G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Yli nelikymppinen mieheni sai siskoltaan runokirjan

( joskus 1990 luvulla kirjakerhosta sai ilmaiseksi kirjan, ostettuaan esim.20 kirjaa norm.hinnalla)

Mieheni ei siihen mennessä ollut yhtäkään runoa lukenut,

eikä sen jälkeenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli syntymäpäivä ja samana päivänä meillä oli poikaystäväni kanssa 2. vuosipäivä. Hän hehkutti jo viikkoja etukäteen että hänellä on sitten mahtava yllätys minulle luvassa!

No, tämä päivä viimein valkeni ja töiden jälkeen hän käski minua pukeutumaan siistimmin, hän oli varannut ravintolasta pöydän. Matkalla utelin tarkemmin minne mennään ja hän sanoi kaupunkimme kalleimman ja hienoimman ravintolan, on kuulemma huippukokki juuri vain meille tehnyt alkupalat, pääruoan ja jälkiruoan sekä valikoinut juomat. Tästäkös minä ilahduin että voi kulta, ihanaa! En tiennytkään että heiltä saa vegaaniruokaa, mahtava homma! Poikaystäväni vaikeni ja meni jotenkin oudoksi. Ajoimme lopun matkaa hiljaisuuden vallitessa ja perillä selvisi miksi.

Kyseinen ravintola ei todellakaan tarjoa mitään vegaanista. Mulkvisti poikaystäväni oli unohtanut että olen vegaani!

Olen vegaani 'helppous' syistä sillä olen allerginen mm maidolle ja kalalle. Arvatkaa oliko alkupaloissa kalaa. Kyllä. Oliko pääruoka verinen pihvi. Kyllä. Oliko jälkiruoka jokin maitopohjainen hässäkkä joka oli kuorrutettu marjoilla joille olen myöskin allerginen. Kyllä. Poikaystäväni oli nerona maksanut koko roskan jo etukäteen. Voin sanoa että oli elämäni kamalin ateria sillä en voinut edes maistaa mitään. Istuin hiljaa ja katselin kun poikaystäväni nautiskeli koko rahan edestä. Join kyllä viiniä ja tulin hiukan hiprakkaan josta seurasi massiivinen migreeni.

Sanomattakin selvää että jätin tämän kaverin tuon mahtavan gourmet-illallisen jälkeen. Kuka hemmetti ei tiedä KAHDEN VUODEN seurustelun jälkeen että toinen on vegaani?

Miten niin et voinut MITÄÄN syödä?  Kyllä ravintolat voi muokata, esim. jälkiruuaksi tuoda jonkun hedelmäjutun, jos sulle ei maito sovi.  Pääruokana "verinen" pihvi?  Yleensä kysytään, haluaako sen pihvinsä raakana, puoliraakana vai kypsänä.  Siellä ei sitten kysytty vai?  Jos ei kysytty, niin sinä et mitenkään voinut kysyä, saisiko sen edes kypsänä, niin ei näkyisi sitä "verisyyttä?"

Sen pihvin kanssa oli ihan varmasti jotain lisuketta, vihanneksia, perunoita haluamallasi tavalla kypsennettynä jne.  Mutta sinä et voinut syödä YHTÄÄN mitään?

Vegaanina ei ole mikään pakko olla viimeisen päälle tiukka.  Itse asiassa et voi mennä minnekään syömään, koska ethän ikinä voi olla varma siitä, saatko juuri sinulle räätälöityä ruokaa, surkea juttu.  Edes pientä palaa siitä pihvistä et voinut siis syödä, koska ahdas vegaanius sinua säätelee.  

Poikaystävällesi oli hyväksi, että jätit tuon kaverin, koska hänen elämänsä sinun ja vegaaniutesi kanssa olisi jatkossakin ollut yhtä helvettiä.

Ulkomaille et voi matkustaa koskaan, koska sielläkin täytyy syödä jotain.  No ehkä päivän matkan voit tehdä omin eväin.  Jos olet jo valmiiksi allerginen maitotuotteille ja kalalle, niin miksi hiivatissa sitä pitää vielä vaikeuttaa tiukalla vegaaniudella?  Ethän voi esim. seisovista pöydistäkään syödä juuri mitään, koska et voi ikinä olla varma, etteikö sillä ottimella, jolla otat vaikkapa keitettyä riisiä,  ole joku kauhaissut jotakin vieressä olevaa lihaista lisuketta.  

No, saatpahan olla "erityinen."  Ja voit vaatia niin entisiä kuin tuleviakin poikaystäviäsi ottamaan huomioon "erityisyytesi."  Kuin myös kaikki muutkin elämääsi liittyvät ihmiset.  Älä kuitenkaan ikinä kuvittele, että joka ikinen ihminen tanssii sinun vegaanipillisi mukaan.  Niin kauan, kuin tätä erityisyyttäsi vaalit, joudut pettymään aina silloin tällöin, mutta ketään muuta kuin itseäsi et voi syyttää.

Kuule niilo22, kunhan vähän matkustelet enemmän, saatat ehkä huomata että sinne "ulkomaille" voi vegaanikin matkustaa myös kulinarististen nautintojen perässä. Minä olen syönyt hyvää vegaaniruokaa sellaisissa maailmankolkissa, ettet uskoisikaan. Ennakkoluuloiselta nipottajalta sinä itse kuulostat, eikä tuo vegaani.

Noo, kunhan nyt sinäkin niitä matkojasi teet vielä enemmän, niin ehkä sitten ymmärrät.  

Matkustaminen nyt kuitenkaan ei tuossa ollut se ihan kaikista tärkein pointti, vaan kirjoittajan oma asenne, jota olisi ollut mahdollista muokata, jos olisi hiukankaan ollut ymmärrystä asian päälle.  Onnea elämääsi!

Vierailija kirjoitti:

Vuohi nimissäni.

Voi kun olisikin pilaa mutta ei, eräs ystäväni muutama vuosi sitten antoi minulle joululahjaksi vuohen nimissäni

johonkin kehitysmaahan.

Vieläkö olette ystäviä? Olisi kiva tietää, miten jatkossa ystävyydelle kävi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmiltani häälahjaksi vaateprässin saatesanoilla että sillä on MINUN kätevä silittää mieheni paidat! Sain siis lahjaksi "työtä" ;-)

Yhtään ukon paitaa en ole silittänyt ennen häitä enkä sen jälkeen.

Komeron perälle jäi tuo kätevä kodinkone, kun kukaan ei sitä tykännyt käyttää.

Ei kuulu ketjun aiheeseen, mutta kerronpa kuitenkin.

Yläasteella joskus 70-luvulla kotitalouden tunnilla opeteltiin me tytöt silittämään miesten paitaa, että sitten joskus osataan silittää , kun ollaan  naimisissa. (Pojillakin oli silloin jo kotitaloutta, mutta epäilen, että eivät opetelleet silittämään paitaa. Siihen aikaan tytöt ja pojat oli eri aikaan tunneilla, niin varma en voi olla, mutta tuskin niille  "akkojen" hommia opetettiin.)

Jo silloin ajattelin, että mitä varten minun pitää osata silittää miehen paita? Eikö se mies ite voi?

Vierailija kirjoitti:

Olen vaikeasti lihava, 198 kg. Minulle ostaa sisarukseni xxxs-koon pikkuhousuja, rintaliivejä ja mekkoja. jalkaani eivät mahdu kun oikeastaan tosi isot crocksit joista olen leikannut päkiän päältä ison osan pois mutta saan lahjaksi 37-numeron nilkkaremmi-korkokenkiä.

 Veisin kirpputorille, mutta en pääse asunnostani pois.

Mun anoppini osti aina mulle neljä numeroa liian pieniä vaatteita ja miehelleni taas neljä numeroa liian suuria.

Nyt tajuan mieheni ostamat pöljät lahjat, kun olen lukenut tätä ketjua.

Hän on perinyt äidiltään tuon idiotismin.

Aina, kun joku kertoo jonkun hirveän jutun, niin samoja juttuja löytyy anoppini laarista ja sitten mieheni päästä.

T. Se virranjakajan saanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuohi nimissäni.

Voi kun olisikin pilaa mutta ei, eräs ystäväni muutama vuosi sitten antoi minulle joululahjaksi vuohen nimissäni johonkin kehitysmaahan.

Ihan paras lahja. Aikuiset eivät tarvitse joululahjoja. En halua kotiini mitään sellaista tavaraa, jota en ole itse valinnut. Joten mieluiten lahja hyväntekeväisyyteen.

Itsekin olen mielissäni hyväntekeväisyyslahjoista ja osallistun hyväntekeväisyyteen, jos ne koskevat koulutusta tai lasten/luonnon/eläinsuojelua, mutta en eläinlahjoihin. Ei ole todellakaan mikään hyvä kohtalo eläimelle, eikä siinä mielessä hyväntekemistä.

Huonoin lahja lienee mekko, joka oli väärän kokoinen ja jonka mies osti minulle miellyyttääkseen myyjätärtä, johon oli ihastunut. (Liikkeessä oli vain naisten vaatteita ja mies kävi siellä viikottain, kunnes myyjä jäi lomalle.)

Mulla lahja samantyylisestä syystä. Mies toi hajuvesen joltain messumatkalta. Ei siinä mitään, ihan kiva tuoksu. Joskus vähän myöhemmin sitten kuulin sivukorvalla, kun selitti kaverilleen kuinka oli pakko ostaa hajuvesi ”Mollalle”, kun ne myyjätytöt siellä messuilla oli ihan malliluokkaa ja tosi hot. Loppui into hajusteen käyttöön.

Mulla ois loppunut into tohon suhteeseen.

Olisi pitänyt mullakin. Lahjat jatkuivat yhtä mielenkiintoisina. Yleensä lahjani oli jotain, jota hän itse saattoi myös käyttää (selkähieronta laite istuimen selkänojaan, jossa hän istui itse enimmäkseen), Netflix (mä en juurikaan päässyt katsomaan, kun hän katsoi räiskintäleffojaan), autoon kuramatot jne. Hyviä lahjoja, ei siinä mitään. Ehkä kuitenkin mietitty enemmän siltä kannalta mitä itse käyttää. Mä sai joululahjaksi jonkun paketin, missä oli lajitelma pikkuleipiä ja tuoksukynttilä. Itselleen hän osti joululahjaksi iPadin ja iWatchin. Mä yritin antaa hyviä lahjoja: lempiviskiään (single malt ja sieltä kalliimmasta päästä), toivomiaan urheiluvälineitä, sikareja, toivomiaan elämyksiä...

Mutta joo, lahjoistakin voi päätellä kaikenlaista. Lisäksi mä ihan selkeästi olen sanonut, että haluaisin vaikka tämän kirjan tai tuon tuoksun, mun kanssa ei tarvitse arvailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuohi nimissäni.

Voi kun olisikin pilaa mutta ei, eräs ystäväni muutama vuosi sitten antoi minulle joululahjaksi vuohen nimissäni johonkin kehitysmaahan.

Ihan paras lahja. Aikuiset eivät tarvitse joululahjoja. En halua kotiini mitään sellaista tavaraa, jota en ole itse valinnut. Joten mieluiten lahja hyväntekeväisyyteen.

Siis haluat lahjaksi tiedon siitä että joku muu on hyvä ihminen ja lahjoittanut hyväntekeväisyyteen jotain? :,D

Vierailija kirjoitti:

Surkein saamani lahja on sytykeruusut viime jouluna ystävää monta vuotta teeskenneeltä ja meidän rahapussillamme useasti lokkeilleelta rouvalta. Meillä ei ole takkaa kotona, mökkiä tai muutakaan paikkaa, missä niitä käyttää eli paitsi pihi lahja, myös täysin turha.

Rouvalta tuli viime syksynä viesti: Voi, me haluaisimme jouluvieraita! Rouvan ja hänen miehensä kanssa meillä oli ollut ihan mukavia reissuja ja mekin kuvittelimme heitä ystäviksi siinä vaiheessa, joten suostuimme, vaikka meno muiden nurkkiin jouluksi ei tuntunut itsessään hyvältä. Sen jälkeen alkoi (jälkikäteen tajuttuna) manipulointi. Lahjaksi lapselle piti saada kallis tietynlainen legopaketti ja rouvalle miehineen menut kalliiseen ravintolaan. Jälkikäteen tajusimme myös aiemmin tulleemme taloudellisesti hyväksi käytetyksi. Pariskunnan mies on hyvä tyyppi ja rouva omaa luokkaansa...

Ajoimme tuntikausia huonossa kelissä joulunviettoon ja rouva passitti ostamaan vielä kaupasta raskaan ajon jälkeen kalliit ostokset. Meidän piireissä on tapana vieraille tarjota, mutta mikä ettei. Ostokset tuotiin ja niiden etsimiseen kaupasta meni ajon päälle yli tunti. Lisää hyppyytettiin ostamaan niiden parin päivän aikana myös, mitä heillä olimme. Joulu oli karmea: muiden nurkissa muiden ehdoilla ja kalliiksi tuli.

Rouva otti maireana vastaan meidän hankkimat kalliit lahjat ja meille löi sytykeruusut käteen. Kun teimme poislähtöä, vaati vielä lisää rahaa ruuista, vaikka olimme jo niistäkin maksaneet reilusti. Tämä tuli vahingossa tietooni. Vahingossa siis rouvan näkökulmasta. Yritti hyväksikäyttää kilttiä miestäni selkäni takana usuttamalla miehensä vaatimaan rahaa mieheltäni. Minä olin se, joka oli hankkinut kalliit lahjat ja muut ja minä koordinoin meidän raha-asiat ja rouva tiesi sen. Lahjoineen, lemmikkihotelleineen ym. meillä meni reissuun vajaa 1000e.

Ensin yritin selvittää, ymmärtääkö rouva, mitä vaatii ja mitä olemme jo panostaneet. Koska ymmärsi täysin ja hyväksikäyttö oli selvä, katkaisin välit. Terveisiä vaan sinne Itään!

Huoh.. Luulin jo lukevani entisen tuttuni perheestä, oli niin samanlaiset kujeet tällä perheen rouvalla. Tuttuni oli kaikkien lokkien lokki ja niin pihi kuin olla voi, vaikka ei ollut edes mitenkään Köyhä. Hänellä oli tyylinä kerätä kotoaan kaikki ylimääräinen krääsä mitä käteen sattui, paketoida se vanhaan ja ryppyiseen kääreeseen ja voila! lahja antamista vaille valmis. Tiesin jo aina etukäteen, että laitan kaikki häneltä tulevat romppeet suoraan kirpputorille. No sittemmin tiemme ovat eronneet.

Paketillinen jouluteetä. En juo teetä, enkä tunne ketään, joka joisi. Voin toki säilyttää sen niin kauan, että palaan töihin hoitovapaan jälkeen, mutta haluaako sitä teetä kukaan, kunhan tietää sen lojuneet kaapin perällä pari vuotta.

Se lahja mitä en koskaan saanut.😔

Ehdin antaa entiselle miesystävälleni vuoden aikana pari lahjaa, mutta itse en saanut häneltä lahjoja.🥺

Hilja kirjoitti:

Sain ystävältä tiskiharjan ja kumikäsineet lahjaksi. Olen saanut myös parasta ennen päivän ohittaneita suolakurkkuja joululahjaksi.

Huumorilla annetaan lahjaksi tiskiharja ja hanskat🙂. Älä ota itseesi asiassa. Suolakurkut on tullut varmaan vahingossa ostettua kaupasta vanhalla päiväyksellä. Turhaan suutut asiassa.

Sain ystävältäni joskus lahjaksi alkoholia kunnon pullon, missä oli huimat prosentit. En tykännyt yhtään, sillä ystäväni varsin hyvin tietää, että yritän päästä eroon alkoholista. Se ei sovi minulle. En juonut koko pulloa, vaan laitoin sen lavuaarista alas.

Sain semmoisen "elämäntapaopas"-huumorikirjan ja olen 90 % varma että ko. henkilö oli itse saanut lahjan ja pistänyt kiertoon. Siis just semmoinen mikä on alunperinkin maksanut ehkä kaksi euroa jossain kirjapörssi-alelaarissa. :D

Meillä mies on ns. raitistunut alkoholisti ja tämän on tienneet kaikki ystävät ja suvut ja kumminkaimat jo 15 vuotta.  

Silti aina joku hoksaa antaa lahjaksi alkoholia!  

Esim. velipoika muutama vuosi sitten toi joululahjaksi jotain pienen panimon erikoista glögiä, jossa oli vielä tavallista enemmän prosentteja.  Ja meillä kun ei juoda sitä vähäiselläkään määrällä varustettua, koska se nyt vaan on yksinkertaisesti uhkarohkeata.  Mies ei käy kirkossa ehtoollisellakaan, vaikka muuten siellä käymmekin.  Kun sanoin velipojalle, että hei, ei näin, niin vastaus oli että eihän se nyt noin pieni määrä mitään tee.

Kyllä se vaan tekee.   Kun on se kunnon vanha mestari kyseessä, niin ei pidä leikitellä.  

No, annettiin se eteenpäin, mutta ihmetyttää tämä silti.  Miehen sisaret joskus tämän raittiuden alkuaikoina ihan kuin tahallaan kiikuttivat meille viinipulloja.  Kun olivat tottuneet siihen, että mies ottaa mieluusti vastaan.  Samoin illanvietoissa olivat aina tälle tarjoamassa.  Ihan itketti, kun pelotti, että jos mies lankeaa, mutta onneksi ei sentään.  Miten ihmiset voi olla noin lyhytnäköisiä ja ajattelemattomia?

Kaikkein oudoin tapaus oli anoppi, joka itsekin kärsi poikansa juomisesta, silti alkoi aivan kuin pitää hauskaa tämän "muka raitistumisen" kustannuksella.  Antoi kerrankin meille ison jonkun konjakkipullon tms. ja oikein tuputti, että ottakaa ottakaa vaan, kyllä se on hyvää. Ja kun aikansa sitten siinä vastusteltiin ja kieltäydyttiin, niin sitten naureskellen sanoi, että no on se kumma kun ei hyvä kelpaa, se on puolukkamehua!  No sitä se olikin, mutta minusta tuo ei ollut hyvä vitsi.

Niin ja jos joku täällä sanoo nyt, että kirkossa on mahdollisuus saada alkoholiton ehtoollinen, niin tiedämme.  Mies ei halua silti edes sitäkään, ei vaan viitsi mainostaa täysraittiuttaan.  Ei siellä muutenkaan kaikki ehtoollisella käy.

Ja sitten se iso möhkäle pakastettua hirvenlihaa, jota aina silloin tällöin yksi himometsästäjä meille yrittää tarjota.  Me ei kumpikaan tykätä riistan mausta ja hirvenliha on muutenkin meille no no.  Ei niin paljon lihaa syödä muutenkaan.  Aina neuvotaan, että kun sen niin ja niin valmistatte ja niin ja niin teette, niin se on niin hyvää!  Ja me vaan joudutaan sanomaan, että ei me viitsitä alkaa sen kanssa touhaamaan, uskokaa nyt vaan!

Muuten muistan, että sain kerran nuorena silloiselta poikaystävältä syntymäpäivälahjaksi sellaisen pääsiäismunasormuksen. 

Ja yksi toinen tyyppi, jonka kanssa vähän aikaa seurustelin, antoi mulle tupakka-askin.  En tupakoinut.  Se itse tupakoi, joten hyvin taktikoitu.

No, veli pienenä poikana sai isältä vähän rahaa, että saa käydä ostamassa äidille äitienpäivälahjaksi vaikka karkkipussin.  No se osti sillä koko rahalla purkkaa.  Jauhoi sitä jo kotiin tullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on ns. raitistunut alkoholisti ja tämän on tienneet kaikki ystävät ja suvut ja kumminkaimat jo 15 vuotta.  

Silti aina joku hoksaa antaa lahjaksi alkoholia!  

Esim. velipoika muutama vuosi sitten toi joululahjaksi jotain pienen panimon erikoista glögiä, jossa oli vielä tavallista enemmän prosentteja.  Ja meillä kun ei juoda sitä vähäiselläkään määrällä varustettua, koska se nyt vaan on yksinkertaisesti uhkarohkeata.  Mies ei käy kirkossa ehtoollisellakaan, vaikka muuten siellä käymmekin.  Kun sanoin velipojalle, että hei, ei näin, niin vastaus oli että eihän se nyt noin pieni määrä mitään tee.

Kyllä se vaan tekee.   Kun on se kunnon vanha mestari kyseessä, niin ei pidä leikitellä.  

No, annettiin se eteenpäin, mutta ihmetyttää tämä silti.  Miehen sisaret joskus tämän raittiuden alkuaikoina ihan kuin tahallaan kiikuttivat meille viinipulloja.  Kun olivat tottuneet siihen, että mies ottaa mieluusti vastaan.  Samoin illanvietoissa olivat aina tälle tarjoamassa.  Ihan itketti, kun pelotti, että jos mies lankeaa, mutta onneksi ei sentään.  Miten ihmiset voi olla noin lyhytnäköisiä ja ajattelemattomia?

Kaikkein oudoin tapaus oli anoppi, joka itsekin kärsi poikansa juomisesta, silti alkoi aivan kuin pitää hauskaa tämän "muka raitistumisen" kustannuksella.  Antoi kerrankin meille ison jonkun konjakkipullon tms. ja oikein tuputti, että ottakaa ottakaa vaan, kyllä se on hyvää. Ja kun aikansa sitten siinä vastusteltiin ja kieltäydyttiin, niin sitten naureskellen sanoi, että no on se kumma kun ei hyvä kelpaa, se on puolukkamehua!  No sitä se olikin, mutta minusta tuo ei ollut hyvä vitsi.

Niin ja jos joku täällä sanoo nyt, että kirkossa on mahdollisuus saada alkoholiton ehtoollinen, niin tiedämme.  Mies ei halua silti edes sitäkään, ei vaan viitsi mainostaa täysraittiuttaan.  Ei siellä muutenkaan kaikki ehtoollisella käy.

Ja sitten se iso möhkäle pakastettua hirvenlihaa, jota aina silloin tällöin yksi himometsästäjä meille yrittää tarjota.  Me ei kumpikaan tykätä riistan mausta ja hirvenliha on muutenkin meille no no.  Ei niin paljon lihaa syödä muutenkaan.  Aina neuvotaan, että kun sen niin ja niin valmistatte ja niin ja niin teette, niin se on niin hyvää!  Ja me vaan joudutaan sanomaan, että ei me viitsitä alkaa sen kanssa touhaamaan, uskokaa nyt vaan!

Muuten muistan, että sain kerran nuorena silloiselta poikaystävältä syntymäpäivälahjaksi sellaisen pääsiäismunasormuksen. 

Ja yksi toinen tyyppi, jonka kanssa vähän aikaa seurustelin, antoi mulle tupakka-askin.  En tupakoinut.  Se itse tupakoi, joten hyvin taktikoitu.

No, veli pienenä poikana sai isältä vähän rahaa, että saa käydä ostamassa äidille äitienpäivälahjaksi vaikka karkkipussin.  No se osti sillä koko rahalla purkkaa.  Jauhoi sitä jo kotiin tullessaan.

 

Mun tuttu on raitistunut alkoholisti. On nyt 3.tta kertaa naimisissa.

3 oman lapsen lapsuutta on pilannut alkoholin kanssa, parin omakotitalon verran juonut.

Täytti 50, ei juhlia. Sai lahjaksi mm konjakkipulloja.

Mitä ihmiset ajattelee ???

Ystäväni oli juuri eronnut muutaman vuoden seurustelusuhteesta. Ystäväni halusi kihloihin, naimisiin, lapsia jne. Mies ei tiennyt mitä haluaa. Päättivät erota.

Ensimmäinen joulu, meni vanhempiensa luo, jonne tuli myös hänen sisarukset perheineen.

Ystäväni sai siskoltaan hänen vanhan hääpukunsa lahjaksi. Koska nyt on puku valmiina, on helpompi saada mato koukkuun. Sisko itse oli mennyt naimisiin hyvin lyhyen tuntemisen jälkeen ja ensi treffeistä vuoden päästä äiti.

Hääpuku oli heidän äidin vanha, joka nopeasti muutettiin siskon mittoihin häihin.

Superikäväksi tässä tekee se, että siskon esikoinen oli tällöin vielä alaikäinen, mutta halusi ehdottomasti mennä mummonsa puvussa naimisiin ja oli puhunut siitä ääneen äidilleen ja mummolleen.

Sisko tietenkin loukkaantui lahjasta, toinen sisko loukkaantui, kun hänelle loukkaannuttiin, vaikka hän vaan tahtoi hyvää ja esikoinen loukkaantui, kun hänen tuleva pukunsa annettiin pois.

Vaikka minkälaisia vuohia ja muovisia desimittoja olen saanut, tätä en ole minä päihittänyt.

Ystäväni on kertonut tämän mm fb sivuillaan, on tunnettu heidän piirissä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä tunnistettava, että terkkuja tutuille, minäkin palstailen!

Sain poikaystävältä 20-vuotislahjaksi plektran sormusrasiassa. Siis sen muovinpalan, jota käytetään kitaran soittamiseen. Poikaystävä antoi sen minulle vanhempieni, sisarusteni ja isovanhempieni edessä suvun sunnuntailounaalla polvistuen sen jälkeen, kun oli pitänyt pienen puheen, jossa kertoi miten onnellinen hän on kun olen hänen elämässään ja kuinka ansaitsen vain parasta.

Oli ihan uskomattoman nöyryyttävä kokemus. Inhoan tuollaisia tilanteita, joissa olen jotenkin oudossa yhteydessä huomion keskipisteenä. Lisäksi olin naiivisti ajatellut, että yläasteelta jatkunut seurustelu olisi ehkä voinutkin jo muuttua kihloiksi ja siitä oli ollut poikaystävän kanssa puhettakin. Jälkikäteen ajateltuna kihlat olisi olleet ihan katastrofi, koska suhde oli ihan paska, mutta silloin se tuntui hyvältä idealta ja niiiiiiiiin aikuismaiselta.

Äitini oli suunnilleen välittömästi kyynel silmässä kun poikaystävä polvistui ja kaikki ympärillä huokaili syvään, kunnes sitten poikaystävä avasi laatikon ja siellä oli se plektra. Todella vaivaannuttavaa. Semisti itketti, olin todella nolostunut, mutta pakko oli yrittää hymistellä jotain et jee jee hyvä vitsi. Poikaystävän mielestä tämä oli paras jekku ikinä.

Nykyään tuo jo naurattaa ja sitä muistellaan perheen kesken usein, mutta silloin oli kyllä äärimmäistä paskuutta.

 Mielikuvitusleikki: Se plektra olisikin ollut B.B.Kingin ensimmäinen, hänen itsensä kilpikonnan kuoresta tekemänsä. Olisit myynyt sen arvohuutokaupassa ja netonnut parikytä tonnia. Setelinippua lenaillen olisit ajanut taksilla poikaystävän pihaan ja myöntänyt: Jee, jee vitsi oli hyvä. Paras jekku ikinä! Hurautanpa tästä lentokentälle ja nousen Havaijin-koneeseen. So long, älä pitkästy odottaessasi!

(Noniin, nyt menen ja otan iltalääkkeet.)

Reput vaihtoon helenius kirjoitti:

Venäläinen nainen tai mies ei tiedä kumpi toi kaupasta varastetun oudon kukkasen pyysi päästä asuntoon laittoi kukan pöydälle ja otti lähtiessään mukaan kynttilän jalat ja astioita pöydältä.Vapaakirkon jäsenet toimii näin tavaran vaihdolla.Huumeet kulkee samalla tyylillä vaihdetaan matkalaukkuja.

 Onkohan tämä kirjoittaja -"helenius" se sama tyyppi, jonka kämppään tuli yöksi venäjänortodoksinainen ja keitti yöllä kattilallisen puuroa ja söi muutenkin jääkaapin tyhjäksi. Lähtiessään oli varastanut pikkarit ja jättänyt jälkeensä isot mummoalkkarit. En muista mihinviestiketjuun se tapaus liittyi.

Mutta ihmeellisiä vieraita heillä, täytyy sanoa.

Nuoruudessani kaveripiirissä (kaikki poikia) oli ronskia huumorintajua. Kun joku täytyi 18, sai kaveripiirin yhteislahjana kumihanskan ja purkin Tummelia. Huumorilla meni. :)

Korut, jokainen joka tuntee vähääkään tietää etten käytä mitään koruja. Melkoinen pettymys kun saa korun ihmiseltä jonka luulen tuntevan minut hyvin.