G: Mikä on surkein saamasi lahja?
Minä sain synttärilahjaksi mieheltäni suklaapatukan. Sellaista merkkiäkin, jota en syö.
Kommentit (925)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akneihonhoitotuotteet, joita olen jo kokeillut ja todennut toimimattomiksi, [b]ja sitten toinen vielä muistuttaa ettei näe minusta muuta kuin aknen :([/b]
Olen antanut lahjaksi ihonhoitotuotteita jotka olen itse kokenut toimiviksi. Toivottavasti kukaan lahjan saaja ei ole luullut, että ajattelisin että heidän ihonsa on huono, sillä näin en todellakaan ole ajatellut!
Mitä sitten olit ajatellut ja miten kuvitellut lahjan saajan reagoivan mielessään?
Et kai tosissasi kuvittele, että juuri sinun ihollesi sopiva aine toimii myös kenen tahansa muun ihoon (siis mielestäsi korjausta tarvitsevaan)?
Vierailija kirjoitti:
Jostakin syystä nyt tuli mieleen ylioppilaslahjaksi saamani XXL-kokoinen t-paita, jossa oli jokin kukkakuva muistaakseni. Taisi olla itse painettu ja värjätty. Ei olisi voinut olla omaan tyyliini vähemmän sopiva, enkä käyttänyt kertaakaan, en tainnut edes kokeilla päälle.
Perheessäni on ollut myös hiukan erikoinen tapa, jossa tytöille ruvetaan ostamaan jo esiteini- ja teini-iässä astioita, eikä mitä tahansa astioita, vaan kahvikuppeja. Muistan asiaa ihmetelleni jo 12-vuotiaana. Minullakin on nyt jossakin kellarikomerossa pahvilaatikossa ainakin kolmea erilaista Arabian kahvikuppisarjaa, kaikkia muutama kuppi lautasineen. Eivät ole käytössä, koska kenellä käy nykyään vieraita, joille tarjotaan kahvikupeista kahvia?
Kokeile, jos niillä olisi keräilyarvoa jo?
Minä myin lahjaksi saamani Marimekon kahvikupin ja tassit, kahdesta sain 60€. Ei paha.
Vierailija kirjoitti:
Tämä lahja ei niinkään ole surkea vaan hämmentävä mutta vastaus on kirja "Pojat - käsikirja kiinnostuneille" syntymäpäivälahjaksi kun olin teini. Minä olin lahjasta aika ihmeissäni, sillä olin itsekin poika. Kirjan antanut täti taisi huomata ihmetykseni koska hän sanoi kuuluvalla äänellä, että "No, sinähän olet kiinnostunut pojista koska olet homo". Totuus oli, että en ollut tai ole sitä vieläkään. Muistan hyvin tilanteen kuinka hämmentynyt olin ja kuinka siinä vieressä olleiden perheenjäsenten ja vieraiden keskuuteen levisi jotenkin kiusaantunut olo kun he kuulivat tädin kommentin ja näkivät lahjan. Tilanteen kruunasi vielä erään lapsivieraan ihmettelevä kysymys, että mikä on homo mihin täti kommentoi kuuluvalla äänellä, että homo on poika joka tykkää pojista.
Täti tiedettiin ennestäänkin vähän erikoiseksi. En tiedä, että mitä kaikkea vanhemmat tädin kanssa puhuivat ja miten tämä tilanne asiaan vaikutti mutta emme enää olleet läheskään niin paljon tekemisissä hänen kanssaan kuin ennen sitä. Sitä en tiedä, mistä täti oli saanut käsityksrn, että olen homo.
Saattaa tulla esim. jos ei kiinnostu jääkiekosta, autoista, aseista, kalastuksesta ym. Ja näiden sijaan on musikaalinen, kirjoittelee runoja, miettii asioita, on huono urheilussa ym. Ainakin 70-80 luvulla leiman sai aika vähästä. Minua on usein sanottu homon näköiseksi(?). Olen aika tumma ja ruskeasilmäinen, mutta ihan "etnisesti" suomalainen. Ja normihetero kyllä olen. Joskus vaan v**taa, kun esim. uimahallissa joku oikeasti homo tuijottaa tai vastaan uidessa "vahingossa" käsi osuu minuun toistuvasti ym. Tulee vaan mieleen, että ehkä tiedän jotain siitä ahdistelusta ja tuijottelusta, jota naiset saattavat kohdata.
T. perheellinen 52v mies
Valmistujaislahjaksi laatikollinen joulumukeja.
Sanovat että elämä on lahja. Sitä olisin mieluummin jäänyt ilman.
Vierailija kirjoitti:
Valmistujaislahjaksi laatikollinen joulumukeja.
Olivat varmaan itse saaneet ne jostain kaupan päälle, ja halusivat vain kierrättää ne mahdollisimman nopeasti pois omasta huushollistaan. :(
Voi, anteeksi unohdin lahjan, mutta tuon jossain vaiheessa. Joka vuosi sama juttu.
Mies kysyi ennen joulua, mitä haluan joululahjaksi. Sanoin, että suklaata, koska tiesin, että ei ole varaa ostaa mitään kallista, enkä halua mitään turhaa krääsää nurkkiin pyörimään. Joku muutaman euron rasia olisi kelvannut aivan hyvin. Mies sanoi, että me syödään suklaata muutenkin niin paljon (siis minä otin levystä ehkä pari palaa ja mies ahmi loput) Hän ei ostanut minulle mitään. Lapseni kysyi myös toivettani ja ehdotin yhtä muutaman euron harrastusvälinettä ja he kävivät yhdessä kaupassa, niin mies ehkä ajatteli, että se on häneltä.
Avoppi esitteli Yves Rocherilta lahjaksi saamaansa viiden markan arvoista meikkipussia. Sain sen sitten lahjaksi.
Porukoilta sain lahjaksi kannellisen metallisen roskiksen.
Vierailija kirjoitti:
Voi, anteeksi unohdin lahjan, mutta tuon jossain vaiheessa. Joka vuosi sama juttu.
''
Sama miehen kanssa. Lopetin itsekin ostelun. Reilu 30 vuotta sitä samaa alkoi jo riittää.
Vierailija kirjoitti:
Emma K. kirjoitti:
Sain syntymäpäivälahjaksi dildon.
Ohut, lyhyt ja vieläpä sileäpintainen. Ei mitään tuntumaa. Aivan turha vehje.Tuo muuten on hassua. Kun mies ostaa, se pitää huolen siitä että dildo on vielä mitättömämmän kokoinen kuin hän itse. Luuleeko ne oikeasti, että ne jäävät tarpeettomiksi jos dildo onkin muhkeampi ja ihanampi, vai onko ne niin pöljiä että luulevat värkin venyvän pilalle? Sitähän se ei tee edes synnytyksessä, kun kymmenenkin lapsen jälkeen edelleen vattu miehelle maistuu.
Tämä on muuten totta. Vielä kun kivijalka-seksikaupat olivat enemmän muodissa, eksä kävi sellaisessa etsimässä minulle ystävänpäivälahjaa. Sanoi ettei sieltä sitten muka löytynyt "tarpeeksi laadukasta" tilasi netistä pienimmän mallin mitä löysi. Siitä oli kuulemma parhaat arvostelut netissä. Kas kun ei pystynyt näyttämään sitä sivua jossa arvostelut olivat. "No se sivu on varmaan poistettu" Kävin seuraavana päivänä itse siellä seksikaupassa ja löytyi kyllä oikein kattava valikoima normaali- ja isokokoisia dildoja. Ostin sitten itse itselleni sellaisen :D Tästä hyvästä mököttikin sitten kuukauden.
Sain mieheltä lahjaksi parit alushousut, ei olleet oikein oman tyyliset saati oman kokoiset. Olen itse koko xs, housut olivat kokoa XL. Ei ne oikein päällä kestä, käyttämättä jäi. Mies ei kuulemma katsonut kokoa ollenkaan, oli ostanut kun olivat kivannäköiset. Väkisin lahjan myötä miettinyt että tykkääkö kuitenkaa minusta tämän kokoisena kun olen, paha mieli jäi tuosta lahjasta :(
Femman rihkamakoruja exältä. Samainen ex antoi joskus lahjaksi myös pesusienen, siis sellaisen mitä saa marketeista jollain alle eurolla. Niin ja sipsipussinkin tämä samainen henkilö antoi yhtenä syntymäpäivänä.
Entiseltä anopilta hammasharjan minkä oli saanut hammaslääkäriltä ja näytehajuvesilappuja mitkä oli saanut jostain lehdestä. Luuli olevansa hauska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistujaislahjaksi laatikollinen joulumukeja.
Olivat varmaan itse saaneet ne jostain kaupan päälle, ja halusivat vain kierrättää ne mahdollisimman nopeasti pois omasta huushollistaan. :(
Näinpä.Luulen samaa myös.
Raivostuttaa nuo tyypit jotka antavat" minulle " esim.vuohen tms.
Haluan itse valita hyväntekeväisyyskohteen.
Ex-anopilta avatun paketin pikkuhousunsuojia. Luulin, että suojapaketti oli vain "vähän vitsikäs" pakkausmateraali, jonka sisältä löytyy oikea lahja. Avattiin vielä paketit heillä ja kyllä oma naama venähti kun näin sisällön. En edes siinä tyrmistyksessä osannut sanoa mitään vaan siirsin "lahjan" vaan sivuun. Ei se ainoa lahja häneltä ollut mutta ainoa, joka jäi mieleen. Olivat vielä luvattoman huonoja, teipit aivan onnettomia, ja linkosinkin ne lopulta roskiin.
Jostakin syystä nyt tuli mieleen ylioppilaslahjaksi saamani XXL-kokoinen t-paita, jossa oli jokin kukkakuva muistaakseni. Taisi olla itse painettu ja värjätty. Ei olisi voinut olla omaan tyyliini vähemmän sopiva, enkä käyttänyt kertaakaan, en tainnut edes kokeilla päälle.
Perheessäni on ollut myös hiukan erikoinen tapa, jossa tytöille ruvetaan ostamaan jo esiteini- ja teini-iässä astioita, eikä mitä tahansa astioita, vaan kahvikuppeja. Muistan asiaa ihmetelleni jo 12-vuotiaana. Minullakin on nyt jossakin kellarikomerossa pahvilaatikossa ainakin kolmea erilaista Arabian kahvikuppisarjaa, kaikkia muutama kuppi lautasineen. Eivät ole käytössä, koska kenellä käy nykyään vieraita, joille tarjotaan kahvikupeista kahvia?