Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
G: Mikä on surkein saamasi lahja?
Minä sain synttärilahjaksi mieheltäni suklaapatukan. Sellaista merkkiäkin, jota en syö.
Kommentit (925)
Ässä-arpa , jolla ei voittanut mitään.
Mitä järkeä antaa lahjaksi raha-arpa????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuohi nimissäni.
Voi kun olisikin pilaa mutta ei, eräs ystäväni muutama vuosi sitten antoi minulle joululahjaksi vuohen nimissäni johonkin kehitysmaahan.
Ihan paras lahja. Aikuiset eivät tarvitse joululahjoja. En halua kotiini mitään sellaista tavaraa, jota en ole itse valinnut. Joten mieluiten lahja hyväntekeväisyyteen.
Samaa mieltä - oiva lahja. Itse olen antanut esim puurolahjoja (spr) - toivottavasti lahjojen saajat eivät ole pitäneet niitä surkeinpina...
Itse en tykkää näistä.
Minä annan suoraan rahaa hyväntekeväisyyteen. Ei siitä tarvi muille kertoa
Joku saattaa tunnistaa, mutta menköön. Mummoni osti lapsena minulle mitä kummallisempia lahjoja. Voiton kuitenkin vei joululahja, jonka sain jossain 12 ikäisenä. Olin lyhyt, pieni ja ja hoikka tyttö. Paketista paljastui myrkynvihreät sukkahousut puuvillaribbineuloksesta. Koko oli jotain yli 40 aikuisten asteikolla. Lapsena tietysti availin paketteja innoissani, mutta tämän kohdalla tuli itku. En enää muista, mihin sukkikset joutuivat, mutta (yllättäen) en käyttänyt niitä koskaan. Olikohan mummo joskus ostanut ne itselleen, ja sitten kun olivat jääneet käyttämättä, ajatteli niiden sopivan minulle jostain syystä?
Vierailija kirjoitti:
Joku saattaa tunnistaa, mutta menköön. Mummoni osti lapsena minulle mitä kummallisempia lahjoja. Voiton kuitenkin vei joululahja, jonka sain jossain 12 ikäisenä. Olin lyhyt, pieni ja ja hoikka tyttö. Paketista paljastui myrkynvihreät sukkahousut puuvillaribbineuloksesta. Koko oli jotain yli 40 aikuisten asteikolla. Lapsena tietysti availin paketteja innoissani, mutta tämän kohdalla tuli itku. En enää muista, mihin sukkikset joutuivat, mutta (yllättäen) en käyttänyt niitä koskaan. Olikohan mummo joskus ostanut ne itselleen, ja sitten kun olivat jääneet käyttämättä, ajatteli niiden sopivan minulle jostain syystä?
No hei, ne oli suurta muotia 60-luvun lopulla! Mummosi oli itse ollut niistä aivan innoissaan ja ajatteli että sinäkin nuorena plikkana rakastaisit niitä!
Sain joskus rikkailta kummeilta lahjaksi 5000€ vaikka heillä olis ollu antaa helposti 10000€. Harmitti todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en vain voi ajatella että mikään olisi surkein lahja. Minusta se on niin rumaa ja ahneutta edes ajatella tuollaista. Olen kiitollinen kaikista lahjoistani, koska antaja on varmasti tarkoittanut pelkkää hyvää sen antaessaan. Minulle ei kenenkään edes tarvitse lahjoja antaa, en kaipaa sellaista. Se että ihminen on olemassa on jo lahja.
Joululahja lapsena: Olin innokas lukija heti lukemaan opittuani. Toivoin joululahjaksi paksua satukirjaa, jossa olisi lukemista joulupyhiksi. Kirjan osto oli jäänyt vanhempien sisarusteni tehtäväksi. He eivät lukuinnostustani paljon arvostaneet. Niinpä sain joululahjaksi pienen tarinavihkosen. Epäuskoisena availin paketit, ei löytynyt ainoaa toivettani. Olin pettynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-anoppi antoi joululahjaksi käytetyn uurnan. Siis posliiniuurnan, jossa oli kansi. Oli erehtynyt ostamaan sen jostain vanhaintavaran liikkeestä ja kotona oli huomannut, että ei se nyt niin hyvä ostos ollutkaan.
Mieluummin olisin ottanut vaikka vessapaperipakkauksenl
No, uuran jäi anopille, en suostunut sitä meille ottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ex-anoppi antoi joululahjaksi käytetyn uurnan. Siis posliiniuurnan, jossa oli kansi. Oli erehtynyt ostamaan sen jostain vanhaintavaran liikkeestä ja kotona oli huomannut, että ei se nyt niin hyvä ostos ollutkaan.
Mieluummin olisin ottanut vaikka vessapaperipakkauksenl
No, uuran jäi anopille, en suostunut sitä meille ottamaan.
Itse sain kerran tietosanakirjan joululahjaksi. Jokainen kirja pakattu omiin lahjapaketteihin.
Kirjahyllyssä vielä näki kolo, mistä oli otettu pois.
Jätin kirjat sinne. Tulimme sinne junalla. Joskus anoppi sanoi et ole hakenut lahjaasi pois. Enpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole minun lahjani, mutta harmittaa, kun eräs sukulainen ostelee lapsilleni lahjoiksi liian pieniä vaatteita ja pienemmille lapsille tarkoitettuja leluja, jotka jää sitten käyttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-XL-kokoinen, beige-valkoinen tuulipuku ollessani XS-kokoinen yläasteikäinen.
-teippirulla jossa alelaarin hintalappu 50 senttiä
-tavallisia valkoisia tuikkuja pakattuna tyhjään vessapaperihylsyynKaikki em. lahjat saatu lapsena. Saan edelleen huonoja lahjoja, mutta toisin kuin lapsena, nykyään ei ole mitään odotuksia lahjojen tasosta. Olen pyytänyt, ettei lahjoja anneta.
Ainiin! Unohdin "parhaan". 10-vuotislahjaksi, kun minussa oli vielä ns. lapsen pyöreyttä, sain liian pienen neulehameen ja neuletakin ja mukana kehotuksen laihtua, jotta ne sopisivat mulle.
Toi oli paha!
Toivottavasti aikuisena saat vielä joskus jotain oikeasti ilahduttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen saanut huonoimmat lahjat työpaikalta - ruokia, joita en syö tai voi syödä, mutta olen laittanut vahingon kiertämään - viime jouluna avasin konvehtirasian kahvihuoneen pöydälle ja muut annoin samassa vuorossa olleelle nuorelle yksinhuoltajalle.
Se mikä minua joskus ärsyttää on, se miksi lahjan sisältö pitää kertoa etukäteen - yllätyksellisyyskin on osa lahjaa. Viime jouluna ex, erosta yli 20 vuotta, soitti ja sanoi: ' Lähetin X:lle (kuopuksellemme) joulupaketin, siinä on sinullekin valosarja ja suklaata.' Ja lisänä tarkkakuvaus sarjasta ja vielä suklaastakin.
Varmaan olen kukkia joskus saanut, olen mies. Ei sillä, etteikö mies voisi nauttia kukista, mutta ainakin minä olen sellainen etten ymmärrä kukkien päälle mitään. Sama kuin toisi hiekkaa tai kiven pihalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joululahjaksi mieheltä saatu leikkausveitsi-setti, jota hän itse kuitenkin enimmäkseen käyttää. Itse käytän niistä ainoastaan leipäveistä, en muita. Ne on liian erikoisia ja teräviä. Muutekin mies antaa lahjoja, joista se itse hyötyy eniten.
No ne lahjatkan tulevat kuitenkin yhteiseen huusholliin, yhteiseen kotiin ja niillä on käyttöä molempien iloksi.
Minusta tuo on erittäin hyvä ratkaisu. Ostaa käytännöllisiä esineitä lahjaksi kotiin.[/quote
Silloinhan paketin päälle pitäisi kirjoittaa "koti" eikä puolison nimeä. Henkilökohtaisen lahjan saaminen on kyllä ihanaa. Tuo veitsisetin saaja voisi jatkossa itsekin ostaa jotain "kotiin", esimerkiksi ihanan laukun tai kengät, joista on pitkään haaveillut. Paketin päälle ukon nimi.
Minä sain erikoisia lahjoja isäni vaimolta, ja tilanteissa, joissa lahjoja ei edes olisi tarvinnut antaa eli olimme tulleet käymään jne.
Kerran antoi kaksi muovista tablettia, meitä oli perheessä kolme. Kun tyttäremme syntyi, saimme lahjaksi noin 14-vuotiaan kokoa olevan valkoisen, kellastuneet puuvillamekon. Kerran tyrkytti käytettyjä kesäkenkiään, hänellä oli paha hoitamaton sienitulehdus isovarpaiden kynsissä. Sain torjuttua kengät.
Pieni sininen valokuvakehys, jossa oli liimajälkiä ja naarmuja. Itseäni ei haittaa jos saan käytetyn tavaran lahjaksi ja kehys olisi muuten ollut oikein kiva, mutta se oli niin törkyisen näköinen, ettei kyllä käyttöön päässyt.
Seksikupongit silloiselta aviomieheltä. Ei ollut jaksanut edes askarrella niitä valmiiksi, vaan itse olisi pitänyt leikellä useampi a4 kupongeiksi ja liimata kartongille. Käyttämättä jäi.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan olen kukkia joskus saanut, olen mies. Ei sillä, etteikö mies voisi nauttia kukista, mutta ainakin minä olen sellainen etten ymmärrä kukkien päälle mitään. Sama kuin toisi hiekkaa tai kiven pihalta.
Hah, mulla sama, ja olen nainen. Tykkään söpäistä omin käsin poimituista luonnonkukista, mistään muista kukista en juuri välitä. Oon yrittänyt hienovaraisesti vihjailla... mutta ei. Mies on jostain lukenut tai varmaan itseasiassa anoppi on käskenyt, että naisille pitää OSTAA kukkia. Ja hänhän ostaa, ja yllättää iloisesti yleensä aina samanvärisellä puskalla, jota pidetään lempivärinäni, koska jossain vaiheessa tykkäsin siitä väristä vaatteissa, mutta joka on mielestäni kukkien värinä raskas..
Muutenkin koko kukkientuontiseremonia on minusta kovin muodollinen ja hankala, että en oikein ikinä tiedä miten pitäisi suhtautua etenkin juuri siinä lähimmässä ihmissuhteessa. Että ai jaa, oliko nyt mun ylioppilasjuhlat - taas - vai mistä tämä kaikki sellofaani on tänne tullut. Ja ennenkaikkea missä on se kirjekuori jossa kerrotaan syy kukitukseen ja annetaan mieluusti vaikka vähän rahaa johonki oikeaan lahjaan??
No joo, rakas se on jokatapauksessa, se kukkien kantaja. Kaikesta huolimatta olisin varmaan pahoillani, jos kukkashou loppuisi.
Vierailija kirjoitti:
Seksikupongit silloiselta aviomieheltä. Ei ollut jaksanut edes askarrella niitä valmiiksi, vaan itse olisi pitänyt leikellä useampi a4 kupongeiksi ja liimata kartongille. Käyttämättä jäi.
Mikä on seksikuponki?
Alue: Aihe vapaa
40v lahjaksi mieheltä 6,90€ maksaneen muistikirjan. Mistä tiedän hinnan? Kuitti oli samassa pussissa lahjan kanssa. Itse ostin hänelle reilun 600€ arvoisen kellon muutamaa kuukautta aiemmin 40v lahjaksi. en edes käytä muistikirjoja, en ole koskaan käyttänyt ja tässä vaiheessa hän oli mut tuntenut 20v.