5 kk hoitovapaan ajalla. Hän oli 6kk-9kk hoitorahalla, kun minä tein opintojani. Hän mm. Pelasi tietokone pelejä vauva sylissä ja antoi pilttiä. Ei ikinä siivonnut kotona. Minä sitten koulupäivän jälkeen siivosin ja tein ruokaa. Noh eipä siinä mitään. Mutta näin. Ja epäilen myös että lapsen myöhemmällä iällä puhjenneet oireilut johtui minun opiskeluihin ryntäämisestä ja miehen NS. Vauvanhoitotaidoista. Älkää naiset vaan siihen suostuko. Pilaatte lapsenne lopullisesti.

Nyt on jo aika paksua. 

Ei munkaan mies mikään ihmeempi lepertelijä ole ollut, varmasti on paljon notkunut tietokoneella vauva sylissä/sitterissä, kun mä olen ollut töissä, mutta ihan ovat tavallisia lapsia, nyt jo osa aikuisia.

Aika iso osa maailman lapsista roikkuu vanhemman selässä kantoliinassa nuo ajat. Ei varmasti kovin paljoa virikkeellisempää toimintaa, vaan silti tulee ihan tavallisia ihmisiä heistäkin.

Näinpä. Ymmärrän meidät ketjujen muistelijat jotka kirjoitellaan kahvitauolla työn lomassa jne. mutta kun iso osa kirjoittelijoista (jotka näyttävät seuraavan ketjua on linena) ovat niitä koliikkiäitejä. Menee hieman pohja pois marttyyriudelta, siltä kiireeltä ja lasten täydelliseltä huomioimiselta kun se oma nokka näyttää olevan koko ajan kiinni av lla ja muussa somessa. 

Vierailija kirjoitti:

Seksillä kiristäminen on ihan tyhmää, seksin kun jo lähtökohtaisesti pitäisi olla molemmista niin kivaa että sitä haluaa kummatkin harrastaa ja molempia harmittaa jos sitä ei ole. Jos se ei ole kivaa niin asialle kannattaa tehdä jotain.

Mies pihalle.

Voi miten tuttua! 

Lasten ollessa tosi pieniä tein kodin eteen kaiken. Aina laitoin kaikki ruuat, kävin kaupassa, ostin lastenvaatteet ja muut ja hoidin lapset. Aika pian menin töihin ja lapset päiväkotiin. Silti tein pääasiassa kaiken saman oman työni lisäksi. Mies teki vain pitkää päivää ja minun työpäiväni olivat normaalin mittaisia (8h), mutta lyhyempiä verrattuna miehen yrittäjäelämään (12h). Omaa aikaa mulla oli töiden jälkeen vain silloin kun lähdin pois kotoa, jotta kukaan ei kaivannut minua eikä kuulunut sitä "äiti, äiti!". Usein olin urheilemassa, mutta sen jälkeen alkoi taas perheen palvelu.

Vasta ihan viimevuosina mies on ymmärtänyt kuinka paljon olen tehnyt ja osallistuu enemmän nykyään. Nyt etenkin kun miehen työt ovat korona-aikaan vähentyneet ja minulla niitä on ollut enemmän ja olen tehnyt ylitöitä. Nyt mies näkee paremmin mitä se on kun joutuu huolehtimaan enemmän perheestään, siivouksista, ruuasta ja kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies raataa hiki niskassa 8 tunnin duunipäiviä ja tuo rahat elämiseen koko perheelle, ja nyt kehtaa kotona sipsejä mussuttava  mamma valittaa kun ei tuu dubain matkaa ja vuittoneita.

Minä olen ollut lasten vuoksi kotona nelisen vuotta, mutta yhtään ainoaa päivää en ole ollut täysin tulottomana. Mistä ihmeestä te löydätte noita tulottomia naisia ja miten ihmeessä te suostutte heidät elättämään?

Minä! Minäminä. Kun minulla on näin, niin kaikilla muillakin on. Ei voi olla muulla lailla!

Ja miten ne muut olette niiin saamattomia ja tyhmiä? Mutta MINÄ!!!! Minä🤔😗

Käsi ylös: kuinka moni naisista aikoo jatkossa jakaa tarjolla olevat vapaat miehen kanssa, moniko haluaa pitää kaikki itse? Jos haluaa pitää itsellään lastenhoidon saa hyväksyä päätöksen mukana tulevan työnjaon. Ei miehet tule ikinä vastaamaan lapsista ja kodista jos heille ei anneta siihen mahdollisuutta tehdä tuota omalla tavallaan.  Eli nämä itkut ovat itseaiheutettuja, omista valinnoista johtuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä alettiin arvostaa kotiäidin työtä, kun keksin itselleni menoa muutamaksi päiväksi kuussa. Kävin eri kaupungissa kurssittamassa itseäni. 

Oli vähän eri ääni kellossa, kun tulin takaisin ja mies oli valvoneena puurot rinnuksilla ja juurikin se kuuluisa käytetty vaippa keskellä olohuoneen lattiaa. Kuuluisa siis siksi, että mies itse oli happamana töistä tullessa ihmetellyt miten multa VOI jäädä joku likavaippa lattialle, vaikka mulla ei ole MITÄÄN muuta hommaa kuin hoitaa kotia. 

Suosittelen jättämään miehen pariksi päiväksi keskenään vauvan kanssa. 

No kyllä ihan normaalia ihmistä ällöttää, jos olohuoneen lattialla on kasa paskaa, vaikkakin vaipassa. Ei kertakaikkiaan VOI olla niiiiiiiin kiire varsinkaan jonkun yhden vauvan kanssa, että koko päivänä ei onnistu saamaan vaippaa roskikseen.

Muuten just hyvä, että toimit noin. Esimerkki vaan ihan älyttömän tyhmä.

No sen teki niin älyttömän tyhmäksi sun oma oletuksesi, että lattialla oli kasa paskaa. Lattialla oli käytetty vaippa. Ei paskavaippa. Eikä missään sanottu, että oli ollut koko päivän. Sattui olemaan klo 17, kun mies tuli töitä. Laps osasi itse repiä vaippojaan pois ja joskus varmaan jäi itseltäkin vaippa johonkin kun huomio kiinnittyi johonkin muuhun (kaatunut maito, riehuvat koirat, ylikiehuva puuro, soiva kännykkä, itsensä satuttanut lapsi tai mikä vaan). Ei ollut katastrofi, enkä ala yhtä vaippaa sellaisena pitämään. Just tollasen tuomitsevan syyllistysasenteen takia tunnolliset äidit on tänä päivänä ihan lopussa. Kun kokoajan kuoleman väsyneenä pitäisi panikoida lapsen ja oman hyvinvoinnin lisäksi jonkun yhden vaipan sijaintia. 

*

Kuten sanoin, muuten ihan ok viesti, mutta esimerkki ihan hemmetin tyhmä.

Jos lattialla on käytetty vaippa, siitä saa todellakin mainita.

Jos ei itse ole hemmetin tyhmä, voi ihan kiikuttaa sen vaipan roskikseen sen huomattuaan. Turha siistin toimistopäivän (ja hyvin nukutun yön) jälkeen saapua "mainitsemaan" huomaamistaan epäkohdista univelkaiselle ja  puolisolle, joka on koko yön JA päivän hoitanut sinun lastasi. 

Monet naiset alkavat laskemaan tekemisiä kun lapsi syntyy. Kaikki "tuntuu" miehessä olevan väärin. Ei ihme että miehille ei kotielämä maistu. Vela M

Minä olen tuollainen laiska mies. En tehnyt kuulemma kotona mitään. En jaksanut kuunnella tuota syyttelyä ja ilmoitin, että minä jään lasten kanssa sitten kotiin. Tämä ei tietenkään käynyt, joten kerroin että minua ei kohdella näin ja otin lopulta eron. Nyt lasten kanssa elämäminen on tosi paljon helpompaa. Kaikki vaikeus ja elämän raskaus johtui tuosta naisesta ja hänen tavastaan määritellä miten minun kuuluisi toimia. Ottakaa miehet asiat puheeksi kun se vaatiminen alkaa ja lähtekää jos se ei lopu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies raataa hiki niskassa 8 tunnin duunipäiviä ja tuo rahat elämiseen koko perheelle, ja nyt kehtaa kotona sipsejä mussuttava  mamma valittaa kun ei tuu dubain matkaa ja vuittoneita.

Minä olen ollut lasten vuoksi kotona nelisen vuotta, mutta yhtään ainoaa päivää en ole ollut täysin tulottomana. Mistä ihmeestä te löydätte noita tulottomia naisia ja miten ihmeessä te suostutte heidät elättämään?

Minä! Minäminä. Kun minulla on näin, niin kaikilla muillakin on. Ei voi olla muulla lailla!

Ja miten ne muut olette niiin saamattomia ja tyhmiä? Mutta MINÄ!!!! Minä🤔😗

Oletko sinä sitten täysin tuloton vai miksi pillastuit? Kyllähän naisille maksetaan, palkkaa, äitiyspäivärahaa, kotihoidontukea, työttömyyskorvausta, toimeentulotukea, opintotukea, mitä nyt milloinkin. Kuinka monta täysin tulotonta kotirouvaa sinä itse sitten tunnet? Onko kovin yleistä sinun piireissäsi?

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset alkavat laskemaan tekemisiä kun lapsi syntyy. Kaikki "tuntuu" miehessä olevan väärin. Ei ihme että miehille ei kotielämä maistu. Vela M

Ehkä tuollainen miestä poistyöntävä käytös on ollut lajin säilymisen kannalta hyvä, mutta nyt se on kääntynyt itseään vastaan. Tuo on ihan tunnistettava ilmiö, vaikka kuvailisin sitä hieman eri sanoilla, mutta pointti on selvä. Äitinä ja vaimona tunnistan tuon lapsen syntämän jälkeisen ajan ja en voi sanoa kohdelleeni miestä arvostavasti. Tästä on päästy yli, vaikka mies oli pitkään katkera ja ei ollut enää varma tunteistaan minua kohtaan. Pelkästään tuo asetelma mies tai nainen on huono, on todella mustavalkoinen, ja silloin on syytä katsoa jo omia painotuksia parinvalinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen laiska mies. En tehnyt kuulemma kotona mitään. En jaksanut kuunnella tuota syyttelyä ja ilmoitin, että minä jään lasten kanssa sitten kotiin. Tämä ei tietenkään käynyt, joten kerroin että minua ei kohdella näin ja otin lopulta eron. Nyt lasten kanssa elämäminen on tosi paljon helpompaa. Kaikki vaikeus ja elämän raskaus johtui tuosta naisesta ja hänen tavastaan määritellä miten minun kuuluisi toimia. Ottakaa miehet asiat puheeksi kun se vaatiminen alkaa ja lähtekää jos se ei lopu.

Tämäkin ihan mahdollinen kuvio. Marttyyriksi alkaminen ja vain omista näkemyksistä kiinnipitäminen ei ole hyvästä parisuhteissa eikä perheissä.