G: Mikä on surkein saamasi lahja?
Minä sain synttärilahjaksi mieheltäni suklaapatukan. Sellaista merkkiäkin, jota en syö.
Kommentit (925)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raivostuttaa nuo tyypit jotka antavat" minulle " esim.vuohen tms.
Haluan itse valita hyväntekeväisyyskohteen.Eihän sitä vuohta tms. sinulle anneta vaan sinun nimissäsi, siis kuin olisit itse ostanut jollekin jonkin todella tarpeeseen tulevan asian.
Esimerkkinä vaikkapa nyt tuo vuohi, köyhän lehmä. Se elää vaatimattomissakin oloissa ja lypsää maitoa vaikkapa sen köyhän perheen lapsille.
Erittäin kummallista, jos joku ei tykkää, että jotkut ihmiset saisivat hieman ravinnon lisää. Ethän sinä itse ole maksanut penniäkään, sen sijaan lahjan saaja muistaa sinua (ansiottomasti) kiitollisuudella.
Mutta eihän tuo ole lahjan saajalle lahja, vaan joku on lahjoittanut hyväntekeväisyyteen itse valitsemaansa kohteeseen ja kertoo siitä ”lahjan” saajalle. Annan mielelläni rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta ei se ole lahja kenellekään muulle, vaan minun tekemääni hyväntekeväisyyttä.
Täällä kehotetaan antamaan se sama paperi eteenpäin lahjaksi jollekin toiselle. Mutta ei kai sitä yhtä ja samaa kaivoa voi lahjoittaa kuin yhden kerran. Jos aikoo lahjoittaa saman asian jollekin toiselle, on maksettava siitä uudestaan.
Ei siinä mitään, näitä hyväntekeväisyyslahjoja lahjoitetaan useimmiten joillekin laitoksille tai vastaaville, esim. meillä firman täyttäessä vuosia pyydettiin laittamaan rahaa johonkin hyväntekeväisyystilille, minkä kohde jollain tavalla liittyi firman toimintaan.
Olen itse kyllä saanut kerran lahjaksi tällaisen vuohen, ja olin ihan mielissäni. Summa ei ollut edes suuri, mutta joku jossain sai sillä todella merkityksellisen avun jokapäiväiseen elämäänsä.
Vuohen kohdalla olen vielä luottavainen, että se vuohi todella annetaan kohteelle, mutta kaivohomma voi mennä niin monessa kohdassa myttyyn, että en usko sen aina vastaavan tarkoitustaan. Jos se raha vaan jää jonnekin tilille odottelemaan, että joku oikeasti panee toimeksi ja alkaa sitä kaivoa puuhata, niin on ihan mahdollista että se raha ei koskaan päädy oikeaan tarkoitukseen. Siinä kun on niin monta tekijää, se raha voi upota vaikka kaivonsuunnittelijoiden bensakuluihin eikä kaivon paikkaa koskaan löydy.
Minusta on hullua, että joku tekee hyväntekeväisyyttä jonkun toisen lahjalla.
Enkä usko, että jollekulle annetaan juuri vuohi. Se raha menee jollekin tilille ja ehkä käytetään köyhien hyväksi jollain tavalla. Se vuohi vain konkretisoi lahjaa ja siksi sitä käytetään.
Avattu Oil of Oilay purkki kosteusvoidetta. Ex-poikiksen mummolta jouluna. Hän ei minusta tykännyt, eikä kuulema muuta keksinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain läpi lapsuuden ja nuoruuden isovanhemmilta hopealusikoita ja yhden ainoan kerran jonkun saman sarjan hopeisen kakkulapion. Niihin lusikoihin oli kaiverrettu minun nimikirjaimet ja joskus (ainakin rippijuhlissa) myös ripille pääsyn päivämäärä. Lusikkalahjoja ihailtiin suvun aikuisten toimesta kovasti, itse olin joka ikinen kerta ihan yhtä pettynyt ja harmissani. Mitä 12-vuotias tekee hopealusikoilla. Nyt nelikymppisenä ihmettelen ihan samaa, että mitä oikein tekisin noilla hopealusikoilla. Mulla on liioittelematta 4 tusinaa kahta eri hopealusikkasarjaa ja joitain ottimia myös ja kaikki kaapissa käyttämättömänä. Ensinnäkin hopealusikat eivät kestä pesukoneessa, tummuvat nopeasti. Toisekseen ne ovat liian pieniä ja käytössä epämukavia pitää kädessä. Vähänkään kovempaa, kuten jäätelöä, syödessä taipuvat ja menevät mutkalle.
Lisäksi huvittaa, että vanhempani ovat kovasti antamassa mulle pienempään asuntoon muuton myötä omaa hopealusikkasarjaansa, eli sitten mulla olisi liioittelematta yli 100 hyödyntöntä pientä hopealusikkaa. En taida ottaa vanhempien hopealusikkalahjoitusta vastaan.
Myy lusikat pois ja osta saaduilla rahoilla itsellesi jotain kivaa.
Ainut vika tässä ideassa on se, että noista lusikoista maksetaan melko vähän. Itse myin kummilusikat juuri tästä syystä. Ei niistä montaa kymppiä saanut. Melkein kadutti että menin myymään, mutta samat ajatukset kuin edellisen kirjoittajalla: epäkäytännöllisiä ja käyttökelvottomia. Varmasti kauniita, mutta ei minun kotiin sopivia.
Ei kannata myydä hopeaa nyt! Hopean hinnan ennustetaan nousevan. Hopea on paljon arvokkaampaa, mikä sen arvo on nyt ja sen arvo on pidetty keinotekoisesti alhaalla. Näin kuulin eräältä alan asiantuntijalta, joten kannattaa pitää malttia perintölusikoiden/hopealahjojen myymisen kanssa.
Onhan hopealukikoill käyttöä, kun pidät juhlia. Lastesi kaste ja rippijuhlat ja yo-juhlat. Omat 50-vuotisjuhlat ja vaikka mitä.
Meillä katetaan hopeiset vieraiden tullessa arkenakin kahville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä hyväntekeväisyyslahjoista, täytin 40 v. Meillä on vajaa 20 naisen ryhmä, ennen koronaa nähtiin kerran kk.
Terkkuja tutuille, jotka tunnistaa tästä.En halunnut juhlia synttäreitä, tämä porukka halusi. Taloudellinen tilanne oli huono ja tähän ei olisi ollut varaa.
Useampi ihminen porukasta pyysi pitäisin juhlat, kerroin ei ole oikein varaa. Ryhmän ”pomo” laittoi viestiä, me keräämme hyvän lahjan, älä huolehdi rahasta. Sanoin suoraan ottaisin mielelläni lahjakortin Tokmannille, s ryhmään, ei erityisliikkeeseen. Vastattiin hyviä ideoita.
Juhlat tulivat. Tarjosin kuohuviiniä, pieniä suolapaloja, voileipäkakkua 2 eri raaka-aineista, 2 eri kakkua ja viiniä. Viiniä kului yli 10 pulloa.
Se arvokas lahja. Olisinko saanut kaivon ja todella kalliin kukkakimpun. Lahja annettiin heti aluksi ja mulle lähes tuli itku. Olo oli tosi pa*ka koko juhlan ajan ja kun viini loppui, olin helpottunut. Vieraat lähtivät. Annoin kimpun mukaan yhdelle viimeisistä lähtijöistä. Hän oli ihaillut kimppua ja minä en välitä leikkokukista.
Tässä porukassa on muutama minun ystävä ja läheisin oli kieltänyt ostaa vst lahjaa. Pomo oli laittanut viestiä hän on ajatellut tätä ja heti tämä yksi sanoi ei missään nimessä. Oli vielä soittanut ja kielsi ostamasta. Kukista sanoi älä osta kukkia, mielummin yrttejä, kuin ruusuja.
Tämän jälkeen on ollut muita tasalukujuhlia. Kun joku sanoi hyväntekeväisyyslahja, sanoin minulla olisi täällä kaivo, anna tämä.
Ystäväni epäilee lahjan hommaajalla oli tämä kaivo itsellä ja sai sen näin myytyä täyteen hintaan eteenpäin.
Nämä juhlat veivät budjettini tiukille ja seuraava kuukausi oltiin paljon puurolinjalla. En ikinä olisi pitänyt juhlia, ellei minua olisi painostettu.
Älä pidä juhlia, ellei ole varaa. Enkä enää pidä.Olenko ainut joka en nyt tajunnut mitä tuo viesti tarkoitti? Sait lahjaksi kaivon? Ja voisit antaa sen jollekin?
Eikö sinulla ollut vesijohtoa ja joku lahjoitti sinulle kaivonrenkaat ja kaivoi ne kymmenen metriä maan sisään? Arvokas lahja se onkin, on myönnettävä.
Ei hitto, jokin tuossa nyt ei täsmää. Vai tarkoittaako kaivo nykyään muuta kuin ennen?
Se kaivo oli hyväntekeväisyyslahja. Minä sain paperinpalan. Joku jossain ehkä sai kaivon.
Lahjan tuojalle oli kerrottu minä en arvosta hyväntekeväisyyslahjoja ja en tykkää leikkokukista. Itse olin sanonut minulla ei ole varaa pitää juhlia. Ko henkilö antoi ymmärtää saan lahjakortin lahjaksi. Myös usein on annettu lahjakortti, tai lahja, jota sankari on halunnut.
Ystäväni on varma antajalla oli tämä lappu ennestään, hän on kenties saanut sen lahjaksi. Laittoi lahjan kiertoon. Minun kustannuksella.
Se on varma. Tässä ryhmässä ei enää yhtään hyväntekeväisyyslahjoja anneta ja jos olemme vielä samassa ryhmässä, kun antaja täyttää 50, hän saa sen kaivonsa takaisin.
On halpiskehyksissä vaatehuoneessa. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Minä opin älä pidä juhlia, jos ei ole varaa maksaa niitä. Mitä vaan voi tapahtua.
Mulla on vähän herännyt muutenkin epäilys näitä ns hybäntekeväisyyslahjoja kohtaan, että saako niitä tämä varsinainen kohde koskaan? Vai meneekö tuotto jonkun muun taskuun kuin oikeaan kohteeseen. Vähän on tämä maailmanmeno mennyt sellaiseksi, että aina koitetaan hyödyt kerätä parempaan talteen ja kohde jää ilman sitä kaivoa. Sori tämä pessimismini.
Se vuohi on vain hieno tarina.
Siis että sun rahallasi ostetaan köyhälle perheelle vuohi, joka lypsää sen perheen lapsille maitoa. Tuo hieno tarina myy.
Oletan, että oikeasti tuo raha menee osittain bisneksen pyörittämiseen ja osittain toki hyväntekeväisyyteen. Mutta ei nimenoman juuri vuoheen. Vaan rah on sen kokoinen, että sillä voisi ostaa esim vuohen kehitysmaassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä hyväntekeväisyyslahjoista, täytin 40 v. Meillä on vajaa 20 naisen ryhmä, ennen koronaa nähtiin kerran kk.
Terkkuja tutuille, jotka tunnistaa tästä.En halunnut juhlia synttäreitä, tämä porukka halusi. Taloudellinen tilanne oli huono ja tähän ei olisi ollut varaa.
Useampi ihminen porukasta pyysi pitäisin juhlat, kerroin ei ole oikein varaa. Ryhmän ”pomo” laittoi viestiä, me keräämme hyvän lahjan, älä huolehdi rahasta. Sanoin suoraan ottaisin mielelläni lahjakortin Tokmannille, s ryhmään, ei erityisliikkeeseen. Vastattiin hyviä ideoita.
Juhlat tulivat. Tarjosin kuohuviiniä, pieniä suolapaloja, voileipäkakkua 2 eri raaka-aineista, 2 eri kakkua ja viiniä. Viiniä kului yli 10 pulloa.
Se arvokas lahja. Olisinko saanut kaivon ja todella kalliin kukkakimpun. Lahja annettiin heti aluksi ja mulle lähes tuli itku. Olo oli tosi pa*ka koko juhlan ajan ja kun viini loppui, olin helpottunut. Vieraat lähtivät. Annoin kimpun mukaan yhdelle viimeisistä lähtijöistä. Hän oli ihaillut kimppua ja minä en välitä leikkokukista.
Tässä porukassa on muutama minun ystävä ja läheisin oli kieltänyt ostaa vst lahjaa. Pomo oli laittanut viestiä hän on ajatellut tätä ja heti tämä yksi sanoi ei missään nimessä. Oli vielä soittanut ja kielsi ostamasta. Kukista sanoi älä osta kukkia, mielummin yrttejä, kuin ruusuja.
Tämän jälkeen on ollut muita tasalukujuhlia. Kun joku sanoi hyväntekeväisyyslahja, sanoin minulla olisi täällä kaivo, anna tämä.
Ystäväni epäilee lahjan hommaajalla oli tämä kaivo itsellä ja sai sen näin myytyä täyteen hintaan eteenpäin.
Nämä juhlat veivät budjettini tiukille ja seuraava kuukausi oltiin paljon puurolinjalla. En ikinä olisi pitänyt juhlia, ellei minua olisi painostettu.
Älä pidä juhlia, ellei ole varaa. Enkä enää pidä.Olenko ainut joka en nyt tajunnut mitä tuo viesti tarkoitti? Sait lahjaksi kaivon? Ja voisit antaa sen jollekin?
Eikö sinulla ollut vesijohtoa ja joku lahjoitti sinulle kaivonrenkaat ja kaivoi ne kymmenen metriä maan sisään? Arvokas lahja se onkin, on myönnettävä.
Ei hitto, jokin tuossa nyt ei täsmää. Vai tarkoittaako kaivo nykyään muuta kuin ennen?
Se kaivo oli hyväntekeväisyyslahja. Minä sain paperinpalan. Joku jossain ehkä sai kaivon.
Lahjan tuojalle oli kerrottu minä en arvosta hyväntekeväisyyslahjoja ja en tykkää leikkokukista. Itse olin sanonut minulla ei ole varaa pitää juhlia. Ko henkilö antoi ymmärtää saan lahjakortin lahjaksi. Myös usein on annettu lahjakortti, tai lahja, jota sankari on halunnut.
Ystäväni on varma antajalla oli tämä lappu ennestään, hän on kenties saanut sen lahjaksi. Laittoi lahjan kiertoon. Minun kustannuksella.
Se on varma. Tässä ryhmässä ei enää yhtään hyväntekeväisyyslahjoja anneta ja jos olemme vielä samassa ryhmässä, kun antaja täyttää 50, hän saa sen kaivonsa takaisin.
On halpiskehyksissä vaatehuoneessa. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Minä opin älä pidä juhlia, jos ei ole varaa maksaa niitä. Mitä vaan voi tapahtua.
Ei sitä kaivolappua voi antaa uudelleen lahjaksi.
Jokaiselle on tietysti ostettava oma kaivolahja sieltä hyväntekeväisyysfirmasta.
Vierailija kirjoitti:
Noihin 9.hyväntekeväisyyslahjoihin vinkkini olisi, ettei kannata antaa niitä kuin sellaisille ihmisille, jotka suoraan sanovat toivovansa hyväntekeväisyyslahjoja. Tai sitten tilanteisiin, joissa ei oikeastaan edes tarvitsisi antaa lahjaa, esim. lukuvuoden päätteeksi opettajalle kortti + lahjoitus open nimissä kehitysmaan lapsen koulutarvikkeisiin olisi ok. Mutta jos kyseessä on juhlat jonne sinun on kutsuttu, niin älä osta hyväntekeväisyyslahjaa, jos sitä ei ole erikseen toivottu tai jos et ole 100% varma, että se on juhlan järjestäjälle ok.
jos opettaja on tunnettu kehitusmaa-fani
Vierailija kirjoitti:
Vuohi nimissäni.
Voi kun olisikin pilaa mutta ei, eräs ystäväni muutama vuosi sitten antoi minulle joululahjaksi vuohen nimissäni johonkin kehitysmaahan.
Minusta tuo on hyvä lahja. Ainakin parempi kuin se vaateprässi.
Sain apelta lahjaksi kengät. Muuten siistit, mutta toisesta korosta oli kulunut puolet pois. Olivat naapurin miehen jäämistöä (!!!) Säilytin niitä pari vuotta "varmuuden vuoksi".
Pillimehu ja suklaapatukka joululahjaksi. Ihan oli paketoitukin.
Veljeni antoi minulle ollessani lapsi samana jouluna sekä uuden että käytetyn heijastinliivin. En tiedä miksi, epäilen että se käytetty oli saattanut eksyä pakettiin vahingossa.
Always paketti, synttäri lahjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kerran työpaikan pikkujouluissa, jonne jokaisen piti tuoda 5-10 euron lahja, sain sieltä pukinkontista paketin, josta paljastui käytetty hotellin ilmaisminisaippua.
Nämä tällaiset työpaikan "nyyttipikkujoulut" ovat yksi typerimmistä keksinnöistä koskaan.
Kerran Saksassa asuvilta miehen sukulaisilta Post-it lappuja ja alle euron sitruuna teetä. Molemmat paketoittu.
Minulla oli syntymäpäivä ja samana päivänä meillä oli poikaystäväni kanssa 2. vuosipäivä. Hän hehkutti jo viikkoja etukäteen että hänellä on sitten mahtava yllätys minulle luvassa!
No, tämä päivä viimein valkeni ja töiden jälkeen hän käski minua pukeutumaan siistimmin, hän oli varannut ravintolasta pöydän. Matkalla utelin tarkemmin minne mennään ja hän sanoi kaupunkimme kalleimman ja hienoimman ravintolan, on kuulemma huippukokki juuri vain meille tehnyt alkupalat, pääruoan ja jälkiruoan sekä valikoinut juomat. Tästäkös minä ilahduin että voi kulta, ihanaa! En tiennytkään että heiltä saa vegaaniruokaa, mahtava homma! Poikaystäväni vaikeni ja meni jotenkin oudoksi. Ajoimme lopun matkaa hiljaisuuden vallitessa ja perillä selvisi miksi.
Kyseinen ravintola ei todellakaan tarjoa mitään vegaanista. Mulkvisti poikaystäväni oli unohtanut että olen vegaani!
Olen vegaani 'helppous' syistä sillä olen allerginen mm maidolle ja kalalle. Arvatkaa oliko alkupaloissa kalaa. Kyllä. Oliko pääruoka verinen pihvi. Kyllä. Oliko jälkiruoka jokin maitopohjainen hässäkkä joka oli kuorrutettu marjoilla joille olen myöskin allerginen. Kyllä. Poikaystäväni oli nerona maksanut koko roskan jo etukäteen. Voin sanoa että oli elämäni kamalin ateria sillä en voinut edes maistaa mitään. Istuin hiljaa ja katselin kun poikaystäväni nautiskeli koko rahan edestä. Join kyllä viiniä ja tulin hiukan hiprakkaan josta seurasi massiivinen migreeni.
Sanomattakin selvää että jätin tämän kaverin tuon mahtavan gourmet-illallisen jälkeen. Kuka hemmetti ei tiedä KAHDEN VUODEN seurustelun jälkeen että toinen on vegaani?
Olen ollut antamassa surkeaa lahjaa. Ystäväporukkana hankimme yhteisen häälahjan. Itse olisin halunnut antaa Villeroy & Bochin lasisetin, mutta jäin vähemmistöön. Yhden ystävän äiti ehdotti pöytäkelloa (kullanvärinen, muovista tehty, jossa on kupoli - siis puhdasta krääsää). Ei auttanut perusteluni krääsästä, ettei sovi muutenkaan nuoren parin sisustukseen etc. Kun äidit nyt vaan tietää, mikä on hyvä ja hieno häälahja. Hävetti kyllä ihan sikana, kun hääpari lahjansa avasi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli syntymäpäivä ja samana päivänä meillä oli poikaystäväni kanssa 2. vuosipäivä. Hän hehkutti jo viikkoja etukäteen että hänellä on sitten mahtava yllätys minulle luvassa!
No, tämä päivä viimein valkeni ja töiden jälkeen hän käski minua pukeutumaan siistimmin, hän oli varannut ravintolasta pöydän. Matkalla utelin tarkemmin minne mennään ja hän sanoi kaupunkimme kalleimman ja hienoimman ravintolan, on kuulemma huippukokki juuri vain meille tehnyt alkupalat, pääruoan ja jälkiruoan sekä valikoinut juomat. Tästäkös minä ilahduin että voi kulta, ihanaa! En tiennytkään että heiltä saa vegaaniruokaa, mahtava homma! Poikaystäväni vaikeni ja meni jotenkin oudoksi. Ajoimme lopun matkaa hiljaisuuden vallitessa ja perillä selvisi miksi.
Kyseinen ravintola ei todellakaan tarjoa mitään vegaanista. Mulkvisti poikaystäväni oli unohtanut että olen vegaani!
Olen vegaani 'helppous' syistä sillä olen allerginen mm maidolle ja kalalle. Arvatkaa oliko alkupaloissa kalaa. Kyllä. Oliko pääruoka verinen pihvi. Kyllä. Oliko jälkiruoka jokin maitopohjainen hässäkkä joka oli kuorrutettu marjoilla joille olen myöskin allerginen. Kyllä. Poikaystäväni oli nerona maksanut koko roskan jo etukäteen. Voin sanoa että oli elämäni kamalin ateria sillä en voinut edes maistaa mitään. Istuin hiljaa ja katselin kun poikaystäväni nautiskeli koko rahan edestä. Join kyllä viiniä ja tulin hiukan hiprakkaan josta seurasi massiivinen migreeni.
Sanomattakin selvää että jätin tämän kaverin tuon mahtavan gourmet-illallisen jälkeen. Kuka hemmetti ei tiedä KAHDEN VUODEN seurustelun jälkeen että toinen on vegaani?
Minä olisin jättänyt sinun jo paljon aikasemmin. Ikinä en mitään vegaania halua edes tavata. Kyse on vain syömisestä mutta vegaanit kuvittelevat olevansa jotenkin kaikkien yläpuolella. Tietenki jos vegaani mutta pystyy tarvittaessa syömään normaali ruokaakin. Tosin sellaisia on vähän. Muuten heidän kans elämä yhtä säätämistä. Ei edes ravintolassa voi tehdä poikkeusta. Ei tarvi olla kuin pippuri joka on ollut lähellä lihakeittoa, sitähän ei tietenkään pystyisi syömään.
En tiedä surkeimmasta, mutta tulee mieleen se kun pari lapsuudenystävääni haluaa aina muistaa minua syntymäpäivänäni jollain lahjalla ja useimmiten lahja on jotain mistä he itse ovat todella innostuneita, mutta minä taas en. Olen saanut esim astiasarjaa josta he pitävät, ei se mitä itse kerään. Seksileluja, kun olin usein joutunut huomauttamaan, etten halua kuulla heidän seksiasioista tms. Tai jotain muuta ei-minun näköistä. Yksi ystäväni taas on taitava lahjoissa, ja tuntuu kuin hän tuntisi minut paremmin kuin lapsuudenystäväni, vaikka suurinpiirtein yhtä paljon olen viettänyt aikuisiällä heidän kanssaan aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli syntymäpäivä ja samana päivänä meillä oli poikaystäväni kanssa 2. vuosipäivä. Hän hehkutti jo viikkoja etukäteen että hänellä on sitten mahtava yllätys minulle luvassa!
No, tämä päivä viimein valkeni ja töiden jälkeen hän käski minua pukeutumaan siistimmin, hän oli varannut ravintolasta pöydän. Matkalla utelin tarkemmin minne mennään ja hän sanoi kaupunkimme kalleimman ja hienoimman ravintolan, on kuulemma huippukokki juuri vain meille tehnyt alkupalat, pääruoan ja jälkiruoan sekä valikoinut juomat. Tästäkös minä ilahduin että voi kulta, ihanaa! En tiennytkään että heiltä saa vegaaniruokaa, mahtava homma! Poikaystäväni vaikeni ja meni jotenkin oudoksi. Ajoimme lopun matkaa hiljaisuuden vallitessa ja perillä selvisi miksi.
Kyseinen ravintola ei todellakaan tarjoa mitään vegaanista. Mulkvisti poikaystäväni oli unohtanut että olen vegaani!
Olen vegaani 'helppous' syistä sillä olen allerginen mm maidolle ja kalalle. Arvatkaa oliko alkupaloissa kalaa. Kyllä. Oliko pääruoka verinen pihvi. Kyllä. Oliko jälkiruoka jokin maitopohjainen hässäkkä joka oli kuorrutettu marjoilla joille olen myöskin allerginen. Kyllä. Poikaystäväni oli nerona maksanut koko roskan jo etukäteen. Voin sanoa että oli elämäni kamalin ateria sillä en voinut edes maistaa mitään. Istuin hiljaa ja katselin kun poikaystäväni nautiskeli koko rahan edestä. Join kyllä viiniä ja tulin hiukan hiprakkaan josta seurasi massiivinen migreeni.
Sanomattakin selvää että jätin tämän kaverin tuon mahtavan gourmet-illallisen jälkeen. Kuka hemmetti ei tiedä KAHDEN VUODEN seurustelun jälkeen että toinen on vegaani?
Vaikka olisi tilattu mitä tahansa, ravintola kyllä vaihtaa ruokia. Yksikään tarjoilija ei antaisi tämän mennä läpi. Ei ainakaan ravintolassa, jossa syödään gourmeeta
T Savoyssö aikoinaan työskennellyt
30v.-lahjaksi käytetty, tavallinen piparimuotti, jota entinen omistaja ei enää tarvinnut. Mikä kiusallisinta, se annettiin Nomination-korun pakkauksessa kahvipöydässä, ja kaikki tuijottivat kun avasin sen...
"Voi, minkä ihanan sä oot menny ost... ah, se on piparimuotti!"
Viestisi oli supersuloinen, mutta väärään ketjuun.